Olen säheltäjä ja sinä olet..?

"Noniin tytöt! Se oli hienoa peliä! Nyt kaikki suihkuun ja syömään!" liikunnanopettaja kehui ja hälisevä tyttöjoukko kiiruhti tyttöjen pukuhuoneeseen.
"Trinity Hudson", lausuttiin pienen nörttitytön nimi, joka oli kävelemässä viimeisten joukossa pukuhuoneille. Rin pysähtyi säikähtäen paikoilleen ja punastui helakasti. Liikunnanopettaja pudisteli pettyneenä päätään ja käveli tytön luokse.
"Trinity, pelasit tänään todella huonosti", opettaja sanoi suoraan, mikä sai Rinin tärisemään. Hän ei pitänyt siitä, kun häntä toruttiin. Tyttö yritti vältellä torumisia, mutta... Liikuntatunnit eivät vain olleet hänen juttunsa.
Pikkutyttö päätyi vain nyökkäämään vaisun oloisena.
"Yritä tsempata seuraavalla kerralla. Saat nyt kerätä pallot ja ottaa verkot pois. Älä koske tolppiin, pyydän poikia siirtämään ne seuraavalla tunnilla", opettaja sanoi, taputti tyttöä olalle, mikä oli saada Rinin jalat pettämään altaan. Sitten opettaja jo kiiruhti pois salista. Hänellä taisi olla jokin kiire.

Brunette seisoi hetken paikoillaan, kuunnellen tyttöjen kikatuksia pukuhuoneesta. Rin tunsi olonsa paljaaksi, kun hän oli jättänyt pullonpohjalasinsa pukuhuoneeseen, varmuuden vuoksi. Hyvä vain, että oli jättänyt. Hän oli pari kertaa saanut iskun lentopallosta naamaan. Se ei ollut onneksi sattunut kuin hieman vain.
Kun äänet olivat kaikkoontuneet sieltä, tyttö käveli pettyneenä yhden lentopallon luo. Hän otti sen käteensä ja pompotti pari kertaa. Mutta juuri viimeisellä kerralla pallo lensi häntä kasvoille, jolloin Rin ähkäisi kivusta. Hänestä ei ollut lentopallon pelaajaksi. Ei sitten yhtään, kun kerta ei saanut pallojakaan pompussa kiinni. Eikä koripallokaan oikein houkutellut tyttöä pelaamaan.

Rin alkoi kerätä palloja ja laittoi ne niille kuuluvaan häkkiin. Sitten hän käveli verkon luo ja mietti, miten ihmeessä hän ylettyisi ylimpään naruun. Tyttö kiiruhti hakemaan varastosta step -lautaa. Nyt hän yritti uudestaan, mutta oli yhä vielä liian lyhyt. Rin haki toisen laudan ja asetti sen toisen päälle. Hän joutui kuitenkin hakemaan vielä kolmannen laudan. Nyt hänen sormensa hipaisivat ylintä nauhaa. Vielä yksi lauta, niin tyttö ylettyisi siihen.
Tytöllä oli nyt neljä step -lautaa päällekkäin ja kipusi niiden päälle. Rin ei tietenkään ollut tajunnut, että tolppaa sai alemmas kääntämällä yhtä mustaa nappulan kaltaista vasemmalle.
Tyttö avasi narua solmusta ja keskittyi ainoastaan siihen. Kun hän oli irrottanut narun, Rin huomasi liian myöhään olevansa liian reunalla. Askel taaemmas oli jo otettu ja tyttö oli horjahtamaisillaan metrin korkealta step -lauta väsäilyltään alas.

//Joku pelastamaan pikku Rin ikävältä kohtalolta? 8-)

Demelza piti liikuntatunneista, vaikka muut olivat häntä paljon parempia. Silloin sai purkaa hyvin negatiivisia tunteita. Tänään tyttö oli tuntenut itsensä erityisen hyväksi, koska oli osunut lentopalloon kunnolla jopa kolmesti. Vain yhdellä kerralla se oli mennyt verkon toiselle puolelle, mutta kuitenkin. Joukkuelajit eivät olleet Demin mielestä kovinkaan mukavia, koska hän tunsi, ettei ollut toivottua peliseuraa. Harmi vain sillä liikuntatunnit olivat suurimmaksi osaksi perustuivat niihin: lentopalloa, koripalloa, sählyä, jalkapalloa. Jos hän olisi päättänyt tuntien ohjelmasta, olisi ollut juoksua tai tanssia.

Hänen ranteensa punoittivat, ja niitä myös pisteli, kun opettaja käski heitä lähtemään. Niin ei kai pitäisi tapahtua, tyttö mietti katsoen ranteitaan. Dem oli tehnyt jotain siis väärin. Kävellessään tyttölauman perässä pukuhuoneeseen, hän pyyhki otsalta hikipisaroita kädellään. Hän oli jättänyt vaatteensa huoneen nurkkaan penkin päälle, puolet vaatteista olivat kuitenkin tippuneen lattialle, koska kaksi muuta tyttöä hänen kummallakin puolella oli vallannut osan hänen paikastaan. Dem kuuli muiden puhuvan jostain urheilijapojasta, flirttailut kuulemma sen ja sen kanssa silloin ja silloin, jaa. Hän alkoi kasata lattialta vaatteita penkille, kunnes muisti jättäneensä hupparinsa saliin. Se piti hakea.

Dem hölkkäsi pienin askelin takaisin kohti salia, ja oli siellä nopeasti. Hän kurkisti saliin, jossa huomasi tytön olevan lentopalloverkon kimpussa, opettajaa ei enää näkynyt. Tyttö keikkui korkealla ja näytti olevan putoamaisillaan.
Dem siirtyi oven välistä saliin ja avasi suunsa: "Varo!"

Pikkuneiti säikähti yhä vain pahemmin, kun kuuli jokun huutavan. Tyttö tarttui nopeasti tolpasta kiinni ja onnistui pysymään väsäilynsä päällä. Tytön sydän hakkasi tuhatta ja sataa, kun Rin piti tiukasti kiinni tolpasta. Lentopalloverkon yläosa roikkui nyt velttona alemman narun päällä.
Suklaasilmä siirsi katseensa saliin astuneeseen tyttöön ja näytti siltä kuin Rin olisi voinut minä hetkenä hyvänsä purskahtaa itkuun. Olihan tilanne ollut melko vaarallinen, jos tyttö olisi pudonnut selälleen liikuntasalin lattialle, jotain olisi voinut murtua. Se oli tuon saapuneen tytön ansiota, että Rin ei pudonnut.

"K-k-kiitos", brunette änkytti vaimealla ja vapisevalla äänellään. Tyttö piteli tolpasta yhä kiinni ja yritti laskeutua mahdollisimman turvallisesti alas tukevalle maalle. Se saattoi näyttää ulkopuolisin silmin hyvin vaikealta ja sitä se oli myös tytön mielestä. Mutta viimein tyttö pääsi turvallisesti lattialle ja nyt huomasi, miten kamalasti tyttö vapisi.
Nyt hän alkoi irrottaa alempaa narua, mutta se ei oikein onnistunut käsien täristen niin kamalasti.

Tytön kuten myös Demin onneksi toinen sai juuri ja juuri kiinni, ennenkuin olisi läsähtänyt lattialle. Dem ei olisi tiennyt mitä tehdä, jos tyttö olisikin pudonnut. Tuskin hän olisi pystynyt mitään tekemään mahdolliselta jäätymiseltään. Demelza otti muutaman askeleen eteenpäin ja tähyili mihin kohtaan oli jättänyt hupparinsa. Paikannettua mustan mytyn lattialta hänen itäpuoleltaan, tyttö kiirehti kohti sitä.

Demi tuli tytön luoksi, jonka tunnisti kasvoista henkilöksi, joka oli ollut tänään samassa lentopallojoukkueessan kuin hän.
"Eipä siinä mitään", Dem vastasi tytölle rohkaisevasti hymyillen. "Tossa ois käyny aika huonosti, jos oisitkin tippunu.." Demelza jatkoi ja katsoi, kun tyttö yritti irroittaa narua. Tyttö näytti kovin pieneltä ja hennolta, joten tippuminen olisi voinut katkaista mahdollisesti muutaman luun. Hän huomasi ettei irrotus onnistunut kovin hyvin tuolta, joten Dem laski kantamansa hupparin alas maahan ja siirtyi tytön viereen auttamaan sanaakaan sanomatta. Tuo tyttö taisi säikähtää todenteolla, koska hänen kätensä näytti tärisevän. Dem hymyili pienesti tytölle ja saikin (he saivat) narun lopulta irroitettua.

Rin ihmetteli syvästi, kun toinen tyttö alkoi puhua hänelle. Alkoi oikeasti puhua tälle näkymättömälle tytölle. Suklaasilmät suurenivat, kun toinen oli yhtäkkiä ilmestynyt Rinin vierelle auttamaan narun irroittamisesta. Lopulta he onnistuivat siinä ja Rin yritti saada huulilleen kiitollista hymyä, joka kuitenkin näytti hyvin väkinäiseltä ja ehkä hieman irvistävältäkin. Tyttö kun ei ollut tottunut tällaisiin tilanteisiin, jossa häntä autettiin jollakin tavalla, sillä harva oli tyttöä tytön elämän aikana mitenkään auttanut.
"K-kiitos", änkytettiin taas kiitos ja tyttö lehahti punaiseksi, kääntäen sitten kasvonsa nopeasti lattialle.

Brunette pinkaisi sitten irroittamaan narua toisesta päästä. Ylempi naru oli jälleen niin korkealla, että pikkuneidin pitäisi taas raahata ne neljä step-lautaa avukseen.
Rin ei siis vieläkään ollut tajunnut sitä vipua, josta tankoa laskettiin alemmas. Hänelle ei koskaan oltu näytetty, miten verkko kiinnitettiin, eikä tyttö ollut sen enempää asiaa kiinnittänyt mitään huomiota.
Tyttö siis haki ensiksi yhden step-laudan ja oli hakemassa jo toista.

Tyttönen vaikutti hieman vaivaantuneelta, ehkä Demin läsnäolosta. Oliko hän itse tehnyt jotain väärää. Dem sai toiselta taas pikaisen kiitoksen, johon hän vastasi samaantapaan kuin edelliseenkin kiitokseen. Demelza huomasi nyt, että tyttö oli kiivennyt ensimmäisellä kerralla step-lautojen päälle. Ei kovinkaan turvallista, etenkin jos niitä oli neljä päällekkäin. Tyttönen oli hakemassa nyt toista lautaa, Demin katsellessa vierestä. Miksei tyttö kysynyt häneltä apua, hän olisi varmasti yltänyt naruun.

"Musta sun ei kannattais enää kiivetä noille laudoille", sanoo hetken empimisen jälkeen. Dem ei todellakaan halunnut, että hänen kuvitelmansa rikkoutuneista luista toteutuisi. Hän oli joskus saattanut nähdä, miten verkot otettiin oikeaoppisesti alas ja laitettiin takaisin ylös. Tarvittiin vain jonkin vipu. Dem silmäili tolppia ja itse verkkoa, jossakin sen oli oltava. "Näkyykö sielläpäin sellaista vipua?" kysyy tytöltä huitoen kädellään, joka oli lähempänä toista tankoa kun hän itse. "Sitä vetämällä ton pitäis kai laskeutua jotenkin..." kertoo, miksi oli käskenyt etsimään vipua.

Rin jähmettyi paikoilleen, kun kuuli toisen jälleen puhuvan. Tyttö oli sanonut jotain, että Rinin ei kannataisi kiivetä lautojen päälle ja silloin Rin siirsi katseensa käsissä olevaan step-lautaan ja siitä toiseen step-lautaan, joka lojui yksinäisenä maassa. Toinen mainitsi seuraavaksi jonkin vivun, jolloin pikkuneidin kulmat kurtistuivat hitusen. Tyttö laski laudan käsistään ja ryhtyi tutkimaan toista tolppaa, kun toinen tyttö oli maininnut vivun laskevan tolppaa alemmas.
Siinä se oli. Vipu, joka kiinni tolpassa.

Pikkuneiti empi hetken aikaa ja asetti sitten kätensä vivun ympäri, alkaen vääntää sitä siihen suuntaan, johon se liikkui. Yhtäkkiä tolppa laskeutui rytinällä alemmas, jolloin Rin ponnahti pari askelta taaemmas. Hänen silmänsä olivat revähtäneet auki säikähdyksestä ja tytön sydän hakkasi taas hillittömästi rinnassa.

Suklaasilmät siirtyivät taas katsomaan toista.
"K-kiitos", Rin änkytti jälleen kerran ja punastui taas, kun tajusi, että oli jo kiitellyt toista moneen kertaan.
"T-tai siis... Kiva, k-kun autoit", tyttö puhui ja hymyili aivan pienesti.
"Olen R-rin... J-jos et tiennyt.." brunette esittäytyi ja naksutteli hampaitaan hermostuneena. Sitä hän teki aina, kun oli hermostunut.

Demelza katseli, miten toinen tyttö hitaasti teki, kuten hän oli kertonut. Tyttö ei tainnut tietää vivun olemassa oloa, koska oli käyttänyt step-lautoja apunaan. Dem oli muistanut oikein vivun, koska tolppa laskeutui alemmas hetkessä. Nyt siitä oli helpompi irroittaa verkko. Kolmannella kiittely kerralla Dem tyytyi vain nyökkäämään ja hymyilemään. Eipä tuossa ollut mitään vaivaa, hänellä ei ollut kiire. Hän inhosi ääntä, mitä toinen tyttö teki hampaillaan, mutta yritti olla kuuntelematta sitä.

Tyttö esittäytyi Riniksi, mikä hassu nimi se olikaan. Hän ei ollut kuullun Rinin puhuvan kertaakaan liikuntatunnin aikana, jos hän olikin puhunut, niin oli ainakin tehnyt sen todella huomaamattomasti. "Rin? Onko se sun oikee nimi vai tuleeko se jostain?" kyselee ja siirtyy verkon luo irroittamaan sitä näppärästi, näyttäen Rinille, että saa sen yksin irti "Ainiin, mun nimi Demelza", esittelee vuorostaan itsensä.
Pienessä hetkessä verkkon toinen pää oli irti ja roikkui hänen käsissän. "Tää pitää varmaan kääriä jotenkin, vai?" katsoo tyttöä, jolla oli myös ruskeat hiukset ja ruskeat silmät.

Rin pudisti rivakasti päätään, kun tyttö oli kysynyt, oliko Rin hänen oikea nimensä.
"E-ei ole... O-oikea nimeni on T-Trinity.." tyttö sopersi ja näytti ahdistuneelta. Hän häpesi hieman oikeaa nimeään, sillä se paljasti sen, että tyttö kuuluisi mitä luultavammin uskonnolliseen perheeseen. Niin, mutta Rin ei tuntenut olevansa niin uskonnollinen kuin vanhempansa, joiden oli pakko ylistää uskoaan antamalla nuorimmalle lapselle uskonnollinen nimi, joka tarkoitti pyhää kolminaisuutta.

Tyttö nyökkäsi, kun toinen oli esittäytynyt Demelzaksi.
"K-kaunis nimi... Onko se i-ihan amerikkalainen?" brunette kysyi typeränä ja laski suklaasilmänsä tuijottamaan salin lattiaa. Rin, ryhdistäydy! Jos nyt haluat uuden tuttavan, älä aja häntä pois hemmetinmoisella ujoudellasi!
Rin nielaisi ja nosti katseensa tyttöön, joka oli sanonut jotain. Tyttö nyökkäsi.
"N-niin kai", pikkuneiti vastasi ja tuli varovaisesti lähemmäs Demelzaa. Tyttö otti toisesta päästä kiinni ja alkoi setviä verkkoa suoremmaksi, jotta se olisi helpompi kääriä.

"Mitähän ruokaa siellä t-tänään on..?" Rin kysyi, ehkä enemmän kysymys oli osoitettu itselleen, mutta brunette halusi yrittää puhua toisen kanssa edes jostakin. Ja ruoka oli nyt ensimmäisenä tullut mieleen.

"Aaa, siitä siis Rin tulee... ei taida monella olla sitä nimeä", sanoo pohtien oliko koskaan tavannut ketään Trinityä. Häntä hieman huvitti miksi vanhemmat olivat antaneet tuollaisen nimen lapselleen. Kukin kuitenkin tyylillään, jotkut ehkä ihmettelivät sitä Demin oman nimen kohdalla. "Kiitti", nyt oli hänen vuoronsa kiittää. "Ei, se on vanhaa Britannian englantia", selittää Rinille. Englantilaiset olivat tuoneet sen aikoja sitten Australiaan. "Meillä kummallakin taitaa olla ei niin tavalliset nimet", sanoo naurahtaen tajutessaan yhtäläisyyden.

Tytön alkaessa setviä verkkoa, Dem ottaa toisesta päästä ja tekee saman mitä Rin. Hän katsoi ujoa tyttöä, jonka änkytystä hän ei ollut huomannutkaan. "Käskikö ope ottaa tän verkon?" vilkaisee tyttöä ja kääntää katseensa takaisin verkkoon, tuskin hän oli vapaaehtoisesti päättänyt jäädä saliin.

"Ainiin, kohta taitaa olla lounas... En tiiä yhtään, harvoin edes syön kun täällä on niin pahaa kasvisruokaa", irvistää pienesti. Kasviruoka ei näyttänyt kasvisruualta, se oli aina yhtä epämääräisen näköistä. Tänäänkin hänellä oli omat eväät mukana laukussaan, pieni annos salaattia, jolla hän aikoi pärjätä. Dem oli selvittänyt oman puolensa verkosto ja odotti. "Tykkäätkö sä koulun ruuista?" kysyy tytöltä jatkaen small talkia, ehkä se saisi tyttöä vapautumaan, ellei hän ollut aina tälläinen.

Rin nyökkäili, kun toinen puhui. Pikkuneiti naurahti hiljaa, kun Demelza totesi heillä molemmilla olevan ei niin tavalliset nimet.
"Ehkä sitten niin", tyttö sanoi hivenen huvittuneena. Jälleen Rin nyökkäsi kuuliaisesti, kun tyttö kysyi verkosta.
"J-joo.." tyttö mutisi ja muisteli, millä äänensävyllä liikunnanopettaja olikaan puhunut hänelle. Pettyneenä.
Rin kasasi lentopalloverkkoa kasaan toisen avustuksella ja puri alahuultaan.

Suklaasilmät kohtasivat hetkeksi toisen silmät, kun toinen alkoi puhua jotain kasviruuista. Olikohan toinen siis kasvisyöjä? Näin Rin ainakin oletti, eikä kehdannut kysyä varmistaakseen asian.
Rin nyökkäsi Demelzan kysymykselle.
"T-tai siis... Kyllä sitä syö.." brunette vastasi epämääräisesti ja hymyili pienesti.
He saivat verkon kasaan ja Rin otti koko verkon itselleen. Hän lähti viemään sitä varastoon, jonka jälkeen sulki varaston ovea enemmän kiinni, mutta ei kuitenkaan niin kiinni, että se olisi mennyt lukkoon.

"K-kiitos avusta", tyttö kiitteli ja punastui taas. Hitto, hän oli kiittänyt toista jo liian monta kertaa!
"En olisi ehkä s-selvinnyt tästä i-ilman apuasi..." brunette mutisi ja hymyili taas ujomman oloisena tytölle. Hetken aikaa Rin jumitti paikoillaan, kunnes hätkähti hivenen ja osoitti varovaisesti pukuhuoneita päin.
"P-pitäisiköhän meidän mennä nyt... S-syömään?" tyttö kysyi varovaisesti ja katsahti Demelzaa.

"Niin, en oo tosin tutustunu tavalliseen liharuokaan, ehkä se on parempaa kun useammat sitä syövät..", selittää käärien verkkoa ja olettaa, että Rin oli mahdollisesti lihansyöjä. Sillä aikaa kun Rin oli viemässä verkkoa varastoon, Dem nosti hupparinsa lattialta käsiinsä. Hän ravisteli sitä hieman, mahdollisten roskien takia, ennenkuin laski sen takaisin käsiinsä. Muut olisivat varmasti kerenneet lähteä jo pukuhuoneesta, jauhamasta turhanpäiväisiä juorujaan.

"Onneksi siis satuin paikalle, oli mukava auttaa", sanoo rauhallisella äänellään toistaen sanojaan. Hän oli saanut tuolta tytöltä jo liikaa kiitoksen sanoja.
Dem vilkaisi olkansa yli Rinin osoittamaan suuntaan, kohti pukuhuoneita.
"Voimmehan me mennä, nyt kun hommat on tehty", sanoo sitten, kääntyy ja ottaa askeleita kohti pukuhuoneita. Kääntyy takaisin Riniin päin katsoen tätä hetken. Tarkoittiko tyttö, että he menisivät yhdessä syömään? Tyytyy kuitenkin vain hymyilemään, kysymisen sijaan, kyllä he menisivät. Dem voisi hyvin syödä omia eväitään, toisen kai syödessä muuta.
Rinin kasvoilta houkui jatkuva ujous ja pelokkuus, mitkät eivät olleet hänelle itselleen kovinkaan tuttuja tunteita. Tietenkin kaikki joskus niistä kärsivät, mutta Rinillä ne näyttivät olevan kokoajan läsnä. Dem jäi seisomaan ja odottamaan.

Rin nyökkäsi ja lähti Demelzan kanssa pukuhuoneisiin päin. Tyttö mietti, mitenhän toinen oli käsittänyt Rinin kysymyksen 'pitäisiköhän mennä syömään?' sillä Rin ei itsekään ollut kovin varma, miten hän oli ajatellut sitä. Toki hän halusi, että toinen voisi viettää Rinin kanssa ruokatauon, sillä yleensä pikkuneiti söi yksin eväitään.
"N-niin... Öh..." tyttö aloitti epämääräisesti ja risti sormiaan.
"H-haluaisitko mennä k-kanssani syömään?" Rin kysyi sitten ja oli omasta mielestään todella urhea, kun uskalsi edes kysyä moista!
"T-tai siis... Jos s-sinulla ei ole muuta tekemistä tai jotain.." brunette sopersi ja nosti epävarman katseensa Demelzaan.

Olo alkoi pikkuhiljaa tuntua paljon helpottavammalta ja kevyeltä. Rin ei omasta mielestään enää jännittänyt toisen seurassa niin kovasti kuin alussa. Mutta kyllä Rin vielä lukkoon menisi, jos häneltä kysyttäisiin jotain henkilökohtaisia asioita ja sellaisia, jotka jotenkin kohdistuisivat häneen.

Tyttö otti puhtaan paitansa penkiltä ja asteli lavuaarien luo. Rin otti urheilupaitansa pois ja pesaisi kainalonsa nopeasti, sillä hän ei todellakaan tykännyt olla niin vähissä vaatteissa kenenkään seurassa. Sen takia tyttö inhosikin liikuntatunteja, kun oli puhe riisuutumisesta.
Nopeasti Rin sujautti puhtaa, tummansinisen pitkähihaisen paidan päälleen ja asteli takaisin oman vaatepinonsa luo alkaen vaihtaa nyt housujaan ja sukkiaan.

Dem kantoi huppariaan nyt vain toisessa kädessä. Hän kuuli Rinin yrittävän sanoa jotain, joten käänsi katseensa häntä kohti.
"Joo, voin mä tulla, ei oo mitään", sanoo ja nyökkää kun oli saanut asioihin selkeyden. Eipä Demelzalla ollut tuossa koulussa minkäänlaista kaveripiiriä, jonka kanssa hengailisi vaikka ruokatunneilla. Saattoi hän jos tunkea pöytään, joka oli täynnä puolituttuja.

Pukuhuoneessa Dem vetäisi pyyhkeensä laukusta ja kietoitui siihen ennenkuin lähti suihkua kohti. Nyt kun suihkussa ei ollut ketään, hänen oli helpompi mennä sinne kuin yleensä. Dem laittoi pitkät hiuksensa nutturalle, etteivät ne kastuisi. Hän jätti pyyhkeen sille tarkoitettuun koukkuun ennenkuin käänsi hanasta haaleaa vettä. Liikuntatuntien jälkeinen nautinto oli huuhdella hiki pois ja lähteä pukuhuoneesta raikkaana.

"Ah kun tuntuu hyvältä", Dem tokaisi palatessan takaisin paikalleen ja vetäisi päällensä mustat mikroshortsit ja oranssin t-paidan ilman mitään printtejä. Hän vilkaisi Rinin suuntaan, joka oli pukemassa housujaan. Tytöllä oli päällään jo pitkähihainen paita, eikö hänellä ollut kuuma. Dem aukaisi nyt hiuksensa, ja alkoi harjaaman niitä laukusta löytyneellä harjalla.
"Varmaan sattu, ku se pallo osu sun naamaan", kääntyy Riniin päin hiusten harjauksen ohella. Se oli näyttänyt pahalta, mutta tytön kasvoissa ei näkynyt kamalaa jälkeä, jonka olisi kuvitellut sen jättävän.

Rin hymyili helpottuneena, kun Demelza suostui syömään Rinin kanssa yhdessä. Brunette seurasi katseellaan, kun toinen sitten meni suihkujen puolelle, jolloin tyttö itse keskittyi vaihtamaan vaatteitaan ja pakkailemaan liikuntavaroita laukkuunsa.

Toinen tuli suihkusta ja Rin nyökkäsi toisen toteamukselle vetäen nyt tummat farkkunsa kunnolla jalkaan ja asetti pullonpohjalasinsa mukavasti kasvoilleen. Silloin tyttö tunsi pientä kipua nenässään ja myös sillä hetkellä Demelza puhui jotain pallon osumisesta naamaan. Silloin Rin muisti, että oli tosiaan saanut pallon päin naamaansa ja kipaisi nopeasti peilien luo. Kasvoissa ei muuten ollut mitään ruhjeita, mutta nenässä oli pieni punainen laikku.
"... Hienoa..." Rin mutisi pohtien. Siihen tulisi varmaan mustelma.
"En ole koskaan ollut hyvä palloilulajeissa.." tyttö myönsi surkean kuuloisena ja ilahtui, kun hänen lauseeseensa ei ollut tullut yhtään änkyttävää tavua.

"P-pidätkö sinä liikuntatunneista?" Rin kysyi sitten ja katseli toista suklaasilmillään uteliaana.
Brunette ei ehtinyt kovin paljon ikinä seurailemaan toisten pelaamista, sillä hänen oli keskitettävä tarkkuutensa omaan peliinsä, ettei palloja tulisi naamaan niin kuin tänään, kun tytön katse oli herpaantunut pieneksi hetkeksi muualle kuin palloon.

Demelza laittoi urheiluvaatteensa erilliseen pussiin, jota hänen pitäisi kantaa sitten mukanaan. Dem vilkaisi kun tyttö kävi peilin luona.
"Mitä nyt?" kysyy hieman huolestuneena, koska toinen oli vain mutissut jotain hiljaa.

"Jos suoraan sanotaan, en pidä liikuntatunneista. Liikaa joukkuelajeja", kertoo samalla kun vetää kangastossua jalkaan ja solmii sitä. "Niin ja emmäkään oo kovin hyvä ainakaan lentopallossa", sanoo hieman vakavasti. Muistaa sitten ranteensa, jotka olivat punoittaneet tunnin lopulla. "Mulla punotti ranteet ihan kamalasti ku lopetettiin", sanoo tutkien ranteita, joissa ei ollut enää kuin punaiset läntit. Ottaa toisen kengän laitettavakseen.

Saatuaan kaikki tavaransa laukkuun ja pussiin, menee peilin luo, ottaen kuitenkin meikkilaukkunsa mukaan. Demelza ei meikannut muuten, kun laittaen peitevoidetta silmänalusiin ja käyttäen hieman puuteria. Sukii vielä hiuksiaan ja hymyilee hetken peilikuvalleen.
"Nyt vois vaikka lähteä, ootko sä valmis?" kysyy kun palaa paikalleen ja tuntee meikkilaukun isompaan laukkuun.

"E-ei mitään... T-Tai siis nenään tulee v-varmaan mustelma.." Rin mutisi vastaukseksi Demelzalle ja hymyili tälle nolona. Aina hän onnistui jotenkin telomaan itsensä.
"Tuntuu, että vedän puoleeni tapaturmia. Viime kk-errallakin sain jalkapallon käteen.." tyttö mutisi ja mietti, oliko hän oikeasti niin huono pelaamaan jalkapalloa, että se tuli käteen?
Ah, Rin, olet niin loistava liikunnassa.

Brunette nyökkäili, kun Demelza puhui. Demelzan katsoessa ranteitaan myös Rin laski katseensa ranteisiin. Hänen ranteissaan taas ei ollut minkäänlaisia jälkiä (koska hän ei ikinä ollut saanut osumaa palloon eikä hänelle oltu syötetty).

Toinen asteli nyt vuorostaan peilin luo, kun Rin palasi laukkunsa luo, joka oli täyden näköinen liikuntavaatteiden takia.
Rin kääntyi sitten tyttöön päin, joka ehdotti, että he voisivat lähteä.
"J-joo, lähdetään vain", brunette vastasi ja hymyili pienesti. Tyttö otti laukkunsa olalleen ja käveli pukuhuoneen oville, pitäen ovea auki Demelzalle astuessaan käytävälle.

//Jatketaanko ruokalaan vai haluatko jo lopettaa? :,)
Jos jatketaan, sinä saat kirjoittaa tästä suoraan ruokalaan XD