Hei olen pingviini!

- Laadukas otsikko xD -

Niko käveli aulassa kohti limsa-automaattia ja pisti kolikon jos toisenkin automaattiin. Poika painoi coca-cola nappia ja kohta pullo kokista römähti alas lokeroon. Kylmä kokis oli pojan mieleen helteellä, eli tänäkin kyseisenä päivänä, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Poika avasi pullon varovaisesti ja hörppäsi siitä kulauksen. Samalla herra käveli kohti ilmoitustaulua. Niko halusi pysyä perillä koulun tapahtumista. Hän silmäili lappuja, katseli kerhoilmoituksia ja erilaisten urheilusuoritusten tuloksia. Eräskin jalkapallopeli oli näköjään päätynyt tulokseen 4-3. Tietenkin oman koulun joukkueen puolesta.

Pojalla oli päällään rennot shortsit ja keltainen t-paita Hiukset oli melko sekaisesti, vain aamulla vähän harjattu pahimmista takuista. Parransänki oli ajamatta ja Niko oikeastaan piti pienestä sängestä. Ei tarvinnut aina olla ajamassa partaa pois.

Poika hörppi limsaansa ja katseli hetken aulan menoa. Oli juuri ruokatunti ja ihmisiä pyöri aulassa paljon. Niko oli juuri tullut ulkoa, joten helteessä seisominen ei enää innostanut. Aulassa oli mukavan viileää. Niko kaivoi taskustaan kännykkänsä ja alkoi laittamaan tekstiviestiä kotipuoleensa Kreikkaan.

- Joku mukaan kiiiitos -

Kullanhohtoiset korkosandaalit kopisivat käytävällä, kun pitkä ja hoikka nuori nainen asteli pitkin käytävää, leuka ylväästi kohotettuna ja siniset silmät tarkkailivat koppavina ympäristöä ja käytävillä hajanaisesti vaeltavia muita oppilaita. Suu oli nyrpeästi hiukan mutrussa ja kermaan kuuluva väisti liioitellustikin alempien klikkien edustajia, eritoten taviksia ja nörttejä, hyi. Scarlett Lemon, Sitruuna, lähestyi limuautomaattia keinuvaa catwalk-kävelyllään, kaivellen Chanelin kullansävyisestä laukusta kukkaroaan. Pitkät sormet hapuilivat merkkilompakosta tasarahan vichyvettä varten. Tarkasti viilatut frenchmanicyre kynnet napauttivat nappulaa, ja juoma kolahti alas. Kylmä pullo hiveli viileydellään hikoavia käsiä. Kevyesti rajattujen silmien haukan katse kierteli jälleen ympäri käytävää.

Sitruuna kiersi pullon korkin auki, juoden pitkään ja hartaasti. Valkeaihoinen käsi sipaisi tumman hiuskiehkuran pois kasvoilta, takaisin tarkasti laitetun lyhyen hiusmallin sekaan. Nuorikko katsahti itseään limuautomaatin heijastuksesta, hymyillen teennäisesti, kallistaen päätään. Tarkastellessaan itseään, hän näki kyllä prameat merkkivaatteet, hyvin laitetun meikin ja hiukset, mutta kropassaan ja kasvoissaan ei nuorikko nähnyt mitään erityistä. Hän oli tavanomainen, toisin kuin kaksoissiskonsa Nina (koulussa tunnettu Erana), joka oli kasvoiltaan aivan prikulleen samanlainen kuin hänkin, mutta jotenkin onnistui silti erottumaan kaikista maailman muista ihmisistä. Tympääntynyt huokaus karkasi maalatuilta huulilta ja katse kääntyi raastavan vaikeasti takaisin käytävällä hengaileviin nuorisojoukkoihin. Kauheasti mitätöntä väkeä tänään liikkeellä.

Silloin sinisten silmien kova katse löysi nuoren miehen alun, jonka toinen tunnisti oitis kerman jäseneksi. Tummahipiäinen nuorukainen seisoskeli ilmoitustaulun edessä, cokispullo kädessä leväten. Scarlett Lemon muljautti silmiään. Kuka tahansa muu neitokainen olisi varmasti ollut sulaa vahaa tuon miehenpuolikkaan käsissä, kauniit kasvot, tumma lainehtiva tukka ja siniharmaat sulosilmät. Kuka tahansa tyttö olisi sulanut noiden ominaisuuksien edessä. Vaan ei Sitruuna. Nuorikko vetäisi kasvoilleen mairean tekoystävällisen hymyn, joka oli kermassa varsin yleinen, ja lähti kissamaisin keinuvin liikkein astelemaan kohti tuota ainoaa katseen arvoista ihmistä koko aulassa.

// Tajusin vasta yli puolet kirjoitettuani, että perkele tämähän on vlipin hahmo! : D Oho. \\

-Toi ava hämää mua! Katoin eka et Pipsuhan se siinä, mut tajusin hetken päästä et hei! xD-

Niko käänsi katseensa kännykkänsä näytöstä kohti neitiä, joka oli niin muodikas ja täydellinen. Niko hymähti itsekseen, kun tyttö meni limsakoneelle. Samalla poika kirjoitti tekstiviestinsä loppuun ja laittoi kännykkänsä takaisin taskuunsa. Niko haroi hiuksiaan hetken, ja samalla huomasi kun tämä samainen neitokainen käveli kohti nuorukaista.

Poika katsoi neitiä hetken silmiin ja virnisti sitten suloisen hymynsä tälle. Tytön ollessa sopivan etäisyyden päässä Nikosta (ettei tarvitsisi enää huutaa), poika katsahti tyttöön.
"Heipä hei.", Niko sanoi ystävällisesti ja väläytti hurmaavan hymynsä. Poika ei erityisemmin ollut kiinnostunut tytöstä siinä mielessä, mutta aina pieni flirtti kesken koulupäivän oli tarpeen.
"Saanko kysyä muuten, että kuka olet? En kehtaa alkaa arvailemaan, vaikka aavistus minulla onkin.", Niko jatkoi kreikkalaisaksentillaan ja hymyili ystävällisesti neidille.

Poika kiersi pullonsa korkin auki ja hörppäsi suuren kulauksen limsastaan. Hän pyyhki huulensa ja laittoi korkin takaisin kiinni. Niko laittoi pullonsa tämän jälkeen shortsiensa takataskuun, johon pullo juuri ja juuri mahtui. Samalla poika silmäili hetken aulan menoa, mutta katsahti sitten taas tyttööm, jottei vaikuttaisi epäkohteliaalta, kun tuijottelisi vain muualle.

Sinisilmien katse oli viileä niiden kohdatessa kännykkäänsä tutkailleen ja nyt katseensa nostaneen nuorukaisen hymyn ja vilpittömät silmät. Mairea, hiukan tekopyhä hymy kuitenkin pysyi muuten niin happamilla kasvoilla, luoden hiukan inhimillisyyden tuntua neidon diivamaiseen olemukseen. Kultaisen olkalaukun vetoketju kilahteli korkojen kopinan tahtiin, kun kissamaisen elastisesti Sitruuna keinahteli määränpäähänsä. Tyynesti, vastaamatta mitään toisen tervehdykseen, nuori nainen asettautui nojailemaan seinään pienen matkan päähän tuosta pojasta. Silmät etsivät toisen katseen kohtaamaan omansa.

"No kas hei", sanoi silkkinen ääni vastaten toisen lämpimään hymyyn samalla mairealla tekohymyllä jota oli käyttänyt aiemminkin. Scarlett Lemon ei halunnut olla töykeä, eikä ollut sitä tahallaan, muttei voinut mitään happamalle luonteenlaadulleen. Toisen kysymys sai tummahiuksisen neitokaisen hymähtämään kevyesti, käden nostaessa mineraalivesipullon jälleen kapeille roosanvärisille huulille. Pitkän kulauksen jälkeen Sitruuna katsahti jälleen poikaan. Jo ulkonäkö kertoi, ettei tämä tummahipiäinen poika ollut täkäläisiä, ehkäpä espanjalainen tai italialainen? Joku eurooppalainen kuitenkin. Kauniit kasvot kallistuivat mairean hymyn palatessa kasvoille.
"Scarlett Lemon", nuorikko sanoi viileästi, esittäytyen pelkällä etunimellään, ojentaen samalla juuri hoidettua kättään toiselle käteltäväksi. Sukunimensä Scarlett Lemon jätti tarkoituksella pois, hän ei mielellään heti ensi tapaamisella joutunut rinnastetuksi rääväsuisena ja räiskyvänä julkilesbona tunnettuun kaksoissisareensa, Eraan.

Viileän sininen katse kävi pojan olemuksen läpi päästä varpaisiin. Kermaan kuuluvaksi vaikutti poikanen melko vaatimattomalta, mutta kermaa oli kuitenkin, ei tarvitsisi hävetä silmät päästään tämän miehenpuolikkaan kanssa jutustelua. Käytyään läpi selkeimmät tuntomerkit, alkoi nuorelle naiselle kehittyä hämärä mielikuva, jossa joku mainitsi etelä-eurooppalaisen vaihto-oppilaan.
"Ja mikähän sinun nimesi mahtaa olla?" kysyi nuorikko sitten pehmeästi matalalla äänellä, tarkastellen toista herkeämättömällä katseellaan. Oikeastaan tämä olemattoman oloinen tapaus ei herättänyt minkäänlaista reaktiota Scarlettin mielessä, ei mielikuvia tai ajatuksia, niin normaali oli tämä kaunispoika tämän diivailijan silmissä.

Poika katseli juuri toisaalle, kun tyttö kertoi nimensä. Samassa Niko käännähti tyttöä päin ja hymähti itsekseen jotakin. Poika haroi hieman hermostuksissaan hiuksiaan, kunnes päätti laittaa kätensä puuskaan, jottei vaikuttaisi aivan idiootilta. Pojan flirttailu katosi heti, kun tyttö avasi suunsa. Sillä toinen vaikutti hieman, töykeältä, vaikkei varmasti sitä tarkoittanutkaan. Muutenkin kerman tyyliin kuuluva tekohymy sai pojan astumaan askeleen kauemmaksi ja varautumaan. Vaikka poika tiesikin kuuluvansa itse kermaan, ei hän käyttäytynyt kuin kerma. Hänet oltiin vain automaattisesti vaihto-oppilasperheensä takia luokiteltu rikkaisiin pentuihin.

"Scarlett, hauska tavata..", Niko sanoi ystävällisesti ja hymyili vilpittömästi toiselle, sillä melko usein poika hymyili. Vaikka muuten olikin jo ja tälläkin hetkellä varautunut. Hymy vain kuului tämän nuoren herran kasvoille.
"Niko on nimeni.", poika jatkoi hieman tönkösti ja kreikkalaisaksentti vahvistui, kun poika oli hieman hermostunut. Niko katsahti seinällä olevaan kelloon, ruokatuntia olisi jäljellä vielä melkein puoli tuntia. Eikä poika kehtaisi heti lähteä poiskaan tilanteesta, joten oli vain oltava ystävällinen ja koitettava olla cool.

"Huhhuh. Kamala helle tuolla ulkona, nyt on paljon mukavampi olla täällä sisällä, ei ole niin kuuma.", Niko puhui niitä näitä ja yritti pitää ikävät hiljaiset hetket kaukana. Sillä sellaiset saivat pojan vielä enemmän kiusaantuneeksi, mitä tilanne jo oli.

((Jesh, aivot toimii taas kympillä. Mut kyllä tää tästä xD))

Scarlett huomasi toisen olemuksen jännittymisen, varautuneisuuden joka iskeytyi nyt vasten Sitruunan posliinin valkeita kasvoja, saaden harmaat silmät välähtämään mietteliäinä. Mikähän nuorukaisen oli saanut niin pois tolaltaan? Toinenhan kuului kermaan, eikö? Taaksepäin nojautuen antoi brunette harmaiden silmiensä käydä läpi vielä kerran tuon ulkomaalaissyntyisen nuoren miehen olemusta. Kyllä, selvästi kermaa, vaikkakin vaatimatonta sellaista. Eipä sillä, ei Scarlettkaan erityisemmin mainostanut syitä, miksi kuului kermaan, hänelle riitti se että ihmiset tiesivät että hänellä oli rahaa kuin roskaa, kuten isälläänkin. Syistä ei puhuttu. Se oli tabu, kuten Eran seksuaalisuuskin. Värähdys kulki nuorikon selkäpiitä pitkin ja pitkät kynnet pureutuivat kämmenselkiin. Kuinka usein hänet sekoittettiinkaan Eraan, hänen julkilesboon sisareensa, joka oli tunnettu kaikkialla koulussa. Ei edes hiuksien nykyinen väriero ja pukeutumistyylin erilaisuus estänyt tätä tapahtumasta. Ei kai tämäkin poika ollut luullut häntä blondiksi homosisarekseen? Harmaat silmät kapenivat ja välähtivät vihaisesti sekunnin murto-osan ajan, mutta kaunis hymy ei kasvoilta kadonnut hetkeksikään.

"Hauska tavata myöskin, Niko", vastasi Scarlett Lemon pehmeästi, vaikka häntä hiukan häiritsikin se, että poika oli ottanut vapauden käyttää hänestä vain ensimmäistä etunimeä, vaikka hän itse oli vihjannut käyttämään molempia, hymyillen edelleen. Sitruuna oli huomannut kyllä toisen aksentin vahvistumisen ja hymyili tyytyväisenä toisen hermostuneisuudelle. Tietynlainen valta viehätti Scarlett Lemonia, ja hän nautti tilanteesta täysin siemauksin. Scarlett ei nähnyt syytä astahtaa lähemmäs poikaa, jota kohtaan hän ei tuntenut minkäänlaista vetoa, kunhan jutteli lämpimikseen, vaan pysyi selkeästi etäällä tästä. Katse seurasi pojan katsetta kelloa kohden. Vielä puolisen tuntia aikaa, ehkä hän saisi tästä tylsästä poikasesta jotain mielenkiintoistakin irti siinä ajassa.
"Et taida olla täältä kotoisin", tiedusteli brunette keveästi, pöyhien samalla lyhyttä tukkaansa. "Oletko euroopasta?"

Kapeaksi nypityt kulmat nousivat huvittuneen hymyn kareillessa posliinista veistetyillä kasvoilla. Scarlett hymähti hiljaa. Vai että puhetta säästä? Kuinka kliseistä. Sormet hipaisivat maalattuja huulia mietteliään ilmeen levätessä kasvoilla.
"Kieltämättä on melko ulkona on melko tukalaa", Sitruuna sanoi raukeasti, astahtaen nyt askeleen lähemmäs poikaa, katsomatta kuitenkaan tähän päinkään. "Onneksi on viileät sisätilat. Ja juoma-automaatit."
Harmaat silmät katsoivat jälleen toisen tummiin eteläeurooppalaisen silmiin, ilman ilmettä tai tunnetta.

Niko katseli taas hetken ympärilleen, mutta käänsi katseensa sitten vieressä seisovaan tyttöön. Poika katseli toisen täydellistä olemusta, selkeää kerman porukkaa, mitä poika ei itse niinkään ulkonäöllisesti ollut. Niko päätti olla vielä hetken toisen seurassa, mutta jollakin verukkeella poika lähtisi kohta menemään. Sillä poika ei erityisemmin pitänyt tilanteissa, joissa olo oli kiusaantunut. Muutenkin ujona tällaiset ektemporee tapahtumat välillä saivat pojan pään sekaisin.

"En tosiaan, vaihto-oppilaana olen tämän vuoden. Kreikasta olen kotoisin.", poika vastasi hymyillen toiselle. Mitä tästä nyt keksisi enempää puhuttavaa. Poika sekoitti hieman hiuksiaan ja raapi käsivarttaan. Pojan kännykkään tuli viesti. Niko kaivoi kännykkänsä ja luki viestin nopeasti, muttei vielä vastannut siihen.

"Tosiaan. Onneksi on juoma-automaatit, ei läkähdy janoon. Eikä saa mitään sokerivajaustakaan kun lipittää limsaa.", Niko naurahti vaivaantuneesti ja katseli hetken kelloa. Poika katsoi väkeä, joka vaihtui aulassa.
"Mutta hei, tällein törkeästi nyt täytyy sanoa, että täytyy tästä lähteä. Pitää ehtiä vielä tekemään muutamat tehtävät ennen biologian tunnin alkua. Mutta oli hauska tutustua Scarlett.", Niko sanoi ja lähti kävelemään kohti pääovia.

- Tää nyt lähti xD Kiva peli, mut nyt ei oikein inspannut, kuten ehkä huomasit :'D -

// En jaksa kirjoittaa sen suurempaa viestiä, kun peli kuitenkin ohitse, eli Scarlettinen tästä häippäisee sitten omille teilleen myös. Kiitos pelistä. \\