Missä minä olen?

Vai että tällaiset tilat...
Toby sulki vessan oven perässään. Hänellä oli kestänyt hetken löytää sinne, hän ei ollut vielä kehdannut kysyä keltään neuvoa. Ujous painoi päälle varsinkin nyt, kun ympärillä oli paljon tuntemattomia ihmisiä. Kumma kyllä, vessassa ei ollut juuri nyt ketään. Vai viettivätkö muut välituntinsa muualla? Toby myönsi itselleen olevansa täysin pihalla koko hommasta. Miksi hänen vanhempiensa piti valita juuri tällainen suuri koulu? Porukka tuntui olevan hyvinkin klikkiytynyttä. Toby ei kehdannut edes katsoa kaikkia, ajatteli ettei tuijotuksesta kovin hyvää seuraa.

Toby asteli peilin eteen. Hän suki hiuksiaan hieman, hän oli pörröttänyt niitä aamulla hiukan, ei liikaa, ettei häntä taas tuijotettaisi. Toby tiedosti olevansa emo, mutta ei halunnut lokeroitua liikaa. Lokeroinnista ei ollut ollut hänelle mitään hyötyä aiemmin, pelkkää haittaa. Muutama vuosi sitten häntä välteltiin juuri lokeroinnin vuoksi, hän oli joutunut väärään lokeroon. Ei hän homo ollut. Bi-seksuaali vain, mikä oli Tobyn mielestä kaikkein luonnollisinta. Miksi hänen pitäisi katsoa kiinnostuksen kohteen sukupuolta? Luonne olisi Tobylle tärkein. Toki ulkonäkö olisi ensimmäinen mihin kiinnittää huomiota. Toby olikin jo huomannut koulussa joitakin häntä viehättäviä oppilaita, mutta arveli, ettei heitä kiinnostaisi.

Toby katseli ympärilleen. Vessoja... Eikä ketään. Täällä voisi rauhoittua ja olla rauhassa, Toby arveli. Hänen kätensä sipaisi laukun vetoketjua, juuri sitä pientä ja tiettyä vetoketjua. Salaista vetoketjua. Ehkä nyt, ehkä ei... Jos ei nyt kuitenkaan. Jos joku nyt huomaisi, hänellä ei olisi mahdollisuuksiakaan löytää ketään koko koulusta.
Mutta jälleen tämä tuska valtasi hänen mielensä. Miksi ihmiset ovat niin pinnallisia? Koska näytän erilaiselta, kukaan ei halua olla kanssani? Toby puristi kätensä nyrkkiin. Ei, hän ei antaisi itselleen käydä taas näin. Yksin jääminen on niin tuskallista, mutta silti kaikki luulevat, että hän haluaa olla yksin kaiken aikaa. Kaiken aikaa? Ei, kukaan ei halua olla aina yksin.

Toby luovutti. Hän vilkaisi vielä kerran ympärilleen ja nosti vasemmassa kädessään olevaa käsinauhaa. Hän siveli pieniä, vaaleita arpia. Ei tuoreita tässä. Tuoreet olivat muualla. Hän katseli käsivarttaan hetken ja silitteli sitä hellästi sormillaan.

// Heitän Taylorin poikien vessaan, toivottavasti ei haittaa kun tytön mukaan tuppaan :--) //

Päivä oli tähän asti ollut Taylorin osalta melko hauska. Hän oli saapunut tunnilleen hieman myöhässä, mutta nuori sijaisopettaja oli armahtanut tytön kun tämä oli keksinyt loistavan selityksen siitä kuinka hän oli laskenut eilen illalla algebraa niin myöhään, että aamulla oli nukkunut pommiin. Opettaja oli ollut mielissään samaan aikaan kun tyttö mietti kuka ihme laskee huvikseen matematiikkaa. Sijaisopettajat nähtävästi. Sen lisäksi kemian tunnilla hän oli onnistunut tekemään väärin ehkä yhden yksinkertaisimmista seoksista. Luonnollisesti hänen arvonsa opettajan silmissä ei ollut kasvanut sen jälkeen suurin harppauksin.

Myöhemmin Taylor oli ollut istuskelemassa aulassa suunnittelemassa kavereidensa kanssa mitä elokuvaa viikonloppuna lähdettäisiin katsomaan. Päätöstä ei oltu saatu, mutta tyttöjoukko oli bongannut kaksi nörttiä kuhertelemassa kirjastoon vievän käytävän lähellä. Aluksi kukaan ei ollut sanonut mitään, kunnes kuin yhteisestä päätöksestä kaikki olivat alkaneet hihittää ja virnuilla typerästi. Vähitellen hihitys oli kohonnut kunnon remakaksi, mutta siinä vaiheessa nörttipari oli ehtinyt kadota eivätkä siis onnekseen olleet enää paikalla kun naurusta toivuttuaan rikkaat kakarat olivat alkaneet miettiä keistä nörteistä nyt olikaan kyse. Kaikki nörtit näyttivät nimittäin erehdyttävästi toistensa kaksoisolennoilta eikä kukaan kermassa pahemmin tiennyt niiden parkojen nimiä, jotka olivat nakittaneet tekemään läksynsä monet kerrat.

Nyt Taylor käveli kohti vessoja, koska nauramisen haittapuolena hänen meikkinsä eivät olleet enää vaadittavassa tiptop-kunnossa. Eivät ne hirveän pahaltakaan näyttäneet, mutta tarkempi katselu olisi varmasti osoittanut jokaiselle vastaantulijalle valuneet ripsivärit. Hän asteli vessan ovesta sisään. Ja juuri siitä viereisestä ovesta, kuin mikä oli tarkoitus. Ovi sulkeutui tytön takana ja tämä otti muutaman askeleen, kunnes näki peilin edessä seisovan pojan. Pojan. Toisen näkeminen pani Taylorin katselemaan ympärilleen ja tajuamaan erään asian. Hän oli väärässä paikassa.

"Hei sori, mä taisin erehtyä ovesta tai jotain..."

Toby katsahti ovelle ja hermostui. Hän kiskaisi hädissään nauhan kädessään alas ja laittoi molemmat kätensä selkänsä taakse.
"Mitä? Olenko mä väärässä paikassa?"
Tobya nolotti, hän ei ollut varma, kumpi oli erehtynyt. Miksi koulun oppilas erehtyisi, hänhän se uusi ja tietämätön täällä oli? Toby kiskoi otsahiuksiaan nolosti ja vei katseensa maahan.
Toby tahtoi kuitenkin vilkaista tyttöä. Hän katsoi edelleen maahan, mutta katsoi silmiään siristellen tyttöön päin. Vaaleat, pitkät hiukset.
Toby oli niin ihmeissään ja nolostunut tapahtumasta, joten hän rupesi hihittämään. Hän hihitti lähinnä silloin, kun joutui hämmentävään tilanteeseen. Muuten siihen ei ollut syytä.
Toby ajatteli, että nyt hän olisi tytön silmissä itsevarma, hänhän lähes nauroi, vaikka ei muka tiennyt, nauroiko itselleen vai tytölle.
Hän nosti katseensa.

"Missä psykologian luokka on? Ilmeisesti olisi sitä tänään..." Toby sanoi ja yritti esittää itsevarmaa. Hän laittoi kädet farkkujen taskuihin ja katsoi tyttöä hieman nenäänsä pitkin. Hänellä oli tyyni ilme, vaikka sisäisesti häntä jännitti. Hän tiesi, että jos hän ei suunnittelisi sanojaan tarkasti, hän takeltelisi ja menettäisi viimeisetkin itsevarmuuden rippeet uusien ihmisten edessä.

Taylor seisoi paikoillaan ja katseli ympärilleen poikien vessassa. Tyhjältä näytti, lukuunottamatta häntä itseään ja tuota poikaa. Miten hän saattoi erehtyä ovesta?
"Ei kun mä taidan olla", tyttö totesi hymähtäen hiljaa ja katseli poikaa. Olisi saattanut olla fiksuinta vain lähteä sinne oikeaan vessaan, mutta ajatus ei jostain syystä iskenyt tytön päähän. Hän ihmetteli kun toinen alkoi hihittää ja sen varmasti näki tytön ilmeestäkin. Taylor oli saanut pojasta hieman hermostuneen kuvan, mutta tämän nostaessa katseensa tyttö ei ollut enää niin varma.

"Psykologian luokka? Se on toisessa kerroksessa", Taylor tiesi vastata toisen kysymykseen. Poika taisi olla uusi kun ei tuntenut vielä koulua. Hän näki millä tavalla toinen katseli; hieman ylimielisesti. Taylor ei ollut tottunut olemaan se, jota katsottiin nenänvartta pitkiin ja pahastui siksi hieman. Tuo päätti kuitenkin olla sanomatta mitään, koska ei halunnut haastaa riitaa. Jos poika olisi todellakin uusi, oppisi tämä myöhemmin paikkansa koulussa. Ellei sitten kuulunut samaan tai ylempään klikkiin, mitä ei ulkomuodon perusteella olisi tullut pojasta ajatelleeksi. Hän käveli peilin luo ja tutkaili meikkiään. 'Korjailtavaa ei onneksi ole paljon', Taylor ajatteli ja kaivoi laukussaan olevasta meikkipussista kasvopaperia ja ripsivärin. Tyttö vilkaisi poikaa peilin kautta ja mietti panisiko tämä pahakseen hänen jäämistään poikien vessaan. Hän lähtisi kyllä heti, jos vessaan tulisi toisen lisäksi enemmän porukkaa - ei olisi mahdottoman mukavaa tulla bongatuksi poikien vessasta jonkun pahiksen tai urheilijan toimesta.

Taylor alkoi pyyhkiä kasvopaperin avulla levinnyttä meikkiään.

Toby katseli tyttöä. Hän vaikutti melko itsevarmalta, kun kerran jäi korjailemaan meikkiään poikien vessaan. Toby ei pannut pahakseen, vaan astui itsekin peilin eteen ja suki hiuksiaan. Myös hän avasi laukkunsa, ja lisäsi kajalia. Johan ne olivat haalistuneet aamulta.

Toby sai työnsä valmiiksi ja jäi katselemaan tyttöä. Täällä ollessaan hän ei ollutkaan juuri tytöille ehtinyt puhua, saati sitten pojille. Toby ajatteli, että poikien vessassa hän, heikko ja pieni ihminen, olisi tasavertainen tytönkin kanssa. Ehkä sitä uskaltaisi jutellakin.
"Mun nimi on Toby", nuori mies sanoi ohimennen ja rapsutti niskaansa.
Toby ei uskonut, että vessan ulkopuolella he olisivat enää kovin tasavertaisia. Hän oli jo aiemmin tottunut klikkeihin, ja siihen, ettei noin kauniit tytöt Tobyn kaltaisten ihmisten kanssa seurustele, ei varsinkaan, jos joku oli näkemässä.

Toby loihti pienen hymyn huulilleen, sellaisen hymyn kuin vain pystyi. Kenties hieman surullinen, pieni, mutta hymy se on sekin. Toby yritti tavoittaa tytön katsetta.

Kasvopaperi lensi myttynä lähimpään roskakoriin kun Taylor oli saanut levinneet meikkinsä mitätöityä. Avatessaan mascaraputelia tyttö huomasi toisen katselevan päätettyään oman ehostuksensa. Tyttö ei häiriintynyt tai näyttänyt huomaavansa, vaan levitti tuoreen kerroksen ripsiväriä ripsiinsä. Hän arvioi hetken peilistä katsellen oliko yksi kerros tarpeeksi ja päätyi lisäämään toisen silmän ripsiin toisen kerroksen ennenkuin asetti mascaran takaisin laukussaan makaavaan meikkipussiin. Poika alkoi puhua melko sopivasti Taylorin suljettua laukkunsa.

"Taylor", Taylor vastasi kuin Toby olisi kysynyt esittäytymisensä jälkeen hänen nimeään. Toinen tavoitteli kasvoilleen hymyä, johon tyttö vastasi leveästi. Taylor tutkiskeli Tobya silmillään päästä varpaisiin, kunnes kohotti katseensa pojan katseeseen. Katseesta ei viestittänyt sillä hetkellä oikein mitään, koska sen omistajakaan ei tiennyt, mitä haluta viestittää. Taylor ei tiennyt, halusiko hän lähteä huomioimatta tuota poikaa pahemmin - vai halusi hän käyttää tilaisuuden hyväkseen ja keskustella kerman ulkopuolisen kanssa? Sillä jälkimmäiseen tilaisuus oli ainakin mitä loistavin eikä Taylor voinut kieltää itseltään toivovansa vaihtelua juttuseuraansa. Hän rakasti kermaa, mutta halusi samaanaikaan kapinoida ja jutella niiden kaikkien skeittarien ja rokkareiden kanssa. Jos Toby kuulisi hänen ajatuksensa, mitä Taylor ei olettanut pojan osaavan, sieltä kuuluisi tällä hetkellä syvä valinnanvaikeutta heijastava huokaus.

"Joten....opiskelet psykologiaa? Ei taideta olla samalla kurssilla, en ole sua ainakaan nähnyt aikaisemmin." Äänensävy oli lähes tuttavallinen, mutta alun epävarma "joten" ei sopinut Taylorin suuhun. Hänhän oli kuitenkin koulun kermaa ja tämä poika tässä jotain muuta. Kysymys psykologiasta vaikutti turvallisesti, eihän hän voinut tietää millä luokalla toinen tarkalleenottaen oli. Epävarmuus sai vain lisää pökköä pesään kun tyttö heitti katseen vessan ovia kohti. Pysyisipä se kiinni...

"Oikeastaan en tiedä itsekään, millä kurssilla olen. Olisi pitänyt tulla tähän kouluun jo pari viikkoa sitten, mutta oli vähän muuta..." Toby naurahti hiljaa. "Olen vähän pihalla koko koulusta. Olisi kiva tietää vähän lisää...?" hän jatkoi kysyvästi.

Toby laski katseensa maahan. Ehkä hän eteni jo liian nopeasti. Ehkä hän puhui liikaa. Epävarmuus painoi jälleen päälle. Tobylla oli kokemusta asiasta, ei kukaan yleensä ala juttelemaan hänen kanssaan noin vain, noin äkkiä. Kohtahan sitä oltaisiin jo naimisissa, jos hän tätä rataa jatkaisi. Sitäpaitsi, nythän oltiin vieläpä miesten vessassa, ja Toby tiedosti sen jälleen.

Poika siirsi katseensa Taylorin jalkoihin. Hän katseli niitä vähän aikaa, ja kyllä, samantyylisiä ihmisiä olivat ne, jotka yleensä häntä halveksuivat. Mutta miksi Taylor ei ollut jo poistunut? Oliko hänellä jotain mielessään? Jos hän vain pyrki tekemään pilkkaa, halveksuisi nuorta emoa kohta kaikille, emo kun luuli saavansa ystävän jostain paljon kauniimmasta.

Taylor muisteli omaa saapumistaan Astoniin ja koki vaikeaksi samaistua Tobyn tietämättömyyteen koulusta. Hänellä oli ollut saapuessaan jo tietoja koulusta ja sen oppilaista Blakelta. Kermaan kuuluvasta isoveljestä oli ollut apua. Tytön kasvoilla ollut leveä hymy laantui pienemmäksi hymyksi, ystävälliseksi hymyksi.
"Aston High osaa olla vähän...konstikas." Hän ei ollut ihan varma, miten koulua kuvailla. 'Teinien leikkipaikka? Valtaviidakko? Alistuslaitos?' Miten kertoa Astonista aiheuttamatta pelkoa suosituista? Siinä olisikin tehtävää jokaiselle koulun oppilaalle. Paitsi suosituille itselleen, koska ne tytöt olisivat varmaan mielellään aiheuttaneet hieman tervettä pelkoa muissa oppilaissa vallallaan, joka heillä tässä koulussa oli.

"Olisi kiva näyttää sulle hieman paikkoja. Tai vaikka...Siis...Joskus", Taylor puheli, kunnes muisteli, voisiko todella pitää tuollaisen lupauksen? Jos koulu käsittäisi tyhjän poikien vessan, hän voisikin esitellä paikkoja. Mutta hän tiesi, että vaikkapa aulassa tai pihalla juttelu ei tulisi kyseeseen. Puhumattakaan ruokalasta. Sitä hän ei voisi Tobylle, itsestään puhumattakaan.

"No kiva hei, mennäänkö heti?" Toby tuumasi, hieman tietoisesti myös haastaen Taylorin. Taylor näytti juuri sellaiselta tytöltä, joka ei hänen kanssaan liikkuisi, joten kun hän kerran ehdotti paikkojen näyttämistä, niin mikäs siinä. Jos hän oli tosissaan. Ei Toby siitä varma voinut olla, mutta joka tapauksessa hän halusi tietää koulusta lisää. Halusi tuo 'avulias' tyttö sitä tai ei.

Toby hymyili itsekseen, hieman poissaolevasti, ajatuksissaan. Hän mietti, että ehkä tästä tulisikin jotain. Jos tämä tyttö esittelisikin koulua, ja tutustuttaisi peräri omiin ystäviinsä. Eihän Toby toki vielä tiennyt, millaisia ystäviä Taylorilla oli. Saattaisihan hän itsekin liikuskella emo-piireissä, tosin heitä Toby ei ollut vielä nähnyt. Rokkarintyyppisiä heppuja kylläkin, mutta aika moni vaikutti olevan jotenkin... ylimielistä. Korkea-arvoisia oppilaita, joita tulisi katsoa ylöspäin. Tobysta olisi jännittävää haastaa heidät, alistaa hienostelijat alhaisempaan asemaan. jolloin hieman erikoisemmat oppilaat pääsisivät valtaan!

Toby huomasi ajattelevansa turhia. Eihän tuo nyt mahdollista olisi. Koulu tosiaan oli pullollaan tätä hienostelevaa sakkia. Jos hän haluaisi päästä yhtä korkeaan asemaan, hänestä pitäisi varmaan tulla joku urheilija. Jalkapallon pelaaja. Muuttaa ulkonäkönsä täysin sopiakseen joukkoon. Eikä hän olisi enää oma itsensä. Ei, tällaisena Toby oli tyytyväinen itseensä. Silloin kun oli. Ja taas. Toby siirtyi ajattelemaan huonoimpia puoliaan itsessään. Miksi tämäkään tyttö ylipäänsä haluaisi näyttää hänelle paikkoja? Takuulla vain pilkkaisi. Poikahan oli sentään emo, ei hienot leidit haluamalla halua hänen seurassaan näyttäytyä.

Hetkeä aiemmin Toby oli katsonut Tayloria mielenkiinnolla, mutta nyt katse muuttui viileäksi.

Taylor katseli Tobya tiiviisti, lähinnä tämän kasvoja. Pojan ehdotus, että hän lähtisi esittelemään tälle paikkoja, mietitytti. Hän oli itse sitä ensimmäiseksi ehdottanut kun ei osannut suutaan pitää kiinni ja oikeastaan halusi lähteä. Mutta hän ei voinut lähteä, sehän olisi sulaa hulluutta! Mikä ei kyllä ollut mitenkään ennenkuulumatonta Rhodesien nuorimman tekosissa. Tytön huulilla ollut hymy oli poissa kun tuo pohti tilannettaan ja puri hellästi huultaan. Hän oli asettanut itsensä vaikeaan tilanteeseen, joita hänen ei kuuluisi joutua käymään läpi Tobyn kaltaisten kanssa. Ajatus oli ilkeä, mutta hän ei ollut tottunut vääntelehtimään tämänkaltaisten edessä.

Tobyn katseen myötä Taylor yritti vauhdittaa päätöksensä tekoa. 'Kyllä vai ei?' Miten tahansa hän vastaisikaan, hän ei voittaisi kokonaan. Joten hänen pitäisi valita mahdollisuus säilyttää imagonsa, mikä johtaisi Tobyn loukkaamiseen, tai saada yhteyksiä kerman ulkopuolelle ja mahdollisesti kolhiinnuttaa mainettaan.
"Mennään", Taylor vastasi sitten ja hymy nousi taas tämän huulille. Vastaus innosti tyttöä ja hän olisi voinut taputtaa käsiään yhteen, jos se ei olisi vaikuttanut vähän omituiselta. Lupaus oli hullu, mutta tämän tilaisuuden hän käyttäisi. Tilaisuuden tutustua...Tobyyn. Taylorille ajatus oli kuitenkin tutustua kapinalliseen.

Käytäviltä kuului useiden jalkaparien kopinaa ja keskustelua. Äänet olivat poikien ja tyttöjen, ja Taylor oletti seuraavien tuntien alkavan. Tyttö kävi mielessään läpi lukujärjestystään, tullen siihen tulokseen, että hänellä ei ollut hyppytuntia. Se taas tarkoittaisi, että matematiikan tunnille pitäisi pian lähteä kiitämään. Mutta hän oli juuri kamppaillut itsensä kanssa ja päättänyt, että esittelisi Tobylle koulua! Koulu tuntui aina olevan asioiden vaikeuttaja. Jatkuvasti.
"Mulla ei ole nyt hyppytuntia, joten matikan tunti kutsuu. Voisinko...tuota...esitellä sulle koulua joskus myöhemmin? Sano vaan, millon sulle sopii", Taylor puheli ja viimeinen toteamus tuli äänensävyllä "..ja nopeasti", koska hänellä ei ollut varaa myöhästyä. Toivottavasti poika ei käsittäisi tätä perääntymisenä.

Toby katseli Tayloria. Tyttö näytti käyvän taistelua päässään erimielisten ajatustensa kanssa.
Ensiksi Taylor oli valmis johdattamaan poikaa koululla, mutta pian kuuluvat äänet koulusta keskeyttivät hänet.
Jahas. Taas jokin syy, jottei kenenkään tarvitsisi olla hänen kanssaan. Saisipa nähdä, toteutuisiko tuo "joku toinen kerta", tuskin tyttö edes muistaisi Tobya tämän vessareissun jälkeen. Mutta mitä jos Toby itse tuppaantuisi tytön seuraan, ja pyytäisi häntä esittelemään koulua? Ei Toby halunnut kyttääjän mainetta, mutta voisi tietty aina vaivihkaa katsella, mihin tyttö suuntaa tai suuntaako ylipäänsä mihinkään.

Toby ei itse tiennyt, yllätys yllätys, oliko hänellä nytkään mitään. Voisihan sitä itsekin lähteä maleksimaan johonkin. Jos jaksaisi. Tai sitten voisi jäädä lusmuilemaan vessaan yksin, omaan kurjuuteensa. Kukaan ei kuitenkaan tulisi, kai nyt kaikki olivat tunneilla - ja jos eivät, niin tuskinpa kukaan koululle jäisi odottelemaan seuraavaa tuntia. Ehkä jotkut nörtit.

"Joo, okei, tehdään sitten niin", Toby sanoi ja ohitti nyt koko tytön läsnäolon olankohautuksella. Kyllähän näitä tyyppejä tulisi vielä. Ei koko koulu nyt voinut olla täynnä hienoja neitejä? Jospa löytyisi vielä joku oikein viehättävä ja sellainen.... Sellainen henkilö, jonka kanssa synkkaisi oikeasti. Ei kai nyt tällaiset kermaperseet rehellisesti hänen kanssaan jutelleet, muka kiinnostuneina. Mutta jos, jos tämä Taylor veisi hänet kierrokselle joskus, jos hän vaikuttaisi siltä, että Toby joutuu vain pilkan kohteeksi... Ainahan Toby voi sitten itsekin vetää tytön alas, omanlaistensa joukkoon. Kermasta kuraan.

Reaktio, joka Tobyn suunnalta tuli harmitti Tayloria. Hieman jopa vihastutti, mutta vihan syy oli hänen matematiikan tuntinsa ja ennen kaikkea sen ajankohta. Pojan vastaus olisi käynyt hänelle hyvin, ellei se olisi ollut niin...välinpitämätön. Mielummin hän olisi nähnyt toisen surullisena tai harmistuneena, mutta tyttö ei nauttinut tuntevansa itseään näkymättömäksi Tobyn silmissä.
"Joten...mä yritän löytää sua joskus. Koulusta siis", Taylor sanoi kohentaen laukkunsa asentoa. Hänen pitäisi tosissaan yrittää joskus löytää toinen ja täyttää lupauksensa.

Taylor kuunteli käytävän ääniä, jotka kantautuivat oven takaa. Tässä vaiheessa olisi varmaankin hyvä lähteä, Tobya ei kuitenkaan enää näyttänyt kamalasti kiinnostavan hänen olemassaolonsa. Mikä ajatus! Hän harmitteli moiselle asialle. Kaikki ei jotenkin vaikuttanut aivan hänen tavalliselta käytökseltään. Paitsi se, että hän ei välittänyt viettäneensä aikaansa miesten vessassa erikoisen juttuseuran kanssa. Blake olisi todennäköisesti sanonut, että hän oli naurettava kun hän jäi tällä tavalla juttusille kapinallisen kanssa.

Miettien sanoisiko vielä jotain, Taylor otti askeleita ovia kohti. Ei kai hänellä ollut mitään sanottavaa? Ainakaan mitään sellaista, jonka hän olisi tosissaan aikonut sanoa. Niinpä mitään sanomatta tyttö avasi vessan oven ja astui ulos, oven sulkeutuessa vaaleatukkaisen perässä.

// Ömm, sekava vähän.
Kiitokset loistavasta peliseurasta! :---) Otetaanhan joskus peliä, jossa Taylor joutuu todellakin esittelemään Tobylle koulua? Tietenkin jotain draamaa siihen, eihän Astonissa koulun esittely voisi sujua ongelmitta. //

// Jees, uusiksi joskus ja kiitoksia tästä pelistä! ^_^ //