Se on vaan minä ja mun herrani

//Hugon tyyli

Nuori herra Miller oli kiivennyt koulun katolle välitunnilla, joka taitaisi venähtää oikeasti tunniksi. Nimittäin nuorukaista ei voinut vähempää kiinnostaa Harakan alias Hamshiren matematiikan tunti. Okei, ehkä nuorukainen saisi tuolta opettajalta taas lintsaamisesta huutia, mutta ketä kiinnosti juuri nyt. Aurinkoinen sää ulkona kuullosti paljon paremmalta. Onneksi taivaalla oli myös vähän pilviä, joten aurinko meni välillä piiloon ja oli viileämpää ainakin hetken.

Päällään tällä nuorella miehellä oli tänään tavalliset, hieman jo kuluneet farkut. Poika kun ei ollut niinkään kiinnostunut miltä vaate näytti, vaan siitä että se oli mukava päällä. Mikäs sen parempaa kuin vähän jo venähtäneet ja pehmeät farkut. Paitana toimi valkoinen raidallinen kaulus t-paita, josta oli ylimmät kaksi nappia jätetty napittamatta kiinni. Päässä oli hattu sotkuisten hiusten päällä. Hattu ensinnäkin suojasi auringolta, mutta myös loi sitä tyyliä, mikä oli ominaista tälle nuorukaiselle. Jalassa oli ruskeat maiharit, toki ne oli aika hiostavat, mutta mitä sitten. Ne olivat täydelliset jalassa, nekin vanhat. Itseasiassa taisi olla kirpputorilöytö vuosien takaa jo. Parransänki oli jäänyt taasen ajelematta, kuten usein muutenkin. Silmillä oli Ray Banin aurinkolasit. Tosin nekään ei ollut edes uutena ostetut, taaskin täydellinen löytö kirpputorilta. Olihan ne hieman linsseistä naarmuuntuneet ja muutenkin pinta kulunut, mutta ketä haittasi. Ne olivat täydelliset San Diegon säähän.

Hugo istui jalat reunalla roikkuen ja kaivoi taskustaan tupakkansa. Se sytytettiin ja henkoset vedettiin nauttien. Todellakin, tämä välitunti nyt taitaisi venyä. Käsiinsä poika nappasi laukustaan (vanha armeijan laukku) kirjoituslehtiönsä ja mustekynänsä. Toisessa kädessä oli palava tupakka ja nyt toisessa mustekynä. Samalla polttaessaan tupakkaa alkoi nuorukainen töhertää vihkoon jotakin kirjoitusta. Nimittäin journalismin tehtävää, ainoa aine, josta Hugo piti ja johon Hugo teki läksynsä.

//KUKA VAAN MUKAAN! TACK <3

Katie avasi hitaasti koulun katon oven. Harvinaista kyllä, hänellä oli lupa mennä sinne. Kuvaamataidontunnintehtävää nimittäin tekemään. Työnaiheena oli vapaus ja Katie tahtoi piirtää taivaan. Tai no, oikeastaan hän aikoi hieman luistaa siitä ideasta. Opettajalle oli sanottu että katolle tahdottiin mennä maalaamaan, mutta asiahan hoitui helposti valokuvalla. Niinpä brunette aikoikin käydä vain nappaamassa i-phonellaan kuvan katolta ja lähteä sitä kotiin tekemään. Kuvaamataidontunneille ei tarvitsisi enää mennä ja viimeiset maantiedontunnitkin jäisivät pois jonkun opettajan kokouksen takia.

Tyttö pysähtyi kuitenkin heti katolle päästyään. Hän ei ollut odottanut että siellä olisi ketään. Nyt brunette tyttö tuijottikin poikaa, joka vaikutti rustailla jotain vihkoon. t-paitaa suoristettiin hieman ja oven annettiin painua kiinni ja kevyin askelin tyttö asteli peremmälle katolle.
"Häiritsenkö?" Katie kysyi sitten ohimennen ja sipaisi muutaman hius-suortuvan korvan taa. Toivottavasti poika ei nyt olisi superäkäinen. Millään ei energia riittäisi nyt kiukuttelun sietämiseen. Katie asteli aivan katonharjalle. Olivathan he aika korkealla, mutta koskaan ei hän ollut pelännyt korkeita paikkoja. Tai oikeastaan mitään hurjempaa. Rakastihan hän moottoripyörällä ajamistakin yli kaiken. Sitä mitä hänen veljensä pelkäsi.

// Katien lookki ja sori jos on sekavaa >< pikkuveli häiritsee =P//

// Jepu jee : )) Ei ollu sekavaa ees.

Hugo oli ollut niin omissa maailmoissaan tehtävää miettiessään, ettei huomannut sitä, että ovesta joku saapui katolle. Sehän oli muutenkin kaikista vähiten käytetty kulkureitti tänne. Useimmat kun tulivat noita portaita pitkin, jotka olivat nuorukaisen toisella puolella. Vasta kun tyttö avasi suunsa puhuakseen, nosti miehen alku katseensa ylös vihkostaan. Itseasiassa nuorukainen säikähti jopa hieman tätä yllätystä ja tupakka, jota ei ollut vielä paljon poltettu tippui katolta alas.
"Vittu", nuorukainen kirosi itsekseen ja asetteli hattuaan paremmin päähän. "Et häiritse", Hugo vastasi sitten vielä ja käänsi päänsä takaisin vihon sivulle, jossa oli lähinnä mindmapiltä näyttävä sekamelska tällä hetkellä.

"Mistä sä tänne ilmestyit? Tai siis kuinka sulla oli lupaa käyttää tota ovea? Oletan että tulit sieltä, etkä hypännyt esim. laskuvarjolla tänne katolle?", Hugo päätyi sitten kysymään, mutta katseli edelleen sanoja paperilla. Tehtävänä kun oli kirjoittaa jonkinlainen uutinen tästä päivästä, mitä juuri eli. Ei mikään helppo tehtävä ja siksi piti miettiä, mistä ensinnäkin sen uutisen teki. Nuorukainen laski kynänsä vierelleen maahan ja repi vihkostaan sivun ja ryttäsi sen. Nuo sanat olivat nyt alkaneet ärsyttää, ei mitään fiksua. Eikä Hugo haluaisi huonoa arvosanaa tästä tehtävästä. Paperimytty heitettiin olan yli katolle ja miehen alku kaivoi taskustaan uuden tupakan.
"Poltatsä?", askia tarjottiin sitten vielä tyttöä kohden, joka nyt seisoi katonharjalla nuorukaisen vierellä.

Katie käänsi katseensa poikaan ja astui pienen askeleen kauemmas reunasta. Ei olisi mukava rysähtä alas vain sen takia, että huomio oli herpaantunut. Käsikin oli edelleen arka aamuisen kolarin jäljiltä. Ehkä sitä todella pitäisi käyttää lääkärissä. Moottoripyörähansikas oli tiukalla kädessä ja tuki rannetta hieman. Ei rokkari kipsiä suostuisi ottamaan vaikka mikä olisi. Vaikka käsi olikin vasen, kyllä hän tarvitsi molempia käsiä normaalessa päivätoimissaan. Poika oli kysynyt miten hän oli tullut oven kautta ja pienesti tuolle virnistettiin.
"Sain luvan tulla tänne muka maalaamaan. Kuvaamataidon työ." Hän selvensi ja istahti sitten vähän matkan päähän toisesta, risti-istuntaan.

Poika tarjosi tupakkaa ja vastaukseksi pyöritettiin hieman päätä.
"En ole opetellut." Katie totesi sitten ja nosti laukkunsa syliin, irroittaen moottoripyöräkypärän hihnasta ja laskien sen vierelleen. Laukusta kaivettiin p-phone ja randomilla taivaasta napsastiin kuva. Noin. Nyt hän oli suorittanut omanversionsa tehtävästä. Eikä maalaaminenkaan niin kamalaa olisi, vaikka siinämieleessä Katie ei ollutkaan lahjakas.
"Mitä sinä täällä sitten itseksesi kirjoittelet? Päiväkirjaa?" Tyttö kysyi sitten tuijotellen hetken taivasta, josko sieltä olisi löytynyt joku erityisen persoonallinen pilvi. Sitä ei näkynyt. Katse siis käännettiin poikaan.

Hugo nyökkäsi tytön sanoille kuvaamataidontyöstä. Kenties joku tunnollinen oppilas, toisaalta ulkonäkö ei näyttänyt nörtiltä saati muutenkaan ihan luuserilta. Mutta eihän sitä koskaan voinut tietää. Yllättävää kuitenkin oli, että opettaja oli antanut luvan tulla katolle, jos olisi ollut kapinallinen tai muutenkaan yhtään epäilyttävä. No jaa, eipä ollut Hugon murheen aihe nyt.
"Vai että muka-maalaamaan, ihan jees", Hugo mörähti sitten katsellen nyt tyhjää sivua edessään. Mitä sitä nyt keksisi, jotakin luovaa ja nerokasta.

Miehen alku nappasi itse uuden tupakan askistaan ja sytytti sen tuleen. Aski tungettiin sinne mistä se oli otettu ja nuorukainen kääntyi paremmin kohti vierasta katolla. Nyt tarkemmin katsottuna toinen oli kyllä tutun näköinen. Muistakseen Hugo oli toisen kuullut olevan rokkareissa myöskin. Tosin samoja tunteja heillä ei kaiketi ollut ollut? Vai oliko? No ihan sama, ei Hugo moniakaan koululaisia tuntenut tarkemmin, joten kaikki oli mahdollista.
"Haha, hyvä vitsi", nuori herra Miller vastasi sitten naurahtaen päiväkirja -kommentille.
"En sentään niin neiti ole, koulutöitä minäkin. Tosin ilman lupaa täällä. Uutinen pitäisi keksiä, vieläpä tästä päivästä. Ideoita?", Hugo päätyi sitten toteamaan naureskellen vielä itsekseen päiväkirja ajatukselle. Kuullosti nuorukaisen mielestä jotenkin... neitimäiseltä.
"Mun korvaan ei kuullosta mitenkään kiinnostavalta uutiselta 'Koulun ruokalassa tarjoiltiin tänään pasta bolognesea!' tai 'Nuoren miehen tupakka tippui alas katolta hänen säikähtäessä'", nuorukainen jatkoi sitten ottaen henkosia tupakastaan.

Toinen ei ollut kirjoittamassa päiväkirjaa, mikä oli ollut odotettavissakin. Ei sillä etteikö pojat saisi kirjoittaa päiväkirjoja. Monet varmasti tekivätkin niin, mutta ei siitä kyllä julkisesti puhuttu. Poika kertoikin kirjoittavansa koulutyötä. Uutinen aiheena ja se piti keksiäkin. Katie mutristi hieman huuliaan miettiväisenä ja istahti alas katon reunalle toisen vierelle. Pienesti tuolle hymyiltiin, kun ehdotuksia heiteltiin ilmaan.
"Ne eivät todella ole kovinkaan vetäviä skuuppeja." Hän myötäili ja sipaisi hieman ruskeita kutrejaan. Varmasti oli vaikeaa keksiä uutinen, mikäli ei sattunut olemaan sellainen persoona, joka seurasi toisten liikkeitä. Ei Katie esimerkiksi itsekään seurannut muita. Ei häntä oikeastaan kiinnostanut. Viime vuonna cheerleaderpuuhissa se oli kuulunut toimenkuvaan. Toisten asioihin puuttuminen. Se oli typerää.

Jalat vietiin itseä vasten ja katse käännettiin alhaalla häämöttävään koulun pihaan.
" Minä olin tänään päästä hengestäni, kun eräs juoppo kiilasi eteeni kadulla? Voit tehdä siitä jutun? Kunhan et arvostele ajotaitojani." Katie naurahti ja nosti hieman kättään. Nahka hanska otettiin vasta nyt kädestä ja hihaa nostettiin. Ranne näytti aika pahasti mustuneelta. Se oikein korostui hoikassa kädessä.
"Olin moottoripyörällä aamulla kouluun tulossa ja joku juoppo kiilasi kylkeen. Kaaduin siinä sitten ja jäin pyöräni alle." Hän tarkensi toiselle ja kokeili liikuttaa kättään. Irvistys karkasi huulille. Perhana se osasi olla kipeä. Toivottavasti ei olisi murtunut.

Hugo nyökkäsi toisen sanoille, ei todellakaan vetäviä lööppejä olleet, eikä noilla saisi edes kiitettävää arvosanaa. Ja Hugohan oli kunnianhimoinen tässä aineessa. Vaikka muuten koulu ei oikein tätä nuorukaista kiinnostanut, niin journalismissa hän halusi olla hyvä, ellei jopa paras. Ja siihen vaadittiin paljon, sillä vaikka Hugo tulikin toimeen heidän opettajan Samin kanssa, niin sille opettajalle ei keskinkertainen kelvannut. Ainakaan Hugolta. Kerran nuorukainen oli saanut sellaisen läksytyksen, kun oli sutaisten tehnyt erään valokuvaustehtävän. Sitä läksytystä Hugo ei toisten haluaisi kuulla Samilta.

Nuorukainen katsahti vierelle istuneeseen tyttöön ja tumppasi tupakkansa koulun katolle. Hugo kuunteli toisen ehdotusta ja se itseasiassa kuullosti mielenkiintoiselta.
"Hmm... on toi paljon parempi kun mun ehdotukset, joten pöllin sit ton mun uutiseks ja lupaan olla arvostelematta neidin ajotaitoja", Hugo vastasi naurahtaen ja huomasi tytön ruhjoutuneen ranteen. Samalla tyttö selitti tarkemmin tapahtunutta.
"Helvetti tommoset idiootit pitäis poistaa liikenteestä, jos ei osaa kerta ajaa!", Hugo sanoi nitten närkästyneenä. Häntä ärsytti huonot kuskit ylikaiken. Sen huomasi varmasti silloin kun oli pojan kyydissä ja jos edessä oli joku huono kuski. Niin siis Hugon mielestä huono. Silloin kansainvälisiä käsimerkkejä näytettiin ja kirottiin kovaan ääneen.

"Ootko sä käynyt näyttää terkkarille tota rannettas? Se näyttää aika huonolta?", Hugo kysyi sitten kohottaen kulmaansa ja käänsi hetkeksi katseensa taas Katieen. Ei se ainakaan terveeltä näyttänyt, ranne siis.