If You Could See Into My Soul

// enköhän mä selviä 8)) köhköhsoritästtulityhmä

Toinen todellakin otti kitarasoolon tosissaan ja tietenkin lopputulos oli mahtavaa kuunneltavaa, tai siis olihan tuo poika soittanut jo kauan, joten eikai se ihme ollut. Ja nyt loppui sekin. Laulaminen todellakin oli enemmän tytön juttu, kuin soittaminen. Paitsi ehkä hän voisi kokeilla pianoa tai rumpuja, ehkä vain kitara ei sattunut olemaan tytön se juttu. Ja vaikkei Coral nähnytkään kunnolla toisen ilmettä kaiken tämän jälkeen, toivoi hän todella että toinen piti. Ei Rude nyt ainakaan heti alkuun lyttyyn haukkunut, no saas nähdä mitä on vielä tulossa.

Sitten tuo rauhoittelikin tyttöä, vaikka olihan Coral ihan rauhallinen! Ihan superhypermega rauhallinen tällä hetkellä. Vaikka pientä laulun jälkeistä hermotuneisuutta oli tavattavissa, mutta kai se nyt oli selvää, kun ei blondi ollut laulanut piitkiin aikoihin. Pian Rude kehui Coralin lauluääntä ja kysyikin, miksei hän ollut aikaisemmin laulanut. Jaa-a, sitä Coralkin mietti.
”Ai. Emmä vaan tiiä, ei.. ei oo tullu tilaisuutta” Coral yritti itsekin keksiä syytä mielessään eikä sitten päätynyt mihinkään parempaan. Laulaminenhan oli joltain osalta kivaakin ja nyt hän tiesi miksi laulajat tekivät tätä. Vaikka joskus se liika julkisuus saattoi ottaa päähän, ainakin mitä lehtien perusteella on nähnyt tai kuullut.
Yhtäkkiä toisen kädet löytyivät tytön läheltä, koska Rude siirsi tytön vaaleat hiussortuvat korvan taakse. Hei, se kyllä oli teko, jota Coral ei osannut odottaa ja siksipä tuon kasvoilla paistoi epävarmuus. Kuitenkin toinen veti kätensä nopeasti pois ja samalla Coral nousi pystympään ja etsi himmeässä huoneessa toisen kasvot, joiden ääriviivat sentään hahmottuivat vaikka himmeää olikin.
Edes tajuamattaan Coral nojasi enemmän etukenoon ja kuin jähmettyi katsomaan toista silmiin. Tai no silmiin ja silmiin, eihän siinä huoneessa mitään tarkasti nähnyt, mutta silti. Sekunniksi, jopa minuutiksi tytön aivot lakkasivat toimimasta ja tuo toimi täysin tunteen varassa. Sinä hetkenä Coralin huulet lähestyivät vaarallisen lähelle pojan omia koskettaen niitä ensin pienesti, minkä jälkeen tuo painoi pienen ja nopean suudelman toisen suulle. Tajutessaan mitä teki, aivojen palattua toimintaan, tytön silmät laajenivat milloin Coral kuin jähmettyi ja erkani hieman toisesta. Mitä hittoa hän oli mennyt tekemään? Mitä helvettiä hänen ajatuksissaan oikein liikkui? Tai sen tiedämmekin, ei mitään. Nyt toinen piti häntä varmasti typeränä, hetken mielenjohteesta suutelevana tyttönä, joka ei ajattele koskaan mitään. Noniin, Coral olisi voinut jo sanoa ”tiedän kyllä missä ovi on”, mutta kuitenkaan blondi ei sanonut mitään.

// Aaw 8’’DD //


Tyttö selitti jotain siitä, ettei vain oikein ollut tilaisuutta laulaa, joten siksi se on jäänyt vähemmälle. Rude nyökytteli ymmärtäväisenä päätään. Tuollaisella äänellä olisi kyllä voinut osallistua johonkin Idolsiin tai vastaavaan. Mutta kyllähän poju ymmärsi hyvin, jossei sellainen vetänyt Coralia puoleensa. Eihän tuo välttämättä miksikään laulajaksi tahtonut, vaan laulaa muuten vaan koska se oli kivaa. Ja muutenkin Idolsissa ja muissa laulukilpailuissa oli tietysti mukana kaikennäköisiä paineita, kun on kameroita ja kilpailijoita ja kaikkea muuta.

Rude pelkäsi jo tehneensä vääriin koskettaessaan toisen hiuksia, kun tytön ilme muuttui epävarmaksi. ’Hitto Rude ei! Nyt menit möhlimään!’, tuo huusi mielessään. Coral kumminkin nousi pian pystympään ja nojasi lähemmäs häntä, jolloin vuorostaan Ruden ilme muuttui epävarmaksi. Hei, hei mitä nyt tapahtui? Hetken tyttö vain tuijotti häntä silmiin ja hän tuota takaisin. Sitten se tapahtui. Coralin huulet lähestyivät ja koskettivat Ruden huulia, ensin pienesti ja sitten nopeasti, jonka jälkeen huulet pian karkasivatkin. Rude tuskin ehti edes reagoida toisen liikkeisiin mitenkään. Hänen silmänsä suurenivat samalla lailla kun Coralilla, kun hän vihdoin tajusi mitä tapahtui. Ja siinä samassa hän tajusikin olevan sitä mieltä, että suudelma oli päättynyt aivan liian nopeasti, joten se virhe täytyisi korjata. Sen kummemmin ajattelematta tuo veti tytön uudelleen lähemmäs itseään ja painoi hellästi huulensa toisen omille. Ja sitten pian jo vähän ’rajummin’, jonka jälkeen taas otettiin pientä välimatkaa tytön huulilta. Rude tapitti tuota hetken silmiin, mutta siirsi pian katseensa alaspäin. Hitto, eihän hän pystynyt katsomaan tuota silmiin! Mikä ihme häntä vaivasi, käyttäytyi kuin mikäkin pieni ujostunut poika. Mihin sen itsevarma flirtti Rude oli hävinnyt?!

Hetken päästä tuo kuitenkin ryhdistäytyi ja katsoi taas toista silmiin.
”Ootsä..”, tuo aloitti varovasti kysymyllä ja haroi hieman tukkaansa.
”Ootsä varma tästä..?”.

Toisen reaktio oli enemmänkin se mitä Coral toivoi, no siis olihan se vähän hetken mielenjohteesta toimittu muttei Coral sitä katunut. Eikä tyttökään kerennyt kauaa saada ajatuksiaan kokoon, kun poika oli jo tekemässä äskeistä uudelleen, tosin nyt jo rajummin. Ja miksi Coral olisi vastaan väittäny, hänhän tämän aloitti ja eikös se mennyt niin, että ken leikin aloittaa se leikin kestäkööt. Tai jotain sinne päin. Oikeasti Coral taisi olla aivan tunteiden vallassa, toinen vain oli jotenkin sillä hurjan söpöllä olemuksellaan saanut tämänkin scenen huomion itseensä ja unohtamaan kaiken muun. Taas jälleen kerran huulet irrottautuivat tytön omilta, ja tyttö saikin kokea sen katsekontaktin tapittamalla toista samaan aikaan, kun tuo poika häntä. Mites Rude nyt noin ujo oli, mihin se itsevarmuutta leiskuava poika oli kadonnut, Coral pohti ja virnisti lähinnä itselleen.

Kuitenkin pian toinen rikkoi hiljaisuuden puhumalla, heittäen ilmaan kysymyksen johon Coral ei aivan heti takertunut. Niin, oliko hän tosissaan? Oliko hän varma tästä, jaa-a, se olisi kiva tietää. Blondin päässä kun ei liikkunut paljon mitään, olo oli hämmentynyt ja samaan aikaan tuntui mukavalta, vaikka pää tuntui olevan tyhjää täynnä. Coral nousi istumaan pystympään, sohvan toiseen päähän ja tapitti risti-istunnassaan Rudea, kuin mikäkin pölvästi joka ei tajunnut mistään mitään. Ehkä pari kertaakin räpyteltiin silmiä ja kallistettiin hieman päätä.
"Ai, jaa, nytkö sitä epäröidään", sanottiin ja mutristettiin huulia pienesti, esittävästi. "Jos mä en olis varma, tekisinkö näin", blondi sanoi lopulta ja asetti kätensä pojan paidalle ottaen siitä kiinni, vetäisten paidan avulla toista lähemmäs itseään, painaen huulensa jälleen toisen omille.

Hiljaisuus. Piinaava hiljaisuus. Rude oli esittänyt kysymyksen, johon ei kuitenkaan saanut heti vastausta. Eli tyttö taisi vähän epäröidä. Kai tuo oli toiminut vaan hetken mielijohteesta ja nyt ei sitten ollutkaan enää varma, että oliko se kannattanut. Rude alkoi pelätä, että pian Coral nousisi sohvalta ja lähtisi ovet paukkuen veks, eikä enää ikinä puhuisi hänelle tai jotain muuta kamalaa. Rude oli jo vähällä avata suunsa uudelleen sepittämään ties mitä kummaa, mutta tuo vain jähmettyikin tapittamaan Coralia. Tyttö nousi istumaan suoraan sohvan toisessa päädyssä ja kallisteli siinä vain päätänsä sekä räpytteli pitkiä silmäripsiään. Tosin eihän sitä huoneen himmeässä valossa nähnyt. Rude vain pystyi niin hyvin kuvitella tuon kaiken oman päänsä sisällä.

Hiljaisuus rikottiin. Vihdoin ja viimeinen tyttö sai suunsa auki ja alkoi puhua. Coral tiedusteli, että nytkö sitä sitten epäröitiin. Rude virnisti pienesti ja haroi taas tukkaansa.
”E-ei, emmä sitä. Kyl mä oon varma, mut mietin vaan jos s--”, pojun lause jäi kesken, kun toinen tarttui yhtäkkiä hänen paitaansa, veti lähemmäs ja painoi huulensa jälleen Ruden omille. Okei, oli Coralkin näköjään tarpeeksi varma tapahtumien kulusta, joten ei kai enää ollut mitään huolta. Niinpä tummatukka vastasi suudelmaan hellästi, pujottaen samalla kätensä tytön niskan taakse leikittelemään tuon hiussuortuvilla. Mikä tuossa blondissa veti häntä niin kovasti puoleensa? Tuon hymy, tuon sanat ja koko muu olemus oli Ruden mieleen. Hetkeksi poju erkaantui tytön huulilta ja tapitti tätä silmiin hetken, se tuttu Rudemainen virne huulillaan. Ja yhtään mitään kyselemättä poika veti tytön entistä lähemmäs itseään, syliinsä ja vei huulensa jälleen tytön omille innokkaana.

Toinen alkoi vaikeroida, mihin Coral vain hymähti. Niin, kyllä nyt hiljaisuus oli parempi eikä sanoja kaivattu. Miten niin hän oli kerennyt jo kaivata tuon hetken pojan huulia takaisin? Suudelma oli tytön kohdalta intohimoinen, hän paneutui siihen ja tahtoi antaa vain parasta itsestään. Hetken päästä Rude erkani tytöstä, katsoen tuota blondia silmiin – mikä sai tytön olemaan sulaa vahaa. Coral kerkesi kallistaa hieman päätään, näyttää typerältä ja räpytellä pariin otteeseen silmiään.

Se hetki ei kuitenkaan kauaa kestänyt, kun poika veti Coralin lähemmäs ja hukutti tytön taas suudelmiin. Coral painoi lähes huomaamattaan, refleksimäisesti vartaloaan lähemmäs toista ja ahnaasti painoi huulensa toisen omille taukoamatta. Välillä eksyttiin huulilta kauemmas. Ai miten niin hän oli sokea kaikelle muulle?

// Tän voi heittää lukkoo.