World is my playground.

//Fini ja stoppi : )

Sievä poika japanilaisine piirteineen astui poikien vessan suojiin tyytyväisen virneen levätessä tuon ylimielisillä kasvoilla. Hän heitteli kädessään kannettavan langatonta hiirtä, vaikka hänellä ei ollut konetta lähelläkään. Hiiri oli melko pienikokoinen ja mahtui hyvin pojan taskuun, monilla olisi herännyt kysymys mitä tuo sillä hiirellä oikein teki ? mutta vaikka olisit tuolta kysynytkin tuskin poika olisi antanut toden mukaista vastausta " ostin yhdeltä kaverilta mun koneeseen " olisi ollut varmaan mahdollisin vastaus tuon suusta mutta se olisi ollut valhetta. Ivanille oli tullut vain tylsää ja tuo oli iskenyt silmäänsä yhden erittäin sympaattisen ja hiljaisen oloisen nörtin jota sitten kävi vähän härnäilemässä. Hän muisteli vielä kertaalleen mitä kaikkia kivoja lempinimiä hän oli tuolle söötti kasvoiselle penikalle keksinyt kohdatessaan omat tyytyväisen näköiset kasvonsa vessan peilistä.
"aah.. nyt voisi olla sellainen olo että ensi tunnille voisi jopa mennä" tuo virnuili itsekseen tarkistamatta edes oli vessassa joku toinen vai ei, koulu päivä oli luojan kiitos jo loppu suoralla joten tuskin mitään sen kummallisempaa tulisi enää tapahtumaan, vai ? Ei ollut ollut ensimmäinen kerta kun Ivan oli tehnyt jotain hetken mielijohteesta ajattelematta mahdollisia seurauksia, harvoin kuitenkaan nörteistä koitui harmia eikä hän uskonut siinä tulevan muutosta tälläkään kertaa. Hän ei ollut koskaan ennen tavannut tuota kakaraa, ei tiennyt kuka tuo oli ja kenen kanssa liikkui mutta sillä nyt ei yleensäkkään ollut ivanille mitään väliä. Hän teki mitä tahtoi miten tahtoi sanoivat muut ennen sitä tai jälkeenpäin mitä tahtoivat.

Tuo käänsi selkänsä vessan peileille ja nojautui vasten lavuaaria. Hän nosti tuon pienen hiiren kasvojensa tasolle ja katsoi sen pohjassa hiljaa vilkkuvaa punaista valoa, miten se vielä toimikin vaikka oli niin kaukana virta lähteestä, tuskin se liikuttaisi mitään näytöllä mutta ainakaan siitä ei ollut patterit loppu. Hiiri oli musta, koristeltu pienillä tarroilla mikä oli hivenen huvittavaa ivanista jopa lapsellista. Poika jolta hän oli sen napannut oli kuitenkin sen lapsellisen oloinen ettei olisi ollut ihme vaikka tuo olisi itse ne tarrat liimaillutkin.
"se pukeutui outoihin kuteisiin" tuo mutisi itsekseen vaikkei itsekkään ollut kovin normaali pukeutumis tyyliltään, tänään hän oli kiskonut päälleen eläinkuviolliset pillit housut ja pastillin värejä täynnä olevan t-paidan jonka oli sitten peittänyt mustalla yli suurella hupparilla. Ivanin kieli alkoi leikkiä epähuomiossa huulikorulla mitä hän teki aina kun oli tylsistynyt tai uponnut omiin mietteihiinsä, nyt jälkimmäinen vaihtoehto taisi olla lähempänä sitä oikeaa. Hän oli niin tyytyväinen itseensä juuri nyt, niin saavuttanut tämän päivän tavoitteensa ja ylpeä itsestään. Huomatessaan oven kahvan liikkuvan tuo suipautti nopeasti pienen hiiren hupparinsa taskuihin ja risti kätensä puuskaan rintakehälleen kallistaen hivenen ilkikurisesti virnuillen päätään ja katsellen ovea, ihan sama kuka sieltä tulisi nyt pojan teki mieli heittää jotain todella typerää läppää.

Täältä tullaan 8--->

Raivo. Tämä pieni sana riitti kuvaamaan kauluspaitaan ja mustiin, sieltä täältä revittyihin ja hakaneuloilla korjattuihin pilleihin pukeutuneen 189cm miehen mieltä. Askeleet painautuivat vasten koulun kuluneita lattioita yhä nopeammin ja jokainen, jolla oli vähänkään järkeä päässään, ymmärsi loikata nopeasti sivuun. Kirkkaansiniset silmät etsivät vain yhtä, yhtä aasialaista poikaa josta oli annettu tarkka ulkonäkökuvaus. STOP puristi käsiään nyrkkiin ja tuuppasi yhdellä tönäisyllä kumoon pahaa-aavistamattomana Shaynen tielle jääneen pojan. Normaalisti mies olisi jäänyt huvittunut hymy huulillaan tuijottamaan ja nauramaan, mutta tällä hetkellä jokainen lihas valmistautui vain yhtä varten ja jokainen verta janoava solu tahtoi vain yhden henkilön tuskaa. Maailmassa ei tosiaan ollut paljon asioita, joista STOP piti tai edes piittasi, mutta se mikä oli hänelle tärkeintä, oli hänen perheensä. Hänen jenginsä joka oli ehkä ainut asia mistä hän oikeasti välitti, kaikki sen jäsenet olivat kuin veljiä, pikku- tai isoveljiä. Jos heitä loukattiin, loukattiin myös STOPia ja silloin ei ollut kenelläkään naurun aihetta. Ellei välttämättä tahtonut löytää itseään sairaalasta jokainen luu rusahtaneena. Frido, se koko jengin avuttomin ja silti suloisin nörtti ja hakkeri, oli saanut niskaansa vaikka minkälaisia solvauksia ja vaikka hän oli kuulemma pysynyt ulospäin tyynenä, oli poika pillahtanut Shaynen syliin itkemään heti miehen kotiin tultuaan.

Okei, Frido ehkä oli koko jengin herkin, lapsellisin ja heikoin jäsen, mutta hän oli oiva apu tietokoneiden kanssa. Myös pojan kielitaito oli auttanut usein, eikä hän todellakaan kovasta kuorestaan huolimatta ollut koskematon, vaan edelleen se pikkuinen ja avuton ankanpoika rikollisliigan riveissä. Shayne puri alahuultaan ja pysähtyi hetkeksi rauhoittumaan. Oli toki selvää että hän hakkaisi tämän Fridolle urputtaneen paskiaisen koomakuntoon, mutta se pitäisi tehdä kylmäverisesti, ei raivosta täristen. Sitä paitsi ensin pitäisi löytää tämä tekijä. Mies huokaisi raskaasti ja kääntyi kulmasta vessoille. Kylmä vesi kyllä selvittäisi pään, kun viinaa ei ollut. Ovi avattiin ja siniset silmät nousivat lattiasta ainoaan henkilöön, joka oli wc:seen STOPin lisäksi tiensä löytänyt. Eläinkuvioiset pillit, suuri musta huppari ja aasialaispiirteiset kasvot.
”Kappas”, mies huomasi hymähtävänsä ja se silmissä hetken loistanut voitonriemu piilotettiin ja kasvot neutralisoitiin. Sattuma, ainut asia johon pystyi joskus luottamaan. Tämä taisi tosin tällä kertaa olla myös onnen ansiota. Shayne tuijotti neutraalina käsienpesualtaisiin nojailevaa poikaa. Hän halusi repiä, rikkoa, purra, hakata, viiltää, murskata, opettaa tuolle------erittäin kauniskasvoiselle pojalle kaapin paikan? Kulmia kohotettiin yhtä aikaisesti ja kiero huulillaan Shayne veti oven kiinni ja vahvalla otteella väänsi kahvan kirskuvasti yläasentoon, jolloin tapit hajosivat sisältäpäin ja ovi jämähti paikoilleen. Sitäpä ei ilman kunnon lihasmassaa avattaisi.
”Ihan ilo oli löytää sinut näin nopeasti, et taida tietää kuka olen?” STOP kysyi ja hymyili ylimielistä, kieroa hymyään.

Ivanin ajattus heittää typerää läppää valui viemäriin melko nopeasti tuon katsoessa toisen oven kiinni laittamis tapa. Virne ei kuitenkaan valunut mihinkään viemäriin vaan pysyi pojan kasvoilla tuon vislatessa toisen sisään tulemiselle aika äänekkäästi. Poika oli kookkaampi, pituudelta että leveydeltäkin, varmaan tuolla oli aika reippaasti voimaa kun noin väkivaltaisesti sulki oven ja käänsi sitten ihan kohtuullisen hyvän näköiset kasvonsa kohti Ivania.
"onko mua kaivattu ?" Ivan ei todellakaan tunnistanut tuota järkälettä mutta kyllä hän tykkäsi saamastaan huomiosta. Tuo lakkasi nojaamasta lavuaariin ja päästi kädet avautumaan ja liukumaan nopeasti tumman hupparinsa taskuihin, toisen kasvoilla oli jokin virne jonka poika olisi voinut tunnistaa omilta kasvoiltaan, mutta ei toisen.
"Ei en todellakaan tiedä kuka olet ? viitsisitkö vähän valaista" se kysymys oli oudon kohtelias tuon huulilta jotka hymyilivät edelleen. Mielenkiinto toista kohtaan oli syttynyt, mutta oliko se sittenkään hyvä asia. Ivanin olisi kannattanut käyttää järkeään mutta ei toinen vaikuttanut kovinkaan uhkaavalta häntä kohtaan. Japsi kääntyi kokonaan kohti toista ja kallisti yhä ehkä hivenen lapsellisesti päätään.

"mun ei varmaan tarvi esittellä itseäni jos mut kerta jo tunnetaan" tuo tuumasi ja oli epähuomiossa tarrannut toisella kädellä taskussaan olevaan hiireen ja oli alkanut näpytellä hivenen leikkisästi sen näppäimiä niin että niistä kuului pieni klikkaileva ääni, joka kuitenkin vaimentui lähes kokonaan taskun kankaan ollessa niin paksua. Mitä toisella ikinä olikaan mielessä ei ivan tuntenut oloaan lainkaan uhatuksi, ovi näytti siltä että hän ei sitä saisi välttämättä ovin voimin auki mutta siihen pointtiin pahis ei kiinnittänyt sillä hetkellä huomiota. Kaikki huomio oli kohti tuota virnuilevaa nuorukaista joka oli juuri saapunut vessaan Ivanin seuraksi.

Toisen asenne, eleet ja ilmeet eivät olleet Shaynelle herkkua. Toisen ego tuntui olevan aika suurehko, vaikka puhetapa oli hetkellisesti ollutkin melko kohtelias. Raivoa työnnettiin syvemmälle jonnekin miehen sisälle ja vaikka hänen teki mieli repiä toinen palasiksi, pysyi hän toistaiseksi paikoillaan ja myhäillen työnsi peukalonsa housuntaskuihinsa. Kirkkaansinisten silmien katse tuijotti polttavana lyhyempää poikaa ja jonkinlainen hyminä karkasi jengipomon huulten lomasta, tuon ilmestyksen käännyttyä kokonaan häntä kohti. STOP oli pysynyt pitkään hiljaa, koska lähes kaikki keskittyminen oli käytetty siihen, ettei hän käyttäisi nyrkkejään toisen murskaamiseen ilman pienintäkään smalltalkia.

”Sano STOPiksi, siis ennen kuin isken nimmarini kehoosi”, mies esittäytyi kylmällä äänellä. Voi kyllä, hän halusi saada tämän kundin itkemään tai edes anelemaan. Kukaan, joka astui hänen alaistensa varpaille, ei selvinnyt ilman pientä läksytystä. Säälimätön hymy huulillaan STOP otti askeleen toista kohti. Yrittäisi vain pakoon jos tahtoisi, ovelta tuo ei pääsisi mihinkään. Vaaleat sormenpäät liukuivat wc-koppien ovien pintaa vasten ja tyytyväisenä hymisten Shayne nuolaisi huuliaan. Tuon japskin hän repisi kappaleiksi ja uittaisi lopulta vessanpöntössä, oppisipahan olemaan kiusaamatta Fridoa.
”Sut mä tunnen vaan ulkonäöltä, mut olis kiva kuulla nimiki”, STOP ilmoitti ja pysähtyi toisesta noin kahden metrin päähän, ylimielisenä hymyillen. Shayne ei millään tavalla tuonut ilmi miksi hän tahtoi toisen hakata, tai oikeastaan nirhata, mutta hän ei kokenut tarpeelliseksi kertoa asiasta, ellei toinen sattuisi kysymään. Siis jos ehtisi kysyä, yksikin virheliike ja Shayne murtaisi tuon kyljistä jokaisen luun. Aivan sama vaikka hän joutuisi pellolle koulusta, kukaan, korostamme: EI KUKAAN koskenut tai pilkannut hänen alaisiaan.

Ivan astahti hitaasti taaemmas Shayn astahtaessa peremmälle vessaan, se oli liike jota poika ei itse tiedostanut eikä tuo myöntänyt itselleen olevansa hivenen hermostunut. Tummat silmät oli isketty toisen virneen viipyillessä pojan huulilla ja sormien jättäessä hiiren taskussaan rauhaan. Saattoiko toinen olla sen nörtin isoveli, ei tuohan oli ihan eri maalainenkin, tuskin tuo koston perässä oli, miten se olisi ollut mahdollista. Japsi pyyhki ajatuksensa mielestään toisen esittäytyessä epäilemättä jollain lempinimellä.
"STOP" Naurahdus, mistä toinen oli keksinyt noinkin omaperäisen lempinimen, mistä se tuli ja mikä oli sen tarkoitus. Kauniskasvoisella ei jäänyt reakoimatta toisen loppulausekkaan ja poika alkoi olla jo enemmän varuillaan, sormien koskettellessa koppien ovien pintaa. Ivan ei vieläkään näyttänyt sitä kasvoillaan seisoen jälleen kasvot kohti tuota poikaa, hän ei kääntänyt tuolle selkää missään vaiheessa ja ilkikurinen virne lakaamatta roikkuen kasvoilla. Hän oli osittain innoissaan, kuin jostain uudesta leikistä mutta osittain hivenen hermostunut koska ei tiennyt mitä toisella oli mielessään. Aikaisempi lause oli kuitenkin kertonut siihen suuntaan että toisella oli jotain asioita selvittämättä ivanin kanssa, hän ei itse muistanut vain koskaan ennen tavanneensa koko järkälettä ja miten toinen olisi voinut olla yhteyksissä siihen aijempaan nörttiin ? ei mitenkään. Ivanin teoriat eivät olleet ennenkään pettäneet.
"Sanoi vain Iku" Ivan totesi tyynesti ja kohotti kulmiaan itsetyytyväisen hymyn levitessä tuon huulille pojan sulkiessa hetkeksi silmänsä ja nojautuen rauhallisesti kyynerpäillä jälleen lavuaariin kuin olisi rentoutunut ja rauhallinen. Niin täynnä itseään.

Japsi oli maksanut samalla mitalla, hän ei ollut kertonut oikeaa nimeään koska ei ollut toinenkaan, Iku oli muutenkin lempinimi toisesta nimestä, joten siitä ei voinut päätellä edes pojan etunimeä ja sehän siinä oli tarkoituskin. Kaikille joille hän tahtoi olla ei kukaan, hän oli vain Iku.
"sinulla on selvästi jotain tärkeää tekemistä täällä kun tuo ovi on noin tiukasti lukittu" Ivan koitti pysyä mahdollisimman kohteliaalla linjalla puhuessaan, ihan vain oman terveydensä kannalta sillä toinen näytti siltä että iskisi nyrkkinsä japsin kauniiseen naamaan heti kun huulien välistä lipsahtaisi yksikään epäkunnioittava lause.
".. ja ilmeisesti sillä tekemisellä on jotain yhteyksiä minuun" se ei ollut veikkaus, kyllähän ivanilla sen verran järkeä oli että toinen tahtoi ivanilta jotain.. tyydytystä ? muuten hän olisi lentänyt jo aikoja sitten tuosta lukitusta ovesta ulos kuin leppäkeihäs. Tummatukka nosti katseensa jälleen toiseen kallistaen päätään hivenen vastakkaiseen suuntaan ja leikittelevän katseen osuessa toisen silmiin. Ivania ei varsinaisesti pelottanut, jos toinen tahtoi hakata, ivan kyllä osasi tapella vastaan, mitään hävittävää ei ollut. Päivä oli yhä hyvä ja täydellinen.

Kotipuolessa Frido oli pillittänyt vaikka kuinka kauan ja sepittänyt kaikkea niin sekaisin, että jengin muut jäsenet olivat kaikki lopulta saaneet jonkinlaisen raivokohtauksen. Amber oli ensimmäisiä, joka oli heittämässä pikkupoikaa ikkunasta ulos, kun taas Dennis oli yrittänyt lohduttaa. Destin oli tavara-vastaavana yrittänyt tarjota hakkerille erilaisia hiiriä, joista yksikään ei ollut kelvannut vanhan tilalle. Peter oli ollut hiljaa ja tuijottanut Fridoa sillä katseella, jolla hän yksinkertaisesti viestitti sitä, että pian hänen lyhyt pinna poksahtaisi ja hän repisi toisen kappaleeksi. Shayne oli ollut tapansa mukaan vittuuntunut ja vaikka koulu oli päättynyt, oli hän käynyt kotona vain kääntymässä ja lähtenyt koululle metsästämään. Oikeastaan hakemaan kostoa, joka tuntui sujuvan melko mallikkaasti, koska tämä aasialaispoika oli löytynyt oivasta paikasta oivaan aikaan. Oli tuolla pojalla ilmeisesti jotain päässään, koska hän otti perääntyvän askeleen, kun jengipomo häntä lähestyi. Mutta se mikä nyt eniten tuossa aasialaisessa Shaynea ärsytti, oli tuon huulilla jatkuvasti kiikkuva virne.
”Iku, selvä”, mies hymähti ja tuijotti lyhyempää ilmestystä, joka oli rennosti nojautunut lavuaareja vasten. Ja voi kyllä, STOPilla oli tärkeää tekemistä, joka liittyi olennaisesti tuohon poikaan. Kylmä, hieman tutkivaa pilkettä omaava katse silmäili toista päästä varpaisiin ja takaisin.

”Jep, hommani liittyy suhun. Ja toki myös siihen henkilöön, jolta veit jotain, jonka tahtoisin nyt ensimmäisenä takaisin”, mies saneli matalasti ja tuijotti lyhyempää kuin riistaeläintä. Toisen ylimielisyys häiritsi ja tuon hymyn STOP tahtoi riisua, vaikka joutuisikin lopulta heivaamaan pojan sairaalaan. Miehen oli todella vaikea pysyä paikoillaan, koska hänellä oli usein tapana vain astella uhrinsa luokse ja rääkätä kunnes ketään ei naurattanut ja hyvä jos uhrissa henki pihisi. Itselleenkin yllätyksenä Shayne iski vasten puisia wc-ovia levänneet sormenpäänsä nyrkissä oven läpi ja tuijotti hetken neutraalina eteensä, kunnes katse kääntyi rätisevän oven suuntaan.
”Hemmetti, lisää laskuja tästäkin. Syytän tästä sua, mun on vaikee pysyy tässä repimättä sua kappaleiks”, mies nauroi ja tällä kertaa hyväntuulisesti. Käsi vedettiin ovesta pois ja kättään rennosti ravistellen Shayne lähti lyhyempää kohti, kunnes seisoi aivan tuon edessä. Miksipä ei, voisihan hän tosiaan ennen kaikkea muuta repiä tuon hymyn lyhyemmän huulilta. Siis heti kun hiiri olisi palautettu.

Elikkäs mitä kaikeka Ivanille saikaan tehdä? :---D
ps. laatu kusee

// mitä vaan. raiskata vaikka, nakella seinille, miksei kattoonkin jos se onnistuu tappaa sitä ei kuitenkaan saa, sairaala kuntoon voi tuon kuitenkin laittaa jos tahtoo.

Ivan ei todellakaan tiennyt mistä helvetistä toinen tiesi hänestä ja hiirestä, varsinkaan siitä hiirestä, hän oli niin puulla päähän lyöty ja ulkona koko tilanteesta, viimeistään nyt hän todella tajusi olevansa uhattuna ja jokin kytkin napsahti tuon sievässä päässä päälle, hänen pitäisi ehkä varoa toista jos oman terveytensä perään katsoi. Iku alkoi olla hermostuneempi sisäisesti kuin äsken toisen alkaessa pistää jo vessan ovia säpäleiksi mutta hymy senkun vain roikkui tuon ylimielisillä kasvoilla, huoli ei ollut vielä niin suuri että tuon olisi tarvinnut menettää uskonsa itseensä ja tuo jätti pian lavuaarin rauhaan. Nousten seisomaan suorassa, kuin koittaen olla tuota järkälettä isompi.
"wou wou stoppis.. ei sun nyt kannata tuolla lailla hermoja purkaa, tuosta ei nyt seuraa hyvää kellekkään" Ivan katseli toisen olan yli kohti säpäleinä olevaa vessan ovea jonka takana oli enää ihan turha koittaa käydä salaa kusella ilman että kukaan näkis. Rehtoria melkein kävi sääliksi kun joutuisi asioimaan tällaisen.. villimiehen kanssa. Japsin huulille levisi kiero hymy mutta hän ei sanonut ajatuksiaan ääneen, hän olisi näyttänyt varmaan tuolta vessan ovelta jos olisi tehnyt sen. Onneksi hän ei nyt ollut niin tyhmä että tekisi jotain sellaista minkä seurauksille oltiin jo annettu esimerkki, toinen tulisi hakkamaan hänet muutenkin, jos siis osuisi. Ivan oli hemmetin vikkelä niinkin pitkäksi pojaksi mitä hän oli.

Stopin varjo oli kohonnut aivan liian pian ja huomaamattomasti Ivanin ylle, toinen seisoi kasvoikkain aasialaisen kanssa ja ivan sujahti takaisin asiaan, nyt ei ollut aikaa miettiä yhtään mitään vaikkei tuon päässä paljoa liikkunutkaan.
"Kaipaat siis multa jotain takaisin.." Ivan kaiveli jo taskujaan ja nappasi pienen söötin hiiren nyrkkiinsä, hän sai hullun ajatuksen heittää sen lavuaariin ja avata hana, eipä olisi enää söötistä hiirestä miksikään.
"..Tätä varmaan etsit" poika totesi ja avasi toisella kädellä selkänsä olevan hanan jonka vesi iskostui täysillä kovaan valkeaan lavuaarin pintaan. Tuo pureskeli hyvin miettivän näköisenä huulikoruaan ja tavoitti toisen vihasta palat silmät ja kallisti taas niin luttanan oloisesti päätään. Hän tanssi rajalla ja jalka oli jo ojentumassa sen yli, miten lähellä hän olikaan taas vaikeuksia mutta itsekkäästi tuota ei pelottanut yhtään.
"Mä en tiedä mitä mä hyötyisin loppujen lopuksi siitä että mä antaisin tän sulle, vai heittäisinkö tonne ?" Hänen silmänsä osoittivat kohti tulvivaa lavuaaria ja käsi jossa hän piteli pientä hiirtä oli siirtymässä lähemmäksi kohti lavuaaria. Hän halusi nähdä jätkän ilmeen, voi miten hauskaa. Poikaa melkein nauratti oma typeryytensä.
"Kenen tää on ? se sympaattinen ja söötti pikku poika oli melko mieleenpainuva, sillä on varmaan nimi ?" Ivan totesi ja tutkaili taas yksitellen kaikkia pikkuisia yksityiskohtia mitä oli hiireen lisäilty siirtymättä vieläkään lavuaarin ja Stopin välistä, virnuillen yhä.
".. se varmaan alkaisi itkeä jos tälle kävis jotain.. en raaski" Hän teki kyllä jossain määrin viisaan vaihtoehdon sulkiessaan hanan ja suipauttaen hiiren takaisin taskuunsa, toisen hermroilla oli perin hauskaa leikkiä.

Hittailin. :---) Ja yksäriä jos pitää jotain muutella~

Jokaisella ihmisellä on tunnetusti se oma pinnaksi kutsuttu lanka, joka katketessa vie kaiken järjen mukanaan. Tämä pikkuruinen lanka sattui olemaan STOPilla lyhyt ja sen kaiken lisäksi erittäin helposti katkottavissa. Ei tarvittu paljoakaan ärsyttää siitä tilasta jossa hän jo valmiiksi oli, jotta hän jo tahtoisi maalata uhrillaan seinät ja lattiat vereen. Ketterältähän tuo näytti, mutta aito fakta oli se, että vaikka toinen olisi jaloistaan kuinka ketterä, ei hän päässyt vessoilta pois tai karkuun. Varoittava hymy nousi pidemmän pojan punertaville huulille ja kulmat kohollaan aasialaispoikaa silmäiltiin, kuin etsien kohtaa, jossa nyrkinisku tuntuisi parhaiten. Toisen ivalliset, lähes pilkkaaviksi luettavat eleet eivät tehneet asiasta helpompaa. Oli Ikulla silti jotain päässään, sillä pian esiin oli vedetty melko persoonallisesti tarroitettu hiiri. Siis jos sitä tarrojen peittämää möhkälettä pystyi hiireksi väittämään. Tyytyväinen pilke oli jo käväissyt Shaynen kirkkaansinisissä silmissä, kun kaikki se katosi ja tilalle nousi jäätävä, lähes murhaava katse. Vesi puski hanasta valkoiseen käsialtaaseen ja STOP pystyi hetken näyttämään vain vakavaa naamaa. Hiiri oli Fridolle tärkeä ja Shayne oli luvannut yrittävänsä tuoda sen takaisin.

”…Oot typerys ja saat maksaa siitä”, Shayne huomautti, ottaen sen riskin, että hän mahdollisesti saattoi yllyttää toista tekoonsa. Hana onneksi suljettiin ja harvoin STOPin huulilla nähty kylmä hymy raivasi kaiken muun tieltään. Toinen leikki. Oikein tahallaan testasi rajojaan ja heitteli kiviä vihollisen maalle. Asteli viekkaana vihollisen maaperällä ja luuli selviävänsä naarmuitta? Kukaan ala- ja yläasteella ei koskaan vitsilläkään pilkannut STOPia, kukaan jengitappeluissa ei heittänyt karua läppää, kukaan kusipää ei ollut vankilassa ryhtynyt urputtamaan, ilman että oli saanut niin pahasti turpiinsa, ettei ollut uskaltanut enää silmiinkään katsoa.
”Ihan viisasta ettei sitä tuhonnut, mutta ei se sua pelasta, eikä myöskään sun eittämättä suloinen koiranpentukatseeskaan. Enkä vitussa aio kertoa symppispojustamme sanallakaan”, STOP ilmoitti hymyillen ja nappasi oikealla kädellään lyhyemmän paidankankaasta ja iski tuon vasten vessan kylmiä valkoharmaita kaakeleita. Vasen käsi iskettiin seinää vasten pojan pään vierellä ja kankaasta nostettiin kevyempää lattiasta, kunnes tuon kengät eivät enää koskeneet maanpintaan.

// saa hittailla en syö : )

"otan tuon kohteliaisuutena vaikka et olisi sitä tarkoittanutkaan" Ivan totesi tyynesti, toinen oli todellakin luullut että iku olisi tehnyt jotain niinkin radikaalia että olisi nakannut hiiren veden alle ja pilannut jotain niinkin sööttiä ja sympaattista. Ei ivan ihan niin tunteeton ollut, hymy ulottui jo melkein korviin kun tuo katseli Shayn vakavia kasvoja, hetki sitten tuokin oli vielä virnuillut mutta helposti tuon sai vakavaksi, naurettavan helposti. Ivan ei voinut verrata toista itseensä mitenkään, oma maa aina parempi. Hiiri aseteltiin takaisin hyvin taskun pohjalle ja Shay kieltäytyi ehdottomasti kertomasta symppispojasta mitään. Sääli, Ivania mietitytti Fridossa muun muassa se, että mistä poika mahtoi olla kotoisin. Jälkeenpäin kyllä mahtaisi hävettää jos hän saisi tietää että sama synnyinmaa heillä oli mutta Ivan ei uskonut sillä hetkellä mihinkään, nörtti ei ollut amerikkalainen sen näki naamasta ja sillä ei ollut mitään väliä mistä tuo oli kotoisin tai mistä tuon vahemmat olivat kotoisin.

"Mä en laske tuota nyt kovin viisaaksi teoksi sulta.." Ivan tuumasi sitten jotenkin yllättyneesti toisen iskiessä kevyempi vasten seinää, se ei tuntunut vielä missään, oltiinhan sitä kovempiakin koettu mutta tuli täytenä yllätyksenä. Koittiko toinen olla uhkaava tai jotain ? Ivania nauratti taas ja tuo vain iski katseensa toisen silmiin, käsi nostettiin vasten seinää ja jalat irtosi maasta. Häntä ei noin vaan nosteltu seinille, jos jokin raivostutti enemmän niin se että joku kykeni isottelemaan Ivanille itselleen. Kylmän rauhallisesti tuo säilytti malttinsa ja hänen oma lankansa oli vielä niin pitkä ettei toisella ollut mikään kiire koittaa katkaista sitä. Ivan ei ollut koskaan ollut kovin lyhyt pinnainen ja toisesta irtosi paljon hauskaa. Isottelusta nyt ei kyllä tykkää kukaan.
"en kyllä aatellu olla koristeena kauan" Ivan totesi hymyillen jotenkin huvittuneesti omalle vitsilleen ja potkaisi jalallaan täysillä kohti shaynen polvea. Eikä hän pelännyt lyödä toistakaan kertaa vaikka takaisihan sitä tulisi kuitenkin, Oli STOP sen näköinen kaveri.

Toisen ylimielisyys ärsytti. Toisen tyyni katse ja raivostuttavat sanat. Kaikki tässä nuorukaisessa ärsytti. Mutta raivostuttavinta oli se, ettei tuon ylimielinen hymy kadonnut mihinkään. Useat olivat tässä vaiheessa jo itku kurkussa, mutta tämä eittämättä todella typerä pentu vielä kehtasi viisastella. Tämä tyyppi ei tosiaan tuntenut STOPia, hänen menneisyyttään tai tekojaan. Tai sitten toinen oli todella masokistinen. Typerintä mitä siinä tilanteessa pystyi tekemään, oli viisastelu ja piittaamattomuus. Toinen teki molempia. Se raivostutti Shaynea, joka rakasti nähdä ihmisten reaktioita, kun hän sattui tekemään jotain vähemmän ystävällistä. Toisten reaktiot olivat palkintoja ja tästä pojasta hän ei saanut kertakaikkiaan mitään irti.
”Harvoin mikään, mitä mä teen, on viisasta”, Shayne sanoi neutraalisti ja hymyili sitten ystävällisesti. Hitaasti hän hellitti otettaan ja antoi toisen jalkojen tipahtaa lattiaa vasten. Ei, STOPin aikeena ei todellakaan ollut päästää toista irti.

Vain hetkeä myöhemmin ystävällinen hymy katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, ja mies potkaisi polvellaan vasten lyhyemmän vatsaa. Tämän pennun hän tappaisi. Toisen olemassaolo ärsytti, multaan tämä paskiainen kuului. Vain ajatus siitä, että he hengittivät samaa ilmaa, oli raivostuttava. Käsi Ikun paidankankaalla hellitti ja vaaleat sormet vietiin toisen hiuksiin ja kunnolla repäisten STOP pakotti lyhyemmän lattialle eteensä. Sormet eivät päästäneet hiuksista ja jenginohtajan silmissä liekehti pelkkä kostonhimo ja raivo. Toinen osasi pelkästään olemalla hengissä ärsyttää.
Jos toinen ryhtyisi reagoimaan, saattaisi STOP jopa hieman pehmitä ja vain hakata toisen. Tai pitää muuta hauskaa.... eihän toinen huonon näköinen ollut. Tarkemmin sanottuna päin vastoi.

Ivan piti päänsä, toisen laskiessa hänen jalkansa takaisin lattia tasolle poika hymähti tyytyväisenä ja koitti repäistä itsensä irti toisen otteesta.
"tuo ei ollut kovin suuri ihme... stoppari" Iku naureskeli toisen sanoessa oman kommentinsa ivanin toteamukseen. Ennen kuin japsi osasi reagoida mitenkään tuota oli potkaistu jo vatsaan ja seuraava paikka mistä tummatukka itsensä löysi oli lattia toisen edessä toisen sormet repien kipeästi tuon hyvin laitettuja hiuksia. Sillä ei kuitenkaan ollut mitään väliä miten ne hiukset olivat, ei nyt.
"tiedätkö miten pirun alistetulta täällä tuntuu ?" poika naurahti jotenkin happamasti ja nosti katseensa toisen kenkiin ja sylkäisi niille virnuillen jotenkin itsetyytyväisenä tekoselleen repien itsensä sitten edes polvilleen asti pidellen varovasti vasemmalla kädellä vatsaansa jota jomotti melkoisen ahdistavasti toisen potkun jälkeen.

"mitä sä haluat?" Ivan kysyi hiljaa, kysyi sen äänellä joka oli arkinen ja jopa hivenen ystävällinen, tummat silmät nousi toisen vartaloa pitkin kohti STOPin kasvoja ja Ivanin virnuileva hymy ei ollut häipynyt vieläkään mihinkään stopin pettymykseksi. Toisen tekoset eivät olleet tuntuneet vielä juuri missään siihen nähden millaista kohtelua Ivan oli elämänsä aikana tottunut saamaan, hän oli taas ajanut itsensä ongelmiin, mutta koska sekin oli niin arkipäivästä, se vain nauratti tuota, hän ei ollut edes yhtään huolissaan. Mitä toisen päässä ikinä liikkuikin tuskin se pojan kuolemaan johti, ei kukaan olisi niin tyhmä, hätää ei siis ollut.
"..omas takas?" japsi koitti vastailla omaan kysymykseensä ja vatsalla ollut käsi lähti puikkelehtimaan kohti taskua johon hiiri oli työnnetty vain pari sekunttia sitten, se ei ollut siellä. Tasku oli tyhjä ja katse lähti nopeasti haravoimaan pitkin vessan lattiaa. Hiiri oli pojan kaatuessa tipahtanut taskusta ja vierinyt nyt parin metrin päähän lavuaarin alapuolelle Japsin ulottumattomiin.
"no piru" ääni oli hivenen harmistunut ja hetken aikaa poika kokeile napata varastamaansa itselleen, toisen käsi oli kiertynyt niin kipeästi kuitenkin hiuksien ympärille ettei niitä viitsinyt ruveta väkisillä repimään irti eikä Ivan yltänyt hiireen. Poika antoi olla ja kohautti kevyesti olkiaan, sulkien kätensä rintakehälleen ja kohentaen virneen takaisin kasvoilleen kasvot kohti Shaynea.
"mitä nyt ? mitä ohjelma numeroa olet seuraavaksi keksinyt vai päästätkö mun hiuksista irti" poika totesi tyynesti ja pyöritteli taas huulikorua.