Around the world

// eli Chaos tänne (tää alkaa olee jo tuttua) :: DD

Mustaan toppiin, harmaisiin pilleihin ja valkoisiin skeittikenkiin pukeutunut blondi, joka oli muistanut myös tekoripset ja vahvat meikit, käveli toisen kerroksen englannin luokan eteen ja koputti varovaisesti oveen. Käytävällä käveli vähän oppilaita, jotka näyttivät olevan eksyksissä, raivoissaan tai yhtä untenmailla kuten Coral itse. Coral kerkesi hieroa silmiään kerran, kunnes neiti Cartney ilmestyi avatun oven eteen. Hänen katseensa oli tiukka, kuin olisi ollut ruumiintarkatuksessa.
"Vai neiti Berond se siinä. Myöhässä taas", neiti Cartney sanoi vakava ilme kasvoillaan. Hän ei nähtävästi pitänyt tippaakaan siitä, että oppilaat tulivat myöhässä. Hän vilkaisi nopeasti käytävän seinällä tikittävää kelloa, eihän Coral ollut kuin vartin myöhässä! Kun Coral sitten yritti päästä sisään luokkaan Cartney estii hänen yrityksensä ja työnsi tytön kauemmas.
"Minun tunneilleni ei tulla myöhässä. Kun kerta oppiminen ei näköjään kiinnosta, voi saman tien jäädä pois tunnilta. Yritäppäs ensi kerralla tulla ajoissa", no nyt Coral näytti vähintäänkin norsulauman alle jääneeltä. Hänen englannin kielen opettajansa palasi takaisin luokkaan ja laittoi oven kiinni. Eikä antanut Coralin edes selittää! Hetkeksi aikaa Coral jäi tuijottamaan ovea, kunnes päästi pienen kirosanalitanian ulos suustaan. Mitä hän nyt tekisi tämän ajan?

"Vitun… horo", Coral mutisi ja lähti kävelemään poispäin, määränpäänään koulurakennuksen ulkopuolinen elämä. Jos hänellä nyt kerta olisi muutama tunti vapaata, niin hän ei todellakaan viettäisi sitä koulun sisäpuolella. Coral yritti kuumeisesti päättää minne menisi tuhlaamaan nämäkin vapaat hetkensä. Mitä ilmeisemmin kaverit olivat tunneilla, osa kotonaan nukkumassa ja muut jossain, paikassa mistä Coralilla ei ollut hajuakaan. Kotiinkaan ei voisi mennä, sillä vanhemmat alkaisivat heti vaatia selitystä sille, miksi Coral tuli näin aikaisin kotiin.
Mutta tietenkin, miksei hän heti keksinyt sitä!
Koulun kattohan oli oiva paikka tämän vapaa-ajan viettoon. Samalla hän voisi polttaa muutaman tupakan, kun aamurööki jäi polttamatta. Sekin taisi olla syy siihen, että Coralin päähän sattui ja kaikki tuntui jotenkin kaukaiselta.

Päästyään koulurakennuksen ulkopuolelle, Coral sai näkökenttäänsä palotikkaat. Niitähän pitkin sinne pääsisi mahdollisimman helposti, kun ovi olisi mitä luultavammin lukossa. Hän oli nimittäin kuullut, että katolla oleskeleminen oli kiellettyä, mutta sehän vain teki tästä entistä jännittävämpää. Juuri ennen kuin Coral oli alkamassa kiipeämään palotikkaita ylöspäin, hän katsoi molempiin suuntiin eikä ainakaan hän nähnyt sillä hetkellä ketään lähistöllä.

Se oli oikeasti melko jännittävää. Ei Coral ollut ikinä viettänyt aikaansa koulun katolla, eikä sen liiemmin kiivennyt palotikkaita. Taas tuli sitten koettua jotain uutta tämän lyhyen elämän aikana. Coral asettui melko keskelle kattoa ja istahti nojaten jonkun neliönmallisen rakennelman eteen. Hän laski laukkunsa viereensä ja kaivoi sieltä röökiaskin. Tytöllä taisi olla jo vieroitusoireita, silmissä heittää, näkee vihreitä pikkumiehiä ja sen sellaista.
"'Minun tunneille ei tulla myöhässä. Kun kerta oppiminen ei kiinnosta, voi saman tien jäädä pois tunnilta…' Haista sinä vaa paska", Coral imitoi neiti Cartneyta vittuuntuneesti ja melko kovaäänisestikin, olihan hän siinä luulossa ettei katolla ollut ketään muuta, joten miksi säästellä ääntä. Samalla sytytettiin suupielessä oleva rööki.

Hetki takaperin katolle oli kiivennyt poika, jonka laineileva tummatukka tuppasi väkisin roikkumaan silmillä aivan kuin olisi oman tahdon omannut. Tuon Mintunvihreään paitaan oli painettu mustavalkoisia valokuvia kaupunkimaisemista.
Jaloissa oli skottiruutuisesta kankaasta tehdyt pillimalliset housut, joskin värit perinteisen sijaan olivat musta ja keltainen. Kengät olivat turkoosit vanssit. Jep, tänään Miguel Che Chavez oli sateenkaari, luoja ties minkä ihmeet tähden. Kaikki oli kruunattu mustilla aurinkolaseilla ja suupielessä roikkuvalla savukkeella, joka tosin ei edes palanut. Vielä.
Poika oli jo hetken aikaa istuskellut yksikseen ja hiljaa Aston high schoolin katolla ja mietiskellyt omiaan. Piha alapuolella oli tyhjä, joskin vilahdus tutusta huonoruhtisestä ukosta sai Micin keinauttamaan itsensä pois näkyvistä. Alhaalta katsottuna kuin hänellä ei ollut liioin suojaa ollut. Nyt poika oli näkymättömissä talkkarin haukankatseelta. Joskin, outoa oli jos tuo vätys sellaisen omaisi.

Hetken aikaa istuskeltuaan siinä, osui pojan silmiin tyttö. Oikeastaan, ei olisi osunut, ellei tuo nimenomainen hameväen edustaja olisi kovaäänisesti voivoitellut kohtaloaan. Eli haistattanut vittuja itsekseen jollekulle… oletettavimmin opettajalle.
“Ottaako kovastikin päähän?”, virnistävä skeittaripoika uteli ja pörrötti hivenen tukkaansa. Viimein tupakka sai itseensä liekin ja poika raahautui hivenen lähemmäs toista, joskaan ei vielä aivan seuraan.