I know a place where you can get away

// hejhej porukka, vapaa peli elikkä kuka vaan mukaan

Oli jo melko hämärää ja sataman lähellä olevat katuvalot olivat jo syttyneet tuomaan valoa, hieman syrjäisemmille kaduillekin. Punapää, tutummin Mercedes käveli kädet ristissä edessään ja katse tarkkaillen maanpintaa pitkin satamaa ja sitä ympäröimää vettä. Miksi hän siellä oli? Mitä hän sieltä haki? Ei ainakaan hankaluuksia ja toivoi ettei niitä saisikaan. Heillä oli ollut joka vuosi pidettävä sukukokous ja se oli kuulemma hyvin juhlava tilaisuus, ja tylsä. Siellä tytön vanhemmat olivat taas riidelleet ja sotkeneet tytön tähän riitaan ihan huomaamattaan, Mercedes ei vain enää kestänyt olla siellä ja niinkin kiltti tyttö kuin oli, lähti hän ovet paukkuen haukkaamaan raitista ilmaa. Miksi elämässä on kurjia asioita? Niitä asioita, joista ei pidä ja joiden eteen tekisi mitä vain jotta niitä ei olisi? Eikö olisi parempi elää ilman riitoja. Näitä asioita tyttönen saattoi pohtia päässään ja näin aiheuttaa itselleen päänsäryn. Mitä muutakaan hän olisi voinut? Ei hän kotiin halunnut jäädä.

Mercedes käveli hitain askelin sataman reunustaa, potkien kenkien (harmaat) eteen sattuneita kiviä. Merci suoristi mekkoaan (vasen/perjantai), joka hänellä oli ollut päällä kotona olleessa juhlassa. Harteilta löytyi harmaa poncho. Kukaan tuskin edes oli huomannut tytön lähtöä, vieraita taisi olla vähän päälle viisikymmentä.

Punapää käveli pikku kiviä potkien sataman reunaa eteenpäin ja pysähtyi ennen veneriviä, kääntyen sitten kädet edessään puuskassa katsomaan kohti avomerta. Taisi tytön katsekin olla hivenen haaveilevan ja punapää siirsi painoa enemmän toiselle jalalleen. Katse pälyili meressä, siinä aaltoilevassa vedessä jonka tuuli sai näyttämään vieläkin kylmemmältä. Tyttö pohti päässään monia kysymyksiä, miksi elämän piti niin usein olla hankalaa? Ja mikä oli elämän tarkoitus? Eihän Merci mikään elämän asiantuntija - filosofioija ollut, joskus vain tuli ajatelleeksi näitä asioita. Ja sekin otti ihan hirveästi päähän, kun tytön vanhemmat nolasivat tytön siinä sukukokouksessa! Se oli aivan kamalaa kuultavaa, huutoa, riitaa, ei mitään iloista. Tällä hetkellä Mercedes osasi olla niin vihainen vanhemmilleen, eivät he riidelleet usein mutta pitikö valita ajankohdaksi tämä päivä, päivä milloin sukulaiset niinkin kaukaa kuin Austraaliasta tulivat visiitille. Sellainen otti vähemmästäkin päähän! Eikä alkoholilla tietenkään ollut osuutta asiassa.. ei tietenkään.

Merci siirsi katseensa avomereltä maahan ja potki toisella jalallaan kaikenlaisia maasta löytyviä kiviä veteen, katsoen sitten niiden luomaa molskahdusta vedessä. Kivillä saattoi olla helppoa, ne eivät tunteneet.. mitään.

Ah, mikä ilta olikaan ollut. Nuori poika oli ollut iltapäivästä asti vesillä, heidän suuremmoisella huvipurrellaan. Yksin poika ei ollut huumaavasta kyydistä saanut nauttia, vaan mukana oli ollut pojan isä. Yllätys sinänsä, koska kyseinen vanhempi herrasmies piti olostaan enemmän elottomien lakikirjojen, kun eloisan poikansa kanssa. Miksi sääntöön oli tullut poikkeus? Jokin ulkopuolinen voima oli määrännyt heidät viettämään aikaa keskenään, ja se taisi olla pojan äidin idea. Elijah Thorn oli naurahtanut äitinsä ajatukselle. Hän ja isä viettämässä päivää ja vielä kahdestaan? Poika ei tuntenut isäänsä kovin hyvin, eikä välittänyt tästä mitenkään suuresti. Mies oli tehnyt selväksi, että Elijahin veljet olivat kaikessa parempia kuin hän. Joten miksi vaivautua isän hyväksynnän hakemiseen?

Erimielisyyksiä oleva päivä oli loppunut, ja he olivat tulleet satamaan. Elijah kertoi löytävänsä tien kotiin yksinkin ja lähti sataman reunaa kävelemään. Oikeastaan hän halusi mennä johonkin nauttimaan huuruisen, päivässä oli ollut sentään sen verran kestettävää. 185cm pitkällä pojalla oli päällä beiget housut ja musta kokohihainen paita sekä tummansininen takki. Jaloissa oli mustat tennarit.

Hetken jos toisenkin kuljettuaan vaaleahiuksinen poika katseli edessäpäin olevaa hahmoa, jonka oli tajunnut. Valot heijastivat väärin, tai rannassa seisoi punahiuksinen hahmo. Tyttö varmaankin. Elijahin mielessä kävi, olisiko tuntematon ollut hänen eräs tuttunsa. Poika katsoi melko tarkkaan tytön näköistä hahmoa ja päätti mennä säikäyttämään hänet. Pimeä satama olisi voinut olla paikka missä kyseinen, hänen ajattelemansa tyttö melko varmasti kävisi.

Elijah käveli rauhallisesti, yrittäen pitää mahdollisimman pientä ääntä. Tullessaan tytön taakse, poika otti muutaman askeleen hyvin hiljaa, yrittäen olla päästämättä ääniä jalkojen alla olevista kivistä ja kiskaisi kätensä nopeasti housujen taskuista esiin ja painoi ne toisen silmille.
"Arvaa kuka?" poika sanoi muuttaen äänensä möreämmäksi kuin se olikaan. Edes tässä vaiheessa hän ei tajunnut, että tyttö ei ollut se joksi hän luuli.

Kivien potkiminen veteen ei ollut mitenkään kiinnostavaa, mutta voitti se kotona olemisen. Että vanhemmat osasivat nolata tytön ja tänään oikein kunnolla. Ai pitikö viettää mukava sukukokous rauhallisissa merkeissä? Pitikin mennä ajattelemaan, että isä ja äiti voisivat olla edes yhden illan riitelemättä! Eiväthän he usein riidelleet, mutta tälläisissä juhlissa heillä oli tapana juoda, juoda ja juoda, kunnes pää on niin täynnä ettei mitään rajaa. Sekin ilta loppui surumielin, kun tyttö lähti ovet paukkuen ulos. Toisaalta häntä ei edes kiinnostaisi mennä takaisin.

Pian Mercedes pysäytti jalkansa kivien potkimisen suhteen ja asetti sen toisen viereen, nosten kädet ristiin eteensä. Kummallista, ensimmäistä kertaa eläissään hän oli vihainen vanhemmilleen. Kun sitten merelle tuijottaessa toisesta silmästä pääsi pieni kyynel, laittoi tyttö sen roskan syyksy ajatuksissaan. Hassua, hän valehteli jo itselleen.

Yhtäkkiä punapää tunsi kädet naamallaan ja tytön näkökyky yllättäen peittyi, arvaamattaan tuo päästi suustaan pienen kysymyksen. "Mit-?" Mercedes sanoi kysyvään sävyyn samalla kun refleksimäisesti toisen käden kyynerpää tönäisi takana olevaa vatsaan. Puolustusmaisesti. Tyttö kääntyi sitten salaman nopeasti katsomaan toista ja astui sivummas, hieman toisen taakse. Mercedeksen suu loksahti auki ja käsi vietiin suun eteen, estämään liikaa hämmennystä. Hitto. Ei tyttö sitä poikaa nimeltä tuntenut, mutta oli joskus Astonissa nähnyt. Tyttö toivoi ettei toista kamalasti sattunut, tuskin kuitenkaan, vaikka Merci oli melko kova lyömään kun puolusti itseään. ".. Sori...", Mercedes sanoi aidosti avaten suutaan vain pienesti, niin että ääni oli miltein olematon, hiljainen. Sitten punapää käänsi katseensa maahan välttääkseen katsekontaktia. Hitsi. Se oli noloa.

Sen jälkeen, kun Elijah oli asettanut kädet toisen silmien peitoksi, poika saikin mukavan yllätysvastaanoton. Hän irrotti otteensa ja siirtyi pitelemaan vatsaansa, johon oli osunut tytön terävä kyynerpää. Näin hän ei ollut ajatellut käyvän. Hänen äänestään olisi pitänyt tunnistaa kuka hän oli, sen verran huonosti äänenmuutos oli tehnyt. Poika meinasi vaatia toiselta selitystä, mutta sitten tyttö kääntyikin.

Punahiuksinen, mekkoon sonnustautunut tyttö kääntyi nopeasti, ja Elijahin silmät tarkkailivat tuon kasvoja. Hetkinen, tyttö ei ollutkaan... Poika tajusi tehneensä erehdyksen luulemalla tuota aivan toiseksi henkilöksi. Punaiset hiukset näyttivät niin tutuilta. Monilla oli kyllä nykyään punaiset hiukset, ettei niiden omistajia saanut edes erotettua toisistaan. Esimerkiksi Astonissa oli monia. Olikohan tuo Astonista, poika mietti hetken katsellen tytön kasvonpiirteitä. Ei tullut mieleen. Selvää oli, että toinen oli tuntematon hänelle.

Elijahin kädet nostivat paitaa osumakohtaan asti. Mitään ei näkynyt pojan sileällä vaalealla iholla, vielä. Myöhemmin siihen kohtaan tulisi ehkä mustelma. Mustelmat eivät olleet pahoja, niitä hän oli saanut jos jonkinlaisissakin tilanteissa. Poika laski paitansa alas ja kuuli toisen pyytävän anteeksi.
"Joo, no ei se mitään. Mä luulin sua yheks toiseks, emmä muuten olis..", E selitti tilannetta ja käytöstään. Toinen varmasti ymmärtäisi. Ja poika ymmärsi, miksi toinen oli häntä tönäissyt.
"Niin että sori", rikaspentu sanoi. Toinen näytti melko vaivaantuneelta mikä ei tehnyt pojan olosta helpompaa.

"Ethän sä hirveesti pelästyny?" varmistaen, että toinen oli ok.

Toinen alkoi pidellä vatsaansa. No nyt ainakin nähtiin sekin voima, jos poika olisi ollut joku känniläinen. Harmi vaan että ettei ollut. Toinenmpa sitten sattui nostamaan paitaa ja Mercedeskin oli sisäisesti helpottunut ettei sen enempiä vahinkoja ollut tapahtunut. Tulihan se sieltä, poika oli luullut tyttöä joksikin toiseksi. Selvä se, sehän selittikin jo paljon. Oli hän Astonissa yhden toisen punapään tavannut, olisikohan tämä toinen voinut luulla häntä siksi? Siis jos toinen nyt edes oli astonista, pakko oli olla. Siellä punapää oli tämän nuorukaisen nähnyt joskus. Eikai hän nyt voinut erehtyäkään?

Mercedes palasi ajatuksistaan maanpinnalle, kun toinenkin pahoitteli tapahtunutta. Säikähtihän tyttö aika lailla, mutta ei hän sitä ulkoisesti näyttänyt. Vaikka sisäisesti tytön sydän hakkasikin tuhatta ja sataa sillä hetkellä. Toinen sitten varmasti oliko tyttö okei, tietenkin se riippuu siitä mistä näkökulmasta katsoo. "Joo kai mä ihan, siis joo olen", punapää sanoi ensin miettien itsekin oliko hän kunnossa ja sitten tyttö virnisti hyvin hyvin pienesti uskaltaen nyt katseenkin nostaa toiseen.

Jep, yhdennäköisyydestä ei voinut erehtyä. Joko tuo oli Astonista tai sitten pojalla oli salainen kaksoisveli. Mercedes oli joltain osin vaivautunut ja se häiritsi paitsi häntä itseään, varmaankin toista. "Mitä sä täällä tähän aikaan teet?" punapää kysäisi toiselta, vaikkei asia hänelle kuuluisi. Kyllä tyttö yritti vältellä kysymystä, mutta liian uteliaisuuden ja tämän vaivautuneisuuden takia hänen oli kuin pakko kysyä se, kuin hän olisi sanonut sen tahdosta riippumatta. Punapää tapitti toista, ei silmiä, ei kroppaa vaan hiuksia. Syytä siihen, miksi, ei hän tiennyt. Ehkä välttääkseen sitä katsekontaktia.

"Hienoa. En todellakaan halunnut pelästyttää tai mitään", poika vastasi tyytyväisenä toisen vastaukseen ja katseli pimeään satamaan, jota valopylväät valaisivat. Valot heijastuivat lainehtivaan veteen, ja siitä kuului ääni, joka oli tullut pojalle päivän aikana tutuksi. Tutuksi olivat tulleet myös isän kysymykset jotka koskivat tulevaisuutta. Mihin aiot panostaa tulevaisuudessa? Mikä ala? Kai tiedät että veljesi tiesivät tossa vaiheessa tarkalleen mihin menisivät jne. Paskat. Uudestaan Elijahin katse saapui toisen kasvoille.

"Mitä mä teen? Mä tulin äsken meidän veneeltä", Elijah kertoi ja vilkaisi sataman toiseen päähän. "Ja ajattelin mennä tonne yhteen kapakkaan viettää loppuiltaa", poika kertoi ja osoitti rakennusta rannasta kauempana. Paikka ei ollut kovinkaan mahtava, porukka oli aika alaluokkaista, mutta joskus kelpasi erilainen seura. Monet vanhat miehet kertoivat kiinnostavia tarinoita heidän nuoruudestaan, paljon kiinnostampia kuin isän 'luin kirjoja ja opiskelin'.

"Ja sä taas näytät ihan siltä kuin olisit tulossa juhlista" poika huomioi punapään tavallista hienomman asun. "Hei, onko ne tässä jossain lähellä? Voisin tulla vähän kuokkimaan, jos sieltä löytyis jotain hyvää ruokaa ja juomaa", Elijah kysyi pontevasti ja naurahti.

Toinen kertoi tulleensa veneeltänsä. Oli varmaan mahtavaa omistaa vene. Jos taas punapää sellaisen olisi omistanut, kyllä hän varmaan olisi jo lähtenyt kauas täältä. Seuraavaksi poika osoitti kapakkaa, ja kertoi matkansa ehkä jatkuvan sinne. Jännittävää, ehkä tyttökin voisi piipahtaa siellä.. ja juoda päänsä tyhjäksi. Tosin sen reissun jälkeen punapää saattaisi löytyä bussipysäkiltä tai kapakan baarin tuolilta höperöisenä. Ehkä kannatti jättää väliin, ihan oman itsensäkin takia. Olivatkohan vanhemmat jo huolissaan? Nääh, tuskin.

"Ai täällä on kapakkakin", Mercedes sanoi hieman jäljessä, eikä tuo vaikuttanut mitenkään innostuneelta, pikemminkin totesi vain. Pojan arvaus juhliin osui oikeaan eikä Mercedes voinut virnistää kun toinen puhui kuokkimisesta. "Juhlat joo", tyttö nyökkäsi. "Ihan vapaasti vaan. Musta kyllä vaan tuntuu että saat turpiis ja lennät sieltä ulos nopeemmin kuin menit sisälle", punapää sanoi nauraen sitten ajatukselle. Tosiaan, hänen isänsä saattaisi hyvinkin nopeasti heittää kaikki vieraat miehet ulos. Ei Mercedes saanut tuoda ketään kotiinsa ilman että joutuisi kuulusteluun, ihan epäreilua!

Sitten tuo katsahti merelle päin taas ja siitä suunnasta katse osui erilaisiin veneisiin. Omistaisipa hänkin veneen, mutta ei. Isän mielestä ne olivat vaarallisia ja äiti tuki isää kaikessa. Todellista perhe-elämää. Punapää yskäisi pienesti ja katsoi sitten poikaa. "Niin missä se kapakka olikaan? Vois tehdä mieli ottaa jotain vettä vahvempaa", tyttö töksäytti virnistäen sitten. Se oli pikemmin kiertokysymys kysymykselle haluatko seuraa sinne kapakkaan.

Hetken ajaksi Elijah innostui, juhlat olivat siis totta. Toisen kertoessa, että hän entäisi ulos helposti, poika vain naurahti. "Oishan sitä ihan hauska kokeilla mitä tapahtuu. Oon ennenkin esittäny jonkun 'sukulaista'. Millaset juhlat ne sit on?" rikaspentu kysyi miettien, voisiko sittenkin mennä katsomaan meininkiä. Kuokkiminen oli aina hauskaa, etenkin isoissa juhlissa missä kaikki ei tuntenut kaikkia. Tässä tapauksessa, tytön sanoista tulkiten, juhlat olivat joko jonkun ison kihon, missä oli kunnon vartijat tai sitten vain pienet juhlallisuudet.

"Se paikka on isossa rakennuksessa, sinne pääsee toiselta puolelta", poika kertoi katsoen taas rannikkoon päin, kuitenkaan liikkumatta sinne päinkään. "Eiks siellä juhlissa sit saa mitään vettä vahvempaa?" Elijah sanoi pettyneen oloisena. Juhlat ilman alkoholia olivat verrattavissa pelkkiin päiväkahveihin. Poika nosti takkinsa hihaa, katsoessaan kalliin näköistä kelloa ranteessaan.

Elijah plussasi asioista yhteen päässään. Tyttö oli yksin ulkona, jollei toinen odottanut satamssa jotakuta. Tyttö oli kai lähtenyt kesken juhlien ja haluaisi juoda päänsä ehkä täyteen viinaa tai edes vähän. Mielenkiintoinen kombinaatio. "Mitä sä muuten täällä teet jos juhlat on käynnissä?" poika mietti silmäillen toisen kasvoja.

"No ei ne varsinaisesti mitkään juhlat. Vaan sellanen hieno sukukokous", Mercedes kertoi kun toinen kysyi minkälaiset juhlat oli kyseessä. "Ja sillä turpaan saamisella ja ulos heittämisellä tarkotin faijaa. Se ei oikein tykkää tollasista nuorista jätkistä meillä", punapää virnisti ja kun toinen sitten kertoi tarkemmin kapakan olinpaikan innostui tyttö täysin. "Kyllähän siellä aina jotain vahvempaa on. Mutta ihanku mulle mitää annettais", punapää ilmoitti pettyneesti, kuten toinenkin oli vaikuttanut äskettäin pettyneeltä kysyessään juomatilannetta.

Niin. Toisen seuraava kysymys kantautui tytön korville ja tuo joutui miettimään mitä vastaisi. "Noo, ööh. Mä tulin happihyppelylle. Tuollaisissa juhlissa kato on meinaa aina vähän ahdasta", punapää valehteli. Vieläpä aika hyvin jos nyt itseään saisi kehua. Hän ei ollut valehtelevaa tyyppiä, mutta tyttö hädin tuskin tunsi tuota poikaa joten miksi sille pitäisi kertoa mitään.

Sitten Mercedes kääntyi katsomaan sitä isoa rakennusta, joka oli rannikolla päin. "Se oli siis tuolla", tyttö sanoi kysyvämpään äänensävyyn enemmän itselleen ja osoitti rannikkoa sormellaan. Sitten tuo lähti hitain askelin kävelemään sitä sitä paikkaa - tai kapakkaa kohden, odottamatta seuraisiko toinen vai jäisikö siihen ihastelemaan avomerta. Olihan meri ja veneet ihan kivaa katseltavaa, mutta tällä hetkellä tytön kurkku oli hyvin kuiva ja se kaipasi jotain juotavaa. Mielellään vähän vahvempaa että saisi ikävät ajatukset pois päästä.

Elijah pettyi hieman kun kyseessä olikin kämäinen sukukokous. Se kuulosti tylsältä. Poika nauroi, kun tyttö kertoi isästään. Isät saattoivat olla hieman ylisuojelevaisia tyttäriensä suhteen, sen oli myös Elijah joutunut kokemaan. Ulos oli heitetty, mutta turpaan ei kuitenkaan oltu ehkä uskallettu antaa. Sukunimen luoma maine taisi siinä tapauksessa ollut apuna.

"Ihan ymmärrettävää", poika tokaisi toisen ulkoiluhetkelle. Itse hän ei olisi viihtynyt juhlissa, joissa olisi hänen sukunsa kokoontuneena. Talo täynnä tärkeilijöitä eikä alkoholia tarjottu kuin lasilliset, ainakin Elijahille, jonka tavat katosivat joskus alkoholia otettaessa. Puheenaiheet olisivat koskeneet vain töitä tai jotain muita kuivia small-talk aiheita. Ah sitä riemua siis. Elijah ei ollut sukunsa kaltainen, vaikka pitikin rahasta ja olisi halunnut oppia käsittelemään rahaa hyvin. Maineenkin hyödyntäminen oli ihan mukavaa. Taas urasuuntautuneisuus oli nuorimmaiselle Thornille selkäpiitä karmiva ajatus. Ennemmin hän juhli kuin teki töitä. Ehkä työ joka muistutti juhlimista oli hyvä. Jos sellaista olikaan.

Punahiuksinen tyttö lähti kävelemään päättäväisesti kohti kapakkaa, sillä aikaa kun pojan katse oli muualla. Katsoessaan tytön äskeistä seisomispaikkaa, toinen olikin kerinnyt lähteä. Elijah mietti hetken katsoessa toisen perään ja päätti seurata tyttöä. Joka todennäköisesti oli menossa kyseiseen satamabaariin. "Oota vähän!" Elijah huudahti ja otti juoksuaskelilla tytön kiinni. "Taidan tuppautua sun seuraan" vaaleahiuksinen poika totesi hymyillen.