Get away my place!

// Vapaa peli. //

Natalie Frossia hiukan jännitti. Tämä oli hänen ensimmäinen kerta ruokailussa tässä koulussa. Hän oli kuullut jo puhuttavan juoruja toisista ihmisistä ja että koulussa oli klikkiytymistä ihmisten joukossa, jonka käytös näkyisi myös ruokailussa. Missä ihmeessä hän uskaltaisi istua ja aterioida rauhassa? Varmasti hän saa kuitenkin kuulla kunniansa, että on jonkun toisen paikalla tai saapunut ei-kutsuttujen-pöytään. Salissa ei ollut vielä paljoa ihmisiä, joten hän sai ainakin valita, mihin istuutuisi.

Ruokatarjoilu näytti olevan samankaltaista kuin edellisessä koulussa, Nat huomasi. Hän otti hiukan kaikkea, vähän, halusi ihan mielenkiinnolla kokea, onko se kokonaisuus maultaan mitä sorttia. Vaikka hän ottikin hiukan kaikkea, niin silti vähemmän, kuin normaalissa tilanteessa, ihan vain varmuuden vuoksi. Sitä ei voinut tietää, kuinka äkkiä hänen ruokailunsa päättyisi. Sitten myös tietäisi, että kannattaisiko ottaa omat eväät mukaan seuraaville päiville, jos ruoka ei olisikaan hyvää. Jälkiruoka näytti ainakin mielenkiintoiselta, ehkä jossain mielessä hyvältäkin.

Hetken tyttö katseli paikoillaan, että mihin hän seuraavaksi suuntaisi. Uteliaat katseet lukkiutuivat häneen ja kai odottivat samaa, että mitä hän valitsisi ja mitä sen jälkeen olisi tulossa. Askeleet siirtyivät lähimmälle pöydälle, aivan sen nurkkaan. Jotkut oppilaat vilkuilivat pöydän toisella puolella häneen ja Nat hymyili ystävällisesti heille. Sisimmässään hänessä möllersi aivan muu kuin iloinen rauhallisuus, aivan jotain muuta... lievän paniikin ja todella suuren hermostuneisuuden sekamelska.

Hänen oli pakko ryhdistäytyä. 'C'mon, tämä oli vain ruokailu. Ei se niin kamalaa voi olla. Mitä täällä muka voi tapahtua, kaikkien oppilaiden edessä?' Niin... Täällä joko ei tapahtuisi mitään draamaa tai sitten jotain niin riitaisaa, että hän toivoisi jäävänsä kotiin tai ainakin palata takaisin kotikaupunkiinsa. Tyttö ryhdisti itseään hiukan, otti aterimet käteensä oli aikeissa syödä.

- minä pomppaan. -

Ruokalassa oli taas täysi hulina päällä. "Miten mä inhooon tätä koulun sapuskaa!" Yksi cheerleader toveri huudahti dramaattisesti tökkiessään tavallista sämpylää sormellaan. "Voi sua." Pleur sanoi taputtaen toisen poskea ja hymyillen ilkikurisesti "Voit sä ne jollekin muulle työntää, jos ei tee mieli. Esim tolle." Pleur hihitti osoittaessaan hyvin pahasta aknesta kärsivää rasvatukkaista ja pyöreää poikaa, joka istui ruokalan yhdessä nörttinurkassa. "Ei ikinä! Syön mielummin tän ku katon ees tonne!" Dina jatkoi ja Pleur kääntyi hymyillen toiseen suuntaan.

"Kato ny." Dina kuiskasi Pleurin korvaan ja osoitti pöytään juuri saapunutta tyttöä. "Toi ei oo cheerleader eikä kukaan kermalainen." Pleur katsoi toista nostaen hieman kulmiaan. "Sen kantsis häipyä nii vikkelästi kun vaan voi." Hän sanoi kääntäen hetkeksi katseensa toisesta. "Mä puhun sille." Pleur hymyili säteilevästi ja kääntyi sitten tyttöä kohti.

"Hei!" Pleur aloitti säteilevästi hymyillen "Kuka sä olet? En oo nähny." Pleur nojasi rennon näköisesti käsi varteensa ja esitti toisen kysymyksensä "Tiedätkö sä keitä me ollaan?" Hän tarkoitti tietenkin cheerleadereita, mutta mistä toinen nyt sen tietäisi. Siinä olisi syy että palkattaisiin pari urheilijaa pesemään toisen naama vessassa.

Tyttö haukkasi ensimmäisen haarukallisen ruokaa. Ihan kohtuulista, ei tietenkään mitään gourmet-ruokaa, mutta mitä koululta nyt voisikaan odottaa. Lievästi maustettua, ei kovinkaan täyttävää, mutta kyllä sitä voisi ruuaksi kutsua. Natalie kuuli sumeasti lähettyviltä ihmetteleviä ääniä ja hän pystyi hyvin arvaamaan, että juuri hänestä supistiin. Pöydässä olevat muut henkilöt ainakin tiirailivat hänen suuntaan hyvin arvioiden. Hänen yleiskokonaisuus (paita ja hame) ei ollut huonoimmasta päästä vaatekaappia, joten hän toivoi, ettei kamalasti erottuisi muista varakkaista tai muodikkaan tyylikkäistä oppilaista. Natilla oli rikas perhe, mutta eivät toiset sitä tienneet, koska oli uusi tulokas ja varsinkin vielä monille henkilöille pelkkä nobody isolla kysymysmerkillä.

Katse kohtasi äänenkantajan, joka yritti aloittaa keskustelua tai ainakin yleisen kyselytulvan. Nyt piti olla tarkkana, jotta ei joutuisi liikaa vaikeuksiin. 'Ole rauhallinen, käyttäydy normaalisti ja kokeilla parastasi,' hän kannusti itseään. Hymynkaltainen kaarre ilmaantui huulille ja kädestään hän asetti pois aterimet tarjottimelle. Ehkä hän voisi päästä pälkähästä imartelulla ja mielistelyllä, siitähän monet tytöt pitivät... hivellä heidän egoaan, jotta eivät tuntisi häntä niin uhaksi ihmisenä.

"Olen Natalie, uusi tulokas," tyttö ehti vastata, juuri ja juuri, kunnes toinen menikin itse asiaan. Keitä he olivat? Tämä oli varmasti niitä klikki juttuja, josta hänelle oli varoitettu aikaisemmin. Toiset näyttivät ulkoisesti olevan hohdokkaita, hyvin huoliteltuja, varakkaita ja määrätietoisen oloisia persoonia. Juuri tuollaiset tytöt saattaisivat saada hänet tunnetuksi, hyvällä tavalla, koulussa tai saada hänet kaatumaan pohjamutaan, henkisesti ja fyysisesti.

Lyhyen harkinnan jälkeen Natalie yritti kokeilla onneaan ja katsahti hetkeksi muihin pöydän päässä oleviin ihmisiin, jotka tarkkailivat näiden kahden keskustelua. "Vaikutatte hyvin kauniilta ja vaikutusvaltaisilta." Nat aloitti lirkuttelunsa. Katse siirtyi takaisin tumma-ihoiseen nuoreen naiseen. "Ja tuo asukokonaisuus on erinomaisesti valittu." Ainakin hän yritti parhaansa mukaan olla vastaamatta annettuun kysymykseen.

"Natalie." Pleur maisteli hetken sanaa suussaan. Ei tuttu, mutta toinen olikin uusi tulokas että jaahas. Ei ollut vielä muuta kuin selvä... luuseri. Pleur kauhistui hieman ja vaihtoi paljon puhuvan katseen Dinan kanssa jonka silmät olivat levinneet tietyn laisesta inhosta. Pleur heilautti tummaa päätään ja katsoi sitten taas toista odottaen vastausta, joka juuri silloin tulikin.

Tyttöä alkoi hymyilyttää toisen mielistely. Voi se ei auttanut, kun istui cheerleadereiden pöytään. Hän vilkaisi vaatteitaan. Marc by marc jacobsin keltainen mekko, miss sixtyn kengät, tiffanyn koru ja saman merkin korvakorut jotka näkyivät nutturalle ääräistyjen hiusten ansiosta. "Kiitos." Pleur tokaisi ja siemaisi vesi pullostaan. "Mä vaan sanon että toi sun hamees on aika tyylitö." Dina tokaisi vieressä osoittaen polvi pituista mustaa hametta. Pleur nyökkäsi "Tyylitön, sun ikäselle ja ikäs on?" Tämä kohotti sormensa, jossa manikyroitu kynsi oli hyvin kaunis ja timanttisormus välähti valossa. Voi Pleur rakasti koruja.

Pleurin ilme tiukkeni "Ja tiedätkös mitä." Hän aloitti kauniin hunajaisella äänellä "Me ollaan cheerleadereita ja taajutko sä että tää pöytä on täynnä meitä. Me kaikki ollaan niitä, ketä voi pilata tollasseen pikku luuserin elämän kerta heitolla, joten kanna luus pois ja pika pikaa." Pleur hymyili ja jatkoi sitten samalla puhe äänellä "Paitsi että mulla on sulle tosi tärkee tehtävä."

Tyttö jätti sanomatta mitään toisen vähemmän kivoille kommenteille. Ei tässä varmaan olisi järkevää alkaa kinastelemaan, että hame oli tarkoitettukin olemaan neutraali ja että sitä voisi sen takia käyttää monien eri kenkien ja paitojen kanssa ja mustahan on väri, joka on aina in ja joka kävi monen väriyhdistelmän kanssa. Joten tyttö itse ei sanoisi sitä tyylittömäksi, vaan käytännölliseksi, mutta ehkä vähän epätrendikkääksi. Siinäkin on suuri ero.

Natalie kuitenkin piti mölynsä mahassa ja otti lisää ruokaa. Hän pystyi hyvin arvaamaan, mihin tämä johti, joten hän ainakin halusi ottaa tästä tilanteesta muutakin iloa irti, kuin kuunnella nälkiintyneenä toisen solvauksia ja varsinkin tuota puheensorinaa. Puhuiko toinen aina taukoamatta ja johtuiko se tytön persoonasta vai tumman pukeisesta alkujuurista? Siitähän se riemu syntyisikin, jos hän kysyisi sitä toiselta... leimautuisi vielä rasistiksiksin. Jessus.

Vaikka toinen tyttö näyttelikin mielellään helyjään, niin Nat ei reagoinut niihin mitenkään, vaan piti neutraalisen ilmeen kasvoillaan, kun vilkaisi toiseen pikaisesti uudestaan. Luuliko toinen oikeasti, että liialliset bling blingit olivat hyvä yhdistelmä kokonaisuudeksi? 'Väärin, kultaseni,' Nat tuumi mielessään ja siemaisi samalla lasistaan vettä. Sitten hän alkoi miettimään kuinkakohan paljon varastelevaa nuorisoa tällä koulussa olisi. He olisivat varmaankin mielissään, jos saisivat myydä toisen helyt ja saava vastikkeeksi jotain muuta. Ja kyllä... kyllä hän kuunteli toista, vaikka näyttikin siltä, ettei tehnyt sitä.

Kun toinen tyttö otti esille luuseri-kortin puheissaan, niin sitten Natalie katsahti toiseen uudelle, oikein kunnolla, määrätietoisesti. Toinen varmastikin jatkaisi tuota pölpötystään ties kuinka kauan, olevinaan 'todella coolia' tilitystä, mutta tämä tyttö oli jo saanut siitä tarpeeksi ja keskeytti toisen. "Ennen kuin alan tekemään sinun hyväksi yhtään mitään, niin sanompa vain, että ehkä sinun ei kannattaisi heti tuomita, vaikka et, vielä, tunnekaan minua ja varsinkaan alkaa hyppiä silmilläni. Vaikka sinä et tietäisikään minusta, niin se ei tarkoittaisi sitä, että en olisi tärkeässä asemassa joidenkin muiden silmissä. Ja ei, olen todella kaukana mistään luuserista... On erittäin omituista, että edes ajattelit minusta tuollaista... sinulla taitaa olla erittäin puutteellista tietoa."

// Hih, villi veikkaus, että tästä voisi keskeytyä jossain vaiheessa kunnon kissatappelu *virn* //

- Pleur ei koulussa riehu : DD -

Pleur tuijotti toista "Mun ei tarvi vielä edes tutustua suhun." Tyttö sanoi korottaen vielä sanaa tarkoituksella. Pleuria hymyilytti tilanne "Meijän koulussa on tarkat säännöt. Ikävä kyllä sä olet luuseri, kun et kuulu kermaan." Pleur selitti, kuin olisi kertonut pikkulapselle että yksi plus yksi on kaksi. toinen ei vielä tiennyt. Voi kauhistus raukka parka.

"Ja mitä meidän tietoon tulee on selvä että me tiedetään paljon enemmän kun sä." Pleur ilmoitti "Ja tollasseesta pikku nahkiaisesta saa kuvan jo heti. Puutteellista tietoa on itselläsi." Pleur sipaisi hiuksiaan "Joo, Jätetään aihe. Siihen sun tehtävään." Tyttö hymyili leveästi ja iski silmää vierustoverilleen.

"Kas ole hyvä. Me ei oikein tykätä koulun ruuasta ja sä vaikutat siitä niin pitävän." Pleur sanoi mielistevän ärsyttävästi kipatessan toisen lautaselle sämpylät ja omenat. "Tää salaatti on ainoostaan hyvää." PLeur hymyili sädehtien ja keskittyi sitten tekstiviestiinsä.

- mistä vedinkään ton pikku nahkiaisen? -

"Minun ei tarvitsekaan tietää kaikkia asioita, vielä, muttah... Se hiukan kummastuttaa, mistä päättelet etten kuuluisi kermaan sitten, kun ihmiset saavat paremman käsityksen taustoistani." Natalie jatkoi puhumista toista kiusoitellen, kuin kerjäten itselleen oikeasti jotain hankaluuksia. Toista ei kuitenkaan kiinnostanut enää jatkaa tästä asiasta sen enempää. Tyttö ei ollut edes varma, miksi oli äsken edes tilittänyt toiselle. Hän hermostuessaan vain piti itsepäisesti oman pintansa, varmaan tullut suvun geeneistä. Luovuttaa ei saa koskaan. Täytyy kuitenkin toivoa, että tyttö ymmärtäisi pitää itsensä kuivilla vesillä suosittujen kanssa, eikä heti saada verivihollisia, vaikka juuri äskeinen puolustautuminen kielikin toista.

Natalie oli juuri haarukalla kaappaissut taas ruokaa, kunnes toinen ilmoitti asiansa ja teki yllättyksellisen tehtävänsä. "Voih, on ikävää, että joudutte nälkiintymään täällä," hän säälitteli toiselle, vaikka ei tarkoittanutkaan sanojaan. Tyttö jätti kuitenkin sanomatta sanat, mitä hän kuitenkin ajoi takaa. Ei ainakaan olisi tuntua vessaan, monet tietävät varmasti, että mitä tekemään. Toiset vaikuttivat asen oloisilta, että ei se mikään järkyttävä shokki-uutinen olisi, jos niin todella tapahtuisi lukittujen ovien takana. Kädellään Nat otti lautaseltaan toisten leivät ja laittoi ne tarjottimelle.

Hän alkoi haarukoimaan taas ruokaansa, mutta silti katsoen, että mistä otti suupalansa. Samalla hän toivoi, ettei saisi toisilta tytöiltä mitään sairauksia tai epämääräisiä viiruksia. Toiset voisivat pitää häntä todellisena typeryksenä, että suostui enää koskemaan ruokaansa, mutta hän ei välittänyt. Kyllä Nat pystyi arvaamaan, miksi hänen lautaselleen oli edes lastattu tämä kaikki... siksi, ettei hän enää söisi ja lähtisi loukattuna pois ruokalasta. Saipa toiset järkyttyä kaikessa rauhassa, että hän ei alentuisi noin vain heidän tallattavaksi. Ei hän tietenkään kaikkea söisi, vain sen, jotta nälän tunne häviäisi hetkeksi.

Vaikka toinen tyttö näytti olevan jo kiinnostunut jostain muusta asiasta kuin hänestä, niin silti Natalie halusi saada lisää huomiota. Eri asia tietenkin olisiko se ollenkaan järkevää. Vesikulauksen jälkeen hän käänsi taas huomionsa tyttöön, joka kohteli häntä kuin ilmaa tai vielä pahempaa. "Jos olen ymmärtänyt oikein, niin cheerleaderina pitää olla menestynyt ulkoisesti, sekä sosiaalisesti. He näköjään myös vahtivat toistensa syömisiä, tietenkin ovat liikunnallisia, sädehtiväisiä persoonia ja ovat asioiden tasalla. Mitä muuta siihen tarvitaan? Siis että onko tässä koulussa jonkinlainen kilpailu, jossa päätetään, ketkä saavat liittyä ryhmään vai miten joukkue valitaan?" Tietenkin tämä kiinnosti tyttöä ja mikä olisikaan paras vastaamaan kysymyksiin kuin itse cheerleader. Se oli tietenkin ymmärrettävää, että toinen ei haluaisi uusia kilpailijoita ympärilleen, mutta piti kuitenkin yrittää. Kaikki informaatio olisi hänelle vain hyödyksi.