Take me to the place I love, take me all the way

/diudiudiu ♥
tohon nahkatakkiin (joka on mun oma pakkomielle) oli vaikee löytää kuvaa mut kaissäänyt oot nähny niitä massaH&Mnahkatakkeja? :---D
ja anteeks nyt ku viimenen lause hittaa, mutta oletan että herra saapuu paikalle...
niiiiiiiiin. ja otsikko red hot chili peppersiä/

Jasey the Outsider, MJ eli Mirri

Hei tuutko sittenkin musan luokkaan ruokailun jälkeen? Mä oon täällä jo.

Tarkoitushan oli ollut mennä kirjastoon ruokatunnin jälkeen olevalla hyppytunnilla ja tehdä se musiikin esitelmä loppuun. Jasey oli kuitenkin päätynyt vaihtamaan suunnitelmaa, itse asiassa jo toissapäivänä heti kun oli lähtenyt Lexin luota. Ennen ruokatunnin puoliväliä Jasey ei kuitenkaan ollut vaivautunut ilmoittamaan suunnitelmien muuttumisesta, vaan vasta kun pahis oli itse syönyt, tuo näppäili tekstiviestin Lexille, jolle ei ollut varmaan koskaan lähettänyt yhtäkään viestiä tai soitellut. Ei ainakaan selvinpäin. Eikä myöskään ainakaan varmaan mitään ystävällisiä soittoja tai viestejä, tietenkään.
Eilinen oli kuitenkin antanut hyvän syyn käyttäytyä Lexiä kohtaan eri tavalla. Tai no, itse asiassa Jaseyllä ei ollut mitään aavistustakaan siitä, miten poikaan olisi pitänyt tällä hetkellä suhtautua. Pahisneiti ei voinut olla myöntämättä itselleen, että se eilen vaihdettu suudelma oli tuntunut hyvältä. Mutta silti. Tilanne oli ihan liian epätodellinen, eikä kaikki kylmyys Lexiä kohtaan todellakaan ollut häipynyt Jaseyn sisältä. Mutta, Lex oli kuitenkin saanut sulatettua jonkun pienen osan tytön sisältä. Ja sen pienen osan täytyi olla pirun tärkeä.

Jasey tunki puhelimen takaisin mustien pilliensä etutaskuun, otti tarjottimen kantoonsa ja lähti muutaman muun perässä viemään astioita pois. Melkein heti ruokalasta päästessään mustatukka erosi muista ja lähti astelemaan kohti musiikin luokkaa. Sen pitäisi olla tyhjillään seuraavan tunnin ajan, ja opettaja oli antanut luvan soitella siellä itsekseen hyppytuntien aikana. Ja Jaseyn kun teki mieli soittaa kitaraa, nyt heti.

Musiikin luokan ovi oli raollaan, ja Jasey avasi sitä hiukan enemmän ja varmisti, että paikka oli tyhjillään. Oli se. Ovi avattiin reilummin auki ja astuttiin sisään. Mustan nahkatakkinsa tyttö heitti ensimmäisen tuolin selkänojalle, samoin laukku löysi paikkansa samaiselta tuolilta. Mustavalkoharmaa-ruudullisen kauluspaidan hihoja korjattiin ja nostettiin hiukan ylemmäs siihen kyynärpäiden alapuolelle. Tummat silmät antoivat katseen kiertää ympäri luokkaa. Edellisellä tunnilla oli taulun muistiinpanoista päätellen ollut ykkösluokkalaisten ensimmäinen kurssi, jolla oli näköjään opeteltu jotakin ylihelppoa bassokuviota. Jasey hymähti ja haki kitaran, jotka olivat siistissä rivissä seinän naulakoissa.
Kaikki tuolit olivat melko sekaisessa järjestyksessä, koska niitä oli turha yrittää pitää missään siisteissä riveissä tällaisessa luokassa ja tällaisen oppiaineen tunnilla. Niinpä Jasey meni ja istuutui satunnaiselle tuolille, joka nyt sattui olemaan kauimpana ovesta, lähellä pianoa. Selkä oli ovelle päin. Kitara laskettiin toiselle reidelle ja vasemmalla kädellä naputeltiin hiljaa soittimen kaulaa samalla kun mietittiin sopivaa kappaletta soiteltavaksi.

Nopeasti mieli löysi juuri oikean fiilistelybiisin, ja pieni hymynkare ei voinut olla syntymättä, kun sormet pääsivät soittmaan. Jasey antoi toisen jalkansa paukuttaa hiljaa tahtia vasten lattiaa. Eikä Jasey edes itse huomannyt sitä, mutta kappaleen edetessä huulien välistä alkoi karkailla pikku hiljaa laulun sanojakin ja pientä hyräilyä, ja se täytti pian luokan, joka oli muuten täysin hiljainen.
Jasey oli kuitenkin hyvin keskittynyt soittamiseensa. Niin tuo aina oli, kun sai kitaran syliinsä ja mieli tuntui häipyvän todellisuudesta kokonaan. Että hän rakasti akustista, rakasti yli kaiken. Se soi niin nätisti, juuri niin kuin Jasey halusikin. Mustatukka oli niin kitaransa hypnoosissa, ettei tuo huomannut musiikin luokkaan saapuvaa Lexiä.

Lex Martin

Koulun ruokalassa oli ollut aika nihkeät valikoimat tälle päivälle. Lex ei muutenkaan ollut innostunut kouluruuasta sen suuremmin. Kyllä hän silloin tällöin tuli syöneeksi jotain koulussa, mutta oli paljon päiviä jolloin hän kävi hakemassa läheisestä kahvilasta jonkun kelpo sämpylän, tai sitten hän jätti syömättä kokonaan. Tänään hän oli ruokailua edeltävän tunnin jälkeen suunnannut askeleensa muutaman kaverin kanssa Dusty'siin, nauttinut leivän kahvin kera.
Poika oli matkalla takaisin kouluun, aikeenaan mennä kirjastoon kuten he olivat Jaseyn kanssa eilen sopineet, tekemään valmiiksi sen saamarin esitelmän, jota he eivät eilen olleet saaneet edes aloitettua. Lexin oli ollut tarkoitus tehdä joitain esivalmisteluja työn suhteen, mutta Jaseyn lähdettyä poika oli saanut yhtä paljon aikaan kuin tytön läsnäollessakin. Hän ei siis ollut tehnyt mitään tehtävän eteen. Ja luultavasti Jasey saisi siitä hepulin.
Puhelin tärähti taskussa saapuneen tekstarin merkkinä ja poika otti sen esille, suuntana edelleenkin kirjasto. Poika kuitenkin pysähtyi portaikossa kesken kaiken, niin että joku takana tuleva törmäsi hänen sekäänsä.
"Kato etees", Lex murahti pari vuotta itseään nuoremmalle tytölle, joka näytti säikähtäneeltä, astui sivuun ja kiipesi loput portaat nopeasti, ennenkuin Lex ehtisi murahamaan jotain muutakin tuolle. Lexiä ei kuitenkaan tuo tyttö kiinostanut, vaan hän kääntyi kannoillaan.

Hei tuutko sittenkin musan luokkaan ruokailun jälkeen? Mä oon täällä jo.
Lex puristi huulensa yhteen ja katsoi hetken näytöllä lukevaa tekstiä joka oli peräisin Jaseylta, ennen kuin lukitisi luurinsa ja pujautti sen takaisin mustiwen farkkujensa taskuun. Poikaa ei varsinaisesti haitannut se, että he eivät tekisikään parityötä kirjastossa. Kirjasto oli kuitenkin paikkana sellainen, missä Lex ei viihtynyt ja jossa hän yleisesti vieraili niin vähän kuin vain oli mahdollista. Jos vain onnistui, hän yleensä nakitti jollekkin onnettomalle sellaiset työt, jotka vaativat opusten läpikahlaamista, jollekkin sellaiselle joka viihtyi paremmin kirjaston kirjapölyssä ja joka tiesi mistä löytyi mitäkin. Lex oli käyttänyt kirjastoa sitten täysin erilaisiin tarkoituksiin, joita kirjoittajan tässä tuskin tarvii sen enempää selventää.
Niinpä Lex lähti liikkeelle, täysin vastakkaiseen suuntaan jonne alunperin oli ollut menossa. Kohti musiikinluokkaa. Ja täysin tietämättömänä mitä tyttö oli oikein suunnitellut, kun viime hetkellä päätti ilmoittaa suunnitelmien muuttuneen.

Luokan ovi oli raollaan. Poika pystyi kuulemaan luokan sisältä kuuluvan soiton käytävälle, sillä se oli tyhjentynyt oppilaiden liukuessa tunneilleen, kuka mihinkin suuntaan ja luokkaan. Oikeastaan Lexin olisi pitänyt istua sillä hetkellä ranskantunnilla, mutta hän oli päättänyt skipata sen, olihan hänellä kuitenkin musiikinesitelmä tehtävänä ja hänen ja Jaseyn hyppytunnit eivät tänään ainakaan osunut yksiin. Hän oli siis uhrautunut parityön vuoksi. Pah.
Pojalla oli ollut suurilinssiset peililasit silmillään, mutta ennen luokkaan astumistaan hän otti ne pois päästään ja asetti roikkumaan kauluspaitansa napinläpeen, ylhäältä katsottuna kolmanteen, sillä alhaalta siihen asti hän oli vain paitansa kiinni napittanut. Toisella olalla roikkui koululaukun virkaa toimittava laukku. Käsi ojennettiin eteenpäin ja varovasti Lex aukaisi ovea lisää, niin ettei Jasey häiriintynyt hänen läsnäolostaan ja lopettaisi soittamistaan.
Se oli kuitenkin varmaan turha pelko, sillä tyttö näytti keskittyneen akustisen soittamiseen niin paljon, että jopa lauloi ääneen. Ei siinä mitään, Jaseylla oli melko kiva lauluääni. Ja tuo soitti tytöksi hyvin. Kappale tunnistettiin RHCP:n kappaleeksi.

Lex hivuttautui luokkaan sisälle ja laski laukkunsa yhdelle oven lähellä olevista pulpeteista. Edelleenkään Jaseyta häiritsemättä hän käveli sille seinustalle jossa soittimia säilytettiin, mutta akustisen kitaran sijasta nappasi käteensä sähköisen version, jonka johto oli maassa olevassa, suurehkossa vahvistimessa kiinni. Jotenkin Lex onnistui ottamaan koululla käytössä olevan Ibanezin-kitaran, heittämään kitaran remmin päänsä yli ja nostamaan toisen jalkansa vahvistimen päälle ilman että siitä kuului mitään ääntä. Hän napsautti vahvistimen päälle, odotti hetken ja yhtyi sitten Jaseyn soittoon. Sähkökitara hukutti aika hyvin alleen akustisen äänen, joten poika hiljensi sen ääntä hitusen.
Poika nosti katseensa käsistään, käänsisen hieman kauempana istuvaan Jaseyyn, soitti tytön soittamaa kappaletta vielä hetken ennenkuin pysäytti kätensä ja kohotti tytölle kulmiaan.

Vaikka poika olikin sitä mieltä, että koulun kitarat olivat huonoja, tuntui silti hyvältä saada kosketus siihen. Varsinkin kun poika ei ollut hetkeen päässyt soittamaan omallaan, siitä kun oli muutama kieli mennyt katki eikä hän ollut saanut vielä hankittua siihen tilalle uusia. Oikean käden sormet painoivat kieliä otelautaa vasten ja vasen käsi näppäili, ensin ihan satunnaisia sointuja, mutta hiljalleen niistä muodostui ehkä yksi maailman tunnetuimmista riffeistä. Nimittäin Deep Purplen Smoke on the Water.
"No?", Lex kysyi sitten samalla kuin vaihto riffin AC/DC:n Back in Black'iin. Poika soitti hetken aikaa, mutta päätti sitten siirtyä pianon vieressä istuvaa Jaseyta lähemmäs. Hän kurotti kaulaansa sen verran, että näki oliko aiemmin pianon lähettyvillä ollut toinen vahvistin paikallaan ja kun se siellä näytti olevan, sammutti poika sen sillä hetkellä käyttämänsä ja irroitti kitaran piuhat. Hän kulki pulpettien ohi, luokkahuoneen perälle, istahti alas tuolille joka oli Jaseyta lähimpänä niin että istui hieman viistosti vasempaan tuosta, ja kiinnitti mukana kulkeneen kitaran kiinni tähän viereiseen vahvistimeen. Tähän meni vain pieni hetki ja sen pienen hetken jälkeen Lex suoristi selkänsä, asetti koulun omaisuutta olevan sähkökitaran syliinsä, haki itselleen hyvän asennon ja katsoi sitten Jaseyyn.
"Miten sen esitelmän laita on?", poika jatkoi aikaisempaa kysymystään samalla kun näppäilykäden sormet näppäilivät ilmoille taasen hetki sitten kuultua AC/DC:tä.

((Mä en nyt linkittänyt tota Smoke on the Wateria (varmaan tiiät miten se menee :D), enkä Back in Blackiä, kun ei ne oo vielä niin tärkeitä. Tässä nyt ei ollu vielä se taidonnäyte mitä on tulossa, mutta en viittiny sitä laittaa heti elvistelemään tossa :D. Ja kyllä, mä en ole mikään kitarointitietäjä, mun apuna oli Niko (jolla meni hermot mun tyhmiin ksyymyksiin) sekä aina avulias google, joten jos siellon jotain mikä ei mene oikeesti jotenkin noin, niin nyt saa mennä :D))

Jasey the Outsider, MJ eli Mirri


Under the Bridge oli edennyt virheittä jonnekin toisen säkeistön loppuun, ennen kuin Jasey oli lähellä saada kirjaimellisesti sydänkohtauksen. Sähkökitarasta peräisin oleva riffi täytti nopeasti ja äänekkäästi musiikinluokan. Siinä samalla Jaseun ajatus ja punainen lanka kappaleesta katkesivat, ja tuo joutui hetken selvittämään itselleen, että mitä juuri tapahtui. Sillä välin sähkökitaran vahvistinta väännettiin pienemmälle niin että se sointui paremmin juuri Jaseyn soittamaan biisiin. Jasey tiesi varmasti että tulija oli Lex, eihän siitä ollut kahta kysymystä. Kädet laskettiin kitaran kaulalta ja kopalta lepäämään syliin, jolle kitarakin asetettiin ikään kuin huilaamaan. Sitten tuolilla käännyttiin sen verran, että saatettiin nähdä luokan toisella puolen oleva Lex sähkökitara käsissään.
Miten ihmeessä Jasey ei ollut kuullut toisen tuloa?

Hetkeen mustatukka ei osannut sanoa mitään, mutta hymähti lopulta. Lex alkoi soittaa ehkä tunnetuinta kitarabiisiä ikinä, ja hetken kuunneltuaan Jasey kohautti olkiaan, kääntyi eteen päin ja yhtyi soittoon akustisellaan. Se ei vieläkään kuulunut kovin hyvin sähkiksen alta, mutta kunhan nyt jotain pääsi soittelemaan. Kappale vaihtui taas ja Jasey pysytteli perässä niin hyvin kuin kerkesi. Alussa piti kuunnella aina tovin verran, ennen kuin riffiin päästiin mukaan ja sitä pysti alkaa taiteilemaan kuulon perusteella akustiseksi.

Jasey kuitenkin lopetti soittelunsa kun Lex esitti lyhyen ja ytimekkään kysymyksensä. Jaseyn oli pakko virnistää pienesti itsekeen, niin ettei Lex nähnyt sitä. Sitten tyttö kääntyi poikaan päin kulmat hiukan koholla. Tummat silmät seurasivat Lexin siirtymistä siihen vieressä olevalle tuolille. Toisen käden annettiin leikkiä kitaran kielillä ja pimputella jotain omiaan, samalla kun katse oli jäänyt seuraamaan Lexin touhuja. Tuon istuutuessa, Jasey nosti katseensa ruskeisiin silmiin. Toinen esitti jälleen kysymyksen, vaikkei Jasey ollut kyllä ensimmäiseenkään vastannut.
"Se on itse asiassa ihan hyvässä kuosissa", vastattiin samalla kun seurattiin toisen sormia jotka pistivät ilmoile AC/DC:tä. Lex saattoi ehkä kummastua tästäkin kommentista jo, sillä Jasey oli melko varma että tuo oli odottanut sen sorttista vastausta, että esitelmä ei ollut edennyt ollenkaan. Mutta, onneksi Jaseyllä oli vielä toinenkin ässä hihassaan, joka saisi Lexin päivän varmaan loistamaan kirkkaampana.

Jasey asetti kitaran varovasti nojaamaan seinää vasten ja nousi sitten ylös lähteäkseen hakemaan esitelmää laukustaan. Mustatukka pujotteli tuolien ja pulpettien välit, kurottautui ottamaan yhden tuolin yli laukun mukaansa ja palasi takaisin paikalleen. Laukku laskettiin syliin ja sieltä alettiin etsimään sitä vielä eilen tyhjänä ollutta paperia, joka kuitenkin tällä kertaa varmaan saisi Lexin silmät laajenemaan kiitettävän verran.
"Tossa", Jasey sitten sanoi löydettyään lappusen, ja pari ylimääräistäkin jotka olivat kirjoituksen peitossa aiheen laajuuden vuoksi, ja ojensi ne Lexille. Hetken ajan mustatukka tarkkaili vain toisen ilmettä, pieni hymynkare huulillaan. Kitara kurotettiin ottamaan takaisin sylni turvaan ja laukku laskettiin siihen viereen lattialle. Sormet ajautuivat taas soittimen kaulalle ja sähkökitaran hiljennyttyä, Lexin ihmetellessä sitä esitelmää, Jasey soitteli jotain omia keskeneräisiä kipaleitaan. Niiden keksimisestä ja säveltämisestä oli ties miten kauan aikaa, mutta Jasey muisti ne kuin eilisen.

"Mä tein sen esitelmän valmiiksi eilen", mustatukka sitten tovin kuluttua sanoi ja nosti katseensa kitarasta Lexiin. Soittamista ei lopeteltu, vaan sormet harhailivat itsestään kielillä. Jasey vilkaisi itsekin Lexillä olevia papereita.
"Oikeastaan se oli tosi helppoa, kunhan siihen aiheeseen pääsi kunnolla sisälle", todettiin vielä ja vilkaistiin nopeasti Lexiä. Sitten kitara vei taas mielenkiinnon, mutta pieni hymynkare nousi jälleen Jaseyn kasvoille. Pieni hyräily tutusta kappaleesta täytti jälleen musiikinluokkaa.
Oikeasti, jos Lex olisi tiennyt miten vaikeaa toissapäiväisen jälkeen oli ollut päästä johonkin musiikin esitelmän aiheen ytimeen, tuo olisi suunnilleen kumartanut tytön taitoa perehtyä asiaan. Ja vielä kun asiaan lisättiin se seikka, ettei Jasey todellakaan ollut yksi tunnollisimmista oppilaista.
Jasey ei välttämättä olisi halunnut myöntää sitä itselleen, eikä myöntänytkään, mutta jokin oli pakottanut pahiksen tekemään esitelmän, palveluksena Lexille.

Jasey lopetti soittamisen hetken kuluttua. Tuon katse ajautui Lexin silmiin, sitä ennen vilkaistiin vielä papereita.
"No, mitäs sanot?" kysyttiin sitten ja kohotettiin hiukan kulmia. Kyynärpää nojasi kitaran koppaa vasten ja leuka puolestaan samaisen käden kämmeneen. Katse pysyi Lexin kasvoilla.
"Sä voit lisätä siihen jotain, jos sulla on jotain tehtynä", mustatukka sanoi sitten ja nyökkäsi papereita kohden. Pieni huvittunut hymähdys päästettiin ja virnistys kohosi huulille. Jasey oli aivan, melko, varma että Lexin osuus esitelmään ammotti vain tyhjää.

/koululaatu joo moi :---D/

Lex Martin

Jos Jasey olikin säikähtänyt Lexin ilmaantumista ja sitä kuinka yhtäkkiä akustisen sijasta luokkahuoneessa soikin sähkökitarasta tulevat soundit, ei poika sitä itse huomannut, kun keskittyi säätämään kitaraansa ja yhtyi sitten Jaseyn soittamiseen mukaan. Kunnes sitten katsoessaan toiselle puolen luokkaa näki, että tyttö oli lopettanut soittamisen ja asettanut akustisen lepäämään syliinsä. Silloin poika vaihtoi helposti tunnistettavaan Deep Purplen riffiin ja pienen arpomisen jälkeen Jasey lähti kuin lähtikin mukaan. Tätä renkutettiin hetken aikaa ja tilalle vaihdettiin AC/DC:tä ja hetken kuunneltuaan tyttö tapasi akustisestaan samat soinnut ilmoille. Vaikka vahivistinta oltiinkin väännetty pienemmälle niin, että Jaseyn soittaminen olisi kuulunut myös, hukkui se silti vähän sähköisenversionsa alle. Ja tämän toisen riffin aikana Lex kysyi lyhyesti äänee syytä miksi sitä oltiin kirjaston sijasta täällä. Vaikka tosiaan ei pojalla ollut mitään sitä vastaan.
Ja tässä kohtaa Lex myös siirtyi lähemmäs Jaseyta. Asettautui mukavasti siihen viereiselle tuolille ja jatkoi siitä mihin jäi kitaransa kanssa.

'Se on itse asiassa ihan hyvässä kuosissa', vastasi Jasey sitten lopulta ja sai kitaran kaulaa katsoneen Lexin nostamaan katseensa ylös ja luomaan kasvoilleen kysyvän ilmeen. Aluksi hän ajatteli, että hyvässä kuosissa tarkoitti luultavasti sitä, että tyttö oli vähän käynyt kysymyksiä läpi itsenäisesti ja tehnyt varmaan omalta osaltaan sen kakkoskohdan, johon nämä olivat eilen lopulta jumittuneet.
Kädet tekivät tottuneesti työtä äänen ylläpitämiseksi, tätä Lex oli soittanut niin paljon, että hän pystyi hyvin keskittymään Jaseyn liikkeisiin ja tarkkailemaan tuota, ilman että teki ainuttakaan virhettä joka toisaalaan näinkin helpossa riffissä olisi ollut suorastaan noloa. Hän katsoi kuinka Jasey laski kitaran varovasti nojaamaan vasten seinää, kuinka tuo nousi ja haki koululaukkunsa ja kuinka tuo lopulta löysi laukustaan muutaman kerran taitellut paperin jota sitten ojensi Lexiä kohti.
Nopealla vilkaisulla se todettiin samaksi, kuin se eilinen. Tosin nyt se tyhjyyden sijasta oli täynnä siistiä käsialaa. Poika piti vasemmalla kädellä kiinni kitaran kaulasta, mutta irroitti nyt oikean ottaakseen itseään kohti ojennetut paperit vastaan ja nähdäkseen ne paremmin.

Ensin Lesx silmäili paperin läpi, vain huomatakseen että tekstiä oli muutamalla ylimääräisellä arkilla myös. Hän katsahti sitten Jaseyyn, joka hymyili pienesti tarkkaillessaan Lexiä, ja keskittyi sitten taas niihin papereihin. Hän luki ne noin silmämääräisesti läpi. Ja huomasi siinä, että tyttö oli tehnyt hyvää työtä. Tai että ainakin sillä kirjoitelmalla pääsisi kurssista läpi eikä tarvitsisi murehtia mistään alkeiskursseista. Se oli tietenkin toinen asia, kuinka paljon tekstistä sai sellaisen kuvan, että se oli yhteistyönä tehty. Tai no.. Lex luki hieman tarkemmin kohtaa neljä ja nyökkäsi sitten hyväksyvästi.
Loppujen lopuksi Lexillä ja Jaseylla oli melko samankaltainen musiikkimaku, ja tyttönä Jaseylle nousi varmaan enemmän tunteita pintaan, joten ei kai esitelmän tarvinnut niin maskuliininen olla.
Että menisi varmaan läpi musiikinopettajalta.

'Mä tein sen esitelmän valmiiksi eilen. Oikeastaan se oli tosi helppoa, kunhan siihen aiheeseen pääsi kunnolla sisälle', tyttö sanoi ja poika nosti katseensa papereista ylös. Oli oikeastaan aika hassua, että Jasey oli sittenkin päättänyt tehdä koko projektin yksin, eilen kun tyttö oli ehdottomasti ollut sitä mieltä, että hän ansaitsi vapaata ja että työn valmistuminen oli kokonaan Lexin harteilla. Nyt tämä oli mennyt päinvastoin, Lex ei ollut joutunut laittamaan tikkuakaan ristiin sen eteen. Ja normaalistihan tmä oli mitä ihanteellisin vaihtoehto pojalle, joka ei koskaan ollut tuntenut minkäänlaista intohimoa koulunkäyntiä kohtaan. Musiikki teki toki poikkeuksen ja sen eteen Lex olisi ollut valmis uhraamaan vapaa-aikaansa ja tekemään työtä itse.
"Joo tää on hyvä. Kiitti. Oon kai sitten jotain sulle velkaa", poika totesi ja laski paperinipun läheiselle pulpetille.
Hänen ei kai olisi tarvinnut todeta olevansa jotain velkaa. Ei hän ollut pakottanut Jaseyta sitä tekemään, tuo oli ihan omasta vapaasta tahdostaan tehnyt koko ison työn yksin. Ja normaalitilanteessa jos hän olisikin jonkun pakottanut jotain tekemään, ei hän silloinkaan jaellut mitään vastapalveluksia takaisin.

Ja kun Jasey ehdotti, että Lex voisi vapaasti lisätä esitelmään vielä jotain, virnisti poika ja asetti kitaran paremmin jalkaansa vasten. Näppäilykäsi oli löytänyt taas paikkansa kitaran rungolta ja etusormi näppäili yksittäisiä säveliä.
"Ei mulla tohon mitään lisättävää ole. Tai siis, saattaisi tulla turha poikkeama tekstin tahtiin, jos koittaisin tunkea sinne sekaan jotain itekseni kehiteltyä. Toi on nyt yhtenäinen ja tiivis paketti, just kympin arvonen", poika sanoi. Ja eihän hänellä oikeasti ollutkaan mitään lisättävää ja siinä Jaseyn arvailut osuivatkin aivan nappiin. Vaikkei Lex niistä tiennytkään.

"Paitsi", Lex sanoi ja nosti oikean kätensä etusormen pystyyn ennen kuin laski sen takaisin kielille ja soitti muutaman ensimmäisen soinnun hiljattain opettelemastaan kappaleesta, joka ei oikein ehkä sopinut Lexin yleisesti kuunteleman musiikin joukkoon.
"Jos me esitelmän ohessa soitetaan vaikka muutama esimerkkibiisiin, joilla voidaan ilmaista jotain fiiliksiä", poika sanoi ja jatkoi kappaletta eteenpäin. Hän ei tiennyt oliko se tytölle tuttu. Ja Lex ei edes tiennyt miksi oli opetellut sen soittamaan. Alkuperäinen kappale esitettiin akustisen kitaran kanssa, mutta yhtä kivalta se kuulosti sähkökitarankin kanssa. Kyseessä oli siis I'm yours-niminen kappale.

Lex ei ollut millään tavalla esiintymiskammoinen. Hänelle ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia esimerkiksi soittaa kitaraa jonkun kuunnellessa tai laulaa siinä samalla. Kohdassa jossa alkuperäinen esittäjä aloitti laulamisen vaati kuitenkin jonkun verran, että Lex sai suunsa avattua ja sanat tulemaan suustaan ulos. Soittaminen sekä laulaminen lopetettiin ensimmäisen kertosäkeistön jälkeen ja kitara hiljennettiin, selkä suoristettiin ja katse luotiin Jaseyn ruskeisiin silmiin.
"No, mitäs sanot?", hän kysyi.
Lexistä tuntui hassulta. Hän oli juuri laulanut Jaseylle, että tässä yritettiin olla viileitä, mutta että tuo oli niin kuuma että väkisinkin siinä sulasi. Ja vaikka poika näyttikin kaikinpuolin rauhalliselta ja lexmäisen viileältä, hän oli melkein sataprosenttisen varma että kyseinen kappale oli tupsahtanut hänen mieleensä vain ja ainoastaan Jaseyn vuoksi. Niin oudolta kuin se pojan omassa mielessäkin kuulosti.
Ehkä hän ei ollutkaan vielä aivan täysin tervehtynyt.

Samoin hän myös huomasi ajattelevansa, että Jasey näytti kauniilta.

((Ja mun liian-vähän-kahvia-tänään-juotu-laatu :D))

Jasey the Outsider, MJ eli Mirri

Lex näytti olevan tyytyväinen Jaseyn tekemään työhön, ja no miksi ei olisi ollut? Tai, tuo olisi kyllä säästelemättä omaan tyyliinsä ilmoittanut, jos työ ei olisi ollut tarpeeksi hyvä. Jasey ei ollut mikään paras kirjoittaja, ja nytkin paperit sisälsivät lähinnä ajatuksenvirtaa, joka oli syntynyt kun Jasey oli saanut suljettua kaiken muun ympäriltään pois ja vain keskittynyt musiikkiin. Musiikkiin keskittyminen ei ikinä tuottanut hankaluuksia, mutta se puoli jossa piti sulkea kaikki muu mielestä pois, oli huomattavasti hankalampaa. Ja tilanteen tietäen, vieläkin vaikeampaa.
Lex totesi jotain velalle jäämisestä. Jasey hymähti puoliksi huvittuneena ja pudiseli päätään samalla kun haki oikeaa soundia seuraavaan kappaleeseen. Tummilla silmillä vilkaistiin nopeasti Lexiä.
”Ääh ihan sama”, sanottiin sitten, vaikka asia olikin kaikkea muuta kuin ihan sama. Oikeastaan, Jaseytä houkutti aika paljonkin ajatus, että Lex olisi hänelle jotakin velkaa. Pieni hymynkare nousi taas mustatukan huulille ja tuo kohotti kitarasta katseensa poikaan.
”Mä kun teen tollaisia melkein joka päivä, niin ei sillä oikeesti oo mitään väliä”, naurahdettiin vielä. Kyllä melkein, Jasey väsäsi esitelmiä yksikseen kotona neljän seinän sisällä harvase ilta.

Jasey kohautti olkiaan Lexin kommentin jälkeen, mutta sitten toinen saikin idean. Jasey vilkaisi pystyyn nostettua sormea ja tarkasteli sitten kysyvä ilme kasvoillaan toisen kasvoja ja silmiä. Lexin soittama kappale ei kuulostanut Jaseyn korvaan kovinkaan tutulta. Soittamisen jälkeen Lex heitti ilmoille ehdotuksen, joka kuulosti todella sopivalta käytännön osalta esitelmään. Jasey nyökkäsi.
”Joo, toi kuulostaa hyvältä. Ja sit voidaan kysyä porukalta että millaisia fiilinkejä ne sai siitä biisistä”, Jasey nyökkäili mutta hiljentyi kuuntelemaan Lexin soittamaa biisiä. ytön sormet liikkuivat kitaralla ja etsivät oikein riffejä, mutta se osoittautuikin jonkin verran haastavaksi, koska Jasey ei tunnistanut kipaletta. Toviksi mustatukka jäi seuraamaan Lexin soittoa ja yritti kuunnella mahdollisimman tarkkaan. Jasey oli niin keskittynyt siihen, miten Lexin sormet liikkuivat kitaran kielillä, että tyttö yllättyi jälleen, kun kuuli Lexin laulavan.
Lexin laulavan? Siinä Jaseyn edessä?
Jasey ei ollut varmaan koskaan kuullut Lexin laulavan. Tai oli ehkä joillain musiikin tunneilla, mutta muiden aiheuttaman musiikin, eli toisin sanoen melun, keskeltä sitä ei voinut kuulla kunnolla. Eivätkä koulun mikitkään olleet parhaimmasta päästä. Joka tapauksessa, Lexin ääni kuulosti hienolta, ihan erilaiselta kuin Jasey olisi kuvitellut sen olevan. Se sai Jaseyn hiljenemään ja huomaamattaan lopettamaan hengityksenkin hetkeksi. Tyttö oli niin syventynyt kuuntelemaan biisiä, että meni hetki ennen kuin tuo tajusi että kertosäkeen jälkeen Lex lopetti.

”Toi on tosi hyvä”, Jasey sitten nyökkäsi ja suoristi itsensä, kappale kuulosti jo tutummalta mutta sen nimi tai esittäjä eivät kertoneet mitään. Ehkä hiukan epävarmemmin kuin aikaisemmin Jasey laski sormensa jälleen kitaran kielille. Silmät suljettiin hetkeksi keskittyneesti ja kappaletta yritettiin muistella oikein mielessä. Hyräillen biisi ainakin tuntui menevän. Jasey avasi silmänsä, hyräilyä lopettamatta ja koetti sitten ottaa siihen kosketusta kitaran kautta. Ja se osoittautuikin yllättävän vaikeaksi.
Kerta toisensa jälkeen Jasey sai soitettua kipaletta ehkä siihen ensimmäisen säkeistön puoleenväliin asti, mutta siihen se stoppasi joka kerralla. Tai ei stopannut, muutamaan kertaan Jasey yritti soittaa sitä pidemmällekin, mutta väärillä soinnuilla. Kitaran virittäminenkään ei auttanut. Biisin hyräileminen ja laulaminen taustallakaan eivät saaneet kappaletta sujumaan kuin muutaman soinnun verran eteen päin. Ja tosiaan, senhän pitäisi olla huomenna esityskunnossa. Jasey tunsi itsensä turhautuneeksi ja huokaisi.
”Joo, no ehkä on parempi että sä soitat tän huomenna”, todettiin lopulta otsaa turhautuneena hieroen. Kitara makasi jälleen lepoasennossa tytön sylissä ja yhtäkkiä mustatukan halut soittaa sitä olivat häipyneet.
”Mä voin vaikka liittää tohon esitelmään pari kuvaa, niin sä voit treenata sillä välin”, Jasey vielä sanoi nostaessaan katseensa Lexinn ja nyökätessään sitten esitelmäpapereita kohden.

Jasey otti kitaran käsiinsä ja nousi. Soitinta oltiin jälleen laittamassa nojaamaan vasten seinää siihen Lexin viereen. Siinä se saisi odottaa hetken, siihen asti kunnes kaiken oli taas aika natsata yhteen.

/oioi nyt tuli lopusta aika kökkö ko tuli kiire --''/

Lex Martin

Totta, ettei Lex valittanut kun sai jotain valmiina. Hän oli henkilö joka mielellään tuli valmiiseen pöytään näkemättä itse mitään suurempaa vaivaa aterian eteen. Hänelle kuitenkin tuli jotenkin hassusti sellainen olo, että hän tahtoi korvata Jaseyn näkemän vaivan jollain tavalla. Hän ei vain tiennyt miten. Jotenkin tuntui tosi mitättömältä viedä tyttö kuitenkin vain pelkälle kaakaolle. Poika uskotteli itselleen, että koska kyseessä oli ollut kuitenkin melko ratkaiseva tehtävä kurssin läpäisyn kanssa, niin siksi hän oli hieman enemmän velkaa. Ei niin, että hän olisi oikeasti pitänyt Jaseyta jotenkin erikoisena, jollain tavalla erilaisempana kuin niitä monia muita.
'Mä kun teen tollasia melkein joka päivä, niin ei sillä oikeesti oo mitään väliä', tyttö sanoi naurahtaen lauseensa perään. Lex soi tytölle 'just-joo'-katseen, hänen oli jotenkin vaikea edes yrittää kuvitella Jaseyn istumassa joka ilta kiltisti kotonaan esseitä ja tehtäviä tehden, tunnollisesti ja tunteella. Ei sopinut pojan mielikuvaan tuosta räväkästä nuoresta naisesta.

Sitten Lex heitti ilmoille idean, joka syntyi ihan tyhjästä. Jasey hiljentyi kuuntelemaan ideaa.. Jasey näytti myöntyvän ehdotukseen hyvin ja tuon ehdotus, että lopulta sitten pyydettäisiin yleisöä jakamaan kappaleen tai kappaleiden tuomia tuntemuksia kuulosti sekin hyvältä. Eli loppujen lopuksi Lex osallistui myös jotenkin tähän pariprojektiin. Ja sitten Lex piti pienen esiintymisensä, kuuli sivusta sen ohella miten tyttö yritti tapailla samaa sävelmää akustisella, mutta lopulta hiljentyi sitten kuuntelemaan. Poika piti katseensa visusti siinä kädessä joka painoi otelautaa, ei koska hänen olisi ollut pakko tarkastaa miten hän kieliä painoi vaan koska hän ei uskaltanut katsoa tyttöön, koska ei tiennyt saisiko vastaan huvittunutta tirskahtelua. Lex ei pitänyt tirskumisesta.
Eihän sillä normaalisti ollut mitään väliä miten porukka suhtautui hänen soittamiseen. Tai laulamiseen. Lex tiesi olevansa hyvä. Ja toisinaan hän myös tiedosti sen miten itserakas välillä osasi olla, mutta sellainen hänestä nyt oli vain kasvanut. Eikä kai ollut ihme, jos näki millaisessa ympäristössä ja millaisten ihmisten keskellä hän oli lapsuutensa aina tähän päivään asti viettänyt.

Poika lopetti kappaleen ensimmäisen kertosäkeen jälkeen ja pakotti sitten itsensä katsomaan tyttöön päin.
No ainakaan tuo ei näyttänyt huvittuneelta. Lähinnä kai hämmentyneeltä. Luultavasti Jasey oli kuitenkin musiikintunneilla kuullut Lexin soittamista sekä laulamista, vaikka ei varmasti näin yksinään koskaan. Tunneilla kun oli se, että siellä oli moni muukin. Ja moni muukin lauloi sekä soitti. Ja tunneilla Lex oli lähinnä keskittynyt soittamiseen enemmän.
Ja Jasey sanoi sen olleen hyvä. Tarkoittiko tyttö sitten kappaletta vai esiintymistä, oli vaikea sanoa.
Oli kuitenkin hauska huomjata miten Jasey innostui asiasta ja lähti heti itse hakemaan kappaletta irti omasta soittimestaan. Ensin tuo hyräili melodiaa ja saatuaan sen toimimaan tuo lähti hakemaan samaa sävelmää akustisesta. Poika nosti kitararemmin päänsä yli ja laski sähkökitaran lähimmän pulpetin päälle ja jäi kuuntelemaan Jaseyn yritystä toisensa perään. Lex ei voinut sille mitään, että pieni hymy kohosi tuon huulille. Se ei tarkoittanut mitään pahaa. Hänestä oli vain jotenkin äärimmäisen ihailtavaa kuinka sinnikkäästi Jasey yritti saada kappaletta kulkemaan oikein kerta toisensa jälkeen. Ihailtavaa päättäväisyyttä.

Vastaan tuli kuitenkin se piste, jolloin Jasey päätti lopettaa alistuneen huokaisun kera.
'Joo, no ehkä on parempi että sä soitat tän huomenna. Mä voin vaikka liittää tohon esitelmään pari kuvaa, niin sä voit treenata sillä välin', Lex katsahti papereihin päin ja suoristi selkänsä. Hänen ei tarvitsisi harjoitella, sillä hän oli kyseistä kappaletta ehtinyt renkuttamaan jo sen verran että se ikäänkuin vain tuli itsestään sen suurempia miettimättä. Ja kun Jasey nousi sitten ylös ja oli laittamassa soittimensa lattialle, tuolia vasten nojaamaan, ojensi poika kätensä eteenpäin ja nappasi tyttöä lanteilta kiinni. Vähän kuten eilenkin, mutta tällä kertaa Lex ei heilauttanut tyttöä olalleen vaan käänsi tuon ympäri ja veti sitten syliinsä. Poika asetti kätensä tytön käsille ja vei nei oikeille paikoille kitaran kaulalle ja rungolle. Oma leuka painettiin tytön olkaavasten, niin että hän näki tuon takaa.
"Mä voin näyttää sulle niin soitetaan sitten yhdessä huomenna", Lex sanoi aikomaansa pehmeämmällä äänellä. Yhtäkkiä hänen nenänsä oli täynnä Jaseyn hiusten ja tuon käyttämän hajuveden tuoksua. Ja Lex huomasi pitävänsä siitä. Se tuoksui samalta, kuin hänen koko huoneensa oli eilen tytön lähdettyä tuoksunut.

"Niin", Lex sanoi sitten kiskoessaan itsensä takaisin tähän hetkeen, kun hän oli taas jonnekkin muualle ilmeisesti eksymään. Eikä hän ymmärtänyt itseään lainkaan. Tuntui hassusti siltä, kuin sydän olisi alkanut lyömään väärässä tahdissa.
Ei kai hän nyt niin vanha vielä ollut, että voisi saada sydänkohtauksen?
Tämä hetki.
Jasey. Ja kappale.
"Alku sulla menikin hyvin. Ensin näin, sitten otat näin ja näin", Lex sanoi ja näytti itse miten intro meni, laski sitten kätensä alas että tyttö voisi koittaa perässä. Ettei pojan kädet olisi aivan tiellä, ne vietiin kitaran selkäpuolelle, laskettiin alas johonkin tytön kylkien kohdalle ja ujostelematta poika painoi kätensä tyttöön. No, pysyisi Jasey ainakin paikoillaan, ettei keikahtaisi kesken soittamisensa lattialle.

Jasey the Outsider, MJ eli Mirri

Yleensä Jasey ei ollut se, joka luovutti ensimmäisenä ja heitti hanskat tiskiin. Nyt se kuitenkin tuntui oikealta ratkaisulta, koska jotain ei oppinut, sitä hommaa alkoi pikku hiljaa vihaamaan ja siihen kyllästyi. Ja kitaran soittoon ja musiikkiin Jasey ei ikinä halunnut kyllästyä. Niinpä oli aika päästää ainakin hetkeksi irti, ehkä yrittää myöhemmin uudelleen. Jasey oli sanonut Lexille, että tuo voisi treenata kappaletta ihan rauhassa, mutta tuo oli laittanut kitaransa jo lepäämään pulpetille.
Mutta Jasey ei halunnut Lexin vielä lähtevän, ei vaikka kaikki esitelmää varten olikin valmiina, sillä osasihan poika soittaa kappaleen vaikka unissaan. Ehkä tyttö olisikin voinut jättää esitelmän teon kokonaan väliin, siinähän olisi sitten tänään ja juuri tällä hetkelläkin ehkä mennyt enemmän aikaa. Vihdoin Jasey myönsi sen itselleen. Myönsi, että Lexin seurassa oli hyvä olla, ja siinä hän halusi myös olla.
Jasey oli hetkeksi niin unohtunut ajatuksiinsa siinä samalla, kun oli noussut ylös ja ollut aikeissa laittaa kitaran seinää vasten nojaamaan, että Lexin kosketus herätti tytön kuin jostain unesta. Unesta Jasey ei kuitenkaan herännyt, mutta kun tuo huomasi istuvansa Lexin sylissä, hän oli melko varma että sen täytyi olla unta eikä totta.

Hetkeen Jasey ei osannut tehdä mitään, mutta onneksi Lexin kädet ohjailivat tytön liikkeitä. Jasey seurasi katseellaan, kuinka Lex ujutti käsillään tytön omat kädet kitaran kaulalle, rungolle ja oikeaan asentoon niin, että kappale lähtisi viimein soimaan oikein. Sitten Jasey tunsi Lexin leuan laskeutuvan omalle olkapäälleen. Jasey olisi voinut vaikka vannoa hengityksensä pysähtyneen jälleen. Tätä menoa tyttö kuolisi sydämenpysähdyksiin hyvinkin nopeasti. Nopeasti Jasey kasasi ajatuksensa, yritti ainakin, ja käänsi sitten päätään niin että tuon nenä suunnilleen hipaisi Lexin poskea. Toisen kasvoja mittailtiin yläviistosta ja huulille nousi pieni hymy.
"Mä voin näyttää sulle niin soitetaan sitten yhdessä huomenna", Lex sitten sanoi äänellä, jollaisella tuo ei ollut koskaan Jaseylle puhunut. Eikä sen puoleen Jasey ollut koskaan kuullut Lexin puhuvan yhtään kenellekään noin. Lexin ääni sai jonkin pienen mutta äärettömän herkän liikahtamaan Jaseyn sisällä. Mustatukka nyökkäsi lyhyesti, ja nyt hän oli varma, että kappale sujuisi mutkattomasti, täydellisesti.
Hetken hiljaisuus oli laskeutunut musiikin luokkaan, mutta se ei haitannut Jaseytä. Tyttö antoi hymyn viipyä huulillaan ja katseli kitaran kielille aseteltuja sormiaan. Kitaran kaulalla olevan käden peukalolla hipaistiin nopean hellästi Lexin kämmentä.

Lexin ääni rikkoi jälleen hiljaisuuden, ja Jaseynkin oli aika tippua takaisin siihen hetken, olihan tyttö melkein leijaillut pilville asti. Jasey selvitti vähän kurkkuaan ja kuunteli sitten Lexin ohjeita. Tuo näytti miten kappale jatkuisi siitä mihin Jasey oli itse päässyt, näin ja noin, ja Jasey oli taas valmis yrittämään. Tuntui kuitenkin turvattomammalta, kun Lex laski kätensä pois. Jasey kuitenkin yritti nyt keskittyä siihen introon, siihen kappaleeseen ja siihen että myös oppisi sen. Tyttö hyräili nopeasti kyseisen kohdan, se kun auttoi aina hahmottamaan riffiä ja sointuja. Turvallisuuden tunteen toi takaisin Lexin kädet, jotka Jasey tunti omilla kyljillään, ja mustatukka oli valmis yrittämään sitä introa.

Se lähti selvästi paremmin liikkeelle kuin aikaisemmin, mutta täydelliseksi sitä ei voinut todellakaan vielä kutsua. Muutamat soinnut alkoivat naksahdella paikoilleen, joka edesauttoi sitä että Jaseyn korva kuuli taas itse muutamat soinnut lisää. Niistä alkoi pikku hiljaa kertyä kokonaisuus, mutta sekin vaati kertoja ja taas kertoja toisensa perään. Mutta Jaseyllä ei käynyt kertaakaan mielessä luovuttaa.
”Näytä mulle vielä”, Jasey sanoi sitten hiljaa hetken kuluttua. Tuo vilkaisi Lexiä, otti tuon toisesta kädestä kiinni ja sitten toisesta, vei ne kitaralle. Osasihan Jasey biisiä jo enemmän, ilman Lexin avustustakin, mutta toisen kädet toivat siihen ihan erilaisen tunteen ja kosketuksen.
”Soitetaan se yhdessä.”

Kappale onnistui täydellisesti tällä kertaa. Puolessavälissä Jasey alkoi laulamaan hiljaksiin sanoja sieltä täältä, koska ei muistanut niitä täydellisesti, mutta jotain kuitenkin. Niitä laulaessaan tyttö tajusi, että kappale sopi aivan täydellisesti juuri siihen hetkeen, mikä oli totta eikä unta.

/söpös söpös <3 eikä menny yhtään etipäin kaippa juurikaan --''/

Lex Martin

Jasey vaikutti jokseenkin hämmästyneeltä Lexin kaapatessa tuon syliinsä, sen sijasta että olisi päästänyt tytön lisäämään niitä kuvia esitelmään. Ne ehtisi myöhemminkin. Tytön käsien iho tuntui pehmeältä, kun poika asetti ne paikoilleen, näytti miten tuon tulisi tehdä. Hän tunsi toisen hengityksen kasvoillaan, kun Jasey kääntyi katsomaan taakseen, niin että tuon nenä melkein kosketti pojan poskea. Pienen hetken ajan tuntui siltä, että aika olisi pysähtynyt kokonaan. Katse nostettiin, niin että poika pystyi näkemään tytön silmiin. Suu avautui raolleen ja hetken aikaa Lex tunsi melkein pakottavaa tarvetta suudella Jaseyta. Hän kuitenkin sai repäistyä itsensä takaisin tähän hetkeen.

Lex sai suustaan kutakuinkin järkevän lauseen. Sai ehdotettua, että voisi näyttää miten kappale meni. Melkein kädestä pitäen. Loppujen lopuksi kappale ei ollut vaikea. Ei kun oli soittanut ne siinä olevat riffit muutamaan kertaan, se sujuisi hyvin. Jasey tuskin ei ollut tiennyt kappaletta tai jos olikin niin siinä tapauksessa ei ollut kuullut sitä kovinkaan montaa kertaa.

Poika oli juuri kertomassa miten tytön piti soittaa, kun tunsi kevyen hipaisun kämmenselässään ja sanat jäivät kurkkuun. Lex veti syvään henkeä. Miksi hän yhtäkkiä tuntui olevan aivan sekaisin?
Omat kädet vedettiin pois tieltä ja ne asetettiin tytön kylkiä vasten. Oli työn takana pitää kädet paikoillaan sillä Lex olisi mieluusti antanut niiden tehdä tutkimusmatkaa toisen vartaloa pitkin, tuntea sormenpäillään joka kohdan. Ensin paidan päältä ja sitten sen alta. Lex pakottautui ajattelmaan jotain muuta, ennen kuin ajatuksilla olisi näkyviä sekä tässä tapauksessa tuntuvia vaikutuksia, sillä tyttöhän istui hänen sylissään.

Muuta ajateltavaa Lex saikin keskittyessään kuuntelemaan Jaseyn uudelleen yrittämistä. Leuka oli yhä painettuna tytön olkaa vasten. Ja hän haistoi yhä toisen suloisen tuoksun. Ja se kyllä hieman häiritsi pojan keskittymistä, mutta ei niin paljoa etteikö hän olisi pystynyt antamaan neuvoja ääneen.
'Näytä mulle vielä', tyttö pyysi ja otti pojan käsistä kiinni. Lex antoi Jaseyn viedä omat kätensä kitaralle, asettaa ne oikeille kohdille. Lex sulki silmänsä ja hetken aikaa näutti hellästä kosketuksesta käsillään, siit kuinka tyttö painoi kätensä pojan omia vasten. Ja siitä kuinka suloisen lämpöisiltä ne tuntuivat omalla iholla.
'Soitetaan se yhdessä.'
Ja he soittivat. Se meni virheittä läpi, kovin helposti ja vaivattomasti. Pieni hymy kohosi Lexin huulille, kunhän kuuli Jaseyn hakevan sanoja, kuinka tuo alkoi laulamaan hiljaksiin. Tuo ei muistanut kaikkia, joten Lex astui siinä kohtaa mukaan ja täytti ne kohdat omalla äänellään joihin Jasey ei osannut laulaa.

Ehkä kappaleen alkuperäinen tarina ei loppujen lopuksi ollut mitenkään hohdokas, millään tavalla hieno. Ehkä sillä ei ollut minkäänlaista tarinaa vaan se oli toimittanut pelkän heruttelubiisin virkaa. Lex ei varsinaisesti ollut mikään tunteidensa valtaan antautuva henkilö, eihän hän ollut edes kuvitellut omistavansa minkäänlaisia tunteita koskaan. Ei sellaisia, jotka voisivat jollain tapaa tehdä hänet heikoksi ja haavoittuvaksi. Hänellä ei koskaan ollut ollut sellaisia eikä hän tosiaan ollut koskaan kuvitellut sellaisia tarvitsevansa, sellaisia kaipaavansa. Ei ollut ajatellut, että häneltä voisi puuttua jotain. Ei, Lexillähän oli kaikkea mitä kuvitella saattoi.
Tai ainakin oli ollut.

Nyt hän kuitenkin tunsi jotain. Ensinnäkin se oli hänelle täysin vieras tuntemus, joka sai hänen huulilleen typerän hymyn, kun he siinä yhdessä soittivat akustista ja lauloivat. Jos poika olisi nähnyt itsensä jonkun muun silmin, hän olisi varmasti tajunnut näyttävänsä onnelliselta ja iloiselta, siltä että hän oikeasti nautti siitä mitä nyt teki, missä nyt oli ja kenen kanssa.
Jos Lex olisi nähnyt itsensä, hän olisi varmaan lyönyt itseään ja käskenyt ryhdistäytyä. Käyttäytyä.
Lex kuitenkin oli uppoutunut hetkeen, keskittynyt kappaleeseen sekä Jaseyyn.

Kappale soitettiin läpi. Ensin kerran ja sitten toisen. Kolmannella kerralla Jasey muisti sanat ja kolmannen kerran päätteeksi Lex pysäytti omat kätensä. Hän sulki silmänsä ja painoi poskeaan tytön poskea vasten ja oli jossain aivan muualla, kuin musiikin luokassa. Omat kädet liu'utettiin pois Jaseyn käsien alta ja vietiin niiden päälle. Omia käsiä paljon sirommat ja pienemmät sulkeutuivat kämmeniin, peukaloilla siveltiin hellästi tytön kämmenten syrjiä ja kitara pysyi heidän sylissään ainoastaan varmaan siitä syystä, että näiden kädet yhä lepäsivät sen päällä.
Siitä olisi ollut kovin helppoa kiertää omat kädet toisen ympärille, vetää tiukemmin lähelleen ja vain antautua sen hetken vietäväksi, mutta ulkoa käytävältä kuului melua.

Pulinaa, kun tunneilta pääsevät oppilaat vaelsivat käytäviä eteenpäin, etsiytyivät seuraavan tunnin luokkahuoneiden luokse.
Se veti ihan kiitettävän hyvin takaisin tähän hetkeen, tähän päivään ja tähän tilanteeseen. Poika avasi silmänsä ja veti päänsä kauemmaksi. Hän piti kylläkin yhä kiinni Jaseyn käsistä, hetken aikaa, ihan kuin ei olisi tahtonut päästää irti. Hän kuitenkin päästi.
Poika selvitti kurkkuaan, koska ei ollut varma äänensä kantavuudesta.
"Tota, onko sulla viikonloppuna jotain?", hän kysyi. Ja ääni kantoi ihan hyvin.

Jasey the Outsider, MJ eli Mirri

Jasey ei olisi ikinä voinut uskoa, miten nätisti hänen ja Lexin äänet sointuivat yhteen. Ne kappaleen kohdat, jotka olivat Jaseyltä pimennossa, Lex korjasi omalla selvästi Jaseyn äänestä eroavalla laulullaan. Ne kaksi ääntä kuitenkin tuntuivat soluttautuvan ja liittyvän yhteen täydellisesti, ja se kuulosti ehkä jopa paremmalta kuin alkuperäinen versio. Jaseyn huulilla pysyi pieni ja lumoutunut hymy.
Tytöstä tuntui että keskittyminen kappaleeseen ja sen opetteleminen sujui paljon paremmin siinä Lexin sylissä kuin yksikseen kovalla tuolilla soitellen. Musta tennari löi hiljaksiin pientä tahtia vasten lattiaa, kun biisiä soitettiin ja laulettiin kerta toisensa jälkeen, koko ajan paremmin ja paremmin. Kolmannella kerralla kappaleen sanat alkoivat ikuistua Jaseyn mieleen, joten biisi pystyttiin vetämään selkeästi ja keskeytyksittä, ilman että väliin tuli yhtäkään hyräilyä kun sanoja yritettiin muistella. Jasey hymähti hiljaa huvittuneena.
Noinko helppoa se oli loppujen lopuksi ollut? No ei varmasti, mutta Lex oli tehnyt siitä helppoa, oli tehnyt mahdottomasta mahdollista.
Kipaleen soittaminen lopetettiin, se oli valmis. Mutta Jasey ei halunnut irtautua vielä siitä hetkestä.

Lexin kädet tunnettiin pian omien päällä, jonne ne oli liu’utettu puolestaan omien alta. Jasey antoi toisen vangita kädet otteeseen, antoi peukaloiden hiljaa sivellä ihoa joka tuntui herkemmältä kuin koskaan. Jokainen kosketus tuntui omanlaiseltaan, spesiaalilta ja oli jäävä ikuisisksi ajoiksi mieleen ja muisiin. Jasey antoi kitaran vaipua selälteen syliinsä. Tummat silmät katselivat hetken lumoutuneina käsiä, sitten Lexin poski tunnettiin vasten omaa. Hetken ajan siinä oli hyvä vain antaa käsien koskettaa toisiaan, poskien antaa nojata toisiaan vasten. Jasey uskaltautui rikkomaan ryhdikkään asentonsa ja nojautui hellästi vasten Lexiä. Pään annettiin nojata vasten toisen päätä, ja toisissaan kiinni olevia käsiä katseltiin edelleen hymynkare huulilla.
Eikä Jaseystä tuntunut yhtään samalta kuin toissapäivänä Lexin luona. Ei yhtään niin oudolta tai hämmentävältä, ei yhtään niin epäselvältä kuin suudelman jälkeen. Kaikki tuntui loksahtelevan paikoilleen, mutta Jasey ei itse ymmärtänyt, että loksahtelu olisi voinut tapahtua paljon, paljon aikaisemminkin.

Jasey siirsi katseensa aivan vieressä oleviin Lexin ruskeisiin silmiin. Niitä tarkkailtiin samalla kun pään annettiin edelleen nojata vasten toisen omaa. Ilman että Jasey tajusi antavansa itse käskyjä hermoilleen ja lihaksilleen, toinen käsi vapautettiin hiljaa Lexin otteesta. Etusormella hipaistiin pienesti toisen leukaa niin, että pojan kasvot saatiin kääntymään omiin päin. Vapaa käsi nostettiin hellästi toisen poskelle ja tummat silmät tuijottivat syvälle toisen silmiin, ennen kuin ne suljettiin ja annettiin huulien painautua vasten Lexin huulia. Hellästi ja pienesti, hipaisten.
Silmät avattiin jälleen ja ne kohtasivat lempeästi toisen katseen. Peukalon annettin hellästi silittää Lexin poskipäätä. Pieni hymy nousi jälleen Jaseyn huulille, kun tuo tutkaili toisen kasvoja. Ne näyttivät erilaisilta kuin ennen. Eivät ne tietenkään olleet muuttuneet, mutta jokin Jaseyn katseessa Lexiä kohtaan oli muuttunut. Ja huimasti. Mutta Jasey tiesi että vaikka yksi osa hänestä oli taistellut kauan vastaan ja yrittänyt edelleen selittää sitä seikkaa, että Lex oli aina ollut Jaseylle vain se, jota nälviä ja jolta saada takaisin samalla mitalla, se osa oli jo kuollut ja nyt oli vain tämä hetki, Jasey ja Lex.

Se hetki oli liian pian ohi. Vaikka kaikki muu oli unohtunut ympäriltä kiitettävästi, jokin tuntui porautuvan sen kuoren läpi. Oppilaiden melu, joka täytti hiljaksiin käytäviä kun oppitunnit päättyivät yksi toisensa perään. Pulpettien ja tuolien kolina täytti nopeasti koko talon. Oli siis aika laskeutua todellisuuteen. Kädet oli aika päästää irti toisen hellimisestä, Jaseyn laskea oma kätensä toisen poskelta. Tyttö oli jo nousemassa pois, vasten tahtoaan, Lexin sylistä, kun tuon kysymys sai pysäytettyä mustatukan aikeet. Jasey kääntyi katsomaan Lexiä. Miettivän ilmeen annettiin käväistä kasvoilla, vaikka Jasey oli varma että viikonloppu oli täysin vapaa. Vastaukseksi siispä pudisteltiin päätä.
”Meinaatko sä keksiä jotakin tekemistä?” kysyttiin sitten ja virnistettiin pienesti perään, nousten sitten seisomaan. Jasey loi Lexiin vielä kysyvän katseen, ennen kuin pujotteli pulpettien ja tuolien välistä seinustalle, jossa kitarat olivat. Soitin laitettiin paikoilleen ja palattiin sinne missä Lexkin oli.
”Me saadaan tästä varmasti kiitettävä”, sanottiin hiukan huvittuneena, mutta kylläkin ihan tosissaan, kun keräiltiin lappuja viereiseltä pulpetilta ja pistettiin ne laukkuun. Tummat silmät vilkaisivat Lexiä. Jasey istuutui vielä vastapäätä poikaa olevalle tuolille. Käden annettiin hipaista vielä toisen kättä ja huulille nousi pieni hymy.

Lex Martin

Hetki tuntui kestävän tosi kauan.
Lexin oli helppo olla, mukava olla. Lexistä oli mukava tuntea tytön selkä omaa rintakehäänsä vasten. Oli mukava tuntea tuon tuoksu, eikä hänen maailmaansa hetken aikaa mahtunut mitään muuta. Oli yllättävää, mutta samalla täysin oikein, kun Jasey irroitti toisen kätensä Lexin otteesta ja vei sen pojan poskelle, se kuinka tuo kääntyi niin että pystyi katsomaan ruskeilla silmillä toisiin ruskeisiin silmiin ja kuinka se huipentui sitten hyvin varovaiseen suudelmaan. Sellaiseen, kuin jonkun ensisuudelman olisi kuulunut olla. Sellaiseen, millä tavalla toista ihmistä suudeltiin, kun tuota kohtaan tunnettiin jotain muutakin pelkän puhtaan himon sijasta. Lex ei tiennyt mitä hän tunsi sillä hetkellä, mutta sen verran hän kuitenkin tajusi, että siinä oli jotain muutakin. Jotain paljon enemmän. Jotain uutta ja täysin tervetullutta.
Kun omat silmät (jotka poika yhtälailla automaattisesti oli äsken sulkenut) avattiin, tavoitettiin tytön lempeä katse, joka sai pienen hymyn nousemaan pojan huulille ja jonkin liikahtamaan rintalastan alla.
Ja samalla se hetki kuitenkin oli aivan liian lyhyt.

Käytävältä kantautuva meteli tavoitti pojan korvat, veti takaisin tähän maailmaan. Siihen maailmaan jossa seistiin jalat tiukasti kiinni maanpinnassa ja katsottiin asioita välillä läpi turhankin harmaiden lasien.
Tyttö oli nousemassa pojan sylistä, kun Lex kysyi mitä tuolla oli viikonlopuksi suunniteltuna. Se pysäytti Jaseyn, joka kääntyi katsomaan Lexiin ja joka otti sitten näteille kasvoilleen miettivän katseen, kunnes se kumottiin kuitenkin päänpudistuksella. Vapaata siis ilmeisesti.
'Meinaatko sä keksiä jotakin tekemistä?', tyttö kysyi virnistäen ja nousi sitten ylös.
Pojasta tuntui yhtäkkiä kovin yksinäiseltä vaikka ei Jasey nyt ollut kuin muutaman metrin päässä.
Ja sitten poika moitti itseään typeräksi.
"Eikun mietin ootko kuullu niistä kemuista? Mistä Griffin on puhunut jo varmaan kaksi viikkoa kun sen porukat lähtee Eurooppaan elvyttämään parisuhdettaan", Lex kysyi sitten ja nousi itsekkin ylös tuolilta, ennen kuin hänen pakaransa täysin puutuisivat istumisesta johtuen. Lähinnä samassa asennossa istumisesta, sillä viimeiseen puoleen tuntiin poika ei ollut paljoa asentoaan vaihdellut.
Hän kääntyi suuntaan johon Jasey oli lähtenyt, vain nähdäkseen että tyttö vei akustisen takaisin paikalleen, sinne mistä sen luultavammin oli luokkaan tullessaan ottanutkin.
"Että kiinnostaisiko semmonen aktiviteetti viikonlopuksi?", poika kysyi sitten. Hän ei varsinaisesti muotoillut lausettaan treffikutsuksi, eikä hän ollut varma oliko se tullut tarkoituksella vai täysin vahingossa. Olisihan hän voinut kysyä suoraankin, että tahtoiko Jasey nimenomaan tulla hänen kanssaan, mutta kai toinen tuostakin ymmärsi.
Tai niin Lex oletti.

Toinen puikkelehti takaisin pulpettien välistä, kävi istumaan tuolille vastapäätä poikaa ja ojensi kättään sipaistakseen sillä pojan omaa.
Jälleen, tahattomasti, kosketus nosti hymyn pojan huulille. Sellaisen aidon. Sellaisen jota hänen kasvoillaan tuskin oli näkynyt sitten sen jälkeen, kun tuon äiti oli kuollut. Jasey taisikin olla ensimmäinen ketä sen sai aikaan.
Hymy käväisi vain pikaisesti pojan kasvoilla. Jasey totesi huvittuneen kuuloisena, että tehtävästä tulisi varmasti kiitettävä, eikä Lex epäillyt sitä yhtään.
"No tottakai. Me tyydytään pelkkään priimaan", poika sanoi ja iski samalla silmää.
Omat kädet oli nostettu ylöspäin, nyt ne nappasivat siihen napinläpeen pujotetut aurinkolasit ja ne vietiin paikoilleen kasvoilla.
Käytävältä kuului mölinää. Joku mainitsi musiikintunnin ja vähän sen jälkeen joku työnsikin oven auki.
Vilkaistessaan ovelle päin, nähtiin että kyseessä oli kai kakkosia, jotka hieman epäröivät astua sisälle luokkaan.

((Joo, noi Lexun pleksit on jotkut supervahvat, kun ne kesti kaiken sen paineen jota varmaan noitten välissä oli ko he söpöhöpöili Mut ei se niin nuukaa oo. Ja en nyt saanu (taas) pituutta, mut ei kai sekään niin nuukaa oo :DD))

Jasey the Outsider, MJ eli Mirri

Lex selitteli jotakin jonkun Griffinin järjestämistä kemuista ja Jasey vikaisi poikaa nopeasti kulmiaan kohauttaen. Yleensä Jasey ei ollut se, joka lähti lukiolaisten järjestämiin pikkupippaloihin näiden koteihin, jossa kaikki oisivat ilmaisen viinan perässä. Ei ilmaisessa viinassa siis tietenkään mitään, mutta fiilis sellaisissa kemuissa ei ollut sitä, mitä Jasey haki yleensä viikonloppuisin. Mutta Jasey huomasi suostuvansa nyökkäyksellä.
”Joo, kyllä mä voin tulla”, tyttö lupasi uuden nyökkäyksen kera.
Ehkä tämä kerta tekisi poikkeuksen sääntöön, ja Jasey ehkä viihtyisikin sellaisissa kemuissa. Se oli itse asiassa lähes varmaa, viihtyminen nimittäin, sillä hyvää seuraa siellä ainakin olisi eikä tylsää varmaan tulisi olemaan. Ja, jatkoistahan voitaisiin puhua vielä myöhemmin, nehän olivatkin loppujen lopuksi kaikkien juhlien paras osuus, kohokohta ja silloinhan yleensä ilta vasta alkoikin.
”Onko ne perjantaina vai lauantaina?” kysyttiin sitten hetken kuluttua ja vastaukeksi saatiin se jälkimmäinen. Jasey nyökkäsi jälleen. Ei sillä periaatteessa ollut merkitystä, että minä päivänä kemut olivat, koko viikonloppuhan oli joka tapauksessa aina yhtä juhlaa.

Pakattuaan tavaransa Jasey nosti laukun syliinsä. Hipaistessaan Lexin kättä, hymy kohosi pojan huulille ja Jasey antoi sen näkyä peilinä toiselle. Lexin kommentille naurahdettiin pienesti, mutta sitten äkisti katse käännettiin ovelle, joka oli avattu ja kakkosluokkalaisia oli pyrkimässä sisään. Jasey ja Lex näyttivät olevan kuitenkin jokin ihmeellinen este luokkaan tulemiselle, koska nuo seisoskelivat siinä ovella mutta eivät viitsineet astua kunnolla sisään. Jasey katsoi noita toinen kulma koholla mutta käänsi sitten katseensa Lexiin joka oli laittanut aurinkolasit silmilleen ja jotka peittivät pirun hyvin toisen katseen taakseen.
”Meidän pitää varmaan lähteä”, todettiin ja noustiin ylös. Tummat silmät vilkaisivat kelloa ja mielessä yritettiin muistella seuraavaa tuntipaikkaa ja sen ainetta. Psykologiaa.
”Mut puhutaan siitä viikonlopusta tarkemmin myöhemmin”, Jasey sanoi vielä esittäen periaatteessa epäsuoran kysymyksen Lexille kohottaen hienoisesti kulmiaan. Sitten tyttö lähti pujottelemaan pulpettien ja tuolien välistä ovea kohti, joista seuraavat oppilaat näköjään uskalsivat jo astua sisään. Ovelta käännyttiin vielä nopeasti moikkaamaan Lexiä.
Psykologian tunnilla Jaseyllä pyöri mielessä kaikkea muuta kuin sosiaalipsykologiaa.

/jep se oli siinä, ei hirveen pitkän lopetus ja sori tosta pikkuhitistä, ja thanks pelistä :---)/