If you ask me if I love him, I'd lie

//Rige ja M.A. kiitos~//

Perjantaipäivä oli ehtinyt jo puoleen, mikä oli helpotus eräälle pitkälle neitokaiselle. Enää olisi vain parisen tuntia tätä kidutusta jäljellä, jonka jälkeen voisi sitten rentoutua kotona ja olla tekemättä yhtään mitään. Bas kaipasi varmasti pitkään lenkkiä ja silmälasit omistava tyttökin tunnusti itselleen myös sellaista kaipaavansa.
Birdie astui ulos vessakopista ja sai huomata kahden ärsyttävän bimbo blondin häipyneen jo paikalta. Hyvä niin, hän ei olisikaan jaksanut enää kuunnella sen kaksikon typeriä juttuja. Neitokainen oli syöksynyt etsimään omaa rauhaansa vessakopista, oli se nyt parempi paikka kun jäädä samaan tilaan kahden ääliön kanssa. Rokkari otti napit pois korviltaan ja käveli siroin askelin peilien luo. Mp3-soitin tungettiin mustaan olkalaukkuun kenties liiankin huolimattomasti samalla kun Bird kohtasi katseensa peilin kautta. Vihreät, voimakkaasti meikatut silmät tuijottivat takaisin tavallista vakavampina. Neitokainen hymyili itselleen ja oli kerrankin tyytyväinen siitä, että oli tosiaankin yksin.

Nuorempi kaksosista oli pukeutunut hyvin matalavyötäröllisiin tummiin farkkuihin, jotka olivat hyvin tiukat. Niitä oli hivenen revitty reisien kohdalta ja lantiolle oli tänään valittu musta niittivyö, jossa oli suuri solki. Vyö oli aamulla pihistetty siskon vaatekaapista, sillä tuskin Phinx sitä tänään kaipailisi. Yläpuolta peitti yksinkertainen perustoppi, joka oli musta väriltään. Tänään ei oltu jaksettu sen enempää panostaa pukeutumiseen. Kenkinäkin toimivat yksinkertaiset mustat sandaalit. Mutta hän näytti hyvältä. Asu toi juuri ne parhaat puolet esille neitokaisen vartalosta ja siitä Birdie oli jollakin tasolla tyytyväinen.

Tuo nosti silmälasejaan ojennukseen ja antoi kapeiden sormien kahlata päältä vaaleiden ja alta tummien avointen hiusten läpi. Neitokainen irvisti pienesti. Hiukset kaipasivat harjausta, nähtävästi hän ei ollut sittenkään harjannut niitä kunnolla aamulla. Birdie kumartui kaivamaan hiusharjaansa laukkunsa pohjalta eikä aavistanut kenestä saisikaan pian seuraa…

Monille tuttu vaaleahiuksinen neitokainen asteli tyylikkäästi kävellen koulun käytävää pitkin. Tosin, tämä neitokainen ei ollut monille kovin mieluinen tuttava, sillä eihän kukaan tahtonut uhmata tätä cheerleaderia, joka pystyi tuhoamaan asemasi koulussa pelkällä sormen napsautuksella.
Aivan, hän oli vaarallinen ja viekas, mutta kuitenkin hyvän ulkonäön omaava kaunotar, joka onnistui kääntämään mies- että naispuolisten katseet.

Mary-Ann McAllisterin perässä käveli häntä ihailevia tyttöjä. Tyttöjä oli kaiken ikäisiä, oli ykkösiä sekä kolmosia. M.A vain hymyili tyytyväisenä kävellessään kohti tyttöjen vessoja. Kuka muka ei tuntisi pientä ylpeyttä siitä, jos oli yleisesti ihailun kohteena? Niin, tämä cheerleader osasi todellakin tuntea tästä asiasta ylpeyttä ehkä vähän liikaakiin, mutta Mary-Ann oli vain sellainen. Hän rakasti huomiota ja ihailua, ja halusi päästä suosittuihin. Hän oli onnistunut haalimaan itselleen jo aikamoisen kannustusjoukon, joka oli luvannut tukea häntä silloin, kun tyttö pääsisi koulun johtoon. Täytyihän sitä kannattajia haalia, että suosio vain kasvaisi ja Cherie vielä jonain päivänä tajuaisi, että tässä tytössä oli ainesta suosituksi.
Piti vain olla hieman kärsivällinen, mutta kärsivällisyyttä Mary-Annella ei paljoakaan ollut. Hän tahtoi aina kaiken ja mahdollisimman nopeasti. Hänen mielensä oli ailahtelevainen, ja ne, jotka olivat hänet tunteneet jo pidemmän aikaa tiesivät, että tätä tyttöä kannatti yrittää aina miellyttää. Koska juuri kukaan ei pystyisi sietämään sitä, jos Mary-Ann olisi huonolla tuulella. Se tietäisi vain ongelmia itselle ja ympäristölle.
Vihaista Mary-Annea kannatti tosiaan vältellä.

Tänään M.A ei ollut vihainen. Hänellä oli oikeastaan ollut ihan hyvä päivä, ainakin tähän asti. Hänet oli kutsuttu illalla jonnekin kalliisiin juhliin, minne vaaleaverikkö oli todellakin menossa. Hän ei voisi jättää sellasia hienoja ja kalliita juhlia väliin, sillä siellähän niitä ihmissuhteita solmittiin ja yritettiin haalia lisää suhteita, jotka auttaisivat tyttöä saavuttamaan haluamansa. Lisäksi juhlissa tapahtui yleensä sitä sun toista, ja seuraavana päivänä nämä tapahtumat olisivat koko koulun tiedossa. Aivan, M.A levittäisi juoruja, koska hän piti siitä. Jos hän ei levittelisi juoruja, niin kuka hänet muka tuntisi? Jos hän olisi vain tavallinen cheerleader, niin hänet unohdettaisiin eikä tyttö koskaan pääsisi suosittuihin! Aivan, täytyi tehdä itsensä näkyväksi, jos tahtoi valtaa. Näkyväksi Mary-Ann oli tosiaan itsensä onnistunut tekemään, siitä ei voinut olla epäilystäkään.

"Tytöt", M.A puhui heleällä äänellään kääntyen takana olevien tyttöjen suuntaan. Mary-Annella oli päällään melko vähäinen vaatetus(se vasen), mutta se oli hänen tyyliään. Mitäs sitä nyt kauniita sääriä piilottelemaan, kun niiden eteen oltiin tehty niin paljon työtä.
"Mä tartten hetken rauhaa. Oottakaa tässä", Mary-Ann kertoi ja viittoi vieressä olevaa naistenvessaa. Tyttölauma nyökytteli kiivaasti, jolloin Mary-Ann palkitsi nämä hurmaavalla hymylllään.
Ja sittenkös cheerleader oli jo kadonnut vessojen puolelle.

Hän ei ollut yksin.
Peilien edessä seisoi tyttö, joka ei todellakaan miellyttänyt Mary-Annen silmää laisinkaan. M.A ei voinut käsittää, miten jotkut pystyisivät pukeutumaan tuolla lailla. Se oli jotenkin niin... Radikaalia ja... Yliampuvaa!
Tummasilmäinen neitokainen ei suonut toiselle sen enempää huomiota, vaan kääntyi peilien puoleen. Peilistä häntä katsoi kaunis vaaleaverikkö, joka hymyili itsevarmasti. Mary-Ann hymyili kuvastukselleen ja asetteli vaaleita hiuksiaan paremmin aloilleen. Hän hyräili hiljaa Keshan Tik tok -kappaletta, kun kaivoi laukustaan valkoisen meikkipussinsa. Meikkipussista kaivettiin esille puuteri, jolla alettiin peittää kiiltäviä kohtia kasvoista.
Kyllä kouluun täytyisi tehdä lisää naistenvessoja. Kermalaisille toki oma erillinen, mikä olisi kermalaisille sopivaa tasoa. Julkinen vessa vain ei oikein kuulostanut hyvältä, eikä tilatkaan ollut kovin hurmaavat.

//Sori, tuli nyt... Tämmönen XD

Birdie ei kiinnittänyt sen enempää huomiota sisään astuvaan tyttöön. Rokkareihin klikitetty neitokainen kaivoi kaikessa rauhassa laukkuaan ja löytäessään niin harjansa kuin pienen meikkipussinsa tuo käänsi päätään niin, että näki kenestä hän olikaan saanut seuraa.
Suoraan sanottuna vaalea tyttö meinasi oksentaa. Kaikista koulun idiooteista hän oli juuri saanut seurakseen sen, joka kuului luultavasti koko koulun idioottisimpiin tyttöihin. Mary-Anne oli toki kaunis, rikas ja ennen kaikkea lyhyt, ainakin Birdieen nähden, mutta tuon koko olemus, ilmeet ja eleet saivat oksennusrefleksin toimimaan kummallisen hyvin. Oli pakko nielaista, ettei hän oikeasti antaisi ylen. Vaikka jos sellaista tapahtuisi, niin kohteena olisi varmastikin ollut tuon nirppanokan syli tai vastaava. Birdie naurahti pehmeästi ajatukselleen.

Vihreiden silmien aavistuksen halveksuvakin katse käännettiin kuitenkin peilin puoleen, toista huomattavasti pidemmän neitokaisen alkaessa selvittämään hiuksiaan harjallaan kaikessa rauhassa. Jestas, häipyisi nyt tuokin ääliö, että hän saisi olla rauhassa. Neiti Kovac ei ainakaan hievahtaisikaan paikaltaan, hän oli ollut täällä ensin.

Mustasta meikkipussista kaivettiin esiin huulikiilto, jota levitettiin aavistuksen hajamielisestikin huulille. Huulikiilto takaisin laukkuun harjan kanssa ja tyttö kääntyi kannoillaan, ei kai tuo idiootti blondi häipyisikään. Neitokainen kuitenkin arvioi noiden kahden välillä olevan tilan väärin ja tönäisi melko kovasti, mutta vahingossa, arvon cheerleaderia.
”Kappas..”
Todettiin kun silmälasipäinen tyttö katsoi toisen tytön lattialle levinnyttä meikkipussin sisältöä. Aavistuksen pirullinen hymy pyrki huulille, mutta Birdie hillitsi itsensä.

//Köhköhköh.. hittasin n__n’’’ Muoksin jos haittaa~//

Mary-Ann oli parhaillaan taputtelemassa puuterin sienellä toista poskeaan, kun häntä tönäistiin. Meikkipussin lisäksi cheerleaderin käsissä ollut puuteri myös putosi maahan. Tarvitseeko sanoa, mitä sille tapahtui? Jep, puuteri levisi ympäri vessatilojen lattiaa, mennen aivan pieniksi palasiksi. Vaaleaverikkö henkäisi kauhistuneena, kuin jokin suuri onnettomuus olisi tapahtunut. Oli tämä kuitenkin tälle neitokaiselle sen verran suuri onnettomuus, sillä meikit sattuivat olemaan kalliita ja nyt suurin osa meikeistä oli mennyt hajalle putoamisen myötä.

Viiruiksi muuttuneet silmät nostettiin lattiasta pidemmän puoleiseen tyttöön, jota M.A tyytyi mulkoilemaan halveksuvasti ja kiukkuisesti.
"Vitun sekasikiö! Ootko sä sokee, vai mitä?" Mary-Ann älähti kiukkuisesti ja katse laskettiin lattialle pudonneeseen meikkipussiin ja sieltä lentäneisiin meikkeihin.
"Mä todellakin toivon, että sulla on sen verran hyvät suhteet rehtoriin, ettei se erota sua koulukiusaamisesta!" aivan niin. Mary-Ann painuisi tämän jälkeen suoraan rehtorin kansliaan ja selittäisi tapahtuneen omin sanoin. Hän sanoisi, että tuo tyttö oli tönäissyt häntä tahallaan ja aiheuttanut mielipahaa. Jos rehtori ei tuota... Hujoppia erottaisi, niin viimeistään sen jälkeen, kun Mary-Annen juristi-isän soiton jälkeen!

"Ja tekisit jotain noille... Kauheille vaatteilles. Ne ei todellakaan oo in tällä hetkellä", M.A tokaisi nyrpeästi, mulkaisi toista vielä pahasti, ennen kuin kääntyi aloillaan. Hän ei vessoihin enää aikonut jäädä, sillä rehtorin kanslia kutsui tyttöä jo luoksensa.
"Kalliit meikit pitkin vessaa... Vitun vittu..." cheerleader kirosi hiljaa astellessaan lähemmäs ovia. Hän ei todellakaan aikoisi päästää tuota tyttöä helpolla. Saisi kuulla seuraukset teoistaan. Ihan oikein se olisikin, ehkä tuo hujoppi oppisi olemaan tönimättä kermalaisia.

Birdie seurasi sivusilmällä puuterin leviämistä pitkin lattioita. Hän irvisti kuullessaan tuon bimbon henkäisevän ja tajusi viimeistään silloin, että hänen erehdyksensä saattoi maksaa kalliimman hinnan kun silmälasipäinen tyttö olisi ajatellut. Kuitenkin tuo kääntyi kohti räyhäävää blondia, kohottaen aavistuksen toista kulmakarvaansa. Bird suhtautui asiaan ärsyttävän rauhallisesti.
”Arvon neiti ei varmaan sitten tiedä, että ihmiset sattuvat joskus kompuroimaan tahtomattaan..?”
Lausuttiin ehkä turhankin rauhallisesti tilanteeseen nähden. Mary-Ann kun näytti tappavan hänet siihen paikkaan pelkällä katseella. No, pikkublondin katse ei häntä tappanut eikä tuo saanut Kovacin nuorempaa siskosta edes hätkähtämään.

Sanat neidin vaatteista saivat tuon naurahtamaan pilkallisesti. Birdie näytti suhtautuvan tilanteeseen kuin se olisi neidille arkipäivää eikä tuota hetkauttaneet toisen uhkaukset. Vanhempi kaksosista olisi saattanut suhtautua asiaan hieman eri tavalla, mutta hän ei ollut kuin sisarensa. Antoi diivan diivailla ihan rauhassa ja uskoa olevansa parempi kuin oli.

”…ja minä toivon, että sulla on henkivartija kun liikut pimeillä kujilla tai vähintään toimiva hälytysjärjestelmä kotonasi…”
Neitokainen mutisi kääntyessään vilkaisemaan ympärillään olevia tuhottuja meikkejä. No hyvä on, kirpaisihan moisen näkeminen edes vähän Birdien mieltä. Nuohan olivat laatumeikkejä joihin hänellä itsellään ei olisi koskaan varaa ja hei, oli hänkin nainen.

Hah, kompuroida tahtomattaan! Se oli kyllä päivän vitsi.
"Älä viitti", M.A sanoi ääni ivaa puhkuen, kun blondi kääntyi hänelle puhuneen tytön suuntaan.
"Sä lukeudut melko varmasti niihin oppilaisiin, jotka ei pidä musta. Mut ei se mua haittaa, sillä tällaisinä hetkinä mä nautin siitä, kun oon mä. Koska nyt sä oot pulassa ja siitä selviäminen tulee olemaan hankalaa", cheerleader puhui ja osoitti tuntematonta rokkaria sanan 'pulassa' aikana. Mary-Ann oikeasti piti tällaisistä tilanteista, vaikka se jonkun mielestä saattaisiin luetella masokistiksi sen takia, sillä tämän kaltaisiin tilanteisiin liittyi yleensä kärhämää. Mutta nämä tilanteet olivat sen takia niin nautittavia, koska nyt M.A saisi näyttää oikeat voimansa - siis isänsä voimat. Sen jälkeen blondia kiusanneet osasivat yleensä jättää hänet rauhaan ja karttoivat hänet kaukaa. Se jos mikä oli hyvin riemastuttavaa. Ja toi tytölle vain enemmän itsevarmuutta, mikä ei ollut muille kovin hyvä asia.

Mary-Annen suu loksahti näyttävästi auki, kun hän kuuli rokkarin mutinan. M.A katsoi tyttöä nyt hyvin merkitsevästi.
"... Uhkailitko sä just mua?" cheerleader kysyi hiljaa, katse yhä tuntemattomassa rokkarissa, jonka vaatteet eivät edelleenkään miellyttäneet blondin silmiä.
Sitten epäuskoinen virne kohosi hänen huulilleen ja Mary-Ann alkoi pudistaa päätään hiljakseen.
"Onko sulla käsitystäkään siitä, kenen kanssa mahdat puhua? Sillä kai sä tiedät, että mä en tykkää uhkailuista saatika pompottelusta. Mua uhkaillessa ei koskaan tuu tapahtumaan mitään hyvää", M.A sanoi hiljaa, vaarallisesti sihisten.
"Joten... Haluatko toistaa äskeiset sanasi? Koska mä uskon, että kuulin väärin," aivan, Mary-Ann oli valmis antamaan rokkarille anteeksi tämän sanomiset. Tosin toinen ei aivan vahingoitta tulisi säästymään.