Hate me and I'll love you

"Äiti... Mehän emme ole menossa minnekään hienoon ravintolaan", Eileen Von Hussle nurisi istuessaan taksin takapenkillä äitinsä vieressä.
"Emme", äiti vastasi lyhyesti ja asetteli tyttärensää ruskeita hiuksia paremmin.
"Joten voisitko jo lopettaa lääppimisen? Enkö ole jo muutenkin ylipukeutunut!" irlantilaistyttö ärähti ja asetti kätensä puuskaan.
"Kyllä kyllä, olet kaunis. Mutta anna kun minä hieman kaunistan sinua lisää", Birgitta totesi ajatuksissaan ja jatkoi tyttärensä hiusten asettelua.
"Kiva.." Ellie mutisi silmiään pyöräyttäen.

He olivat parhaillaan matkalla äidin uuden miesystävän luo ja... No, sanotaan suoraan, ettei Eileen hihkunut innosta. Hän oli yhä vihainen äidilleen, joka oli jättänyt isän niin typerän syyn takia kuin raha. Nyt äidillä oli ollut kiikarissa uusi mies, joka oli kuulemma niin rikas ja niin hienostomies, ettei toista maan päällä ollutkaan. Ja äiti oli pakottanut tyttärensä tapaamaan tämän uuden miesytävänsä. Aivan kuin Eileeniä muka kiinnosti, millaisen miehen kanssa äiti nykyään seurusteli. Ellie toivoi edelleen, että hänen vanhempansa palaisivat joku päivä yhteen, se oli vain ajan kysymys.

Tytöllä oli yllään luonnonläheinen ruskean ja harmaan sävyinen mekko. Äiti oli raahannut tytärtään tänään pitkin San Diegon keskustaa. Ensiksi he olivat tosiaan käyneet ostamssa Eileenille tämän mekon, jonka jälkeen he olivat käyneet kampaajalla ja sen jälkeen meikkaajalla. Okei, ensiksi yksi kysymys... Mistä äiti oli saanut rahaa siihen, että pystyi käymään tuollaisissa yhdessä tyttärensä kanssa? Niin, äitikin oli ostanut itselleen uuden mekon, käynyt kampaajalla ja meikkaajalla, aivan kuten Eileenkin. Lahjoikohan se uusi mies äitiä tällä tavoin? Antoi äidille rahaa, jota äiti saisi käyttää ne itsensä kaunistamiseen?
Hohhoi. 'Kuinka erotan äidin ja hänen miesystävän'- operaatio tuntui vaikeutuvan entisestään. Jos mies muka oikeasti oli niin rikas kuin äiti väitti, niin äitiä ei saisi millään irti rahasta.

"Olemme perillä!" Eileen säikähti äidin riemuisaa hihkaisua ja hänen katseensa hakeutui heti ulos auton ikkunasta. Öö, missä vaiheessa he olivat tällaiselle hienostoalueelle ajaneet?
Harmaansinisten silmien edessä oli nyt iso talo, joka ei selvästi jättänyt katsojaansa tyhjäksi. Typeräkin huomasi sen, että kyseessä oli nyt rikkaan miehen talo. Mutta ei Eileen silti kuvitellut, että mies oli noin rikas.
"Mites nyt suu pannaan?" Birgittä hymisi tyytyväisyydestä, kun he olivat päässeet molemmat ulos taksista. Ellie pudisteli epäuskoisesti päätään.
"Ei ainakaan hymyilemään..." tavis totesi hiljaa itsekseen äidin sanoille ja huokaisi. Joillakin vain oli enemmän rahaa kuin toisilla.

Birgitta otti tyttärensä kädestä kiinni ja johdatti tätä eteenpäin kohti tuota suurta ja upeaa taloa. Eileen tunsi, ettei kuulunut tänne. Ei, hänen paikkansa oli siellä, missä ei ollut näin rikkaita ihmisiä.

”Kohta ne on jo täällä!”, kuului hermostunut ärähdys huoneessa, joka kajahti kännykän kaiuttimista. Chase Duncan huokaisi raskaasti, tuijotteli tympääntyneenä peiliin. ”Sinun piti tulla ajoissa, ala nyt kiirehtiä!”, isä raakui jo raivokkaammin, Chase vain kääntyi rauhallisesti katsomaan parin metrin päässä olevaa kännykkäänsä, joka lojui sohvalla. Pahis irvisti sille ikään kuin isä olisi ollut puhelimen tilalla ja kääntyi heti takaisin peiliä kohti. Käsi haroi tummanruskeita hiuksia, jotka sojottivat jo valmiiksi pystyssä.
”Chase?” .. ”Chase!”
”Joo, JOO!”, pahis ärähti. Että oli pokkaa soitella ja hoputtaa, kohta Chase jättäisi kokonaan menemättä. No ei, isä varmaan lakkaisi antamasta rahaa ja sitä myöten kämppäkin lähtisi alta, joka tarkoittaisi sitä, että Chasen pitäisi muuttaa takaisin isälleen. Tai äidin luokse, ihan miten vain. ”Mä oon siellä ihan just, älä hermostu”. Ne olivat viimeiset sanat, pahis nappasi kännykän ja sulki puhelun.

Chase murahti itsekseen kun saapui isänsä suuren talon eteen, heitti loppuun palaneen röökin avoimesta ikkunasta ulos. Auto pysäköitiin miten sattui muiden autojen eteen. Sillä ei ollut mitään merkitystä, jos se jotenkin jotain haittaisi, valitusta voisi tulla tekemään suoraan Chaselle.
Jätkä laahusti ovelle kiireisesti, lamppasi suoraan sisälle koputtelematta.
”Siinähän sinä olet!”, Bryson, Chasen rakas isäkulta ärähti hiljaisesti. ”Muut ovat tulleet jo”, tokaisi tuo heti perään syyttävästi, mutta selvästikin katsoi tyytyväisenä sitä, että Chase oli vaivautunut pistämään ylleen siistin kauluspaidan. Hihat tosin oli kääritty hieman ylemmäksi, mitä oikeasti kuului ja housuina oli rikkinäiset, kuluneet pillit.
”Haiset ihan tupakalta, oliko pakko pössytellä juuri ennen tänne tuloa?”.
”Oli”.
Keskustelu jäi siihen, isä vain mulkoili hetken poikaansa varmaan miettien, että kehtaisiko edes näyttää jälkeläistään uudelle niin ah upealle naiselleen.

”Noniin, nyt on kaikki paikalla”, Bryson naurahti hermostuneena, mutta selvästi alkaen palautua normaaliksi. He olivat siirtyneet viereiseen huoneeseen. Turhaan isä hermoili.. ei Chase mitään ranttaliksi pistäisi, mitä toinen selvästi pelkäsi. ”Tämä on poikani, Chase – Chase, tässä on rakas Birgittani ja hänen tyttärensä”.
Chase nyökkäsi toisille tervehdykseksi, ”moro”. Se ei kuitenkaan riittänyt isälle, tuo taas mulkaisi julmasti ja Chase pyöritteli silmiään.
Pahis kuitenkin veti kätensä pois taskuistaan, suoristi kauluspaitaansa ja kätteli isäänsä tyydyttääkseen molempia neitokaisista.

/laatu ei kovin tasokasta, pistän väsymyksen piikkiin(;

Eileen istui suuressa huoneessa jollakin todella kalliin näköisellä sohvalla. Tyttö puri alahuultaan, kun katseli silmät suurina ympärilleen. Niin, joillakulla oli varaa tällaiseen ylellisyyteen kuin toisilla... Enää ei siis ollut ihmekään, miksi äiti viihtyi tämän miehen kainalossa. Äsken kun äiti ja se ihme mies olivat nähneet, he olivat jakaneet Ellien mielestä liiankin läheisiä huomionosoituksia toisilleen. Hei, huoneessa on yksi alaikäinen!
Isällä ei olisi kyllä mitään mahdollisuuksia saada äitiä takaisin.
Tervemenoa se onnellinen perhe. Tervetuloa uusioperhe...

Tavis siirsi katseensa sitten huoneen oville, kun kuuli Brysonin naurahtavan. Tytön siniharmaat silmät osuivat ensiksi tähän vanhempaan mieheen, kunnes Ellie siirsi ne miehen vieressä olevaan nuorempaan mieheen. Brunette oli kuvitellut Brysonin pojan ylipainoiseksi, silmälasipäiseksi ja lyhyeksi pojaksi, koska.. Koska se oli vain kuulostanut oikeammalta! Mutta että Brysonin poika oli tuon näköinen, se tuli Eileenille täytenä yllätyksenä.
Eileen katseli pojan oikeassa kädessä olevaa tatuointia haltioissaan. Tatuoinnit olivat tytöstä niin mahdottoman siistejä! Miehenalku oli pitkä ja tällä oli (valitettavasti) ruskeat hiukset. Jos toinen olisi ollut blondi, olisi Eileen jo suorastaan rynnännyt nuorukaisen kimppuun ja vaatinut päästä naisimiin toisen kanssa.
Ei sillä, että miehenalku olisi ollut jotenkin ruma brunettena. Siis jätkähän oli todella hyvännäköinen! Kapinallinen, toisen pukeutuminen oli paljastanut se, mutta ei Eileeniä pelottanut pojan ulkonäkö. Jätkän tulisi enemmänkin pelätä tyttöä kuin toisinpäin. Eileen osasi olla hyvinkin yllättävä tapaus.

Tytön silmät säihkyivät, kun nuorempi mies nyökkäsi heidän suuntaansa tervehdysmerkiksi. Birgitta, joka oli istunut kiltisti siinä Eileenin vieressä, ponnahti pystyyn kättelemään poikaa. "Hei Chase, on todella mukava viimeinkin tavata", Birgitta totesi ja viittoi katseellaan tytärtäänsä nousemaan. Eileen nousi enemmän kuin mielessään ylös sohvalta ja käveli haaveilevana Chasen eteen käsi ojossa.
"Ootko harkinnu värjääväs hiukses blondeiks?"
Okei, se ei ehkä kuulostanut kovin hyvältä aloitukselta, mutta minkäs Ellie luonteelleen mahtoi.

Päätä nyökäytettiin, Birgitta oli noussut ylös ja tarttunut ojennettuun käteen. ”Joo, samoin, samoin..”, Chase väänsi mahdollisimman kohteliaalla äänensävyllä, mutta tarkkana joku saattaisi huomata, kuinka kyllästyneeltä pahis tosissaan kuulosti. Varmaan ihan mukava nainen, vaikkahan ihan sama se Chaselle oli. Isän asia, ei se hirveästi Chasea kiinnostanut minkälainen toinen oli.
Seuraavana vuorossa oli Birgitan tytär. Siskopuoli.. no ei nyt ihan. Ainakaan vielä. Ennen kuin Chase kerkesi edes takertua toisen sormiin kiinni, tyttö jo aukaisi suunsa.
Pahis tuhahti, katsoi toista hieman toinen kulma koholla. ”Enpä oo miettinyt asiaa, onko nykyisessä värissä sitten jotain vikaa?”, kysäistiin asteen ärtyneemmällä sävyllä. Olipa oudot ensimmäiset sanat. Siitä huolimatta pahis kätteli toista, mahdollisimman pikaisesti ja laski sitten kätensä rennosti takaisin roikkuvien pilliensä taskuihin löhöämään.

”Eiköhän sitten mennä pöytään!”, Bryson ehdotti turhan innokkaana. Chase huokaisi, onneksi kuitenkin niin hiljaa ettei se kovin hyvin voinut muiden korviin asti kuulua. Ei ainakaan vanhempien, niin keskittyneesti nuo nyt toisiaan katseli. ”Niin että toivottavasti teillä on sitten nälkä”, mies lisäsi heti perään havahduttuaan takaisin maan päälle, vilkuili nyt poikaansa ja sen jälkeen naisensa tytärtä.
”Jep,jep.. mikä ettei”. Chase lähti marssimaan muiden edeltä ruokasaliin. Hän osasi suunnistaa talossa hyvin, olihan hän ennen täällä asunut ties kuinka monia vuosia. Ennen täällä vain oli ollut isän seurassa ihan toinen nainen eikä Chasen lisäksi muita ’lapsia’.
”Nii faija muuten, et viittis vippaa vähän massii. Löysin aika helvetin siistin moottoripyörän”.
”Moottoripyörän!? mitä sinä sellaisella tekisit, sullahan on niitä autoja jo enemmän kuin tarpeeksi!”. Bryson ei selvästikään ollut asiasta yhtä innoissaan kuin Chase. Niin kuin ei koskaan, jos kyse oli jostain sellaisesta kuin ajopeli. Ehkä Chasen laittomilla katukilpailuilla oli jotain tekemistä asian kanssa.. vaikka eihän isä tiennyt että Chase enää sellaisia harrasti.
”Whatevaah”, Chase huokaisi kyllästyneenä, kohautti olkiaan. ”Kyllähän jokainen joskus jotain vaihtelua kaipaa”, naurahdettiin perään silmää vinkaten.
”No tämä ei ole kyllä nyt oikea aika puhua asiasta. Palataan siihen myöhemmin”. Isä mulkoili hetken, selvästi oli häpeissään Chasen asenteesta ja kielenkäytöstä.
”Mitenvain.”

”Birgitta, rakas”, isä sanoi jumalaisen rauhoittavalla äänellä, leveä hymy huulillaan, vetäen tuolin rakkaalleen, heti kun he olivat päässeen pöydän luokse.

Ellie pudisteli kuitenkin päätään, kun Chaseksi nimitetty nuorukainen kysyi, oliko värissä jotain vikaa. "Ei, mutta blondina olisit vieläkin coolimpi", tavis sanoi silmät yhä ihastuksesta säkenöiden. Tyttö ei olisi tahtonut päästää irti nuorukaisen kädestä, mutta Chase onnistui kuitenkin pääsemään irti Eileenin otteesta. Harmi, kyllä toisen kättä olisi pidempääkin voinut pitää..
"Kuulostaa hyvältä, rakas!" Birgitta hehkui onnea ja suukotti uutta miesytäväänsä poskelle siirtyen kokonaan miehen vierelle. Eileen kohautti vain olkiaan, kaipa hänellä sitten oli nälkä. Hänen mielipidettään ei kuitenkaan kukaan arvostaisi. "Kunhan ei ole mitään meetvurstia.." tyttö mumisi itsekseen ja värähti silkasta ällötyksestä. Voi niitä hevosrukkia, jotka joutuivat kokemaan tuon kauheuden.

MITÄ. Oliko joku juuri sanonut 'moottoripyörä'? Eileenin kuulo ei koskaan pettänyt tällaisessä asiassa!
Tyttö katseli Chasea nyt enemmän ihastuksissaan ja hänen silmänsä eivät muita nähneetkään. Oi, moottoripyörät! Ne olivat yksi Ellien lukuisista heikkouksista tatuointien ja blondien hiusten lisäksi. Wau, Chase tahtoi moottoripyörän! Eileen tunsi ihastuvansa tähän tuiki tuntemattomaan nuorukaiseen vain entistä enemmän. Minkähän merkkisen moottoripyörän nuorukainen oli oikein bongannut? Toivottavasti se olisi Harley Davidson. Silloinkos Eileen vasta onnesta kiljaisisi.

Tavis liukui muiden vanavedessä ruokasaliin ruokapöydän äärelle. Hän ei kuitenkaan istahtanut äitinsä viereen, kuten joku uusista tilanteista hermostunut tyttö olisi varmasti istuunut. Eileen sipsutti Chasen luokse ja istuutui tämän vierelle vetäen tuoliaan lähemmäs toisen tuolia. Tytön siniharmaat silmät olivat kiinnittyneet miehenalun silmiin ja Eileen tuijotti Chasea ehkä turhankin intensiivisesti.
"Sitten kun sä saat moottoripyörän, niin pääsenkö mä kyytiin?" tyttö kysyi ujostelematta ja jatkoi Chasen tuijottamista ihastuksesta huokaillen.

Se oli oikeastaan aika karmivaa, miten Birgitan tytär katseli Chasea. Chase vain tuijotti toista takaisin, yrittäen keksiä pitikö hänen enemmän tuntea olonsa hölmistyneeksi vain ärtyneeksi. Vai coolempi blondeilla hiuksilla.. just joo. Chase ei hiuksiinsa alkaisi läträämään rumia värejä sitä varten että yksi tyttö sanoo niin. Ja vielä tuleva siskopuoli..

Chase oli istuutunut ihan rauhassa ruokapöytään, luuli että oli päässyt eroon siitä oudosta karmivasta tunteesta josta äsken oli joutunut kärsimään, mutta ei.. sen sijaan tunne tuntui kasvavan kun blondeihin hulluna oleva tyttö sipsutteli viereiselle ruokatuolille istumaan.
Chase kääntyi katsomaan toista kysyvä katse kasvoillaan, kuin tiuskaisten sen avulla että oliko toinen nyt helvetti soikoon tosissaan. Pahis huokaisi, pyöritteli silmiään. Kiva että toinen yritti herätellä sisarrakkautta, mutta tuollainen käytös enemmänkin ärsytti Chasea.
”Enpä usko”, vastattiin toiselle kohteliaasti, mutta silmät huusivat muuta kuin kohteliaisuuksia. Ei kai sitä nyt heti ekalla kättelyllä tarvinnut alkaa leikkiä perhettä ja alkaa pitelemään toisia kädestä kiinni?
Siinä alkoi tosissaan puistattamaan kun tytön silmät tapittivat läpitunkevasti, niin oudon ahne pilke mukana. Mitä varten toinen tuolla tavoin tuijotti? edes ne useat Chasesta hurmaantuneet tytöt eivät tuijotelleet tuolleen..

”Miten sulla koulu menee?”, Bryson tiedusteli hetken kuluttua pojaltaan. Pahis kohautti olkiaan. ”Siinähän se”.
”Entäs sinulla Eileen?”, isä uteli. ”Ettekös te käy samaa kouluakin? Chase vain on sinua vuoden vanhempi.. ” katse siirtyi Birgittaan. ”Eikös se niin ollut?”.
Jes, juuri mitä Chase toivoikin. Nyt hän näkisi Eileeniä perhekutsujen lisäksi koulussakin. Tai ei välttämättä.. ei pahis tähänkään mennessä toiseen ollut koulussa törmännyt.
Chase alkoi tunkemaan ruokaa lautaselleen niin kuin miehen kuului. Ehkä hän oli liian torjuvainen mielessään tyttöä kohtaan. Toinen varmaan vain jännitti ja yritti huomaamattaan liikaa olla ystävällinen. Mutta hittoako tuijotti niin karmivasti.

Eileen ei pahastunut lainkaan siitä, vaikka Chase oli juuri vastannut kieltävästi kyytikysymykseen. Ellie ei vain oikeastaan ollut tajunnut toisen vastanneen kieltävästi, vaan tyttö uskoi yhä 'vetovoimaansa'. Ei kukaan voinut hänelle sanoa 'ei', eihän? Eeeei, aivan mahdoton asia.
"Minkälaisen pyörän oot ajatellut hommata? Onko siinä sellasia hienoja maalauksia? Oii, mä oikeesti niin rakastan moottoripyöriä. Haluisin iteki sellasen, mutta äiti eikä isä anna. On kuulemma niin vaarallisia vehkeitä. Eikä ne tykkää lävistyksistä tai tatuoinneista. Tyhmää. Sulla on tosi hieno tatuointi. Onks sulla lävistyksiä? Onks sun tatuoinnilla joku merkitys?"
Juuri tämän ominaisuuden takia jotkut eivät Eileenistä juurikaan välittäneet. Eileen kun sattui innoissaan puhumaan mitä sattui. Hän ei vain mahtanut itselleen mitään, hän halusi ilmaista ihailunsa ja saada vastauksia kysymyksiinsä nyt ja heti. Kyllä Eileen aina välillä huomasi juuri tämän ominaisuuden aiheuttavan hallaa ihmissuhteissa, mutta nyt tyttö oli vain täysin keskittynyt vieressä istuvaan poikaan, ettei hän juurikaan sanomisiaan ajatellut.

”Ettekös te käy samaa kouluakin? Chase vain on sinua vuoden vanhempi.. ”
"Käydäänkö?" tyttö kysyi typeränä. Oliko tuo ihanan näköinen poika tosiaan samassa koulussa hänen kanssaan? Oh my god, miten tavis ei toista muka aikaisemmin ollut huomannut! .. No, olihan heidän koulunsa aika iso ja siellä oli paljon oppilaita, joten se saattoi selittää tämän. "Siistiä!" Ellie hihkaisi innoissaan ja käänsi jälleen Brysonista hymyilevät kasvonsa takaisin Chaseen.

"Saanko mä hengata koulussa sun kanssas?" tyttö kysyi silmät sädehtien ja hän räpytteli silmiään viattomasti. Tähän kysymykseen ei ollut olemassa kieltävää vastausta, sillä vaikka Chase sanoisi mitä, ei toinen pääsisi tytöstä eroon. Ehei, Eileen roikkuisi tässä coolissa jätkässä kuin iilimato uhrissaan.
"Oi, ruoka näyttää niin herkkulliselta!" Birgitta henkäisi ihastuksissaa ja alkoi syödä lautasella olevaa ruokaa. Eileen ei ollut ehtinyt ruokaansa vielä koskea, sillä hänen huomionsa oli täydellisesti tässä vieressä istuvassa pahiksessa.

Kieltävä vastaus ei tainnut hetkauttaa tyttöä, nähtävästi toinen kuvitteli sen olevan jotenkin vain tilapäinen vastaus tai jotain. Chase alkoi tunkemaan ruokaa suuhunsa nopeata vauhtia, ehkä hän pääsisi pakenemaan paikan päältä heti syötyään jos onni kävisi. Tai no tuskinpa Bryson niin helpolla antaisi poikansa häippästä, varmaan tuo oletti pitävänsä pahiksen kattonsa alla ainakin iltaan asti. Siihen ei Chase kuitenkaan suostuisi, kyllä hän aina jonkin hätävaleen saisi keksittyä.

Eileen alkoi taas puhua sellaisella tulvalla, että teki melkein hankalaa pysyä perässä. Ei sillä, että pahis erityisemmin paljon tahtoi edes mukana pysyä. Kysymyksiä heti kysymyksen perään, mikä toista oikein vaivasi? Chase pysäytti hetkeksi käsiensä liikkeen, tuijotti tyttöä.
”Kuha sellasen hienon”, Chase tuhahti ensimmäiseksi. Mitä hän sen tarkemmin Eileenille siitä mainitsisi, kohta toinen varmaan hyppisi tienvarsilla kiikarit kädessä. ”On lävistys ja enpä nyt jaksais lähtee luottelee mikä tatuointi merkitsee mitäki”.

Enemmän tyttö näytti innostuvan siitä kun Bryson oli puhunut koulusta ja todennut, että nuorukaisethan kävivät samaa koulua. Eileen oli selvästi yllättynyt, nähtävästi tuokaan ei ollut Chasea koulussa nähnyt tai muuten vain jättänyt huomioimatta. Toivottavasti jättäisi vastedeskin. Kirkkaasti hymyilevät kasvoit kuitenkin osasivat kertoa muuta.
Chase oli jo yrittänyt kiinnittää jälleen huomionsa muuhun, enimmäkseenkin ruokaansa kun Eileen jo esitti uutta kysymystä. Pahis köhähti kuuluvasti, hyvä että oli saanut veden normaalisti kurkustaan alas.
”Sori, mutta mulla on omat piirit ja sullaki varmasti on muuta seuraa”. Eileenin hymyilevät ja pelottavan innokkaat kasvot karmivat Chasea, jätkä siirtyikin huomaamattomasti hitusen kauemmas tytöstä tuolinsa kanssa. Kiva, ihan kuin tässä perheessä ei olisi ollut tarpeeksi jo friikkejä.

Nyt Ellietä tosissaan harmitti, kun Chase ei ollut antanut hänelle kunnollista vastausta siitä, minkälaisen moottoripyörän toinen oli aikeissa hankkia. Tyttö olisi tahtonut kuulla, minkä merkkinen se oli, miten lujaa sillä pääsi kulkemaan ja mitä hienoja lisäosia siinä oli. Mutta ei, Chase oli vain todennut ajatellut hankkivansa siistin pyörän. Ehkä toinen ei ollut vielä päättänyt, millaisen pyörän aikoi hommata? Aivan, niin sen täytyi olla. Olisihan jätkä muuten varmasti Eileenille kertonut kaikki yksityiskohdat pyörästään. Eikö niin? No tietenkin. Olivathan he nyt melkein.. Perhettä?
Hyi. Ei Eileen tahtoisi Chasen kanssa kuulua samaan perheeseen, koska muutenhan Eileen ei saisi tykätä toisesta sillä tavalla kuin tytöt tykkäsivät vastakkaisesta sukupuolesta.
Eikä toinen edes jaksanut selittää tatuointiensa merkitystä. Tähän brunette reagoi huuliaan mutristaen ja tuijotti anovin katsoin Chasea. Hän olisi niin tahtonut kuulla, miksi toinen oli ne tietyt tatutoinnit hommannut..
Ärsyttiköhän Eileenin jatkuva kyseleminen Chasea? Ehkä toinen ei vain ollut tottunut Eileenin kaltaiseen tyttöön, joka pystyi puhumaan melkeinpä kenen kanssa tahansa. Kyllä, niin sen oli oltava. Eileen siis tekisi kaikkensa, että he tuntisivat toisensa kuin omat taskunsa! Hieno idea, kerrassaan nerokas!

Tavis alkoi pohtia kaveripiiriään, kun Chase otti sen puheeksi. Tosiaan, olihan hän saanut Aston Highssa paljonkin uusia kavereita, joiden seuraan pystyi aina tarpeen tullen lyöttäytymään. Mutta kun Eileen tahtoi tutustua Chaseen paremmin! Ei se onnistuisi, jos he vain näkivät toisiaan tällaisillä illalliskutsuilla. Ei sillä, että tytöllä olisi jotain tällaisiä kutsuja vastaan, mutta... Tällaiset eivät vain olleet aivan Eileenin juttu.
"Mutta sittenhän me ei voida tutustua paremmin", tyttö sanoi mielipiteensä ääneen, eikä huomannut Chasen siityneen tuolilla kauemmas hänestä. "Sä vaikutat mielinkiintoiselta tyypiltä. Sä olet oikein kiehtova", Eileen paljasti ja hymyili leveästi. Vasta nyt hän laski katseensa pöydällä olevaan koskemattomaan ruokalautaseensa, jota alkoi haarukalla tökkiä. Pikkuhiljaa ruoka alkoi kadota lautaselta hänen suuhunsa.

"Bryson, mitä mieltä olisit jos... Jos me lähtisimme kahdestaan hieman pienelle kävelylle? Jätettäisiin lapset tutustumaan toisiinsa", Birgitta ehdotti säteilevästi, kun oli saanut syötyä ruokansa ja hiveli uuden rakkaansa käsivartta ehdottelevasti. "Haluaisin viettää aikaa kahdestaan.." nainen kuiskasi Brysonin korvaan. Eileen huonoksi onnekseen sattui kuulemaan tämän kuiskauksen ja äännähti ällötyksestä kieli ulkona. Hyi, tuollaisen lepertellyn saisi jättää pois ruokapöydästä!
Birgitta mulkaisi tytärtään hitusen paheksuvasti, mutta Ellie kohautti olkiaan.
"Haloo, täällä on alaikäisiä", Eileen ilmoitti muka anteeksipyytäväisenä ja joi juomansa loppuun.

Kun Eileen totesi, etteivät he pystyisi tutustumaan paremmin toisiinsa jos eivät voisi hengailla koulussa samoissa porukoissa, pahiksen teki mieli huitaista takaisin että oliko siihen muka edes tarvi tai halua. Eileenillä selvästi oli halua tuntea Chase, mutta pojan puolesta tunteet eivät olleet samanpuolisia. Ei sillä etteikö he voisivat tuttuja olla ja vaikka moikata toisiaan jos keskustassa sattumalta törmäisivät, mutta tuskinpa muuta. Ei Chase ollut kovin innokas luomaan vahvaa sisarussuhdetta toiseen. Tai mitä tytöllä sitten olikaan mielessään. Toisen innokkuus poikaa kohtaan oli karmivaa, eikä Chase yleensä helpolla mistään hämmentynyt tai järkyttynyt. Tämä oli kuitenkin hyvin ahdistavaa ja häiritsevää koko tilanne. Ja se kaikki johtui vain ja ainoastaan Eileenistä. Toisen läsnäolo ärsytti, häiritsi liikaa. Tietoakaan siitä että mistä se johtui tarkemmin.
Siihenkään ei sanottu mitään kun tyttö kertoi pahiksen olevan mielenkiintoinen ja kiehtova. Tarvitsiko toisen koko ajan sanoa jotain? olisi vain hiljaa ja keskittyisi ruokaansa nyt kun vihdoin aloitti syömisensä.

Vanhukset lepertelivät keskenään jotain, Birgitta oli ainakin kovin innokas siirtymään kahden Chasen isän kanssa. Helvetti soikoon, että jaksoivat. Chase pyöritti silmiään, tämänkö takia hän hitto vie oli tänne tullut? törkeää, faija ensin raivonnut pojalleen viimeiset kaksi päivää kuinka pakko toisen on tulla paikalle. Mutta eihän Birgitta edes ollut kiinnostunut mistään muusta kuin Brysonista.
”No jospa me nyt sitten vähän käytäisiin kävelyllä”, Bryson totesi ja katsoi ahnaasti naistaan, jolloin Eileen keskeytti toisten lempeän hetken sanoillaan.
”Sä olet oikeastaan ainoa alaikäinen täällä”, pahis huomautti ja joi vettä lasistaan. "Mä olen täysi-ikäinen ja sen takia ihmettelenki että minkä takia mulle ei tarjottu bisseä?", kysäistiin heti perään sanat nyt tarkoituttenu Brysonille, joka mulkoili jälleen poikaansa syyttävästi.

"Mennäänpä", Bryson sanoi ehdottavaisesti, ystävällisesti Birgitalle ja nousi ylös, ojentaen kättään naiselleen. Vittuako nuo jättivät Chasen yksin tuon sekopäisen muijan kanssa, tästä ei hyvää seuraisi kuitenkaan. Jätkä mulkaisi isäänsä ja sitten vieressä istuvaa tyttöä epäilevästi. Olisi voinut vaikka samalla todeta isälleen ettei häntä täällä enää tarvittaisiin, mutta se luultavasti olisi johtanut sitten siihen ettei rahaa enää tippuisi pahiksen tilille niin helposti.

Eileen mulkaisi Chasea nyt enemmänkin nyrpeästi, kun tämä oli huomauttanut tytön olevan ainoa alaikäinen. Ellie oli kuvitellut Chasen olevan samalla puolella hänen kanssaan, mutta eipä näköjään. Tai taisi pahis sittenkin olla samoilla tunnelmilla toisen vanhempansa seurustelusta, kun Chase haukkui huonoa palvelua.
"Hei, me ollaa samalla puolella", brunette huomautti Chaselle ja katsoi tätä tuimasti. Birgitta oli kuullut tämän ja mulkoili taas tytärtään pahasti. Hän ei voinut ymmärtää, miksi hänen tyttärensä ei pitänyt hänen uudesta miesystävästä.

Pian ruokasalissa oli hiljaista, kun Birgitta oli kadonnut Brysonin kanssa kikattaen ovista ulos. Eileenin toinen kulma oli kohonnut 'anna mun kaikki kestää' -tyyliin. Hänen äitinsä oli kuin mikäkin teinityttö ensimmäisen oikean ihastuksensa kanssa. Hyi. Ällöttävää nähdä oma äiti virnuilemassa siihen tyyliin ja kikattaessa kuin mikäkin seinähullu.
Eileen vilkaisi sitten pitkästä aikaa taas Chaseen, mutta nyt hän ei enää katsonut toista silmät tuikkien, vaan pikemminkin murjottavaan sävyyn.
"Myönnä pois, säkään et tykkää noiden kahden seurustelusta", irlantilaistyttö totesi ja pyyhki suunsa servettiin, jonka laski sitten takaisin pöydälle lautasensa viereen.

"Mun tekee mieli vaa oksentaa, kun nään äidin tollasena. Yäk."
Ei Eileenillä ollut minkäänlaista ongelmaa avautua Chaselle, sillä olihan toinen samanlaisessa tilanteessa kuin hän. Jätkä jos kuka ymmärsi, miltä tytöstä sillä hetkellä tuntui.
"Miten sun äitis on ottanu tän jutun?" Eileen kysyi sitten ja katsoi Chasea uteliaasti.

”En mä ole kenenkään puolella”, Chase totesi jokseenkin jopa hieman häkeltyneenä. Ei kai tässä nyt mitään puolia kuitenkaan pitänyt päättää? Pahis otti lasistaan hörpyn ja ahmi ruokaa suuhunsa minkä kerkesi, eikä edes viitsinyt miettiä kuinka sivistyneesti ruokailunsa hoiti. Veistä Chase käyttänyt, kuhan nappasi haarukallaan palasia ja ähki suuhunsa.
Onneksi isä ei sitä niin jaksanut huomioida, olihan tuolla parempaakin katseltavaa kuin oman pojan huonot ruokatavat. Vaikka kyllähän toista koko ajan mietitti, että mikä siinä oli kun ei poika osannut käyttäytyä kasvatuksensa mukaisesti.

Kyyhkyläiset poistuivat. Jes, tästä varmaan hyvää seuraisi taas. Chase vilkaisi vierustoveriaan, joka parhaillaan mulkaisi pahista. Tai ei oikeastaan mulkaissut, kuhan murjotti. Hassua, ensin toinen on käyttäytyi pirteästi ja turhankin innokkaasti ja nyt jo murjotettiin. Chase pyöritti silmiään ja joi juomastaan vähän lisää. Hän oli oikeastaan valmis poistumaan paikalta, mutta tyttö kerkesikin aikaista suunsa ennen sitä.
Pahis nosti leukaansa hitusen ylemmäs. ”Ehkä näin. Mutta en mä aio kuitenkaa asiasta murjottaa. Mulle koko juttu on yks hailee, tehkööt mitä huvittaa. Ei se mun elämää pahemmin liikuta mitenkää”. Se oli totta. Eihän Chase enää asunut kotona, mitäs hän asiasta alkaisi kyhnöttää. Ja jos isä kerran naisestaan noin iloiseksi tuli niin mikäs siinä. Ehkä rahaakin tippuisi tulevaisuudessa paremmin jos toinen leijailisi pilvissä.

Ehkä Chase oli turhan tyly tyttöä kohtaan. Nyt kun toinen vaikuttikin hieman normaalimmalta.. se turhamainen yli-innokkuus oli ollut ärsyttävää ja jokseenkin karmivaa. Mutta ehkä se oli vain hermostuneisuutta uudesta tilanteesta? ehkei pahiksen tarvitsisi olla niin välinpitämätön siitä mitä toiselle suustaan päästi. Mutta mitään bestiksiä tässä ei alettaisiin.
”Ei kai tää nyt noin kamalaa ole?”, kysäistiin huvittuneena kun Eileen oli todennut tahtovansa oksentaa.
”Ei sitä kiinnosta. Sillä on mies”, Chase vastasi äitiinsä kohdattuun kysymykseen ja työnsi lautasensa kauemmas itsestään. Asento vaihdettiin hieman rennommaksi, pahis suoristi jalkansa pöydän alle ja läsähti tuolissaan alemmas, kädet aseteltiin litteän vatsan päälle.

Eileen oli hieman häkeltynyt siitä, kuinka Chase suhtautui heidän vanhempiensa seurusteluun. No, saattoi olla mahdollista, että Chasen äiti oli päässyt yli miehestään, mutta tosiasia oli kuitenkin se, että Eileenin isä suri yhä Birgittan perään. Ehkä Eileenin pitäisi vihjata Chaselle, että tytön äiti oli vain kiinnostunut rahasta? Ehkä se saisi Chasen ajattelemaan asiaa hivenen negatiivisemmalla kannalla ja yrittäisi yhdessä Eileenin kanssa tuhota Birgittan ja Brysonin suhteen. Sitten äiti palaisi varmasti takaisin isän luokse ja kaikki olisi jälleen hyvin! Eikö niin? Eikö suunnitelma ollutkin aika lailla aukoton? Ainakin Ellien mielestä se oli, melkein jopa täydellinen.
Tosin... Tahtoisiko Eileen tosiaan tuoda mielipahaa sekä äidilleen että Brysonille? Nämä kun näyttivät kuitenkin loppupelissä viihtyvän toistensa seurassa. Mutta se oli varmasti vain sitä alkuhuumaa. Ehkä parin kuukauden päästä heidän suhteensa olisi latistunut ja sitten Eileen voisi yrittää hajottaa heidän suhteensa? Nyt alkoi kuulostaa paremmalta tämä suunnitelma. Ei tavis kuitenkaan mikään kovin kostonhimoinen tai vihainen ihminen ollut.

"Mut mua liikuttaa, koska mun isä on nyt ihan yksin", Ellie sanoi sitten ja vilkaisi sivusilmällään pahikseen, joka otti tuolillaan paremman asennon. "Ja sillä ei oo naista", tyttö tähdensi vastaustaan ja henkäisi syvään. Isä oli todellakin ollut niin allapäin viimeiset kuukaudet, ettei Elliellä olisi pian enää voimia kestää isän käytöstä. Äidin lähtö ei ollut helppoa naiiville isälle, joka yhä kuvitteli, että he palaisivat vaikeuksien kautta takaisin yhteen. Okei, vaikka Eileen olinkin päässyt eroon äidin lyönneistä ja pahoinpitelemisistä, hän tahtoi, että vanhemmat palaisivat takaisin yhteen ja löytäisivät jälleen sen rauhan harmonian. Äiti oppisi hillitsemään ne kiukunpuuskansa, eikä enää purskaisi niitä tunteita tyttäreensä.

"Miks sun porukat eros?" tyttö esitti taas uuden kysymyksen ja käänsi katseensa Chaseen. Jälleen hänen silmänsä alkoivat tuikkia ihastuksesta, kun hän vain katsoikin pahista. Toinen näytti niin coolilta ja itsevarmalta, ja juuri nuo piirteet vetivät Eileeniä jotenkin mystisesti puoleensa.

Eileen mainitsi jotain isästään, kertoi tuon olevan aivan yksin ja tytön eleistä pystyi lukemaan myös sen, ettei mies hirveän onnellinenkaan ollut. Chase katsoi pitkän ajan Eileetä. Ilmeestä ei oikein pystynyt päättelemään mitään, ei pahis itsekään tiennyt mitä ajatteli tai mitä oli tahtomassa sanoa. Aikoisiko hän nyt tosissaan jauhaa niin sanotun sisarpuolensa kanssa vanhemmista? siitä ettäkö kuka oli onnellinen ja kuka ei? se ei ollut ihan Chasen tapaista, mutta Eileen vaikutti huolestuneelta isäänsä kohtaan, tai ainakin tuo sääli vanhempaansa. Ilkeily ei kuitenkaan olisi oikea ratkaisu mihinkään, kunhan vain Eileen osaisi pysyä oikeiden rajojen sisällä.
”Kyllä se varmasti saa jonku uuden”, Chase totesi vähän välinpitämättömään sävyyn, kohautti olkiaankin pienesti, mutta kuitenkin siitä kaikesta hehkui jotain ystävällistäkin. Ehkä se oli se pitkään pysyvä katsekontakti tai jotain..

”No se sama vanha loru.. mutsi löysi uuden miehen ja lähti sen matkaan”, vastattiin esitettyyn kysymykseen. Nyt katse oli jo siirretty tyhjään lasiin, jota pahis pyöritteli käsiensä välissä. ”Mutta kyllä mä vielä mutsia nään, enkä kanna sille kaunaa. Minkäs tunteilleen mahtaa, eihä siinä mitää järkeä ois lojua jonkun kanssa jos se ei oikeelta tunnu”. Niin. Niin se vain yksinkertaisesti oli. ”Ja faijaki näyttää ihan tyytyväiseltä, on omilla jaloillaan ja uus nainen kainalos. Jos ne haluu olla Birgitan kanssa yhessä nii en mä ala siihen puuttumaan”. Ja parempi olisi jos Eileenkään ei siihen puuttuisi mitenkään.

Chase huokaisi, venytteli hieman päätään sivulta sivulle ja jatkoi lasilla leikkimistä. Saisikohan hän jo poistua? turhaan hän täällä istui.. hän oli jo yhdeksi päiväksi viettänyt tarpeeksi aikaa täällä ja tässä seurassa.

Eileen päästi epämääräisen tuhahduksen huuliensa välistä, kun Chase sanoi, että tytön isä saisi varmasti uuden naisen elämäänsä. Chase ei todellakaan tainnut olla tippakaan romanttista tyyppiä. Mutta ei se mitään, Ellie kun pääsisi tekemään taikojaan, niin kyllä Chasestäkin romanttinen saataisiin. Hihi.
"Mutta kun se ei halua uutta. Se haluu yhä äidin takas. Sä et vaan tajua", Eileen huokaisi ja nojautui nojaamaan kyynärpäällään pöytää vasten Chasea katsellen. "Se rakastaa äitiä yhä. Btw, onks sulla tyttöystävää?" Eileenin järjenjuoksua ei todellakaan kannattaisi miettiä, koska kukaan ei pysyisi hänen ajatuksiensa perässä. Hyvä kun tavis pysyi omien ajatuksiensa perässä.

Chasekin perheessä siis äiti oli löytänyt uuden miehen. Olikohan tämä yleistä eroissa? Että nainen oli vain kyllästynyt mieheensä ja iskenyt silmänsä uuteen kolliin? Niin... Kaipa omaan mieheensä oli mahdollista kyllästyä. Elliestä se silti kuulosti julmalta. Miten muka rakastamaansa mieheen pystyi kyllästymään? Jos se ei sitten ollutkaan sitä tosirakkautta, vaan sellaista kevyttä rakkautta. Nimittäin jos rakkaus olisi molemminpuolin yhtä syvää, niin tuskinpa sitä erottaisiin. Yritettäisiin vain ratkoa ongelmat ja jatkaa niistä huolimatta eteenpäin.
Hohhoihh, liikaa ajateltavaa Eileenille yhdeksi päiväksi. Vanhempien ero oli todellakin onnistunut saamaan Eileenin ajattelemaan asioita enemmän.

Vieressä istuva nuorukainen sanoi, ettei aikoisi puuttua isänsä ja Eileenin äidin yhdessäoloon. Taviksen kasvoilla kävi nopea irvistys, jonka hän kuitenkin sai nopeasti peitettyä. Eihän hän nyt halunnut paljastaa Chaselle, että tytöllä ei ollut puhtaat jauhot pussissa heidän kahden vanhempien seurustelusta. Kun Chase oli kerta tyytyväinen sen hetkisen tilanteeseen...
"Missä sä asut?"
Ei Chase nimittäin tainnut isänsä luona asua, eikä äitinsä luona. Sen verran fiksu Eileen oli onnistunut päättelemään.

Eileen tuhahti turhautuneena, ihan kuin pitäisi Chasea maailman tyhmimpänä ihmisenä, ihmisenä joka ei ymmärtänyt Eileenin ajattelumaailmaa. Kieltämättä siihen oli vaikea päästä sisälle. Ei sillä, että Chase erityisemmin edes sitä halusi.
Tyttö selvensi asioita ääneen, Chase tuijotti toista välinpitämättömästi, mutta kuunteli kuitenkin. Vastaamaan kyseiseen aiheeseen pahis ei kerennyt kun Eileen jo uteli pojan siviilisäätyä. Pahis nostatti toista kulmaansa ja tuhahti.
”Ehkä sä joskus löydät siihen vastauksen”, sanottiin hieman ärsyyntyneenä, Chasella ei ollut aikomustakaan antaa yhtään tarkempaa vastausta. Chasen asiat eivät kuuluneet tytölle yhtään sen enempää kuin muillekaan.
”Sun faijastas.. ehkä sen pitäis vaan tajuta, että nyt on aika päästää irti ja jatkaa elämää”, tokaistiin aidolla omalla mielipiteellä. Mutta heti jälkeenpäin ajatellen vastaus kuulosti taas ilkeältä, eikä se ollut taaskaan ihan niin vahvasti tarkoitettu. ”Kyllä mä tajuan ja ymmärrän… mut.. se ois sille ittellee vaan hyväksi jos sen tajuis”.

”Keskustan lähettyvillä..”, vastattiin epäluuloisena ja jätettiin kertomasta taas kaikki yksityiskohdat. Miksi Eileen tahtoi tietää tuollaisia asioita? omituinen likka.. tai sitten pahis oli tosiaankin vainoharhainen. Mutta ei epäluuloisuus synny turhasta, kyllä toisesta paistoi jotain hämärää.
Chase pamautti kämmenensä pöydän päälle ja nousi ylös. ”Jaa, ehkä mä voisin lähtee karkuun tässä vaihteessa ku faija ei oo hyppimäs iholle”, naurahdettiin kankeasti, perään tuhahdettiin vielä huvittuneena.
”Sä varmaan pärjäät täällä ihan yksinki vai mitä luulet?”.

Chase ei ollut halukas jakamaan yksityisasioistaan Eileenille ja tyttö murtisti murheellisesti alahuultaan.
"Heii, me ollaa jo melkee perhettä. Eiks perheen kesken kuulu jakaa kaikki?" irlantilaistyttö yritti puolustella itseään kaikin keinoin, mutta tajusi stten hyvin ison ongelman äskeisissä sanoissaan; ei hän nyt tahtonut oikeasti perhettä olla Chasen kanssa! Sillä muutenhan tytön olisi mahdotonta haaveilla toisesta sillä tavalla. Y'know, he eivät voisi olla yhdessä, jos heidän perheensä yhdistyisivät. Tai voisivathan he, mutta heitä saattaisiin katsoa hieman halveuksuen.
Tosin.. Välittikö Eileen muka oikeasti muiden mielipiteistä? Not, haha! Siitäs saitte, senkin moukat. Ellie ihastui keneen tahtoi, eikä kukaan voinut häntä estää. Oliko jo liian kiireellistä puhua ihastumisesta, sitä Ellie ei edes päässään miettinyt.

"Missä tarkalleen?" brunette kysyi haluten saada tarkemman vastauksen Chasen asunnon sijainnista. Eihän Eileenillä nyt mitään taka-ajatuksia ollut, ei lainkaan! Hän vain voisi joku päivä ilmestyä Chasen oven taakse ja niiin.. Ei siinä nyt mitään pahaa pitäisi olla. Mutta miksi sitten Chase katseli häntä jotenkin epäluuloiseen sävyyn?
Pahiksen pamauttaessa kätensä pöytään ja noustessa sen ääreltä Eileen älähti vastaan Chasen suunnitelmia. Tyttö nousi myös ylös ja katsoi nuorukaista vaativasti.
"En pärjää, mähän eksyn tänne vielä!" tavis henkäisi ja pudisteli päätään rivakasti. "Jos sä meet, niin mäkin meen. Sitä paitsi, uskallatko sä muka jättää mua tänne yksin? Mähän voin olla jokin ihme hullu, joka varastaa sun isältäs ja yrittää.. Aiheuttaa.. Sekasortoa?" Loppua kohden Eileen ei oikein ollut keksinyt mitään fiksua ja siksi hänen sanansa olivat muuttuneet tönköiksi.
Tyttö virnisti sitten leveästi Chaselle ja hänen kasvoillaan olevasta ilmeestä näki sen, ettei hän aikonut jättää pahista vielä rauhaan.

"Minne mentäis?"

”Eipä oikeestaa.. ja vaikka perheen kuuluiski jakaa kaikki keskenään, nii siihen ei olis tässä tilanteessa edes tarvetta. U know, me ei olle edes virallisesti vielä mitää perhettä”, tokaistiin katse jossain aivan muualla, mutta se kuitenkin siirrettiin hetkeä myöhemmin Eileenin kasvoja päin. ”Ei millään pahalla”, Chase virnisti ollakseen jälleen hitusen ystävällisempi.
”Siinä yhen kiskan lähettyvillä..”, tarkennettiin hieman asuinpaikkaa, mutta ei kuitenkaan liikaa. Tai ehkä sittenkin.. mistä sitä tietäisi kuinka kekseliäs tyttö toinen oli ja kuinka paljon toista kiinnosti löytää pahiksen kämppä. Nääh, ehkä Chase rupesi mielessään taas liian vainoharhaiseksi, miksi muka Eileen tahtoisi selvittää jätkän asuinpaikan? miksi se toista kiinnosti.. varmasti vain yritti kohteliaisuuttaan udella, näyttää että kiinnosti ja oli valmis rakentamaan sisarsuhteen tai jotain muuta shittiä. Helvetti, ei sitä voinut tietää ja ei se oikeastaan edes niin tärkeää ollut..

Chase vähän katsoi toista hämmästyneenä, sillä Eileenkin oli noussut ylös, aivan heti jälkeen pahiksen. Toinen henkäisi heti ettei todellakaan voinut jäädä yksin, ei pärjäisi. Sen jälkeen puhesorina alkoi, toinen kertoi ja puhui, Chase katsoi entistäkin hämmästyneempänä. ”Kiva tietää, että sä olet varas”, Chase naurahti toisen sanoille. ”Kuule, ei mitää hätää. En usko että faija edes huomais vaikka jotain näpistäisitki”, heitettiin perään vinkaten toiselle huvittuneena.

”Mä ajattelin mennä himaa.. sinne mä en kyllä voi ottaa ketään mukaa, sori.. mutta ehkä mä voin jäädä tänne vielä hetkeksi..” vittu.vittu.vittu.
”Jep, meikä lähtee kattoo telkkaa”. Jalat kantoivat olohuoneeseen heti sanojen jälkeen, pahis heittäytyi sohvalle ja toivoi, että pääsisi pian kotiin. Jos vaikka faija ilmestyisi paikalle niin Chase voisi keksiä hyvän tekosyyn karata ja sitten Eileen ei voisi tyrkyttää itseään mukaan.

No johan nyt, Chase olikin vaikea pala lepyteltäväksi. Eileen kun sentään yritti olla niin hurmaava ja herttainen kuin vain suinkin osasi! Ehkä hän ei yrittänyt tarpeeksi? Niin, sen täytyi olla syynä, koska muutenhan Chase olisi mielellään kertonut tarkasti sen, missä päin San Diegoa hän asusti. Ei, ei Ellielle tullut edes ajatelleeksi sitä, että Chase ei vain yksinkertaisesti tahtonut kertoa tälle tuntemattomalle tytölle asuinpaikkaansa. Eihän asuinpaikan salassa pitämisessä ollut edes mitään järkeä. Vai oliko?
"Minkä kiskan?" Brunette uteli jälleen ja yritti loihtia mahdollisimman herttaista ja viatonta ilmettä kasvoilleen. "Senkö, missä ne myy alaikäsille viinaksia? Kato, kyllä mä nää jutut kyllä tiedän."
Tai sitten Eileen ei tietänyt, hän vain halusi tietää kaiken.

Ensiksi irlantilaissyntyinen tyttö säikähti oikeasti sitä, että nyt Chase oli tekemässä lähtöä. Tyttö oli jo inahtamassa murheellisesti, mutta juuri ennen sitä Chase ilmoitti jäävänsä vielä hetkeksi aikaa. Score!
"Hienoa!" Ellie hihkaisi riemuissaan ja säntäsi oitis toisen perään olohuoneeseen. "Täällä on muuten tosi kaunista, jos en ollu jo aikasemmin sanonut."
Kyllähän tällaisessa talossa kehtaisi asua ja näytellä sitä muille. Eileen ei osannut edes kuvitella, että näin rikkaita ihmisiä oli oikeasti olemassa. Jotenkin tyttö ei enää ihmetellyt sitä, miksi äiti oli niin 'ihastunut' Chasen isään.

Chase istuutui sohvalle, mutta Eileen jäi nojailemaan sohvan selkämystä vasten ja katseli enemmänkin poikaa kuin televisiota. Oli niin paljon asioita, joista tyttö halusi Chaselta kysellä, mutta niille jokaiselle oli varmasti oma aikansa. Tai sitten ei.
"Mitä sä harrastat? Entä minkälaista musiikkia sä kuuntelet? Tykkääks sä enemmän blondeista vai bruneteista? Vai mustapäistä? Siis en nyt tarkota niitä mustia täpliä naamassa, vaan mustahiuksisia ihmisiä."
Hahaha. Voi Chase parka. Kenen kynsiinkään jätkä oli joutunut.

Eileen kyseli tarkemmin kiskasta, joka ei niinkään yllättänyt. Chase huokaisi raskaasti mielessään. ”No just sen kiskan”, pahis vastasi, vaikkei hänellä ollut niinkään tietoa mistä kiskasta toinen puhui. Chasen mielestä melkein jokaisessa kiskassa myytiin alaikäisille kiellettyjä juttuja, vitut ne myyjät mistään välittivät, rahaa vain halusivat kassaansa. Chase ei jaksanut olla enää kiinnostunut siitä minkä vuoksi tyttö oli niin kauhean kiinnostunut. Joko toinen oli utelias kiusankappale tai jonkinlainen friikki, ihan miten vain. Ei pahis toiselle mitään tarkkaa osoitetta antaisi vaikka toinen kuinka kyselisi.

Chase vain pyöritteli silmiään kuullessaan selän takaansa toisen riemukkaan hihkaisun. Ja tietty muija seurasi häntä olohuoneeseenkin, mitäs muutakaan. ”Joo, kiitti”. Eipä ollut enää Chasen kämppä tämä, eikä häntä kiinnostanut miten kaunista täällä oli, ei edes silloin kuin itse täällä asusteli. Sellaiset asiat olivat poitsulle yhtä turhanpäiväisyyttä.

”Kaikkee turhaa.. nyrkkeilyä ja katukilpa-ajoa”, vastattiin telsua tuijottaen. Chase nostatti leukaansa ja mietti hetken, olikohan hän sanonut vääriä asioita? ”ei tarvii jälkimmäistä mainita sitten faijalle, jos viittisit olla sen verran ihana”, naurahdettiin turhautuneena ja keskityttiin taas telkkarin kattelemiseen. Tai tuskinpa sillä niinkään olisi väliä vaikka pojan isä asiasta kuulisi. Olihan tuo tiennyt tuosta laittomuudesta aikaisemminkin, mutta uskoi näillä hetkillä poikansa lopettaneet sellaiset hölmöilyt. ”Silloin tällöin valokuvausta.. mutta se ei niinkään oo harrastus, kuhan sellasta.. vapaa-ajan vietettä toisinaan”, kerrottiin vähän lisää, ehkä vähän hämäykseksi aikaisemmista paljastuksista.
”Kuuntelen hyvää musaa ja blondit on jees.. hei mitä vittua, mitä noi sun kysymykset oikein on?”, Chase naurahti jo huvittuneena. Muija oli ihan sekopää mustapää juttuineen ja kaikkineen. Tässä olisi vissiin pitänyt tosissaan jo häiriintyä tai jotain, mutta Chase oli liian välinpitämätön sellaiseen. Ei toinen kuitenkaan mikään ongelma ollut. Ainakaan vielä.

Eileen päästi hiljaisen 'ahaa' -henkäyksen, kun Chase sanoi asuvansa juuri sen samaisen kioskin lähellä. Nyt Ellie siis tiesi, missä päin toinen asui! Hienoa, kerrassaan hienoa! Asuinaluea ei ehkä ollut aivan rauhallisimmasta päästä, mutta ei kai se mikään ongelma ollut tälle tytölle. Kukaanhan ei tekisi mitään hänelle, ellei brunette itse sitä sallisi. Ehkä Eileen voisi kuitenkin varmuuden vuoksi pitää mukanaan tennismailaansa, jos hän nyt sillä seudulla sattuisi kävelemään.

Irlantilaistyttö kuunteli hyvinkin kiinnostuneena, kun Chase kertoi harrastuksistaan. Ohhoh! Chasehan vaikutti olevan oikea paha poika! Ja Eileen tajusi kiinnostuneensa miehenalusta vain entistä enemmän.
"Ehkä mä oon sen verran ihana.." Eileen hykersi huvittuneena, kun Chase pyysi jättää häntä kertomaan harrastuksistaan sisälleen. "Aika vaarallisia harrastuksia... Katukilpa-ajo... Vauu.." tyttö puhui enemmän itsekseen ja yritti sisäistää saamiaan tietojaan. "Ootko sä koskaan loukkaantunut pahasti?"

Brunette purskahti heleään nauruun, kun Chase selvästi kyseenalaista Eileenin esittämiä kysymyksiä. Eileen siirteli hiuksiaan muka viattomasti korviensa taakse ja antoi mairean hymyn nousta huulilleen.
"Mä vaa yritän löytää jotain samankaltaisuuksia meistä", tavis kertoi huvittuneella äänensävyllä ja päätyi sitten nostamaan ruskeasävyistä mekkoaan ylemmäs olkaimista. Hyvä kun Eileenin koko rintavarustus ei ollut paljastunut Chaselle... Kyllä tyttö nyt sen verran siveellinen oli, ettei aikonut aivan ensimmäisellä tapaamisella alkaa itseään tyrkyttää.
"Mä muuten harrastan tennistä, ellen kertonu sitä jo aikasemmin", tyttö päätti tokaista tähän väliin, koska se sopi hänen mielestään tähän. Vai oliko hän jo kertonut harrastavansa tennistä? Nääh, aivan sama. Ei kai pieni muistutus ollut pahasta. "Ja mä kuuntelen... Sex Pistolsia, The Soundsia, The Clashia... Ai niin, ja mulla on kissa. Mitä muuta sä haluisit musta tietää?" Eileen esitti kysymyksensä niin vilpittömästi kuin osasi ja tapitti Chasea iloisesti hymyillen.

Toinen lupasi olla kiltti ja jättäisi mainitsematta pahiksen pahemman puoleisista harrastuksista tämän vanhemmille, Chase vilautti toiselle kiitollisen hymyn, vaikka esitystähän se vain oli. Silmiäkin vain pyöriteltiin kun Eileen hurmaantuneen tuntuisena totesi harrastukset vaaralliseksi, niin kai sitten.. kai ne olivat, ei Chase ollut koskaan ajatellut asiaa siltä kannalta. Eikä jaksaisi edes, harrastukset olivat täysin huvin vuoksi keksitty. Pahis rakasti autojaan ja katukilpa-ajo oli paras tapa rentoutua.
”No jaa’a.. muutaman kerran”, vastattiin tytön esittämään kysymykseen, samalla kun rämpytettiin kaukosäädintä. Telsu oli kyllä paska keksintö kun ei sieltä kerran voitu näyttää koskaan mitään mielenkiintoista. ”Tai en oikeestaa koskaa mitenkää erityisen vakavasti. Oon mä käden saanu hankittua kipsii ku humalassa ajanu päin puuta tai kisassa tullu auto väärää aikaa vastaa.. pitäny väistää ja sillee.. niskatuki yllä pari kertaa sairaalaa, mut ei silloinkaa mitää ollu edes.. vissii joku varatoimi tai jotain, emmä tiiä”. Ei Chase voinut muistaa, useimmiten hän oli ollut aineissa tai humalassa jos jotain oli sattunut, eikä selvin päinkään ensimmäisenä tavoitteena ollut kuunnella sairaalatytsyjen sanoja.

Eileen siirteli hiuksiaan korvan taakse. Sääli, että toinen oli niin outo ja vähän friikki vissiin, sillä toinen oli ihan sievä, nätti. Chase nostatti kulmiaan tuhahtaen ja siirsi katseensa takaisin telsuun. ”En usko, että löydät meistä samankaltaisuuksia vähään aikaan, sori vaan”, pahis naurahti.
Eileen puhui harrastuksistaan, jotain muutakin itsestään, jätkä tuijotti automainosta ja vasta sen loputtua keskittyi tyttöön, joka olikin lopettanut jo puheensa. ”Ai, kiva. Mielenkiintoista. Joo, eläimet on jees”. Chase ei ollut täysin varma oliko toinen puhunut kissasta vai koirasta, joten eläimet kävi hyvin. ”Tuota… joo, kerro mitä haluat”.

”Chase”, kuului matala ääni olan takaa, pahis vilkaisi taakseen ja näki isänsä, joka ei tosiaankaan näyttänyt enää niin siistiltä ja hienostuneelta kuin aikaisemmin ruokapöydän äärellä ”et kai sinä tosissasi löhöä sohvalla ja pistä Eileeniä katselemaan telkkaria? näyttele tytölle paikkoja”.
”Itse asiassa, mun pitäis vissii piakkoin poistua. Jos vaikka joskus toiste”, pistettiin takaisin nousten sohvalta, kädet valuen farkkujen taskuihin. Mies oli aukaisemassa suunsa jo närkästyneen näköisenä, eikä Chase millään olisi jaksanut kuunnella.. millä hän keksisi hyvän syyn lähteä? ei hän rahalähdettään kuitenkaan voisi taas suututtaa. ”Ois kandennu vilkasta peilii faija, tukkahan sojottaa jätkällä ku nyrkkitappelun jälkee. Tais olla rajut otteet pelissä, hä?”, vinkattiin toiselle silmää ja iskettiin hellästi nyrkillä toista olkapäähän.
”Nyt kuule Chase, siisti tuo suus”. Varmasti mies olisi halunnut avautua siitäkin kuinka pahis nyt nolasi itsensä ja isänsä vieraiden edessä, pyh..
”Ota iisisti hei faija.. mut mun pitää oikeesti mennä. Oli kiva tavata teijät molemmat. Eileen, sä pärjäät täällä varmasti hetken näiden vanhusten kanssa”, virnistettiin tytölle ja hipelöitiin valmiiksi taskun pohjalla olevia avaimia.

/sori tönkkö:---D osaan keskittyä taas vaihteeks

"Ei kännissä saa ajaa", tuli kuin apteekinhyllyltä, kun Chase kertoi loukkaantumisestaan. Ellie katsoi nuorukaista tyrmistyneenä. "Sä oot tyhmä", brunette totesi päätään pudistellen ja hänen huulensa vääntyivät hivenen mutrulle. Tämä oli selvästi laskenut Chasen pisteitä Eileenin silmissä, sillä tyttö inhosi humalaisia ihmisiä. Hän ei ollut absolutisti, mutta hän inhosi nähdä muita humalassa. Kuten äitiään, mutta onneksi viime kerrasta on jo pari kuukautta. Koska humalassa äidillä oli tapana lyödä tytärtään, aivan suotta ja seuraavina päivinä Eileenillä oli mustelmia ympäri kehoaan. Tämä tosiaan oli syynä siihen, miksi Eileen halveksi humalaisia ihmisiä.

Chasen isä keskeytti heidät sitten ja tyttö käänsi katseensa tähän. Hänen äitiään ei näkynyt missään, mutta Chasen isän ulkonäön perusteella... Köh köh.
Chasekin oli pistänyt sen huomioon ja irvaili tästä isälleen. Eileeniä alkoi jostain syystä kuvottaa ja hän joutuikin kääntymään poispäin Chasen isästä, koska inhotuksesta johtuva irvistys kipusi hänen kasvoilleen.
Pahis ilmoitti sitten lähtevänsä ja tyttö kääntyi katsomaan tätä 'et kai tosissasi aio jättää minua tänne yksin, kun vanhempamme ovat juuri kuksineet?'- ilmeellä.

"Ai niin!" Eileen 'muisti' sitten ja näytti helpottuneelta. "Mun pitää tehdä yks koulujuttu loppuun, koska se täytyy palauttaa mahdollisimman pian. Chase voi varmaankin tarjota mulle kyydin kotiin?" Eileen katsoi Chasea merkitsevästi, eikä toinen saanut nyt kieltäytyä.

Vähät väliä mitä Eileen ajatteli kännissä autonajelusta. Ihan kuin Chase usein muka sellaista teki.. kuhan nyt joskus aikaisemmin kun oli aineissakin vielä kiinni. Kyllä pahis oli paljon tapojaan parantunut, sitä ei kukaan voisi kieltää.
”Ihan miten vain”, sen enempää Chase ei kommentoinut, vaikka Eileen olikin juuri häntä tyhmäksi haukkunut. Miten vain. Ha, pienet naurut tummatukka olisi voinut kyllä antaa. Eileen oli jotenkin todella suloinen mutristellessaan suutaan ja epätyytyväisenä päätään pudistellen. Chase kuitenkin vain hymähti huvittuneena ja jätti asian siihen. Oli toinen kuitenkin sen verran outo tapaus, ettei pitäisi rohkaista mitenkään. Mielummin Chase katselisi toista mutrusuisena kuin yli-innostuneena friikkinä.

Eileen ei pitänyt ideasta, että Chase olisi jättänyt tuon yksin heidän vanhempiensa kanssa. Ilme esitteli mielipiteen hyvin, eikä Eileenin tarvinnut edes sanoa sanaakaan, Chase ymmärsi tilanteen ilman niitäkin. Mutta asia nyt kuitenkin menisi niin, ettei pahis tänne enää hetkeksikään jäisi, eikä todellakaa aikonut ottaa Eileeniä mukaansa ja lähteä hengaamaan tuon kanssa. Eikös tyttö ollut aikaisemmin jotain sellaista ehdotellut ..
”Moro faija, soitellaan”, Chase huutaisi vielä vähän kovaäänisempänä ja varmana, jotta herra Duncan ymmärtäisi olla hiljaa. Tästä ei enää puhuttu, pahis oli tehnyt päätöksensä ja siinä pysyttäisiin. Selkä oli käännetty jo ja askeleet marssivat kauemmaksi toisista, kunnes Eileen kiljaisi jotain. Silmiä räpytettiin muutaman kerran ja hämmästyneet kasvot toljottivat pientä. Uskomatonta…
”Mutta totta kai! Chase tarjoaa sinulle mielellään kyydin!”, faija totesi tyytyväisenä, tiedä sitten johtuiko siitä että tuo ajatteli lapsien tekevän tuttavuutta tai oliko innostuneisuus tyytyväisyyttä tulevasta laatuajasta pariskunnan kesken. No ainakaan toinen ei enää vastustanut Chasen lähtöä.
”Miten vain”, Chase huokaisi silmiään pyöritellen ja marssi jo autolle. ”Mä en sit venaa kauaa”, huudeltiin selän taakse tytölle. Millekään vessakäynneille tai meikkiparannuksille ei aikaa nyt annettaisi.

------
Vain hetkeä myöhemmin Chase käänsi rattia ja vilkaisi pelkääjänpaikalla olevaa tyttöä. ”Toivottavasti mä nyt en eksytä meitä jonnekin hevonperseesee… tää taida mikää oikea reitti olla…”, mutistiin ratin takana omia hieman närkästyneenä. Ei hän Eileenille vihainen ollut, kyydin anto oli oikeastaan ihan pikku juttu eikä siitä niinkään haittaa pahikselle ollut. Ihan hyvä ettei tyttö joutunut jäämään kolmanneksi pyöräksi vanhempien vierelle.

”Nonni, morjensta sitten”, Chase heitti päästyään perille - oikean paikkaan vieläpä - ja kurkottautui toisen yli avaamaan viereisen penkin oven auki. ”Oli kiva tavata ja silleen.. eiköhä me taas jouduta lähitulevaisuudessa samaan pöytään kuuntelemaan vanhempien rakkaustarinaa”.
Pahis jopa vilautti toiselle ystävällisen hymyn ennen lähtöään. Siitä Chase ei itsekään ollut varma oliko se esitystä vai ei.

Eileen virnisti jo leveämmin, kun Chasen isäkin oli jo suorastaan tunkemassa tyttöä poikansa kyytiin. Kun Chasekin suostui moiseen, ei tytön riemulla ollut rajaa. Hänen ei enää tarvitsisi katsella kihertelevää ja flirttailevaa äitiään. Hän pääsisi Chasen kyydillä kotiin! Nyt Ellie ainakin näkisi, millaiset ajotavat tällä pahiksella oikein oli.
Kun tyttö oli juuri kipittämässä Chasen perään, hän huomasi äitinsä tulevan Brysonin luo - tukka sekaisin. Eileeniä ällötti ja hänen oli pakko päästää ällötyksensä hiljaisen älähdyksen kautta ulos.
"Mä pääsen Chasen kyydillä kotiin, MORO", oli bruneten hyvästelyt äidilleen, joka ei ehtinyt sanoa sanaakaan, kun Eileen oli jo nopeasti pinkaissut Chasen perään.

Uh. Missä tahansa oli parempi olla kuin toistensa kanssa lirkuttelevien aikuisten ihmisten lähettyvillä!

---

"Joo joo, ihan oikeella reitillä ollaa. Tästä käännyt niinko vähän tonne oikeelle... Ei kun ootas... En mä muista", brunette totesi sitten ja irvisti. "Mä eksyn tosi helposti, mutta! Mä oon asunu täällä vasta vähän aikaa", tyttö esitti puolustuksensa ja toivoi sen riittävän Chaselle. Ainakin ympäristö näytti tutulta. Tai sitten se vain muistutti Eileenin lähiseutua kovin paljon.
Mutta eipä mennyt aikaakaan, kun tuttu lähikauppa ponnahti Ellien silmiin. He olivat pääsemässä perille! Wiuh, onneksi he eivät eksyneet, vaikkei tytöllä olisikaan ollut mitään sitä vastaan. Olisi hän voinut aivan hyvin olla Chasen seurassa pidempääkin. Chase oli kuin jokin... Jokin hyväntuoksuinen ruoka, mikä sai Eileenin himoitsemaan tätä. Johan kuulosti pervolta... Ei Eileen sentään mikään pervo ollut! Hän vain piti näkemästäänsä...

"Kiitos kyydistä ja samat sanat", irlantilaistyttö toivotti pirteästi ja kun Chasella ei ollut aavistustakaan, tyttö suikautti nopean suukon tämän poskelle. Sitten hän jo katosikin heleästi nauraen autosta ja pian auton ovi jo pamahti kiinni.
Eileeniä ei pidätellyt koskaan mikään, hän toimi niin kuin halusi. Ja hän oli halunnut antaa Chaselle suukon! Vaikka nyt se saikin Eileenin hieman miettimään tekonsa seurauksia... No, ehkei Chase häntä kuitenkaan seuraavalla tapaamiskerralla nirhaisi. Varmasti jätkä piti siitä, että tytöt antoivat huomiotaan.

Eileen tosiaankin halusi tavata Chasen joskus uudestaankin. Tytön täytyisi laatia seuraavalla kerralle sitten kunnollinen suunnitelma siitä, miten hän saisi Chasen kiinnostumaan hänestä.
Jännä, miten päivä, jonka Eileen ajatteli automaattisesti menneen pilalle, osoittautuikin aivan toisenlaiseksi.

//The end