but love is everlasting.

Aiden oli jälleen keksinyt lähteä kesken koulupäivän, seuraavana olisi ollut kaksoistunti matikkaan, eikä se oikein jaksanut kiinnostaa. Hän oli saanut pari kaveriakin mukaan. Okei, nämä pari kaveria olivat saaneet hänet mukaan, Aiden oli todella helppo yllyttää mihin vain. Brunette oli ystävineen käynyt syömässä. ei sitä kouluruokaa vain voinut syödä. Okei, kyllä sitä pystyi, mutta pojat ei silti syöneet sitä. Roskaruokahan oli paljon parempaa ! He tulivat juuri Pizzeriasta, kun joku ääliö heistä, tällä kertaa ei Aiden, sai idean lähteä skeittaamaan ostoskeskukseen. Niimpä sitä mentiin, kaikki kolme skeittasivat ostarin käytävillä, portaissa, kaupoissa.. Kaikkialla. Toinen Aidenin kavereista onnistui kaatumaan suihkulähteeseen. Tästä se ei ollut yhtään hauskaa, mutta Aiden ja hänen toinen ystävänsä eivät voineet lopettaa naurua. "Mitäs pojat täällä mekastavat ?" Kuului ärähdys ja vartija seisoi heidän takanaan. "Haneen !" Aiden nauroi ja pojat ottivat lautansa, lähtien skeittaamaan pakoon. He lähtivät skeittaamaan alas portaita, se tosin ei ollut hyvä idea, Aiden kaatui ja vieri portaat alas, sai pari haavaa ja mustelmaa, yksi viilto haava komeili poskessa. "vittu !" Pääsi Aidenin suusta, tuo hieroi poskeaan paitansa hihaan. Damon tykkäisi tästä taas.
Poika tunsi käden hartiallaan ja nosti katseensa, no vittu, hän oli jäänyt kiinni. Kaverit skeittasi pakoon, oli siinäkin ystäviä ! Aiden riuhtaistuun ylös, tuo älähti, hartia oli kamalan kipeä. Aiden ei tähän suostunut. Hän repi itsensä irti, nappasi lautansa ja lähti skeittaamaan pois. Vittu ! Hänet oli jätetty, kaverit ei viitsineet edes odottaa. Poika skeittasi pakoon toista kättään pidellen, hän oli iskenyt sen johonkin pudotessaan.

Pian hän pääsi ulos ostarilta, polki vielä vauhtia ja kuulo vartijan huutavan jotain missä sanottiin "porttikielto ". No ihan sama hänelle. Poika pysähtyi vasta parin korttelin päästä ja sihisi kivusta, katsoi kättään jossa oli mustelmia ja pari haavaakin. Poika katsoi itseään kaupan ikkunasta ja kosketti haavaa poskessaa, irvistäen. Kirveli kamalasti. Eikai auttanut muuta kuin mennä kotiin ja itkeä Damonia putsaamaan hänen haavansa. Niimpä hän lähti skeittaamaan kohti kotia. Hän kuuli takaansa pian kuitenkin huudon ja kääntyi katsomaan, hänen kaverinsa. Hän ei kuitenkaan tajunnut että edessä seisoisi joku, niimpä Aiden törmäsi johonkuhun, ehkä hänen pituiseensa poikaa. Aiden kaatui toisen päälle. "voi helvetti." hän kirosi ja nousi seisomaan. "ääliöt !" hän karjui ystävilleen, jotka nauroivat täyttä. "voi helvetin helvetti.." Aiden jatkoi kiroamistaan ja kääntyi kohti tuota blondia poikaa. "hei, oon pahoillani, eikai suhun sattunu ?" hän kysyi hiukan huolestunut ilme kasvoillaan ja nojautui polveensa, ojentaen toista kättään, auttaakseen toisen ylös. Vittu noiden "kavereiden" kanssa. Ilman niitä Aiden ei olisi törmännyt tuohon poikaan, hän olisi onnellisesti menossa kotiin Damonin luokse.

Ciel Emil Griffin, poika Aston highin kerma portaasta. Mitä kermalainen teki kesken koulupäivän kylällä ? toisaalta se ei ollut suurikaan ihme, kermalaiset tekivät nyt mitä vain miten vain ja milloin vain. Ciel ei ollut poikkeus enää, hän oli kasvanut sisäisesti hirveän pyrähdyksen Astoniin saavuttuaan. Tietenkin koulua olisi ollut enää yhden tunnin verran pojalla jäljellä, mutta tuo oli närkästynyt muihin oppilaisiin ja kaikki oli tuntunut menevän koulussa perseelleen, joten kermaperse oli mennyt terveyden hoitajalle itkemään kamalaa pään särkyään ja huonovointisuuttaan ja hyvillä näyttelijän lahjoilla saanut passituksen takaisin kotiin. Blondi oli käynyt kuitenkin jo aikamoisen lenkin kylän kautta, ostanut pari uutta paitaa ja tunkenut ne olkalaukkuunsa kävellessään nyt kohti bussipysäkkiä jolla pääsisi matkustamaan takaisin kotiin, missään nimessä hän ei kävelisi niin pitkää matkaa.

Rivakkaat askeleet kuljettivat blondia eteenpäin eikä tuo tietenkään ollut varautunut mihinkään yllättävään käänteeseen, kuten siihen että joku törmäisi häneen. Ei todellakaan, ennen kuin jo tunsi jonkun osuvan kovalla voimalla selkäänsä ja blondi kaatui varomattomana suoraan kohti asfalttia. Kädet ottivat automaattisesti kiinni maahan, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä sillä oman painonsa lisäksi jonkun toisen paino oli hänen päällään ja pian tuolla oli kyynerpäät verillä, eikä siinäkään ollut vielä kaikki kun pojan naamakin osui kivetykseen. Paino hänen päältään nousi nopeasti ja alkoi huudella kavereilleen jotain, jotka naureskelivat jossain lähistöllä. Cieliä otti päähän, toinen oli törmännyt häneen joten kaverit tuskin hänelle nauraisivat, hänen ruudullisen kauluspaitansa hiat olivat onneksi käärittyinä t-paidaksi joten vaatteet tuskin olivat juurikaan ruhjeentuneet. Poika nousi nopeasti käsiensä varaan ja siitä kääntyi toisia kohti istumaan maahan, tarkastaen asfaltti ihottuman käsistään, vilkaisi verisiä ja likaisia kyynerpäitään ja pyyhkäisi revenneestä alahuulestaan veret. .. ei helvetti... miksi helvetissä juuri tänään !? Ciel kirosi mielessään, puhdistaessaan vaatteitaan pölystä. Hän kuuli toisen puhuvan, ääni kuului hänen ikäiselleen pojalle ja se sai Cielin kiehahtamaan yli, ai sattuiko !?

"HELVETIN IDIOOTTI ! AI SATTUIKO !? NO EI KUULE YHTÄÄN !! KATSOISIT VÄHÄN MIHIN RULLAAT TUOLLA HELVETin..... skeittilaudalla" Ciel karjui täyttä kurkkua nostaen ruskeat silmänsä kesken huudon toisen skeittilaudasta, jaloista ylöspäin ja pian ruskeat silmät tavoittivatkin jo toisen syötävän suloiset kasvot. Cielin sydän jätti yhden lyönnin välistä ja tuo hiljensi äänensä nopeasti pelkäksi kuiskaukseksi kun toinen ojensi kättään ja se pelkästään tuntui kutsulta suoraan toisen syleilyyn. Poika tunsi keveän punan nousevan sieville kasvoilleen ja tuo tarttui varovasti ojennettuun käteen, tuo tiukensi otettaan toisen auttaessa kermalaisen takaisin kahdelle jalalle ja Ciel melkein unohti päästää irti toisen kädestä seisoessaan. Siihen tuntui kuluneen useita minuutteja vaikka tosi asiassa vain pari sekunttia, toisen pojan käden lämmön yhä poltellessa Cielin kättä tuon napatessa olkalaukun hihnasta kiinni ja nostaen tummaa laukkua paremmin pojan olkapäälle.
"... tai siis, kaikki on ihan jeesissä, oon kasassa eikä mitään tunnu menneen pahasti rikki.. mun varmaan pitäis opetella kävelemään muualla ko keskellä tietä, mun moka, ei se haittaa" Ciel sönkötti nolona ja oli jumittunut katselemaan toisen uskomattoman puhtaan sinisiä silmiä. Sanat oli mennä sekaisin ja tuo tajusi liian myöhään että toisella oli kavereitakin ympärillään. Apua miltähän hän oli äsken näyttänyt, noiden silmissä. Noloa, toivottavasti nuo eivät ainakaan olleet Astonista.

Aiden värähti kauemmas toisen alkaessa karjua. Pian tuo kuitenkin lopetti kuin olisi törmännyt seinään ja Aiden tuijotti toista silmiin hölmistyneenä ja veti tuon pystyyn. "eh ?" tuo tuijotti toista. "se oli kyl mun vika, mä en kattonu mihin menin.." tuo totesi pörröttäen hiuksiaan. "mut hyvä jos oot kunnossa." Aiden hymyili ja pyyhkäisi omasta poskestaan verta. Hänen ystävänsä olivat tulleet lähemmäs ja tirskuivat omiaan. Aiden mulkaisi noita pahasti. "mikä teidän ongelma on." Poika kysyi ärsyyntyneesti. "eka jätitte mut sen helvetin vartijan kynsiin ja sitten huutelette mulle niin että törmäilen muihin ihmisiin. mikä meni kasvatuksessa vikaan." tuo ärähti ja kaverit vilkuili toisiaan ja taas Aidenia. "..nähään huomen koulussa." nuo mutisivat samana ääneen ja lähtivät. "oon pahoillani noiden takia." Aiden sanoi Cielille kääntyen. "hmm. näytät tutulta. käytkö Astonia ?" poika kysäisi sitten ja naksautti niskansa, se olikin ollut jumissa kaatumisesta asti. "oon muuten Aiden Clifton." tuo esittäytyi ja nosti katseensa taas toisen silmiin ja kasvoihin. Toisella oli selkeät ja kauniit piirteet, suloiset kasvot ja huokuttelevat silmät. Minkä Aiden sille mahtoi että tunsi niin paljon vetoa miespuolisiin. Vaikka brunette sanoikin aina olevansa bi, mutta enemmän tyttöihin, hän valehteli aina. Hän tosi asiassa oli päivä päivältä tuntenut enemmän vetoa miespuolisiin, varsinkin veljen kanssa käytyen.. välikohtausten jälkeen. Aidena ahdisti ajatella niitä välikohtauksia, veljen paljasta vartaloa hänen omaansa vasten ja..

Brunette huokaisi syvään ja päätti unohtaa Damonin nyt hetkeksi, raukka joutui olemana nyt yksin koulussa kun Aidenkin oli paennut sieltä. Poika totesi että Ciel oli laiha, okei oli Aidenkin laiha, mutta.. No suurinpiirtein he olivat samankokoisia, sen aiden pystyi sanomaan. No ainakin toinen oli samaa ikäluokkaa hänen kanssaan. "mitä sä muute tähä aikaan kaupungil teet." Hän virnisti, kysymys kuului myös mitä Aiden teki. Ärsytti vartijoita ja törmäihi söpöihin poikiin ? Ehkä se oli ihan hyvä vastaus, ainakin Aidenin mielestä.

Ciel yskähti nolona toisen todetessa että törmäys oli ollut alkujaan tuon omaa syytä, niinhän se olikin ollut. Eihän Cielilläkään ollut silmiä selässä, mutta poika antoi asian olla katsellen välttelevästi poispäin toisen pojan silmistä. Miksi toinen oli aiheuttanut niin kauhean reaktion pojassa ? pitkään pitkään aikaan, ei kukaan ihminen ollut saanut kermalaista noin sekaisin kertaheitolla kuin toinen nyt oli saanut. Poika ei saanut sanotuksi mitään, toisen alkaessa jo räyhätä ystävilleen, se herätti vähän kunnioitusta toista kohtaan, sillä kaverit kuullostivat olleen töykeitä tuolle pojalle. Ciel irvisti kivusta, kun aukinaisia kyynerpäitä alkoi kirvellä, ne pitäisi päästä puhdistamaan, tai jotain. Ruskea silmäinen nosti kyynerpäitään niin että näki kuinka pahasti ne olivat verellä ja kiristeli hampaitaan, jostain syystä häntä alkoi aina oksettaa nähdessään verta, vaikkei varsinaisesti sitä kammonnutkaan.

Kermalainen havahtui toisen jälleen puhuessa hänelle ja laski kyynerpäänsä alas. Toinen oli toisaalta hivenen epäkohtelias, varmasti hän oli huomannut Cielin vuotavan verta, mutta ei viitsinyt olla avuksi sen enempää. Toisaalta Ciel oli itse sanonut olevansa kunnossa ja ehkä se johtui siitä että poika oli tottunut saamaan ylimääräistä huomiota aina. Blondi nuolaisi vuotavaa alahuultaan ja maistoi veren rautaisen maun suussaan ja tuo nyökkäsi toisen ensimmäiselle lauseelle vastaukseksi.
"Astonia hyvinkin" Ciel vastasi pojalle, hänellä oli mennä taas pasmat sekaisin ja tuo unohti melkein miten puhutaan "rikas pentu.." Tuo kertoi hetken mietinnän jälkeen klikinkin perään että toinen varmasti ymmärtäisi minkälaisen kastin kanssa oli juuri nyt tekemisissä. Cielille oli aivan sama mitä maata toinen oli, koska tuon häikäisevä ulkonäkö oli saanut blondin aivan sekaisin, mutta vilkaistessaan toisen skeittilautaa, hän kyllä arvasi jo, mistä klikistä toinen löytyisi.
"Skeittari... mä olen Ciel Griffin" Tuo sitten esitteli itsensä toiselle vastaukseksi ja katsoi jälleen toista kohti silmiä, vai Aiden. Nimi ei ollut tuolle tuttu koska poika oli tottunut pyörimään lähinnä kerman kanssa, tai muutaman hyvän ystävänsä, tai siskon, vaikka tuo olikin muutaman vuoden poikaa nuorempi.

"Mä.. no vittu, mä en vaan jaksanu olla koulussa, se siitä" Ciel yskähti nolona ja katsahti muualle, toisen kavereista ei näkynyt enää jälkeäkään ja se sai jostain syystä Cielin hermostuneeksi, hän oli kahden tuon ihanan pojan kanssa eikä tuo tahtonut nyt muuta kuin viettää enemmän aikaa tuon skeittarin seurassa, mutta miten ? Pitäisikö hänen vain heittää toiselle että tänään illalla, sä ja mä, kylälle tai jotain ? sitä paitsi toinen saattoi olla täys hetero niin kuin suurin osa Astonilaisista, tai mitä vielä jos toinen oli joku homofoobikko tai jotain. Ei niin voinut tehdä, se olisi kaikenlisäksi vastoin Cielin käytöstapoja.
"entä itse ? mitä ihmettä sä teet täällä tähän aikaan ?" tuo kysyi sitten ja laski toisen käden taskuunsa ja toisen lanteilleen hyvin naisellisen oloisesti, katsoen toista lamaantuneena.

Aivan kuten Aiden oli arvellutkin. Kermalaisia. No, ainakaan toinen ei vaikuttanut niin ilkeältä että leimaisi Aidenin kaikille kermaperseille pelkäksi pahoinpiteleväksi ääliöksi. "huvikseni lähdin ärsyttämään vartijoita ja törmäilemään söpöihin jätkiin.." Aiden kohautti olkiaan. Hän virnisti sitten. "okei, kaverit pyys mukaan, mul ois muutenki ollu matikkaa nii iha hyvillä mielin lähdin." Poika kertoi ja huomasi kyllä toisen haavat. "hmm. mun talo ei oo kaukana. Mennäänkö meille, voitais hoitaa sun haavat ja sillee, tuskin sun äiti tykkää hyvää jos vuodat verta ku tuut kotii." Aiden kysyi virnistäen ja polkaisi lautansa ilmaan ja nappasi sen käteensä. Okei, kyllä Aiden itsekkin vuosi verta, mutta ei hänen haavansa niin pahat olleet. Ja ne olivat hänen oma vikansa, Ciel ei ollut kompastunut kengän nauhaansa vaan kaatunut Aidenin tönäisemänä. Tämä oli vähintä mitä Aiden voisi tehdä, okei, häntä nolostutti tuoda toinen heille, heidän talonsa oli pieni, paritalo. Toisella varmasti oli suuri linna tai jotain, hieno iso talo. Niin Aidenillakin oli siellä missä vanhemmat olivat mutta täällä.. Ei mitään niin hienoa.

"vai onko sulla kiire kotiin ?" Brunette kysyi ja nojautui lautaansa, katsoen kynsiään kuin niissä olisikin jotain mielenkiintoista. "ja tuskin kukaan kermaperse haluaa viettää aikaa skeittarin kanssa." hän totesi hiukan ehkä närkästyneeseen sävyyn, hei haloo, oli Aidenkin rikas ! Jos tuo ei harrastaisi skeittausta, tuo olisi rikas pentu ! No tuskin sitä kannatti alkaa paasata Cielille, tuskin tuota edes kiinnosti. "en tosin tiiä ootko samanlainen kuin suurin osa niistä.." tuo totesi ja laski kätensä katsoen Cielin ruskeita silmiä pieni hymy huulillaan.

Ciel punehtui kasvoiltaan ja käänsi kasvonsa välttelevästi pois... "törmäillä söpöihin jätkiin" ... söpöihin jätkiin. Kermalaisen ajatukset heittivät voltteja, miksi toinen poika kutsuisi toista poikaa söpöksi vieläpä Cieliä, ensimmäisenä se sai Cielin kiinnostuksen heräämään, oliko toinenkin samallainen kuin hän ? vai ajatteliko hän nyt liikoja. Toki hän tiesi olevansa melko kaunis pojaksi, joten ei ollut ihme että häntä kutsuttiin söpöksi, niin, saattoihan se olla vain kohteliaisuutta, poikien huumori kun oli vähän outoa. Miksi hänen ensimmäisenä piti ajatella että toinen oli kiinnostunut hänestä, toinen poika ? Eikä asiaa helpottanut yhtään että toinen pyysi häntä heille !?

Ciel seisoi jäykistyneenä paikallaan ja katseli silmät pyöreinä jonnekkin rakennuksien ikkunoihin, sydän hakkasi rinnassa ja kaikki meni aivan sekaisin. Toinen kuitenkin käyttäytyi siihen malliin ettei huomannut Cielissä mitään outoa, joten tuo koitti saada itsensä järjestäytymään ja käyttytymään edes jotenkin, ettei vaikuttaisi aivan kusipäältä.
"teille" Ciel toisti vielä varmasti ja tiesi vastaavansa muutamia sekuntteja liian myöhässä mitä normaalissa tilassa oleva ihminen vastaisi, tuon ruskeiden silmien kohdistuessa jälleen skeittariin.
"äitini saisi hepulin kyllä, varmaan" tuo hymähti sitten hiljaa, hän jätti mainitsematta että hän saisi sen lisäksi miljoonia uhkauksia ja kaikenlisäksi koti arestia, se ei kuitenkaan kuulunut tuolle skeittarille pätkääkään.

"ei mulla ole kiire kotiin, mun pitäis olla muutenkin koulussa vielä" Ciel totesi sitten, hän saattoi kuullostaa hiukan röyhkeältä mutta toisen äänensävy oli muuttunut jotenkin hassuksi. Ciel värähti ja kurtisti kulmiaan toisen jatkaessa puhettaan, oliko hän antanut jotenkin huonon kuvan itsestään, tuo kiristeli hampaitaan ja katsoi toista paljon tuimemmin kuin hetki sitten.
"älä viitsi ! mutkin on klikitetty rikkaisiin pentuihin vaan sen takia kun mun perheellä sattuu olemaan sitä rahaa" tuo ärähti, tai no, hänet oli alunperin klikitetty rikkaisiin pentuihin sen takia, nykyisin se oli kyllä noussut jo pojan päähän ja sen saattoi huomata kyllä käytöksestäkin. Pian blondi sai kuitenkin taas heltyä, toisen kasvoille noustessa uskomattoman lempeä hymy ja tuo huokaisi hiljaa, miksi hänen piti käyttäytyä näin, mennä aivan sekaisin yhdestä pienestä eleestä.
"tottakai mä voin tulla teille, ihan mielelläni, saisinpahan nää haavatki vähä paremman näköiseksi ettei äiti sekoa" tuo vastasi sitten totuuden mukaisesti ja paljon lempeämmällä äänen sävyllä kuin hetki sitten.

"on munkin perheellä rahaa, olisin helposti rikas penska, mutta.." hän vilkaisi lautaansa jonka hän oli laskenut taas maahan. "velikin on emoissa vain koska... se on niin emo. muuten oltaisi molemmat rikkaita pentuja." Brunette huokaisi syvään. Hän katsoi taivasta ja kiristeli hampaitaan.
"No ciel.. sun pitää valita. vaarallinen vai vaaraton." poika totesi ja hymyili ilkikurisesti. "vaarallinen kyyti on mun kanssa tolla laudalla." hän totesi ja vilkaisi lautaansa. "ja vaaraton.. ihan vaan tylsää kävelyä." Aiden naurahti. Punnitaas vaihtoehtoja. Vaarallinen olisi tietysti vaarallinen. Mutta samalla Ciel kyllä pääsisi läheiseen kosketukseen Aidenin kanssa, Aiden tiesi sen itsekkin, siksi hän toivoi Cielin valitsevan kyydin skeittilaudalla. Vaarattomassa heidän pitäisi kävellä tylsästi, tylsästi, tylsästi, kohti Aidenin kotia. Lähi kontaktista ei tietoakaan.

Aiden laski toisen jalkansa skeittilaudalle. "oon kyydittäny mun kavereita tällä laudalla ja ollaan pari kertaa kaaduttu, mutta sun kanssa voisin olla erityisen varovainen, en halua tappaa sua enkä aiheuttaa sulle lisää syitä vihata mua." Poika virnisti. Oli Aidenilla muitakin syitä olla varivaisempi, kuten, toinen oli kamalan suloinen, jos toinen olisi ihastunut Aideniin.. Ah, se olisi taivas. Brunette ei vain kertonut näitä asioita ääneen, hymyili vain toiselle hiukan ilkikurisesti. "no miten on ? kumman valitset ?" Hän kysyi ja nousi seisomaan laudan päälle, valmiina lähtemään.

Toinen kertoi että heidänkin perhe oli rikas, se ei kyllä kiinnostanu Cieliä juuri lainkaan, koska hänelle oli nyt muutenkin ihan sama minkä verran toisen perheellä oli rahaa, toisen ulkonäkö tuntui kuitenkin niin puoleensa vetävältä että raha määrällä ei saanut muuta kuin pikku lisä bonusta. Toinen antoi Cielille vaihtoehtoja, poika pysyi vieläkin tuppisuuna, johtui toisesta ettei poika osannut sanoa mihinkään mitään. Tietenkin käveleminen tuntui paljon vaarattomammalta ja siveliäämmältäkin, mutta toisaalta skeitin päällä olisi päässyt lujempaa ja olisi voinut olla huomattavasti lähempänä toista kuin kävellen, vaikka tietenkin kermalainen olisi voinut kävellä aivan toisen iholla kiinni mutta se olisi voinut vaikuttaa toisesta jo oudolta.
"Vaarallinen kuullostais melko hyvältä" Ciel totesi sitten, hän pelkäsi kyllä hivenen sitä jos heille kävisi huonosti, mutta toisaalta oli kiva ottaa joskus pieniä extreme haasteita ja sitä paitsi toinen lupasi rullata nätisti, ihan vain hänen takiaan. Se sai Cielin sydämmen hakkaamaan ja tuo katsahti toisen lautaa, joka tuntui melko vakaalta.

"tai siis.. sillä pääsisi huomattavasti nopeammin kuin kävellen" Tuo sitten totesi, hän oli tainnut esittää vastauksensa vähän huonosti ja mahdollisesti niinkin että se sai sen kuullostamaan siltä että Ciel halusi olla toista lähellä eikä vain halunnut mennä lujaa. Toinen hyppäsi laudan päälle seisomaan ja näytti niin vakaalta ja jollain tietyllä tavalla seksikkäältä siinä, se tuntui olevan toisen paikka ja Ciel varmistui entisestään että toisen kyytiin oli turvallista mennä. Hän ei ollut koskaan skeitannut, saatikaan sitten ollut skeittilaudan kyydissä mutta kerta se oli ensimmäinenkin, tanssijana hänellä oli kaikenlisäksi hyvä tasapaino ja kunhan toinen vähän ohjastaisi hän kyllä osaisi olla enemmän hyödyksi kuin haitaksi laudan päällä. Hän ei kuitenkaan vaivaantunut kertomaan siitä skeittarille mitään vaan haluaisi yllättää toisen sitten jos sille tulisi mahdollisuus. Tuo nousi hymähtäen skeittarin kyytiin ja otti toisesta kevyesti kiinni, jotta pysyisi mukana, ei kuitenkaan niin että se vaikuttaisi liian homolta.
"no niin.. antaa mennä " tuo virnisti sitten toiselle ja katsoi toista hymyillen hivenen kierosti, ruskeiden silmien tuikkiessa innosta.

Okei, Aiden tunsi olevansa ihan taivaassa kun Ciel seisoi hänen takanaan ja piti hänestä kiinni. "varo ettet putoa." Aiden vielä sanoi, kunnes polkaisi vauhtia ja lähti rentoa vauhtia kohti kotia. Välillä hän polkaisi lisää vauhtia, mutta suurin osa ajasta mentiin sopivaa nopeutta. Okei, liian hidasta Aidenille, mutta hänen piti ajatella Cieliä hänen takanaan. Kerran hän meinasi jo tehdä jotain temppuja, mutta muisti Cielin taas. Helvetti, Aiden olisi niin halunnut esitellä taitojaan ! Hän oli todella hyvä skeittaaja, hänellä oli söpö jätkä kyydissä eikä hän saanut esitellä taitojaan. Johan nyt. "ootko hengissä ?" Hän kysäisi ja vilkaisi Cieliä. Katse kääntyi taas eteen ja puu oli hälyttävän lähellä. Aiden teki tiukan käännöksen oikealle ja takaisin hiukan vasemmalle. "okei, ootko nyt hengissä ?" AIden nauroi toiselle katsoen tiukasti eteensä, samalla kun hän polki lisää vauhtia.
Aiden tunsi pinen punan kasvoillaan. Hän oli hiukan ihmetellyt toisen käytöstä välillä, ehkä se kuului toisen luonteeseen ?

Pian skeida pysähtyi ja Aiden kääntyi katsomaan toista. Kyllä, yhtenä kappaleena näytti olevan. Hän nousi pois laudalta ja otti sen käteensä kun toinenkaan ei sillä seissyt. "se ei ole kovin hieno, mutta veljen kanssa saadaan sentään asua kahdestaan. Se on vielä koulussa, ollaan kahestaan." Aiden totesi, vihjasi hiukan. Hän käveli ovelle, kaivoi avaimet taskustaan ja avasi oven. Brunette astui sisään ja odotti toisen tulevan sisään, jonka jälkeen sulki oven. "naapurissa asuu meiän täti, se on vähän ku meidän huoltaja." Poika selitti toiselle ja heitti kengät nurkkaan ja laukun maahan. Hän vei toisen olohuoneeseen ja pisti istumaan sohvalle. "mä haen laastareita ja muita." hän virnisti toiselle ja meni vessaan, kaivamaan lääkekaappia. Laastereita oli ihmeen vähän, ehkä Aiden oli käyttänyt ne kaikki ? Poika etsi puhdistusaineen, vanutolloja sekä laastereita ja tuli Cielin luokse. "sä varmaan itse osaat puhdistaa nuo ?" Hän kysyi hymyillen pienesti ja iastui sohvapöydälle katsoen toista. "tai kyynerpäistä voi olla vaikea. Mä voin puhdistaa ne ?" Poika ehdotti ja otti toisen oikeanpuoleisen käden ja tarkasteli kyynerpäässä olevaa haavaa.

Ciel piteli toisesta kiinni tiukasti laudan päällä toisen alkaessa kulkea nopeampaa, okei, ei se ollut liian nopeaa Cielille, mutta ihan turvallisuus syistä oli hyvä mennä hiljaisempaa ja pitää tiukasti kiinni, blondi ei tahtonut ruhjoa itseään lisää. Toinen kyseli oliko hän hengissä, enne kuin kermalainen kerkesi sanoa yhtään mitään oli kaksikko jo ajaa päin jotain puuta, säikähtihän siinä tietenkin ja Ciel haukkasi happea normaalia enemmän. Hemmetti tuota säheltäjää, pitäisi nyt edes katseen tiessä niin pysyttäisiin jotenkin hengissä. Poika pudisteli päätään toisen kysyessä aijemman kysymyksen uudestaan.
"joo oon mä jeesissä, nää haavat vuotaa edelleen aika perkeleen kovasti mutta muuten kunnossa" Ciel totesi ja otti toisesta tiukemman otteen, hän katseli loppu matkan toisen niskaa ja tuon ominaistuoksu houkutteli blondia painamaan kasvonsa toisen niskaan ja vetämään keuhkot täyteen toisen tuoksua. Sen hän jätti tekemättä ja piteli käsiään vain toisen kyljillä, puristaen toisen paitaa nyrkkiensä sisään aina kun toinen teki liian tiukkoja käännöksiä.

Vihdoin ja viimein vauhti hiljeni ja lopulta pysähtyi, toinen nousi laudalta ja Ciel liukui mukana pois, silmien tavoittaessa toisen kotitalon, vai niin, toinen kertoi asuvansa veljensä kanssa aivan kaksin ja naapurissa asui sitten kaksikkoa silmällä pitävä täti, aivan ymmärrettävää. Ei toisen talo nyt kovin pieneltä näyttänyt kahdelle hengelle, eikä Ciel tyytynyt kommentoimaan siihen mitään, hänestä talo oli ihan perus tönön näköinen ja mitä helvetin väliä sitä oli minkälaisessa linnassa sitä asui, kunhan talosta löytyisi ruokaa ja pehmeä sänky.. leveä, kaksin nukuttava mielellään. Blondi pyyhkäisi mieleensä nousseet mielikuvat pois toisen ohjastaessa tämän talon etuovesta sisään aina olohuoneeseen asti. Kokoa oli juuri sopivasti kahdelle nuorukaiselle jotka tuskin jaksoivat itse siivota kämppäänsä. Olohuone oli mukavan yksinkertainen ja Ciel laitettiin istumaan sohvalle, toisen lähtiessä metsästämään puhdistus tarpeita. Kermalainen nuolaisi huultaan josta tuli enää hyvin vähän verta, käsiä oli alkanut kirveltää asfaltti ihottumasta johtuen ja kyynerpäät vuosivat edelleen melko vuolaasti. Tuo koitti olla koskematta mihinkään verisillä käsillään kunnes toinen saapui takaisin
"no osaan mä ite.. tai no voithan sä tietenkin" tuo mutisi toiselle, hän ei tahtonut vaikuttaa epäilyttävältä, vaikka mielelläänhän hän antoi tuon komistuksen puhdistaa haavansa. Tuo ojensi kyynerpäitään toista kohti ja katseli toisen sieviä kasvon piirteitä. Ciel tunsi pientä kuumotusta poskissaan ja käänsi kasvonsa pois toisesta samalla kun tiputti olkalaukkunsa lattialle ja antoi toisen sitten alkaa puhdistaa kyynerpäässä olevia haavojaan.
"onko sulla jotain puhdistettavaa tai jotain ?" tuo kysyi, hän tahtoi tottakai auttaa toista yhtäpaljon kuin toinen auttoi häntä, ihan vain kohteliaisuuden vuoksi. Cielistä oli hyvin herrasmiesmaista toiselta, kun tuo kiltisti suostui auttamaan häntä puhdistamaan haavat, tietenkin se saattoi saada Cielin näyttämään heikolta ja säälittävältä, aivan kuin tuo ei olisi itse osannut puhdistaa omia haavojaan mutta se oli Cielille aivan sama jos Aidenista oli kyse. Tuo skeittari oli vienyt hänen sydämmensä ja tuskin enää koskaan antaisi sitä takaisin.

Hetken kaksikon istuttua jo hiljaa haavojensa parissa Ciel ei enää jaksanut vaivaantunutta hiljaisuutta ja halusi muutenkin esittää pari mielessään pyörinyttä kysymystä.
"kuka sinun veljesi muuten on ? puhuit että hän on emo ja asutte täällä kahdestaan ? joku ekaluokkalainenko ?" tuo kysyi ja katsoi toista, hän automaattisesti oletti että toinen oli Aidenia vuoden nuorempi ja sulki pois mahdollisuuden että kaksikko voisi olla vaikkapa kaksoset. Talossa oli yllättävän siistiä ottaen huomioon että siellä asui vain kaksi veljestä, mutta ehkä noiden täti sitten kävi siivoilemassa poikien jälkiä ajoittain.

Aiden otti puhdistusainetta vanupalleroon ja varoen puhdisti toisen haavoja. Se varmasti kirveli, sen Aiden uskoi. Hän sai puhdistettua toisen kyynerpään ja laittoi siihen laastarin. Toinen kysyi oliko Aidenille jotain puhdistettavaa. "hmm. lenkin kauniissa kaaressa portaat alas ja ainakin polvet ja kädet on ruvilla, samoin poski." Poika virnisti. "oon onnellinen ettei mikää murtunu tällä kertaa." hän totesi ja alkoi puhdistaa toista kyynerpäätä. Hiljaisuus lankesi taas.
Pian toinen kyseli hänen veljestään. "Damon Clifton." Hän kertoi veljensä nimen ja laittoi laastarin toiseenkin kyynerpäähän, samalla kun nousi seisomaan. "joo se on emo. ja me ollaan kaksosia. mä tosin oon jonku verran vanhempi." Aiden virnisti toiselle ja kääri farkkujensa lahkeet ynähtäen kivusta. Polvet oli kokonaan auki ja säärissäkin oli jälkiä.
"kyllä tää tästä." hän huokaisi ja istui takaisin pöydälle ja otti puhdistusaineen ja kaatoi sitä hiukan pumpulille, mutta onnistui jotenkin pudottamaan pullon ja sisältö levisi matolle. "...no aha." hän huokaisi ja nosti pullon ylös. "täti tykkää kyllä." Hän virnisti jotenkin huolettomasti ja alkoi puhdistaa polveaan, huulta purren. Brunette puhdisti toisenkin polven ja huomasi sitten että laastarit oli päässeet loppumaan. "..ehkä mä en vuoda kuiviin." hän totesi hiukan vitsillään, tuskin hän nyt olisikaan vuotanut kuiviin.

"onks sulla nälkä ?" Aiden yht äkkiä kysyi samalla kun kääri lahkeitaan alas ja nousi taas ylös. "mä en ite osaa kokata mutta.. jos sulle pakaste pizza kelpaa." Aiden virnisti, heillä oli pakaste täynnä pizzaa, rakastihan Aiden sitä ja syötti veljelleenkin hyvin usein pizzaa, ellei täti tullut ruokaa laittamaan. Tosin silloin lensi Aidenin pizzat roskiin, täti ei sietänyt sellaista "moskaa" talossaan. No eihän se tädin talo ollut, mutta niin tämä lyllerö taisi kuvitella. Onneksi se sentään sen verran mukava oli, ettei tonkinut poikien huoneita. "onko sulla muuten sisaruksia ?" Aiden kysäisi, olivathan he puhuneet jo hänen veljestään, halusi Aidenkin nyt tietää oliko Cielillä siskoja tai veljiä.

Toinen kertoi lentäneensä komeassa kaaressa skeitin päältä ja Ciel irvisti inhosta toisen näyttäessä polvensa ja reitensä. Kun Ciel tunsi itsensä olevan jo jonkin verran kasassa hän uskaltautui istua rennommin sohvalla, mikään ei varsinaisesti enää vuotanut ja käsiä kirveli, joten eiköhän se siitä. Toinen alkoi puhdistaa omia haavojaan kaataen koko pullon sitten pitkin mattoja. Kermalainen tuhahti hiljaa ja nosti pullon ylös, matto oli mennyttä kalua mutta tuskin sillä oli pojille mitään väliä Cieliä ei ainakaan kiinnostanut mikä toisten mattojen kohtalo oli.

Aiden käytti viimeiset laastarit polviinsa ja Ciel tarkasteli toisen käsiä, niissä oli pieniä naarmuja mutta ei niinkään isoja haavoja. Yhden paperitukon tuo otti ja nappasi Aidenia hellästi leuasta kiinni, kumartuen hivenen lähemmäs jotta näki tuon posken haavan ja pyyhki kuivuneet veret toisen kasvoilta ja sitten koitti saada haavan tyrehtymään. Tovin leikittyään hoitajaa toisen poski alkoi näyttämään olevan hyvässä kunnossa mutta poika olisi silti laittanut siihen laastarin, jos vain olisi ollut. Kermalainen laski paperi tukon pöydälle ja huomasi pitelevänsä yhä skeittarin leuasta kiinni, he olivat melko lähekkäin ja Ciel punastui pahasti, toivottavasti hän ei ollut mennyt liian lähelle toista, niin että poikaa alkoi ahdistaa. Olihan hän vain auttanut toista haavojen kanssa.
"etköhän sinä selviä hengissä" tuo sönkötti sitten päästäessään toisesta irti ja upoten syvälle sohvan selkänojaan mahdollisimman kauas Aidenista, jotta ei antaisi itsestään täysin ahdistelijan kuvaa, se hän olisi ollut helvetin noloa vieläpä ensivaikutelmaksi.

"nälkäkö ?" Ciel toisti ja katseli nyt mahaansa, hän oli kyllä syönyt koulussa mutta olihan siitäkin jo muutamisen tunti. Vatsa ei varsinaisesti huutanut ruokaa mutta ehkä poika pysyisi järjissään jos söisi edes jotain, olisipa ainakin muutakin tekemistä kuin istua nököttää hiljaa ja koittaa pitää itsekuriaan hallussa ettei loikkasi tuon skeittarin kaulaan suin päin ja jollottaisi kaikki mahdolliset rakkauden tunnustukset mitkä päähän putkahtaisi.
"voin mä jotain syödä, vaikka pakaste pizzaa sitten" Ciel totesi ja katseli kuinka toinen katosi keittiön tienoille, hetkeksi skeittari katosi näkyvistä eikä blondi viitsinyt alkaa seuraamaan toista kuin hai laivaa ja jäi itse istumaan sohvalle. Toisen ääni kysyi pian keittiöstä jotain, jaha perhe asioissa pysyttiin yhä, mutta oli sekin parempi kuin vaivaantunut hiljaisuus.
"on mulla yks pikkusisko, Cecilia on vasta kolmentoista joten se ei käy Astonia" Ciel kertoi ja kurtisti itsekseen kulmia, miksi hän kertoi melkein tuntemattomalle omia asioitaan, eihän ne varsinaisesti toiselle kuulunut, toisaalta oli kohteliasta vastata kysymyksiin.
"se on sellainen, energia pakkaus" poika hymähti sitten lähinnä itsekseen mutta tiesi kyllä että Aiden oli kuullut sen.

Aiden tunsi maailman pysähtyvän. Okei, eihän se oikeasti pysähtynyt mutta siltä se tuntui. Toinen kosketti hänen kasvojaan, puhdisti hänen veristä poskeaan. Aidenin posket punoittivat ja tuo nielaisi äänettömästi, kaikki oli hiljaista. Brunette katsoi toista vain silmiin. Hän vilkaisi toisen huulia, ei miksi hitossa hän niin teki. Silmät tuijotti taas toisen silmiä, toinen sanoi jotain mutta se meni Aidenilta ihan ohi. Ciel irroitti, Aiden olisi mieluusti nauttinut vielä toisen kosketuksesta. Hän Katsoi toista ja hieroi niskaansa katsoen hiukan oikeaan alaviistoon. Poika yskäisi kerran ja nousi sitten seisomaan kadoten sinne keittiöön. Hän joutui pesemään kasvojaan viileällä vedellä, niitä kuumotti niin pahasti. Aiden oli onnellinen ettei toinen seurannut häntä. Bruneten hengitys oli hiukan vaikeaa ja tuo yski pariin otteeseen. "hmm." tuo hieroi poskeaan johon toinen oli hetki sitten koskenut. Häntä hymyilytti kamalasti.
Aiden nappasi pakasteesta pizzan ja laittoi uunin kuumenemaan samalla kun poika laittoi pizzan sulamaan pöydälle. Hän mietti mitä sanoisi ja kysyikin pian toisen sisaruksista ja sai pian vastauksen. Siis 13-vuotias sisko Cecilia. Oli varmaan turha alkaa kertomaan Rickistä, tuskin toista kiinnosti. Aiden hyppäsi pöytätasolle istumaan.

Silloin aiden sai idean. Mahtavan idean. Hullun mutta mahtavan. Hän vilkaisi ulos, hyvä, kukaan ei näkisi. "hei ciel ! tuu tänne !" Aiden huikkasi ja hetken kuluttua toinen tulikin hänen luokseen. Aiden hymyili pojalle ja viittoi toista lähemmäs itseään ja kun toinen oli tarpeeksi lähellä, veti Aiden toisen kauluksista aivan eteensä, kasvot vain parin millin päästä toisistaan. "mä syytän sua mun sydämmen varastamisesta." poika virnisti ilkikurisesti, sulki sitten silmänsä samalla kun veti toista vielä lähemmän, kumartuen samalla itse toista kohti. Heidän huulensa kohtasivat, Aiden suuteli Cieliä, suudelma varmasti kertoi että Aiden oli rakastunut toiseen täysin. Puolen minuutin kuluttua Aiden irrotti huulensa ja päästi samalla Cielin rinnuksista irti, nuolaisten kuolaa huuliltaa ja hymyillen toiselle, piuenen virneen noustessa huulille. "toi oli samalla kiitos siitä et osuit mun tielle kadulla." Hän totesi nojautuen hiukan taaemmas.

Ciel katseli hiljaisen televisiota toisten seinällä, sen musta pinta rauhoitti tuon ajatuksia kasaantumaan ja pian tuo oli vain hiljentynyt tuijottamaan televisiota päässä ei liikkunut yksikään ajatus ja kaikki oli siellä vain mustaa. Hiljaista, poika kuunteli toisen kolisteluita keittiöstä ja kuunteli omaa sydäntään joka alkoi saada tutusta rytmistä kiinni. Aiden oli vain poika muiden poikien seassa, ystävällinen sellaisen, ehkä heistä voisi tulla hyviä ystäviä. Todella hyviä ystäviä, melkein parhaita ystäviä ehkä jopa. Ciel irvisti, ei se riittäisi hänelle, ei millään, hän tahtoi enemmän ja tahtoi niin kovasti. Poika havahtui keittiöstä kuuluvaan kutsuun ja tuo vavahti hiljaa sohvalla, nousten nopeasti pystyyn ja suoristaen paidan helmansa, astellen sitten hiljaisena keittiöön. Pian Aidenin täydellisen vartalon ääriviivat näkyivät seinän takaa ja se sai kermalaisen jälleen värähtämään kiihkosta päästä toisen lähelle, toinen oli rakenteeltaan niin, täydellinen. Ei liian lihava eikä liian laiha, kiinteä, ehkä jopa lihaksikas noiden kaikkien vaatteiden alla. Blondi ärähti itselleen mielessään, hänen ajatuksensa olivat karkailleet taas ja tuo koitti saada niitä kuriin.

"Kutsuit mua, joko sä sait ruuan valmiiksi" Ciel virnisti vaikka näki aivan selvästi pöydällä sulavan pakaste pizzan rasian ja uunissa toisen joka oli vasta alkanut sulaa niin että sillä menisi hetki ennen kuin se oli valmis. Aiden viittoi poikaa lähemmäksi ja hitain, epäröivin askelin Ciel siirtyi toisen eteen, sydän oli alkanut hakata kovempaa pojan tajutessa pääkopassaan että toinen pyysi poikaa itsensä lähelle. Ei enempää tai kermalaisen itsehillintä pettäisi ja yksinkertaisesti räjähtäisi käsiin ja sitten.. Toinen tarttui hänen kauluksistaan ja kiskaisi poikaa itseään kohden, kaikki kävi kuin hidastettuna. Se oli täydellistä, suloista ja kaikkialla oli hiljaista. Veri jyskytti Cielin korvissa, heidän katseensa olivat lukkiutuneet toisiinsa ja blondi tunsi kuinka puna kohosi tuon kasvoille aste asteelta, Aidenin sanat jäivät helisemään toisen korviin kun skeittari kiskaisi poikaa vielä lähemmäs ja Ciel kerkesi katsoa vilauksen toisen huulia niiden osuessa hänen omiinsa. Sitten kaikki meni lukkoon, Cielin pään sisällä oli vain kela joka kelasi kohtauksen uudestaan ja uudestaan ja toisen huulet painautuivat hänen omilleen hetki hetkeltä tiukemmin eikä blondi voinut mitään, kun hänen itsehillintänsä räjähti käsiin ja tuon huulien vastatessa suudelmiin. Kermalaisen ruskeat silmät painuivat kiinni ja tuon kädet automaattisesti hakeutuivat koskemaan toisen kehoa päässä huutaen vain kaksi sanaa, älä lopeta.

Ja sitten se oli ohi. Toisen huulet erkanivat Cielin omista ja toinen päästi irti, vasta sitten Ciel huomasi nousseensa varpailleen ja tömähti seisomaan suorassa lattialle, kuin olisi tippunut unesta. Toinen virnisteli ja nuoli huuliaan eikä Ciel tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, Aidenin eleet kertoivat siitä että tuo äskeinen oli kuin tuttua kauraa, pikku juttu muiden seassa, valkeat hampaat vilkkuivat huulien välistä ja Cielin oli pakko myöntää itsellensä rakastavansa toista. Hän oli punainen kuin tomaatti ja katsoi toista suoraa silmiin kuin säikähtänyt pikkulapsi. Sitten tuon kasvoille kohosi yllättävän onnellinen hymy ja tuon silmiin kihosi kyyneleitä. Hän taisi tehdä kompromissin ja itkeä ja nauraa. Käsi nousi kasvoille ja tuo pyyhkäisi vedet silmistään ja nuolaisi huuliaan kuolasta, helvetti kaikki oli kaikki niin kirkasta että silmiä sokaisi.
"joudunko mä nyt vankilaan, koska varastin sun sydämmes ?" tuo kysyi sitten ja katseli toisen täydellistä olemusta. Hän sai toisen, todellakin. Mutta mitäpä muutakaan, kermalainen oli tottunut saamaan aina kaiken, eihän tämän olisi pitänyt olla kovinkaan suuri yllätys.

Aiden naurahti ja kohautti olkiaan. "jos sitä voi kutsua vankilaksi että pyydän sua seurustelemaan mun kanssa." Hän hymyili ja hyppäsi alas, seisoen toisen edessä. Toinen oli jotain, mitä Aiden oli odottanut vuosia. Odottanut tapaavansa juuri tuollaisen pojan. Ciel oli kuin hänen unelmiensa prinssi, unien pelastaja joka ratsasti valkoisella hevosella ja herätti Aidenin suudelmalla. Brunette hymyili, otti hiukan varoen toista kädestä ja piti katseensa toisen silmissä. Aiden joutui toteamaan että toisen silmät oli täydelliset. Sopivan pyöreät, kauniin väriset ja muotoiset. Aidenin katse oli sellainen, kuin se olisi sanonut ' kiitos kun olet olemassa, kiitos kun asut täällä, kiitos kun seisot edessäni ' ja vaikka mitä muuta, Aiden pystyi kiittämään toista niin monesta asiasta vaikka ei ollutkaan tuntenut toista edes kauaan. Alle tunnin ? oho. Ja nyt jo Aiden pyysi toista poikaystäväkseen. No eihän se ollut ihme, toinen oli täydellinen. Heidän rakkautensa saattoi olla kiellettyä, vanhemmat olisi varmasti toivonut Aidenille kaunista tyttöä sellaista, jota AIden sai hemmotella lahjoilla ja jonka kanssa poika menisi joskus naimisiin. Sori, ei. Aiden oli onnellisempi kun sai, jos nyt sai, Cielin.

Poika huomasi että uuni oli valmis joten heitti pizzan sinne ja kääntyi taas Cieliä kohden, hymyillen toiselle. "no miten on ?" hän kysyi. Ei ollut ihmekkään jos toista pelotti tai ahdisti, he eivät oikeastikkaan ollet tunteneet kuin tunnin jos edes sitä.
Mitähän Damon sanoisi ? Ei varmasti onnittelisi kuten veljeä kuuluisi. Varmaan se saisi kauhean kohtauksen. Varmasti. Aiden tunsi veljensä. Liiankin hyvin. Mutta Aiden rakasti Cieliä, enemmän kuin Damonia. Saiko niin sanoa ? Sai. Piti Damoninkin oppia ettei Aiden ollut vain hänen. Ehkä Damonin ei edes tarvitsisi tietää tästä ? Niin. AIden voisi kertoa vasta kuukausien päästä että suuteli yksi päivä ihanaa poikaa kenen kanssa hän nyt seurusteli onnellisesti. Ehkä sitten kun Damon oli saanut tyttöystävän ? Eikö Damon puhunut olevansa ihastunus Londoniin ? Tai ehkei ollut puhunut mutta ainakin toinen nautti Londonin seurasta.
Aiden kuitenki karisti Damonin mielestään ja katsoi nyt vain Cieliä, samalla kun liu'utti kätensä toisen alaselälle ja veti pojan itseään vasten. virnuillen pienesti mutta lempeän romanttisesti toiselle.

Toinen alkoi jo sovitella vankilamenoista ja ne puheet saivat Cielin totaalliseen vartalolukkoon, toinen kysyi häntä poikaystäväkseen alle kahdentunnin tuntemis ajan jälkeen ja Cielin teki mieli kiljua onnesta. Oliko hänkään koskaan ihastunut näin palavasti keneenkään näin nopeasti ? tuskin, mutta toinen oli pureutunut heti ensikohtaamisella niin syvälle blondin mieleen että kermalaisen valloittaminen ei ollut vaikeaa tuolta skeittarilta, eikä ihme, olihan toinen kirjaimellisesti törmännyt Cieliin. Toinen alkoi laittaa pizzaa uuniin sillä välin kun Ciel juurtui parhaansa mukaan toisten keittiön lattiaan kiinni katselemalla tyhjällä katseellaan Aidenin takaraivoa. Sydän hakkasi kuin hulluna ja Ciel ihmetteli mikä hänellä kesti, miksei hän vain voinut sanoa myöntyvänsä johonkin mitä oli niin paljon toivonut koko heidän tuntemisensa ajan. Epäröikö hän ?

Aiden toisti kysymyksen ja kermalainen heräsi unestaan. Tuo puraisi huultaan ja hakeutui nojailemaan lähintä pöytätasoa vasten, pois edestä ja muutenkin että kykenisi tasapainottamaan itsensä takaisin todellisuuteen. Kuka voisi nipistää häntä ettei hän nyt aivan varmasti nähnyt unta.
"Tää tuli jotenkin yhtäkkiä, me ollaan tunnettu tunnin, kaks" Ciel naurahti ja ujutti sievää kättään haromaan platinanvaaleita kutrejaan niskaan ja tuon silmät harhaili Aidenin kasvoissa.
"ei sillä ettenkö haluais, tietenkin haluan, et tiedä miten paljon" blondi lehahti punaiseksi ja katsoi vaikeana kohti toisten lattiaa, toinen näytti niin luotettavalta, uskomattomalta. Mutta Cielillä oli herännyt epäilys, oliko tämä nyt joku tyhmä juoni, tuskin se oli mutta kermalainen nyt oli kermalainen, eikä hän ollut koskaan aikaisemmin seurustellut Astonilaisen kanssa siitä nimenomaisesta syystä jos jotain kävisi, ero, riita... koko koulu saisi tietää.
"onko sulla aina tapana alkaa ihmisten kanssa tunninvaroitus ajalla ?" kermalainen vitsaili ja hapuili kädellään taskuunsa jossa omisti puhelimensa. Se oli kuin unta, todellakin, aivan mahdotonta unta, miksei Ciel nyt vain kiljunut ja nauranut silkasta onnesta, toinen halusi hänet ja hän halusi toisen, miksi hän nyt epäili.

"rakkaus on kyllä aika paska vankila jos siinä huonosti käy" Ciel sitten toi pelkonsa esille, ei tietenkään suoranaisesti mutta toivoi Aidenin ymmärtävän että hän todella välitti toisesta, luotti toiseen eikä tahtonut että tämä juttu loppuisi lyhyeen, tai olisi joku vitsi. Ciel oli aina ollut uskomattoman herkkä ihastumaan ja sen takia hän oli kokenut kaikenlaista, se sai riittää. Hän tahtoi Aidenin olevan se oikea. Blondi veti syvään henkeä ja järjesteli ajatuksiaan. Monta minuuttia tuntui kuluvan vain siihen kun kermalainen katseli pizzaa uunissa ja keräsi ajatuksiaan kokoon, vilkuili välillä Aidenia ja totutteli ajatukseen että hän saisi toisen vaikka heti kun vain sanoisi ne pari tiettyä sanaa. Pian ei kuitenkaan poika voinut itselleen mitään ja hän oli pakahtua onnesta.
"mä voin alkaa seurustelemaan sun kanssa.. mitä ikinä tapahtuukin" tuo muodosti sanat huulillaan ja nosti katseensa Aidenin sinisiin silmiin, hän ei voinut itselleen mitään nostaessaan kätensä toisen poskille ja painaen uuden suudelman toisen huulille. Siinä se oli, kaksi helvetin rakastunutta poikaa, toisiinsa rakastunutta poikaa ja se kaikki oli Cielin unelmien täyttymys.

Aiden huokaisi, hän tiesi sen, oli tyhmää pyytää toista heti seurustelemaan kanssaan. Olisi pitänyt aloittaa tutustuminen ystävinä ja vasta vuoden kuluttua kysyä samaa. Poika huokaisi syvään ja katsoi maata. "joo mä tiedän." Poika totesi Cielin ensimmäiselle lauseelle. Aiden nosti katseensa toiseen. Toinen siis halusi ? Mutta kaikessa oli se mutta. Hän nnaurahti pienesti. "no en oo ennen törmänny noin suloseen tyyppiin joten. ei." Poika virnisti ja hyppäsi taas pöytätasolle istumaan.
Hän katseli toista ja hymyili ymmärtäväisesti, ei se haitannut vaikka toinen sanoisi ei. Okei, kyllä se haittaisi. Mutta Aiden saisi varmasti mahdollisuuden olla vain toisen ystävä ja mielummin niin sitten.

Hmm. Toinen oli aivan oikeassa. "hmm. niin se onkin." Aiden totesi ja pörrötti hiuksiaan ja hyppäsi taas alas seisomaan, vilkaisi pizzaa. Pian toinen kuitenki sanoi sen mitä Aiden oli toivonutkin. Pojan huulille nousi onnellinen hymy ja hän katsoi Cieliä. Toinen suuteli häntä, Aiden sulki silmänsä ja kietoi kätensä pojan ympärille suudellen tuota takaisin. Se tuntui niin hyvältä. Aiden ei yhtään katunut sitä. Hän ei yhtään ajatellut Damonia, mitä toinen sanoisi jos näkisi. Kerrankin Aiden halusi elää omaa elämäänsä. Tehdä asioita mitä halusi. Miettimättä ollenkaan mitä Damon siihen sanoisi. Aiden suuteli Cieliä vielä kauan. Hän todella rakasti tuota poikaa, ihan liikaa. Hetken kuluttua hän irrotti huulensa toisen omista, nuolaisi kuolaa huuliltaan ja hymyili, pitäen yhä käsiään toisen ympärillä. "kiitos." Brunette kuiskasi ja laski päänsä toisen olkapäälle, hymyillen. Onneksi he olivat samanpituisia. Ainakin suurinpiirtein.
Aidenista tuntui että aika olisi pysähtynyt. Pian hän vilkaisi kelloa ja tajusi että Pizza olisi valmis. Hän huokaisi ja irroitti hitaasti Cielistä, nosti pizzan ulos ja katsoi rakastaan. "oks sul viel nälkä ?" Hän virnisti ja pörrötti toisen hiuksia hymysuin.

Suudelma loppui pian ja Ciel hiljentyi katselemaan toista, taas hänelle oltiin tehty se, kieputettu täydellisesti sormen ympärille, mutta nyt Cielistä tuntui ettei tästä sormesta hän koskaan päästäisi irti Aiden oli kaikki ja kaikki oli Aiden. Yhtäkkiä kaikki muu muuttui merkitsemättömäksi.
"mä voisin syödä vaikka sut" tuo ehdotti hymyillen onnellisena ja katsellen toista silmät täynnä pilkettä. Ei kermalaisella ollut oikeastaan nälkä vieläkään mutta kyllä hän nyt voisi syödä pari palaa kun toinen oli vaivautunut tekemään pizzaa.
"kyllä mulle ruoka kelpaa" tuo totesi sitten hymyillen edelleen ja siirtäen blondeja hiuksia pois silmiltään. Hän tahtoi tietää toisesta kaiken, nyt heti ja hän oli valmis kertomaan itsestään kaiken toiselle, vastaamaan toisen kysymyksiin, ihan sama mitä toinen kysyisi.

Ciel istuutui odottamaan kiltisti, ettei olisi toisen tiellä Aidenin touhutessa heille ruuan lautaselle asti.
"mä juon sit ihan vaan vettä" Tuo totesi toiselle sitten, kyllä hän oli tottunut pizzan ja muun roskaruuan kanssa juomaan limukkaakin mutta nyt vesi tuntui paremmalta, hän menisi sokerijuomista aivan sekaisin kun kaikki tuntui jo aivan hullulta nytkin. Hän ja tuo helvetin komea jätkä hänen vieressään, he olivat yhdessä. Cielin katse vilkaisi ohimennen kelloa mutta hänellä ei ollut vielä kiire kotiin, tietenkin hän aina voisi sanoa vanhemmilleen olleensa ystävällään eikä noiden koskaan tarvisi tietää mitään muuta. Kermalaisen olisi ollut sama hypätä kaivoon kuin kertoa vanhemmilleen seurustelevansa pojan kanssa.
"mä olen utelias, mutta voit sä kertoo itsestäs jotain, täytyy myöntää etten tunne sua kyllä yhtään" Ciel virnisti, siitä saattoi tulla hyvä inside vitsi. Pojilla menisi oma aikansa oppia tuntemaan toisensa, mutta niin kauan kun toisesta löytyi uusia puolia, sitä kauemmin se ensirakkauden tunne pysyi ja sitä vahvemmin ja kauemmin sitä pysyi yhdessä. Tai ainakin Ciel uskoi niin.
"kerro vaikka... perheestäs, tai onko sulla ollu lemmikeitä ja harrastuksia ja lempivärejä... mä tahdon tietää kaiken susta" tuo ehdotteli, eikä oikein kyennyt keskittymään syömiseen kun suklaasilmät tapittivat koko ajan skeittaria, uteliaana ja tiedon janoisina, rakastavina ja hellinä.

Aiden leikkasi pizzan puoliksi ja laittoi lautasille. Hän kaatoi kahteen lasiin vettä ja tarjosi toisen lautasen ja lasin Cielille. Brunette istui blondia vastapäätä ja naurahti. "okei. No mun perheeseen kuuluu tietty vanhemmat. sitten se kaksoisveli Damon ja isoveli Rick, joka omistaa kai jonku auto yrityksen tai jotain. Lemmikkejä ei oo ikinä ollu.." 'paitsi Damon ' lisättiin hiljaa pään sisällä lauseeseen. "skeittausta oon harrastanu jostai neljä vuotiaasta.. Juominenkin voisi mennä yhtenä harrastuksena, jota harrastan perjantai tai lauantai iltaisin." ' ja sit viel veljen kans hässiminen..' Aiden lisäsi taas päänsä sisällä mitään sanomatta. Eihän sellaista voinut kertoa. Poika virnuili ja haukkasi pizzaansa ja pureskeli. "lempiväri ? En oo koskaan miettiny. ehkä musta ? En mä tiedä." Aiden naurahti. "ja sun on varmaan ihan hyvä tietää et oon tosi kova menemään ja murran paikkani helposti. Joskus skidinä mursin kahesti käteni ja kerran jalkani ja usein on ollu tosi lähel et ois murtunu. Et jos näät mut joskus verisenä, kukaan ei oo hakannu mua. oon ilmeisesti vaa akatunu skeittilaudal tai yrittäny skeittaa katolla tai muuta vastaavaa.." Poika kertoi naurahtaen ja haukaten taas pizzaa, juoden vettä päälle.

"niin ja siitä perheestä.. Tosiaan saatiin veljen kans sil ehol muuttaa kaksin tänne et muutetaa meiän tädin naapuriin. Se siis asuu tos iha vieres ja käy välil tsekkaa et miten meil menee. Mut ei sitä kannata pelätä, se on iha mukava, ainaki sillon ku me ollaa siivottu ja mä en oo verillä ja kaikkee." Aiden selitti ja haukkasi taas pizzaa. Jessus hänellä oli kamala nälkä. "ja mulla on tatuointi." Okei, kai toinen nyt halusi senkin tietää. Aiden nousi seisomaan ja nosti paitansa helmaa, niin että lantiossa oleva tähti näkyi. Hetken näyttämisen jälkeen hän laski taas paitansa ja istui tuolille, haukaten jälleen pizzaa ja juoden vettä.
"entä sä ? Kerro mulle itestäs." Aiden miltein pyysi, hymyillen suloisesti toiselle, samalla haukkoen pizzaansa.

Ciel kuunteli tarkasti toisen tarinointia, toinen kertoi että he olivat saaneet muuttaa San Diegoon sillä ehdolla että täti vahtisi heitä, epäreilua. Ciel ei olisi tahtonut enää asua kotonaan, mutta jostain syystä hän ei saanut muuttaa pois koska vanhemmat olivat sitä mieltä että pojan kuului asua kotona veilä ainakin kaksi vuotta. Blondi kurtisti kulmiaan toisen kertoessa olevansa kova sähläri, okei. Ciel oli todella huolehtivainen rakkaistaan eikä koskaan tahtonut noille tapahtuvan mitään mistä voisi olla seurauksena se että toinen voisi kuolla tai joutua vakaviin ongelmiin.
"mä kyllä osaan katsoa sun perään" tuo sitten rykäisi tunkiessaan pizzaa suuhunsa, hän oli itse hyvin harvoin kauhea sähläri. Tietenkin sitä aina sattui ja tapahtui mutta Ciel nyt vain oli täsmällinen päällepäsmäri ja tiesi milloin voi käydä huonosti. Se ei helpottanut mitään että Aiden oli kaikenlisäksi helposti houkuteltu mukaan juttuun kuin juttuun.
"toisin sanoen sä oot kännissä hyvin vaarallinen itsellesi?" Ciel ehdotti ja virnisti kevyesti, jokaisen pää tietenkin alkoi käyttäytyä erillalailla humalatilassa, toisista tuli agressiivisempia ja keskittyminen siirtyi aina kaikkeen muuhun tai oli muuten vain vaikeaa, ei olisi ollut ihme että Aiden olisi ollut kymmenenkertaa pahempi humalassa. Okei, Cielistä tulisi epävirallinen lapsenvahtikin vielä.

Toinen vilautti tatuointiaan ja se oli siinä Ciel oli kateellinen, toisen elämä tuntui olevan rentoa ja helppoa kaikkine niine vaikeuksineenkin. Okei, kermalainen oli aina saanut kaiken haluamansa, kaikki tippui taivaalta suoraan pojan nenän alle, mutta hän ei saanut värjätä hiuksiaan, ei muuttaa pois kotoa, ei ottaa lävistyksiä, ei seurustella poikien kanssa, ei ei ei ei, ja tietenkin kaikki mitä Ciel kaikista eniten halusi oli noiden ei -asioiden listalla. Hän vihasi vanhempiaan toisinaan ihan tosissaan, ne olivat niin ... vanhanaikaisia.
"Ei mullakaan oo lemmikkejä ollut" tuo sitten aloitti ja haroi hiuksiaan, hän ei ollut hyvä puhumaan itsestään varsinkaan silloin kun söi.
"mä harrastan aktiivisesti tanssia ja oon harrastanut jo.. muutaman vuoden ja vaikka itsekehu haisee oon oppinut tosi nopeasti ja oon tosi hyvä siinä, oon soittanu penikkana jotain viis vuotta viulua kunnes se alko tuntuu musta vanhanaikaselta ja lopetin sen vasten vanhempien odotuksia kesken" tuo hörppäsi lasista vettä ja oli keskittynyt silmäilemään Aideniä puhuessaan.
"lempivärinä mulla on kaikki sinisen sävyt, eritoten tuollainen minkäväriset sun silmät on" tuo hymyili sitten ja punastui kevyesti, vaikka ihan syyttä suotta. He saivat leperrellä toisilleen ja se tuntui ihan hemmetin mahtavalta Cielistä.
"äh ei mussa oo mitään kerrottavaa, mä saan kaiken mitä mä haluan, paitsi ne mitkä ois mulle kaikkein tärkeintä, mun vanhemmat on helvetin vanhanaikasia ja niuhoja, vaikka ei mulla oo varsinaisesti niitä vastaan mitään mä vihaan niitä välillä ihan vaan sen takia, en saa olla yli kahdentoista missään, mulla on vielä varmaan kotiintulo ajatkin, paskat noudatan, me ei saada siskon kanssa tehdä mitään, ei värjätä hiuksia, ei ottaa läväreitä, koulun pitää mennä aina ees jotenki hyvin, vaikka ei kiinnostais" Ciel pyöritteli silmiään ja viha kuohahti hänessä taas, niin kuin aina kun hän ajatteli vanhempiaan siltäkantilta kun nuo kielsivät kaiken lapsilleen tärkeän, sentään Ciel sai tanssia.

"jos sä haluat vielä tietää jotain niin kysy vapaasti, mulla ei oo tatuointeja mutta mulla on nää korvikset " tuo naurahti sitten ja siirsi hiuksiaan korvien edestä niin että toinen näki kaksi söpön vaalean sinistä tähden muotoista korvista hänen molemmissa korvissaan.
"mulla on oma auto ja sit mä poltan tupakkaa salaa porukoilta koska voisin samantien joutua johonkin kasvatuslaitokseen jos ne sais tietää, välillä mulla on tosi pitkiä taukoja ko en pääse röökille ja se on ihan tuskaa" Ciel pyöräytti silmiään ja natusteli sitten lisää pizzaa lärviinsä.

"hmm. niinkin voisi sanoa, tai mä itse asiassa olen itelleni vaarallinen ilmankin humalaa." Aiden totesi.
Aiden kuunteli toisen puheita samalla kun söi ja joi. "tanssia? wow millasta ?" Brunette kysyi hymyillen. Hän oli aina välillä katsonut tanssi phjelmia kuten nyt vaikka dirty dancing. Jos Ciel sellaista harrastaisi niin whow todellakin. Hän naurahti pienesti toisen kertoessa lempivärinsä ja hymyili sitten toiselle lempeästi.
"et saa polttaa ? no täällä voit ihan vapaasti polttaa niin paljo ku haluat. mä ja veli ollaan aika kovia kans polttamaan, joten kumpikaan ei kato sua pahalla. Mut pitää valitettavasti raahautua ulos, meki poltetaan niinku salaa. Jos täti haistaa tupakan meiän asunnossa nii se soittaa heti meiän vanhemmille ja me joudutaa takas niiotten luokse." Aiden huokaisi ja pörrötti hiuksiaan.

"hmm. kun sä tuollee haukut vanhempias ni oletat varmaa et mun vanhemmat ois mahtavia ? ei ne kuule ole niin mahtavia kuin sä oletat." Aiden kertoi hymyillen, vaikkakin samalla huulta purren. "me oltii viel penskoja, ehkä 10 tai 11 vuotiaita Damonin kans ku faija jäi työttömäks. Se turhautu kotona joten se istu päivät baareissa, tuli illalla tai yöllä kotii ja kilju äidin kanssa kilpaa. Me jouduttiin kuuntelee sitä joka ilta. Koulun jälkeen ku me tultiin aina kotii, kotona oltiin vaan me sekä faija. Niimpä se äijä rupes hakkaamaan meitä, omia lapsiaan. se oli ihan hullu siihen aikaan.." Poika joutui jo toden teolla pidättelemään kyyneleitään, tästä asiasta puhuminen teki aina kipeää. Hän katsoi lautastaan haluttomana. Aiden oli asettanut kätensä nyrkkeihin ja nojasi nyt otsallaan käsiinsä. "Tilanne vaan paheni, Damon oli meistä se heikompi, sitä hakattiin enemmän. Se ei halunnut kertoa kellekkään ja pakotti mutkin tukkii turpani. Sitte tuli se päivä ku me täytettiin 14. Faija hakkas meitä taas, mä en kestäny sitä, en varsinkaan kun se hakkas niinkin viatonta olentoa kuin Damon. Mä kiikutin Damonin äidin luokse ja me kerrottiin sille kaikki. Faija lähetettiin hoitoon. Damon ei silti koskaan palannut entiselleen samalla tavalla kuin mä.." Aiden lopetti kertomuksensa ja puri lujaa huultaan.
Hetken hiljaisuuden jälkeen hän huokaisi ja nosti katseensa Cieliin. "me lähettiin tänne eikä olla käyty kotona sen jälkeen. me ei tiedetä millanen faija on nykyään mut mutsi sanoo et kaikki on taas hyvin ja me voidaa tulla kotii jos halutaan. Mutta me ei haluta.." Brunette kertoi hiukan ahdistuneesti huokaisten hiljaa. Oli parempi kertoa kaikki Cielille. Ehkä nyt tuokin ymmärtäisi sitten emoja paremmin, kun tietäisi, että ehkä noilla olisi jokin syykin, miksi he olivat niin surullisia, viiltelivät ym. Ainakin Aiden toivoi niin.

"siinä oli mun menneisyys, nytpä tiedät miks mä oon täällä." Poika pystyi taas hymyilemään hiukan. "hmm. no mitä sulla on valinnaisina koulussa ?" Aiden halusi nyt oikeasti tietää kaiken. Jos joku kysyisi Cielistä jotain, Aiden halusi osata vastata kaikkeen.

Ciel virnisti, toinen tuntui olevan kunnon hulivili pikkuinen sählääjä. Blondi pudisti päätään ja sitten siirryttiinkiin aiheeseen josta Ciel olisi voinut jutella vaikka viisi tuntia putkeen kyllästymättä.
"monipuollista" tuo virnisti sitten ja iski toiselle kevyesti silmäänsä "lähinnä nykytanssia ja kaikkia mahdollisia sen eri alueita, tanssi on mulle aina ollut tosi lähellä sydäntä ja siksi oon harjotellu niin paljon kuin mahdollista" tuo virnisti sitten jotenkin itsetyytyväisesti, hän tosiaan oli hyvä ja hallitsi melko monta eri tanssilajia jopa paritanssit.
"mä voin joskus antaa sulle jotain esimakua mun taidoista" tuo vihjasi sitten kevyesti ja alkoi nappasi taas pizzastaan palasen. Okei hän ei ollut saanut syötyä annoksestaan vielä edes puolta, mutta eihän hänellä edes ollut iso nälkä ja tuolla muutenkin tuntui jäävän pizzoista aina ylipuolet syömättä. Toinen lupasi että heillä sai polttaa vapaasti ja Ciel huokaisi helpotuksesta, edes jossain niin ettei vanhemmat voisi vahingossakaan törmätä häneen sätkä huulien välissä.

Ciel hiljeni sitten kunnolla syömään ruokaansa toisen kertoessa menneisyydestään, Ciel ei voinut ymmärtää miten huonosti toisella oli mennyt, hänellä oli toiseen verrattuna ollut melko helppo lapsuus vaikka vanhemmat välillä olivat niskotelleet lapsilleen ja toisilleenkin, ei heillä ollut koskaan ollut noin rankkaa. Blondi tunsi pientä sääliä, varsinkin toisen kaksoisveljeä kohtaan ja tuosta alkoi tuntua että hän tahtoi tutustua toisen veljeenkin, saada hyvät välit molempiin tottakai. Aidenin ääni hiljeni koko ajan ja Ciel ei voinut olla pistämättä merkille toisen nyrkkiin puristettuja käsiään. Hän ei voinut sanoa ymmärtävänsä miltä toisesta tuntui, hänellä ei ollut mitään käsitystä siitä miltä tuollainen mahtoi tuntua, mutta sen hän ymmärsi ettei pojat varmastikkaan tahdo enää palata kotiin.
"olen pahoillani tiedän puolesta" tuo kuiskasi sitten ja katsoi toista pöydän yli hivenen säälivällä ilmeellä, hymy oli liukunut pojan kasvoilta pois ja tuon silmissä paistoi pieni suru. Hän oli huomaamattaan popsinut toisen tarinoinnin aikana yli puolet pizzastaan.
"mun menneisyydessä ei ole mitään mainittavan arvoista" Ciel mutisi, paitsi se että häntä oli nuorempana kiusattu, mutta ei se ollut niin tärkeää kun vertasi siihen mitä toinen oli kokenut.

Sitten aiden vaihtoi aihetta ja Ciel ymmärsi ihan hyvin miksi
"ööö mulla on liikuntaan syventävä ja draama" Tuo sitten totesi virkeästi unohtaen edellisen aiheen vaikka heti, vaikka tietenkin toisen kertomus oli jäänyt pyörimään pojan mieleen. Aidenista ei heti huomannut että toisella olisi ollut niin huono lapsuus, ehkä toinen oli sitten vain parantunut henkisistä vammoistaan niin hyvin. Rohkeaa.
"entä sulla ?" tuo totesi ja jäi taas miettimään toisen sanoja ja veljeä, olihan Cielkin vahva, oli päässyt yli siitä kiusaamisesta ja unohtanut sen jo mutta silti se välillä kaivoi pojan mieltä, niin kuin varmasti toisen menneisyyskin.

"mul on valinnaisina musiikki ja liikunta." Aiden kertoi ja katseli Cieliä.
Hän ei halunnut enää puhua äskeisestä, menneisyys ei ollut mukava asia Aidenin kohdalla. Joskus kun koulussa piti äikän aihe omasta menneisyydestä, Aiden oli keksinyt koko jutun päästä ja laittanut Damonin kirjoittamaan saman. Hän ei halunnut todellakaan että opettajat saisi tietää heidän isästään joka joi ja äidistä joka ei juuri välittänyt.

Poika söi pitsansa loppuun ja joi lasinkin tyhjäksi. "oks vielä nälkä ?" Poika kysyi ja katse hapuili koko ajan Cielin kasvoissa, noissa täydellisissä huulissa joita Aiden halusi vain suudella uudelleen ja uudelleen. Hän nosti katseensa pojan silmiin ja varoen otti poikaa kädestä. Hän todellakin halusi osoittaa Cielille että häneen pysyti luottamaan, Aiden ei koskaan haluaisi luokata tuollaista poikaa kuin Ciel. Pienen pusun hän painoi toisen huulille ja hymyili. "hmm. mitä mä voisin itestäni kertoa vielä." Hän mietti ja hieroi hiuksiaan. "no mä vihaan viiniä. Se haisee kauheelta ja maku on jotai hirveetä. Sit mä rakastan nuudeleita ja pakaste pizzaa. Mä tosiaan sain ekan skeittilautani ku olin neljä et oon mä ihan kiitettävän kauan skeitannu." Poika mietti mitä vielä kertoisi. "mä oon syntyny 26. huhtikuuta." Brunette kertoi ja otti toista hiukan paremmin kädestä kiinni."ja tänne mä tosiaan muutin viistoista vuotiaana." Poika totesi ja raapi päätään hetken. "tosiaan siis poltan ja juon mut juon vaa viikonloppuisin. ja en oo mitenkää koukus tupakkaan, voin olla vaikka kuukauden ilman mut oon pikkuse ärtyisä sit osan siit kuukaudesta. Tupakki vaa on hyvää." Poika virnisti.

Okei, se itsestä kertomisesta. Aiden halusi nyt päästä vähän leikkimään toisella. Niimpä hän veti Cielin tuolin aivan omansa eteen, hymyillen rennosti Cielille. "mulle sit saa ja pitää sanoa jos meen jotenkin yli tai teen jotain mistä et tykkää." Poika kuiskasi ja painoi muutaman suudelman poikaystävänsä kaulalle, siirtyen sitten suutelemaan janoisesti Cielin huulia, vieden kätensä toisen alaselälle, toinen käsi löysi tiensä osittain Cielin paidan alle.

Ciel nyökkäsi ja natusteli pizzansa sitten kunnialla loppuun, vesi kulautettiin lasista samalla nielaisulla alas ja blondi katsoi toista hiljaisena. Toinen teki selväksi että menneisyyden haamut jätettiin nyt taakse ja siirryttiin eteenpäin.
"Ei mulla enää, kiitos" tuo vain hymyili toiselle toisen kysyessä oliko kermalaisella enää nälkä. Toinen alkoi jatkaa turhien asioiden listaa, kertoen itsestään, tottakai Cieliä kiinnosti, häntä kiinnosti jokainen pikkuseikka toisessa. Viini huomautukselle naurahdettiin, poika oli täysin samaa mieltä. Hänestä viini oli turhan hienostunutta eikä sitä voinut tuosta vain kitata alas kurkustaan kovin suurtaa määrää. Ciel ei saanut puheenvuoroa, mutta uskoi että hän kerkeäisi omat turhat asiansa listata vähän myöhemminkin.

Toisen syntymäpäivä piti laittaa hyvin muistiin ja toinen kertoi kuinka kauan oli skeitannut, miten paljon poltti. Blondi oli tihkua ihastuksesta, hän ei voinut moittia toista mistään mitä tuo oli itsestään kertonut. Aiden oli täydellinen tuollaisena ja pojan henki meinasi jälleen salpautua toisen päättäessä lopettaa puhumisen ja vetäisi heidän tuolinsa aivan vastakkain.
"sinähän vallan, mielenkiintoinen persoona olet" Kermalainen tyytyi vain vastaamaan toisen luettelemiin tietoihin ja suklaasilmät olivat unohtuneet katselemaan toisen omia.
"tietenkin, miksi antaisin kenenkään kohdella itseäni niin kuin en tahdo itseäni kohdeltavan" Ciel tuhahti sitten hivenen huvittuneesti ja silmät painuivat kiinni ja niska taittui nautinnosta taakseppäin toisen huulien tuntuessa kaulalla ja nousten pian suutelemaan toisen kirsikkaisia huulia. Blondi ei voinut vastustaa toista ja suudelmaan vastattiin vähintään yhtä innokkaasti. Aiden kädet lipuivat pojan ympärille ja toinen upposi paidan alle Cielin kiinteän vatsan päälle, se tuntui uudelta ja sai pojan värähtämään tuon omien käsien vielä haparoidessa Aidenin rintakehällä ja poika painautui hitaasti lähemmäksi Aidenin kehoa.

ja kaikki muu vain yksinkertaisesti unohtui. Toisaalla taas Damon ei voinut unohtaa mitään, ei yhtäkään sanaa, ei yhtäkään lausetta, ei katsetta eikä tunteita, vaikka olisi tahtonutkin. Kaikki pyöri hänen mielessää, pojan ripeiden askelien harpoessa pitkin asfalttia kohti kotia, käsi puristi tiukasti kiinni laukunhihnasta ja sydän hakkasi rinnassa. London, hänen paras ystävänsä johon poika oli epätoivoisesti ihastunut oli antanut hänelle pakit, tai no periaatteessa kertonut jo seurustelevansa. Tietenkin se oli sattunut, tottakai ! miksikäs ei olisi. Dain ei tehnyt mieli itkeä, ei häntä oikeastaan itkettänyt, kaikki tuntui vain, no, kaatuvan päälle.

Tuon askeleet kaartuivat koti pihaan ja automaattisesti tuo vilkaisi oliko naapurissa tädin autopihalla, eipä tietenkään, joten Aiden saattoi pitää jo ihan älyttömiä jytämusa pippaloita sisällä. Oikeastaan Damon toivoi että toinen olisi, olisi pitänyt hauskaa ja jättänyt veljen omaan rauhaan, tuo olisi saanut hiipiä vain suoraa huoneeseensa viettämään helvetin angstista loppu iltaa. Saanut selvittää päänsä toisin sanoen. Ovelle päästyään poika alkoi kaivaa avaimia laukustaan ja kuuli ääniä sisältä, se oli puhetta, musiikkia ei kuulunut mutta Aiden ei ollut yksin. Emo kurtisti kulmiaan saadessaan avaimet käteensä ja vilkaisi keittiön ikkunasta sisään, hän näki vilauksen blondista päästä ja uteliaisuus heräsi niin että tuo siirtyi että näkisi ikkunasta paremmin sisään. Toisaalta hän katui sitä heti.

Hänen veljensä, hänen rakkain veljensä, suuteli jotain bimbo blondia poikaa heidän keittiössään, suuteli ! Yhtäkkiä Damon ei tuntenut kuin suurta tyhjyyttä sisällään ja kaikki oli unohtunut samantien. Kyyneleet kirposi silmiin yhtä nopeasti kuin viha kouraisi hänen mahaansa ja ärtymys nousi päähän. Veli suuteli jotain poikaa jota Dai ei ollut koskaan nähnytkään, suuteli jotain toista kuin häntä, suuteli toista heidän kotonaan, heidän keittiössä ! ja kaikenlisäksi näytti nauttivan siitä, hellästi, käsi liukui toisen paidan alle ja blondi työntyi lähemmäksi Damonin omaa veljeä. Dai, joka ei koskaan ollut tahtonut toisille pahaa, toivoi juuri nyt enemmän kuin mitään muuta että saisi lyödä turpaan tuota blondia. Miksi juuri tänään ! miksi juuri nyt ! eikö se riittäny että London ei rakastanut, niin vielä Aidenkin.

Askeleet olivat siirtyneet ovelle ja Dai oli jo aivan varma että maailma tahtoi ettei tuo koskaan saisi rakastaa ketään, tai oikeastaan, hän saisi rakastaa, rakastaa kovasti koko sydämmestään mutta kukaan ei koskaan rakastaisi häntä takaisin. Ei aidosti, ei koko sydämmestään, vain valheella tai ystävänä, veljenä tai sukulaisena. Avain työntyi lukkoon niin kovaa että oli hyvä ettei se mennyt halki. Ovi aukeni Dain puristaessa kahvaa kaikin voimin ja pidätellen kyyneleitään, niellen ne alas ja suru ja viha paistoi tuon kasvoilta. Pikkuveli veti oven kiinni niin lujaa kuin kykeni, se paukahti niin kovaa että varmasti koko talo kuuli ja oli ihme ettei se irronnut saranoiltaan. Converset lensivät eteisen seinään ja tuo tarrasi tiukemmin laukun hihnastaan. Mistään ei kuulunut enää mitään ääniä. Hiljaa, mitään ilmoittamatta tuo suuntasi askeleensa ulos eteisestä, toivoi että toiset olivat lakanneet nuoleskelemasta toisiaan, lakkaisivat tekemästä sitä ikinä enää.

Aiden oli niin keskittyny rakkaaseensa, ettei tajunnut ollenkaan että joku voisi katsoa heitä, ei todellakaan ainakaan ajatellut että Damon voisi nähdä. Poika hymyili ja veti toista lähemmäs.

Pian hän kuitenkin havahtui oven ääneen ja irroitti Cielistä, väkisinkin hymy nousi hänen huulillee, hänen veljensä oli kotona ! "venttaas hetki." Aiden hymyili ja utli pian eteiseen. "damon." Hän hymyili ja pörrötti veljensä hiuksia. Okei, kaikki ei nyt ollut hyvin. "Damon ? Oks sulla jokin ?" Aiden kysyi aidosti huolissaan ja laski kätensä veljen poskelle, antoi käden nousta hitaasti otsalle. Ei, kuumetta ei ollut. "muthei. sun pitää tavata yks tyyppi." Hän hymiyli ja otti veljeä kädestä, veti tuon keittiöön.
"Ciel, tässä on Damon josta mä kerroinkin. Mun kaksoisveli." Aiden esitteli. "Ja Damon tässä on.. umm. Ciel." Aiden ei tiennyt mitä pitäisi sanoa, Hän ei halunnut valahdella sanomalla Cielin olevan vain sytävä, mutta toisalta hän ei halunnut kertoa totuuttakaan. "Ciel käy kans astonia, se on rikas pentu ja toisella luokalla ja plaaplaa.." Aiden olisi voinut jatkaa CIelin elämäntarinaa, mutta ehkä oli parempi olla jatkamatta.

Käsi irtosi hitaasti Damonin kädestä, Aiden aisti jonkin olevan pielessä ja häntä ahdisti, ahdisti kamalasti. Hän katsoi veljeään huolestuneella katseella ja puri hiljaa huultaan. Ei Damon ollut voinut nähdä, eihän ?
"oks sulla nälkä ?" Aiden yritti puhua veljensä kanssa ja keksiä mikä ongelma tässä nyt oli. "me syötii pizzaa ja siel on viel jos haluat." Aiden jatkoi ahdistuneesti. Hän ei halunnut kysyä suoraan, ei ainakaan Cielin nähden. Hän halusi niin rutistaa nyt veljeään ja kysyä mikä tuota vaivasi, halusi auttaa ja... Ei, hän ei saanut ajatella sellaista ! Ciel oli ainut ketä Aiden sai nyt ajatella ja suudella.. Mutta Damon.. No Aiden oli arvannutkin jotain tälläistä, hän rakasti silti yhä Damonia aivan liikaa.

"Hei Damon.. tule tänne." Aiden huokaisi ja vilkaisi Cieliä. "tuun kohta." Tuo lupasi ja veti sitten Damonin kanssaan olkkariin. "okei, mikä sulla on ?" Aiden kysyi ja piti veljeään yhä kädestä, katsoi suoraan silmiin, huolestuneella ja hiukan ärtyneelläkin katseella. "turha väittää et sul ois kaikki hyvin." Hän lisäsi.