Love Me Chase Me

Lauantai. Kello 22.58

"Hannah, meidän täytyy nyt oikeesti mennä!"

Abby kiskoi ylleen vielä nopeasti valkoiset stringit lyhyen valkoisen hameensa alle ja laittoi käsiinsä valkoiset hanskat. Onneksi rokkari oli jo tottunut siihen, että häntä kutsuttiin Hannahiksi. Olisihan se outoa, jos tyttö ei 'omaan' nimeensä reagoisi. Nimi kun sattui olemaan tekaistu. Jep, Abbylla oli väärennetyt paperit, joissa hän oli jo parikymppinen. Ei hän muuten saisi työskennellä strippiklubilla. Sehän olisi lapsityövoimaa ja hyvin kiellettyä touhua!
Mutta hyvät rahat tästä sai, ei tässä mitään moittimista ollut. Ja helppoa rahaa. Ei tarvinnut kuin lanteitaan heilutella kiimaisten liikemiesten edessä, niin johan sitä rahaa alkoi tulla.

"Kitty!"

Nyt Abby oli pukeutunut valkoiseksi kissaksi. Hänellä oli päässään valkoinen, polkkatukkamainen peruukki, josta pilkottivat valkoiset kissankovat. Kasvoilla hänellä oli se tyypillinen naamio, joka vaihteli väriään asujen mukaan. Nyt se oli tietenkin valkoinen. Vaatetus oli tietenkin alkuillasta täyteläs, mutta jo tunnin päästä tämä neitokainen pomppisi klubilla ainoastaan stringeissään ja nännejä peittämässä hänellä olisi vain pari valkoista paperin palaa. Tyttö oli jo tottunut liikkumaan vähissä vaatteissa, eikä irstaiden miesten katseet tuntuneet enää lainkaan pahalta. Päinvastoin. Kun joku katsoi häntä himokkaasti, Abbylle se oli vain asiakas, joka täytyisi tyydyttää. Ja nämä tapaukset maksoivat aina kivoja summia.
Abbylla oli yllään valkoinen minihame, joka ei oikeastaan peittänyt mitään. Jaloissa oli vielä valkoiset sukat, jotka ylettyivät puoleen reiteen asti. Ylävartaloa peitti vielä valkoinen korsettitoppi, joka korosti vain entistä enemmän neitokaisen muotoja. Ainakin vyötärö näytti kapealta. Ja mitä olisi kissan puku ilman häntää. Tietenkin valkoinen häntä löytyi. Se oli kiinnitettynä hameeseen.

"Asiakkaita alkaa tulla minä hetkenä hyvänsä. KITTY!"

"Joo joo, mä oon just valmis", Abby totesi ja puuteroi kasvojaansa vielä puuterilla. Sen jälkeen hän juoksi yhdessä Chocolaten kanssa, joka oli tapansa mukaan sonnustautuneena pupun asuun, oville toivottamaan saapuvat asiakkaat tervetulleiksi. Juuri, kun tytöt olivat ehtineet asettua paikoilleen, avautui ovi ja ensimmäinen asiakas astui turvamiesten ohi sisälle. "Tervetuloa, toivottavasti illastanne tulee hyvin nautittava", Kitty sekä Chocolate toivottivat siirappisesti miehelle, joka vilkuisi neitokaisia suu auki. Tämä taisi olla uusi tapaus tällaisissä paikoissa, sen huomasi kasvoista.

Ensimmäinen tunti meni tervehtiessä asiakkaita. Tämä oli Abbyn mielestä varsin pitkästyttävää. Hän ei tykännyt tästä työstä, koska tässä ei yleensä saanut tippiä. Muut tytöt jo hyvää vauhtia viihdyttivät paikalla olevia asiakkaita ja saivat hyvää tippiä. Abbykin tahtoi jo mennä viihdyttämään.
"Kitty."
Abby käänsi katseensa tiikeriksi pukeutuneeseen tyttöön, joka oli häntä kutsunut. "Sun vuoro lavalla", tiikerityttö sanoi ja Abby virnisti tyytyväisesti. "Hienoa. Pidä hauskaa, suklaa", rokkari totesi työtoverilleen, joka oli hänen kanssaan koko tunnin ajan toivottanut tervetulleeksi asiakkaita. Chocolate hymähti ja virnisti Abbylle, joka jo pinkoi kohti esiintymislavaa. Vihdoinkin hän pääsisi lavalle näyttämään, mistä hänet oli tehty!

"Ja seuraavaksi meille esiintyy klubimme yksi odotetuimmista tytöistä! Antakaa aplodit... Kittylle!" juontaja esitteli ja astui sivuun, kun lavalta sammui muut valot paitsi yksi, joka osoitti tankoa. Musiikki alkoi soida, mikä oli tietenkin viettelevän ja kissamaisen kuuloista, jos musiikkia voisi niin kutsua. Valkohiuksinen tyttö astui esiin lavalle ja otti vastaan mairein hymyin asiakkaiden aplodit. Tyttö tarttui tankoon ensiksi yhdellä kädellä ja pyöritteli itseään sen ympäri. Sitten hän tarttui tankoon kahdella kädellä, jolloin meno alkoi sitten muuttua herkimpien silmille sopimattomammaksi. Ensimmäisenä Abby riisui hameensa, mikä aiheutti miesten keskuudessa lumoutuneita henkäyksiä.
Että Abby rakasti tätä työtä ja tämän kaltaista huomiota.

//Lallalalal. Tosi hieno alotus ja sillee :---D

Sanotaan näin, että Björnillä on tämä asukokonaisuus(mutta ei noin kuolleen näköinen) Miten niin True Blood...? 8'D

Villi lauantai-ilta San Diegon keskustassa muuttui väkisin paremman puoleiseksi, kun olutta kipattiin kurkusta alas suurin määrin. Miehet baarissa ja strippiklubissa oli tuttu näky, eikä Björn kumppaneineen suotta käyttäneet aikaa vain baarissa oleskeluun.
"Hei, vielä kierros tänne!" Huudahti Björnin vastapäässä oleva nuori mies. Hän jo nautti oluestaan paremmin kuin hyvin. Muut romahtivat nauruun, kun näkivät tuon nuorukaisen putoavan jakkaraltaan.
"Eiku hei, entä jos mennään tohon läheiseen tussuluolaan? Vittu nyt kun panettaa vitusti", eräs mies laukasi ja hinkkasi haarojen väliään pyytettömästi. Muut nyökyttelivät päitään, mutta ennen kuin kukaan nosti takapuolensa jakkaralta, he ottivat strippareiden kunniaksi vielä yhdet snapsit.

Kirkas LED valojen taivas otti mielellään tuon poikajoukon vastaan, kun yksitellen heidät viskattiin kadulle. Ihmiset loivat pahanmaisen katseen nuoriin miehiin, mutta jatkoivat matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Nuorukaiset haistattelivat portsarille, joka oli jo mennyt takaisin sisälle. He kuitenkin nauroivat isolle gorillalle, jonka tuima ilme oli enimmäkseen huvittavan näköinen kuin pelottava.
"Vitun buldoggi, nyt mennään!" Karjahti porukan nuorin poika, joka tarttui kumppaniensa niskoista kiinni ja johdatti heidät nauraen kohti läheistä strippiklubia. Heitä ei voinut olla huomaamatta; viisihenkinen miesjoukko lyllersi eteenpäin, kaikilla posket punaisena mallasjuoman vaikutuksen takia.

Päästyään tuskallisen näköisesti kirkasta panoluolaa kohti, pojat ryhdistyivät portsarin edessä, mutta näköjään tämä kyseinen gorilla ei välittänyt olivatko miehet juopuneet vai eivät, sillä päästi heidät tuosta vain. Pojat remahtivat nauruun päästyään noin vähällä sisään. Tästä tuli kyllä maittava ilta!
Nuorin herra astui luolaan ensimmäisenä ja saikin silmiensä eteen hyvännäköisen puputyttöön, jonka mielellään olisi vienyt sivulle. Mutta muut tahtoivat tilaa ja niin tuo nuorukainen tönäistiin eteenpäin edelleenkin silmät kiiluen tytössä. Kumppanit hymisivät onnellisesti päästyään viimein lämminhenkiseen tussuluolaan. Monet liikemiehet näyttivät vittuilevan heille, sillä olivathan urheilijaporukka paremmassa kunnossa kuin nuo keski-ikäiset kaljamahat. Toki kaikille asiakkaille palveltiin, mutta naismangeetit, kun osasivat ottaa suurimman huomion itseensä.
Himossa oleva poikaporukka istuutuivat aivan lavan eteen ja pian heille tarjoiltiin niin, että talo tarjosi ensimmäisen kierroksen. Miehet remahtivat nauruun. Urheilijajoukon kapteenina Björn oli valtanut keskimmäisen pehmustetun tuolin ja näin päättänyt saada paremman istumapaikan kuin kukaan muu.

Alkoholin vaikutuksen alaisena hänellä ei ollut minkäänlaista tietoa ympäristöstään, kun lavalle viimein saapui valkoiseen peruukkiin sommistautunut strippari. Mies vain nojasi taaksepäin, jalat levällään ja katse naulittuna kyseiseen naiseen, jonka paras ystävä näytti olevan tuo tanko. Björnin hymykuoppiin syntyi pienoinen pervohymy. Selvästi hän nautti tästä tilanteesta.

parasta laatua >D

Kun Abby työskenteli lavalla, hän ei katsonut yleisöä. Tai kyllä hän katsoi, mutta hän ei katsonut ketään silmiin. Kyllä, hän kyllä rakasti ihailevia henkäyksiä sekä huudahduksia. Katseet vain eivät käyneet. Joten valkoiseen peruukkiin sonnustautunut rokkari ei siis huomannut poikajoukkiota, jotka istuivat lavan lähellä. Smaragdin vihret silmät katsoivat joko tankoa, lattiaa tai klubin seiniä. Miehet luulisivat tytön ottaneen katsekontaktin, mutta valhettahan se oli.

Esitys jatkui vielä viitisen minuuttia. Korsetti oli lähtenyt tuskastuttavan hitaasti yltä ja nyt sekin löytyi lattialta hameen viereltä. Kitty maukaisi kissamaisesti, kun liukui tankoa pitkin alas onnistuneeseen spagaattiin. Hän taivutti selkäänsä kauniisti, jonka jälkeen pää käännettiin yleisöön. Abby nuolaisi kielellään huulia ja katseli nyt ensimmäistä kertaa klubilla olevia asiakkaita tarkemmin.
Helvetti.
Abbyn kasvoilta ei kuitenkaan näkynyt järkyttynyttä värähdystäkään, kun hänen katseensa oli lipunut Björnin kasvoilta. Hän ei ollut suonut Björnille sen pidempää katsekontakia kuin muille, mutta silti tyttö tunnisti toisen nopeasti. Miksi kaikista maailman miehistä juuri Björnin piti olla täällä? Se sai Abbyn sapen kiuhumaan, mutta taitavasti hän piilotti sen hymyilevien kasvojensa taakse. Se mulkku voisi Abbyn mielestä olla missä tahansa muualla kuin täällä. Onneksi rokkari oli ollut fiksu. Hän oli peittänyt meikkivoiteella oikeanpuoleisen solisluun alapuolella olevan syntymämerkkinsä, samoin kuin vasemmanpuoleisessa yläreidessä olevan tatuoinnin. Tatuointi oli tosin piilotettu vain sukkanauhalla, mutta kokonaan se sen peitti. Joten Björnillä ei olisi aavistustakaan, että Kitty olisi Abby.
Eikö niin? Ja eihän Abby ollut edes Abby. Hän oli Hannah Egerton, parikymppinen strippari, joka oli yksinhuoltajaäiti.

"Jaaaaaaaaaaa siinä oli Kittyyyy!" juontaja pitkitti sanojaan yrittäen saada yleisön mukaansa. Abby pyöräytti itsensä vielä kerran tangon ympäri, kunnes astui juontajan vierelle lavan reunalle ja suikautti yleisön joukkoon lentosuukkoja. Kun juontaja oli läpsäissyt häntä tavalliseen tapaan takapuolelle, hyppäsi Abby alas lavalta lähtien metsästämään itselleen uhria, jolta saisi stringit täyteen rahaa. Björnin saisi hoitaa joku muu talon tytöistä.

Björn kuuli viereisistä tuoleista huokauksia, ynähdyksiä, kun tuo seksikäs strippari näytteli taitojaan ja etenkin paikkojaan. Itse hän suhtautui mahdollisimman rauhallisesti, sillä ei tahtonut mitenkään olla samanlainen pervoilija kuin muut miehet. Se oli vain liian likaista nuorukaisen mieleen, vaikka olikin tullut klubille siinä toivossa, että näki paljasta pintaa. Mutta miehet on miehet, eikä ruotsalainen voinut sille mitään. Hän piti kuitenkin turpansa kiinni ja nautti katsellaan.

Ruotsalainen oli jo alussa kuullut jotain "Kitty" nimestä, mutta ei pienen alkoholin vaikutuksen takia tajunnut, että oli kuullut sen nimen ennenkin. Mutta, kuten jo mainittiin, Björn nautti katsellaan ja samassa huomasi jo liian paljon. Strippari näytti tehneen viimeisen liikkeen ja katsoi viimeinkin todella aitosti kohti yleisöön.

Ja siinä meni myös miehen nautinto.

Miksiköhän Kitty oli tuttu? Olipa kerran kaunis Abby, joka oli tullut Björnin luokse "opiskelemaan" kemiaa. Tietenkin siitä ei tullut mitään, vaan päättyi panoon. Kesken kaiken mies päästi suustaan, ettei tytön tarvinnut esitellä mitään. Siinä meni se pano. Harmi. Tyttö oli kaunis ja seksikäs, ja nyt varmasti hänen edessään tangon kanssa vähissä vaatteissa. Ennen kuin Abby oli paiskanut oven kiinni, oli tämä vahingossa pudottanut lappusen, jossa luki tämä strippiklubi ja "Kitty". Joten.. Voi vain käyttää harmaita aivosolujaan ja päätellä, että tuo kyseinen kissimirri oli itse Abby. Tuskin tässä talossa kukaan muu oli "Kitty".

Tuon takia häneltä meni suuri nautinto, vaikkei kestänytkään olla muiden miesten kanssa katsomssa stripparia. Björn painoi katseensa alas, eikä uskaltanut enää katsoa miten "Kitty" taikuroi miehille. Mies tunsi tuolin kuumentuvan allaan, ja tahtoi näin lähteä sieltä, mutta ei tehnyt elettäkään noustaakseen. Joi hieman oluttaan, muttei se paljon tässä tilanteessa auttanut.

Stripparin lopetettuaan vihdoin esityksensä, Björn jäi miettimään lähtikö "Kittyn" perään vai jäisikö nauttimaan poikien kanssa muista esityksistä. Ruotsalainen sinkosi tuolista kuin raketti ja väitti toisille mennäkseen hakemaan jotain parempaa juomista. Hän oli sulkenut korvansa, eikä kuullut enää mitä toiset hänelle sanoivat, vaan asteli kissimirrin luokse tietämättä, mitä oikein tekisi. Mies halusi olla varma, että kissimirri oli Abby, eikä kukaan muu.

"Hei, kaunokainen, rakastat varmasti tätä työtäsi", ruotsalainen totesi hymyillen varmuuden vuoksi. Hän oli astellut kissan taakse. Kädet olivat taskussa ja nojattiin hieman eteenpäin, sillä strippari oli hieman lyhyempi kuin hän.

Eipä Abby kauas ehtinyt kipittää, kun ensimmäinen alkoi puhua hänelle. Äänettömät kirosanat karkasivat suusta, kun miehen ääni oltiin tunnistettu. Kuitenkin, kun hän Björnin suuntaan kääntyi, kasvoilla oli mairea kissamainen virne. Abby lipaisi huuliaan ja antoi sormiensa kipittää Björnin rintakehää ylemmäs, kun vangitsi tämän katseen silmiinsä. "Ei ole valittamista", tyttö vastasi heleästi ja vetäisi sormensa pois Björnin rintakehältä, kun sormet olivat saavuttaneet solisluiden alueen. "Toivottavasti ei sullakaan, kulta", Abby puhui Björnille kuin kenelle tahansa muulle miehellekin olisi puhunut. Rokkari vinkkasi miehenalulle silmää, ennen kuin toi vartaloaan lähemmäs urheilijan vartaloa. Abbyn lantio kiehnäsi kiusoittelevasti Björnin vartaloa, mutta kiusoittelevia kun kissat olivat, erkani Abby Björnistä nopeasti erilleen.

Ei Björn häntä tunnistaisi. Ei, ei voisi tunnistaa. Kuka muka voisi tunnistaa naamioidun stripparin? Tämän täytyi olla vain sattumaa. Sattumaa, että juuri Björn oli saapunut strippiklubille ja että oli ottanut Abbyn kohteekseen. Vain sattumaa.
Se sai luvan kelvata selitykseksi Abbylle, joka tahtoi saada jo tienestiä äsken tehdystä työstään.
"Noh... Mitä herralle saisi olla?" Kitty esitti viattoman kysymyksen, kun antoi sormensa sipaista urheilijan poskea. "Juotavaa? Tanssia? Sylitanssia?" Abby esitti tuttuja kysymyksiä ja virnisti leikkimielisesti. Hän astui jälleen askeleen lähemmäs urheilijaa ja kohottautui varpailleen päästäkseen mahdollisimman lähemmäs Björnin korvaa. "Vai haluutko kenties jotain... Läheisempää..?" tyttö kuiskasi miehenalun korvaan ja lipaisi hyvin kevyesti tämän korvanlehteä. Tietenkin itsensä myyminen oli laitonta tällä klubilla, mutta monet talon stripparit kuitenkin sitä harrastivat töidensä jälkeen. Abbykin harrasti sitä, koska siitä sai hyvät rahat.
Ai niin perhana, ei Abby voisi sitä Björnin kanssa tehdä. Silloin viimeistään miehenalku hänet tunnistaisi. Ellei tyttö nyt pitäisi tätä valkoista maskia yllään koko aikaa.

Tietenkään Abbylla ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, että Björn tiesi kuka oli oikeasti Kitty. Sen takia hän jähmettyikin tytön edessä tämän tehdässä läheisyyttä niin kuin huorien pitäisikin asiakkaille. Mies ei hymyillyt, mutta iloinen ja haikea mielinen katse kertoi enemmän kuin typerä puserrus hymyä. Hän ei lainkaan pitänyt siitä, mitä Abby teki työkseen, mutta jos kerran tyttö siitä piti, niin miksei. Eihän Abby ole Björnin.

"Herralle saisi olla tusinan verran rehellisiä sanoja, kiitos, kissmirri", ruotsalainen vastasi, kädet edelleen taskuissa. Miestä ei paljon lämmittänyt, kun Abby tunki lähemmäksi. Jos mies olisi estänyt tyttöä tekemästä niin, miehet ympärillä olisivat varmasti ihmetellyt. Etenkin jo siitä, mitä Björn vastasi Abbylle.
"Vai pitäisikö sanoa Abby?" Björn hymyili viimein, mutta se oli kylmää ja ivaa. Ei lainkaan sellainen, jonka mies oli enne pusertanut kasvoilleen. Nuorukaisella ei ollut mitään käsitystä itsestään, miksi oli niin kylmä, mutta se oli hänen ensimmäinen tunne Abbya kohtaan.

Abbyn huulilta ei kuitenkaan odotusten mukaan kadonnut se kissamainen virne, kun Björn sanoi haluavansa rehellisyyttä. Kun urheilija kutsui tyttöä Abbyksi, ei ilmekään värähtänyt. "Sori, muru, mutta mä en oo mikää Abby", Kitty vastasi, mutta kohotti sitten viekkaasti toista kulmaansa. "Tai no.. Jos sä haluut, niin voin mä sulle ollakin", rokkari leperteli ja naurahti heleästi.
HELVETTI. Nyt oli tapahtunut jotain, mistä Abbylla ei ollut aavistustakaan. Miten helvetissä muka Björn sattuisi vahingossa tulemaan strippiklubille ja hyökkäämään Abbyn kimppuun, jos toisella ei muka olisi aavistustakaan Kittyn oikeasta identiteetistä? Miten toinen oli saanut sen muka tietää! Ei Abby ollut mielestään möläyttänyt olevansa töissä strippiklubilla tai mitään vastaavaa. Ainoa asia, mikä Abbylle tuli mieleen, olivat vaaleanpunaiset laput, joita hän miehille yleensä jakoi. Mutta ei hän ollut Björnille sellaista antanut? Ei tyttö ainakaan mitään sellaista muistanut.

"Hei, jos kissa ei kelpaa, niin täällä sille ois kyllä käyttöä!" kuului tuntemattoman miehen ääni, jonka suuntaan Abby käänsi katseensa. Kolmen hengen miesporukka oli selvästi heitä tarkkaillut ja huomannut, ettei Kittyn ja Björnin välille oikein syntynyt mitään. Abby muiskautti lentosuukon miesten pöytään, jonka jälkeen katse palasi kuitenkin vielä edessä olevaan urheilijaan. "Mä oon haluttua seuraa, muru. Että... Tartu kiinni, jos haluat", Abby puhui ja liikutteli hetken aikaa vartaloaan taustalla soivan musiikin tahtiin. Toivottavasti Björn nyt jättäisi hänet rauhaan, jotta Abbyn ei koko ajan tarvitsisi huolehtia identiteettinsä salaamisesta.

Björn näki Abbyn kasvot naamion takaa, vaikkei niitä oikeasti nähnyt. Hän kuvitteli näkevänsä ne, sillä ne olivat kauniit, joita oli koskaan nähnyt. Ja niitä hän halusi pitää käsissään, suudella tytön huulia ja saada nuo kauniit silmät taas tuikkimaan. Olkoonkin, että Abby vain oli Björnin kanssa tahdoakseen panoa. Mies kohotti kulmiaan ja päästi pienen hymyn valloilleen. Miksi ihmeessä hän olisi tuolle kaunottarelle ilkeä?
"Ei Abby, vaan Kitty", hän hymyili, puhuakseen kuin itsekseen.

Björn ei ollut moksiskaan miesporukasta, jotka tahtoivat Abbyn itselleen. Hän tiesi myös, että omat kaverit odottivat rauhattomina Björniä tai sitten ei. Mutta epäilivät kuitenkin pomon puuhia stripparin kanssa, ja kiusoittelisivat hänelle, ettei tämä jakanut huoraa heidän kanssaan. Ehei, ruotsalainen ei jakaisi kenenkään kanssa tuota kissimirriä. Jos joku uskaltaisi viedä häneltä kaunottaren, kohtaisi tämä ensiksi urheilijan.

"Mennäänkö jonnekin syrjäisempään? Ostan sut jos haluat", Björn naurahti hieman ja vei toisen käden Kittyn reidelle puristaen sitä hieman. Hänellä oli pakko tehdä jotain, joka ei näyttäisi epäillyttävältä. Kukaan ei saisi tietää, että Björnillä ja kissimirrillä oli ollut jotain yhdessä.

Abby oli valmis odottamaan vielä pari sekuntia. Sen jälkeen, jos Björn ei sanoisi tai tekisi mitään, jäisi urheilija kuin nalli kalliolle. Abby tahtoi jo tienata, eikä halunnut Björnin sitä estävän.
Mutta urheilijan käsi asettui sitten tytön reidelle, ja toisen sitä puristaessa ei Abby vain voinut olla naurahtamatta tyytyväisenä. "Selvä", Kitty totesi veikeästi, tarttui Björniä kädestä kiinni ja lähti johdattamaan urheilijaa kohti rauhaisaa nurkkausta, jonka Abby oli hetki sitten bongannut. Syrjäisempään paikkaan ei Björn tulisi nyt valitettavasti pääsemään. Klubilla ei saanut olla rauhassa oikeastaan missään, sillä klubin omistaja tahtoi nähdä kaiken, mitä hänen klubillaan tapahtui. Ei omistaja näet tahtonut, että hänen klubeillaan tehtiin asiattomuuksia tai että hänen tyttöjään kohdeltaisiin huonosti.

Rokkari istutti Björnin pehmeälle punaiselle sohvalle ja asettui sitten istumaan tämän vierelle. Toki tyttö istui niin, ettei hänen vatsansa näyttänyt rumalta. Hän nojaili kyynärpäällään sohvan selkänojaa vasten, risti jalkansa ja antoi katseensa lipua urheilijassa, joka kyllä edelleen sai hänen sappensa kiehumaan. "Noh... Mitä siis saisi olla?" Abby esitti kysymyksen uudestaan ja virnisti viettelevästi. Ehkä Abby koittaisi juottaa Björnin sammumispisteeseen asti. Sitten jätkä ei seuraavana aamuna ainakaan muistaisi tämän illan tapahtumia, ja ehkä hyvällä tuurilla Björn olisi myös Abbyn olemassaolon unohtanut.

Abbyn tarttuessa Björnin kädestä, mies vilkasi äkkiä olkapäänsä yli nähdäkseen, mitä kaverit puuhailivat. Katse suuntasi kavereihin ja sitten lavalla olevaan puolipaljaaseen tyttöön. Heillä näytti olevan tarpeeksi hauskaa miettiessään, missäköhän Björn mahtoi olla. Björn kun oli nyt Abbyn johtateltavana, ja ties mitä tästäkin syntyisi. Kiltisti mies seurasi tyttöä ja tiesi itsekin, ettei missään täällä klubilla ollut yksityisyyttä. Vanha koira, kun hän oli tällaisessa paikassa.

Ruotsalainen istui kiltisi punaiselle sohvalle ja antoi katseen kiertää muualla kuin Abbyssa. Nähdäessään, minne tyttö oli hänet vienyt, joka ei tosiaan ollut kauempana yleisöä, mutta kävi tarpeeksi hyvin. Sitten hän vei siniset silmänsä kissan silmiin, jotka tosin olivat vielä naamion takana. Urheilija ei oikein ollut siinä panotuulella, sillä hänellä meni siihen into heti, kun tajusi kissimirrin olevan Abby.
Hänelle jäi automaattisesti sanat kurkkuun ja takelteli miettiessään, mitä hittoa oikein sanoisi toiselle. Pitäisikö hänen muka pyytää anteeksi vai mitä?

"Anteeksi", raskas huokaus serasi heti perään. "Anteeksi siitä viime kertaisesta. Jos se siis yhtään lohduttaa, olin typerä." Naurua. Kuivaa naurua. "Et todellakaan halunut kuulla tätä täällä. Et kai edes välitä minusta enää. Tai no välititkö yhtään vai halusitko vain panoa? No joo.. Kai se sitten saa jäädä taakse."

Hän tunsi itsensä pikkupojaksi, joka oli juuri rikkonut arvokkaan lasiruukun. Miehenalku silti loi pieneen katseen tyttöä kohtaan, mutta ei todellakaan tiennyt, miten toinen reagoisi. Eikä tahtonutkaan tietää.

Abby olisi ollut antamaan miehenalulle kaikkea tanssimisesta sylitanssin välillä, mutta mitä toinen sitten tekikään. Alkoi puhua. Pyydellä anteeksi. Rokkari meinasi tuhahtaa kyllästyneesti, muttei tuhahtanut. Hän kuunteli Björnin puheita, ja samalla omiin ajatuksiin nousi sitten varsin kummallinen ajatus. Björn pyysi anteeksi. Etsikö Björn hänet tosiaankin vain pyytääkseen anteeksi? Joko toinen oli sitten todella pahassa puutteessa, eikä keksinyt ketään muita kuin Abbyn, joka voisi tyydyttää urheilijan tarpeet. Tai sitten Björn oli oikeasti pahoillaan, mitä Abby ei tohtinut uskoa. Nimittäin jos Björn oli pahoillaan, se tarkoittaisi sitä, että urheilija tahtoi nähdä Abbya edelleen. Toivottavasti Björn ei sentään ollut mennyt ihastumaan Abbyyn. No, omapahan olisi vikansa. Ei Abby antaisi vastakaikua. Ei Abby osannut rakastaa, sitä hän itselleen iltaisin toisteli ennen nukkumaanmenoa.

Mutta jälleen tyttö palasi takaisin maan pinnalle ja tajusi, että hänellä oli yhä rooli yllä. Hän voisi yhä pelastaa itsensä tästä tilanteesta. "Mulla ei oo aavistustakaan, keneksi mua luulet", Kitty vastasi sitten sopivan tauon päästä, kun Björn oli saanut sanottua sanomisensa loppuun. "Ei sulla pitäis mua kohtaan olla mitään pahoiteltavaa. Tai no ainoa asia, mistä sä voisit pahoitella, on se, ettet sä halua käyttää mun palveluksia", strippari puhui ja mutristi huuliaan murheellisesti suurentaakseen suurta 'suruaan'.

Ei Abby antaisi Björnin tietää hänen todellista identiteettiään. Kukaan ei saisi tietää hänen oikeaa identiteettiään. Eivät edes Abbyn entiset hoidot. Abby pärjäisi paremmin yksinään, siitä tyttö oli varma.

Björn suoraan sanottuna tunsi itsensä idiootiksi. Kuka vitussa menee strippiklubiin puhumaan, kun voisi yhtä hyvin panna strippareita mielin määrin. Siellä ei yleensä puhuta, lantiot puhuivat huulten puolesta. Mutta tällainen lämminhenkinen ja anteeksi pyytelevä nuorukainen, kun hän nyt on. Ja kun kerran näki Abbyn täällä, miksei käyttäisi tilannetta hyväksi. Tämä jäisi varmasti viimeiseksi kerraksi, kun hän näkisi tyttösen. Koulussa tuskin molemmat vaihtoivat sanoja toisilleen. Ja edelleen Björnin typerä teko jäi hillumaan mieleen, eikä se oikein antanut rauhaa.

Björn katsoi tyttöä pitkään ja keksi nyt paljon sanottavaa, mutta piti suunsa kiinni, eikä oikein välittänyt mitä toinen sanoi hänelle. Oli turhaa puhua tytölle, joka oli nyt töissä strippiklubissa ja vetäytynyt hahmonsa rooliin. Kyllä mies sen ymmärsi, mutta häntä ärsytti se, ettei toinen puhunut hänelle kunnolla. Hän vain halusi saada vastauksen.

Mies nousi takaisin seisomaan ja katsahti suoraan lavalle suuntaan. Hetki sitten hänellä oli vielä sanottavaa, mutta nyt sanat juuttuivat kurkkuun. Ne tuntuivat vain jotenkin liian vääriltä tällaisessa paikassa.
"Sulla on töitä, joten mä kai häivyn", mumisi mies ja lähti astelemaan poispäin kavereiden luo. "Nähäillään, jos haluat.."

Abbyn katse kohosi sitä mukaan, kun Björn nousi sohvalta. Björn sanoi häipyvänsä, eikä Abby voinut kuin kirota ihmissuhteiden aiheuttamia ongelmia. Ei tässä olisi mitään ongelmaa ellei Björn nyt yrittäisi sellaista väkipakolla keksiä. Abby kun ei kuulunut niihin ihmisiin, jotka puhuivat tunteistaan. Tyttö ei edes koskaan hakeutunut kenenkään kanssa niin pitkälle, että alettaisiin ihan tunteista puhua. "Selvä", vastasi tyttö sitten mahdollisimman levollisella äänellä, vaikka tosiasiassa häntä kiukutti Björnin käytös. "Joku toinen kerta sitten", sanat tulivat automaattisesti suusta. Niitä oltiin ennenkin käytetty, kun Kittyn palveluja ei huolittu. Ääni oli mekaaninen ja lause oli lausuttu liian helposti. Siitä sai sitten jokainen itse päätellä, millaisena se oli tarkoitettu kuulemaan.

Kissatyttö nousi itsekin ja lähti astelemaan poispäin sohvien luota. Hänen mieli vetäistä vastaan kävelevää miestä turpaan, mutta hienosti Abby hillitsi itsensä. Hänen täytyi vain toistaa itselleen 'olen töissä, olen töissä' -lausetta, jotta hän ei alkaisi riehua hervottomasti. Rokkari vain uskalsi toivoa, että loppuillasta tulisi tuottoisa. Rahallisesti totta kai.

Kitty hakeutui sitten ensimmäisen miehen luo, joka häntä ihailevasti katseli. Silmät katselivat miestä maskin takaa, eikä Abby voinut kuin yökkiä ajatuksissaan. Mies haisi hielle. Miehen hiukset olivat rasvaiset. Miehen kasvot näyttivät siltä, kuin mies ei olisi nukkunut moneen päivään. Miehen katse oli liian himokas ja jotenkin hullu.
Abby ei ehtinyt kuin asettua miehen eteen ja asettaa toisen kätensä lantiolleen, kun mies jo nappasi Abbya tämän vartalon vierellä roikkuvasta kädestä luokseen. Abby ei onnistunut kiskaisemaan kättään irti, mutta kun mies sitten istutti hänet vain vierelleen sohvalle, päätteli Abby tämän olevan ihan asiallista. Kitty oli juuri kysymässä, mitä palveluksia mies tahtoisi, kun tämän jo tunki kasvonsa Abbyn rintojen väliin. Tuntiessaan kielen rintojensa välissä ei Abby voinut näyttää sen nyrpeämmältä. Suuteleminen ja käsin koskettelu oli jossain määrin sallittua, mutta nyt sitä kyllä alettiin jo hipoa rajaa. "Jos et halua lentää pellolle, niin kehottaisin sinua käyttäytymään asiallisemmin", Abby puhui mahdollisimman selkeästi, mutta puhe ei vaikuttanut vanhempaan mieheen tehoavan. Mies nimittäin alkoi availla sepalustaan, jolloin Abby alkoi nauraa. Nauraa. Tietenkin hän alkoi nauraa, tämähän oli vain harmiton tapaus, eikö niin. "Vou, ne housut pysyy täällä kiinni", tyttö sanoi. Olisi hän voinut ehdottaa miehelle, että tytön töiden päättymisen jälkeen he voisivat sulkeutua jonnekin hotelliin yöksi, mutta tällä hetkellä Abby ei todellakaan ollut kovin halukas menemään tämän likaisen miehen kanssa mihinkään hotelliin.

Hemmetti. Ongelmia ongelmien perään. Hän kyllä kiroaisi Björnin tästä hyvästä, kun urheilija tuntui tuovan hänelle vain ongelmia mukanaan. Mies, joka oli Abbyn seuraansa tahtonut, oli saanut avattua sepaluksensa, jonka jälkeen miehen kädet tunnettiin sitten sisäreisillä. Silloin Abby vasta tajusi, että tätä miestä ei saisi noin vain puhuttua järkiinsä. Hän yritti etsiä katseellaan turvamiehiä, joiden pitäisi oven lähettyvillä olla. Abby ei olisi tahtonut alkaa huutaa heitä luokseen, sillä se herättäisi vain liikaa huomiota. Mutta huutaa täytyisi, jos häntä ei muuten huomattaisi. Turvamiehet flirttailivat yhä Chocolaten kanssa, joka oltiin käsketty ovelle toivottamaan asiakkaat tervetulleeksi. Pahuksen Chocolat, anna niiden miesten hoitaa hommansa!
"Nyt herra aikalisä", Abby joutui välillä miestä komentamaan, joka oli ihan tosissaan alkamassa sekstata Abbyn kanssa kaikkien silmien nähden. Rokkari yritti käsillään viedä miehen käsiä pois itsestään, mutta aina ne palasivat takaisin Abbyn reisille. "Hemmetti, nyt jätät mun sisäreidet rauhaan."

//... lalalalalalla *v*

Epäröivät askeleet ja tuiman ymmärrätön ilme valtasivat pitkän miehen kokonaan. Oli vaikeaa katsoa ympärilleen, nähdä millaisessa ympäristössä tyttö oikein teki työtään. Björnin oli vaikea tehdä asia itselleen selväksi, ettei Abby ollut kiinnostunut muussa mielessä kuin panossa. Mies kun ei itse uskonut ensi rakkauteen, eikä tyttönen näyttänyt olevan juuri sellainen, jonka Björn voisi mielellään ottaa. Mutta kun.. ulkonäkö on osa syyllinen tästä kaikesta. Niin ei pitäisi käydä.
Miehenalku oli aivan omissa ajatuksissa, eikä reagoinut kiimaisiin miehiin ympärillään, vaan asteli takaisin kohti kaveriporukkaa. He tässä nauttivat enemmän kuin kukaan muu mies, sillä jo kaksi stripparia kiemurtelivat heidän päällään ja päästivät ihania, somia ääniä, jotka tekivät urheilijapojista sulaa vahaa. Mies naurahti hymyillen, mutta tajusi äkkiä, ettei tuntenut puhelintaan taskussaan.

Puhelin oli kasvanut kiinni mieheen niin kuin olisi joku teini. Hetken siinä kiroillettua, Björn tajusi kääntyä takaisin sinne punaiselle sohvalle. Astelikin ripein ottein, mutta ennen kuin edes pääsi takaisin, hänen korviin kantautui Abbyn ääni, joka ei lainkaan muistuttanut samanlaista kuin hetki sitten. Hitaasti mies käänsi päänsä äänen puoleen ja jäi tyhmistyneenä katsomaan, miten joku irstas hikinen mies käsitteli Abbya. Miehenalulle riitti, kun mies avasi sepaluksensa ja näytti olevan todella isossa puutteessa. Björn otti askeleita eteenpäin kohti paria, pieni vino hymy kasvoillaan.

"Onko täällä ongelmia, Kittyseni?" Ruotsalainen kysyi ivallisesti ja loi mieheen hyytävän katseen. Mitään ajattelematta nuorukainen tarttui vanhempaa miestä kurkusta kiinni vetäen tämän taaksepäin. Kuului korahdus, eikä jäämies siitä välittänyt. "Näyttää pahasti siltä, että teidän kalunne pitäisi viedä takaisin piiloon."

jäipä tahmeaksi..

Abby oli juuri huudahtamassa jotain ei niin ystävällistä turvamiehille. Heidänhän tehtävänä oli nimenomaan hoitaa tällaiset ongelma-asiakkaat ulos klubilta. Mies, joka oli Abbyn kimpussa edelleen, ei näyttänyt lopettavan, vaikka rokkari olikin toista kovasti käskenyt jättämään hänet rauhaan. Tyttö ei tajunnut ollenkaan solisluun alapuolella olevan syntymämerkin pilkottavan meikkivoiteen alta. Mies oli näet kähmäissyt häntä jo siitäkin kohtaa ja onnistunut pyyhkäisemään meikkivoidetta mukaansa. Abby oli liian keskittynyt siihen, että yritti saada miehen pois kimpustaan. Eihän siinä itseään juuri ehtinyt katselemaan.

Mutta siinä samassa miehen kädet katosivat Abbyn reisiltä. Smaragdin vihreät silmät nostettiin nopeasti Björniin, joka oli saapunut paikalle. Rokkarin kasvoille kohosi entistä kiukkuisempi ilme, kun katse oli nauliintunut Björniin. "Björn, vittu. Päästä se nyt irti..!" Abby sihahti ajattelemattomasti ja katsahti turvamiehiin, jotka olivat selvästi tilanteen huomanneet. Hienoa, todella hienoa! Turvamiesten lisäksi klubin omistaja, jolla oli tapana kuljeskella klubillaan, oli myös huomannut tilanteen. Björnhän se toi mukavasti ongelmia. Voihan...
"Mitäs täällä tapahtuu? Herra on hyvä ja poistuu", toinen turvamiehistä puhui, kun oli saapunut paikalle. Abby sinkosi kuin tykki sohvalta pystyyn ja potkaisi häntä ahdistellutta miestä haaroväliin. Sen tehtyään olo oli huomattavasti helpottuneempi, mutta johtaja, joka oli nähnyt tämän, ei kovin tyytyväiseltä näyttänyt. Abby puri huultaan ja pyöräytti silmiään. Hienoa. Hienoa. Hienoa... "Kitty!" johtaja huudahti pyöristyneenä ja kiristi askeleitaan saavuttaakseen Abbyn nopeammin. "Mä selitän koko tilanteen. Tai no, antaa ton miehen sepaluksen selittää", rokkari puhui sitten ja osoitti Björnin pitelemää miestä haaroväliin. Onneksi johtaja oli nähnyt tällaisiä tapauksia useamminkin, joten hän osasi ottaa asiat paljon ammattimaisemmin. Johtajan ilme muuttui heti huojentuneemmaksi, mutta pieni kireys koristi kuitenkin yhä kasvoja. "Viekää tämä mies pihalle välittömästi". Ensin Abby luuli, että johtaja oli tarkoittanut Björniä, mutta turvamiehet lähtivät sitten saattamaan miestä, joka oli ruvennut Abbyä nuolemaan, ulos. "Kitty, pidä tauko. Sinun merkkisi muuten näkyy", johtaja huomautti ja katosi omalle kierrokselleen. Abby laski katseensa salamannopeasti alas vain todetakseen itse, että hänen syntymämerkki pilkotti esillä.

Abby vilkaisi Björniä. Tyttö oli yhä äkäinen tälle tämän tempauksesta. Hän oli myös kiukkuinen siitä, että hänen esityksensä ei enää tainnut Björniin tehota. Johtaja ottaisi Abbyn vielä varmasti puhutteluun tämän illan takia. Eihän asiakkaisiin saanut sentään käsiksi käydä. Mutta minkäs Abby mahtoi temperamentilleen. "Vitun vitun vittu", valkoisessa peruukissa oleva tyttö kirosi avoimesti ja lähti lampsimaan kohti pukuhuoneita.
Pukuhuoneeseen päästyään Abby potkaisi siellä olevia penkkejä jalallaan. Totta kai se sattui, mutta vitutus oli vain pakko päästä johonkin purkamaan. Peruukkikin lensi siinä somassa kaaressa jonnekin pukuhuoneen toiselle puolelle. Tummat hiukset laskeutuivat sekaisina aloilleen, kun Abby käveli pukuhuoneessa edestakaisin.

//.. Anteeks laadusta :---D

Irstaan miehen sykkivä suoni oli aivan herkän sormen alla. Björn tunsi sen, eikä oikein pystynyt estämään vastenmielisyyttään tuota vanhaa miestä kohtaan. Toisessa tilanteessa hän olisi mielellään päästänyt heti miehestä irti, mutta jokin esti häntä toimimasta niin. Björn sen kun lisäsi voimaa säälittävään ihmisparkaan ja saikin tuloksena parahduksen. Urheilijalta ei enää lähtenyt sanoja suusta, vaan silmät kovettuivat eteenpäin. Abbyn sanat kimposivat pois Björnin luota.

Björn heräsi, kun turvamiehet olivat tulleet paikalle. Tiukka ote kaulasta irtosi ja otettiin muutama askel taaksepäin. Mies napitti katsellaan turvamiehiä, jotka puhuttelivat irstaalle miehelle. Toinen turvamies kyllä huomasi, mitä nuorukainen oli tehnyt, mutta kun tämä oli päästänyt oitis otteensa "uhrista", he eivät enää välittäneet Björnistä. Tajusivat kai, että mies vain yritti puolustaa Abbya.
Nuorukainen asettui taka-alalle, mutta katseli kaikessa rauhassa, miten klubin johtaja marssi paikalle ja puhutteli tyttöä. Urheilija piikitti katsellaan molempia. Irstasta miestä lähdettiin viemään pois, mutta nuorukainen päätti seurata tyttöä, vaikkei ajatus todellakaan miellyttäisi Abbya. Entä sitten. Tämä ilta oli muutenkin pilattu, eikä kutsu takaisin kavereiden pariin oikein enää kiinnostanut.

Huomaamattomasti kuin viekas kissa, mies seurasi siis tyttöä kohti pukuhuoneeseen. Ollakseen täysin varma, ettei kukaan nähnyt häntä, Björn avasi pukuhuoneen oven ja kurkisti sisälle. Siellä ei näyttänyt olevan ketään muuta kuin tuo temperamenttinen peruukkityttö. Tietenkin. Kaikkihan olivat töissä.
Björn otti rohkean askeleen ja usutti itsensä sisälle. Ovi painettiin hiljaa kiinni.

"Kaikki kunnossa?"

Abby ei kauaa ehtinyt pukuhuoneessa yksin olla, kun kuuli sitten miehen äänen takaaltaan. Smaragdin vihreät silmät kääntyivät vihamielisesti pukuhuoneeseen astuneeseen urheilijaan, jota Abbyn teki mieli pahoinpidellä. Hänen identiteettinsä oli todellakin vaarassa, sillä nyt Björn oli hänet paljastanut. "Vitun mulkku urheilijapelle!" rokkari kirosi ehkä liian kovaan ääneen, mutta sillä hetkellä hän ei vain voinut hillitä kiukkuaan, joka suorastaan purkautui hänestä ulos kuin parhaillaan purkautuva tulivuori. Abigail ei aikonut sanojaan säästellä, hän aikoisi todellakin tuoda Björnille selville sen, mitä tämä tilanne toisi tullessaan. "Miks sä tunnut vainoovan mua? Mikset sä voi vaa jättää mua rauhaa, niin elämä ois selvästi helpompaa!" Abby kivahti ja potkaisi lähellä olevaa penkkiä uudemman kerran. Tosin nyt potkaiseminen sattui ja Abby nyrpisti nenäänsä laskiessaan katseensa jalkaansa. Hän otti kengän pois jalastaan ja huomasi isovarpaasta vuotavan verta. Voihan helvetin helvetti...

Rokkari istuutui äsken potkaisemalleen penkille ja laski päänsä käsiinsä. Hänen sisällään kiehui, kirjaimellisesti kiehui. Hän ei ollut ollut näin vihainen pitkiin aikoihin, että hyvä kun Abby edes itseään tunnisti. Björn oli pilannut kaiken, vain se ajatus pyöri edestakaisin hänen päässän. Jos Abby ei olisi tavannut Björniä, elämä olisi kuin ennenkin. Hänen ei tarvitsisi nyt murehtia siitä, paljastuisiko hänen oikea identiteettinsä muille. Klubin johtajalla ei näet ollut aavistustakaan siitä, että Abby olikin oikeasti 17-vuotias opiskelijatyttö. Eräs mies, joka väärensi Abbyn henkilötiedot, oli saanut ujutettua tämän neitokaisen mukaan strippiklubin toimintaan. Ja sille miehelle Abby maksoi edelleen aina pienen osan palkastaan. Abby ei tahtonut lopettaa työtään tämän takia, hän tarvitsisi rahaa elämämiseen. Eihän Abby osannut muuta tehdä kuin stripata ja viihdyttää miehiä lakanoiden välissä.

Mutta sitten tapahtui jotain yllättävää, jotain hyvin harvinaista. Abby alkoi täristä ja nyyhkyttää hiljaa. Hän ei itkenyt, ellei ollut syytä. Nyt hänet oli vallannut pelko siitä, että hänen elämänsä tulisi muuttumaan. "Sä oot pilannu kaiken.." tyttö sopersi surkeasti ja pyyhki kyyneleitään käsiinsä. Mikseivät kyyneleet voineet loppua, miksi hänen silmänsä vain täyttyivät koko ajan kyynelillä. Kyllä hän varmasti pärjäisi, olihan hänellä rahaa säästössä ihan sievoinen summa.
Abby ei osannut sillä hetkellä nähdä toivoa siinä, että Björn ei kertoisi tätä eteenpäin. Jos ajatus olisi pilkahtanut Abbyn mieleen, hän olisi voinut jopa uskoa moiseen. Olihan Björn kuitenkin osoittanut olevansa niin sanotusti herrasmies, joka ei tahtonut varmastikaan kenenkään elämää pilata. Nyt rokkari vain oli siellä epätoivon partaalla, eikä valoa tuntunut näkyvän.
Hänen elämänsä Hannah Egertonina loppuisi varmasti, ja koko koulu tulisi tietämään hänen työskennelleen stripparina.