True and everlasting that's what you want

// Böö, Guinn !

Nämä oliva juuri sellaset bileet, jotka järjestettiin silloin kun porukat eli vanhemmat olivat lähteneet pois ja jättäneet talon yleensä luotettavien nuorien hoteisiin. Mutta niistä luotettavistakin lapsista kuoriutui bile-petoja, jotka eivät säästelleet juhliensa kuuluttamisessa. Nytkin puolet San Diegon nuorista oli varmasti vierailulla tässä suuressa talossa, joka kuului suosiota tavoittelevalle sisaruskaksikolle. Niin Rocco oli hieman kuullut ja ihmetellyt mitä ihmiset tekivätkään suosioon päästäkseen. Siihen pisteeseen, jolloin seurusteltiin sen tietyn urheilijahurmurin kanssa. Sai nähdä, nähtiinkö näitä suosiopellejä täällä tänään. Tytöt varmasti olisivat enemmän kuin siitä mielissään.

Rocco katseli taloa ulkoa käsin, kädet housujen taskussa ja suuri sininen reppu selässä. Naapuritaloissa ei näkynyt elämisen merkkejä, pihatiellä oli autoja ja etuovi oli auki ihmisten ravatessa sisään ja ulos. Pörröpäinen poika virnisti astelellen lähemmäs, hän saisi taas ilmaiset viinat, vanhemmilla oli varmasti oma viinakaappi jossain piilossa. Sellainen josta lapsetkaan eivät tienneet, että imago pysyi hyvänä. Sen hän halusi löytää, sillä Rocco uskoi boolien olevan kamalaa litkua, mutta ehkä hän sellaistakin tulisi maistamaan. Ja jos ihmiset olivat tuoneen omia juomiaan, oli Roccolla selvä suunnitelma illan varalle. Mutta tänä iltana hän yritti olla ottamatta liikaa.

Häntä ei olisi tunnistanut kuokkavieraaksi, tai muista kuokkavieraista. Tummansiniset farkut, valkoinen t-paita ja takki joka näytti puvun takilta, mutta oli kuitenkin hieman rennomman näköinen kuin oikea. Kun Rocco astui sisään, eteisessä oli menossa aina se jossain vaiheessa alkava pettämisriita, sen kuuntelemisen poika halusi ohittaa ja suuntasi olohuoneeseen. Siellä oli menossa tanssibattlet volat kaakossa tietenkin, eikä Roccolla ollut haluja näyttää siinä taitojaan tai taidottomuuttaan. Hän jatkoi matkaansa keittiöön vievän oviaukon suuntaan. Sieltä löytyi se luvattu boolimalja, mutta poika nappasi itselleen avatun kaljapullon joka oli hylätty keittiötasolle. Siihen Rocco myös hyppäsi, laskien ensin reppunsa maahan. Kalja oli vielä viileää, todettiin ensimmäisen ryypyn jälkeen.

--- nää nyt tuntee sit etukäteen :'')

"Tule nyt helvetti!", Larry kirosi ja kiskoi huojuvaa veljeänsä käsivarresta.
Miten yhden nörtin liikuttaminen saattoi olla niin haastavaa ja rasittavaa puuhaa? Asiaan saattoi vaikuttaa Jonesin humala, promillet tuntuivat - yllätys yllätys - keikkuvan kahden paremman puolella 24 kaljan ja likööripullon jälkeen.
"Rocco tuli tänne", Jones mongersi ja otti pikkusiskostaan tukea kävellessään keittiötä kohti määrätietoinen vivahde humalan harhauttamassa katseessaan. Larry pudisti ärsyyntyneenä päätään ja mutristi kulmiaan häijyn näköisenä, muutama kermalainen soi suloisuuttaan arvostelevan katseen parivaljakon suuntaan, isoveljeään taluttava pahis tyytyi vastaamaan vittumaisimmalla hymyllään.

Toki tytön olisi tehnyt mieli nyppiä noiden täydellisten narttujen viimeisen päälle laitetut kynnet yksi kerrallaan irti, kertoa pari vähemmän valittua sanaa ja mielipidettä ja pilata noiden kalliit merkkikledjut punaviinillä.
"Joo mutta meidän ei tarvi mennä sinne", Larry komensi Jonesia ja koitti jarrutella tämän etenemistä jäämällä roikkumaan tuon käsivarteen suostumatta liikkumaan mihinkään suuntaan.
"Me mennään sinne", Jones protestoi vakavana ja oli valmis raahaamaan vittumaisen pikkusiskonsa vaikka hiuksista kiinni pitäen mukaansa. Pojan kasvoilla koreili ilme, joka ei jättänyt tilaa vastalauseille, joita silminnähden ärsyyntynyt Larry olisi saattanut esittää.
"Heti", nörtti lisäsi ja lähti hoipertelemaan keittiön suuntaan. Pahis seurasi isoveljensä perässä päätään pudistellen, keskisormi veljeä kohti pystyssä.

Kun Rocco oli hypähtänyt tiskille juomaan, hänen aikomuksenaan oli ollut ensin hieman katsella menoa. Tuttuja ei ensimmäisellä silmäyksellä näkynyt, mutta jotain nimientapaista saattoi vilahtaa nopeasti ohi. Kaikki tytöt näyttivät Ambereilta, kun taas pojissa oli piirteitä näyttääkseen John - nimisiltä. Rocco katseli paraatipaikalta kun Amber selitti Amberille, mitä Johnin kanssa oli käynyt yläkerran vessajonossa. John liittyi keskusteluun puolustamalla Johnia, joka oli haudannut kasvonsa näyttävästi sekavihannespussiin. Hän ei kuullut tästä toki kiinnostavasta episodista enempää, kun kaikkien keskeltä näkyi joku, joka ei kantanut nimeä J&A.

"Kuka se siellä!" kuului huudahdus Vegan huulilta huomatessaan tuntemansa pojan hoippuvan keittiöön. "Mr. Meinwein, mietinkin että saatat olla täällä vielä", sanottiin ja heilautettiin kättä Jonesille. Kun kaljapulloon taas kajottiin, samalla myös Roccon katseen vangitsi toinen Meinwein. Se kauniimpi ja laihempi, ehkä myös hieman selvempi. "Lourdes myös", poika tokaisi ja nyökkäsi tervehdyksen. Siellä missä oli Jones, oli usein myös tämän sisko. Tämäkään kerta ei näyttänyt tekevän poikkeusta. Tällä kertaa se oli myös hyvinkin aiheellista, kun huomasi millaiseen tilaan nörtti oli itsensä saattanut. No, pidettiin ainakin vähän silmällä, mutta Jones isona poikana osasi varmasti huolehtia myös itsestään. Rocco oli kyllä sitä mieltä, että poika tarvitsi kipeästi tyttöystävän, joka hoitaisi 'huolehtijan' roolin. Mutta oli varmasti vaikea etsiä ketään yhtä... jotain Larryn tilalle.

Kasvoilla säilyi leveä hymy tuttujen näkemisestä, sitä myös hieman levensi Jonesin olot. "Onko ollu hauskaa?" poika kysyi ja vilkaisi kumpaakin vuorotellen.

Jones riemastui kaverinsa jälleennäkemisestä silminnähden, "Moikkaaa!", tuo huusi niin että ainakin puoli taloa kuuli sen.
Rocco näytti erilaiselta nyt humalassa, ja nörtin silmät tuntuivat vispaavan villiä ympyrää mutta se ei häirinnyt mongertavan puheen tuottamista ollenkaan. Larry ei puolestaan näyttänyt kovin ilahtuneelta, ainakaan päältäpäin. "Se on Larry, helkkarin pässi!", pahis vastasi ja kasvoilla paistoi tyytymätön ilme. Hänellä ei ollut mukavaa, Jonesilla oli... Mutta Jonesilla nyt oli aina mukavaa, olihan tuo niin perkeleen sekaisinkin.
"Tääl on paljon helmiä tyttöjä, ja ne antaa ihan koskeakkin ettei tarvitse vaan katsoa", Jones röhähti onnellisena ja laski käsivartensa Rocon olkapäälle. Larry pyöräytti silmiään veljensä touhulle ja risti kätensä, "Oikein hauskaa... Riemukasta", sarkasminvivahteiset sanat lausuttiin vadelmanpunaisten huulien välistä. Rocco oli... hän ei taatusti sanoisi sitä. Ilmapiiri oli muutenkin jännittynyt, ehkä isoveli ei sitä humalaltaan huomannut, mutta Larry ei tuntenut paikkaa viihtyisäksi.

"Miten sun ilta on mennyt? Paljon tyttöjä ja juotavaa?", Jones kysyi ja käänsi katseen kaveriinsa. Hän kyllä viihtyisi hepun seurassa loppuillan, Larryn kiukuttelu vitutti ja sai muutkin vittuuntumaan. Mutta kyllä sisko oli silti maailman paras, sen nörtti suostu myöntämään.
Seuraavassa hetkessä kikkurapäisen pojan käsi kouri jonkun erittäin humalaisen tusinablondin peräpäätä, toiminta näytti lähinnä huumorimielessä tehdyltä pornoelokuvalta mutta ainakin Jones saisi naista... Ehkä.
"Se on eläin, oikea sika", mustahiuksinen tyttö kommentoi vanhempansa toimintaa Roccolle.

Rocco katsoi tummahiuksista, joka oli kutsunut häntä pässiksi sanottuaan väärän nimen. Tuota piti sanoa aina Larryksi, tällä kertaa se oli unohtunut pojan mielestä. Haukkumisen hän kesti, koska hän tiesi että tyttö pystyisi paljon muuhunkin. Paljon väkivaltaisempaan tekoon.
Hän nyökkäili hymyillen Jonesin kertovan paikasta, oikeastaan sen tarjonnasta. "Katos, katos. Kuulostaa hyvältä", poika sanoi naurahtaen. Olihan se ihan hienoa, että tytöt antoivat koskea, mutta ei poika ollut siksi tänne tullut. Larryn mietteet illasta kuulostivat päinvastaisilta. "Eikö ne tytöt oo sit antanu sun koskea?" kysyttiin melkein vakavissaan. "Kuten mä oon joskus sun veljelles sanonu, pitää olla sinnikkäämpi", Rocco sanoi ja taputti Jonesia selkään.

Kun pullo oli hetkeksi nostettu huulille ja pois, vastattiin. "No ei oikeestaan, vielä. Tulin just, tää on mun eka", näytettiin kaljaa. "Eli oon vielä aika selvillä vesillä. Ja sama homma tyttöjen kanssa", Rocco jatkoi ja joi taas. Laskiessaan tyhjäksi juodun pullon pöydälle muiden joukkoon, oli Jones alkanut tehdä tuttavuutta jonkun tytön kanssa. Tällä kertaa ja kaikkien yllätykseksi - humala tila vaikutti varmasti asiaan - kohteeksi joutunut tyttö ei ollut heti häätämässä poikaa pois. Ehkä nyt kuultaisiin joku kliseinen iskurepliikki?

Seuratessaan tilannetta, kuultiin Larryn sanat isoveljestään. "Ehkä, mutta se on humalassa ja mitäs on niin vetävän näköisiä tapauksia", poika vastasi, puolustellen hieman Jonesia. Hän ei lähestynyt naisia tuolla tavoin, hän tiesi sen epäkannattavaksi. "Mutta näyttää ehkä toimivan...", Rocco tokaisi katsellen edelleen, kuullen nyt tytön mongertavan jotain. "Lyötkö puolesta vai vastaan?" kysyttiin ja käännettiin katse Larryyn hymyillen.

Larrya suorastaan vitutti se, että Roccon piti puhua siihen malliin toisista tytöistä hänen läsnäollessaan! Tai sitten tyttö tapansa mukaan ylireagoi, uskoi omistavansa jokaisen vähintään kaveriksi kutsuttavan ihmisen.
"Mä muistuttaisin suakin, että oon edelleen paikalla", pahis tiuskaisi tiukaksi viivaksi puristettujen huulien välistä ja koitti olla mojauttamatta nyrkkiään toisen silmäkuoppaan. Oikeastaan hän olisi voinut tehdä sen, vedota klikkijakoon, mutta se olisi ollut täysin tytön periaatteiden vastaista. Eihän hän nyt voinut läväyttää toista pitkin neniä, huutaa kurkkusuorana tehneensä sen mustasukkaisuudesta... Ei, ei ja ei, siinä olisi mennyt uskottavuus.
Larry käänsi katseensa tavikseen, jonka käsissä kaljapullo näytti viihtyvän oikein hyvin. Epäluuloinen ilme kasvoillaan tyttö astui muutaman askeleen lähemmäs toista, "Varokkin juomasta itseäs tohon kuntoon! Mä en halua huolehtia sustakin, mulle riittää Jones ja sekin on jo liikaa", varoiteltiin kulmien kohotessa vastaväitettä odotellessa ylemmäs.

"Ja mä lyön kakskymppiä vetoa, että Jones pääsee käsipeliin asti ja se jää siihen", Larry lausahti itsevarmasti ja hipaisi kasvoille valuneita hiussuortuvia pois edestä. Käsi kahmaisi juuri avatun ja pirteästi kuohuneen kaljan jonkun satunnaisen juhlijan käsistä, tyttö nosti pullon huulilleen ja tyhjensi ensitöikseen puolet sen sisällöstä. "Ne ei saa edes kaljojaan kylmään", kommentoitiin tylysti katseen haravoidessa lähimaastoa. Jones oli kadonnut jonnekkin. Tosin sen kokoinen ihminen ei voinut noin vain kadota, Larry oli varma siitä, että poika oli vienyt jonkun misun jonnekkin piiloon puuhailemaan.
"Musta tuntuu että meidän veto ratkeaa kohta", tyttö lausahti ja vilkaisi Roccoon virnistäen. "Kaiva rahat jo valmiiks, mä vien tän".

Pahis sai Roccon vetämään kulmansa kurttuun muistuttelullaan. "Okei, kyllä mä suy huomaan", kuului Roccon vastaus Larryn tiuskimiseen. Ei tytön läsnäolo ollut ollenkaan unohtunut. Ei tiedetty ollenkaan mistä tytön sanat olivat johtuneet. Toinen saisi kyllä hieman selittää. "Mikä sua oikein hiertää?" kysyttiin suoraan.

"Ei, ei. Mulla ei oo tarkotusta tänään juoda liikaa vaan sopivasti", tavis vakuutteli ja asetti kätensä lähelle tulleen tytön luisevallelle olkapäälle. Mutta vain hetkeksi. "Mun sisko ei todellakaan haluais pitää mua silmällä", poika mietti, toisen mainitessa veljensä. Larry oli siinä mielessä todella hyvä sisko Jonesille. Eva oli häntä kuitenkin muutamaa vuotta nuorempi ja vaikka heillä oli ihan hyvät välit, ei tyttö olisi siihen suostunut. Isoveljien kanssa ei ollut kuulemma mitenkään coolia hengailla. Mutta juomien ostelu - pyynnöt eivät ollut hankalia. "Eikä sun tarvitsisi musta huolehtia", sanottiin. "Emmä haluis sua kuormittaa, löytäisin varmasti jonkun muunkin..." Rocco hymähti ja katseli hetken keittiön ovensuussa roikkuvaa naishenkilöä, joka silmäili heihin päin. "Ellet sä välttämättä haluais."

Rocco naurahti, ai muka vain käsipeliä? Ja siihen jäisi. Hänen odotuksensa olivat hieman korkeammalla. "Etkö sä nähny kuinka pihalla se neiti oli? Uskon että Jones saa sen suostuteltua vähän enempäänkin", poika sanoi puhkuen samaa itsevarmuutta. Neiti näkisi varmasi Larryn veljessä kuuman karjun, jolla olisi avaimet tyydyttää kaikki halut. "Etpäs! Sä jäät auki mulle kakskymppiä", vannottiin ja katse käännettiin pois tytöstä. Jones ei ehkä ilmestyisi esiin vähään aikaan, jos oli luottaminen siihen, että heillä kestäisi hieman kauemmin puuhissaan. Tätä toivottiin oikeasti, koska tavis oli täysin rahaton taas vaihteeksi. Kahdellakympillä olisi tilaa hänen lompakossa.

// sori pieni hitti:----D

Larrylla oli varsin otettu olo Roccolta saamansa huomion suhteen, vaikka samalla toinen oli niin helvetin ärsyttävä. Vai että ei halunnut kuormittaa häntä, etsisi jonkun toisen ja kehtasi vielä pahiksen naaman edessä silmäillä jotain rumaa nautaa, joka katseli hänen Roccoansa. "Anteeksi mitä?", Larry murahti ja kääntyi taviksen puoleen katsellen poikaa kulmat kohollaan. Hetken ja toisenkin ajan tyttö mietti, kuuliko hän nyt aivan oikein. "Mua vaivaa se että sä tulet siihen saatana egoilemaan ja hillumaan niin kuin mikäkin sonni... Mä haluaisin muistuttaa olemassaolostani vähän muilla keinoilla, mutta sä et anna mulle valinnanvaraa vaikka tiedät että mä en pidä siitä, että sä puhut tohon sävyyn... ETENKÄÄN MULLE!", Larry innostui huutamaan lauseen kaksi viimeistä sanaa ja läimäytti kämmenellä Roccoa suoraan poskelle. Muutaman sivustaseuraajan huomio kiinnittyi parisuhdekriisiä muistuttavaan tilanteeseen, mitä se ei enään tässä vaiheessa ollut. Ainakaan Larryn mielestä.

"Sä voit mennä paneskelemaan ketä haluat, mä on sun kanssa niin finito", tyttö tiuskaisi ja käänsi toiselle selkänsä, kasvoillaan vähintäänkin närkästynyt ilme.
Vedonlyöntiasiaan oli pakko kommentoida vielä jotain. "Jos pyydät heti paikalla anteeks niin voin perua äskösen lauseeni", vakuuteltiin jo hieman leppyneempään sävyyn, eihän Larry kykenisi Roccoa noin vain lemppaamaan, vaikka välillä tuntui - ja saattoi sivullisen silmin näyttääkin siltä.
Olisi paskamaista katsella loppuilta vierestä, kuinka jätkä olisi jonkun toisen kimpussa. Vaikka toinen ei tasan tarkkaan hänen kimpussaan tulisi ihmisten nähden olemaan, ei Larry silti halunnut jakaa tätä. "Mistä sä tiedät, ettei Jones valehtele? Mä tiedän että se ei pääse käsipeliä pidemmälle", todettiin rauhottuneesti ja tyttö kääntyi tavikseen päin.

Samaan aikaan Jones lymysi jonkun rikkaan pennun satiinilakanoiden välissä, katsellen komeat promillet puhaltavan blondin striptease-esitystä, jossa ei kyllä ollut tippaakaan seksikkyyttä saatika erotiikkaa.
Humalaisen silmin Jones kuitenkin piti näkemästään, ähki typeriä kannustuksia ja odotti sitä autuasta hetkeä, kun toinen pääsisi lopuistakin vaatekappaileistaan eroon ja tosihommat pääsisivät alkuun.

// mitäs tuosta ;-)

"Ai saatana!" murahdettiin ja pideltiin poskea, samalla kun silmäiltiin Larrya. "Ei sun ois kuitenkaan tarvinnu lyödä", poskea hierottiin vähän aikaa ja käsi laskettiin alas. Huutaminen kun olisi riittänyt. Poika ei todellakaan tiennyt miten olisi käyttäytynyt, että olisi pitänyt neiti Meinweinin tyytyväisenä. Tai pelkkä lyömättömyyskin olisi ollut riittävästi. Hän yritti olla mahdollisemman normaalisti ja nyt syytettiinkin egoilusta ja sonnina olosta. "Mua taas vaivaa se, että sä kyllä pystyt huutamaan mulle näiden ihmisten edessä, mutta et muuta", poika syötti omat mietteensä ilmoille. Toinen tuntui vaikeuttavan elämää tahallisesti.

Okei, mä häivyn ton hempukan kanssa harrastamaan seksiä, toivottavasti sä sitten oot tyytyväinen! Tummahiuksinen pysyi hiljaa, hän ei olisi pystynyt sanomaan niin. "Mä en halua paneskella ketä tahansa", kerrottiin tytön selälle, joka oli kääntynyt hetki sitten häneen päin. "Sun pitäisi tietää se", lisättiin hiljempaa. Nopeasti vilkaistiin, oliko ylimääräisiä korvapareja tallentamassa sanoja. Rocco ei ollut naistenmies eikä juossut seksin perässä. Ja jos Larry ei ollut sitä vielä tiennyt, tiesipähän nyt. Ja miksi Larry ajatteli olevansa lopussa? Kun tuntui, että mikään ei olisi vielä alkanutkaan, ainakaan kunnolla. Hänen ja tuon toisen välit olivat mutkikkaammasta päästä, sitä ei voinut kieltää. "Sori", Rocco sanoi viimein sanat, joita oli vaadittu.

Poika kohautti olkiaan hieman. "Niin, se kyllä ihan hyvin voi värittää tarinaa" pieni hymy käväisi nopeasti kasvoilla, vaikka ei ollut aivan vielä selviytynyt kohtauksesta. Kaikki nyörit tuntuivat olevan vedetty kireämmiksi. Rocco tahtoi taas maistaa mallaksen kielellään ja tuo avasi vieressä olevan jääkaapin. Löytyihän vihdoin kylmää juotamaa, hän otti pullon ja avasi sen hampaillaan. "Mitä meidän pitäis sit sen suhteen tehdä?" kysyttiin ennen kuin korkattiin pullo. "Mennä etsimään se vai?"

"Mitä mun sitten pitäisi tehdä, jos ei huutaa?", Larry kysyi kulmiaan kohottaen ja silkasta mielenkiinnosta. "Silittää sun päätäs vai? Tarvitsetko kehuja? Hellyyttä? Seksiä?", kyselemistä jatkettiin katseen kääntyessä Roccoon, jota ei tällä kertaa katseltu tuimasti, vaan lähinnä ihmetelleen ja vastauksia vaille jääneenä. Jos tuo jätkä todellakin kuvittelisi saavansa tämän illan aikana positiivista huomiota, olisi parempi vaihtaa taktiikkaa. Larry mäjäyttäisi nyrkkinsä keskelle tuota suloista naamaa, jos toinen meinaisi katsella sitä huojuvaa ja isoperseistä lehmää vielä kerrankin. Kaljapullo kohosi huulille ja loputkin ohrapirtelöstä katosi parempiin suihin pullon pudotessa lattialle jonkun tietämättömän tallottavaksi, toivottavasti se tietämätön ei olisi pahis itse, lasinsiruja olisi vittumaista kaivella jalkapohjista illan päätteeksi. "Jos me mennään etsimään Jones, mä tulen takana ja pidän silmät kiinni...", Larry murahti ja kallisti päätään, "Oon hyvin herkkä traumoille, enkä haluais olla pyöreessä huoneessa feat pehmeet seinät koko lopun ikääni, vaan siks että sä olet selvästi likanen perverssi ja haluat kurkkia mun isoveljeä tositoimissa", lausahdettiin huumorimielellä kiusoitellen suupielten taittuessa varmasti ensimmäistä kertaa tänäiltana pieneen virneeseen.

Pahis tarttui sen suuremmin lupia kyselemättä Roccon paidanhelmaan ja nyökähti odottavasti, "Naise... Ei kun herrat ensin". Mustahiuksinen virnisti voitinriemuisesti saadessaan jälleen kuittailla ja 'lipsautella' toiselle, vaikkei sitä pahalla tarkoittanutkaan. Kunhan kiusasi, ärsytti, provosoi ja niin edelleen... Mitä muutakaan pystyisi olettamaan ihmiseltä, joka oli selvinpäin surkea ja amatöörimäinen puhumaan tunteistaan. Ja vielä ihmiselle, josta hänen ei muka pitäisi olla kiinnostunut. "Vierashuone vois olla kova juttu", Larry totesi melkeimpä varmana Jones-vainustaan ja siristi silmiään salapoliisimaisesti, kunnes näkökenttään osui se tyhmä ja helvetin ruma lehmä, jota Rocco oli niin kovasti menossa paneskelemaan. "Mä tirvasen tota kuonoon", pahis murahti närkästyneenä ja kurtisti kulmiaan happaman näköisenä.
Jones oli edelleen satiinilakanoiden kätköissä, hommat eivät olleet edenneet yhtään pidemmälle. Tällä hetkellä se blondi uikutti kipujansa, olihan tuo sentään horjahtanut ja lyönyt päänsä sängynpäätyyn. Nörtti yritti oikeasti tuntea myötätuntoa ja olla hyvä lohduttaja, mutta enemmän häntä vitutti se riski, että kaikki jäisi vain tähän. "Hei, tietsitsä et orgasmi helpottaa pääkipuun", poika vakuutteli kädet tytön ympäri kiedottuina ja yritti kuulostaa vakuuttavalta. Tyttö mongersi aivan omiaan vastaukseksi, eikä Jonesia rehellisesti sanottuna edes kiinnostanut, mitä toisella oli sanottavanaan. "Nyt vaatteet pois ja hommiin", kikkarapää lausahti tekopirteästi ja tarttui huterin ottein blondin rintsikoihin yrittäen säheltää haastavia triplahakasia auki.

"Mitä nyt tavalliset ihmiset tekee?" heitettiin. Esittivät uhria saadakseen huomiota, ehkä sitten niin. Mutta ei, Roccolla ei ollut tiettyä ajatusta mitä hän halusi tytön tekevän. Hän ei ollut toisen seurassa jokin tietty asia mielessä. Seksiin oli maksulliset naiset - joita hän ei olisi missään nimessä käyttänyt -, kehua ja hellyyttä olisi saanut joiltakin tämän talon humalaisista tytöistä, kuten ehkä myös ensimmäisenä mainittua. Ja nyt tiedettiin ainakin kenen luo piti mennä jos halusi väkivaltaista käyttäytymistä tai huutoa. "Ehkä mun ei pidä vaatia sulta mitään... eikä sun multa", poika sanoi yllätten. Ehkä jos kumpikin pitivät huolensa omista asioista, ei Larrynkään tarvinnut olla niin oudon kireä.

Ympäristöä katseltiin arvioivasti juoman kohotessa huulille. Poika naurahti ja pyyhkäisi kädellään suuta. "Okei, ei muakaan huvittais käydä tapaamassa sua jossain lukkojen takana", sanottiin Larryn puhuessa mielisairaalasta. "Enkä mä mikään perverssi ole, meillä ei ole muuta keinoa selittää kumpi, tai siis että mä olen oikeessa", Rocco sanoi suunpieli kohonneena ja otti viimeisen ryypyn oluestaan. "Jonesin sanaan on tuskin luottamista."

Reppu muistettiin ottaa maasta ja laitettiin selkään. "Selvä mennään mennään." Larryn ajatuksiin luotettiin ja Rocco lähti edeltä keittiöön muodostoneen kasan läpi. Poika pysähtyi äkisti katsahtaen tyttöön. "Sun ei tarvitse tirvasta ketään", sormea nostettiin tuon naaman eteen sanottaessa. "Sun ei etenkään tarvitse alentua tollaseen", poika tarttui tummahiuksisen oikeaan käteen ja puristi sitä pienesti. Yrittäen löytää edes hieman leppymisen merkkejä toisen kasvoista, poika jatkoi matkaa. Toisesta pidettiin vielä kiinni, ettei tyttö eksyisi tai yrittäisi tahallaan hukkautua paljouteen. Pian oli selvitty eteiseen ja lähdettiin kiipeämään portaita ylös, jossa Rocco ajatteli vierashuoneen olevan. Tavis mietti jos asetelmat olisivat toisinpäin, hän ja Lourdes jossain näistä huoneista ja Jones etsimässä... Tällä hetkellä tuntui että tapaus ei voisi mitenkään tapahtua, oli vain itsensä kidutusta ajatella tyttöä siinä mielessä. Ja Isoveli ei olisi varmaankaan etsinyt häntä, vaan siskoaan jonkun naispuolisen kanssa. Yläkerran tasanteelle tullessaan muutamia ihmisiä jonotti epätoivoisen näköisenä vessaan. "Hei, ootteko nähny sellasta näin pitkää kaveria, kiharahiuksista, melko kännissä ja raahaavan tyttöä mukanaan?" Silminnäkijöistä voi olla apua Meinweinin metsästyksessä.

Larry murahti nyrpeänä Roccon tehdessä selväksi, ettei pahiksen tarvinnut käydä kenenkään kimppuun ja iskeä sen humalaisen lumpun hampaita jonnekin henkitorven tienoille. "Miten vaan", hän lausahti laimeasti ja käänsi katseensa pois pojan kasvoista käteen, joka oli tarttunut tytön omaan. Ei se ollutkaan niin kamalaa... Vielä ihmisen nähden. Kättä ei kiskottu väkisin pois toisen otteesta, vaikka hänen olisi ehkä pitänytkin tehdä niin. Larry käveli Roccon perässä ympärilleen vilkuillen ja keskittyen näyttämään hapanta naamaa jokaiselle juhlijalle, joka sattui eksymään hänen tielleen tai tönäisemään ohittaessaan hänet.
Sitten tavis pysähtyi yläkerran vessan tienoille, eikä pahis tajunnut asiaa heti, vaan törmäsi toisen selkään. Jotenkin mustahiuksinen onnistui kolauttamaan nenänsä Roccon lapaluuhun, tai johonkin vastaavaan ruumiinosaan niin, että vedet kohosivat silmiin ja äkillinen kipu sai tytön kiroilemaan kovaan ääneen kuin vittuuntunut merimies.
"Vittu... Tuleeko verta?" Larry kysyi ja käännähti Roccoon päin osoittaen nenäänsä. Ei sieltä ainakaan mitään tuntunut tulevan, mutta kipu oli silti yllättävän suuri. Tältä varmasti tuntui Jonesistakin aina silloin, kun tyttö onnistui mojauttamaan nyrkkinsä siivosti isoveljensä nenää vasten.

"Joo, nää kaikki tuntee varmasti Jonesin... Sellanen vouhottava läski, tykkää blondeista", pahis tarkensi Roccon kuvausta hänen veljestään. Tuo seisoskeli edelleen taviksen selän takana ja silkkaa vittumaisuuttaan ujutti kätensä pojan paidan alle ja nipisteli taviksen ihoa, ja totta kai niin kovaa kuin kykeni. Joku saattaisi kutsua Larrya sulkeutuneeksi, mutta totuutta lähempänä oli tieto siitä, että hän ei todellakaan ollut ihminen, joka osasi näyttää tykkäämistään kenellekään... Edes itselleen.

Tytön pientä suloista nenää, joka sopi täydellisesti kasvoin, katseltiin hymyillen. "Ei, ei tule", vastattiin, toisen reaktio oli mielenkiintoinen. Pienestä törmäilystä verta? Toinen esitti niin kovaa, mutta oliko hän sittenkin vain hento tyttönen, jonka nenä vaurioituisi helposti? Sitä oli vaikea edes ajatella, sellaista puolta toisesta ei oltu vielä nähty. Eikä pystytty lupaamaan tultaisiinko sellaista näkemään.
Larryn tarkennuksen jälkeen ympäriltä ei kuulunut minkäänlaista vastausta. "Kyllä jonkun on pitänyt nähdä se", Rocco totesi. Miettien sitten, että ehkä Jones tykkäsi puuhata jossain komerossa tai tuntemattoman autossa. "Kyllä tästä meni yks tyyppi joka pyyteli mua sen ja jonkun tytön mukaan, et voitais puuhata kolmisin jotain mukavaa. Se oli vitun idiootti" lause oli kuulunut vaaleaveriköltä jonkin matkan päästä. Tavis naurahti. "Toi kuulostaa vähän Jonesilta, vai mitä?"

Rocco oli kääntymässä tytön puoleen, sitä edelsi kuitenkin hieman samanlainen huudahdus kuin toisen suusta äskettäin. Hän tunsi kipua, taas, eikä ollut mitään syytä uskoa, että tekijä olisi ollut joku muu kuin Lourdes, tyttö hänen takanaan."Mistä hyvästä toi oli?" kysyttiin tyttöä suu auki katsellen, ehkä hieman suuttuneestikin. Toisen aivoituksia ei ihan ymmärretty, tai alkuunkaan. Ajateltiin kuitenkin että oli tehty jotain väärää, ei kai toinen muuten pahoinpitelisi? Ja jos pahis tarkoitti äskeistä blondia, pojan katse oli yltänyt vain kasvoihin eikä yhtään alemmas! Hän ei ollut siis ansainnut toisen nipistelyjä alkuunkaan. "Löysitkö sä jonkun finnin vai mitä ihmettä sä oikein hommaat?" Rocco hieroi kädellään kohtaa, joka oli varmasti punainen. Pieni säälittävä poikarukka näkyi hetken aikaa kasvoilla. Tavis ei ollut varma halusiko hän sittenkään kuulla tytön selitykset, tuskin sieltä mitään kunnollista edes tulisi. Poikarukka vaihtui turhautuvaan poikaan. "Me saatiin vihje, joten eiköhän mennä", ääni oli neutraali, ilman sen enempää innostusta ja hän käänsi selkänsä Larrylle.

Hän käveli ensimmäisen oven luo ja kokeili avata sen, se oli kuitenkin lukossa. Muistaisiko Jones lukita oven perässään? Tuskin. Rocco seisahtui katselemaan käytävän muita ovia, niitä oli kolme.

"Kyllä, se kuulostaa aivan meidän pikku-Jonesilta", Larry naurahti sarkastisesti ja pyöräytti uhkaavana silmiään, hänen veljeään ei haukkunut idiootiksi kukaan muu, kuin hän itse tai läheiset ystävät.
"Mutta sä et kelpais mulle, vaikka olisi LSD-tripillä ja kuuden promillen humalassa", mustatukkainen sähähti Jonesia nimitelleelle vaaleaverikölle ja joutui mielessään laskemaan jälleen kerran kymmeneen, ettei olisi tehnyt jotain hyvin pahaa ja väkivaltaista. Roccon reaktio nipistelyyn oli tuolta aivan uudenlainen, koskaan aikaisemmin toinen ei ollut näyttänyt suuttuneelta. Larry katsoi poikaa silmiin ja oli tällä kertaa oikeasti pahoillaan, ilmeisesti tuota oli sattunut. "No... Anteeksi", tyttö pahoitteli ja yritti vääntää kasvoilleen jonkinlaista koiranpentu-ilmettä, siinä surkeasti epäonnistuen. Käsi Roccon paidan alta hivutettiin pois taviksen kääntäessä selkänsä hänelle, ei toisen nyt ihan noin huumorintajuton tarvinnut olla. Olihan Larryakin sattunut nenään, vaikkei se verta vuotanutkaan - saatika ollut murtunut.

Ensimäinen ovi todettiin lukituksi, pahiksen odotukset Jonesin löytymisen suhteen laskivat hieman. "Se torvi ei kyllä laittaisi ovea lukkoon, varsinkaan jos se oli tullut huoneeseen viimeisenä... Sen sian tuntien se ei kyllä availe naisille ovia", Larry totesi vakavana ja katsoi Roccoon. Sen jälkeen siniset silmät kiersivät yläkerran kaikki näkyvillä olleet nurkat ja ihmiset, ilmeisesti parivaljakkoon ei kiinnitetty sen koommin huomiota. Mustatukka - pituuserosta johtuen - kohottautui hieman varpailleen ja painoi hätäisen ja nopean suukon taviksen poskelle, virnistäen sitten lähes vittumaisesti. "Mä olisin pitänyt siitä nipistelystä enemmän", lausahdettiin irvaillen, askeleiden viedessä toista ovea kohti.
Käsi tarttui ovenkahvaan ja painoi sen alas, ja tottakai Larryn taikavoimista johtuen, hän sai lukitun oven auki. Eikä ovi siis missään nimessä voinut olla alunperinkin auki. "Jackpot", pahis hymisi voitonriemuisesti ja pahaenteisesti, raottaen ovea hiljalleen auki. Valot eivät olleet päällä, mutta hän kuuli selvästi tytön vaimean hihityksen... Ja Jonesin huohotuksen.
Ovi vedettiin kiinni Larryn perääntyessä järkyttyneen näköisenä ovensuusta takaisin käytävän puolelle, "Hyi helvetti", tällä hetkellä hän ei osannut sanoa mitään muuta... Olo oli kirjaimellisesti sanaton. Pelkät äänet saivat tytön kaikkoamaan oven edestä hätäisesti.

Larry vastasi kysymykseen kuten oli odotettu, ei ovi lukossa voinut mitenkään olla. Poika oli lähdössä testaamaan seuraavaa kahvaa, mutta tytön yllättävä siirto esti sen. Suukon jälkeen hämmästyneellä ilmeellä katseltiin toisen virnisteleviä kasvoja, jotka lähti jo kauemmaksi. Ele oli vaikuttanut poikaan samalla tavoin, kun joku olisi julmasti painanut Rocco-kaukosäätimessä pausea. Liikkumattomana mieliala kohosi suutahtaneesta iloiseen. Oliko tämä jatkumoa anteeksipyynnölle, joka oli taviksen puolelta täysin painettu villaisella? Kosketus play-nappulaan ja Rocco lähestyi myös ovea, jääden seisomaan tytön taakse. Hän ei kuullu yhtään mitään, mutta huomasi raosta, että huone oli pimeänä. Odottaessaan jotain merkkiä, toinen laittoi oven kiinni nopeammin kuin oli odotettu. Jotain toinen oli kuullut tai nähnyt, sillä ilme ja sanat kertoivat paljon. "Oliko ne siellä?" kysyttiin. Ovea vilkaistiin miettien, pitäisikö hänen vielä tarkistaa asia. Uskottiin, ettei itse oltaisi järkytytty niin paljon, mutta ehkä hänkään ei halunnut nähdä minkäänlaista peitonalaista toimintaa. Olivat kyseessä sitten tutut tai tuntemattomat.

"Sä tarviit paukun, ettet vaan joudu sinne pehmeeseen huoneeseen", päätettiin Larryn puolesta ja otettiin toistamiseen kädestä kiinni ja vietiin kolmannen oven luo. Se aukeni onneksti kahvaa kokeiltessa. Kädellä tunnusteltiin valokatkaisijaa, se löydettiin ja huone valaistiin. Se näytti tavalliselta makuuhuoneelta sänkyineen ja muine kalusteineen. Rocco astui huoneeseen silmäilleen ympärilleen. Silmiin pisti asia, jota poika oli miettinyt taloon tullessaan. Täysi baarikaappi, jota Larrykin tässä tilanteessa varmasti kaipasi, tämä oli varmasti päämakuuhuone. "Sun ois pitänyt antaa mun mennä ekana, kuten sovittiin", sanottiin jälkeenpäin viisaana, katsahtaen tummahiuksiseen. Rocco ei sanonut vielä sanaakaan siitä, että oli voittanut leikkimielisen vedonlyönnin. Jones sittenkin puuhaili jotain seinän takana, mielikuvia ei haluttu kuitenkaan enempää luoda.
Hän oli puoliksi mielissään jätkän puolesta, mutta enemmänkin hän ajatteli tuon siskoa, jolle tieto ei näyttänyt tekevän hyvää.

"Mene itse katsomaan", Larry parahti järkyttyneen ilmeen muuttuessa hysteerisen huvittuneeksi. Jones jonkun kanan kanssa, no way. Tyttö aikoisi taatusti levittää veljestään kaiken irtisaamansa koko koulun tietoon, se kermalainenhan siinä koville joutui, ei Jones.
Roccon toimesta mustahiuksinen seurasi tuota toiseen, tyhjäksi todettuun huoneeseen, jossa toivon mukaan olisi reilusti alkoholia ja sopivasti hiljaisuutta. Paitsi että Jonesin ja sen tytön eläimelliset soidinmenot saattaisivat helposti kuulua seinien läpi, mikä saisi itse skitsofreenikonkin sairastumaan skitsofreniaan.
Larry ei kyennyt edelleenkään ajattelemaan veljeään kasvot peruslukemilla, vaan humalaiset naurahdukset kimposivat tuon huulten välistä kaiken kansa kuultavaksi. Jones... Miten sellainen edes saisi naisia? Oliko hänen veljellään taikavoimia, vai voitiinko syyttää yksinkertaisesti mainiota manipulointikykyä ja luontaisen alkukantaista luolamies-vetovoimaa? "Mähän keskeytin niiden hommat ihan täysin... Voin kuvitella Jonesin pelästyneen ilmeen", tyttö hykerteli vatsaansa pidellen, johon rupesi pikkuhiljaa sattumaan nauramisen johdosta. "Sun olisi pitänyt nähdä se!", Larry jatkoi ja istahti huoneeseen typerästi asetellulle sängylle, kellahtaen selälleen naureskelemaan.
Hetken päästä pahis oli onnistunut vakavoitumaan ja katseli kattoa syvään hengähtäen, "Tee mulle paukku", hän kysyi yllättävän ystävälliseen sävyyn, mikä ei ollut Meinweinien kuopukselta kovinkaan yleistä. Täällä oli kuin olikin baarikaappi, Larry oli pistänyt sen merkille vasta hetkeä myöhemmin, kun he olivat huoneeseen änkeytyneet. Meteli ja puhe kuului toki tännekin asti, mutta ei ainakaan niin, että se olisi sattunut korviin. Illan aikana Larry oli ehtinyt kyllästyä uusimpien listahittien jatkuvaan kuunteluun, Pitbull ja Enrique Iglesias eivät kuuluneet hänen lempiartisteihinsa, jostakin ihmeen Taio Cruzista puhumattakaan.

"Mä tiedän mitä tehdään", naisenalku lausahti itsevarmana ja nousi istumaan. Suunnitelma oli puhdas päähänpisto, vähän extemporea tylsäksi todettuun iltaan. "Varastetaan auto...", Lourdes aloitti ideansa paljastamista ja katseli toista ilmeellä, joka kertoi, ettei häntä sopinut vielä keskeyttää. "Ja ajetaan Los Angelesiin", hän lopetti ja nyökkäsi, todeten idean mielessään ehkä parhaaksi, joita hän oli hetkeen keksinyt. Rocco olisi varmasti helposti suostuteltavissa mukaan, ehkä pienellä kiristämisellä jos ei muuten. Ja äärimmäisessä tapauksessa Larry kiduttaisi tuota niin kauan, kunnes myöntävä vastaus irtoaisi... Ehkä ei kuitenkaan.

Larry ei jakanut huoneen tapahtumia, hänen pitäisi mennä itse katsomaan kehoituksen mukaisesti. "Sun veli läheisessä kontaktissa naisen kanssa on kyllä mielenkiintoisinta mitä vois koskaan nähdä, mutta ehkä tyydyn sun kuvailuun", sanottiin. "Tai Jonesin kuvaukseen", poika otti tukea peilipöydän luona olevasta tuolista ja naurahti. Vain jos herra halusi jakaa hetkensä. Mutta miksi ihmeessä ei olisi, tämä oli varmasti järisyttävä tapahtuma Meinweinin elämässä, arvailitiin itsekseen. Tärkeimmänhän Rocco jo taisi tietää, toinen osapuoli oli ollut kermalainen. Ihan oikeasti, eikä Jonesin värikkään mielikuvituksen tuotetta. Tavis ryhkytti kaapin pientä vedintä turhaan, aukeamaan se ei suostunut. Mamman ja papan juomiset olivat turvallisesti lukkojen takana isoilta janoisilta nuorilta. Ajatukset kääntyivät Jonesiin, kun kuultiin tytön nauravan makeasti tempulleen. Poika kääntyi katsomaan ja huomasi toisen löytäneen paikkansa sängyltä. "Tajuskohan se, että just sä keskeytit ne niin ikävästi?" Rocco kysyi ja siirtyi lähemmäs meikkipöytää. Jos Lourdes pilasi Jonesin ainoan mahdollisuuden, ei voisi tietää mitä siskokullalle tapahtuisi. Tuskin kuitenkin kiittämään ruvettaisiin. "Se on varmaan vihanen. Ainakin mä olisin jos..." sanoessaan Rocco käännähti puoliksi tyttöön päin. No, Larry ymmärsi loput. "Ai niin, mä taisin voittaa meidän vedon" lisättiin tyytyväisenä.

"Heti kun saan tän auki", luvattiin tytölle, joka haikaili jo paukun perään. Baarikaapin luo kyykistyttiin, ja pöydältä napattu pinni sai toimia avaimea. Joku olisi mieluummin rikkonut kaapin ovet, mutta Rocco tahtoi olla kohtelias lainatessaan hieman juomista. Hetken leikkimisen jälkeen ovi aukesi ja alkoi sisältöön tutustuminen. Pulloja nosteltiin ja etikettejä luettiin melkein tyhjistä pulloista. Talossa taisi asua melkoisia yömyssyn harrastajia. Mutta ei poika mitenkää tuominnut. Saatuaan kaadettua laseihin juomat, asetuttiin sängylle Larryn viereen. Rocco oli pelkkänä korvana odottamassa lisäinformaatiota toisen päähänpistosta. "Varastetulla autolla L.A:han, jaahas", toistetiin naurahtaen. Juomia pidettiin vielä omissa käsissä, eikä toisen lasia aiottu vielä luovuttaa. Ei kai ajatuksessa mitään vikaa ollut mutta... "Mitäs me siellä tehtäisiin?" kysyttiin mustahiuksisen kasvoja tarkastellen. "Uskallanko mä sitä paitsi sun kanssa lähtee yhtään mihinkään", Rocco tuumi ääneen ja hautasi naureskelevan ilmeensä lasin reunaan, jonka nosti huulilleen.