True Colors

Kello pirahti sen merkiksi, että välitunti alkaisi. Oppilaita alkoi virrata laumoittain ulos luokistaan, tietenkin kukin oman klikkinsä kanssa. Cheerleader, joka omisti vaaleat ja aaltoilevat hiukset, astui ulos biologian luokasta ja hakeutui heti omien 'ystäviensä' luo, joita ei ollut vaikea löytää; olivathan hänen kaikki tuttunsa kauniita ja hyvän vaatetyylin omaksuneita nuoria naisia. Käytävä alkoi heti saada eloa, kun tyttölauma pääsi jakamaan tietoja keskenään. Kuka oli tuijotellut ja ketä tunneilla sekä kuka oli taas haissut kauhealle hielle. Aina löytyi puheenaihetta, aina löytyi joku ketä tytöt voisivat keskenään haukkua.

Mary-Ann McAllister heilautti vaaleita hiuksiaan kuin varastaakseen ohi kävelevien urheilijapoikien huomion. Tytöt alkoivat tapansa mukaan kikattaa hiljaa, kun poikalauma virnuili tyttöjen suuntaan. Kermalauma jatkoi etenemistään heti, kun urheilijapojut olivat vaihtaneet pari sanaa heidän kanssaan ja lähteneet omien luokkiensa suuntaan. M.A kertoi laumalleen, kuinka hän oli viettänyt erään perjantai-iltansa yhden äskeisen urheilijaporukan pojan kanssa ja kuinka heidän iltansa oli sujunut. Tytöt alkoivat jälleen kikattaa ihastuksissaan ja alkoivat jakaa keskenään tietoja siitä, kuka urheilijoista oli parhain sängyssä. Ohitse käveli nyt pari ykkösen nörttiä, jotka olivat kasvojen ilmeiden perusteella kuunnelleet kerman keskustelua; tytöt olivat aivan punaisia kasvoiltaan ja näyttivät siltä, kuin heidän korvansa eivät kestäisi tuollaisia puheita. M.A tietenkin tarkkasilmäisenä haukkana huomasi tyttöjen ahdistuksen, eikä malttanut olla ilkkumatta näitä kahta oman laumansa kuullen. "Nörttiparat, aivan puhtaita pulmusia. Noilla ei taida ihan flaksi poikien kanssa käydä. Ovat luultavasti vielä neitsyitäkin", cheerleader puhui astetta verran kovemmalla äänellä, jotta nörtitkin, jotka olivat kävelleen kermalauman ohi, kuulisivat. Johan nörttien askeleet nopeutuivat ja tytöt katosivat seinän taakse. Kermalauma helähti raikkaaseen nauruun ja tytöt alkoivat puhua siitä, miten noloa olisi olla vielä neitsyt.

Kermalauma pysähtyi sitten sohvan luokse, jonka oli vallannut pari tavista. Kun M.A asetti toisen kätensä lantiolleen ja mulkaisi taviksia odottavasti, tajusivat tavikset vihjeen. Nopeasti tavikset keräsivät kimpsut ja kampsunsa kasaan ja riensivät pois sohvilta. Tytöt alkoivat puhua jälleen kuin mitään ei olisi tapahtunut, kun he valtasivat sohvan itselleen. Mary-Ann istuutui sohvalle tyttöjen keskelle ja risti jalkansa, jotta hän näyttäisi hyvätapaiselta nuorelta naiselta. Ja olihan tytöllä valkoinen laskotettu hame, jonka tyttö ei tahtonut vilauttavan kenellekään mitään ylimääräistä. Paitana hänellä oli raidallinen vaaleanpunainen toppi, jossa oli vaaleita ja tummia vaaleanpunaisen sävyn värejä. Helmiäkin roikkui kaulassa parisen kappaletta ja ranteita koristi kultaiset käsirenkaat. Kenkinä oli valkoiset avokkaat, joissa oli viiden sentin korko.

Kello merkitsi oppitunnin loppumista ja miten innoissaan kemian tunnilla olleet ekaluokkalaiset olivat siitä. He olivat tehneet kokeita ja jälleen Pearl oli saanut parikseen pahiksen, joka ei tehnyt mitään ja niimpä nörtin piti tehdä kaikki. Ei siinä mitään, mutta kaiken kruunasi se, että se pahis sai kahdeksikon! Pearlin olisi tehnyt mieli kirkua ja huutaa, kenties raivota, mutta hän päätti kuitenkin pysyä tyynenä ja tyytyä kymppi miikkaansa. Nörtti hipsi laittamaan valkoisen työtakkinsa naulakkoon ja kuten tavallista, lähti luokasta viimeisten joukossa.

Pearl vei kemian kirjansa kaappiin ja koska luokka oli ollut aulan lähettyvillä, käväisi hän ostamassa itselleen automaatista kahvimukillisen. Sen tehtyään brunette lähti kohti seuraavien tuntien luokkaa, eli matematiikan luokkaa. Pearl käveli pää painuksissa ja katse kahvissa käytävällä yrittäen väistellä tahalleen tielle tulevia, kiusaa tekeviä, oppilaita. Eikä hän voinut olla kuulematta penkeillä istuneiden kermalaumojen sarkastisia kommetteja ohikulkeville alempiklikkiläisille. Niimpä, tämä oli tavallinen koulupäivä, hyvin tavallinen ja sellaisia pitäisi kestää vielä monta tässä vuodessa. Pearlilla oli päällään beessin värinen massaan lukeutuva nahkatakki, jonka alla oli tumman vihreä pitkähihainen ja vaaleansiniset polvista rikki menneet farkut, sekä tietenkin hän oli laittanut hieman risaiset ja päiviä nähneet harmaat tennarinsa. Ruskeat kihartuvat hiukset olivat auki ja sivuotsatukka tuli silmille väkisin. Pearl piti vähän aikaa kaksin käsin kiinni kahvimukista, sillä hänen onnekseen kansi oli tippunut ja eräs oppilas astunut sen päälle. Jee, miksi hän onkaan näin epäonninen.

Koska Pearl luuli, että pahin ruuhka oli ohi hän luotti siihen, että muki pysyisi kädessä vaikka toinen käsi irrotettaisiinkin siitä. Näin tehtiin ja lähestyttiin samalla sohvaa, jolle Pearl oli ajatellut mennä, mutta suunnitelma muuttui huomatessaan kermakanojen vallanneen sohvan. Kuitenkaan mikään ei sujunut suunnitelman mukaan ja siksipä yhtäkkiä uusi oppilastulva läheni uhkaavasti Pearlia. Nörtti joutui väistymään lähemmäs sohvaa ja käveli varovaisesti eteenpäin. Pian tapahtui se, mitä Pearl ei ollut odottanut ja minkä vuoksi hän olisi ennemmin vajonnut maan alle. Eräät innostuneet skeittaripojat saivat oppilailta tietä mennessään laudoillaan ohitse ja samalla yksi niistä tönäisi tielleen jäänyttä Pearlia niin, että mukista lentäneet kahvit lensivät kaaressa tytön pään ylitse suoraan sohvalla istuvien oppilaiden päälle. Siinä hässäkässä Pearlkin oli kaatunut ja ponnisti käsiensä sekä jalkojensa voimalle itsensä ylös, huomaten kahvimukin maassa ja osasi vain arvata, että takanaan oli vihainen joukko oppilaita. Pearl kääntyi hitaasti ja oli jo avaamassa suunsa:
"Öh, sor--", brunette keskeytti lauseensa huomattuaan hänelle tutuksi tulleen cheerleaderin, Mary-Annen ja kivat kahvin roiskeet. "..Hups..." Pearlin suusta pääsi lopulta ja käsi vietiin suun eteen. Ette arvaakaan, miten Pearlin posket kuumentuivat ja miten hän halusi päästä tästä liemestä ulos. Vaikka toisaalta, ei hänen tehnyt mieli pyytää anteeksi, ei ainakaan silloin, jos häntä komennettaisiin siihen. Kohteliaisuus taisi olla yksi tämän koulun taitolajeista.

Mary-Ann juoruili ystäviensä keskellä. Hän loisti tässä puheenaiheessa ylivoimaisesti. Kukaan ei mahtanut mitään Mary-Annen kyvyille, kun tämä tyttö pääsi juoruamisen vauhtiin. Puhetta tuli vain puheen jälkeen ja tyttö veti nokkelasti johtopäätöksiä kuulemistaan asioista. Uskokaa tai älkää, tämä blondi saisi tylsemmästäkin juorusta erittäin mielenkiintoisen, jos hän sillä päällä oli.

Cheerleader oli niin keskittynyt kertomaan uusimpia juoruja laumalleen, eikä hän huomannut ympärillä tapahtuvia asioita juuri ollenkaan. Ehkä välillä katse eksyi ohi käveleviin ihmisiin, mutta suurimmaksi osaksi M.A puhui 'ystävilleen'. Joten kahvi, jotka lensivät sitten Mary-Annen päälle, tuli täytenä yllätyksenä. Vaaleaverikkö kirkaisi, ja kirkaisi muuten kovaa, sillä kahvi sattui olemaan kuumaa. Tyttö ponkaisi nopeasti seisomaan ja katsoi kauhistuneena äsken vielä valkoista ollutta hametta, jossa oli nyt ruskeita läikkiä. Toppikaan ei ollut puhtaana säilynyt, vaan siinäkin oli nyt kahvitahroja. Pari tyttöä hänen viereltään oli myös alkanut ulista järkyttyneisyydestä, sillä heidänkin vaatteensa olivat menneet pilalle kahvista.
Käytävällä oli nyt pelottavan hiljaista. Kukaan ei uskaltanut avata suutaan tai liikkua, sillä he pelkäsivät tulevaa. Ja heillä oli syytäkin pelätä.

Mary-Ann nosti tulistuneet silmänsä hameestaan. Ei tarvinnut tarkkaan katsoa nähdäkseen, kuinka vihainen tämä cheerleader oli. Hänen tummansiniset silmänsä skannasivat lähellä olevat ihmiset nopeasti läpi, ja katse pysähtyi sitten nörttityttöön, joka oli valitettavasti viime aikoina tutuksi tullut. M.A tuijotti toista hetken aikaa vaiteliaana ja jotkut alkoivat olettaa, että cheerleader ei suuttuisi toiselle niin paljoa, mutta se oli väärä oletus. Nyt Mary-Ann nimittän käveli vaarallisen viileästi Pearl Lloydin eteen ja mulkoili tätä erittäin paheksuvasti. "Käsitätkö sä yhtään, mitä sä menit just tekemään..?" kysyttiin hiljaa, vaarallisuutta uhkaavalla äänellä. Tässä vaiheessa fiksuimmat kaikkosivat tämän parivaljakon ympäriltä. Tosin pari kermalaista, jotka olivat myös saaneet kahvit päälleensä, olivat ilmestyneet Mary-Annen taakse kuin puolustamaan tätä. "Pearl Lloyd, sä oot pulassa. Erittäin pahassa pulassa."

Käytävällä ollut hiljaisuus häiritsi Pearlia, olisivat nyt muut voineet jatkaa puuhiaan, ei tämä nyt niin kiinnostavaa voisi olla. Toisaalta hän oli arvannut toisen reaktion, mutta säikähti silti niin paljon, että huomaamattaan jähmettyi paikoilleen. Jopa silloin, kun Mary-Ann käveli lähemmäs Pearlia hyvin ärsyyntyneen oloisena, Pearl ei liikkunut askeltakaan mihinkään suuntaan, koska yksinkertaisesti hän ei pystynyt.

Nyt toinen kysyi uhkaavasti Pearlilta, tajusiko tämä mitä teki ja Pearl tyytyi nyökkäämään pienesti - irrottamatta katsekontaktia cheerleaderista. Nörtin onneksi kaikki eivät enää jaksaneet seurata välikohtausta ja katsojia oli jo huomattavasti vähemmän, mikä sai bruneten itsetunnon kohoamaan taas pykälän. Pearl keräsi voimiaan siihen, että pystyisi avaamaan suunsa ja melko heikosti se onnistuikin. "Tiedätkö, mä en ymmärrä miten sä voit olla noin.. noin säälittävä!" Pearl lausui ja piti sitten tauon, minkä jälkeen osoitti kädelleen pikaisesti toisen takana olleita cheerleadereita. "Ettekö te tajua, että se käyttää vaan teitä hyväkseen. Ainiin hupsis, tehän olette bimboja kaikki, ette te mitään tajua", katse siirtyi silmien pyöräytyksen jälkeen taas nörtin edessä olevaan, hieman pidemmäksi todettuun blondiin ja rohkeasti Pearl otti askelia taaksepäin. Hyvä tyttö Pearl, nyt et voi enää perääntyi, tehty mikä tehty, se on silti tehtävä loppuun.

Okei, nyt luultavasti Pearl olisi saanut sekä Mary-Annen, mutta myös kahden muun cheerleaderin vihat päällensä. Mutta nyt kun alku sävelet oli sanottu, ei Pearl nähnyt mitään syytä lopettaa tai perääntyä. Hän veti henkeä ja heilautti kädellään ruskeat hiukset taakse. "Noi ruskeat läikät sopii sun valkoiseen hameeseen. Nyt se on enemmän perfecto", Pearl sanoi katsoen hametta ja sitten Mary-Annen kasvoja hieman rohkeammin, mutta sanoissa paistoi silti epävarmuus siitä, olisikohan pitänyt tehdä näin. Pearl oli sanonut sanat suustaan edes itse tajuamatta mitä oli tehnyt, ihan kuin niin suuri viha tuota cheerleaderia kohtaan olisi sen tehnyt. Hetki hetkeltä Pearl alkoi katua ja tajusi elämästään tulevan helvettiä, mutta vain jos hän itse sallisi sen ja tällä hetkellä, hänen teki niin mieli näyttää tuolle blondille.

Mary-Ann oli juuri iloitsemassa mielessään sitä, että oli saanut Pearlin hiljaiseksi. Mitäs toinen oli ollut niin helvetin sokea, että oli mennyt kumoamaan kahvit heidän ylleen. Varmasti nörtti oli tehnyt sen tahallaan, eihän tuollaista nyt vahingossa voisi tapahtua. Olihan M.A Pearlia ennenkin hieman 'kiusannut', joten varmasti toinen oli vain katkera häviöstään. Ja sen takia Pearl oli nyt halunnut kaataa kahvit Mary-Annen päälle kuin kostaakseen. Aivan niin, näin tämän täytyi mennä. Mutta M.A ei tulisi päästäämään toista vähällä, ei tällä kertaa. Tuo nörttityttö oli alkanut hyppiä nenille jo liian useasti ja siihen oli tultava loppu.
Yli odotusten Pearl sitten alkoi puhua. Cheerleader kohotti toista kulmaansa kysyvästi, kun nörtti oli sanonut hänen olevan säälittävä. Ai anteeksi mitä? Kumpikohan se tässä säälittävä oli!
Tummansiniset silmät kääntyivät katsomaan takana olevia kermalaisia, joita Pearl nyt avoimesti haukkui. Tytöt näyttivät oudon pelästyneiltä, jolloin Mary-Ann päätti pelastaa tilanteen ivallisella naurahduksella. "Haha, voi Pearl kulta. Sä et haukkumalla voi ihmisiä määrätä", M.A lausui ivallisesti ja heilautti vaaleita hiuksiaan selälleen. Sentään hiukset olivat säästyneet kahvilta. Hyi, nyt M.A:n nenään tulvahti kahvin haju hänen vaatteistaan.

Pearl sitten päätti huomauttaa kahvitahroista Mary-Annen valkoisessa hameessa. M.A ei vaivaantunut vilkaisemaan hamettaan, vaan piti nyt kylmäksi muuttuneen katseensa tiukasti nörtin silmissä. "Varo sanojas", cheerleader sähähti kissamaisesti ja valkoiset hampaat vilahtivat sanojen aikana. "Senkin typerä nörtti. Mitä sä kuvittelet tällä voittavas? Sä pysyttelet tästä huolimatta yhä pohjasakissa. Luuleks sä, että sä voisit tulla uhoomaa mulle milloin haluut? Sori vaan, mutta ei kyllä tule onnistumaan. Mä kyllä aion pitää huolen siitä, että sä-" "Hei M.A", Mary-Ann keskeytettiin, ja siitä blondi ei pitänyt ollenkaan. Tummansiniset, viirumaiset silmät kääntyivät hitaasti takana oleviin kermalaisiin, jotka selvästi miettivät, mitä sanoja heidän olisi syytä käyttää. "Mitä", M.A tiuskasi loukkaantuneesti, jolloin toinen tytöistä hätkähti hienoisesti ja alkoi hypistellä paitansa helmaa arkana. "Anna sen olla", puhui sitten rohkeampi tyttö, jonka kasvoilta kumminkin pystyi näkemään pelon.
M.A katsoi kahta laumalaistaan ymmärtämättömänä, kunnes purskahti ilkeään nauruun. "Te ootte kyllä niin vitsikkäitä", Mary-Ann vain totesi ja kääntyi takaisin katsomaan Pearlia. Hän hoitaisi nuo kaksi tyttöä myöhemmin, nyt hän hoitaisi Pearlin muiden silmien edessä.

Toinen reagoi Pearlin sanoihin, ehkä odotettua paremmin. Tai sitten Mary-Annen näyttelijän eleet saivat taat kerran Pearlin pään pyörälle, että tuo jaksoi. Olihan se odotettavaa, että cheerleader puolusti kavereitaan, niin tämäkin tyttö olisi tehnyt tälläisessä tilanteessa. Silti outoa oli se, etteivät nuo näyttäneet tajuavan mitään. Missä cheerleaderit olivat olleet, kun aivoja jaettiin? Kun M.A sanoi, ettei Pearl voisi toisia haukkumalla määrätä, brunette nörtti vastasi siihen huvittuneesti naurahtaen.
"Voi M.A kyllä mä sen tiedän. Harmi, että sä hoidat sen munkin edestä. Missä sun moraali on?" Pearl sanoi sitten ja lausui toisen lempinimen täynnä inhoa tuota cheerleaderia kohtaan ja ivallisesti. Saa nähdä miten toinen reagoi siihen, että Pearl käytti juuri Mary-Annesta sitä nimitystä, mitä puheiden mukaan vain suosittujen nelikko ja lähimmät ystävät saivat käyttää. Ja Pearl tuskin kuului cheerleaderin ystäväkaartiin.

Pearl otti melko tyynesti ja rauhallisesti hymyillen toisen sanat siitä, että hameeseen sopisi paremmin kahvitahrat. Pearl odotti cheerleaderin sanaset loppuun ja, kun tyttö oli juuri avaamassa suunsa niin toinen niistä cheerleadereista avasi suunsa. Mitä? Pearl toisti mielessään hämmentyneesti saman, mitä Mary-Ann oli tiuskaissut loukkaantuneen oloisena. Pearl silti pystyi jo hymyilemään päävihollisen takana olleille, kermakanoille hetkisen aikaa, kun toinen heistä pyysi cheerleaderin lopettamaan. Pearl pysyi hiljaa, seurasi tilannetta ja toivoi että Mary-Ann kuuntelisi näitä 'ystäviään'.

Pearlia otti päähän, kun toinen ei näyttänyt ottavat 'ystäviään' tosissaan. Kuinka julma tuo cheerleader oikein osasi olla? Mary-Annen ilkeän kuuloisen naurun jälkeen suunsa avannut cheerleader näytti nololta ja hieman pelästyneeltä. Voi raukkaa, miksi he liikkuivat Mary-Annen kanssa? Mitä se muka hyödyttäisi. Vihdoinkin Pearl sai puheenvuoron, ja kohtasi rohkeasti sekä pienesti virnuillen toisen katseen. Hui, kyllä, jos katse voisi tappaa mitä ilmeisemmin Pearl olisi jo kuollut.
"Etkö sä kuuntele 'ystäviäs'? Mitä se kertookaan susta... että olet vain koko ajan esittänyt heille? Mary-Ann, en ois uskonu susta", Pearl sanoi ja loukkaantuneesti pyöritteli päätään. "Mun puolesta te voitte lähteä ja pyydän vielä anteeksi siitä kahvista", tyttö sanoi kahdelle muulle cheerleaderille leveästi hymyillen ja siirsi sitten katseensa toiseen. Pearl siirsi painoa toiselle jalalle ja asetti kädet puuskaan eteensä.
"Niin. Ensinnäkin, musta tää klikki systeemi on hyvin hyvin turha ja mua ei yhtään haittaa vaikka kuulunkin pohjasakkaan, enemmän aitoja ystäviä mulla on kun sulla", Pearl lausui hymyilevästi ja hän painotti sanaa aitoja.
"Mä mieluusti kirjotan ensimmäisenä adressiin nimeni siitä, ettet sä tuu ikinä pääsemään korkeampaan asemaan. Uskon, että aika moni kirjottaisi. Tiesitkö? Susta ei pidetä täällä, kaikki vaan esittää pitävänsä, koska ne pelkää sanoa sulle vastaan, kun tietävät sun uhkailevan ja uskovat ne uhkaukset. Mutta täytyy sanoa, että aika hyvin sä olet roolisi vetänyt. Sä et kuitenkaan enää pelota mua, enkä mä usko sun uhkauksiasi", Pearl osoitti toista syyttävästi sormellaan ja vakavoitui kasvoista, pian käsi laskettiin alas. Ennen hän olisi varmastikin katunut sanojaan, mutta tällä hetkellä katumisen merkkejä ei näkynyt. Omatunto ei kolkuttanut ja mikä hyvä, Pearl tiesi tämän olevan oikein, jonkun piti sanoa asiat niin kuin ne olivat tuolle ja mahdollisimman suoraan.

Cheerleader nyrpisti nenäänsä halveksuvasti, kun Pearl kutsui häntä lempinimellä. Kuinka toinen kehtasi! Pearl oli varmasti tietoinen siitä, että vain Mary-Annen lähimmät ystävät ja suositut saisivat kutsua häntä sillä nimellä. Pearl alkoi siis tosissaan hyppiä nenille, eikä M.A pitänyt toisen asenteesta ollenkaan. "Älä kutsu mua sillä nimellä. Sä et saa kutsua mua siksi", Mary-Ann kuiskasi hampaat uhkaavasti näkyvillä ja tuijotti yhä Pearlia silmiin. "Kertakin vielä, niin mä... Niin mä teen jotain sellaista, mikä saa sut toivomaan, ettet olis koskaan syntynyt." Okei, M.A tunnettiin tosiaankin uhkailemisistaan ja sun muista tempauksistaan. Yleensä hän uhkaili ihmisiä isällään, joka toimi asianajajana. Eihän hänellä oikeastaan muita uhkailukeinoja ollut. Tokihan hän voisi usuttaa jotkut urheilijapojut jonkun kimppuun, sillä osa urheilijoista oli tyhmiä kuin kanat. Varsinkin amerikkalaisen jalkapallon pelaajat, hehän saivat tällejä päähänsä melkein joka pelissä. Mutta sellaista M.A ei ollut vielä koskaan tehnyt, eivätkä urheilijat kuitenkaan tahtoisi Pearlin kaltaisen nörttitytön kimppuun käydä. Harmi, sillä Mary-Ann oli nyt sillä tuulella, että hän halusi nähdä nörtin hakattuna. Itse tyttö ei turvautuisi väkivaltaan, ainakaan jos ei ollut hyvä syy. No joo, olihan tämä sinällään hyvä syy käyttää väkivaltaa, mutta M.A tiesi, että silloin isukin olisi vaikeampi häntä puolustaa.

Mary-Annen huulet vääntyivät vihasta ja ärsyyntyneisyydestä mutrulle, kun Pearl alkoi puhua blondin niin sanotuista ystävistä. Pitäisi tuo penska nyt vain sen suunsa kiinni, jotta tämä säästyisi tulevalta. M.A ei aikonut enää antaa anteeksi Pearlille. Oikeastaan hän ei olisi antanut tälle aikaisemminkaan anteeksi, sillä tyttö ei ollut kovin anteeksiantavaista sorttia, ainakin mitä tuli alempaan sakkiin.
Vaaleaverikkö kuuli askeleita takaaltaan ja vilkaisi taakseen. Kaksi tyttöä, jotka olivat vielä äsken seisseet hänen takanaan, hiipivät parhaillaan poispäin kaksikosta, jotka olivat tukkineet käytävän. Mary-Ann kivahti loukkaantuneena. "Mäkin teitä!" tyttö tiuskasi sarkastisesti ja vetäisi keuhkonsa täyteen happea. "Hyvä, en mä niitä olis tarvinnukaan. Kauheita hännystelijöitä", M.A puolusteli itseään ja kääntyi sitten halveksivasti katsomaan edessä seisovaa nörttityttöä. "Kyllä mulla kuule ystäviä riittää. Tosin sulla ei taida olla yhtään. Voi harmi sentään."

Hemmetti. Lisa ja Elena olivat olleet hyviä laumalaisia, mutta nyt ne kaksi näköjään olivat päättäneet hylätä Mary-Annen. Tietenkin se kirpaisi, nyt M.A:n laumassa oli kaksi jäsentä vähemmän. Hänen täytyisi ryhtyä jälleen värväämään ihmisiä joukkoihinsa tai muuten Pearlin kaltaiset ihmiset syrjäyttäisivät hänet. Sitähän ei Mary-Ann sallisi, nörtit sun muut luuserit pysyköön vain siellä alhaalla, kun M.A ja muut kermalalaiset olivat valokeiloissa.

"Okei ihan miten vain", Pearl suostui luovuttamaan sen nimisodan, jos sitä nyt sodaksi olisi voinut kutsua. Ainakin toinen otti aika pahastikin näköjään nokkiinsa siitä, että Pearl oli käyttänyt M.A nimitystä. Sehän oli vain nimi, no jaa, kuka muka noita ymmärtää.
"Ahaa. Tee mitä lystäät, keksi kuitenkin jotain erilaista sitten", Pearl sanoi mukamas tylsityneenä, vaikka sisimmissään hänen omatunto kolkutti jo lopettamisen merkiksi. Kyllähän nörtti aikoi hoitaa homman loppuun, hän ei todellakaan suostuisi häviämään, kun kerta M.A oli voittanut jo pari ensimmäistä erää jotenkuten.
Seuraava kova isku taisi toiselle se, kun sotajoukot lähtivät omille teilleen. Kappas, löytyi täältä koulusta ainakin muutama cheerleader joilla oli järkeä ja moraalia. Mary-Annea Pearl ei siihen joukkoon luokitellut, blondi oli kaikkea sitä mitä tämä nörtti inhosi ihmisissä. Pearl ei voinut estää pientä hymyä nousemasta kasvoille, näkiessään lauman hylkäävän niin sanotun johtajansa. Niimpä hän katsoi sivulle alaviistoon ja puri huultaan estääkseen liiallisen naurun karkaamisen huulilta, kuitenkaan huvittunutta virnettä Pearl ei voinut estää ilmestymättä kasvoilleen.

Yhtäkkiä Pearl siirsi katseensa ja viivaksi muuttuneet huulensa kohti Mary-Annea, tämän haukkuessa niitä cheerleadereita hännystelijöiksi. Miten tuo kehtasi? Oli se sittenkin ihan hyvä, että ne lähtivät. Tästä voisi tulla vielä rumaa jälkeä.
"Minkähänlaisia ystäviä, jos ne ovat samanlaisia kun nuo kaksi niin kohta olet yksinäsi muiden varjossa täällä-", Pearl keskeytti hetkeksi lauseensa ja nyökkäsi päällään kohti yksinäisiä nörttejä kulmassa. Varo vaan Mary-Ann, kohta voit olla heidän joukossaan, jos et ole varovainen. Mutta ei, ei Pearl tahtonut mitään pahaa kellekään, sai sitä nyt vaan toivoa kaikenlaista. "Kyllä mulla on ystäviä. Mä vielä kohtelenkin niitä saman arvoisena kuin muitakin, kokeilisit säkin joskus. Saisit huomata miten susta voitaisiin pitää eritavalla - sellai aidosti", tyttö jatkoi ja siirsi nyt huomionsa kokonaan tähän cheerleaderiin.
Pearl huomasi ohitse käveleviä oppilaita ja muutaman urheilija pojan (jotka olivat hyvin kiinni klikkisysteemistä) katsovan edessään seisovaa cheerleaderia happamasti, varmaan sen vuoksi, että tuo näytti olevan nörtin seurassa. Eiväthän he tulleet niin lähelle, että olisivat sattuneet kuulevan keskustelun olleen kaikkea muuta kuin ystävällinen.
Se niistä pullistelevista urheilijoista, Pearlia vain hymyilytti koko ajan ja vieläpä melko huvittuneesti.
"No, miltä tuntuu olla yksin, kun ei ole omaa sotajoukkoa turvana?" Pearl ei voinut kuin tokaista huvittuneesti virnistäen.

Mikä se Pearl oli Mary-Annelle saarnaamaan ystävistä. Eihän tuolla nörtillä nytkään näyttänyt tukijoukkoja olevan. "Jos mä joutuisin sunlaiseen pulaan, mut kaverit tulis heti auttamaan mua. Mutta missäs ne sun 'ystävät' nyt sitten on?" M.A tiuski, eikä hänen kasvonsa enää palautuneet normaalilukemalle. Hänen kasvojaan koristi nyt vain silkkä ärtymys, minkä Pearl oli aiheuttanut.
Aivan niin, kyllä M.A:lla oli sellaisia ystäviä, jotka tulisivat häntä hädän hetkellä varmasti auttamaan. Liz olisi ainakin näissä tukijoukoissa mukana, johon kuuluisi myös pari muutakin tyttöä, jotka sillä hetkellä yhä takana olevalla sohvalla istuskelivat tilannetta kauempaa tarkkaillen.

Pearl osui kyllä nyt oikeaan, valitettavasti, kun toinen uteli sotajoukoista. Nyt M.A oli yksin, eikä kukaan ollut hänen puolellaan. Hemmetin Liz, miksi toisen piti tietenkin nyt olla jossain muualla, kun blondi kaipasi ystäväänsä täällä. Liz kyllä saisi kuulla kunniansa, kun M.A tämän seuraavan kerran näkisi.
Tummansiniset silmät vilkaisivat seinällä olevaa kelloa, joka parin minuutin kuluttua pirahtaisi sen merkiksi, että olisi aika siirtyä seuraavalle tunnille. Mary-Annen sisällä kiehui edelleen. Hän tiesi, että kellon soidessa hän pelastuisi tältä tilanteelta, mutta samalla se olisi Pearlille selvä merkki siitä, että nörtti oli voittanut tämän erän. M.A vihasi häviämisessä, mutta nyt alkoi näyttää siltä, että tilannetta oli vaikea enää mitenkään pelastaa. No, miten sitten olisi se tyypillisen uhkauksen vuoro.

"Jos sä vielä kerran teet jotain tällaistä, niin mä lupaan, että se oli sun viimeinen tekosi."

Miksi toisen piti alkaa udella siitä, missä Pearlin ystävät olivat. Ei se tähän liittynyt! Tai okei, ehkä se oli ihan odotettavissa. Tällä hetkellä hänen teki niin mieli kuristaa tuo cheerleader, joka kuvitteli nyt kai olevansa taas johdossa.
"Kyllä ne olis täällä, jos mä tarvisin tukijoukkoja. Mutta kyllä mä selviän susta yksiksenikin", Pearl sanoi, vaikka loppua kohden äänensävy muuttui enemmänkin mutinaksi, koska hän ei ollut lainkaan varma miten tulisi selviämään, vaikka itsetunnossa ei tällä hetkellä ollutkaan mitään valittamista. Kuitenkin kello näytti jo niin paljon, että tämä erä taisi hyvinkin olla Pearlin hyväksi. Ehkä Mary-Ann oppisi edes jotain. Tai ainahan sitä saattoi toivoa.

Pearl oli todellakin melko varma, että moni oli kiinnittänyt huomion tähän välikohtaukseen keskellä käytävää ja, että huomenna tästä puhuttaisiin varmasti pienissä omissa porukoissa. Ehkä kuviksen ryhmässä Pearlkin saisi jotain aplodeja siitä, että oli rohkennut mennä henkeään uhkaamalla sanomaan suorat sanat Mary-Annelle. Ehkä jollekin toiselle cheerleaderille vittuileminen saattoi olla aivan tavallinen asia, kuten nörtille täydet pisteet testistä, mutta kun kyseessä oli M.A, niin siitä varmasti tulisi edes jotain respektiä 'luusereiden' keskuudessa. Pearl tuskin malttoi odottaa sitä jo odotettua uhkausta toisen suusta ja pelkkä sen ajatteleminenkin sai tytön virnuilemaan.
Perus Mary-Annea, aina uhkailemassa.
"Oh, eli kai mun on pakko vielä keksiä jotain, koska maltan tuskin odottaa mitä aijot keksiä mun varalle", Pearl virnuili ja tajuamatta katse siirtyi kelloon, jonka viisari liikahti jälleen. Pearl kääntyi kuviksen luokkaan päin ja huomasi oppilaan kävelevän ohitse kantaen tarjotinta jonka päällä oli siveltimiä, maalaustyö ja vesikuppi, joka oli likainen sen maalaistyön jäljiltä. Pearl pysäytti oppilaan ystävällisesti hymyillen: "Hei, saanko mä lainaa tätä? Saat kohta takaisin", ja tietty tyttö antoi Pearlille luvan, olihan tämä samassa kuviksen ryhmässä ja kuului Pearlin hyviin koulukavereihin.

Leikisti tajuamattaan Pearl kääntyi tahalleen melko nopeasti ja kallisti likaista maalitöhryvesikuppia niin, että sisältö lensi siihen mihin Pearl yrittikin tähdätä: eli Mary-Anneen. Toisaalta, jos toisella oli hyvät refleksit niin tuskin tuo sai osumaa, mutta kuka voisi uskoa Pearlista jotain sellaista? Niin kaipa se oli aika yllätyksellistä.
"Hups, sori lipes", Pearl sanoi vieden leikillisesti kätensä suun eteen ja näytti yllättynyttä, vaikka huvittuneisuus paistoikin tytöstä kauas. Pian sen jälkeen hän palautti kupin ja kiitti sitä toista avusta. Pearl katsoi vielä Mary-Annea virnuilevasti, ja huomasi sivusilmällä portailta tulleita urheilijapoikia, jotka näyttivät huvittuneilta - kuin olisivat saaneet vuodet naurut. Milleköhän nauroivat, ehkä joku porukasta kertoi hyvän vitsin tai sitten ei.

M.A kuvitteli jo Pearlin lähtevän, kun tämä kääntyi ympäri. Noniin, Mary-Ann oli taas voittanut tämän erän. Pearl selvästi oli aikeissa luovuttaa. Eihän kukaan täysjärkinen ihminen voisi nyt kuvitella Mary-Annea voittavansa missään tilanteessa ! Nörtti oli jo mennyt liian pitkälle, pisimälle kuin kukaan muu koskaan aikaisemmin. Cheerleader oli jo ehtinyt pelätä voittonsa puolesta, sillä hänellähän ei ollut enää mitään takuita siitä, että hän tulisi päihittämään tuon toisen sanasodassa, kun Lisa ja Elena olivat häipyneet. Noh, onneksi tässä nyt kävi näin. M.A:n pitäisi etsiä laumaansa vain sellaisia tyttöjä, jotka oikeasti tukisivat häntä tällaisissa tilanteissa.

Cheerleader oli tosiaankin aivan ajatuksissaan eikä huomannut Pearlin kääntyneen takaisin hänen puoleensa. Pian hän tunsi jotain lentäneen ylleen ja M.A tiesi, ettei se voinut merkitä mitään hyvää.
Vaaleaverikkö alkoi kiljua inhosta ja järkyttyneisyydestään, kun huomasi vaatteidensa että hiuksiensa vaihtaneen väriä. Kasvoillekin oli lentänyt tuota ällöttävää litkua, mitä Mary-Ann nyt pyyhki kasvoiltaan. Hänen hengityksensä oli muuttunut tiheäksi pihinäksi, kun hän yritti itseään kontrolloida. Miten näin oli käynyt! Voi ei, kalliit ja hienot vaatteet olivat ihan likaisia ja törhryisiä! Tämä ei voinut olla totta, tämä oli kuin suoraan painajaisunesta!

Mary-Annen katse kohdistui sitten Pearliin, joka virnuili tyytyväisen näköisesti. Hän kuuli urheilijapoikien naurut korviinsa, ja siitäkös blondi kiukustui entistä enemmän. "Sä... Sä oot pilannu kaiken, senkin luuserinörtti!" M.A kivahti loukkaantuneena ja vihaisena. Hän oli jo hyppäämäisillään Pearlin kimppuun, mutta ääni keskeytti hänet. "Mitä ihmettä täällä tapahtuu!" kuului naishenkilön järkyttynyt ääni. M.A, joka oli ehtinyt tarrata nörttiä paidan etumuksesta kiinni, kääntyi katsomaan paikalle pyyhältänyttä naisopettajaa, jolloin blondi sitten päästi irti nörtistä. "Rouva Hamshire! Katsokaa, mitä tuo tyttö minulle teki!" M.A parahti syyttömästi ja näytti kauhistunutta. Opettajan ilme ei kuitenkaan heltynyt sen enempää. "Neiti McAllister, koulussamme ei suvaita minkäänlaista väkivaltaa", opettaja muistutti tiukasti ja heristi sormeaan. "M-mutta en min-" "Neiti McAllister on nyt hyvä ja lähtee kanssani rehtorin kansliaan", naisopettaja keskeytti ja viittoi cheerleaderia luokseensa.
Hetken aikaa M.A seisoi paikoillaan. Hän yritti hillitä itseään, sillä hän ei voisi käydä opettajan kimppuun. Hänen täytyisi vain nyt olla viileästi ja näyttää siltä kuin tilanne olisi täysin hallussa.

Cheerleader heilautti sottaisia hiuksiaan ja lähti astelemaan opettajan suuntaan. Kun hän oli ohittanut opettajan nenä pystyssä, vinkkasi rouva Hamshire Pearlille nopeasti silmää. Rouva Hamshire oli kokenut itsekin vääryyttä Mary-Annen dramaattisuuden takia, joten hän oli vain kiitollinen Pearlille, että toinen oli antanut Mary-Annelle opetuksen.
M.A ja rouva Hamshire poistuivat käytävältä, jossa yhä tirskuttiin Mary-Annen likaista ja liiskattua olemusta.

//Joo, eiköhän tää ollu tässä :-----------DD Hehe, kiitos pelistä !

Pearl vain virnuili, kun oli onnistunut yllättämään toisen ja samalla pilaamaan cheerleaderin vaatteet. Pearl naurahti pienestä toisen kiljunalle. Oi voi, oli se niin iloista katseltavaa ja huvittavaa, okei Pearl oli nyt aika ilkeä, mutta olihan Mary-Annekin ilkeä lähes aina! Niin, että oli Pearlillakin oikeus olla edes yhden päivän samanlainen. Voi hitto, oliko hän tosissaan muuttumassa Mary-Ann McAllistermaiseksi? Toivottavasti ei, ehkä tämä oli vain päähänpisto ja tämän jälkeen M.A:kin pysyisi suosiolla kauempana Pearlista ja kiusaisi muita enemmin, paitsi saisi olla kiusaamatta ketään.

Pearl ei yhtään ihmetellyt toisen reaktiota ja sanoille, että Pearl oli pilannut kaiken tuo naurahti. "Hienoa, sitähän mä tässä yritinkin", brunette sanoi. Refleksimäisesti Pearl astui pari askeletta kauemmas, vaikka kuitenkin hän säpsähti tuntiessaan kuinka M.A oli kerennyt napata kauluksesta kiinni. Kuitenkin Pearlin onneksi naishahmon ääni sai kummankin huomion ja se sai nörtissä kiinni olleen cheerleaderinkin päästämään irti. Itsevarmana Pearl astui pari askelta taaksepäin ja oli jo miettimässä miten selittäisi opettajalle asian, jos vaikka rouva Hamshire uskoisikin Mary-Annea. Mutta kappas, Pearlilla taisikin olla hitonmoinen tuuri matkassa, oikea hannu hanhi nykyään, sillä opettaja ei ottanut selityksiä kuuleviin korviinsa ja jutteli hetken aikaa cheerleaderin kanssa. Pearl tietenkin kuunteli kädet puuskassa keskustelua.

Yhtäkkiä opettaja pyysikin Mary-Annea mukaansa, mikä sai Pearlin tirskahtamaan ja hetken aikaa tuo katsoi mitä tuleman pitäisi, joutuisiko Mary-Ann rehtorin puhutteluun vai jotain muuta? Oli niin ihana olla se nörtti, kenen ei uskottu ikinä tekevän mitään pahaa ja senpä takia seurauksiakaan ei voisi tulla. Mutta Pearl kuitenkin uskoi, että opettajakin tiesi kuka ne likavedet oli cheerleaderin päälle heittänyt, silti koska Mary-Ann oli niin paljon draamaa muutenkin aiheuttanut olivat opettajatkin joten kuten tuota blondia vastaan. Pearlin kasvoille nousi parempi ja itsevarmempi hymy huomattuaan, että Hamshire vinkkasi nörtille silmää, "Siitäs sait Mary-Ann", Pearl kuiskasi hiljaa samalla ja lähti kävelemään kohti kuviksen luokkaa. Luokassa oli jo oppilaita ja varmasti osa olikin kuullut käytävällä tapahtuneesta välikohtauksesta, sillä suurin osa huuteli onnitteluja. Oikeastaan se tuntui aika hyvältä, tai ainakin nyt Pearlkin sai tuntea miltä tuntui olla edes hetken puheenaihe ja joten kuten suosittu. Vaikka kyllä hänelle tämä nörtinkin paikka kelpasi, kermaan hän ei menisi vaikka maksettaisi.
Mutta tältäkö siis kaikista kermakanoista tuntui suosio? Aika tavalliselta, omalla tavallaan maukkaalta, mutta silti tavalliselta. No saipahan M.A jos jonkinlaisen opetuksen tänään; Kannattaa käyttää järkeä eikä kannata ryppyillä kelle tahansa.

// joo kiitos munkin puolesta ;p saipahan Pearlin tehdä jotain jännää~
eli THE END