This can't be true!

//Sonsuli ja Mouse! ^^//

Kellojen soidessa Miki Kawai asteli virran mukana takaisin sisälle koulun käytäville. Hän värähti ja oli mielissään päästessään taas sisään lämpimään. Kaiken lisäksi hän halusi päästä pois sen ärsyttävän inuiittipojan luota. Toinen vielä kehtasi pilkata häntä!
Miki koitti karistaa pojan mielestään ja suuntasi käytävällä kaapilleen. Eipä aikaakaan, kun hän oli jo saanut kirjansa kaapista ja kopisteli kohti historian luokkaa. Historiaa.. Ei voi olla totta!
Käytävällä oli tungosta, kun Miki koitti selvittää tiensä käytävän läpi. Hän tönäisi muutamaa tavista, jotka sanoivat jotain ämmästä sun muusta. Miki ei ollut kuulevinaan.
Kun tie oli selvitetty, sai Miki huokaista helpotuksesta. Luokan ovi oli auki! Ei hän sen takia, että pääsisi mahdollisimman pian opiskelemaan vaan siksi, että halusi pois yli-kuormittuneelta käytävältä, jonka ilmakin alkoi jo käydä tunkkaiseksi.
Miki asteli luokkaan, jonne jo muutamat oppilaat olivat kerinneet istumaan pulpeteille. Neiti kiiruhti luokan taakse ja valitsi pulpetin nurkasta, joka ei onneksi ollut varattu.
Pahis laski laukkunsa pöydälle ja istahti tuolille jo valmiiksi tylsistyneen näköisenä. Hän otti kirjat laukusta ja tiputti pöydälle. Kuului pamaus, joka ei kuitenkaan kiinnittänyt juurikaan huomiota keneenkään. Laukun miki laski takaisin maahan ja nojasi tuolin selkänojaan.
Mitähän tänään olisi luvassa hissassa?

Mouse oli saanut kuorittua ja tungettua kaikki ylimääräiset vaatekerroksensa kaappiinsa ja oli nyt suuntaamassa luokalleen. Pojalla oli reppu mahansa päällä ja hän yritti kaivella sieltä oikeita kirjoja. Se johti muiden ihmisten tönimiseen ja häiritsemiseen.
"Sori.. Anteeks.."
Lopulta Mouse veti oikean kirjan repustaan ja sulki sen huokaisten syvään. Miksi täällä piti olla niin paljon väkeä..? nähdessään luokkansa oven poika suikkelehti viimeisten ihmisten välistä ja livahti oviaukosta paljon rauhallisempaan luokkatilaan. Muutamat oppilaat juttelivat keskenään ja olivat kääntyneet toisiinsa päin. Poika tökkäsi lasejaan paremmin nenälleen, asetteli lakkiaan ja istuutui pulpetin ääreen mikä oli luokan seinustalla ja mistä näki ulos. Mousella oli monesti helpompi säilyä hereillä tunnilla kun oli jotain mitä katsella, ulkona tapahtui aina jotain ja se piti mielen virkeänä. Poika laski reppunsa tuolin selkänojalle ja asetteli kirjat pöydälle. Huomatessaan penaalin puuttuvan Mouse kaivoi senkin esiin repun syövereistä ja lätkäisi sen pöytään. Huokaisten poika nojasi toiseen käteensä ja tuijotti mitään näkemättä luokan etuosaan, jossa opettajaa ei vielä näkynyt. Tylsistyneenä Mouse alkaa naputtaa kynällä tasaista tahtia pöydän pintaan.

#naaa, ei tuu tekstiäää. #

Miki tutkaili keskittyneesti kynsiään, jotka hän oli viimeksi eilen laittanut. Tyttö otti jopa viilan laukusta ja viilaili kynsiään. Ei hänen olisi tarvinnut niin tehdä, mutta tekipähän nyt kuitenkin. Tekemisen puutteessa. Harkitusti ja hyvin varovaisesti Miki viilasi etusormen kynttä. Ei liikaa, muttei liian vähänkään. Sopivasti siis. Seuraavaksi oli vuorossa keskisormi. Sen kynnessä näkyikin olevan pienen pieni, mutta ikävä kulma, joka olisi pian tiessään, kun vain hieman viilattaisiin...
Nap-nap-nap-nap..
Ärsyttävä ääni tunki Mikin aivoihin ja hän havahtui kynsistään. Hän nosti katseensa ja vilkaisi ympärilleen. Ääni oli sietämätön ja se kolisi pulpetin kanteen liian epäsoinnukkaasti. Ei ollut Mikin parhaimpia päiviä meneillään, joten tietysti hän aikoi äksyillä äänen aiheuttajalle!
Ahaa! Siinä! Joku jätkä naputteli kynällää pulpettiin. Miki hymähti ja nojasi pulpetilla eteenpäin.
Eikä poika ollut kuin yhden pulpetin päässä, hänen edessään. Ja heidän välissään oleva pulpetti oli tyhjä.
"Voisitko millään lopettaa?" Miki kysäisi.
Ei kestänyt kauaakaan, kun hän tajusi jotain; tuo poika oli se sama inuiittipoika, joka oli torkkunut hangessa! Ei voi olla totta! Miten he sattuivat vielä samalle tunnillekkin?
Poika vaikutti olevan oikea kiusankappale ja siitähän Miki ei pitänyt ollenkaan..

//Eipä nyt meinaa tulla täältäkään suunnasta...//

Mouse oli aivan omissa maailmoissaan ja tuiotti ulos ikkunasta tyhjä katse naamallaan. Kaikki hänen ympärillään oli pelkkää tyhjää kohinaa ja kolahteluja. Kynän naputtelu hidastui ja nopeutui tämän ajatusten juoksun mukaan. Lopulta Mouse haukoitteli leveästi ja venytteli nostamalla kädet kohti kattoa ja kääntymällä taaksepäin ja huomasi tuijottavansa tuimeisiin silmiin. Tuttuihin semmoisiin. Mouse sulki suunsa ja katsoi toiseen hiljaa. Jokin hänen tekemisissään oli selvästi äryttänyt tämän tytön uudestaan.
"Anteeksi?"
Kysyy ja laskee kätensä alas selkänojalleen
"Oliko sulla asiaa? En kuullu."
Rykäisee ja tökkäisee silmälasejaan korkeammalle nenälleen. Tuo tyttö ei tiennyt mitään hyvää hänen elämäänsä ainakaan.
Luokka oli jo täynnä paitsi heidän välinen pulpettinsa oli vielä tyhjä, ehkä kaikki olivat kavahtaneet sen takana istuvaa tuimasilmäistä tyttöä. Mouse ei edes muistanut hänen nimeään enää. Olisi kyllä ehkä parempi pysyä erossa tuosta tytöstä, muta itsehän tuo näytti kokoajan tunkevan hänen alueelleen. Juuri kun Mouse oli kääntymässä takaisin omalle paikalleen, opettaja käveli ovesta sisälle rykäisten kovaäänisesti ilmoittaakseen tunnin alkaneen.

Pihan inuiittipoika katsoi häntä kuin mikäkin tyhmä. Näytti siltä kuin pojalla ei olisi ketään kotona. Mikin kasvoilta paistoi pilkka kauas.
Pilkka ylttyi jopa naurahdukseen, joka pääsi kylmänä hänen suustaan kuullessaan pojan kysymyksen. Mikäkin ääliö!
"Kysyin; Voi-sit-ko mil-lään lo-pet-taa tuon na-put-te-lun?" hän kysyi hitaasti ja selvästi kuin pikku-lapselta.
Miki vielä kallisti päätään, joka olisi voinut näyttää söpöltä, jos tytön ilme ja olemus eivät olisi niin ilkeitä. Kaiken lisäksi tänään ei ollut pahiksella hyvä päivä, joten hänen ärsyttämisensä ei ollut kovinkaan suotavaa. Paitsi, jos halusi neidin vihat päälleen.
Ja tuo poika kävi Mikin hermoille. Inuiitti sattui vain olemaan ärsyttävää laatua ja poika vielä tunki koko ajan hänen tielleen. (//Näin Miki asian näkee.//)
Opettaja onneksi saapui juuri luokkaan. Harmi vain pulpetti Mikin edessä oli tyhjä. Hän siis joutuisi katsoa inuiittipojan takaraivoa tunnin. Mahtavaa!
Mutta kyllä tuntikin sattui olemaan unettava. Miki haukotteli enemmän kuin kerran. Monta kertaa enemmän.