They say I'm crazy.. Well, that's true.

(( Vapaa! ))

Päivä oli siihen mennessä aurinkoisin ja lämpimin koko viikkoon, vaikkei nyt niiden muiden päivien säätiloissakaan mitään valittamista ollut. Kaliforniassa oli melkeinpä aina todella lämmintä ja aurinkoista, joka sopi useimmille paremmin kuin hyvin.
Ja yksi näistä oli Tristian. Hän suorastaan rakasti auringonpaistetta ja lämpöä, joka oli tässä osassa yhdysvaltoja todella tavallista. Oli suorastaan nautinnollista istua esimerkiksi nurmikolla lämpimässä auringonpaisteessa ja polttaen siinä samalla tupakkaa tai juoden jotain. Ja tietenkin tämä kaikki oli paljon mukavampaa hyvässä seurassa, jota Tristianilla tosin ei ollut juuri nyt. Nimittäin, hänen kaksi hyvää kaveriaan olivat rinnakkaisella luokalla ja näillä oli luultavasti oppitunti tai jotain. No, olisihan Tristianillakin, mutta sekös ei poikaa kiinnostanut. Kuka muka haluaisi istua sisällä näin mukavan sään aikana? Tuskin kukaan, mutta kauhean monilla ei vain yksinkertaisesti ollut pokkaa lintsata tunneilta, sillä siitä nyt yleensä jäi kiinni.
Friikkipoika tuhahteli mielessään moisille ja vei tupakan jälleen huulilleen. Hän ei todellakaan ollut valinnut lintsauspaikakseen sitä tavanomaista kohdetta, kuin jotkut muut olisivat voineet valita. Ehei. Tristian ei todellakaan ollut mennyt pihalle käyskentelemään, vaan hän oli suoraa päätä ruokalasta suunnannut askeleensa kohti urheilukenttää ja ruohikkoa. Kyllä. Poikaa ei todellakaan kiinnostanut istuskella kivikovilla katsomon penkeillä juuri nyt, vaan hän halusi ottaa kaiken mahdollisen irti tästä päivästä. Joten, tummatukkainen makasi juuri parhaillaan urheilukentän keskellä olevan ruohokentän keskellä, nauttien nyt parhaiten ihanasta ilmasta. Liikuntatunteja täällä ei onneksi pidetty, eikä myöskään jalkapallotreenejä - vaikkakin niitä lopettavia poikia marssi parhaillaan ulos pukukopeista. Tristian arvasi, että sai näiltä paheksuvia katseita ja muutaman "molopää" ja "hintti" huudahduksen osakseen, mutta ystävällisenä ihmisenä hän tyytyi kohottamaan kättään ja nostamalla centterinsä pystyyn moisille huutelijoille.

Poikien valmentaja tuskin nyt oli huomannut Tristianin luvatonta oleskelua kentällä, ja hyvä niin. Tristianilla kun ei ole mikään huvä asema tuon natsin silmissä, sillä eihän poika tunneilla ikinä tee yhtikäs mitään. Lähinnä vain istuskelee kentän laitamilla vaihtopenkillä, kuin pelaa. Ja ehkä se on muidenkin kannalta ihan hyvä ratkaisu. Eipä ainakaan tapahtuisi turhia haavereita tai mitään sellaista.
Tristian oli tänään melkeinpä jo oikean ihmisen näköinen. Hän oli vetänyt ylleen mustan The Pink Spidersin bändipaidan sekä haaleansiniset, erittäin rikki olevat pillifarkut. Koko vaatekokonaisuuden kruunasivat mustat aurinkolasit sekä kaulassa roikkuva punainen pilli, jonka Tristian oli aikoinaan varastanut tyttöjen liikunnanopettajalta. Tänään Tristianin hiukset olivat mustat ja hiuspidennykset olivat saaneet lähteä. Hiukset olivat nyt upeasti pystyssä ja toi Tristianille näin lisää pituutta.
Friikin suu oli vääntynyt pieneen hymyyn ja hänestä tuntui, ettei mikään voisi pilata hänen päiväänsä juuri nyt.

(( Tyypin ulkonäöstä enemmän tästä; KLICK ))

"Tahoks sä heittää mulle yhen röökin, ku reksi takavarikoi mun omat?" Damyan kysyi leveä virne kasvoillaan, kun kaksi tummahiuksista poikaa asteli urheilukenttää kohti. Toinen oli toista kymmentä senttiä lyhyempi, mutta molempien ulkomuoto oli tietyllä tapaa sottainen. Pidemmänpojan tosin enemmän. Jackyllä kun oli yllään tapansa mukaan kulunut valkoinen t-paita, mustat, hieman lököttävät ja todella risaiset farkut ja tennarit, joista paistoi kantapäät. Damyanin vaatetus oli edes hieman tyylikkäämpi. NOFX-yhtueen bändipaita ja mustat pillifarkut. Ei hänkään mitään tyyliä etsinyt, vaan oli pukenut päälleen ensimmäiset vaatteet, jotka oli eteen aamulla sattunut.

Jacky kaivoi taskustaan tupakkavehkeet ja ojensi ne Damyanille, joka oli aiemmin sellaisia pyytänyt.
"Kieppaile siitä. Mul on kotona vielä parit massit tallessa." Tuolle todettiin ja parille urheilijalle hymyiltiin kohteliaana, kun tuo astelivat vastaan. Hymyä tosin ei takaisin saatu. Ensin kummistunut katse ja sitten homovihjaus. No, ehkä se oli homoa jos poika hymyili toiselle...Ja asteli vastaan toisen pojan kanssa...? Damyan oli saanut tupakan kiepattua ja asetti sen huulilleen sytyttäen samalla. Tuolla paralla oli silmä mustana. Oli kuulemma saanut eilen turpaansa baarissa, kun oli vikitellyt varattua tyttöä. Damyllä ei koskaan onnistunut.

Kaksikko asteli kentän poikki aikeinaan mennä sen toiseen kulmaan norkoilemaan. Pummillahan he olivat ja urheilukentältä ei tunnetusti kukaan osannut etsiä karkulaisia. Tosin, harvat opettajat edes vaivautuivat lähtemään etsimään heitä yleensä. Kaksikko ei pahemmin katsonut eteensä, kun juttelivat niitä näitä. Matka kuitenkin pysähtyi kuin seinään, kun Jacky oli kävellä pojan yli.
"Sori! En nähny sua!" Narkkis älähti ja yritti korjata tasapainoaan, mutta onnistui vain kellahtamaan istumaan nurmikolle. Damyan oli seisahtunut ihan ajoissa ja katsoi nyt kysyvänä tuntematonta poikaa.
"Hyvä tuuri sulla ainakin on, mieti jos joku lihaskimppu tai sotanorsu olisi päälles meinannut kaatua." Friikkipoika naureksi ja poltteli tupakkaansa. Se olisi kyllä ollut aika hassu näky!

//Vähä tööt alotus, mutta sorry >< Tumppasin siis mukaan Jackyn ja Damyanin, mistä voin sit toisen kävelyttää pihalle, jos tilanne siltä näyttää =) //

(( Okei! <: ))

Tristian poltteli rauhassa tupakkaansa, pienehkön hymyn kaarehtiessa suupielillä ja silmät oli painettu nautinnollisesti kiinni. Tuntui, ettei mikään voisi mennä tänään pieleen ja jos menisi, niin friikkipoika kyllä antaisi palautetta melko kärkkäästi sille, joka sen oli tehnyt. Ottaen huomioon sen, ettei Tristian nyt järin väkivaltainen poika ollut tai ylipäänsä hankkiutunut muiden ihmisten kanssa ottamaan fyysisesti yhteen. No, mikäli joku tuli hänelle päätään aukomaan, niin aukoi poika yleensä samalla mitalla takaisin, mutta ikinä hän ei ensimmäisenä ihan käsiksi käynyt. Ei ainakaan yleensä. Ellei sitten pojalla ollut taas meneillään yksi niistä lukuisista masennuskausista, jolloin hän saattoi suuttua ihan pienestäkin asiasta.

Poika hymähteli hetken mielessään ja vei melkein jo loppuun palaneen tupakan huulilleen. Hän kyllä kuuli etäisesti askeleet, mutta ei jaksanut reagoida niihin mitenkään. Olipa tulija sitten joku aivoton urheilija, joka palasi kentälle harjoittelemaan, vihainen jalkapallojoukkueen valmentaja tai sitten joku ihan muu ihminen. Ei sillä ollut niinkään väliä, sillä Tristian ei aikonut antaa kenenkään häiritä itseään tänään.
Tristian kuitenkin havahtui lopullisesti omista maailmoistaan siihen, kun joku tosiaankin melkein käveli hänen ylitseen sekä siihen perään vielä pahoittelut tapahtuneesta. Tristian nousi kyynärpäidensä varaan ja katsoi tätä, nyt nurmikolle kellahtanutta, tummatukkaista poikaa. Mistä tuo oli tänne näin yhtäkkiä ilmestynt? Tai nuo, sillä Tristian tajusi tällä nurmikolle kaatuneella pojalla olevan seuraa; joku toinen tummatukkainen poika, jonka henkilöllisyyttä Tristian ei juuri nyt saanut tulemaan mieleen. Eikä myöskään tämän toisen, joka ei kylläkään ollut mikään ihme. Hänellä oli näet aivan tajuttoman huono nimi- sekä kasvomuisti, että ei aina osannut yhdistää oikeaa nimeä juuri tiettyihin kasvoihin.
"Ei se mitään. Eihän nyt ihan kaikki olettaisi, että joku tajuais tulla makoilemaan keskelle urheilukenttää", Tristian viimein tajusi vastata pahoitteluun ja katseli kumpaakin poikaa vuorotellen. Ärsyttävää, ettei hän tiennyt kenelle puhui, mutta nopeastiko se saataisiin selvitettyä.

Tristian kuuli seuraavaksi tämän seisomassa olevan pojan naurahduksen, johon Tristian hymyili hivenen. Hän nousi istumaan nurmikolle risti-istuntaan ja vilkuili sitten tätä edessään istuvaa poikaa.
"Niin tietty. Ei kait siitä kauheen isoa vahinkoa ois tullut, jos sata kiloa ylimääräistä massaa olisi mun päälle rymähtänyt. Korkeintain olisi mennyt muutama luu poikki tai jotain", Tristian naureksi tuon mukana ja kallisti sitten päätään.
"Keitä mun on kunnia puhutella?" poika kysyi heti perään ja katsoi kumpaakin vuorotellen.

Jacky nousi maasta seisomaan ja puhdisteli hieman housujaan, vaikkakin turhaahan se oli. Likaiset ne olivat olleet alunperinkin.
"Ois se kyl varmaan kirpassu silti." Hän naurahti ajatukselle pari sataa kiloisesta tyypistä kaatumassa vieraan pojan päälle. Ei kai se hauskaa ollut, mutta ajatus oli. Damyan purskahti nyt vuorostaan nauruun.

"Kunnia? Kuulitko Jacky? Ihan kunnia." Friikkipoika nauroi ja kyykistyi uuden tuttavuuden eteen.
"Kunnia tämä tuskin on kenellekään. Mutta minun nimi on Damyan ja Jacky on kaverini tässä. Miksi sinä makailet yksin nurmella?" Pörröpää kysyi ja kallisti hieman päätään. Suuret vihreät silmät tapittivat katsoa uutta poikaa.
"Ja mikäs sun nimi on?" Jacky kysyi perään ja sai Damyanin vilkaisemaan itseään.
"Ihan ku sä sitä muistasit kumminkaan. Muakin kutut edelleen Damyks, ku Damyan on liian monimutkanen."

Tristian naureskeli näille kahdelle tyypille, mutta ei tietenkään pahaenteisesti. Pikemminkin päinvastoin. Eihän friikkipoika kenellekään ilkeyttään nauranut... Ei ainakaan kovin usein.
"Niin tietty joo", poika nyökytteli hyväksyvästi. No, jos sitä näin tarkemmin ajatteli, niin se olisi todellakin kirpaissut. Tristian kun oli ruumiiltaan melko hoikka ja ihan suhteellisen heiveröinen, että kyllä siinä olisi tosiaankin mennyt muutama luu poikki. Poika pudisti päätään, sillä tällaistahan oli miltein turha ajatella. Nimittäin sitä ei ollut tapahtunut ja tuskin ihan heti tapahtuukaan, mikäli poika ei valitsisi makaamispaikakseen täysin väärää nurmikkoa ja tosiaan joku sotanorsu astelisi hänen ylitseen.

Pienesti virnistellen Tristian käänsi katseensa toiseen poikaan, joka oli kyykistynt nyt hänen eteensä.
"No kylhän se on aika siistii tavata uusia ihmisiä, vaikka te sitten mun yli melkein kävelittekin", Tristian naurahti ja vei tupakanjämät huulilleen, liiskaten sen kuitenkin maahan. No, jalkapallokenttä tai ei, niin siihen tupakan tumppi jäisi. Eipä se Tristianin ongelma ollut, sillä hän ei nyt juuri ikinä viettänyt aikaansa täällä, joten eipä kentällä sijaitsevat roskat olleet hänen ongelmansa. Paitsi tietenkin nyt hän oli tullut tänne paremman paikan puutteessa, mutta sitä ei oikein laskettu.
"Kiva nähä", Tristian tokaisi kun tämä Damyan oli esitellyt itsensä sekä kaverinsa. Mitäpä muuta tuohon olisi voinut sanoa? Todella suuri kunnia tavata teidät? Tristian virnisteli hetken itsekseen.
"Ihan vain paremman paikan puutteessa täällä oleskelen. Kaveritkin on tunneilla, vaikka niin munkin pitäisi", Tristian tokaisi hymyillen ja vilkaisi kumpaakin. "Mä olen Tristian", poika sitten esittäytyi.

(( Vedän Tristianin pois pelistä, koska lopetan hahmolla. Kiitos paljon peliseurasta! <: ))