but love is everlasting.

Ciel hämmentyi kun ovi lyötiin kiinni, tuo perääntyi toisesta nopeasti ja katseli oven suuntaan, pian toinen kävikin noutamassa melkoisen kyrpiintyneen näköisen pikkuveljensä ovelta ja Ciel koitti saada hymyä kasvoilleen, ainakaan emolla ei näyttänyt olleen kovinkaan hyvä päivä.
Hän ei montaa sanaa kerennyt itseään esitellä kun Aiden oli tehnyt sen hänen puolestaan, poikaystävä jätettiin mainitsematta mutta se oli ihan ymmärrettävää, jos veli oli vaikka homofoobikko tai jotain muuta.

Damon ei paljoa lämmennyt toisen taluttaessa hänet Cielin eteen ja esitteli kaksikon. Tummatukka vain kiristeli hampaitaan ja puristi nyrkkiään tiukemmalle välttäen katsomasta blondia ollenkaan kasvoihin, toinen oli vilaukselta näyttänyt niin kauniilta että se alkoi kismittää nuorempaa ja tuo vain koitti pitää kaikki tunteet sisällään, vaikka hänen tekikin mieli hakata toinen. Poika ei kuitenkaan tahtonut heti kättelyssä antaa itsestään kusipään kuvaa ja nyt hän tahtoi muutenki enemmän kuin mitään vain päästä huoneeseensa pois kaikkien silmiltä.

Silti Aiden vain seisoi siinä hymy korvissa pälpätti ja Dai tiesi jo liian hyvin miksi toisella oli niin hyvä mieli. Poikaa ihan oksetti koko ajatus ja viha myllersi mahaa sekaisin.
"ei ole nälkä" tuo sitten mutisi, ei todellakaan, hänen teki mieli vai oksentaa tyhjä mahansa lattialle. Tuon silmät vilkaisi blondia pöydän äärellä ohimennen veljen alkaessa kiskoa emoa pois huoneesta ja Damon antoi petettynä etuhiuksiensa vain läsähtää silmilleen, toinen oli kaunis, blondi, laiha ja iloisien oloinen. Damon oli kaikkea muuta, sairaalloisen laiha, viiltelevä emo eikä poika oikein tiennyt ketä siinä tilanteessa olisi pitänyt syyttää. Itseään ? Londonia ? Aidenia vai jumalaa, jos sitä edes oli olemassa. Tämän jälkeen Damon tuskin uskoisi enää kohtaloon, paskapuhetta.

"ai mikä mulla on ?" Dai kuiskasi veljen vedettyä toisen pois keittiöstä, toisen kosketust tuntui perkeleen hyvältä mutta samaan aikaan niin kielletyltä, toinen ei ollut hänen enää ja sitä paitsi Damon ei ollut varma halusiko veli enää edes oikeasti koskettaa häntä, katsoa silmiin, suudella huulia. Vaikka Dai toivoikin että toinen olisi yhä halunnut, niin toivo oli jo aikalailla kuihtunut pois.
"London antoi mulle pakit..... se seurusteli jo jonkun kanssa ja mä..." Tuo kiristeli hampaitaan katsoen veljensä samanvärisiä silmiä, hän ei kehdannut sanoa että oli nähnyt toisten suutelevan, kyyneleet kirposi silmiin jo kun tuo ajatteli Lonia ja hän olisi varmaan räjähtänyt parkumaan kuin pikkukakara jos olisi vielä ajatellu toisten suudelmaa, tai ainakin se oli jo melko lähellä.
"anna mun vaan olla !" Tuo sais sitten karjaistua toisen kasvoille kyyneleen vierähtäessä poskelle, Aiden, ei enää Damonin oma.

Aiden katsoi veljeään huolissaan. "mitä ?" hän ähkäisi. "sä siis olit kuses Londonii ja se seurustelee jonku jätkän kans ?" Aiden kertasi ja huokaisi. "london ei tiedä mitä menettää." Poika totesi ja veti veljen halaukseen. Hän piti toisesta kunnolla kiinni, ei halunnut irroittaa. Miksi. CIel odotti keittiössä, Aidenin poikaystävä odotti keittiössä. Ja tässä Aiden sitä vain halaili pikkuveljeään. Se näytti varmasti ihan normaalilta, veljesrakkaudelta, mutta sitä se ei ollut. Se oli jotain muutakin, jotain suurempaa, jotain..

Aiden kielsi ajatuksensa ja tunteensa. Damon oli vain veli. Kaksoisveli. Aiden huokaisi ja irrotti toisesta. "ei, mä en todellakaan anna sun olla. Tiiätkö kui vitusti merkkaat mulle." Aiden miltein ärähti ja katsoi toista. Brunette pyyhki veljensä poskelta kyyneleen ja hymyili lohduttavasti.
"kuule Damon.." Aiden huokaisi, ehkä oli parempi kertoa asiat heti. "Ciel ei ole vain kaveri. se on mun poikakaveri." Aiden sanoi katse maassa. "mut se ei muuta mun tunteita sua kohtaan, oot silti ihan yhtä tärkee ku ennenki mulle !" Aiden kiirehti sanomaan ja otti veljiään molemmista käsistä. "kai sä tajuat." Hän kysyi hiukan ahdistuneesti.

Hetken kuluttua Aiden totesi että Ciel oli odottanut jo liian kauan. Poika painoi pikaisin pusun veljensä poskelle, painoi kaksi sormeaan huulilleen ja sitten ne samat sormet veljensä huulille. "rakastan sua." hän kuiskasi toiselle ja irrotti sitten toisesta ja meni takaisin keittiöön, hymyillen.
"Anteeks ku jouduit oottaa. veljel o naishuolia." Hän huokaisi ja istui takaisin tuolille. "se oli ihastunu tyttöön joka seurusteliki toisen kanssa." Hän sanoi hiljempaa jottei Damon kuulisi että Aiden kertoi Damonin asioita pojalle, josta Damon ei selvästi pitänyt ollenkaan.
"hmm. voisinko mä joku päivä tulla käymään teillä ?" Okei se oli tyhmä kysymys. Varmasti hän voisi joskus käydä Cielin luona. Jos ei silloin kun vanhemmat oli kotona niin sitten silloin kun he eivät olleet.

Damon kiristeli hampaitaan, hyvähän toisen oli sanoa mitään "ei tiedä mitä menettää", kun oli juuri itsekkin parhaillaan päästämässä Damonista irti. 'älkää sitten päästäkö minusta irti' tuo huusi mielessään ja taitavasti väisteli veljensä silmien kohtaamista, hän ei kestänyt katsoa niitä. Toinen kieltäytyi antamasta pojan olla ja Emo kiehahti yli, hän ei tahtonut nähdä toista enää, ei tuota eikä sitä poikaa siellä keittiössä, mikä sen nimikään edes oli. Ciel oli enkeli niine kauniine kasvoineen ja vaaleine hiuksineen ja Damon oli vain nuhruinen, alipainoinen emo joka ei osannut pitää edes itsestään huolta, saati veljestään.

Toisen käsi pyyhki kyyneleitä pikkuveljen kasvoilta ja tuo kiskaisi päänsä kauemmaksi, kapinoivasti tuo antoi kyyneleiden vain valua pitkin poskea tuon leualle ja siitä lattialle, vuolaana purona koittamatta edes estää niitä. Hän halusi että toinen näki hänen kärsivän hän halusi että toinen tietäisi miltä Daista tuntui. Paskalta tuntui, todellakin. Sitten toinen aukaisi suunsa, päästi huuliensa välistä sanoja joita Damon ei tahtonut kuulla. Hänen korvansa menivät lukkoon, silmät luki sanat huulilta ja tuo jähmettyi.
"LOPETA !?" tuo huusi ja katsoi toista nyt suoraan silmiin, katse oli hätääntynyt mutta kasvojen ilme vääristynyt vihasta. 'Ole hiljaa !' tuo huusi mielessään, hän ei halunnut kuulla. Kyllä hän tiesi, se suudelma oli kertonut kaiken, miksi toisen piti enää hakata veljeään. Kiitos, kiitos helvetisti paska maailma, kiitti vaan vitusti.
"en tajua ! et sä voi välittää musta enää.. ei enää ! mä näin miten sä suutelit sitä" Tuo kiristeli hampaitaan, toinen oli ottanut häntä molemmista käsistä kiinni niin ettei tuo päässyt pakenemaan vaikka olisi tahtonut juosta niin kauas kuin kykeni, kauas pois.

"anna mun vaan... OLLA" Tuo huusi ja kasvot vääristyi tuskasta jota tuo paloi sisäisesti. Hän ei kestänyt enää, jalat tuntui pettävän alta ja hän halusi vain juosta. Toinen suukotti poskea ja Damon antoi toisen huulien hennon kosketuksen polttaa kasvonsa, hän tulisi kaipaamaan sitä ihan helvetisti. 'Et rakasta ' tuo kuiskasi mielessään eikä enää katsonut kaksostaan. Hän kääntyi ympäri ja pakeni huoneeseensa, sulkien oven perässään niin että koko yläkerta tärisi iskun voimasta. Hän ei osannut enää muuta kuin valua sänkyynsä ja itkeä itsensä uneen kaikki vaatteet päällä, hiukset sekaisin ja palaen sisältä. Herätessään hän oli sisäisesti jo tuhkaa ja muuttuisi eläväksi zombiksi.

Ciel katsoi kun tummatukka ilmestyi takaisin keittiön puolelle, hän ei ollut edes yrittänyt kuunnella toisia, tietenkin pari kovemmin huudettua sanaa kuten "lopeta, anna mun olla" ja muita satunnaisia ärähdyksiä oli kantautunut pojan korviin mutta Aidenin kertoessa toisella olevan naishuolia hän ymmärsi täysin mistä oli kyse, miksi veli oli ollut niin äreä. Ei hän tietenkään osannut epäillä mitään muuta kuin veljesrakkautta toisten välillä, sehän olisi epäluonnollista eikö vain? Sitä paitsi Aiden rakasti häntä, olisi lapsellista kuvitellakaan muuta. Blondi oli alkanut pyöritellä puhelintaan kädessään ja selaillut huvikseen tiedostojaan mutta luiskautti puhelimen sitten takaisin taskuunsa kun toinen saapui.
"kaikki kyllä järjestyy... olisi ollut mukavaa tavata veljes mutta se on varmaan aika rikki" tuo totesi sitten ja hivuttautui lähemmäksi Aidenia, kuin toisen poissa olo olisi kerennyt aiheuttaa kermalaiselle jo ikävää.
"tottakai sä voit, millon vain... mutta vanhempien seurassa meidän pitää leikkiä bestiksiä, enkä ole aivan varma mitä ne on mieltä mun tavis kavereista mutta ei niiden tarvi tietää sun klikkiä kunhan rahaa löytyy" Ciel pyöräytti silmiään ja muodosti huulillaan sanat "ne on niin vanhanaikaisia" sitten tuo hymyili toiselle jälleen.
"että sopii" tuo vastasi sitten vielä tuon käden liukuessa Aidenin reidelle.