Brandonin teki oikeastaan mieli kääntää katseensa muualle, tuijotella vaikka kenkiensä kärkiä, tai ainakin vetää sanansa takaisin, sillä niiden sanominen ei välttämättä ollut hänen parhaita ideoitaan.
Noh, tehty mikä tehty, ja siniharmaat silmät pysyivät ehkä vähän turhankin tiiviisti Giselessä.
Olisikohan sittenkin ollut vain parempi pitää turpa kerrankin kiinni? Hän oli aika kärkäs aukomaan sitä ja kertomaan omat mielipiteensä, mutta toisinaan Brandonista itsestäänkin tuntui, että hänen olisi pitänyt vain olla ihan hiljaa eikä sanoa halaistua sanaa.
Tällä hetkellä oli juuri parasta aikaa menossa sellainen hetki.
Katse riistettiin irti aasialaisneitokaisesta, nuorukaisen hymähtäessä ohimennen toisen sanoille Gemman kiinni saamisesta.
"Niin, siellä nähdään."
Lyhyen nyökkäyksen saattelemana Brandon hymyili Giselelle, ja olisi vielä heilauttanut kättäänkin, mikäli sen jatkona ei olisi ollut keppi, jolla hän ei kuitenkaan halunnut alkaa huitoa ilmaa. Niinpä jätkä tyytyi vain kääntämään selkänsä tytölle, lähtien kävelemään eteenpäin sauvojensa avustuksella, kohti ulko-ovia, minne alun perinkin oli ollut menossa. Vielä tyhjillä käytävillä kaikuivat sauvojen kolahdukset lattiaa vasten, kohta ne täyttyisivät tunneilta ryntäävistä oppilaista ja todennäköisesti jonkun ajan päästä koko koulu kohisisi siitä, miten Gisele Kim oli vaivautunut puhumaan alempi klikkisen kanssa. Puhumaan, ja vähän muutakin.
Koulun ovi tökättiin jokseenkin vaivalloisesti auki Brandonin poistuessa tunkkaisesta koulurakennuksesta aurinkoiselle pihalle.
// jeeps, kiitti pelistä molemmille !