Shut up bitch!

Rige ja M.A. kiitos!

Onneksi avainten saaminen oli helppoa, vain pieni hymy ja liikunnan opettaja oli myyty. R käveli omaa hidasta ja viettelevää tahtiansa uimaaltaalle. Paikalla ei ollut ketään oli tyydyttämättömän hiljaista. Rene oli suunitellut siis ajan ja päivän aivan oikein. R heitti kamppeensa rantatuolille ja heitti takkinsa pois. Alta paljastuivat bikinit. Rene heilautti tukkansa taakse ja hyppäsi veteen.

Rene ui hitaasti päästä päähän ja katsoi iltataivasta ja tähtien tuiketta. Kukaan ei häirinnyt, kukaan ei kysynyt mitään, aivan täydellistä. " Ihanaa". Jos elämästä osasi nauttia se pitäisi myös käyttää R mietti itsekseen. Hän loikoili altaassa vielä jonkin aikaa kunnes nousi ylös ja pukeutui. Tyttö meni istumaan rantatuolille ja jäi siihen. Ainakaan hän ei voisi katsella tähtiä enään kauan, koska liikunnan opettaja tulisi heittämään hänet ulos altaalta. Mutta aina R keinon löytäisi jäämiseen.

Cher kävi makaamaan ja kaivoi laukustaan ipod tochin käteensä. Cher laittoi kuulokkeet korvaansa ja kuunteli Nelly Furtadoa. Sitten hän jatkoi taas tähtien tuijottelemista. Jos joku tulisi Cher ei menisi piiloon niin kuin jotkut tekivät siitähän voisi vaikka tulla hänen uusi diiva frendinsä. Sitten Cher laittoi silmänsä kiinni. Hän kuunteli musiikkia rauhallisesti melkeinpä hengittämättä ja tunsi kuinka pieni tuuli siveli hänen kasvojansa. Mutta nyt tämä hiljaisuus sai riittää Cher nousi ja kaivoi laukustaan kaiuttimet ja laittoi ipodin täysille. Sitten Cher kytki ipodin kaiuttimeen, jyskytys alkoi ja Cher oli tyytyväinen nyt puuttui enää uinti. Cher meni uimaan lämpimään veteen ja kuunteli rauhassa musiikkia, "Mitäköhän tuossa muusiikissa on se rauhoittaa sievästi" Cher mietiskeli sanojansa ja hymyili tyytyväisenä.

//Btw, uima-allas on koulun sisällä. Ei ulkona :,D

Päivä oli ollut pitkä ja raskas, mikä näkyi tämän vaaleaverikön kasvoilla liiankin selkeästi. Kasvoilla paistoi nyrpeä ja turhautunut ilme, kun cheerleader käveli pitkin koulun hämärää käytävää. Nyt kyllä sopi kysyä, että mitä helvettiä tyttö teki koulussa, kun se oli jo aikoja sitten mennyt kiinni, eikä koululla ollut ketään enää tähään aikaan. Vaaleaverikkö ei edes itse osannut kunnolla vastata tuohon kysymykseen, jotenkin jalat olivat johdattaneet häntä vain eteenpäin.

Mary-Ann McAllisterilla oli aivan äskettäin ollut riitaa äitinsä kanssa automatkalla kohti kotia. Äiti oli kieltänyt tytärtään järjestämästä juhlia, jotka olisi tarkoitus pitää kahden viikon päästä. M.A ei todellakaan antanut äitinsä perua juhlia, joita tyttö oli pitkään ja hartaasti järjestänyt. Hei haloo, sinnehän suositutkit tulisivat! Tai no, niin he olivat antaneet tytön ymmärtää. Äiti ei onnistuisi ylipuhumaan isää, sillä isä rakas oli kiedottuna tyttärensä pikkurillin ympärille. Äiti kuitenkin väitti kivenkovaan, että juhlia ei tulisi ja nyt tytär saisi arestia. Arestia, Mary-Anneko muka joutuisi arestiin? Sen kun näkisi.
Ja niinpä tyttö oli kivahtanut kuskille, että pysähtyisi. Auton pysähtyessä M.A hyppäsi ulos autosta, jolloin äiti alkoi huutaa solvauksia tyttärensä loittonevalle selälle. Ihan sama, Mary-Annea ei kiinnostanut pätkääkään äitinsä huutelut. Hän järjestäisi juhlat ja se asia oli loppuunkäsitelty.
Sitten hän olikin huomannut päätyneensä koululle. Koulu ei tosin ollut mikään paras paikka jäähdyttämään kuumentuneita tunteita, mutta silloin M.A muisti koululla olevan uima-altaan. Kuinka sopivaa, tyttö pääsisikin pulahtamaan viileään altaaseen ja saisi ehkä ajatuksiaan takaisin. Hänellä ei tosin ollut uimapukua, mutta alusvaatteisillahan sitä voisi nopesti käydä pulahtamassa ja käydä pihistämässä pyyhe opettajan kaapista, jossa liikunnanopettaja piti varapyyhkeitä.

Koululle oli ollut helppo päästä sisään, sillä Mary-Ann oli fiksuna tyttönä teetättänyt avaimen koululle. Tyttö oli kerran löytänyt avaimen lojumasta koulun lattialla, hylättynä. Se kuului varmasti jollekulle koulun henkilökunnasta, sillä se kävi jokaiseen lukkoon. Talonmiehelle ehkä. M.A päätti kuitenkin pitää avaimen päivän ajan, sillä avaimesta voisi olla hyötyä tulevaisuudessa. Tyttö siis teetätti kopion avaimesta ja palautti seuraavana päivänä alkuperäisen avaimen opettajanhuoneeseen, jossa Mary-Annea kiitettiin oikeamielisyydestään.
Miten vain, kyllä tyttö piti huomiosta, jota opettajilta oli saanut avaimen palauttaessaan. Opettajat eivät koskaan saisi tietää kopioavaimesta, jota M.A piti aina taskussaan kaiken varalta.
Kopioavaimesta olikin loppujen lopuksi jotain hyötyä, vihdoin ja viimein.

Neiti McAllister asteli portaita pitkin alas kohti alinta kerrosta, jossa uima-allas sijaitsi. Portaikkoon kuului kuitenkin vaimeaa musiikkia, mikä sai vaaleaverikös kurtistamaan kummastuneena kulmiaan. Musiikkia? Mistä se tuli? Kuka ihme muka koulussa enää tähään aikaan olisi?
Heh, no, olihan M.A:kin nyt koulurakennuksessa tähän aikaan, että kaikki taisi olla mahdollista.
M.A avasi uima-allastilan oven ja joutui peittämään välittömästi korvansa. Musiikki oli aivan liian kovalla hänen mielestään, joten aivan ensi töikseen tyttö suuntasi kaiuttimien luo. Silloin cheerleader huomasi kaiuttimiin kytketyn ipodin, jonka tyttö sitten irrotti kaiuttimista sen sileän tien.
Ah, jälleen rauha maassa.
Tummansiniset silmät löysivät nopeasti altaassa uivan tytön, jota Mary-Ann katsoi tarkasti. Tämä oli uusi tyttö, siitä M.A oli varma. Renée taisi olla toisen nimi, jos tyttö muisti kuulemansa juorut oikein.
"Mitä helvettiä sä teet koululla tähän aikaan illasta?" cheerleader kysyi vaativasti ja asetti kätensä lantiolleen antaen painonsa keskittyä enimmikseen oikean jalan puoleen.
"Jos ajattelit pysyä 'näkymättömissä', niin epäonnistuit. Ton musiikin kuuli jo portaisiin. Vai halusitko kenties tulla löydetyksi ja saada jälki-istuntoa?" Mary-Ann puhui närkästyneenä ja tuhahti. Mikä näitä uusia oppilaita oikein vaivasi, kun tahtoivat niin saada jälki-istuntoa!

Yksin oleminen oli kaiken huippu varsinkin uidessa. Mutta yhtäkkiä musiikki ei enää soinut ja Cher katsoi uimaaltaan reunan yli, siellä oli pitkä kaunis vaaleaverikkö. "No mitä se sulle kuuluu" Cher tokaisi harmistueena siitä että tulija ei ollut urheilijapoju. "Sitä paitsi en tullu tänne salaa "pyysin" avaimet liikunnan maikalta. Sinä olet varmaan Mary-Ann?" Cher laskeutui sulavasti pois uimaaltaasta ja lähti kohti Mary-Annea." Saat kiittää onneasi etten hyppää päällesi ja revi hiuksiasi. Sillä sinä varastata kunniani ja julkisuuteni!" Cher huusi välinpitämättönä tyttöselle.

Kukaan ei enää keskity minuun kun tuo kaamea otus on lähelläni. Cher ajatteli viipymättä, onneksi paikalla ei ollut ketään joka voisi ikuistaa tätä hetkeä. "Tiedoksesi vaan tulin tänne uimaan ja rentoutumaan. Sain likaiset jäljet ihailioijstani tänään, yäk" Cher ei enä kauaa kestäisi tätä hänen ol voitettava tuo inhimillinen otus hetkenä minä hyvänsä eikä kukaan estäisi sitä.
Cher osaisi jo kuvitella tuon tytön rähmällään maassa mutta ei halunnut sitä enää. Cher yritti tönäistä tyttöä niin kovaa että tämä kaatuisi. Cher katsoi nopeasti ympärilleen ja kuuli hätäisiä askelia portaiskosta. Cher menetti malttinsa ja kirkaisi "Apua, pysy poissa minusta näpit irti!" Cher nojasi taaksepäin mutta liikaa tyttö lensi suoraan pää edeltä altaaseen "Apua, Apua!" Tyttö virkkoi nopeasti mutta liian myöhän hän oli jo pinnan alla ja toivoi jonkun nostavan hänet sieltä mutta mitään ei tapahtunut. Cher nousi pois altaasta. Ja etsi pyyhettään tämä touhu saisi loppua nyt!

Mary-Annen kuullessa uuden tytön tokaisun ei M.A voinut näyttää sen ilkeämmältä kuin hän nyt näytti.
"Voi kuule, kyllä se vaan kuuluu mulle, koska mä ajattelin tulla uimaan, mutta kappas! Altaassa lilluukin joku uusi tyttö, jolla ei selvästikään ole harmainta aavistusta siitä, ketä koulussa tulisi kunnioittaa!" cheerleader avasi suunsa ja lopettaessaan kimmastuneen puheenvuoronsa M.A pyyhkäisi kasvojen eteen valahtaneita hiuksiaan selälleen. Tuo tyttö ei pilaisi hänen päiväänsä tämän enempää. Mary-Ann aikoisi opettaa toiselle käytöstapoja, ja ensimmäisenä toisen olisi opettava, ketä tytön olisi koulussa kunnioitettava.
"Tarkoitat siis, että varastit avaimet liikunnanopettajalta? Koska harvemmin se nimittäin antaa oppilaille avaimia, jotta oppilaat pääsisi iltamyöhään uimaan. Vai vehtasitko liikanmaikan kanssa? Uuu, siitä tulisikin hieno juoru", M.A vittuili tarkoitusella tuolle uudelle tytölle.
Rénee kuitenkin yllätti Mary-Annen, kun toinen tiesikin hänen nimen. Kappas, ei toinen sittenkään tainnut olla niin typerä kuin M.A oli kuvitellut. Tosin cheerleader ei ollut vielä valmis antamaan toiselle helppoa käsittelyä, M.A:n täytyisi päästellä ensiksi höyryjä ulos, jotta voisi rauhoittua. Nyt hänen teki vain mieli alkaa huutaa toiselle pienemmästäkin asiasta, vaikka yleensä M.A tajusi pysyä hiljaa. Mary-Ann sattui jo valmiiksi olemaan pahalla tuulella, joten... Niin, kaikkea pystyisi sattumaan ja tapahtumaan, kun M.A olisi huoneessa.

"Ai minkä mä varastan?" kysyi vaaleaverikkö jokseekin pöyristyneenä. Mary-Ann oli todellakin kummissaan toisen tytön puheista. Siis mitä helvettiä tuo hempukka oikein hänelle puhui!
"Ettäs kehtaatkin uhkailla mua. Sä et varmaan tiennyt, että mun isä on juristi", M.A sähähti kissamaisesti ja tarkkasilmäisempi pystyi erottamaan vihan häivähdyksen tytön tummansinisissä silmissä. Mary-Ann olisi ehkä antamassa toiselle anteeksi Réneen uhkailut, sillä ei toinen välttämättä tiennyt Mary-Annen isän ammatista. Tosin nyt cheerleaderista tuntui siltä, että hän voisi aivan tarkoituksella tuhota toisen elämän tässä koulussa. Ainakin M.A saisi paremman mielen, kun näkisi Réneen putoavan cheerleadereista roskasakkiin. Olisi ihan oikein tuolle.

Tällä kertaa Mary-Ann purskahti ivalliseen nauruun, kun kuuli Réneen puhuvan ihailijoistaan. M.A pyyhki näkymättömiä naurunkyyneleitään luodakseen yhä ilkeämmän tunnelman heidän välilleen.
"Hei camoon, sun kaltasella kukkakepilläkö muka ihailijoita? Salli mun nauraa!" cheerleader ilkkui ja katsahti toiseen epäuskoisesti.
"Ettet nyt vain valehdellut? Koulussa on nimittäin paljon kauniimpia oppilaita kuin sä", Mary-Ann puhui pehmeällä ja kevyellä äänensävyllä, aivan kuin hän ei olisi sanonut lainkaan mitään pahaa. Mutta sellainen M.A oli luonteeltaan, hän piikitteli muita ja toivoi muiden alistuvan hänen tahtoonsa.
Onneksi M.A oli varuillaan. Rénee olikin yllättäen noussut ylös altaalta ja yritti nyt... Tönäistä häntä? Nyt olivat kyllä maailmankirjat sekaisin! Mary-Ann onnistui väistämään toisen tönäisyn viime tipassa ja astui pari askelta kauemmas tuosta hullusta tytöstä, joka ei todellakaan voinut kuulua kermaan käytöksensä perusteella.
"Mitä vittua sä oikeen yritit!" cheerleader kivahti loukkaantuneena ja närkästyneenä.
"Jos sä enään yrität tehä samalla lailla, niin mä takaan sen, että huomenna sua ei tunnistais äitisikään!" M.A uhkasi vuorostaan toista. Aivan, jos Rénee vielä kerrankin yrittäisi tönäistä tai tehdä muuta väkivaltaa Mary-Annelle, ei cheerleader pidättelisi omia voimiaan.

Sitten M.A havahtui ääniin, jotka kantautuivat portaikosta. Noniin, joku sai heidät kiinni. Mary-Ann oli jo lähtemässä piiloon naisten pukuhuoneisiin, kun kuuli Réneen huudot korviinsa.
Ja yhtäkkiä toinen olikin taas altaassa.
"... Sori, mutta mitä vittua sä luulet tekeväsi.." M.A mutisi ihmeissään. Olikohan tuo ollut jokin surkea esitys saada Mary-Ann näyttämään syylliseltä? Sori, ei kyllä tainnut mennä aivan läpi.
Vaaleaverikkö jatkoi ripeästi matkaansa naisten pukuhuoneeseen siltä varalta, jos joku oli oikeasti tulossa uima-altaille. Ei tyttö tahtonut jäädä kiinni ja saada syytettä koululle tunkeutumisesta kiellettyyn aikaan.