Umm, shut the fuck up.

Vapaa peli. Kuka vain mielenkiintoinen hahmo Dominiquen seuraksi.

Rauhallinen iltapäivä Dustyn kahvillassa. Sinivioletti ruudulliseen isoon paitaan sommistautunut poika asteli mitään sanamaton ilme kasvoillaan. Kasvot, jotka olivat kokeneet hyvin paljon nuoresta iästä huolimatta, eivät tehneet elettäkään kenellekään tutulle. Pojalla oli hitonomainen krapula viime öisestä bileistä. Väsyneet silmät loivat vain haikean katseen myyjän puoleen ja punainen suu puhui, vaikka mielellään se tahtoi olla kiinni.

"Musta kahvi."

Vaaleahiuksinen tokaluokkalainen laski katseensa varpaisiin, converset olivat ainoat, jotka tekivät olosta mukavan joka askeleella. Tänään ne olivat punaiset. Nimeltään tuo krapulainen nuorukainen oli Dominique Hanson, vailla ketään samanlaista ihmistä. Dexyksi hänet paremmin kutsutaan ja niin hän kutsuu itsekin.
Jomottava pääkoppa sai uuden iskun, kun huolimattomasti Dexy nosti päänsä liian nopeasti myyjän laskiessaan pahvisen kahvimukin eteen. Helvetti. Poika maksoi liikaa, eikä välittänyt laisinkaan. Hänen vain oli pakko päästä jonnekin ihmisistä kauas. Istumaan nurkkaan ja potemaan typerää oloaan.

Dominique suunnisti takapöytään, joka ei valitettavasti ollut aivan takana niin kuin skeittari olisi halunut. Poika hörppäsi laimeaa mustaa kahviaan, joka maistui ihan sienimehulta. Krapulaisena hän ei millään jaksanut tehdä siitä numeroa, vaan istuutui viimein paikkaansa. Laski päänsä pöytää vasten, kädet päänsä suojaksi ja yritti olla kuuntelematta tarjoilijan puhetta. Silmiä hänen oli vaikea pistää kiinni, sillä ne olivat todella herkät pysyäkseen kiinni. Niin kuin myös aukinaisena.

// tässä olisi asu.

Belinda oli nähnyt omasta pöydästään, kuinka vaaleahiuksinen Dominique oli saapunut kahvilaan. Tytöllä oli menossa ensimmäinen proteiinipirtelö, toinenkin ehkä tarvittaisiin olon kohennukseen. Pillillä sekoitettiin jäätelöseosta samalla kun silmät pysyivät vauhtimassa pojan liikkeitä. Hän ei tuntenut nuutuneen näköistä poikaa koulusta, vaan oli nähnyt tuon eilen juhlissa. Ulkonäöltään erikoista ei voinut olla unohtamatta, olisi sitten ollut minkälaisessa kunnossa tahansa. Belinda olikin ollut kunnossa, mutta päässyt sentään kotiin asti taksin kyydissä.

Tyttö oli aamulla herännyt lievään huonoon oloon, mutta peiton alle jääminen ei ollut tullut mieleen. Suihkun kautta hän oli laittautunut kuin minä tahansa aamuna ja tuli nauttimaan aamiaistaan ihmisten ilmoille. Pirtelö onneksi haihdutti oksennuksen maun suusta, joka oli tuntunut vainonneen häntä koko aamun. Kaksi kertaa hampaansa harjannut kuvitteli kuitenkin hengityksensä haisevan vieläkin. Belinda yritti olla herättämättä huomiota ja vei kämmensä suunsa eteen ja henkäisi. Haju oli miellyttävä, tuskin miltään tuoksuva ja Belinda oli valmis siirtymään.

Pöydällä olleet aurinkolasit tiputettiin laukkuun ja se napattiin viereiseltä tuolilta olalle. Pirtelö kädessään suunnistettiin pöytien välistä pojan pöytään, hehän voisivat hieman jutella, kerta oltiin samassa paikassa. "Sua ei varmaan haittaa jos istun tähän", vastausta odottamatta vihreät silmät loistaen Linda istuutui penkkiin Dexyä vastapäätä. Hetken aikaa silmäiltiin vaaleahiuksista. "Hassua, sulla näyttää olevan pahempi krapula kun mulla", tyttö imi hetken aikaa juomaansa. Mieleen tuli myös, muistiko toinen ylipäätänsä häntä. Belinda hymyili edelleen, näyttäen hyväntuuliseltä ja krapulattomalta.