I hear you laughing and I want more

// Jukkis tänne tuopi tyttönsä Williamin seuraksi! : D

William oli istuutunut terveystiedon luokassa ikkunariviin, josta pystyi katselemaan aurinkoiseen keliin ulkona. Nyt olisi niin hieno sää surffailla, mutta ei, koulu piti suorittaa ensin. Onneksi Will oli ahkera, että koulun jälkeen tämä pääsi viettämään aikaa rannalla ja surffilaudan päällä. Poika ei kuitenkaan tiennyt, että tänään hän ei tulisi surffaamaan pääsemään. Sillä opettajalla oli koko luokalle yllätys luvassa. William, joka istui melko takana, ei juuri nyt ollut kuunnellut opettajaa. Mikä oli virhe, sillä opettaja oli kertonut, että luokkalaiset tekivät pareittain suurehkon esitelmän jostakin terveystietoon liittyvästä aiheesta.

Miehenalulla oli tänään päällään harmaa kauluspaita, jonka hihat olivat käärittynä niin ylös kun ne pystyi käärimään. Kaulaansa poika oli heittänyt keltaisen kravatin tuomaan hieman tyylikkyyttä muuten niin tylsähköön vaatteeseen. Jalassa tällä oli tummansiniset farkut ja ranteessa oli rannekello. Toisessa ranteessa oli erilaisia puuhelmi- ja kangaskoruja. kuvaa

"William ja Reiko on pari", opettaja ilmoitti muiden oppilaiden nimien ohessa, mutta vasta oman nimen kuullessaan poika heräsi ajatuksistaan. Miehenalku ryhdistäytyi asennossaan ja haki katseellaan ensiksi Reikon. Tottahan poika tytön tiesi, samalla kurssillahan he olivat. Muttei William oikeastaan tyttö tuntenut, joten tehtävästä voisi tulla todella vaikea tai vastaavasti helppo. Sen näkisi sitten.
"Ja sitten aiheet: William ja Reiko saavat tehdä laajan esitelmän aiheesta Ravinto ja Terveys, miten hyvä ruokavalio jne vaikuttavat terveyteen, millä tavalla ja kaikki siihen liittyen. Pidätte esitelmän teon ajan myös ruokapäiväkirjaa syömisistänne", opettajatar luetteli luokanedessä ja William käänsi päänsä nyökytellen opettajaan. Poika kirjusti vihkoonsa aiheensa ja jäi odottelemaan jos tulisi vielä lisäohjeita, tai lupa aloittaa tehtävän tekeminen.

Vastoin kun tuo luokan takaosissa istuva kundi, tämä tummasilmäinen naisen alku oli löytänyt paikkansa miltei edestä. Katse oli suuntautunut tarkkaavaisena kohti opettajaa, tytön kuunnellessa tarkasti opettajattaren selostusta mitä tulisi tapahtumaan. Reiko ei voinut estää itseään tuntemasta pientä jännitystä, hän oli uusi oppilas Astonissa, joten tyyppien tunteminen (tai tietäminen) jäi lähinnä serkkujen ja noiden kertomusten varaan. Mielessään tuo japanilaissyntyinen neitokainen toivoi, ettei saisi parikseen ketään hankalaa tyyppiä jonka kanssa yhteistyö ei pelaisi ollenkaan. Mutta ihmiset olivat erilaisia, oli silti kivempi tehdä töitä sellaisen tyypin kanssa joka oli edes osittain mukana hommassa.

Tyttö käänsi katseensa mekkoonsa ja suoristikin sen helmaa ajatuksissaan. Tytön vaaleansävyinen, lyhythihainen ja ohut villatakki oli siististi taiteltuna tuon sylissä. Vaikka luokassa olikin melko viileää niin ilman sitä tarkeni ihan hyvin.
Opettajan sanoessa tytön parin nimen, kääntyi tuo aavistuksen ja haki katseillaan William-kundia, josta oli muutaman kerman tytön kuullut puhuvan. Yksi noista ihailijoista istui muutaman paikan päästä Reikosta ja tyttö kohtasin hämmentyneenä blondin vihamielisen katseen. Miksi se katsoi häntä noin? Ei Reiko ollut itse pariaan valinnut vaan opettaja. Neitokainen kääntyi nopeasti muistiinpanojensa puoleen ja kirjoitti muistiin nopeasti aiheen sekä tehtävänannon. Ainakaan hän ei unohtaisi sitä, vaikka tapana ei ollutkaan unohdella asioita. Piti kuitenkin pelata varman päälle oudossa maassa kun sattui nyt olemaan ja asumaan.

”Ja nyt voisitte kaikki siirtyä parienne luo ja aloittaa vaikka keskustelemalla aiheesta. Ja kaikessa rauhassa sitten, en tahdo mitään häslinkiä, kiitos!”
Opettaja kuului sanovan ja tyttö vilkaisi takana istuvaa kundia olkansa yli. Olisi kohteliasta siirtyä toisen luo, nyt kun Williamin vierestäkin näytti vapautuvan paikka. Siispä lyhyt tyttö kurotti kohti kenkiään, jotka oli tunnin ajaksi ottanut pois ja saatuaan ne jalkoihinsa Reiko keräsi nopeasti tavaransa kasaan, heilauttaen valkoisen laukkunsa olkapäälleen.
Tytön askeleet olivat pieniä ja siroja tuon astellessa kundin luo. Täyteläisille huulille nousi kaunis hymy, Reikon koittaessa löytää pariinsa katsekontaktin. Mustanruskeissa silmissä oli ystävällinen katse neidon pysähtyessä toisen lähelle.
”Hei, minä olen Reiko Ueda, hauska tutustua.”
Tuon sanottuaan nuori nainen nyökkäsi päällään sirosti ja laski tavaransa viereiselle pöydälle. Katse haki taas komean nuorukaisen tummia silmiä.
”Tähän voi kai istua..?”

William hymähti itsekseen, kun huomasi yhden cheerleadereista vilkaisevan Reikoa vihaisesti. Tuo samainen cheerleader oli luullut tosiaan Willy flirttailevan tälle, vaikka William ei sitä ollut tehnyt. Nuo naispuoliset hormonihirviöt vain ottivat tämän miehenalun ystävälliset hymyt ja rennot jutustelut heti flirttailuna. Olipa siinä ehtinyt kerran juhlissakin tapahtua, kun tuo blondi oli hieman ottanut.. William oli ystävällisesti yrittänyt torjua tytön, mutta silti tuo oli yrittänyt päälle käydä. Kauaa kyllä Will ei tuolloin juhlissa sitten viihtynytkään.

Opettajan ilmoittaessa, että tehtävä alkaa, oli jo William kohteliaana nousemassa ylös. Kuitenkin Reiko oli ehtinyt kurottaa kenkänsä, joten ilmeisimmin tyttö oli saapumassa Willyn luokse. Poika asettautui taas rennosti tuolille istumaan ja odotti toisen saapumista. William otti pienen katsekontaktin pariinsa ja heitti tälle rennon hymyn.
"Terve vaan. Mä oon William, William Evans", poika esittäytyi ja heilautti kättään tervehdykseksi otsasta kuin alokas konsanaan.
"Juu, istu pois vaan. Mut voisit raahata sitä vähän lähemmäksi, koska ei viitti ihan kovaan ääneen keskustella. Kivempi puhua, kun kuulee hyvin", William naurahti sitten ja katsoi taas hetken tuon neitokaisen silmiä hymyillen. Poika kaivoi laukustaan terveystiedonkirjansa, joka vielä oli sinne ehtinyt jäämään. Sitten nuorukainen silmäili vaivihkaa parinsa ja hymyili mielessään. Työstä voisi tulla ihan mukava, tyttö kun ei vaikuttanut aivan aivottomalta kanalta, kuten esimerkiksi se eräs blondi..

"No mitäs sä tiedät aiheesta ravinto ja terveys?", Will aloitti sitten keskustelun rennosti ja naputteli kynällään pöydän pintaa. Nuorukainen mietiskeli samalla itse, että mitä kyseinen aihe toi hänelle mieleen. Kyllähän nuoren miehen kotona terveellisesti syötiin, mutta tavallaan tietoa ei niin paljoa ollutkaan.

Kundin esittäytyminen, tuon rento olemus sai hymyn huulilla syventymään aavistuksen, tytön irrottaessa katseensa toisen kasvoista. Sirot sormet siirsivät punaruskeita, kiharrettuja hiuksia ojennukseen vaivihkaa.
”Toki”
Vastattiin sitten ja tyttö tarttui pöydän reunaan raahatakseen sen lähemmäs. Ei kuitenkaan ihan kiinni Williamin pöytään, sillä se olisi tuntunut tunkeilulta. Eihän hän tuntenut tuota nuorukaista, oikeastaan hän ei tuntenut juuri ketään uudesta koulustaan, sillä oli vielä niin uusi naama täällä. Reiko istuutui alas tuoliinsa ja kaivoi oman kirjansa laukustaan, jonne oli sen hetki sitten laittanut. Myös musta, yksinkertainen penaali löysi paikkansa pöydän päältä. Tyttö käänsi mustanruskeiden silmiensä katseen kohti nuorukaista ja mutristi pienesti huuliaan miettiessään vastausta Williamin kysymykseen. Mitä hän oikeastaan tiesikään ravinnosta ja terveydestä?

”No.. jos aloitetaan ihan perusasioista niin ravintohan on välttämätöntä ihmisen hyvinvoinnin kannalta. Mutta sen täytyy olla oikeanlaista ja sisältää kasviksia, hedelmiä, lihaa ja muuta oikeissa mittasuhteissa. Myös liikunta on välttämätöntä, että pysyisi terveenä. ”
Tyttö totesi mietteliäänä. Reiko olisi tahtonut vielä lisätä jotakin, sillä ainakin tytön korviin äsken lausutut sanat kuulostivat jotenkin.. ontoilta ja oudoilta. Ne olivat perus kamaa ja yleisiä asioita ja tyttö pelkäsi kuulostavansa nenäkkäältä. Mutta ei hän oikeasti ollut nenäkäs tai vastaava. Ja nuo asiat olivat tulleet ensimmäisinä mieleen.
Mustanruskeiden silmien katse kävi vaivihkaa neitokaisen vierellä istuvassa kundissa, sen siirtyessä sitten nopeasti katselemaan mitä luokassa oikein tapahtui. Kaikki tuntuivat paneutuvan omiin aiheisiinsa, kuka enemmän ja kuka vähemmän. Mutta hänen piti keskittyä nyt omaan pariinsa ja heidän aiheeseensa, vaikka aivot löivätkin tyhjää. Siispä katse kääntyi taas nuorukaiseen.

”…mitä sinulle tulee mieleen aiheesta?”
Varovainen hymy hiipi huulille.

William nyökkäsi mietteliäänä tytön vastaukselle, sillä juuri noin nuorukainenkin olisi vastauksensa sanonut. Mutta mitähän nyt voisi sanoa vielä lisää. Will mietti hetken ja tämän käsi ajautui hieromaan samalla omaa niskaansa. Nuorukainen katseli hetken mietteissään luokkaa ja otti kirjansa käsiinsä pyörittelyyn.
"Hmm.. Itseasiassa olisin sanonut ihan samalla tapaa, joten varastit mun vastauksen. Höh", William sanoi sitten naurahtaen ja hymyili tytölle taas ystävällisesti. Tuon neidon hymy oli niin nätti, että siitäkin jo itse alkoi hymyillä. Tyttö vaikutti aluksi aika ujolta, mutta eiköhän se tästä lämpenisi. William ei epäillyt hetkeäkään, etteikö yhteistyö pelaisi. Kyllähän se oli muidenkin kanssa pelannut. Yhden koulutyön saisi helposti tehtyä ja samalla tutustuisi tuohon uuteen tyttöön, joka ei kauaa ollut edes Astonissa tainnut olla.

"No terveellisellä ruokavaliolla välttää paremmin sairauksia, kuten vaikka diabetes tai sydäntaudit. Tai siis että jos syö esim. liian suolaista ruokaa, niin se ei ole hyväksi keholle. Ja no niin..", William sanoi ja naurahti sitten omalle vastaukselleen rennosti. Niin eipä poika kovin ollut selkeästikään ravinnon ja terveyden ammattilainen, mutta nythän sitä sitten oppisi.
"En mä kauheesti tiedä oikeastaan, aina on vaan tullut automaattisesti ainakin itse syötyä terveellisesti. Ei ole tarvinnut ajatella siten mitään enempää, mutta eiköhän munkin päähän tästä työstä sitten jotain uutta tuu", nuorukainen sanoi hymyillen ja alkoi selata kirjaa, etsien sen alueen alkamista, mistä piti työ tehdä. Alue oli laaja, joten pitäisi miettiä tarkkaan mitkä asiat olisi olennaista luokan edessä sitten kertoa.
"Tehdäänkö me tää käsin vai koneella?", William kysyi sitten Reikolta löydettyään oikean sivun. Nuorukainen haroi sitten ruskeita hiuksiaan ja katsahti ulos ikkunasta huokaisten. Tänään ainakaan ei surffaaminen tulisi kyseen, mikä oli tietenkin Willyn mielestä sääli. Sää oli mitä mainoin ja poika aavisteli, että aallotkin olisi täydellisiä.

Pienikokoisen neitokainen helpottui silmin nähden kun kundi tunnusti olevansa samoilla linjoilla hänen kanssaan. Jes, ei hän ainakaan ihan huono tainnut ollakaan. Reikon olemus rentoutui ja tyttö nojasi nyt vapaammin tuolinsa selkänojaa vasten. Enää tuo ei istunut kuin olisi kasvattanut rautakangen selkäänsä kiinni. Tuolia siirrettiin aavistuksen lähemmäs, neitokaisen oikaistessa mekkonsa helmaa niin, että se peitti polvet. Tuo istui nätistä jalat yhdessä ja katseli mietteliäänä vieressään olevaa pitkää poikaa.

Kundin lausahdus sai hymyn käymään huulilla, sen paljastaessa hennon hymykuopan oikeassa poskessa.
”No hyvä, en ole ihan hölmö vastausteni kanssa”
Todettiin nyt jo paljon rohkeammin. Toinen vaikutti mukavalta ja ulospäin suuntautuneelta, mikä auttoi neitokaista syventymään tehtävään enemmän ja unohtamaan äskeiset murheensa. Kaikki menisi hyvin. Reiko etsi itsekin oikean kohdan kirjastaan ja kaivoi esiin lyijytäytekynänsä. Tummien silmien katse ei irronnut toisesta tytön kuunnellessa kundin sanoja ja sitten nyökätessä niille. Niinhän se oli. Williamin sanat saivat tytön miettimään hetken ajan söikö hän tarpeeksi terveellisesti. Ainakin Reiko kovasti yritti, vaikka joskus omat leivonnaiset tuppasivat maistumaan liiankin hyvin. Se ei kuitenkaan näkynyt siron tytön vartalosta ja tuosta seikasta tyttö olikin kiitollinen.

”Minusta taas tuntuu, että syön perusterveellisesti, mutta voisin syödä joskus vähän terveellisimminkin.”
Reiko tunnusti naurahtaen pehmeästi sanoilleen. Mutta niinhän asia oli.

”Niin no, käsin tulisi kai persoonallisempi, mutta koneella siistimpi. Ihan miten sinusta tuntuu?”
Sanottiin kohteliaasti. Tyttökin oli löytänyt oikeat sivut, luntattuaan sivunumerot pariltaan, ja selaisi aluetta jokseenkin tuskastuneen oloisena. Se tuntui kamalan pitkältä ja vaikealta. Opettaja oli myös sanonut, että tehtävässä piti käyttää vähintään yhtä nettilähdettä. Tyttö kiinnitti taas huomionsa pariinsa ja seurasi tuon katsetta ulos.
”Sääli, että joudutaan olemaan sisällä, ulkona on niin nätti ilma..”

William naurahti Reikolle, joka ilmeisesti oli jännittänyt poikaa, sillä silminnähden toinen rentoutui tuolillaan. Ehkä tyttö oli vaan ujompi kuin Will, sillä poika oli aika rento joka asiaan. Ehkä itsevarmuus tuli ulkonäöstä, ehkä siitä ettei poika välittänyt muiden mielipiteistä tai vain siitä, että Williamin perusluonne oli rento. Nuorukainen kiinnitti huomiota tytön pieneen hymykuoppaan ja hymyili sitten taas itsekin.

"Mä voisin arvata, et sä oot vastauksies kanssa paljon fiksumpi kun mä. Tuskin oot yhtään hölmö, lyödäänkö vaikka vetoa?", William sanoi sitten naurahtaen perään ja katsoen hetken taas Reikoa. Poika kuitenkin käänsi katseensa nyt muuhun luokkaan tutkivaisesti ja huomasi, että osa lähti tekemään ryhmätyötään jo muualle.
"Noin siro tyttö, tuskin hirveen epäterveellisesti syöt. Tai sit liikut vaan tosi paljon", Will sanoi sitten kohteliaasti ja hymyili toiselle. Niin ei Reikossa kyllä ylimääräistä ollut, ehei.

"No tota... jos tehdään käsin? Voitas mennä vaikka ulos tekemään, jos otetaan tarvikkeet tästä mukaan. Kai se on ihan sama tekeekö sisällä vai ulkona?", Will ehdotti sitten tytölle, koska toinen ei ollut sanonut juuta eikä jaata.
"Ja persoonallisuus on kivaa, tosin mun käsiala ei oo maailman hienoin, mutta kaippa siitä selvää saa", Willy totesi sitten vielä tytölle naurahtaen ystävällisesti perään ja katsoi sitten kysyvästi kohti Reikoa. Poika tutkiskeli hetken toisen silmiä, mutta käänsi sitten katseensa hetkeksi pois, ettei ollut liian ahdisteleva.
"Nettilähteitä ja sellasia voidaan kattoa sit, kun ollaan kirjasta kirjotettu ensiks. Vai? Voidaan vaikka mennä meille vielä, jos sulle sopii? Tai siis kyllähän mä mielelläni tuun sunkin luo. Tai siis..", William takelteli hieman sanoissaan ja pörrötti hieman hämmentyneenä hiuksiaan. Miten hän nyt noin epäselvästi taas sattui puhumaan. No ehkä Reiko ymmärsi.

”Tehdään niin”
Vastattiin pehmeästi toisen vedonlyöntikysymykselle. Tummissa silmissä oli pilke, joka kertoi tytön aavistuksen vitsailevankin kundin kanssa. William vaikutti tosissaankin sellaiselta tyypiltä, jonka kanssa oli helppo tulla toimeen ja jonka kanssa Reikolla synkkäsi heti sekä helposti. Toisen kanssa jutteleminenkin tuntui niin kovin luontevalta eikä tämä tummasilmäinen nuorukainen vaikuttanut olevan täynnä itseään tai asemaansa niin kuin jotkut toiset koulun pojat.

”Ja tuota.. Järkyttyisit varmasti jos tietäisit mitä kaikkea suuhuni pistän.”
Sanottiin nätisti hymyillen ennen kuin tummien silmien katse siirtyi kundin ohitse katsomaan pihalle. Luokkahuone alkoi äkkiä tuntua kovin tunkkaiselta, vaikka ilmastointi pelasikin hyvin. Reikon valtasi halu nousta ylös ja juosta pihalle oleilemaan. Hän rakasti kauniita säitä ja nyt oli juuri sellainen. Siksipä Williamin ehdotus saikin hymyn nousemaan uudestaan neitokaisen huulille. Hän oli valmis pomppaamaan ylös vaikka heti ja lähtemään aurinkoon oleskelemaan.

”Joo mennään vaan! Parempi tätä on tehdä ulkona kun täällä sisällä. On niin kaunis sääkin. Ja minulle on ihan sama missä tehdään tätä, kunhan ollaan ainakin vähän aikaa ulkona.”
Vastattiin pirteästi tytön alkaessa keräilemään kamppeitaan kasaan ja laukkuunsa. Ennen kirjan sulkemista heidän aihettaan käsittelevään kohtaan kuitenkin sujautettiin siististi taiteltu paperi kirjanmerkiksi. Nyt heidän ei tarvitsisi kuluttaa enää sen enempää aikaa sen etsimiseen.
Neitokainen nyökkäsi toisen sanoille. Käsin siis tämä toteutettaisiin. Tuskin he tarvitsisivat tässä vaiheessa muuta kuin vihkon tai paperin johon suunnitella ja sitten jossakin vaiheessa jonkun paperin tai vastaavan johon he voisivat kirjoittaa ja tehdä lopullisen työn. Siihen voitaisiin käyttää sitten joitain erilaisia värejä tai vastaavaa, että esityksestä tulisi kivan näköinen. Reiko ei kuitenkaan sanonut vielä ajatuksiaan julki, sillä oli hölmöä kiirehtiä liian edelle suunnitelmissa.

Tummien silmien katse kääntyi toistamiseen sanoissaan takeltelevaan kundiin. Reiko olisi valehdellut jos olisi väittänyt, ettei toisen takeltelu ja pienoinen hämmennyskin olisi söpöä, vinon hymyn käydessä huulilla. Tyttö mietti hetken mitä vastaisi. Hän ei uskaltaisi viedä nuorukaista kotiinsa, sillä ei uskonut, että William kestäisi hänen serkkuaan, Gemmaa. Jos siis tyttö sattuisi olemaan kotona. Gisele sen sijaan oli aina mukava ja muutenkin ihan ok.
”Tuota.. Mennään teille mieluummin. Asun nimittäin äitini siskon luona, isäni jäi Japaniin. Ja en usko, että kestäisit..”
Tyttö vilkaisi aavistuksen varovaisena ympärilleen ja madalsi ääntään. Hän ei uskonut, että neitokaisen nuorempi serkku kovin arvostaisi, että joku saisi kuulla heidän olevan sukua. Ei hän kertoisi kuitenkaan tälläistä nuorukaiselle, jos ei tuohon jollakin tasolla luottaisi.
”..serkkuani Gemmaa. Tiedät hänet varmaan..”
Jatkettiin, aavistuksen hämmentyneen, jopa nolonkin ilmeen käydessä kasvoilla. Niin, koulun yksi pahimmista juoruilijoista oli hänelle sukua. Se tulisi luultavasti toiselle yllätyksenä, sillä serkukset eivät kamalasti huudelleet olevansa sukua. William taisi tällä hetkellä olla ainoa, joka tiesi asiasta. Reiko oli kuitenkin ollut Astonissa vasta niin lyhyen ajan.

Katse käännettiin pois toisesta kuin nuori nainen olisi pelännyt kundin reaktiota moiseen paljastukseen, tavaroiden tullen sujautetuksi laukkuun. Reiko nousi nopeasti ylös ja varovainen katse käännettiin toiseen.
”Mennäänkö?”

William naurahti omaan tapaansa rennosti tytölle, Reiko vaikutti fiksulta ja huumorintajuiselta henkilöltä, joka oli erittäin hyvä asia. Will ei voinut kestää huumorintajuttomia persoonia, jotka eivät ymmärtäneet pojan heittoja ja rentoutta. Kireät ja tylsät ihmiset olivat kamalinta mitä poika tiesi, niin ja tuollaisia kireitä, hieman tyhmiä ja muutenkin ärsyttäviä sattuivat olemaan monet kerman porukoista. Ehkä siksi William vietti suurimman osan ajastaan jo vesillä, niissä kerman bileissä oli melko ankeaa. Mutta välillä niissäkin oli pakko käydä piipahtamassa.
"Mä en järkyty mistään, turha pelätä", William vastasi sitten hymynkaare huulillaan ja pörrötti sitten hiuksiaan.

"Hyvä, sitten me ollaan samalla aallonpituudella. Nimittäin mäkin haluun enemmän kuin paljon ulos ja olla ulkona, nimimerkillä ulkoilmaihminen", William sanoi pirteästi ja oli aidosti iloinen tytön reaktiosta. Esimerkiksi koulun nurmikolla olisi ihana istua auringossa ja tehdä tehtäviä. Tässäkin taas huomattiin, että tyttö ei ollut liian hienosto, nimittäin kaikki eivät voineet istua nurmikolla. Sehän saattaisi sotkea kalliin Pradan mekon, tai jotain vastaavaa.

William keräsi omat tavaransa laukkuunsa ja käänsi sitten katseensa kuuntelemaan kiinnostuneena Reikon sanoja. Vaikka poika ei myöntänyt heti, mutta tytön puhe oli kaunista kuunneltavaa. Ei niin amerikkalaista, vaan hieman erilaista. Ja erilaisuudesta poika tykkäsi.
"Hyvä meille siis", William sanoi ja katsoi kun tyttö madalsi äänentasoa. Jaa, että Gemma Flemingin sukulaisia. Todellakin siis parempi vain pysyä poissa sen neidon läheisyydestä. Muutenhan kohta koulussa saattaisi kulkea ties mitä juoruja.
"Valitettavasti tiedän kyllä hänet, otan osaa puolestasi", Willy sanoi kuitenkin rennosti viestittäen, ettei häntä haitannut toisen sukulaissuhteet. Eikai samassa talossa asuminen ihmisestä tekisi huonompaa, sisältä se kauneus tuli ja oma luonne. Ei muiden perheenjäsenten ilmaa hengittäessä.

Nuorukainenkin nousi ylös penkiltään ja heitti laukkunsa olalleen. Poika hymyili kasvoillaan vastaukseksi ja lähti kävelemään kohti luokan ovea.
"Mennään heti, naiset ensin", William sanoi sitten luokan ovella ja piti ovea tytölle auki, odottaen että Reiko astuisi luokasta ensiksi ulos.

Vaivaantunut ilme kävi iloisemmaksi kun William tuntui ymmärtävän mitä hän tarkoitti.
”No.. Gemma on vaan hankala päästämään toisia lähelleen. Uskon, että hän on ihan mukava sisimmässään.”
Vastattiin kundille kasvoille levinneen valaisevan hymyn kera. Reiko todella uskoi, että pienellä vaivannäöllä ja hyvällä käytöksellä Gemma ei enää inhoaisi häntä. Kaikilla oli pehmeämpi puoli, oli se sitten miten syvällä noiden puolustusmekanismien alla. Hän tosissaan uskoi, että kaiken sen ilkeyden alla Gemma oli myös ihan mukava ihminen ja näyttäisi sen varmasti jos hän onnistuisi ansaitsemaan toisen luottamuksen.

Reiko tarkisti, että oli kerännyt kaikki tavaransa mukaan ennen kuin heitti laukun olalleen. Siroin askelin tyttö lähti kulkemaan Williamin perässä, tummien silmien kohdatessa kundin katseen kun tuo piti hänelle herrasmiesmäisesti ovea auki.
”Kiitos”
Sanottiin ennen kuin neitokainen asteli käytävälle, jääden odottamaan, että nuorukainen tulisi hänen vierelleen ennen kuin tuo lähti astelemaan kohti ulko-ovia. Reiko vilkaisi Williamia kuin salaa. Hän oli kiitollinen siitä, että oli saanut parikseen juuri tämän nuorukaisen, sillä muutama muu samalla kurssilla opiskeleva ei olisi ollut niin kiva pari. Tyttö tiesi että muutamat tuolla tunnillakin olleista eivät pitäneet neitokaisesta. Luultavasti niiden pohjana olivat juorut, jotka olivat kuin salassa alkaneet levitä heti kun Reiko oli alkanut opiskella Astonissa. Näinkin vähässä ajassa hänen alkuperästään keskusteltiin hyvin vilkkaasti. Kaikkein eniten häntä ihmetytti ettei kukaan voinut kysyä tytöltä suoraan asiasta, olisi hän vastannut todenmukaisesti.

Tummien silmien kääntyessä katsomaan Williamia kun ulko-ovet tulivat lähemmäksi.
”Oletko aina astunut San Diegossa?”
Tyttö kuuli kysyvänsä toiselta.

William otti muutaman isomman askeleen, jotta sai Reikon kiinni. Poika jäi kävelemään tytön vierelle ja katseli autiota käytävää, niin muuthan olivat vielä tunneilla. Onneksi nyt oli hyvä syy mennä ulos ja tehdä koulujuttuja siellä. Kerrankin oli käynyt tuuri. Ja toivottavasti kävisi vielä illastakin, siis että pääsisi vielä kotirannalle surffailemaan. Tai edes uimaan. Will kun oli melkoinen vesipeto ja lähinnä eli vapaa-aikansa rannoilla oleskellen. Kun Reiko esitti kysymyksen, käänsi William päänsä tyttöä päin.
"Joo oon, meillä on ollu itseasiassa toi sama talokin aina. Äiti ja isä sen nuorina ostivat ja no.. enää ei tarvitse muuttaa, kun ei lapsiakaan tuu lisää. Mut mulle toi käy, koska on oma ranta ja mähän lähinnä asun vaan rannoilla vapaa-aikani", Will totesi hymyillen Reikolle. Niin eihän perhe enää lisähuoneita saati muutakaan tarvitsisi isän kuoleman jälkeen ainakaan..

Ulko-oville päästessä William tarrasi taas ovenkahvaan ja avasi oven Reikolle.
"Sä et ilmeisesti oo San Diegossa pitkään asunut? Joten mitäs oot tykännyt olla täällä?", William kysyi sitten, hänhän ei ollut Reikoa vielä pitkään koulun maisemissa nähnyt. Ellei sitten tyttö olisi muita kouluja käynyt, mutta tuskinpa.
"Mennäänkö tohon nurtsin reunalle, ku siinä saa olla enemmän rauhassa, kun tuolla keskemmällä", William vielä totesi perään, kun koulun piha näkyi ja nurmikkoalue myös.

//Heitäks nää vaikka sit pihalle? :'D Tai siirretään siis peli sinne.