Misery Business

Mandyn kädet päätyivät pian tarttumaan kiinni Milon paidasta, joten nyt Milo ei ainakaan pääsisi karkuun. Tyttö totutteli yhä tähän muuttuneeseen tilanteeseen, mutta jotenkin kaikki vain tuntui niin tuntemattomalta. Hän ja Milo eivät olleet vielä koskaan aikaisemmin ollut samanlaisessa tilanteessa. Toki se pelotti, mutta tuntui samalla hyvältä.
Tästä olisi hyvä aloittaa, eikö niin.

Milo puhui uudesta alusta ja katsoi tyttöä silmiin. Ensiksi Mandy ei uskaltanut katsoa Miloa silmiin, mutta viimein tyttö keräsi rohkeutensa ja nosti katseensa pojan kasvoille. Mandy näytti hetken aikaa hyvin hämmentyneeltä ja eksyneeltä. Hän kysyikin itseltään mielessään, että mitä ihmettä tässä tulisi vielä tapahtumaan. Tulisiko hänestä ja Milosta.. Pari? Samanlainen pari, joka käveli puistossa käsikädessä ja suutelivat toisiaan auringonlaskun aikana?
Blondi nielaisi hiljaa ja puraisi alahuultaan. Kaikki riippui nyt hänestä. Mandyn vastauksesta Milon kysymykseen. Olisiko Mandy valmis uuteen elämään?

Hetken hiljaisuuden jälkeen Mandy laski katseensa alemmas ja siirsi käsiään. Toinen käsi asettui Milon käden päälle tytön olkapäälle ja toinen käsi löysi paikkansa urheilijan rintakehältä. Nyt katse nostettiin takaisin Miloon.
"M-mä.." tyttö aloitti vaikeasti ja silmät kääntyivät hetkeksi aikaa muualle, mutta palautuivat takaisin Miloon.
"Mä rakastan sua.." Mandy kuiskasi hiljaa ja tunsi poskiaan kuumottavan. Sydän oli alkanut lyödä tiuhemmin ja se tuntui pomppaavan minä hetkenä pois rinnasta.
Kolme rakkaudentunnustusta kahden päivän aikana. Se oli Mandyltä jo aikamoinen saavutus.

Mandyn käden koskettaessa Milon kättä, poika nappasi siitä kiinni ja siirsi kädet sivulle. Tuntui hassulta pitää kiinni toisen kädestä, ihanasti hassulta. Ne pienet perhoset vatsassa lentelivät juuri nyt, aivan kun silloin ihastuessa johonkin. Ehkä Milo ihastui uudestaan Mandyyn? Ehkä. Milo piti siitä, että Mandyn toinen käsi oli rintakehällä, se tuntui jotenkin turvalliselta ja läheiseltä. Milon oma vapaa käsi silitteli tytön niskaa ja vaaleita hiuksia.

Sitten Mandy tunnusti taas rakkauttaan, kolmannen kerran, joten pakko sen oli olla totta. Eikös kolmas kerta sanonut toden? Milo tosin ei olisi vielä valmis sanomaan noin suuria sanoja, ei vielä, mutta kyllä jossain vaiheessa. Poika tyytyi nyt vain painamaan huulensa Mandyn huulille, siinä varmasti oli vastausta riittävästi. Suudelma oli hivenen arka vielä, sillä Milo ei oikein.. oikein osannut tätä Mandyn kanssa selvin päin. Tuntui kun olisi vasta tavannut tytön ja olisi antanut tälle ensisuudelman. Sitten poika irrottautui ja katsoi hiljaa Mandyn silmiä.
"Mäkin tykkään susta", Milo kuiskasi Mandyn korvaan ja painoi vielä nopean pusun toisen huulille. Sitten nuorukainen nappasi tytön toisenkin käden omaan käteensä ja puristi näitä yhteen.

"Tää on hassua, erittäin outoa, mutta mukavaa", Milo totesi sitten naurahtaen rennosti ja pyyhkäisten molempien käsillä silmiään. Poikaa jännitti uudella tavalla. Sydän sykki rinnassa. Olikohan tämä sittenkin rakkautta?

Milon silmien kohtaaminen tuntui oikeasti todella vaikealta ja rohkeutta vaativalta teolta. Koska tässä sitä nyt oltiin, paljaina toisilleen. Mandy entinen kuori Miloa kohtaan oli särkynyt ja nyt tyttö oli aivan eksyksissä uuden minänsä kanssa. Mutta ehkä tämä olisi vain hyvä juttu, ehkä tämä veisi paljon pidemmälle kuin entinen kuori.
Urheilijan huulet painautuivat hämmentyneen pahiksen huulille, eikä Mandy tuntunut osaavan tehdä mitään. Hänen poskiaan yhä kuumotti ja tuntui, että sanat olivat kadonneet täysin hänen päästään.
Täytyi myöntää, että Mandy ei ehkä aivan vielä tiennyt rakkauden merkitystä. Rakkaudentunnustukset Milolle olivat tytölle aivan tuntemattomia sanoja, mutta ne tuntuivat oikeilta. Mitkään muut sanat eivät tuntuneet sopineen tähän tilanteeseen.

Nuorukainen kuiskasi pitävänsä Mandystä. Okei, ihan sama, vaikka Milo olisikin vastannut 'mäkin sua', mutta Milon sanoilla oli silti samanlainen vaikutus kuin muillakin sanoilla olisi ollut. Pojan nopea pusu sai Mandyn hereille ajatuksistaan ja tyttö nosti arat haaleansiniset silmänsä Milon silmiin. Mandy päätyi hymyilemään hienoisesti, mutta hämmentyneenä ja erittäin sekaisin ollessaan ei oikein parempaan tuntunut pystyvän.
Mutta erästä juttua oli Mandynkin kokeiltava.

Blondi toi kasvojaan lähemmäs Milon kasvoja, sulki silmänsä ja asetti huulensa nuorukaisen huulille. Mandy tahtoi tietää, miltä Miloa suuteleminen tuntuisi nyt. Tuntuisiko suudelma missään vai tuntuisiko se erittäin voimakkaasti.
Kyllä, sydän alkoi lyödä entistä tiheämmin, kun tyttö suuteli miehenalkua varovaisesti ja hennosti. Heidän vartaloiden välissä oli jonkinmoinen aukko, mutta siihen Mandy ei nyt kiinnittänyt huomiota.
Olivathan he vasta 'uusi pari'.

Milo säpsähti pienesti tuntiessaan nyt Mandyn huulet omillaan. Kaikki tuntui olevan jonkinlaista kokeilua, uuden testaamista ja harjoittelua. Mutta onneksi ei tällainen harjoittelu varmaan ketään haitannut, ainakaan Miloa. Poika antoi itsensä rentoutua ja antautua tuohon suudelmaan. Se tuntui oikealta ja hyvältä.

Urheilija päästi tytön käsistä irti ja veti toisella kädellään Mandyn lähemmäksi itseään. Käsi nousi tytön selkää pitkin niskaan ja silitteli hellästi toisen niskaa ja hiuksia. Nuorukaisen kipsikäsi asettui selälle, pitäen varovasti toisesta kiinni. Milo ei irrottanut huuliaan suudelmasta, sillä se tuntui niin ihanalta. Mandyn huulet maistuivat hyviltä, itseasiassa poika ei ollut ennen huomannut tätä. Ehkä vain rakastuneet huomasivat tällaiset asiat? Suudeltuaan Milo irrottautui vähän, katsoi Mandyä silmiin ja asetti toisen kätensä tytön poskelle.

"Arvaa mitä?", Milo sanoi sitten lähellä tytön kasvoja, "tää on itseasiassa kivaa puuhaa." Sitten poika painoi nenänsä pahiksen nenää vasten ja piti kasvojaan siinä. Ei tässä sanoja enempää tarvittu. Läheisyys tuntui parhaalta. Poika olisi voinut vain jäädä siihen sijoilleen ja unohtaa muun maailman ympäriltään.

Mandy ei irrottanut huuliaan Milon huulista, kun poika veti häntä lähemmäs itseään. Vaaleaverikön kädet kipusivat jälleen Milon kyljille ja jäivätkin niille sijoilleen.
Tyttö tajusi pitävänsä tästä. Milon kanssa suutelemisesta. Enää hänen ei tarvinnut käyttää yksinäisyyden tunnetta Milon suutelemiseen, eikö niin. Tyttö voisi suudella Miloa milloin halusi, niinhän se parisuhteessa meni. Ainakin niin Mandy oletti, että hän saisi suudella Miloa milloin tahtoi. Mandyn huulet tunnustelivat tarkasti Milon huulia samalla, kun tyttö keskittyi seisomaan paikoillaan.
Lisäksi Miloa suudellessa kaikki tuntui ihanalta. Ihanalta. Olipa outo sana Mandyn korviin. Tulisiko tämä heidän välinen 'suhteensa' olemaan yhtä ihanaa kuin suuteleminen pojan kanssa?

Poika erkani sitten suudelmasta, jolloin tyttö avasi silmänsä ja veti happea keuhkoihinsa. Mandy tunsi värisevänsä hienoisesti, kun Milo painoi nenänsä vasten tytön nenää. Jälleen tyttö sulki silmänsä ja keskittyi hengittämiseen, mikä tuntui yllättävän vaikealta tällä hetkellä. Hän oli täysin huumautunut Milosta ja Milon läheisyydestä. Mandy ei uskaltanut puhua sen takia mitään, koska pelkäsi suustansa karkaavan ainoastaan sammakoita. Ei tyttöä oltu luotu puhumaan niin sanotusti tunteistaan tai muusta hempeästä. Hän oli ollut 'kovis' jo pidemmän aikaa ja muuttuminen vaati siis oman aikansa. Mandy ei tahtonut pilata tätä hetkeä puhumalla, joten hän oli hiljaa. Hän ajatteli olevansa hiljaa niin kauan, kunnes hän keksisi jotain sellaista sanottavaa, mikä ei loukkaisi Miloa millään lailla. Tyttö yrittäisi nyt vältellä sellaisia sanoja, jotka voisivat jotenkin tuoda mielipahaa toiselle. Toki se ei tulisi olemaan helppoa, sillä kaikki pariskunnat riitelivät aina välillä. Riidellessä erimielisyyksiä soviteltiin.
Mutta Mandyn ja Milon riidellessä lensivät yleensä tavarat ja toinen lähti ulos ovet paukkuen. Niitä tilanteita tyttö pyrkisi parhaansa mukaan ehkäisemään.
Parisuhteessahan... Oli kyse ymmärryksestä ja... Anteeksiannosta?

Mandy piteli yhä silmiään kiinni, mutta hän kohotti hitusen kasvojaan ylemmäs kuin yrittäen viestiä, että hänellä oli sanottavaa. Viimein hänellä oli jotain sanottavaa.
"... Mä en osaa tätä..." tyttö kuiskasi hiljaa pidellen yhä silmiään kiinni. Ääni oli ollut hyvin hento ja tuntematon Mandylle.
"Mut mä haluan... Oppia..." Mandy lisäsi vielä hiljaa ja avasi viimein haaleanvihreät silmänsä, jotta pystyisi kohtaamaan Milon katseen. Tietenkin Mandy oli tarkoittanut tätä heidän muuttunutta suhdettaan. Häneltä veisi aikansa oppia käyttäytymään kuin rakastunut ihminen yleensä käyttäytyi.
Tyttö siirsi taas kasvojaan niin, jotta pystyi nyt painamaan pehmeän suudelman Milon huulille. Lyhyen suudelman jälkeen Mandy vilkaisi vielä nopeasti Miloa silmiin, kunnes puraisi huultaan epävarmasti.
"Mitäs... Nyt..?" Niin. Mitä tulisi nyt tapahtumaan?

Milo nautti juuri nyt olostaan, sillä koko kehossa virtasi vain lämmin tunne. Kipua ei tuntunut missään, itseasiassa sitä ei ollut tuntunut koko tänä lyhyenä aikana. Jotenkin nämä muut tunteet olivat sekoittaneet pään niin, ettei sitä edes ehtinyt ajatella. Murtunutta kättä ja muita ruhjeita. Kylkiluut olivat jo suhteellisen parantuneet, vaikka vaativathan nekin vielä varovaisuutta.

Milo siirsi kätensä pois tytön poskelta ja siirsi sen nyt alaselälle. Poika veti tyttöä hieman tiiviimmin vielä vartaloaan vasten. Oli nautinnollista tuntea toisen keho omaa vasten, se lämpö, joka siirtyi toisesta itseensä. Miloa hymyilytti, poika hymyili vasten toisen kasvoja ja sitten irrottautui Mandyn puhuessa. Sinisilmäinen nuorukainen etsi katseellaan tuon vihertäväsilmäisen tytön kauniit silmät ja katsoi niitä onnellisena. Onneksi hän ei ollut lähtenyt, onneksi jokin oli pakottanut toimimaan oikein, kerrankin.

"... mäkään en osaa...", Milo kuiskasi Mandylle ja naurahti. Niin eihän urheilija ollut ennen Mandyä seurustellut kunnolla, lähinnä viettänyt yhden illan juttuja ja pieniä kuukausien mukamas seurustelusuhteita, joita ei todellakaan oikeiksi edes voinut kutsua. Milo oli elänyt sitä ääliön kermapojan elämää, joka hänelle oli silloin suotu.
"Opetellaan yhdessä", Milo sanoi sitten hymyillen ja sulki silmänsä lyhyen suudelman ajaksi. Mandystä oli tullut kuin toinen ihminen, ehkä se Milon poissaolo oli saanut tuon pahiksen kerrankin ajattelemaan? Ehkä Milon onni oli se, että hän oli ollut poissa. Mutta nuorukaisen mieltä kaiversi yksi asia.. se oli se pieni vehtailu Mary-Annen kanssa. Pitäiskö siitä kertoa nyt? Vai jättää kertomatta? Toisaalta Mary-Ann saattaisi jotenkin joskus paljastaa Mandylle asian, joten ehkä jossain välissä olisi pakko kertoa. Mutta miten? Ei ainakaan juuri nyt.

"Mitä neiti haluaa?", Milo sanoi flirttailevammalla äänensävyllä ja painoi sitten hellän suudelman tytön huulille.
"Tätä?", poika naurahti ja painoi seuraavaksi hieman intohimoisemman suudelman Mandyn pehmeille huulille, "Vai tätä?"

Milokaan ei sanojensa mukaan osannut käyttäytyä tässä muuttuneessa tilanteessa. Okei, se ei kuitenkaan saanut Mandya yhtään varmemmalle tuulelle. Hän oli yhä kovin arka ja pelokas, vaikka eihän tässä tilanteessa sinänsä mitään kovin uutta ollut. Olivathan Mandy ja Milo kuitenkin asuneet yhdessä jo jonkin aikaa ja tunsivat toisensa aika hyvin. Niin, eihän tässä mitään muuta ollut muuttunutkaan kuin ainoastaan heidän tunteensa toisiaan kohtaan.
... Tuon piti olla kannustavaa, mutta se vain lisäsi Mandyn arkuutta.

Mutta sittenkös Milo jo painoi hellän suudelman tytön huulille, mikä herätti tytön koomastaan. Mandy meni punaiseksi kuin juuri kypsynyt tomaatti ja katsoi Miloa silmät suurina. Seuraava Milon suudelma oli jo paljon intohimoisempi, mikä vuorostaan herätti outoja tuntemuksia tytössä. Nimittäin Mandy ei aluksi huomannut tekemisiään, mutta hän painoi lantiotaan paremmin miehenalun lantiota vasten ja tajusi vastanneen suudelmaan melko... Nälkäisesti. Nopeasti Mandy kuitenkin tajusi, mitä oli juuri mennyt toiselle viestittämään ja perääntyi nopeasti pari hätäistä askelta Milosta, mutta jalat osuivat takana olevan sängyn reunaan. Mandy kaatui istualleen sohvalle ja käänsi punehtuneet kasvonsa sivummalle, pois Milosta.

Miksi tyttöä tuntui jännittävän näinkin paljon? Olihan sitä Milon kanssa tullut harrastettua vähän kaikenlaista, joten tämähän oli aivan tuttu tilanne. Eikö niin?
Paitsi, että nyt Milo ei ollut juovuksissa eikä Mandy tuntenut yksinäisyyttä. He oli siis kuvainnollisesti sanottuna paljaina toisilleen, ehkä aivan ensimmäistä kertaakin.
Katse nostettiin sitten Miloon ja tyttö tajusi liikuttavansa suutaan ilman sanoja.
"E-en mä tiedä", Mandy henkäisi hiljaa vastaten nyt Milon esittämiin kysymyksiin. Mitä Mandy halusi? Voisiko joku kertoa sen hänellekin. Mandya nolotti olla näin ujo ja arka. Hän ei ollut ollut sellainen kuin viimeksi lapsena.
"Mitä sä haluut?" tyttö päätti vuorostaan kysyä ja haukkoi happea keuhkoihinsa.

Mandyn teot ja käyttäytyminen olivat ristiriidassa keskenään. Ensiksi tytöstä sai käsityksen, että jälkimmäinen vaihtoehto olisi ollut mieleisempi, mutta loppujen lopuksi tyttö oli vain punastunut ja hämillään. Ehkä Milo ei vain tajunnut sitten oikein, mutta poika ajatteli jättää hommat sikseen. Ehkä pari ei vain ollut valmis vielä suurempiin tekoihin, ehkä pitäisi oikeasti tutustua ja jutella? Niin, nyt Milo aikoisi käyttäytyä kuten aikuisen pitäisi.

Poika katsoi sängyllä istuvaa Mandyä silmiin ja istahti sitten tytön viereen. Milo laski kätensä Mandyn polvelle ja käänsi katseensa toiseen.
"Hei, ei tässä oo mitään hätää tai hävettävää", Milo totesi sitten rauhallisesti. Mandyhän tuntui erityisen ujolta juuri nyt? Oliko Milo tehnyt jotakin väärin? Sanonut jotain väärää? Ei ainakaan omasta mielestään.
"Ehkä me vaan.. ollaan?", Milo totesi sitten pienen hymyn kera ja kiersi kätensä tytön hartioille. Milo moiskautti märän pusun tytön poskelle ja naurahti.
"Ehkä me vaan.. tutustutaan paremmin ja katotaan sitten, minne tie vie", Milo jatkoi ja katseli tytön silmiä. Nuorukainen ei voinut kiistää, etteikö olisi halunnut jotakin muutakin juuri nyt. Mutta hän osasi hillitä itsensä. Ja eikö rakastelu ollutkin parempaa kuin pelkkä seksi? Niin, nyt ei vielä ehkä olisi voitu puhua kuin vain pelkästä seksistä.

Mandy värähti hieman Milon kädestä, jonka poika asetti hänen polvelleen. Tyttö päätyi katsomaan urheilijan kättä tiiviisti, sillä mielessään hän jo pystyi ajattelemaan, kuinka Milon käsi alkaisi tehdä hidasta siirtymistä kohti reittä ja yläreittä ja-
Tyttö kadotti nopeasti ajatuksensa pelkällä päänpudistuksella. Hänen teki mieli torua likaisia ajatuksiaan. Kuinka Mandy pystyi edes ajattelemaan moista sillä hetkellä? Voisiko ihminen enemmän sekaisin kuin Mandy nyt oli? Tunteet törmäsivät koko ajan yhteen ja välillä joku tietty tunne voitti toisen. Mutta pian voittaneen tunteen päihitti jokin uusi ja siinä sitä sitten mentiin.

Blondi äännähti pöyristyneesti, kun Milo muiskatti märän pusun tytön poskelle. Ensimmäistä kertaa sinä päivänä Mandyn huulien välistä pääsi naurun purskahdus, kun tyttö pyyhki märkää poskeaan hupparinsa hihaan.
"Hyi saatana, Milo!" pahis henkäisi naurunsa seasta ja kääntyi katsomaan Miloa hitusen toruvasti samalla, kun pyyhki poskeaan. Posken pyyhkiminen kuitenkin hidastui, kun tyttö uppoutui katsomaan miehealun kasvoja lähellään. Mandyn käsi, jonka hihalla tyttö oli märkää poskeaan pyyhkinyt, teki siirtoa ja tyttö kosketti hennosti sormenpäällään Milon poskea. Siitä sormi lähti tekemään tutkimusmatkaa Milon kasvoilla. Sormi kuljetettiin hennosti ohimolle, siitä kulmakarvan rajaa pitkin nenänvarteen, nenästä toiseen poskeen, siitä leualle ja sitten sormi pysähtyi Milon alahuulen rajalle. Silmät, jotka olivat seuranneet sormen etenemistä, nousivat hitaasti katsomaan Milon silmiä, joita tyttö päätyi hetkeksi katsomaan.
"Saanko mä... Tota..." vaaleaverikkö aloitti, mutta sanat tuntuivat kadonneet täysin mielestä. Mandy nimittäin tajusi, mitä oli aikeissa kysyä, mutta ei tiennyt, voisiko hän kysyä moista. Mielessä se oli tuntunut täysin järkevältä ja luonnolliselta, mutta nyt... Nyt se ei ehkä tuntunut kovin viisaalta.
Mutta oli se kai kysyttävä, kun tyttö ehti jo aloittaa. "Voisinko mä katsoa sun ylävartaloa..?"

Mandy ei edes itsekään tiennyt, miksi hän tahtoi katsoa Milon ylävartaloa. Siis totta kai Mandy oli tarkoittanut haluavansa katsoa miehenalun paljasta ylävartaloa. Mandysta tuntui, ettei hän tuntenut Miloa lainkaan, sillä eihän tyttö tiennyt mitään toisen vartalosta. Tai siis tiesi, mutta... Ei ollut sitä tarkemmin katsonut tai tutkinut. Nyt tytöstä oli vain tuntunut, että oli oikea hetki tutustua toiseen paremmin.
Se, että olisiko tämä hyvä tapa tutustua paremmin, voitiin kylläkin kyseenalaistaa.

Milo huojentui huomattavasti kuullessaan toisen nauravan. Nauru oli aina positiivista ja hyvä juttu, eikö? Ainakin tässä hetkessä kyllä. Urheilija naurahti itsekin Mandyn huudahdukselle ja katseli virne kasvoillaan, kun toinen pyyhki poskeaan. Seuraavaksi Mandyn sormi oli nuorukaisen kasvoilla. Milo ei sanonut mitään, seurasi vain hieman kummistuneena toisen sormen liikkeitä. Ehkä hieman outoa, mutta jollakin tavalla kuitenkin mukavaa. Sormen jäädessä alahuulelle Milo nuolaisi tätä piruuttaan. Hah, siitäs sai.

Seuraava kysymys oli hieman hämmentävä, jos niin sai sanoa. Milo ensiksi hörähti huvittuneena kunnes tajusi toisen tarkoittavan sanojaan oikeasti. Hetken mietittyään Milo katsoi Mandyä virnuillen silmiin ja laski kätensä paitansa helmoille. Miehenalku vetäisi paidan pois ja pörrötti sitten hiuksiaan, jotka olivat paidan poistossa sekoittuneet.
"Hassu kysymys, mutta.. siitä vaan", Milo vastasi sitten naurahtaen ja moiskautti uuden märän pusun tytön poskelle. Ihan vain kostoksi tästä.

Milo tietenkin piti Mandy kysymystä vitsinä, mutta pian toinen kuitenkin paidastaan luopui. Tyttö älähti jälleen huvittuneena pojan antamasta märästä suukosta, mutta katse laskettiin sitten hitaasti toisen yläkroppaan. Mandyn sormi, joka oli hetki sitten tehnyt tutkimusmatkaa Milon kasvoilla, siirtyi nyt varovaisesti Milon oikean solisluun päälle. Nyt kylläkin koko kämmen laskettiin vasten pojan lämpöistä ihoa. Tytön käsi lähti hiljalleen siirtymään alemmas Milon vartaloa pitkin. Ensiksi kämmen kosketti varovaisesti pojan rintakehää, jota Mandy hetken aikaa tutki sormillaan. Siitä kättä laskettiin taas alemmas ja nyt tyttö kosketti Milon ensimmäistä vastaan tullutta vatsalihasta. Mandy tajusi, ettei ennen ollut pahemmin kiinnittänyt huomiota Milon treenattuun vartaloon. Oli tyttö toki nähnyt Milon paljaan ylävartalon ennenkin ja koskettanut sitä ennenkin, mutta tämä oli nyt aivan eri tilanne.

Tytön silmiin syttyi syyllinen katse, kun hän näki mustelmia sun muita ruhjeita miehanalun keholla. Mandy vilkaisi nopeasti urheilijaa silmiin, mutta laski katseensa takaisin sinne, missä se oli viimeiseksi ollut; Milon kylkiluulla, jossa oli jonkinmoinen ruhje. Mandy kosketti sitä varovaisesti sormenpäällään, hyvä kun edes kosketti sitä. Tyttö muisti liiankin hyvin sen, miksi Milo oli satuttanut itsensä. Mandy ei tahtonut muistella sitä, mutta hän tahtoi hyvittää sen jotenkin toiselle.
Mutta... Miten sellainen hyvitettäisin?

"Menisitkö.. Makuullesi?" tyttö esitti hataran kysymyksen ja nosti katseensa taas Milon silmiin.

Koko tilanne vaikuttaisi varmasti ulkopuolisen silmiin erittäin huvittavalta, itseasiassa se Milostakin tuntui hieman huvittavalta ja oudolta, mutta poika ei antanut näiden tunteiden vallata itseään. Mikäs siinä oli ollessa, nätti nuori nainen hipelöimässä pojan hyvin treenattua kehoa. Kukapa tätä olisi pistänyt loppujen lopuksi vastaan? Ei ainakaan Milo. Milon käsi kävi hetken Mandyn käden päällä tämän koskettaessa koko kämmenellään pojan rintakehää, äkkiä kuitenkin käsi laskettiin sängyn päälle tukemaan.

Pieni säikähtänyt katse kävi pojan silmissä, kun tyttö kosketti ruhjetta. Onneksi ei painanut, nimittäin sen ruhjeen alla oli yksi murtuneista kylkiluista. Poika huokaisi syvään helpotuksesta ja naurahti itsekseen. Mandyn esittäessä taas kysymyksensä Milo hymyili toiselle. Sanaakaan sanomatta nuorukainen kellahti selälleen sängyn päälle ja nosti kätensä päänsä yli. Siinä sitä maattiin, ylävartalo paljaana.

"Löytyykö jotain mielenkiintoista?", Milo päätyi sitten huvittuneesti kysymään ja nosti hieman päätään, jotta sai kiinni tytön silmät.

Milo teki taas työtä käskettyä ja Mandy seurasi toisen kellahtamista selälleen. Mandy katseli hetken aikaa sängyllä makaavaa Miloa, kunnes tunsi keränneensä tarpeeksi itsevarmuutta ja siirtyi lähemmäs Miloa. Tyttö sipaisi hiuksensa korvansa taakse ja laski päätään lähemmäs nuorukaisen vartaloa. Mandy hymähti hiljaa huvittuneena Milon kysymykselle, mutta ei keskittynyt siihen sen enempää. Sitten Mandy jo painoikin huulensa Milon ruhjeelle kyljellä. Ei tyttö tietenkään sitä painanut ollenkaan, kunhan tahtoi vain osoittaa kiitollisuutensa Milolle.
Siitä, mistä tyttö miehenalku kiitti, ei voinut muotoilla yhdeksi järkeväksi virkkeeksi. Oli paljon asioita, joista Mandy olisi tahtonut Miloa kiittää, mutta niitä ei osannut laittaa sanoiksi.

Joten arpien, mustelmien sun muiden ruhjeiden suuteleminen sai luvan käydä kiitoksista. Mandy painoi huulensa melkeinpä joka ikiselle näkemälleen ruhjeelle ja suukotti jokaista kohtaa hetken aikaa. Välillä hiukset karkasivat korvan takaa ja päätyivät Milon ylävartalolle, mutta tyttö sipaisi hiuksensa aina välillä pois tieltään.

Milo sulki hetkeksi silmänsä ja antoi Mandyn suudella Milon ylävartaloa. Poika hengitteli rauhallisesti ja avasi silloin tällöin silmänsä katsomaan toista hetkeksi. Välillä tytön hiukset kutittivat pojan ihoa, jolloin nuorukainen hieman värähti. Milo sulki silmänsä taas ja vaipui jonkinlaiseen transsiin. Nuorukainen tiedosti vain Mandyn lämpimät huulet kehollaan, muttei muuta.

Mielestään ylävartalonsa saaneen tarpeeksi huomiota, siirtyivät Milon kädet ensiksi kyljille. Poika avasi silmänsä varmasti ja katsoi Mandyä. Milo terve käsi tarrasi hellästi kiinni tytön leuasta, vetäen Mandyn lähemmäksi pojan kasvoja. Milo nousti hieman päätään, jotta ylettyi suutelemaan tytön huulia. Pojan suudelma oli hellä, tunnusteleva ja yhä varovainen. Kipsikäsi veti varovasti Mandyä makaamaan Milon lähelle.

"Tässä on kiva olla", Milo kuiskasi sitten tytön hiuksiin ja suukotti niitä.
"Tässä sun lähellä"

Mandy jakoi suudelmiaan ympäri Milon vartaloa, ja olisi voinut jatkaa sitä vaikka kuinka kauan, ellei Milo olisi pistänyt häntä lopettamaan. Vaaleaverikkö siityi lähemmäs miehenalun kasvoja ja antoi toisen suudella häntä. Tyttö vastasi suudelmaan hennosti ja Mandy asettui makaamaan aivan Milon vierelle. Pahis sulki silmänsä ja piilotti kasvonsa Milon olkapäätä vasten.
"Ei sussakaan oo mitään moitittavaa.." Mandy vastasi hiljaa ja painoi huulensa urheilijan olkapäähän. Miksi tytölle oli tullut niin suunnaton tarve jakaa huomiotaan Milolle? Miksi hänen tekikään vain koko ajan mieli suukottaa Miloa ja hoivata toista parhaansa mukaan. Se oli outoa tälle pahikselle, mutta oli myönnettävä, että Mandy piti tästä olotilanteesta.

"Voisiko... Jasper olla vielä tämän päivän vanhempiesi luona..?" Mandy kysyi sitten erittäin varovaisen kysymyksen, eikä kehdannut nostaa katsettaan Milon silmiin. Tytön käsi piirteli näkymätöntä kuviota Milon rintakehällä.

Milo siirsi hieman parempaan asentoon tuota murtunutta kättään, jottei siihen olisi koskenut. Saatuaan paremman asennon ja samalla käännyttyä hieman enemmän kyljelleen Mandyä päin katseli poika tutkien tytön kasvoja ja hiuksia. Nuorukainen vain katseli varovasti, sanaakaan sanomatta. Oli ihana vain olla lähekkäin, tekemättä mitään sen suurempaa. Harmi ettei tätä oltu voitu tehdä aikaisemmin, eikä koskaan edellisissä minisuhteissa tällaiseen ehditty, nehän olivat vain ollut pelkkää eläimellistä tyydytystä.

"Eiköhän se voi olla, jos en laita mitään viestiä, niin se onkin. Ei äiti oo tänne tulossa", Milo totesi hymyillen tytölle ja siirsi terveen kätensä tukemaan päätään, poika nojasi nyt siihen ja katseli makaavaa Mandyä. Mandyn käsi oli aiemmin piirrellyt kuviota pojan rintakehään. Milo vain katsoi ja hetken katseltuaan painoi huulensa Mandyn otsalle. Sitten nenän päähän, poskelle ylähuulelle, leukaan ja vasta sitten huulille. Nuorukainen hymyili vasten tytön huulia ja irrottautui sitten suudelmasta hitaasti.

Eihän Mandy tahtonut olla erossa omasta pojastaan, mutta tyttö tunsi nyt tarvitsevansa aikaa kahdestaan Milon kanssa. Heidän olisi keskityttävä ensiksi toisiinsa, ainakin tämän päivän ajan. Toki Jasper toisi heitä vain enemmän yhteen, siitä ei olisi epäilystäkään. Oli Jasperin ansiota, että nämä kaksi tutustuivat toisiinsa ja päätyivät asumaan yhteen. Ja päätyivät lopulta tähän tilanteeseen.

Milon antamat suudelman tuntuivat mukavilta, ja Mandy oli sulkenut silmänsä nauttiakseen tilanteesta enemmän. Blondikaan ei mahtanut mitään sille hymylle, mikä kipusi huulille Milon huulet painautuessa tytön huulia vasten. Mandy olisi tahtonut suudella vielä kauemminkin ja hänen huulensa hamusivatkin hetken aikaa Milon erkanevia huulia.
Hymyileminen oli kuitenkin vielä niin vierasta tälle neitokaiselle, eikä tyttö tuntunut osaavan vielä hymyillä aidosti. Mutta hänen teki mieli hymyillä, mikä oli hyvin outoa.
"Mä.. Meen käymään vessassa", Mandy henkäisi hiljaa vasten Milon kasvoja ja nousi ripeästi sängyltä. Tyttö riensi vessaan ja sulki oven perässään kiinni.
Tytön selkä nojautui vessan oveen ja huojentunut henkäys karkasi huulilta. Mandy sulki silmänsä ja nosti kätensä kasvoilleen. Hänen huulenpielensä olivat kohonneet ylöspäin.

Mandy tunsi itsensä niin iloiseksi. Hän ei ollut tuntenut tätä tunnetta pitkiin aikoihin. Olo tuntui kevyeltä ja huojentuneelta. Tyttö ei mahtanut mitään sille, että hänen silmänsä vetistyivät. Viimein tyttö kyynelehti muuten kuin surusta. Hän oli niin onnellinen.

Milo nyökkäsi Mandylle ja katseli vielä toisen perään kun tuo kipitti pois huoneesta. Poika jäi makaamaan sängylle ja nosti kätensä kohti kattoa. Nuorukainen tuijotteli hetken käsiään ja laski ne sitten kasvoilleen. Milo hymyili ja naurahtikin pienesti. Äskenhän poika oli ollut lähdössä. Kokonaan. Nyt hän oli tässä tilanteessa, onneksi. Onneksi jokin oli käskenyt vielä palaamaan, sillä nyt asiat olivat paremmin kuin koskaan. Sitten nuorukainen nousi istumaan sängylle ja siitä seisomaan. Milo käveli peilinsä eteen ja katsoi itseään siitä.

Poika katsoi ruhjeitaan ja sitten itseään silmiin. Oho, hiukset olivat huonosti. Milo pörrötti hiuksiaan ja jatkoi sitten itsensä tutkiskelua. Hän oli nyt parisuhteessa. Oikeasti. Hetken tuijoteltuaan peilikuvaansa nuorukainen katsoi vaatekaappiaan, josta olisi paidan ottanut. Mutta eihän siellä ollut mitään.. Pitäisi hakea laukut autosta. Milo puki päälleen paidan, jonka oli aiemmin pois ottanut ja käveli sitten keittiöön keittämään kahvia. Pitäisikö sitä vielä ottaa sanomalehti, sittenhän hän olisi kuin mikäkin aviomies. Ajatus nauratti miehenalkua.

//The END!