I'm living for something now. It's hardcore honey.

Tuohon kommenttiin Mona ei edes viitsinyt vastata. Puolittain totta ja puolittain ei. Selvinpäin hän ei harrastanut moista, mutta kun oltiin vähän alkoholia vedetty hattuun niin asia oli aivan eri. Mutta silloin oltiinkin metsästämässä hyvännäköisiä kundeja, joiden kanssa päädyttiin viettämään rattoisaa iltaa tietyin seurauksin.

Niinpä niin, jotenkin Monique osasi aavistaa, että Russel tulisi lähemmäksi. Noh, siihen hän ei myöskään viitsinyt sen suuremmin reagoida, mutta jos lähemmäs hivuttauduttaisiin, siirtyisi hän automaattisesti kauemmas. Hän ei vain tuntenut oloaan kotoisaksi liian lähellä istuvien ihmisten takia.
"Taidat olla väärä ihminen saarnaamaan mulle tosta asiasta.." totesi pahistyttö melko sovittelevalla äänensävyllä osoittaakseen, ettei halunnut haastaa riitaa yhtään enempää.

"Suhun?" pahis kysyi nostaen hitusen kulmiaan, "Ja mitenköhän sä haluaisit, että mä purkaisin sen suhun?"


//haha joo no mulla on vähä sama juttu :--D

pikku juttu ;3

"Miten niin?!" Tiuskasi pahis vihlovalla äänensävyllään, jonka ansiosta muutama turisti pelästyivät ja suuntasivat kaiken huomionsa kahteen nuoreen. Russel oli siirtynyt automaattisesti kauemmaksi toisesta ja katsoi tätä halveksuen. Ihan kuin tämä poika olisi homo. Ei nyt nosteta vanhoja humalaisia muistoja mieleen tai Russelin mieliala synkistyy edelleen. "Enhän mä nussi poikia."

Nopeasti kiukunpuuskasta huolimatta nuorukainen nousi seisomaan ja ojensi tytölle käden. Joko he keksisivät jotain tekemistä tai sitten yhtä hyvin voisivat häipyä. Onneksi ei maksettu pääsylipuista, sillä rahat olisivat varmaan mennyt hukkaan. Mutta mies päätti keksiä jotain hauskaa, josta molemmat nauttisivat rinnoin.
"Niin muhun. Vaikka jonnekin ryyppämään. Ei tää päivä muuten etene minnekään ja vitut me täällä hillutaan, jos vain riidellään", Russel totesi. "Jos sua vielä kiinnostaa tällainen pakkaus. Ja ota tää kohteliaisuudeksi, että mä sun kanssas olen. Jos olisit rumempi, jättäisin sut kylmästi jonnekin ojaan. Mutta nään että susta vois olla johonkin."

Nuori herraa nauratti. Sanat, jotka hetki sitten oli lausunut, tuntuivat uskomattomilta. Hänen suustaan. Jonkun muun suusta ne olisivat arkipäivää. Russel tukahdutti naurunsa tiukkaan hymyyn ja kylmät silmät saivat hänet näyttämään tiukkapipoiselta.

Pahistyttö virnisti ilkeästi toisen tokaistessa, ettei tämä ole homo.
"En mä sitä tarkottanukaan. Jos oot hetero, niin leikit naisten kanssa", tummaverikkö sanoi virnuillen omahyväisesti.
Haha, se vasta olisikin jotain, jos toinen väittäisi olevansa hetero, mutta sitten sekaantuisi tyttöjen sijasta poikiin. Mutta Russelin olemus jo kertoi, ettei tämä ollut homo. Ei sitten lähelläkään.

"Musta on enemmän ku johonkin, saatpahan nähä", niinpä niin, hänestä tosiaankin oli paljon hupia, jos hän vain halusi. Ja tällä hetkellä alkoi jo vaikuttaa siltä, että ehkä hän tosiaankin keksisi jotain miellekästä tekemistä Russelin kanssa.
Monique otti kiinni komistuksen kädestä ja hymyili ilkikurisesti, jonka jälkeen riuhtaisi itsensä ylös penkiltä istumasta, pitäen edelleen otteensa toisen kädessä.
"Joten, pitäisköhän meidän mennä vähän myöhemmin ryyppäämään, kun ilta sarastaa?" ehdotettiin huvittuneella äänensävyllä ja jatkettiin, "päiväryyppäys kun ei oo yhtä kivaa ja mielenkiintosta."

Jep, hän pääsisi siinä tapauksessa laittamaan itsensä parempaan kuosiin niin ulkonäöllisesti kuin muutenkin. Totta kai hänessä oli myös se tyttömäinen puoli, joka vaati melko perusteellista laittautumista. Koulussa nyt ei niin edustavan näköinen tarvinnut olla, mutta muualla piti. Ehkä tänä iltana tärppäisi tavallista paremmin ja hän saisi kiedottua enemmän kuin kolme kundia sormensa ympärille.
Ajatus suorastaan lämmitti brasilialais-amerikkalaisen naisenalun sisintä.

Russel mulkoili varmuuden vuoksi tytölle, ja lupasi, että tekisi jotain todella unohduttamatonta tuolle Monalle, jos tämä leikkisi hänen kanssaan. Tulella, kun ei pitäisi koskaan leikkiä. Homoista Russ ei millään tahtonut puhua, tai edes ajattelemaan sitä, mitä oli joskus kauan sitten tehnyt kerran baarissa.. Äh, se on unohdettu.

Russelin kasvoille levisi pusertava hymyn niljake. Ai, että tuosta tytöstä olisi paljon muuhun kuin hän uskoi. Tietenkin Monasta saisi vaikka mitä irti ja eikä tulisi yllätyksenä, jos tämä kuumapakkaus osaisi tehdä vaikka mitä. Kun toinen pahis tarttui hänen käteen, Russ työnsi varovasti itsensä lähemmäksi. Ei Russel tekisi vielä yhtään mitään, mutta oli tärkeää saada jo nyt hyvän tavan lähestyä toista ja tottua tytön läheisyyteen ja tyttö hänen.
"Olen aivan samaa mieltä", tokaistiin takaisin valloittavasti. "Ilta kun on vielä aivan liian nuori."

Pahis tiesi saavansa tuon tyttösen itselleen vaikka väkisin. Tänä iltana olisi paljon pelissä, eikä hän millään jakanut kenenkään kanssa tuota kaunotarta. Ei, vaikka siitä syntyisi tappelu. Tappelu. Kuinka ihanalta se kuuloistaakin. Tämä pitbull on valmiina saamaan kaiken, minkä haluaakin.

"Mennään nyt ostamaan jotain hyvää", nuorukainen ehdotti ja lähti viemään molempia kohti lähimpään kioskia. Ei hän itse mikään herkkusuu ollut tai edes välittänyt siitä, mutta Monan mieliksi hän voisi vaikka ostaa tuon kioskin kokonaan, jos vain olisi rahaa.

Naisenalku ei ottanut kuuleviin korviinsakaan Russelin pientä lupailua, sillä oli tottunut siihen, että ihmiset vain uhkailivat lämpimikseen, mutta todellisuudessa ei näistä ollut toteuttamaan lupauksiaan, joten miksi tämäkään tekisi poikkeusta?
Brunette kyllä huomasi, kun toinen hivuttautui lähemmäs, mutta ei sillä hetkellä jaksanut välittää, sillä oli kiinnittänyt huomionsa heidän vieressään seisoviin japanilaisiin turisteihin, jotka katselivat heitä mielenkiinnolla.
Ehkäpä vähän liiankin kiinnostuneina.
Siitäkään hän ei sen enempää välittänyt. Olihan hänellä nyt kerrankin hyvä syy antautua naisellisen puolensa vietäväksi ja pohtia, mitä ihanaa voisikaan laittaa ylleen illemmalla. Ja pitäisikö hiukset pitää auki vaiko laittaa kiinni. Entä pitäisikö ne suoristaa vai kihartaa?

"Selvä, mut sä maksat", neito muistutti toista, sillä ei aikoisi pistää yhtään rahaa tähän reissuun. Illalla sitten hän aivan varmasti joutuisi edes yhden drinkin maksamaan itselleen, mutta loput tarjoavatkin miehet.
Ah, mahtavaa, mahtavaa. Hän säästäisi taas omaisuuden tulevan illan takia. Ai miten niin hän oli pihi?

Tietenkin Russel maksaa. Onhan hän mies, joka joutuu avaamaan lompakkonsa tuon tytön takia. Milloin viimeksi hän tuhlasi rahaa? Siitä on ainakin kuukausi, jos nyt ei bensarahaa lasketa. Autokorjaamolla ei oikein saada miljoonia ja kaiken lisäksi työpaikan pomo on niin vitun itsekäs, että Russelilla oli palaa pinnat palkkapäivänä. Jos työkaveri ei olisi tullut väliin, se päivä olisi ollut ison kihon murhepäivä. Mutta mutta, Russ avasi lompakkonsa ja katsahti rahatilanteensa. Käteistä oli tarpeeksi, kortissa ei ehkä enää mitään.

Samalla, kun he kävelivät herkkutorin luokse, pahista alkoi epäillyttää pahistytön aikeet. Hän ei tiennyt tarkkaan, mitä Mona hänestä tahtoi, jos tahtoi jotain muuta kuin pojan rahoja tuhlaamista. Russel tiesi kyllä, että saisi tietää enemmin tai myöhemmin mihin tämä kaikki johtaa. Ja toivoi vain parasta itselleen.

"Ja mitä neiti oikein tahtoo?" Kysähti Russ, kun he saavuttivat herrkukojun. Hän ei vilkaisukaan toista, vaan loi myyjättäreen katseen, joka tiesi tälle varmaa kohtaloa, jos avasi suunsa. Miehenalku nyt ei vain jaksanut kuulla tuon läskin naisen tekopirteyttä. Niinpä myyjätär piti suunsa kiinni. Russ odotti sitä, että Mona ostaisi kojun tyhjäksi - pojan rahoilla.

"Hmmmm" pohti Monique ja antoi katseensa kiertää pikaisesti koko kojun läpi. Hän ei tietystikään vaatisi yhtä paljon herkkuja kuin silloin, kun oli omilla tai sukulaisten rahoilla liikenteessä. Ja jos hänellä olisi valtuudet ostaa koko kauppa tyhjäksi, se tietäisi sitä, että seuraavat pari päivää makoltaisiin sängyn pohjalla ja valitettaisiin huonoa oloa. Miksei hän ikinä tajunnut lopettaa ajoissa herkkujen syöntiä?
Mutta mitä hän nyt haluaisi?

Bruneten sisin alkoi sitten yhtäkkiä huutaa suklaata ja sipsejä. Eivät ne hyvä yhdistelmä olleet, mutta minkäs sille mahtaa, jos kerta teki mieli.
"Suklaata ja sipsejä?" esitettiin pienimuotoinen kysymys vieressä seisovalle pahiskundille, "Tommonen jättipussi ja joku pieni määrä suklaata?"
Jos tämä pieni ja vaatimaton tarjous ei kävisi toiselle, oli Monique valmis muuttamaan sitä ja karsimaan suklaan pois. Sitä syötiin vain sydänsuruihin, joista hän oli jo päässyt yli, joten suklaan menetys ei tekisi kipeää. Ja sipsit tuntuivat olevan mukavampi vaihtoehto, olihan hän sopinut ystäviensä kanssa pidettävän elokuvaillan tässä lähiaikoina, joten nytpähän hänellä olisi jo puolet sipseistä valmiina. Ellei neiti sitten sortuisi itse popsimaan niitä poskeensa.

//lyhyt vastaus ja tosiaankin anteeksi kesto :s