Here today, but forgotten tomorrow!

/Billy Talentia fiilistellessä tuli otsikko :'')/

Jasey the Outsider, MJ eli Mirri

Yolanda heilautti auton oven kiinni ja katsomattakaan Jaseytä, tuo murahti jotain moikkaukseksi ja paineli sitten menojaan. Jasey naurahti ja pudisteli päätään ja peruutti vauhdilla mutta siististi pois elokuvateatterin edessä olevalta parkkipaikalta. Pahisneiti oli mahdottoman tyytyväinen, että Yolanda oli vihdoin poissa hänen autostaan soittamasta suutaan. Ensinnäkin, Jasey oli pakotettu, oikeasti lahjottu pienellä summalla kun mustatukka oli valittanut bensakuluista, heittämään siskonsa elokuvateatterille, ja toisekseen, Yolanda oli valittanut koko matkan jostain olemattomasta asiasta, jota Jasey ei ollut edes jaksanut kuunnella. Jossakin väliss matkaa mustatukka oli vain kääntänyt radiota lujemmalle ja pyytänyt siskoaan kiltisti pitämään turpansa kiinni. Tuo olikin totellut, mutta nenän asennosta päätellen Yolanda aikoi varmasti pitää vähän pidemmänkin mykkäkoulun. Se kävi Jaseylle paremmin kuin hyvin.

Liikennevaloissa ollessaan pahisneiti kaivoin tupakka-askista yhden savukkeen, vei sen huuliensa väliin ja sytytti nopeasti sytkärillä, ennen kuin valot vaihtuivat vihreiksi. Ratti kääntyi oikealle, ja oikeastaan auton nokka näytti kohti päämärättömyyttä. Eihän Jaseyllä ollut ollut mitään suunnitelmia aikansa viettämiseksi, ei varsinkaan tällä autolla jota hän ehkä ajoi kerran kuukaudessa. Tuntui tyhmältä vain istua siinä ja ohjata jotain nelipyöräistä. Ei sitä edes saisi parkkiin mihinkään, kun kaikki ruudut oli aina viety ja sitten joutui kävelemään kilometrin ja toisenkin kohteeseen, jonne olisi alun perin halunnut.
Pitkän imun jälkeen Jasey otti tupakan huuliltaan sormiensa väliin ja naputteli sillä samaisella kädellä vaihdekeppiä samalla kun toinen käsi käänsi rattia ja niin myös autoa vasemmalle. Välillä tummat silmät tarkastelivat ympäristöä, jos olisi ollut vaikka tuttuja liikkeellä. Tulihan niitä pari vastaan, tosin omilla ajokeillaan ja siksi kohtaaminen jäikin vain lyhyeen tervehdykseen nyökkäämällä tai kättä heilauttamalla.

Jasey huomasi olevansa eksynyt tovin kuluttua hiukan laidemmalle kaupunkia. Tai no, ei laidemmalle mutta keskustaa vallanneet liikennevalot ja ihmismassat olivat vähentyneet ja nyt oli jo selvästi enemmän tilaa liikkuakin. Saattoi katsella enemmän ympärilleenkin. Se tuottikin melko nopeasti tulosta ja pieni virnistys kohosi Jaseyn huulille. Tuosta fledasta ei vain voinut erehtyä, ja niimpä tuo ujutti tupakan takaisin huuliensa väliin, käänsi auton ripeästi oikealle ja tien viereen, pienen katukioskin eteen. Chasehan se siinä näytti olevan tupakkaa ostamassa.
"Eikö noi myy aika kalliilla, marketista varmaan saisi halvemmalla, vai?" pahisneiti huudahti autostaan muutaman metrin päässä olevalle Chaselle, jonka selkä oli Jaseyhin päin. Kioskin myyjän nyrpeästä ilmeestä päätellen tuo oli juuri kuullut Jsayn kommentin, mutta mustatukka heilautti vain kättään rennosti tervehdykseksi.

Joskus pitäisi varmaan hieman ryhdistäytyä. Taaskaan koko edellisen viikon aikana Chase ei ollut ilmaantunut kertaakaan koululle, oleskellut vain omilla kämpillään ja iltaisin sitten kadonnut frendejensä kanssa baariin tai sitten hieman kaupunkia syrjemmille seuduille riehumaan autojensa kanssa. Niin perus. Se kuitenkin myös tarkoitti sitä, että aamulla kuitenkaan kukaan ei saanut Chasea ylös. Kello oli nyt jo ties mitä, mutta olipa jätkä kuitenkin saanut itsensä ylös sängystä. Aurinkokin vielä oleskeli ihan yläpuolella, joten tuosta sai olla vain ylpeä. Suihkuunkin poika oli saanut itsensä raahattua, muutamien minuuttien laittautumisen jälkeen jopa kämpiltä ulos. Ei hän tietenkään minnekään olisi vielä tahtonut lähteä, mutta tupakit olivat inhottavasti loppuneen, eikä niitä oltu eilen muistettu käydä ostamassa. Tai ei tuo ollut ihan varma, että oliko hän unohtanu vai olivatko kaupat jo kiinni. Ei hän eilen ihan täysin selvänä ollut, ei oikeastana lähellekään sitä. Pään törkeä jomotus tahtoi siitä muistuttaa koko ajan, mutta vittuako Chase jaksoi stressata. Olisi hän voinut jotakin pyytää hänelle tuomaan, mutta kun kioski tässä parin sadan metrin päässä oli niin väliäkö sillä.

Pahis kaiveli lompakkoaan farkkujensa perstaskusta, samalla kun joku huuteli oletettavasti hänelle. Ääni oli tuttu, mutta niin skarppina Chase ei ollut että heti olisi tajunnut kuka tyttö oli. Pää käännettiin autoa päin, joka oli ajanut lähes hänen vierelleen. "Katos perkele, kukas se siellä", jätkä virnisti ja heitti turhan ison kasan pieniä kolikoita vanhalle ämmälle maksuksi tupakoista, nappasi askinsa ja meni seisoskelemaan auton vierelle. Käsi kosketti kiinnostuneena toisen auton kattoa. Ei Chase mitään tytön kommenttiin jaksanut sanoa. Pari senttiä sinne tänne, röökiä kun kerta sai.
"Hmm, minkä takia mä en oo nähnyt tätä? onks tää uus vai oonko mä vaan sekasin?", Chase kysyi laimeasti naurahtaen, katse ihaillen autoa. Huoh, jätkät.

"Mut mitäs hani?", kysyttiin uudempi kysymys ja pujahdettiin auton pelkääjän paikalle istumaan. Ihan kiva.. "Ei ollakaan nähty vähää aikaa, missäs mimmi on kulkenu?".
Jumaliste, Chase voisi rankaista ystäväänsä jos tuo uskaltaisi myöntää, että oli unohtanut pahis pojan olemassaolon kokonaan. Ennenhän he hengasivat useinkin keskenään, nyt toinen oli vain kadonnut heidän porukoistaan. Tai sitten Chase olikin se, joka oli pysynyt piilosilla. Vaikea kaikkea oli muistaa, useimmiten kuitenkin jätkä sai nautintosta alkoholista ja tätä vahvemmista aineista. Ne kummallisesti saivat välillä asioita unohtamaan ja todellakin vääristämään faktoja.

Jasey the Outsider, MJ eli Mirri

Jasey naurahti ja virnisti perään Chasen reaktiolle. Jasey veikkasikin vapaasti, että Chase oli lähtenyt kämpiltään vain hakemaan röökiä, koska lähistöllä ei näkynyt muita eikä toisella näyttänyt olevan kiire minnekään. Se oli hyvä siinä mielessä, että Chasehan voisi auttaa tylsän illan tappamisessa.
”Mä en yhtään ihmettele vaikka sä olisitkin sekaisin”, pahisneiti heitti toiselle mutta virnistellen edelleen, ja jäi nyt sitten itsekin hetkeksi tarkastelemaan autoaan, ”mutta luulen ettet vaan ole nähnyt tätä, koska mä en ole tän bemarin suurkuluttaja”, mustatukka jatkoi kohauttaen olkiaan.
”Nyt piti vaan kyytsätä Yolanda jonnekin helvetin elokuvateatterille.”
Pahisneiti viittoi toista istumaan viereiselle penkille ja veti samalla muutaman imun savukkeestaan.

Jasey naurahti jälleen pienesti toisen kysymykselle, ja käänsi radiota hiukan pienemmälle. Chasen esittämä kysymys oli itse asiassa ihan hyvä, koska jos totta puhuttiin, Jasey oli viime aikoina pyörinyt ja hengannut ihan eri porukoissa kuin tiesi Chasen hengaavan. Tai no, ei mustatukka ollut ainakaan tuota pahispoikaa niissä porukoissa nähnyt.
”Mä olen itse asiassa seilaillut vähän siellä ja täällä”, Jasey vastasi epämääräisesti ja naurahti, poltten parilla imaisulla tupakan loppuun ja heitti sitten asvaltille kuolemaan. Sitten tuo painoi kaasua ja auto oli taas tienpäällä. ”Mutta en ilmeisesti ainakaan samoissa kängeissä kuin sä”, pahisneiti naurahti vielä ja vilkaisi vierellään istuvaa ystäväänsä.

”Entä sä? Susta ei ole näkynyt elonmerkkejä koulussakaan”, Jasey sitten kysäisi puolestaan Chaselta. Se ei tosin ollut mikään ihme, ettei pahispoikaa paljon koululla näkynyt. Kaikilla tämän klikin edustajilla taisi olla vähän sama ongelma, mutta oli Jasey muutaman kerran käynyt viime viikolla iltapäivän tunnit kuluttamassa piinapenkeissä.

Kun liikennevalot tulivat vastaan ja näyttivät punaista, Jaseyllä oli mahdollisuus kääntyä kunnolla katsomaan Chasea. Tuo tarkkaili hetken ystävänsä kasvoja otsa hiukan rypyssä. Sitten tuon ilme muuttui huvittuneemmaksi ja huulille nousi virnistys. Jasey ei voinut erehtyä, eikä Chase voinut mitenkään peitellä sitä. Jasey oli aivan sataprosenttisen varma asiasta, ja se asia selittikin kaiken.
”Hei, ei vain jätkä sattuisi olemaan krapulassa?” mustatukka sitten nauroi.

Silmiä pyöritettiin kun tyttö heitti, ettei olisi mikään ihme vaikka jätkä olisikin sekaisin. Lapsenmielisesti Chase näytti toiselle kieltä ja virnisti heti perään. Harvemmin hän sillä tavoin käyttäytyi, se olisi suuri riski hänen normaalille vittumaiselle egolleen, mutta Jasey oli tuttu vanha frendi, joka ymmärsi hetkelliset Chasen pelleilyt ja naurettavan käytöksen. Ainakin ennen ymmärsi, tiesi sitten enää. Asiaan kuitenkin liittyen, Chase ei ollut ottanut mitään sen jälkeen kun oli herännyt darransa kanssa. Vettä oli litkitty, no joo, kyllä se yks bisse piti tasoittavaksi ottaa, mutta eihän sitä nyt edes voinut laskea. Se oli perjaattessa sama asia kuin olisi syönyt ruisleivän. Tai sitten jätkä oli vain kerta kaikkiaan täysin vajaa, eikä hänen ajatusmaailmassa ollut mitään järkevää. Vittuako häntä kiinnosti jäädä pohtimaan sellaisia turhia ajatukia, mutta sekaisin hän ei ollut. Siitä hän osasi olla pitkästä aikaa täysin varma.
"Nii, eikös se ollu sun rasittava systeri?", Chase kysäisi kun toinen vastasi autostaan, samalla näperreltiin juuri ostettua tupakka askia auki muovi päällysteistään. ".. nii siis ei millään pahalla", lisättiin vilkaisten Jaseyta nopeasti, palaten saman tien tupakkien kimppuun. Ei Chase kunnolla toisen siskosta mitään muistanu, mutta oli mielestään nähnyt tämän muutaman kerran, eikä valehtelematta ollut mikään maailman parhaimmista tyypeistä keneen Chase oli elämänsä aikana mennyt törmäilemään.

Vihdoin pienesti vapisevat kädet saivat savukkeen askista, joka sen jälkeen tungettiin kuluneiden housujen taskuun. Kysymys esitettiin ja vastausta odotellessa poika asetteli tupakkaa huuliensa väliin, jotta voisi sytyttää sen, mutta nappasikin sen käsiinsä lähes samalla sekunnilla. Saikohan tässä nyt enää polttaa kun Jasey oli käynnistänyt auton ja kaahannut pois kioskin edestä?
"No etpä tosiaan, katosit vaa joskus jonneki. Mä melkein ikävöin sua", Chase virnisti, normaali pieni pilke silmäkulmassaan. Jaseylle sen piti olla tuttua, Chasen tuntien tuo tiesi jätkän aina heittävän jotain tälläistä väliin. "Haittaako sua jos mä..?", kysyttiin heilauttaen tupakkaa kädessä kärsimättömänä. Ei se muuten olisi niin pakollinen, mutta vastahan Chase oli saanut röökit käteen ja mieli huusi aika vahvasti, että nyt piti saada vetästä pienet henkoset jos toisetkin.

Vastauksensa perään heti koulusta kysyttyyn kysymykseen oli meinattu unohtaa vastata kun jätkä oli esittänyt oman asiansa tupakasta. Nyt Chase vain kolautti välinpitämättömästi olkiaan. "Vitut jostai koulusta. Nyt ku asun omas kämpäs nii faija ei kuumota koko ajan niskaa. Harmeissaa se kyl varmaa on ku ei pääse enää valittamaa mulle kuinka laiska ja nisti mä oon", naurahdettiin räkäisesti. Ei Chase mikään nisti ollut, ei lähellekään. Vanhemmat joskus vain liioittelivat asioita. "Sitä paitsi läpi mä silti kaikesta oon pääemässä, joten turhaa mä sinne joka päivä raahaudun". Useammin kuitenkin voisi käväistä, mutta ellei se ollut välttämätöntä, ei Chase persettään koulun penkille raahaisi.

Auto pysähtyi hetkeksi, Chase katsahti naurahtavaa tyttöä ratin takana. "En kiellä", vastattiin lyhyesti ja huokaistiin. "Et olis ottanu asiaa esille, nyt mua taas alko jomottaa päästä.." Aina kun darra jäi unholaan, ei sitä enää tuntenut. Nyt taas kipu täytti päätä, mutta jätkä antoi sen olla. Pahempaakin oli koettu, joten ei sillä niin väliä ollut.

Jasey the Outsider, MJ eli Mirri

Jaseyn oli pakko nauraa aidosti Chasen kommentille Yolandasta. Kukapa nyt ei tietäisi miten rasittava se muija oli, mikäli siis liikkui Jaseyn kanssa vähänkään samoissa porukoissa, tiesi kyllä että tyttö omisti todella idiootin siskon. Itse asiassa jos Jasey muisti oikein, Chase oli pariin otteeseen tavannutkin Yolandan. Tai no tavannut ja tavannut, nähnyt ehkä, kukaan selväjärkinen tuskin menisi Yolandan luo vain moikkaamaan ja tekemään tuttavuutta –eli siis käyttäytynyt niin kuin normaalit ihmiset.
Chasen lisäykseen Jasey vain heilautti kättään huolettomasti.
”Kuule ei mitään, se mitä sä sanoit oli kohteliaisuus verrattuna siihen, miten mä puhuttelen Yolandaa”, pahisneiti naurahti ja vilkaisi Chasea, ”joten ei hätää.”

”Aijaa vai?” Jasey kohotti ensin kummastuneena kulmiaan toisen kommentille ja naurahti sitten pienesti.
”Vai että ikävöit?” mustatukka sitten virnisti. Kyllähän aina tuli outo olo, kun huomasi että jooku tärkeä ihminen oli poistunut arkipäivistä. Ja Jasey oli potenut tuota tunnetta jo jonkin aikaa, olivathan ne Chasen kanssa olleet tekemisissä lähes joka päivä silloin ennen. Silloin ennen? Mitä helvettiä oli oikein päässyt tapahtumaan? Jasey pudisteli päätään itsekeen ja keskittyi hetkeksi selvittelemään sitä että mihin hän oli noin vain hävinnyt yhtäkkiä. Oli outoa, että sitä joutui itsekin muistelemaan ja pohtimaan.
”Mä oon ollut viimeisen kuukauden ajan aika paljon hakoteillä, että en ihmettele kun en oikein itsekään tiedä että missä oon pyörinyt”, mustatukka lopulta vastasi vakavana kertoen totuuden huumeiden käytön ja alkoholin juomisen lisääntymisestä.
”On mullakin ollut ikävä sua”, virnistettiin vielä pienesti ja luotiin nopea vilkaus vieressä istuvaan poikaan.

Auto käännettiin liikennevalojen jälkeen risteyksestä oikealle. Jasey vilkaisi nopeasti Chasea joka heiluttelli tupakkaa kädessään pyytäen lupaa sen polttamiseen.
”Siitä vaan”, pahisneiti sanoi ja loi katseensa taas eteenpäin tielle, ”mulle on oikeastaan ihan sama missä kunnossa tää auto on. Tai no, olisihan tällä ihan jees päästä ajelemaan aina välillä, että jos se sun röökisi ei vie tältä sitä mahdollisuutta, niin polta vaikka koko aski.”

Jasey hymähti huvittuneena Chasen selitykselle ja vilkaisi poikaa nopeasti.
”Mä olen kyllä mahdottoman kateellinen sun elämällesi”, mustatukka sanoi suoraan. Oikeasti, Jaseyhän olisi tietenkin ensinnäkin asunut omassa kämpässään jos olisi omistanut edes vähän rahaa. Mutta kun ei. Scarlett ja Shelley maksoivat tasan niin vähän ettei niillä rahoilla olisi maksettu paskaisimmankaan lukaalin vuokraa. Heillä oli joku pakottava tarve pitää Jasey mahdollisimman pitkään kotona. Ja pahis kyllä tiesi varsin hyvin syyn siihenkin. Joka tapauksessa, juuri koulun takia Jasey ei viitsinyt edes käydä töissä. Eihän tuo suuria tunteja koulussakaan kuluttanut, mutta nekin veivät loputkin voimat. Ja viikonloppuisin ei vain yksinkertaisesti oltu työkunnossa.
Viikonloput oltiin sellaisessa kunnossa kuin Chase oli nyt.

”Miten sä näin keskellä viikkoa oot päätynyt pulloja tyhjentelemään?” kysyttiin huvittuneena samalla kun tarkkailtiin vaihtuvia liikennevaloja. Ja no nyt kun tuli alkoholi sitten puheeksi, Jaseyn alkoi tehdä sitä mieli. Auto käännettiin nopeasti kurvissa vastakkaiseen suuntaan, päämääränä eräs pubi, jossa Jaseyllä oli kavereineen silloin tällöin tapana käydä yhdellä tai kahdella. Ja nyt oli sen yhden tai kahden aika.
”Mä tarjoan”, Jasey sanoi sitten ja uskoi Chasen heti ymmärtävän, mistä oli kysymys.
Kysymys oli tietenkin yhdestä ta kahdesta. Sen enempää Jasey ei nauttisi, vaikka olikin melko hyvä ajamaan humalassakin. Mutta kun Chase oli kyydissä, niin ei.

Bemari pysäytettiin tien reunaan pubin eteen joka näytti melko hiljaiselta ja autiolta tähän aikaa päivästä ja keskellä viikkoa. Jasey vilkaisi vielä nopeasti Chasea, ennen kuin nousi autosta.
”Mennään.”

Eipä Jasey loukkaantunut kommentista tuon siskosta ja oikeastaan turhaan Chase oli sitä epäillyt. Jos hän nimittäin oikein muisti, ei tyttö koskaan ollut mitenkään kovin läheinen ollut sisarensa kanssa, sitä paitsi ainahan sisarukset keskenään haukkuivat toisiaan. Vaikka eihän Chase siitä mitään tiennyt ja ihan hyvä niin. Hän oli onnellinen ainoana lapsena, mitään rasittavia pellejä hän ei seuraansa ikävöinyt. Jaseykin vain nauroi jätkän sanoille ja väitti niitä kohteliaisuuksiksi. Kai se niin oli. Chase virnisti ratin takana olevalle tytölle ja naurahti sitten itsekin, olkiaan nopeasti kohottaen ja antaen niiden sitten rentoutua takaisin.

Hetkeä myöhemmin Chase nyökytteli päätään ja virnisti leveästi. "Tietty, kulta", jätkä totesi rennosti, tuijotellen nyt ikkunasta ulos, samalla kuunnellen Jaseyn selitystä hakoteistä. Pieni tuhahdus karkasi huulien välistä kun neito totesi samalla, ettei tiennyt itsekään missä oli pyörinyt. Ainakaan Chase ei ollut ainoa joka ei tainnut aina olla ihan järjissään, mutta kyllä hän ainakin tiesi missä oli liikkunut. Okei, no eihän tyttö sanojaan varmaan täysin kirjallisesti ollut tarkoittanut.
"Kyllä mä sen tiesin", Chase naurahti leppoisesti kun häntäkin oltiin kuulemma ikävöity. Katse oli siirtynyt nyt eteen, vaikka eihän sielläkään mitään mielenkiintoista ollut. Poika vain seurasi minne neito autoaan ohjasi. Jasey saisi kyllä luvan viedä sitten jätkän takaisin sieltä mistä oli tämän mukaansa napannut, tasan Chase ei minnekään lähtisi kävelemään. Vaikka ei tässä vielä mikään kiire minnekään ollut.

Luvan saatua Chase tunki tupakan huuliensa väliin ja sytytti sen sytkärillään. Nopeasti heti ekat henkoset vedettiin sisään ja oikeastaan se teki olon vain turhautuneeksi. Voisi tupakka olla jotain vahvempaakin, veisi ainakin darran pois. Josta voisi seurata entistä pahempi olo jälkeen päin, mutta väliäkös sillä oli.
"Taidan kuitenki nyt polttaa vaa tän yhden", hymähdettiin huvittuneena ja jatkettiin savukkeen polttamista, joka sentään toi sen normaalin hyvän rennon olon edes.

"No eipä mulla mitään valittamista oo", Chase virnisti toisen myöntäessä kadehtivan tämän elämää. Ei hänen elämässään mitään kovin ihmeellistä ollut, mutta kyllä jätkä oli tyytyväinen.
"Pisti vähän tylsäks, ajattelinpa viihdyttää itseäni", todettiin kysymykseen pullojen tyhjentämisestä keskellä viikkoa. Eikös se muka ollut ihan normaalia. Ainakin parempaa tekemistä kun mädäntyä koulun penkillä.
Auto ajoi erään pubin luokse, Jasey ilmoitti tarjoavansa. Mikäs siinä, kyllä se pahispojalle kävisi. Chase karisteli tupakkaa ikkunasta, jolloin auto jo parhaillaan pysähtyi. Vain muutamaa sekuntia myöhemmin tyttöä jätkä nousi tämän perässä ylös autosta, otti vielä muutamat henkoset tupakastaan ja heitti sen sitten pois.

Chase asteli jo kauemmas autosta. "Mä tahdon sitte paria useamman ku kerta tänne tultii", naurahdettiin jotenkin kolkosti. Kyllähän Jasey tiesi, että jos Chase jonnekin lähti niin se ei koskaan jäänyt yhteen tai pariin, vaikka usein jätkä itselleen niin uskottelikin. Jasey raukka ei kuitenkaan voisi niin montaa ottaa mitä jätkä nyt itse suunnitteli, jonkun sitä autoa piti ajaa.

/vedin tossa lopussa sit ton kuvausrundijutun päästäni :''D/

Jasey the Outsider, MJ eli Mirri

Jasey hymähti huvittuneesti Chasen vastaukselle. Vai että tylsistytti? No, se oli varmaan ihan hyvä syy kylläkin. Olihan Jaseylläkin joskus tapana vetää perseet keskellä viikkoa, mutta useimmiten syy siihen oli ollut armoton vitutus tai väsymys. Yleensä kun Jasey oli mestari tappamaan aikaa jos sattui tulemaan edes lyhyt tylsähkö hetkinen. Kitara ja soinnut auttoivat siinä pirun kiitettävästi.
Nyt ei kuitenkaan vituttanut eikä väsyttänyt, kun auto parkkeerattiin pubin eteen. Nyt oli vain tekemisestä puutetta, ei Jasey jaksanut kuluttaa bemarin renkaita koko iltaa. Autosta noustuaan ja odotettuaan että Chasekin oli selvinnyt ulos ja paukauttanut oven kiinni, Jasey lukitsi ovet ja lähti astelemaan pubille päin. Chasen kommentille tyttö virnisti ja vilkaisi toista.
”Ihan miten vaan, mä jotenkin arvasin, mutta mun varat on aika rajalliset”, todettiin sitten naurahtaen myöskin samalla kun pubin ovi avattiin ja astuttiin sisään.

Vatsaan paino imelko tunkkainen ilma ja kun tummat silmät katsoivat ympärilleen, ne saivat todeta että paikka oli melko tyhjillään lukuunottamatta yhtä erakon näköistä miestä pimeimmässä nurkkapöydässä. Niin no, kukapa nyt olisi viettänyt aikaansa pubissa arkipäivinä... Baarimikko oli ilmeisesti takahuoneessa, koska häntä ei näkynyt tiskinsä takana. Hiljainen musiikki kuului taustalla.
”Täälläpä on elävä fiilis”, Jasey mutisi sitten puoliski itsekseen, puoliksi Chaselle, ja asteli suorinta reittiä pubin tiskille. Lattian narahtelusta baarimikko oli varmaan tajunnut saavansa asiakkaita, ja ilmestyi nyt takahuoneesta ilmeisesti käsiään kuivaillen paperiin. Miehen ilme kasvoilla kertoi ilman sanoja sen tutun kysymyksen.
”Mä otan Magnersin”, Jasey sitten totesi ja kaivoi lompakkoaan nahkatakin taskusta ja vilkaisi Chasea.
”Mitä sä haluat?” kysyttiin kulmat hiukan koholla ja anettiin katseen kiertää pulloissa baarimikon takana olevilla hyllyköillä. Jasey löi tiskiin ensimmäisen setelin, jolla saisi vielä pari näiden lasillisten päälle.

Baarimikko pamautti Jaseyn ja Chasen lasit noiden eteen vasten puista tiskiä ja häipyi sitten sivummalle. Jasey hyppäsi istumaan korkealle jakkaralle ja asetti lompakkonsa tiskille lasinsa viereen, jonka ottikin käsiinsä ja nielaisi suurehkon kulauksen. Siideri oli jääkylmää ja auttoi taivaallisesti kuivaan kurkkuun, ja Jasey otti muutaman hörpyn heti perään. Mustia hiuksia huitaistiin sormella pois silmien edestä. Kyynärpäätä nojattiin tiskiä vasten ja leukaa puolestaan kämmeneen.
”Meidän pitäis jossakin vaiheessa lähteä taas kuvausrundille”, Jasey totesi sitten hetken kuluttua ja vilkaisi Chasea. Heillä kun oli ollut joskus tapana käydä valokuvailemassa yhdessä ympäri maata, tai ympäri Kaliforniaa, molemmat kun pitivät kuvaamisesta. Valokuvaaminen olikin yksi niistä harvoista asioista, jotka saivat Jaseyn unohtamaan todellisuuden kokonaan, ja se oli kitaran soiton jälkeen tytön tärkein harrastus.

"No emmä tietenkää sua pistä maksamaa kaikkea", Chase naurahti huvittuneena. Jestas, ei hän niin itsekäs aina ollut. Sitä paitsi Jasey oli oikeasti hänen frendinsä, sellainen ketä jaksoi kattoa ja viihtyi tämän seurassa. Tyttö ei ollut täällä sitä varten, että pahis poika siitä jotenkin hyötyisi, joka yleensä oli kaiken taka-ajatuksena. Rahaa jätkällä oli, Jaseyn ei tarvitsisi hänelle maksaa mitään. Mutta itsepä oli sanonut tarjoavansa, maksakoot sitten yhden tai pari, loput menisivät Chasen omasta lompakosta.

Molemmat astelivat sisään tunkkaiseen sisätilaan. Paikka ei ollut mikään kunnon menomesta, ei mikään hohdokas baari minne kaikki ryntäisivät viikonloppuisin, eikä kyllä näin arkipäivisinkään. Paikka oli enemmän sellainen paikallinen pieni roskaläjä, mutta jaa, hyvinhän se Chaselle meni. Tänään hän ei edes ollut menevällä tuulelle, joten sama se oli missä sitä alkoholia kittasi kurkustaan alas. Sen sijaan jos Chase ei olisi saanut niin älytöntä darraa hän olisi etsinyt paremman mestan. Ehkä. Vaikka olihan se loistavaa pitkästä aikaa olla vanhan tutun kanssa liikkeellä, Jaseyn kanssa Chase viihtyisi vaikka ojassa. Siellä vain saattaisi olla sen verran tylsää että viihdykkeeksi pitäisi joko ottaa viinaa tai sitten keksiä jotain vaatteettomia leikkejä.
"Mm", Chase hymähti olkiaan kohauttaen kun tyttökin oli huomioinut pubin eläväisyyden. "Kyl tää menee", todettiin vielä vähän laimealla äänensävyllä heti perään, seuraten tämän jälkeen pahis neitoa tiskille. Ensin tuo tilasi juoman itselleen, jonka jälkeen tietysti kyseli että mitäkö Chase ottaisi.
"Jaa, kai mä vaan bisseä", vastattiin ja silmäiltiin tiskin takana seisovaa miestä. Mitään vahvempaa, eikä varsinkaan mitään makeaa Chase pystyisi ottamaan. Ei ainakaan vielä. Ei se ihan pahiksen tapaista olisi, mutta laatan lentäminen voisi olla ihan mahdollistakin.

Ottaen tytöstä mallia, Chase istuutui myös korkealle jakkaralle ystävättärensä vierelle. Aikaisemmin poika ei ollut tunkenut persettään alas, koska ei ollut täysin varma jäisivätkö he siihen vai tahtoiaisiko Jasey mennä syrjemmille paikoille. Käsi takertui tuoppiin ja jätkä kiskoi nestettä kurkkuunsa.
"Puhut asiaa, neitokaiseni", Chase hymähti. "Sanot vaa milloin nii mä oon messissä". Chase joi tuoppinsa parilla kulauksella loppuun, vaikka tarkotuksena oli juoda se vähän hitaammin.
"Pistä toinen", sanottiin hieman karheasti baarimikolle, joka vain parin sekunnin jälkeen iski uutta tuoppia vanhan tilalle, korjaten aikaisemman pois pöydältä.

Jasey the Outsider, MJ eli Mirri

Chase totesi ottavansa bissen ja baarimikko laiskannäköisesti pamautti pojan tuopin siihen Jaseyn siiderin viereen. Mies näytti olevan melko kyllästynyt työhönsä, eikä Jasey ihmetellyt yhtään. Olihan hän itsekin ollut tarjoilijana yhdessä pienessä bubissa monena kesänä, ja se jos mikä oli melkoisen tylsää hommaa; katsella humalaisia ihmisiä, tuoda näille lisää kirkasta ja siivota sitten jälkiä. Raha oli ainoa syy, minkä takia Jasey oli niitä töitä tehnyt, mutta nekin olivat onneksi jo historiaa.
Jasey keskittyi hetken ajan vain nauttimaan kylmästä juomastaan. Tummat silmät harhailivat tiskin takaseinällä olevilla hyllyillä, joilla oli siististi rivissä erilaisia pulloja ja joitain pölyisiä koriste-esineitä. Sitten katse jumiutui lähinnä tiskiin ja omaan juomaan. Lasia pidettiin kädessä ja silmien annettiin seurata juomaa joka velloi hitaassa tahdissa kun Jasey käänteli lasia kädessään puolelta toiselle.

Jasey hymähti huvittuneena Chasen kommentille ja vilkaisi ystävää vierellään.
”Mä ajattelin ensi kesänä lähtee vähän kiertelemään”, todettiin sitten samalla kun silmät seurasivat Chasea joka kulautti melko nopeaan tuopillisen alas kurkustaan. Eikä siinä ehtinyt kissaa sanoa kun seuraava jo iskettiin pöytään. Jasey katsoi hetken sanattomana poikaa vierellään, pudisti sitten päätään huvittuneena ja otti sitten taas kulauksen omasta virvokkeestaan.
”Niin, mä aion lähteä ajamaan Coloradoon ja Kansasiin päin, ihan kuvaileen vaan, saako susta seuraa sinne?” kysäistiin sitten kulmat hiukan koholla ja otettiin pieni kulaus siideristä ennen kuin se laskettiin vasten puista tiskiä. Chaseen luotiin vielä kysyvä vilkaisu.
Tarkoitushan oli siis pakata tavarat muutamaan laukkuun, heittää ne auton perään, hypätä itse rattiin ja vain lähteä, ilman aikataulua. Matka saisi kestää niin kauan kuin olisi tarvis, mitä sitä rajoja asettelemaan. Jasey halusi kokea sen, miltä tuntui ajaa moottoritietä auringoslaskussa ja antaa tuulen leikkiä hiuksilla.

Jasey kaivoi tupakat taskustaan, samoin sytkärin. Baarimikkoon luotiin kysyvä katse, lähinnä varmistukseksi että saihan pubissa polttaa. Mies nyökkäsi lyhyesti ja heilautti kättään. jasey nyökkäsi ja kaivoi yhden savukkeen askista ja asetti huuliensa väliin. Se sytytettiin nopeasti ja vedettiin kevyet henkoset. Päälle hörppäistiin siideriä. Baarimikko toi tuhkakupin siihen tuoppien viereen ja Jasey kiitti jälleen nyökkäyksellä.
”Onko sulla jotain suunnitelmia kesäksi?” Jasey sitten kysäisi ja siirsi katseensa Chaseen samalla kun karisti tuhkaa savukkeestaan.