Rule the World

"Mitä! Ei oo totta!"
"Kuka kerto?"
"Hei, joko sä oot kuullu?"
"Älä viitti.."
"Eikä! Oikeesti?"

Tuon tyylisi huudahduksia kuuli kerman joukossa monta kertaa päivässä. Eikä ollut ihmekään, sillä varsinkin kerman sisällä juorut kulkivat tavallista tiheämmin kuin muiden joukossa. Cheerleaderit juorusivat keskenään ja pian juorut olivatkin jo kaikkien korvilla, kun joku luuli olevansa ainoa, joka kertoi juorua eteenpäin. Kaikki juorusivat, tavalla tai toisella.
Mutta tämä blondi cheerleader rakasti juoruja ylikaiken. Olihan hän tämän uusimman juorun nimittäin pistänyt aluilleen.

Mary-Ann McAllister keskusteli uusimmasta juorusta erään cheerleaderystävänsä kanssa. Jos joku ei vielä uusinta juorua ollut kuullut, niin ainakin Mary-Annen ohittamisen jälkeen se joku oli sen kuullut. Tyttö nimittäin puhui sen verran kovaan ääneen, että sitä ei voinut olla kuulematta.
"No niinpä! Ihme Mandy. Ensiks se on kermassa, sitten paljastuukin, että se onki ihan köyhä. Ja nyt sitte se onki yhdessä Milo Barrettin kanssa ja niillä on lapsi! Miten sekaisin maailma onkaan mennyt", Mary-Ann totesi pöyristyneellä äänellä ja sipaisi hiuksiaan selälleen. Ei M.A kyllä enää niin ihmeissään tästä ollut, olihan tyttö kuullut sen jo perjantaina ja ehtinyt viikonlopun ajan levitellä tätä juorua kaikille tutuilleen.
"Onkohan sillä vielä lisää salattavaa? Mitä salattavaa sillä tosin muka vois enää olla, kun kerta sillä on jo lapsikin!" M.A totesi edelleen ja pudisteli huvittuneena päätään. Hänen cheerleaderystävänsä myötäili hänen sanomisiaan, mutta ilmoitti sitten joutuvansa menemään opettajanhuoneeseen hakemaan koettaan. M.A hyvästeli ystävänsä, mutta kauaa hän ei yksin ollut. Tyttö kun tunsi suoraan sanoen kaikki kermalaiset, niin hän lyöttäytyi erään tyttöporukan seuraan, jotka olivat kerääntyneet erään seinämän vierelle.
"Kuulitteko jo Mandysta?" Mary-Ann kysyi ja katseli tarkkaavaisesti hyvin laittautuneita tyttöjä, jotka alkoivat rivakasti nyökytellä päätään.
"Kuka muka ei olis kuullu! En ois ikinä uskonu.."

Ja niin keskustelu jatkui taas saman kaavan mukaisesti. Mary-Ann nautti siitä, kun hän tiesi tarkat yksityiskohdat ja pääsi pätemään tällaisissä tilanteissa. Hän oli se, joka tiesi kaikki juorut. Hän oli se, jolta kukaan ei ollut turvassa. Hän oli se, joka suurenteli tosiasioita, mutta kukaan ei koskaan torunut häntä moisesta.
Oli ihanaa olla koulun pelätyintä ja samalla halutuinta seuraa.

Milo käyskenteli hieman äreissään koulun käytävillä. Itseasiassa nuorukaisella oli päämäärä, nimittäin Mary-Ann McAllisterin löytäminen ennen kun seuraavat tunnit alkaisivat. Ja sekös olisi helppoa, useimmiten kun tytöt juorusivat käytävillä kuumimpia juorujaan. Niin ja mikäs olisi sen kuumempi juoru, kuin Milon ja Mandyn suhde ja lapsi. Tosiaan, kaikki tämä oli sen yhen ainoan naisen ansiota. Muut nuoret katselivat kuiskien kun Milo kulki käytävällä, kuitenkaan kukaan ei uskaltanut nuorukaiselle mitään virkkoa, sillä sen verran vihaiselta tämä näytti. Milo oli kuin talviuniltaan herätetty karhu, ja kaikki energia nyt olisi purettava M.A:han.

Sitten katse kohdistettiin erääseen kerman tyttöporukkaan, ja kukas muukaan siellä oli kuin Mary-Ann kaikkien keskipisteenä. Liekit vain leimahtivat Milon silmissä ja askeleista tuli varmempia.
"MARY-ANN MCALLISTER!", Milo karjaisi pitkin käytävää kävellessään ja tuijotti vihaisesti tuota naisenkuvatusta. Harvoin Miloa näki vihaisena, mutta nyt se oli sallittua. Todellakin, kukaan ei varmasti edes ihmettelisi miksi.
"Helvetin narttu", sanottii nyt hieman lähempänä. Nuorukainen käveli suoraan tuon Mary-Annen eteen ja muut tytöt tekivät hieman tilaa, tietenkin kuiskien ja kuunnellen tarkasti mitä asiaa Milolla olisi koulun juorukellolle.
"Katokin, et tää on viimenen kerta kun pilaat jonkun elämän. Mä takaan, että tää tulee jäämään sun viimeseks isoks juoruks", Milo sanoi ja tuijotti edelleen vihaisesti Mary-Annea silmiin. Nuorukainen kädet olivat menneet puuskaan ja suu oli pienenä vihaisena viivana. Kulmakarvat olivat kurtussa ja silmissä välkkyi ärsytys.

"Te raukat, ette tajua, että ootte ihan ton naisen tossun alla. Etteks te tajua, että se vaan käskyttää teitä, juoruaa teidän juttuja muille ja iskee teidän raukka miehiä, jos niikseen sitä huvittaa. Ja te vaan myötäilette sitä, aivottomat kanat!", Milo murisi sitten neitokaisille ympärillään. Koko käytävä oli keskittynyt tähän välitapahtumaan, joka täytti koko käytävän äänillään. Milo ei aikoisi nyt säästää sanojaan, hän aikoisi kertoa kaikille kuinka ärsyttävä ja teennäinen Mary-Ann oli. Ihan sama uskoisiko kukaan, mutta Milon oli saatava purettavakseen tämä viha Mary-Annea kohtaan.

Mary-Ann oli parhaillaan kertomassa juorua alusta alkaen, kunnes joku karjaisi hänen nimensä niin, että se jäi soimaan ikävästi päässä. M.A kääntyi kiukkuisesti huutajan suuntaan, kuka helvetti oli kehdannut keskeyttää hänen juoruamisensa.
Ai, se olikin vain Milo Barrett. No eihän tässä sitten mitään hätää ollut. Urheilija oli tietenkin vihainen, kuka muka ei olisi tällaisen jäljiltä. Mutta cheerleader oli tottunut vihaisiin oppilaisiin, ja luetteli Milon niihin ehkä liian helposti.

Tytöt, keiden kanssa Mary-Ann oli ollut tekemisissä, katosivat yllättäen ympäriltä niin, että vain Mary-Ann ja Milo jäivät jälkelle. Oppilaat hiljentyivät katsomaan ja kuuntelemaan, kuinka Milo karjui blondille cheerleaderille täyttä kurkkua. Varmasti kenellekään ei jäänyt epäselväksi sitä, miten vihainen Milo oli.
"No buuhuu!" Mary-Ann huudahti, kun oli tarpeeksi kuullut Milon pilkkaa.
"Noi 'aivottomat kanat' on mun frendei. Sä et voi puhuu niille tolla lailla", cheerleader puolusti arvokkaasti ystäviään, jotka tosin olivat alkaneet liikkua epämukavasti aloillaan. Pitihän Mary-Annen nyt esittää, että hän välitti 'ystävistään'.
"Jos sä haluut jotakuta haukkua, hauku vaan mua. Pidä mun frendit kaukana tästä", Mary-Ann lisäsi kättään heilauttaen. Noin, nyt oli ollut tarpeeksi ritarillisuutta, jotta hänen puolellaan olevat oppilaat olisivat vielä tämänkin välikohtauksen jälkeen hänen kavereitaa.

Cheerleader asetti nyt omat kätensä puuskaan ja silmäili Miloa varsin kiukkuisen oloisena.
"Minkä mä sille mahdan, että kaikki nyt vaan sattuu kiinnostaa tää sun ja Mandyn juttu. Sekä teijän lapsi. Mä vaan kerroin mun parille frendille ja ne kerto eteenpäin. Meitähän kiinnostaa teijän juttu, eiks teijän pitäis enemmänkin olla ilosia siitä? Mandyki on päässy takaisin elävien kirjoihin", Mary-Ann sanoi piikittelevästi hiljaisemmalla äänellä, jotta kaikista tarkimmatkit kuuntelijat eivät heitä kuuntelisi.
"Turha tulla mulle mitään valittaa. Mitäs oman soppas keitit", M.A tiukkasi vielä. Hän oli valmis lopettamaan tämän keskustelun tähän.

Milo naurahti räkäisesti tytön buuhuttelulle ja katsoi toista hieman jopa säälivästi, kuinka joku pystyikin olemaan noin tyhmä ja ärsyttävä. Varmasti hyvä tulevaisuus tulossa tuolle neidille, luuli varmasti että tällaisellä menolla selviäisi pitkällekin. Saisi varmasti hyvän ammatin ja kaikki rakastaisivat, tuskinpa.
"No buhuu ittelles vaan, ja mä saan puhua kenelle haluun, mitä haluun. Aivan kuten säkin saat levitellä turhia juoruja ja kaikkea muuta paskaa kokoajan", Milo ärähti sitten taas ja katsoi yhä vihaisesti suoraan Mary-Anneen. Nuorukaista ei kiinnostanut pätkääkään mitä muut hänestä ajatteli, mutta valitettavasti Mandyä kiinnosti. Ja pitihän nyt Mary-Annelle antaa luu joskus kurkkuun.
"Kato pitää noi sun niin kutsutut ystävät ottaa mukaan, et ne tajuais, tai siis jos tajuaa, että niistä tulee kohta samanlaisia vihattuja kusipäitä niinkun sustakin. Etkö tajua, ettei oikeesti kukaan helvetti pidä susta. Kaikki vaan esittää sun seurassa, koska oot tommonen saatanan ärsyttävä huora, josta ei muuten tuu kun harmia, ellei tyttöä pidetä iloisena", Milo sanoi sylki lentäen ja katseli välillä niihin Mary-Annen 'ystäväiin'

"Sinä kerroit muutamalle, taitaa toi matematiikka olla neidin vahvin laji selkeästi. Ootas. Tässäkin on nyt viis tyttöä sun lisäks, joille just olit alkamassa juoruta. Että muutamat on housuissas", Milo murahti ja katsoi kiukustunutta Mary-Annea taas.
"Kiinnostaa ketä kiinnostaa, mutta voisit pitää tietos omina silti. Helvetti osaan mä omat asiani kertoa, jos niissä olis jotain kivaa kerrottavaa", Milo jatkoi sitten yhä ärsyyntyneenä ja lähestyi askeleem Mary-Annea.
"Oon ehkä keittänyt sopan, mutta en kaivannut siihen enempää keittäjiä hämmentämään. Ainiin, mut et taida tajuta vertauskuvia, tarkotan siis etten mä sua tartte tähän hommaan. Ja helvetti, jätä Mandy rauhaan. Niin, sori mä en kato tykkää ja rakasta sua, kun kato tykkään toisesta tytöstä. En susta, vaan Mandystä. Sekös vasta varmaan sun isolle egolle on kiva asia, eikö?"

Milo ei selvästikään ollut aikeissa lähteä. Toinen alkoi vain enemmän karjua ja haukkua Mary-Annea muiden oppilaiden edessä, mikä ei sopinut blondille sitten lainkaan. Voi ehei, Milo Barrett ei tosiaankaan tulisi saattamaan Mary-Annea huonoon valoon, vaan toinen saisi nyt tässä ottelussa köniinsä.
Niin, siis sanallisesti köniinsä.
"Toi sama virsi on kuultu ennenkin", M.A ilmoitti välinpitämättömästi, kun Milo sanoi, ettei kukaan muka blondista oikeasti pitänyt.
"Hei haloo. Jos musta ei pidettäis, niin mulla ei ois näin paljon valtaa", cheerleader huomautti ja asetti molemmat kätensä lantiolleen alkaen nojata enemmän oikean jalan puoleen.
"Eikä mua kuunneltais näin hyvin", tyttö lisäsi vielä ja katsoi Miloa toinen kulma vihjailevasti koholla. Mary-Annelle tosin oli yksi ja sama, pidettiinkö hänestä vai ei. Häntä kuitenkin pelättiin. Tai osa pelkäsi. Mutta oli hänellä kuitenkin vielä niitä, jotka oikeasti arvostivat häntä ystävänä.

Kun urheilija oli saanut viimeisenkin puheenvuoronsa ääneen sanottua, ei M.A voinut kuin purskahtaa ivalliseen nauruun.
"Vai pisti Mandy sut asialle? Mitä, eikö se uskaltanu ite tulla mulle puhumaan? Haha, tosi niinku uskottavaa", cheerleader tokaisi ja virnuili voitonriemuisasti.
"Noin siinä 'parisuhteessa' aina käy. Nainen alkaa pompotella miestä. Mmmm, sori Milo, mutta mitä mä Mandya tunnen, niin se osaa pompotella aika taidokkaasti."
Jep, M.A ei vain osannut pitää sievää suutaansa kiinni. Miksi hänellä olikaan niin valtaisa taipumus voittaa jokainen sanataistelu?

Milo naurahti taas räkäisesti toisen sanoille. Tyttö taisi kuvitella itsestään todellakin liikoja, haavemaailmassa oli kyllä kieltämättä varmasti ihana elää. Harmi vain, että nyt tyttö saisi tulla hetkeksi pilvilinnoistaan taas maanpinnalle tervehtimään oikeaa elämää.
"Ehkä se on kuultu siks, että se on totta", Milo tokaisi Mary-Annen kasvoille.
"Hah, mitä valtaa? Vallaksko sä sanot juorujen levittämistä? Anna mun nauraa", Milo tuhahti ja katseli yhä tiiviisti Mary-Annea suoraan silmiin. Tämä ei jäisi tähän, Mary-Ann saisi kokea oman pilkkansa omaan nillkkaansa. Parhaiten se tietenkin onnistuisi kertomalla koko koululle suoraan tämän juorun alkuperä, näin Mary-Ann ei ainakaan saisi enempää kunniaa tästä niin hienosta juorusta.

"Mandy ei liity tähän mun tulemiseen mitenkään. Ja mitä mä Mandyä tunnen, niin se vasta uskaltaisikin tulla. Ja sä kyllä häviäisit tappelussa sille naiselle kymmenen nolla, ihan vaan vinkiks. Etten lähtisi sinuna ees yrittämään", Milo tokaisi taas toisen ivalliselle naurulle ja oli unohtanut kaikki kuuntelevat korvat ympäriltään.
"Ai aina käy parisuhteessa näin. Voi rukka Dannyäkin sitten, pitäis varmaan kertoa sille nää sun sanat. Tietäis Danny vähän, mitä odottaa teidän ihanalta tulevaisuudelta. Niin, mä tiedän susta ja Dannystä. Meidän rakkaalla seksihirmu Mary-Annella onkin suhde!", Milo sanoi sitten viimeiset sanat hieman kuuluvammin. Eihän poika oikeasti tiennyt paljoakaan Dannystä ja M.A:sta. Mutta tarpeeksi kuitenkin.
"Ainiin, eihän tästä tainnut saada puhua. Hupsis", Milo naurahti sitten ja peitti suurieleisesti kädellään suunsa.

"Tiedätkö mitä, sä saat lähteä nyt mun mukaan tonne vahtimestarin huoneelle..", Milo sanoi sitten mietiskellen. Niin hän haluaisi kertoa koko koululle itse kaiken Mandystä ja Jasperista, ja Mary-Ann saisi auttaa sisäänpääsemisessä. Tunnetusti M.A:han osasi nuo hommat.
"Eikä mitään muttia"

Jopas Milo alkoi oikeasti käydä hermoille. Ei Mary-Ann ennen ollut noin kostonhimoista ihmistä tavannut. Ei tässä tosin mitään hätää ollut, ainahan tällä cheerleaderilla oli jotain sanottavaa asiasta kuin asiasta.
Ainakin niin hän tahtoi uskoa.

Mutta sitten Milo mainitsi erään nimen, joka sai M.A:n silmät suurenemaan ihmetyksestä.
"MITÄ, mitä sä oot kuullu", blondi sihahti ja kangistui. Ei kukaan hänestä ja Dannysta tienneet? Eihän? Ei Mary-Ann ainakaan mitään ollut kuullut, että joku tietäisi. Ja mikä suhde muka? Eihän heillä ollut mitään suhdetta!
Mary-Ann rauhoitteli hetken aikaa kiihtynyttä mieltään ja ilme palautettiin jälleen tiukaksi.
"Oot kuullut väärin. Ei meillä oo mitään suhdetta. Mitä sä muka kuvittelit", tyttö totesi ja yritti nauraa ohimennen, mutta yritys kuulosti hyvin teennäiseltä ja pakotetulta.
Varmasti Milo vain bluffasi. Niin, bluffasi. Yritti samaa tekniikkaa kuin Mary-Ann. Vohou, se ei tulisi koskaan onnistumaan, sillä M.A saisi toisen kyllä kiinni bluffauksesta.

Sitten Milo jo sanoi, että tytön pitäisi lähteä hänen mukaansa vahtimestarin huoneelle. Ai siis minne?
"Miks mä muka lähtisin? Et sä voi pakottaa", cheerleader sanoi vastaan ja katsoi Miloa epäilevästi. Se, mitä urheilijalla oli mielessä, ei varmasti ollut mikään kiva asia.

Milo huomasi osuneensa arkaan paikkaan, kun Mary-Annen ilme muuttui kuullessaan nimen Danny. Eli siis nuorukainen oli kuullut tai siis saanut ongittua oikeita tietoja itselleen. Nathan oli jotakin puhunut Dannystä ja Mary-Annesta ja sitten muutenhan tiedonhakeminen olikin helppoa.
"Pikkulinnut vähän viserteli. Ja no, kyllähän mä Dannyn tiedän niin..", Milo vastasi hieman ympäripyöreästi. Kyllähän Milo oli Dannyä klikkien ansiosta nähnyt ja joskus vaihtanut pari sanaakin, niin ja juoruthan kulkivat koulussa noin muutenkin. Urheiljat tiesivät yllättävän paljon asioita, aivan kuten cheerleaderitkin.
"Niin varmaan, miks olisit noin peloissas ja säikähtänyt. Onhan teillä selkeästi jotakin, kato nyt tota punaakin sun sievillä poskipäilläs", Milo naurahti sitten kylmästi toisen sanoille. Kerrankin M.A oli umpikujassa, kerrankin juoru oli osunut omaan nilkkaan ja sekös tyydytti Milon mieltä.

"Hmm.. No jos sä et lähde, niin.. mä voin vähän jatkaa tätä juttua. Tuolla urheilijoiden pukuhuoneessa yllättävän paljon alkaa juorut levitä ja no, kyllähän sä tiedät loput", Milo totesi virnuillen ja silitteli leukaansa. Nuorukainen katsoi sitten Mary-Annea käskevästi.
"Joten jos haluut säilyttää ton sun ei-mitään-suhteita-ikinä -mainees, niin lähdet vaan mukaan kiltisi", miehenalku toisti ja otti muutaman askeleen vahtimestarin huonetta kohden. Nuorukainen katsoi ja varmisti, että Mary-Ann lähtisi mukaan.
"Niin ja.. mä tiedän vähän muutakin yllättävää susta, joten älä kokeile mun rajojani näiden juorujen suhteen"

"Haista jätkä paska", Mary-Ann tiukkasi kiukkuisena, kun Milo kehtasi yhä uudelleen vetää Dannyn mukaan heidän keskusteluunsa.
"Ai onks tää nyt niinku olevinaa joku kosto mulle? Miks sä ees haluut mulle kostaa, enhän mä oo tehnyt sulle juuri mitään!" Mary-Ann puolusteli itseään ja asetti toisen kätensä rinnalleen. M.A koki olevansa viaton uhri, jonka Milo oli vain randomilla väkijoukosta napannut. Ei Milolla ollut oikeutta puhua hänelle noin!

Milo alkoi uhkailla, ja siitäkös Mary-Ann ei pitänyt sitten yhtään. Hän ei tahtonut joutua urheilijoiden ensimmäiseksi syrjimäksi cheerleaderiksi. Se vain alentaisi blondin mainetta koulussa!
Joten tytöllä ei ollut juuri muita vaihtoehtoja kuin lähteä Milon mukaan kohti vahtimestarin huonetta. Kävellessään Milon ohi M.A mulkaisi urheilijaa kiukkuisesti. "Tää ei todellakaan tuu jäämään tähän.." tyttö mutisi vaarallisesti hampaitaan yhteen purren. Milo saisi vielä oman kostonsa, se oli päätetty. Sillä tätä tyttöähän ei pompoteltu näin!

Mary-Ann saapui ensimmäisenä vahtimestarin huoneelle, jolloin hän koputti ehkä liiankin väkivaltaisen kovaa huoneen oveen. Cheerleaderia kiukutti niin paljon se, että Milo oli onnistunut häntä uhkailemaan. Hemmetti, ja mitä se muka vahtimestarilta tahtoi?

Milo ei voinut kuin virnistellä tytön kiroamisille, Mary-Ann oli melkoisen huvittava kiukkuisena itseasiassa. Nuorukainen ei vain pystynyt olemaan pokalla naamalla juuri nyt. Koko tilanne miellytti tällähetkellä Miloa hyvinkin paljon. Kulmia nostettiin kasvot virneessä toisen kysymykselle.
"Ai et oo tehnyt juuri mitään? Sulla taitaa olla joku alkava dementia sitten", Milo totesi kysymykseen kysymyksellä ja tuhahti. Käsi raapi hetken solisluun tietämiltä ja silmät harhailivat ihmismassoissa.
"Kosto, en nyt kyllä sanois niinkään kuitenkaan", Milo sanoi sitten vielä virnuillen.

"Eiköhän tää tuu jäämään tähän, tai siis en usko et haluut lähtee kilpasille mun kanssa. Käy vielä huonosti", Milo naurahti sitten kylmästi toisen sanoille. Kyllä poika keinot osasi aivan kuten Mary-Annkin, niin ja olihan nuorukaisella kaverina Mary-Annen rakas veli Nathan, hah. Nathan oli enemmän Milon puolella kuin pompottelevan sisarensa, niin no enemmänhän sitä muutenkin ystäviä tuettiin. Miehenalun kasvot olivat tällähetkellä omahyväisessä virneessä, kun parivaljakko saapui vahtimestarin huoneen ovelle. Hienoa. Suunnitelma tulisi onnistumaan.

Vahtimestari tulikin pian ovensa avaamaan ja katseli kahta nuorta hämillään.
"Hmm.. mitäs asiaa teillä on?", tämä kysyi sitten ja loi katseensa molempiin nuoriin.
"Mary-Annella on jotain kuulutettavaa, eikö vain, M.A?", Milo vastasi sitten nopeasti ja loi käskevän katseensa taas Mary-Anneen. Pieni ystävällinen hymy kasvoillaan nuorukainen katseli nyt vahtimestaria ja sitten hetken Mary-Annea.

Mary-Ann sähisi kiukusta, ja sen pystyi kuka tahansa hänet näkevä huomaamaan. Tyttö ei todellakaan ollut tottunut siihen, että hän oli pompoteltavissa. Tämä oli epäreilua! Niin epäreilua! Milo saisi niin pitää varansa, kun tästä päivästä selvittäisiin. Mary-Ann yritti jo mielessän kehitellä suunnitelmaa tuon ärsyttävän ja... Itseään täynnä olevan urheilijan pään menoksi!

Vahtimestari avasi oven ja loi kysyvän katseen parivaljakkoon. Kun Milo sanoi, että Mary-Annella olisi jotain kuulutettavaa, ei tyttö voinut olla inahtamatta hiljaisesti. Voihan helvetin helvetti, mitä tuo vitun Milo oli oikein ehtinyt suunnitella tytön pään menoksi?
Milon katse oli hyvin käskevä, eikä tytöllä luultavasti ollut valinnanvaraa. M.A vetäisi keuhkonsa täyteen happea ja katsahti vahtimestariin merkitsevästi. "Joo, mulla ois tosi tärkeetä kuulutettavaa. Päästäiskö me kuuluttaa?" tyttö esitti viattoman kysymyksen, johon kukaan ei voisi vastata kieltävästi.
Eikä tälläkään kertaa kukaa hänen pyyntöään torjunut.

Vahtimestari laski heidät sisälle ja tuo ehti hetken aikaa seistä huoneessa nuorten kanssa, kunnes hänen puhelimensa soi. Vahtimestaria luultavasti pyydettiin tulemaan jonnekin pikaisesti, ainakin siihen malliin mies puhelimeen puhui.
"Tulen kohta takaisin. Käyttäytykää asiallisesti", vahtimestari komensi ja poistui kiireisesti huoneestaan. Kun ovi pamahti kiinni, siirsi Mary-Ann kiukkuisen katseensa urheilijaan.
"Mitä vittua sulla on mielessä?"

Milo nyökkäsi vastauksensa vahtimestarille, joka sopivasti katosikin pois huoneestaan. Hienoa, nyt ainakin varmemmin pystyi toteuttamaan tämän 'kerron-kaikille-kaiken' -suunnitelman. Nuorukainen virnuili kulmat koholla Mary-Annen kysymykseen vastaamatta mitään. Poika katseli hetken kuulutusjärjestelmää ja lukaisi ohjeen, joka oli sen vieressä. Jaa, eli koodi ja sitten vain vihreää ja sitten lopuksi pitäisi painaa punaista, että saisi kuulutuksen pois päältä. Täydellistä.
"Kohta näät", Milo totesi sitten keskittyneenä ja asteli Mary-Annen eteen, jotta pääsi lähemmäksi laitetta. Poika paineli ilmoitetun koodin laitteeseen ja katsahti olkansa yli vielä M.A:han.

Sitten nuorukainen painoi hengähdettyään vihreää nappia ja oli hetken hiljaa.
"Terve vaan kaikki Astonin oppilaat ja opettajat, täällä puhuu kaikkien nyt juoruama Milo Barrett, messisä täällä kuulluttamassa on kaikkien rakastama Mary-Ann McAllister. Sanoppa Mary-Ann nyt hei kaikille", Milo puhui hilpeästi ja yritti pidättää mahdollisimman paljon nauruaan, joka oli jo tulossa.
"Joo, eli Mary-Annhan aloitti sellaisen juorun, että mulla ja Mandyllä olisi suhde ja lapsikin. Mut tiedättekö mitä! Se on ihan totta, minä Milo Barrett rakastan Mandy Landonia ja meillä tosiaankin on yhteinen poikalapsi. Ja arvaattekos mitä muuta kivaa, nimittäin me jopa asutaan yhdessä. Voitteko uskoa? En minäkään, mutta totta se on", Milo jatkoi sitten hieman uskottavammalla äänensävyllä ja hymyili itsekseen. Noniin, nyt kaikki tietäisivät.
"Eli nyt kun te kaikki rakkaat oppilasystävämme tiedätte asian, niin eiköhän sen juoruamisenkin voi jättää sikseen. Jos haluutte jotain ihanaa tietoa lisää, niin senkus tuutte kysymään, kyllä mä voin yrittää selvittää päätä askarruttavia kysymyksiänne", Milo totesi sitten vielä. Sitten nuorukainen kääntyi Mary-Anneen ja katsoi toista suoraan silmiin, ilmeellä 'siitäs sait'. Kuitenkin poika oli unohtanut painaa kuulutuksen pois päältä, eli kaikki puhe tulisi vielä kuulumaan ihmisille.

Wohou, Milon ilme kertoi jo aika paljon siitä, mitä tuleman piti. M.A katsoi Miloa epäuskoisena, ja kun miehenalku otti askeleita kuulutuslaitteen luo, ilmestyi cheerleaderin kasvoille epäuskoinen virne. "Ei sulla ois pokkaa", blondi ilkkui. Valitettavasti hän oli väärässä. Milolla oli pokkaa.
Vaaleaverikkö katsoi urheilijaa tyrmistyneenä, joka puhui nyt julki omia asioitaan koko koulun kuuleville korville. No, mikäs tässä ollessa. Milo kertoi kaikille tämän hetken kuumimman puheenaiheen, joten Mary-Annenhan pitäisi tästä olla Milolle kiitollinen. Toisaalta tyttö oli hitusen ärtynyt sen takia, ettei päässyt itse jakamaan tätä juorua.

Kun Milo lopetti kuulutuksen, loi Mary-Ann tähän kummastuneen katseen. "No, onks herralla nyt sitte paljon parempi olo?" Mary-Ann kysyi ja naurahti pilkallisesti. "Et vaan voinu jättää tätä levittämistä mun käsiin? Piti sitten ite kertoo tää kaikille? Ihan sama, sä oot kuitenkin jo nolannu ittes ihan täysin", cheerleader puhui ja heilautti käsiään välinpitämättömään tyyliin. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, että kuulutuslaite oli yhä päällä. Ihmiset olivat pysähtyneet paikoilleen kuuntelemaan tätä eriskummallista kuulutusta. Opettajatkin olivat jähmettyneet paikoilleen, eikä kukaan heistä vaikuttanut tekevän elettäkään estääkseen tämän kuulutuksen jatkumisen.

"Sä oot kyllä niin outo jätkä", Mary-Ann totesi ja katsoi Miloa nyt toinen kulma koholla. "Just sunlaiset täytyy ilmiantaa. Teistä saa aina iloa ja mikä parasta, juoruttavaa. Sillä me eletään. Tai no, ainakin mä elän. Voi että mun tekis niin mieli pilata toi sun niin happy happy elämäs, tiedätkös? Mua ärsyttää, kun sä pompit mun nenille noin omahyväsesti. Sun kannattaa olla varovainen mun kanssa, koska mä voin tehdä melkein mitä vain. Mua pitäis oikeasti pelätä. Mä voin tuhota kenen tahansa elämän pelkästään sormia napsauttamalla. Mutta suhun mun uhkailut ei nähtävästi taida toimia. Mun täytyy siis keksii sun varalles jotain muuta. Että varaudupas siihen", cheerleader puhui vaaralliseen sävyyn ja mulkoili Miloa yhä vihaisesti. Silloin huoneeseen kuitenkin ilmestyi perin pohjin kummissaan oleva vahtimestari, joka katsoi nuoria kummastuneena sekä vihaisena. Hän ei sanonut mitään, näytti vain ovea nuorille.

----

"... minä Milo Barrett rakastan Mandy Landonia ja meillä tosiaankin on yhteinen poikalapsi. Ja arvaattekos mitä muuta kivaa, nimittäin me jopa asutaan yhdessä. Voitteko uskoa?"
Mandy kuunteli jähmettyneenä tuota outoa kuulutusta, jonka kuulivat koko koulun oppilaat. Häneen luotiin useita katseita, mutta tyttö ei laskenut niitä. Hän oli mennyt aivan punaiseksi ja toivoi, että kuulutus loppuisi pian. Okei, olihan tuo tavallaan suloista ja näin, mutta... He olivat sentään koulussa, mikä oli idioottien oppilaiden tyyssija! Voih, Milo, minkä teitkään!
Mandy piilotti kasvonsa käsiinsä, jolloin hänen huulenpielensä alkoivat pelottavasti nykiä ylöspäin. Hyvä on, myönnettäköön, että tyttö piti Milon tekoa rohkeana ja... Romanttisena. Noniin, nyt se sanottiin. Mandy harvemmin ajatteli mitään romanttisena. Haha. Hän oli niin nirhaamassa Milon, kun hän sen jätkän seuraavan kerran näkisi.

Mary-Annen ääni jatkoi kuulutusta, jolloin Mandy ei voinut muuta kuin virnuilla tyytyväisenä. Mary-Ann kai luuli, että kukaan ei enää häntä kuulisi. Siitä sait, senkin lehmä.

Milo katsoi tyttöä huvittuneesti, eikä voinut enää pidättää nauruaan. Kuinka lapsellinen joku ihminen osasikaan olla, ehkä Mary-Ann joskus aikuistuisi, tai no, todennäköisesti ei. Milo remahti nauramaan välinpitämättömästi Mary-Annen sanoille ja heilautti matkien kättään.
"On kuule paljon parempi olo. Enkä mä nyt sulle tätä kaikkea ihanaa kunniaa anna hienosta juorusta, tottakai mä haluan itse kertoa, ehkä jos joku muu juoruaisi niin asian olisi vaikka voinut antaa olla", nuorukainen vitsaili ja pidätteli hetken nauruaan taasen. Milollakaan ei ollut hajua, että kuulutuslaite oli vieläkin päällä.

"Ja sä oot helvetin sekopää nainen", Milo totesi toisen sanoille nauraen. Yksinkertaisesti pokan pitäminen ei tässä hetkessä tullut kuuloonkaan, ei ainakaan Mary-Annen seurassa. Toinen oli jotenkin niin.. niin hölmö ja ärsyttävä. Milo keskittyi parhaansa mukaan kuuntelemaan toisen huvittavaa saarnaa. Vai että M.A uhkaili, tuskinpa tulisi toimimaan Milolle.
"Sä et kyllä onnistu millään pilaamaan mun elämää, vaikka mitä yrittäisit. Kato mä omistan hieman isomman älykkyysosamäärän kun sä. Ja mähän en sun sanojas usko, sä ehkä pystyt pitämään tyttökavereistas ja joitakin jätkiä pikkusormies ympärillä, mutta et kaikkia. Et todellakaan. Ja mä en kuulu noihin ihmisiin. Ehkä Danny on sun tossun alla ja jotkut muutkin jätkät, mutta arvaa mitä: ainoa asia miks ne sua kattoo, on se, että sä näytät hyvältä ja oot tarpeeks tyhmä antamaan sillon kun ne haluaa", Milo jatkoi ärsyyntyneellä äänensävyllä toisen puheita, mutta joutui lopettamaan kun vahtimestari saapui huoneeseen. Samassa poika katsahti laitteeseen ja huomasi valon, joka ilmoitti sen päälläolosta. Paskat, Miloa ei kiinnostanut että kaikki kuuli keskustelun, mutta Mary-Annea saattoi kiinnostaa. Kun nuoret kävelivät kohti ovea naurahti Milo.
"Arvaa mitä, koko koulu just kuuli kaikki sun ja mun keskustelut. Eiks oo kiva, et kaikki tietää nyt Dannystä ja siitä, kuinka itse kerroit asioistasi", Milo naurahti kylmästi.

Ja Milo kehtasi edelleen häntä haukkua! Miten... Miten törkeää! Mary-Ann ei enää tahtonut kuulla Milon haukkumisia, tyttö oli todellakin saanut tuosta urheilijasta tarpeekseen. Sekopää, Mary-Anneko? Kuka se tässä äsken oli koko koululle toitottanut elämäänsä? Niin, puhuisi vain omasta puolestaa.
Cheerleader kivahti loukkaantuneesti, kun urheilija edelleen jatkoi hänen pilkkaamistaan. Milon puheet alkoivat käydä vain entistä henkilökohtaisemmiksi, eikä M.A pitänyt lainkaan tästä muuttuneesta keskustelusta. Hän oli niin.. Niin... Niin turhautunut ja helvetin kiukkuinen! Kuinka muka yksi urheilija saisi tämän aikaiseksi!

Mutta sitten tuo jätkä sanoi jotain, mikä sai tytön pysähtymään niin kuin olisi seinään törmännyt. Kauhistuneeksi vääntyneet kasvot käännettiin nopeasti kuulutuslaitteen puoleen. VOI VITTU!
Mary-Ann näytti siltä kuin hän olisi voinut alkaa kiljua kuin palohälytin. Hänen kasvonsa olivat lehahtaneet punaisiksi ja suu oli loksahtanut auki muodostaen suuren o:n. Mitä hän olikaan sanonut kaikkien kuullen? Oliko hän mennyt möläyttämään jotain sellaista, mikä romuttaisi hänen asemansa koulussa? Ei, ei ainakaan Mary-Ann mitään niin vakavaa tainnut sanoa. Mutta hän oli kuitenkin puhunut alentavasti muista Astonin oppilaista. Voi helvetin helvetti... Onneksi Mary-Ann osasi näytellä, jolla saatiin yleensä tämän tyyppiset vastoinkäymiset korjattua. Ainakin jotenkin.

"Milo Barrett", M.A kivahti, kun he pääsivät ulos vahtimestarin huoneesta. Kaikki, jotka seisoivat vahtimestarin huoneen lähellä, siirsivät katseensa vahtimestarin huoneesta ulos astuneisiin parivaljakkoon. Osa katsoi Mary-Annea halventavast ja osa katsoi Miloa ihmeissään. "Mä niin toivon, että sulle tapahtuu jotain ikävää tän takia", Mary-Ann sanoi hyvästiksi, nyrpisti loukkaantuneesti nenäänsä ja katosi nopeasti paikalta posket punaisina lehottaen.

//M.A poistuu ;------------D

Milo ei voinut olla virnuilematta, kun huomasi Mary-Annen punastuvan. Hahahaha, siitäs sai, kerrankin ansionsa mukaan. Toivottavasti Mandy olisi ylpeä pojastaan, ainakin Milo oli ylpeä nyt itsestään ja se varmasti näkyi ulospäinkin. Kasvot olivat onnellisessa virneessä ja M.A:n kiukku vaan paransi oloa.
"Onni on mun mukana", Milo totesi rennosti ja jäi sitten katsomaan Mary-Annen pois menoa. Noin, päivän kosto oli tehty ja nyt voisi vaikka lähteä kahville jonnekkin. Tai jotain. Nuorukainen ei piitannyt piiruakaan toisten katseista, mikään ei voisi enää pilata tätä päivää.

// Ja THE END?