perfect match, don't you think?

//joo mie nyt aloitin tän kaikesta huolimatta ku iski inspis x> beebeen tyyli tuossa vielä, ja koska oon tunnetusti kenkä- ja laukkufriikki, niin kenkulit ja laukku.

Jotkut väittivät, että tämä sokkotreffijuttu oli suosittujen operoima ja sen takia tuo nelikko ei ollut osallistunut juttuun ollenkaan. Toiset sanoivat, että tämä oli kierojen opettajakuntalaisten kehittämä yritys saada kerma tutustumaan alempiklikkiläisiin, tosin monet tyrmäsivät tämän teorian. Kukaan opettajista kun ei vaikuttanut siltä, että olisi viitsinyt käydä jotain sokkotreffisoopaa järjestämään - paitsi ehkä se ylitarmokas uskonnonopettaja tai ehkä opinto-ohjaaja. Kyseinen teoria kuulosti, kuten mainittu, useimmista erittäin kaukaahaetulta.
Bianca McIntosh kuului siihen leiriin, joka uskoi suosittujen pyörittävän hommaa. Tyttö oli ilmoittautunut mielenkiinnosta mukaan, varmana siitä että saisi itselleen laadukkaan deitin - olihan hän sentään kuuluisa, ihana ja suositutkin rakastivat häntä, joten Biancan mahikset mainioon seuralaiseen olivat korkealla. Onneksi BeeBee ei ollut ehtinyt kuulemaan joidenkin kermalaisten huonosta munkista parien kanssa. Jos tyttö olisi saanut tietää cheerleaderkollegojen kohtaloista (erityismaininta Marla Morganille ja M.A McAllisterille), olisi Betsy saattanut jättää ilmestymättä paikalle.

Oikeastaan pois jääminen oli ollut muutenkin aika lähellä - Bianca oli saanut tietää treffiensä ajankohdan vain pari tuntia aiemmin, tekstiviestillä. Tyttö oli ollut pelaamassa tennistä juuri tuolloin, ja voitte vain uskoa että hän oli panikoinut aika maukkaasti saadessaan yhtäkkiä tietää, että kahden tunnin kuluttua pitäisi olla Dusty'sin edessä. Bee oli ehtinyt juuri ja juuri käymään suihkussa, meikkaamaan ja nykäisemään jotakin nopeasti päälleen, mutta hiustenlaitossa hän oli joutunut tyytymään rakkaan Jungrinsa apuun.

Ja tuo tekstiviesti... se oli nimenomaisesti sanonut että Biancan tulisi olla Dusty'sin ulkopuolella, oven läheisyydessä, ja ranteeseen pitäisi kiepauttaa sähkönsininen nauha. Tekstiviestin mukaan nauhan tarkoituksena oli toimia "tuntomerkkinä", ja että BeeBeen seuralainen tunnistaisi tytön siitä. Blondi oli hieman katkera - olisihan tekstarin lähettäjän pitänyt tietää että Bianca McIntoshin vaatevarastoon ei kuulunut sähkönsininen. Nauhan huono värisävy teki särön tähän muuten suht hyvin yhteensopivaan asukokonaisuuteen, johon oli kyllä eksynyt harmillisen vähän vaaleanpunaista. Ja liian vähän rusetteja. Ja pitsiä ja röyhelöitä. Jungrin mukaan sokkotreffeillä tulisi kuitenkin pukeutua suht asiallisesti - ei liian ylilyövästi, eikä missään tapauksessa liian juhlavasti tai paljastavasti.

Betty huokasi, näpräsi sinistä nauhaansa ja alkoi huomaamattaan keikkua koroillaan, hiuksiaan välillä pöyhien ja ympärilleen katsellen. Tyttö näytti melkein normaalilta, eikä miltään tyhmyyden perikuvalta, joka hän oikeasti oli.
Jäätee tekisi kyllä terää. Aurinko paistoi niin kuumasti.
Mutta ensin pitäisi saada se deitti paikalle....

Jared Hawkins ei ollut koskaan kuullutkaan mistään yhtä typerästä keksinnöstä kuin sokkotreffit. Siitähän ei ikinä tiennyt, millaisen naisen saattoi saada parikseen, eikä hänellä ollut aikomustakaan viettää hetkeäkään naisen kanssa, joka ei kiinnostanut häntä paskan vertaa, tai miellytti ulkonäöllisesti häntä yhtä paljon kuin vanha saapas. Ja toisekseen hän ei todellakaan ollut niin epätoivoinen, että olisi joutunut turvautumaan tällaiseen saadakseen naista, ei helvetissä. Tästä voimme päätellä, että Jared piti tällaista touhua naurettavana, lapsellisena ja erittäin, erittäin epätoivoisena.

Mutta koska nyt hän oli joutunut kavereidensa ilmoittamana tähän mukaan, eikä kieltäytyminen tullut kysymykseenkään, vaikka olisi kuinka mieli tehnyt: hän oli vielä mennyt lyömään mukavasta summasta vetoa kaverinsa kanssa, millaisen naisen hän saisi parikseen, jaksaisiko hän katsella tuon naamaa kauempaa kuin vartin ja vielä siitäkin, päätyisikö hän viettämään iltaa tuon mukaan – tai pikemminkin, päätyisikö tuo onnellinen neitokainen hänen mukaansa.
Joten Jared ei saattanut kuin toivoa, että hänen partnerinsa olisi kaunis, älykäs, kermalainen ja sellainen, jonka hän saattaisi kelpuuttaa seurakseen yhdeksi illaksi. Ehkä parhaimmassa tapauksessa useammaksi, mutta nuori herra Hawkins ei laskenut mitään sen varaan, vaan toivoi mielessään voittavansa edes osan vedoista, ettei jäisi aivan tappiolle.

Kaiken kruunasi se, että hän oli saanut tietää asiasta vasta paria tuntia aikaisemmin, ja hän oli joutunut perumaan sille hetkelle suunnitellut menonsa. Luojan kiitos ei mitään maailmaa kaatavaa, muuten joku olisi saanut kuulla kunniansa.
Joka tapauksessa, Jared istui valkean Aston Martin–avoautonsa penkillä suunta kohti Dusty'siä, jossa hänen oli määrä tavata se kuuluisa sokkotreffiparinsa. Nuorukaisella oli yllään mustat farkut ja sini-ruudullinen kauluspaita, joka korosti mukavasti Jaredin sinisiä silmiä, kenkinä toimivat luonnollisesti uutuuttaan hohtavat Lacostet. Ranteesta löytyi tietysti se sähkönsininen nauha, mikä oli treffipaikasta ja sellaisista kertovassa tekstiviestissä mainittu hänen parinsa tuntomerkiksi, mutta se oli kylläkin piilossa kauluspaidan hihan ja Rolexin alla.

Saatuaan Aston Martininsa parkkiin Dusty'sin pihaan, nuorukainen astui ulos autostaan, suki hieman hiuksiaan (jotka tosin olivat jo ennestään täydellisesti, mutta silti), suoristi paitansa helman ja nappasi auton avaimet taskuunsa.
Seuraavaksi ohjelmanumerossa oli sen seuralaisen etsiminen. Puhe oli ollut pihasta, tarkemmin oven läheisyydestä... Katsetta kierrätettiin pikaisesti Dusty'sin pihan poikki.

Pihalla ei ollut mustahiuksisen hevariäijän lisäksi muita kun ovella seisova blondi, ja urheilija uskalsi olettaa, ettei häntä sentään yritetty parittaa jollekin jätkälle, joten Jared suuntasi kulkunsa kohti ovea, todeten lähempänä, että sehän hänen parinsa myös oli, kun tuolta löytyi se samainen sininen nauha.
"Sä taidat olla mun treffiseurani", nuorukainen totesi hymyillen toispuoleisesti päästyään tytön luokse, luoden silmäyksen toisen ranteessa olevaan nauhaan, katseen kuitenkin tarkastellessa tuon samoin tein joka millisentiltä läpi. Olihan toinen ihan sievä, ja kasvoilta Jared tunnisti tuon kuuluvan cheerleader-porukkaan. Nimi tosin ei tullut mieleen, kuten ei yleensä milloinkaan muulloinkaan, mutta urheilija ei antanut sen häiritä. Sitä paitsi, nämähän olivat sokkotreffit, ei ollut tarkoituskaan tuntea pariaan etukäteen…
"Mä oon Jared", esittäydyttiin sitten kuten hyviin tapoihin kuului, pienoisen virnistyksen käydessä nopeasti nuorukaisen huulilla. Ei tämä nyt välttämättä ihan niiin paha ollut...

Bianca kiinnitti tällä hetkellä yllättävän paljon huomiota ympäristöönsä, mistä johtuen hän äkkäsi heti valkoisen avoauton - taisi olla Aston Martin? - josta nousi yllättävän hyvännäköinen ilmestys. BeeBee tiesi heti, että tässä, VOI KYLLÄ!, tässä oli hänen deittinsä.
Tietenkin Betty käänsi katseensa heti pois tuosta yllättävän hyvännäköisestä ilmestyksestä, jotta vaikuttaisi siltä ettei toista ollut huomannut. Tyttö jatkoi hiustensa pöyhimistä, yrittäen laskea mielessään sekunteja siihen kunnes kuulisi deittinsä äänen vierestään, tosin pääsemättä vittätoista pidemmälle. Joko hän ei osannut sen enempää numeroita tai sitten hänen ajatuksensa olivat jo treffeissä. Veikkaisin itse vaihtoehtoa yksi.

Ja sitten tuon ääni kuului. Bianca käänsi heti silmänsä deittiinsä, jonka tyttö tarkasti vielä kerran katseellaan. Autosta ja rannekellosta päätellen herra ei ollut mikään köyhä - tottahan toki BeeBee tälläisen asian tajusi heti. Pojan nimenkin tyttö muisti nyt kun näki tuon lähempää, toinen nimittäin kuului koripallojoukkueeseen ja cheerleaderit tietysti olivat kannustamassa noita aina. Jenkkifutari olisi ollut kyllä varmaan herkullisempi tapaus, mutta kyllä koripalloilijakin kelpasi. Biancan kasvoille nousikin innostunut (ja sanoisinko jopa että jollain tapaa suloinen) hymy, ja tyttö nyökkäsi pojan esitellessä itsensä.
"Kyllä mä tiedän kuka sä olet", feikkiblondi ilmoitti hymyillen ja heilautti toista kättään tervehdykseksi. "Ja sä tietysti tiedät mut, mutta mä olen kohtelias, joten hei, olen Bianca. Bee, BeeBee, Betsy - pick your favourite."
BeeBee jatkoi sitten seuralaisensa tarkastelua, yrittäen vähän muistella juttuja, joita Jaredista oli mahdollisesti tyttöporukassa juoruttu. Harmillisesti mitään ei mieleen muistunut, johtuen ehkä siitä että Bianca ei ollut aiemmin Jarediin huomiota niin kiinnittänyt. Hän ei kyllä ymmärtänyt miksei! Toinen oli itseasiassa hyvinkin vaikuttava ilmestys, nyt kun tarkemmin tarkasteli... hihi, näistä sokkotreffeistähän saattaisi tulla kerrassaan mainiot.

"Käytkö sä, niinku, useinkin sokkotreffeillä?" Bee kysäisi saadakseen keskustelun soljumaan. Hän yritti parhaansa mukaan kuulostaa mahdollisimman älykkäältä ja asialliselta antaakseen fiksun vaikutelman itsestään. "Ai niin ja pitäisiköhän mennä sisälle... ja kumpi tarjoaa?"

// HAHAHAHAHAH :------------------------D tästä tulee mainiota.

Tyttö ilmoitti tietävänsä hänet ja Jared pyöritteli mielessään silmiään. No totta kai toinen tiesi hänet – kukapa ei olisi tiennyt? - mutta silti oli ihan asiallista esitellä itsensä, kaikesta huolimatta. Mutta kun blondi jatkoi, että hän tiesi toisen, kohosi koripalloilijan kulma muutaman asteen ylemmäs, mutta nopeasti ilme palautettiin neutraaliksi, pieneksi hymyksi lähinnä.
No jaa, eihän tämän.... Biancan tarvinnut tietää, ettei hänellä kyllä ollut alun perin ollut hajuakaan toisen nimestä. Siniset silmät kävivät vielä pikaisesti koko tytön läpi, ja toisen muuten aasialainen olemus jotenkin särkyi blondista hiuskuontalosta. Hawkins ei kuitenkaan uhrannut asialle sen enempää huomiota, äkkiäkös hiuksensa sai vaikka sinisiksi, jos kävi kaupassa, osti värin ja länttäsi sen päähänsä.

"Enpä oikeestaan, ensimmäiset siitä kastista", Jared vastasi lyhyen naurahduksen kera.
"Entäpä sinä?" esitettiin sitten vastakysymys samasta aiheesta. Näinhän tuon keskustelun saisi varmaan nopeammin luistamaan.
Urheilija ehti hetken ihmetellä tytön kysymystä siitä, kumpi tarjoaa – käviköhän Bianca useinkin treffeillä, joissa neiti itse tarjosi? Minkäköhänlaisia miehiä tuokin deittaili...
"No sinä tietenkin, kuinkas muutenkaan", nuorukainen lausahti sarkastiseen sävyyn, pojan naurahtaessa ääneen, kun tuo aukaisi oven ja viittoili tyttöä astumaan sisään kahvilaan.
"Jospa kuitenkin jätetään se rahapuoli mun huoleksi", Jared sanoi sitten astuessaan tytön jäljessä sisään kahvilaan, jossa vastassa oli pehmeä kahvintuoksu.

Muitta mutkitta Hawkins asteli tiskille, silmäillen tarjontaa sen aikaa, kunnes myyjä ilmestyi paikalle.
"Mitä sä otat?" kysyttiin katseen suuntautuessa Biancaan.

"Oi, tää on munkin eka kerta!" Bianca totesi... tai ehkä oikea sana olisi hihkaisi. Se siitä fiksusta ensivaikutelmasta sitten. Jungri olisi varmaan läimäyttänyt käden otsalleen, ja tullut neuvomaan BeeBeetä käyttäytymisessä, jos olisi ollut paikalla. Blondi meinasi itseasiassa jo melkein alkaa selittää siitä, miten oli ensin luullut että hänet pitäisi sokeuttaa näille treffeille - blind date, tiedättehän - mutta onneksi Jared oli jo ohjaamassa neitiä sisätiloihin. Herra Hawkins siis säästyisi Biancan älynväläyksiltä ainakin hetkisen. Toisen sarkasmi maksuasioiden suhteen suhahti myös täysin ohi, tyttö vain hymyili tyytyväisenä. BeeBeelle maksaminenhan ei olisi ollut mikään ongelma, hitto - yleensähän hänen deittinsä antoivat tytön maksaakin, hän kun oli tarpeeksi tyhmä suostuakseen siihen.

Kaksikko siis siirtyi sisätiloihin. Bianca ehti bongaamaan muutaman cheerleaderkollegan, joille tyttö vilkutti pikaisesti, jättäen nuo kuitenkin tirskumaan keskenään. Hänellähän oli treffit menossa! Kaikki huomio tuli kohdistaa seuralaiseen, joka oli kysynyt... niin, mitä tuo oli kysynyt?
"Öö", BeeBee mutisi ja kurtisti kulmiaan, yrittäen palauttaa Jaredin sanat mieleensä. "Jäätee", tyttö heitti täysin randomilla, suoden jälleen yleisölleen suloisen hymyn, jolla uskoi saavansa myötätunnon puolelleen. Myyjää se ei tuntunut vakuuttavan, tuo kun tuijotti Biancaa hetken hieman kummeksuen, ja sekunninsadasosan ajan blondi jo uskoi sanoneensa jotain typerää. Oi, mutta tietenkin!

"Jäätee, lighttina", Bee korjasi viileästi, uskoen näyttävänsä niin coolilta, niin coolilta. Tyttö nimittäin ajatteli, että myyjä oli vain hämmästellyt miten Bianca McIntoshin kokoinen tyttö voisi tilata rasvaisen jääteen! Haastavasti BeeBee kohotti vielä kulmiaan myyjälle, mutta käänsi sitten suloisen katseensa Jarediin. Hiuskiekura oli eksynyt tytön sormiin pyörimään, kun hän odotti mitä deitti tilaisi itselleen.

Takaa kuuluva tirskunta havahdutti Jaredia sen verran, että tuo loi silmäyksen olkansa yli, vain todetakseen, että pöydässä istui pari huutosakkiin kuuluvaa tyttöä. Oli yksi harvinaisen hyvä syy, miksei Hawkins ikinä käynyt treffeillä Dusty’sissä – koska se oli aina täyteen ammuttu Astonin oppilaita, eikä siellä saanut hetken rauhaa, vaikka pakkautuisi siihen kaikista perimmäiseen loosiin. Korviin kantautui väkisinkin tyttöjen äänet noiden keskustellessa kovaan ääneen Astonin uusimmista ja kuumimmista juoruista, ja Jaredia ei totta puhuen haluttanut kuulla edes vahingossa, kuka oli maannut ja kenenkin kanssa viime viikonlopun bileissä.

Nuori mies kuunteli sivusta kun tyttö tilasi jääteen, lighttina. Jaredilla oli vaikeuksia hillitä itseään purskahtamasta nauruun, lisäys oli kuulostanut huvittavalla tavalla samalta kuin Bond, James Bond -esittely. Tosin jokin sai jätkän epäilemään, ettei Bianca ollut tehnyt sitä tarkoituksella. .. Silmäiltyään ohikiitävän hetken pikkutyttömäisen oloista seuralaistaan, huomio käännettiin tiskin takana tilausta edelleen odottavaan myyjään.
"Kahvi mustana", tilattiin hetken pohdinnan jälkeen, vaikkei asiassa edes sen kummempaa pohtimista ollut – hän kun harvemmin tässä nimenomaisessa kahvilassa otti mitään muuta kuin kahvin mustana.

Jared ei edes kysynyt, haluaisiko Bianca ottaa jonkun leivoksen tai vastaavan itselleen – jo jäätee lighttina sisälsi varmaan liikaa kaloreita blondin makuun. Koripalloilija oli tottunut siihen, että hyvin harvoin huutosakkiin kuuluva tilasi ainuttakaan kakkupalaa, luultavasti lihomisen pelossa.
Niinpä Hawkins vain maksoi sen kummempia kyselemättä juomat, napaten tarjottimen, jonka päälle tytön tee ja hänen kahvinsa oli asetettu, käsiinsä. Poika kääntyi tutkailemaan kahvilaa, lähtien sitten kävelemään siihen kauimmaiseen loosiin, olettaen Biancan tulevan perässä ja toivoen, ettei huutosakkilaisten äänet kantautuisi aivan sinne asti.

Bianca heilautti huutosakkiystävilleen vielä sormiaan ikäänkuin hyvästiksi, ennen kuin kopisteli Jaredin perään vaaleanpunertavilla kengillään. BeeBeestä oli aika söpöä kun Jared otti näin miehekkäästi ohjat ja johdatti tytön Dusty'sin perimmäiseen nurkkaloosiin, piiloon ylimääräisiltä katseilta ja meteliltä ja kiinnostuneilta. Hih.

"Valitsit kivan spotin", Bee kommentoi seuralaisensa paikkavalintaa hymyillen tuolle aurinkoisesti. Laukkunsa tyttö asetti pöydälle (laukku se oli katsos liian nätti piilotettavaksi jonnekin penkille, ja liian kallis likaiselle lattialle) ennen kuin istuutui, napaten kuitenkin vielä tarjottimelta jääteensä. Dusty'sin jääteet olivat siitä kivoja, että niissä tuli mukana pilli, jolla saattoi leikkiä. Siinä olikin yksi syy sille, minkä takia ice tea oli BeeBeen vakiojuoma. Tuo lasin reunaan isketty sitruunalohko oli kyllä aina tiellä... sen Bianca nappasikin pois lasistaan, ja lötsäytti pöydälle, alkaen sitten pyörittelemään pillillä juomaansa ja siellä lilluvia jääkuutioita.

"Mein pitäisi kai tutustua tai jotain?" Bianca kysyi katsoen suklaasilmillään tutkivasti Jaredia. Tai jotain. Tyttö ei pahemmin käynyt lähes tuikituntemattomien kanssa treffeillä, joten hän ei oikein tiennyt mistä aloittaa. "Niinku.. kertoa toisistamme?"

Jared tyytyi hymyilemään laiskaan sävyyn toisella suupielellään Biancan sanoille. Totta kai hän valitsi hyvän paikan – niin hyvän kuin tässä kahvilassa vain saattoi löytää, kuinkas muutenkaan. Kai se oli kuitenkin ihan hyvä, että tyttö myös arvosti sitä, eikä ollut halunnut jäädä ensimmäiseen pöytään, jonka ohi kaikki kävelevät, jota kaikki ensimmäisenä tuijottavat ja jonka keskustelua aivan takuu varmasti myös kuunneltaisiin korvat höröllä. Eikä Jared yksinkertaisesti nyt jaksanut ylimääräistä porukkaa, hieman yksityisempi ja syrjäisempi istumapaikka palveli koripalloilijan tarkoituksia paremmin kuin hyvin.

Pistävän sinisten silmien katse kiinnittyi sitruunalohkoon, jonka blondi yksinkertaisesti tiputti pöydälle, hedelmästä valuvan nesteen sotkiessa osan pöydästä. Jätkä kohotti kulmaansa oudoksuvaan sävyyn, eikö sitä ollut voinut laittaa vaikka tarjottimelle, miksi se oli pitänyt tiputtaa tuohon keskelle pöytää?
Jared ei kuitenkaan kommentoinut asiaa millään tavalla (paitsi mielessään, pistäen muistiin, ettei tyttö ollut kovinkaan siistiä tyyppiä ilmeisesti), ääneen siis, mielessään kyllä sitten senkin edestä. Jätkällä kun oli tapana treffeillä analysoida deittiseuransa aina päästä varpaisiin joka ikistä elettä myöten ja vetää niistä sitten erinäisiä johtopäätöksiä.

Bianca sai osakseen lisää kummeksuvia katseita Jaredilta aukaistessaan suunsa.
"Niin, eikö se yleensä ole treffien idea?" jätkä hymähti pyöritellessään metallista lusikkaa pari kertaa kahvikupissaan, ennen kuin kohotti sen huulilleen siemaisten vielä höyryävää juomaa. Ehkä olisi pitänyt ottaa jotain viileämpää… No, mennyt mikä mennyt jo.
"Sähän olet huutosakissa?" Jared tokaisi hetken hiljaisuuden jälkeen kysyvään sävyyn, viritellen jonkin näköistä keskustelun tynkää kysymyksen kautta. Kyllähän hän tiesi, että toinen oli cheerleader, mutta mitä väliä sillä oli? Bianca ei tiennyt, että hän tiesi. Paitsi että toinen varmaan taas tiedottaisi, että kyllähän Jared hänet tunsi ja niin edes päin, mutta siinä vaiheessa hän voisi hyvin tiedottaa blondille, että valitettavasti hän ei ollut koskaan kiinnittänyt tuohon sen kummempaa huomiota, neitokainen ei välttämättä vastannut täysin hänen makumieltymyksiään naisten suhteen.

Bianca nojasi toisella kädellään pöytään; toisen käden sormet pyörittelivät edelleen jäätetä ja ruskeat silmät tarkkailivat Jaredia. Tytölle ei tullut mieleenkään, että Jared saattaisi jotenkin mukamas "arvioida" häntä. Bianca ei itse sellaista (kai?) harrastanut. Hän muodosti käsityksensä ihmisistä hyvin yksinkertaisesti: jos ihmiset olivat hyvännäköisiä, he olivat kivoja. Jos ihmiset olivat rumia, he olivat typeriä. Simple as that. Loppupeleissä ulkonäön lisäksi vaikutti tietysti myös varakkuus, tyylitaju ja ystäväpiiri. Sellainen oli Bianca McIntoshin maailmankuva.

BeeBee nyökkäili tärkeänä Jaredin avatessa suunsa.
"Tietysti se on treffien idea, enkö mä niin just sanonu?" tyttö totesi virnistäen, tuntien itsensä aika älykkääksi, kun tajusi tuon ennen seuralaistaan. Tähän väliin neiti imaisi nopeasti makeaa juomaansa pillin suosiollisella avustuksella. Tyttö totesi sitten itselleen kulmiaan kurtistaen, että pillillä imuttelu särki kyllä harmillisesti hänen muuten niin älykästä ulkokuorta. Treffeillä pitäisi antaa fiksu mielikuva - mutta pillit ovat rakkaus ja syy tilata jäätee..! Onneksi Jared keskeytti Betsyn pohdinnat tiedustelemalla huutosakista. Säteilevä hymy nousi jälleen feikkiblondin kasvoille. Cheerleadingista on aina ihanaa puhua.

"Jep, mä oon huutosakissa", tyttö vastasi, ja teki sitten juuri niin, kuten Jared oli olettanutkin. "Mutta tietystihän sä oot nähnyt mut, mehän ollaan aina niinku kannustamassa teidän pelejä! Paitsi että vierittäisin sen teidän edellisen häviön kyllä meidän kontolle... mua ketuttaa NIIIIN pahasti, kun jotkut bimbot eivät voi yhtään panostaa!" Vaatimattomuus maan perii, ja sitä rataa. Nyt tuohtuvasti silmiään pyörittelevällä Biancalla ei kuitenkaan ollut vaatimattomuus mielessä, vain se että jotkut surkeat yksilöt onnistuivat aina munaamaan ja tekemään koko cheerleaderporukan naurunalaiseksi! Todellisuudessahan yksi tyttö oli vain meinannut kompastua kesken erään huudon, mutta enivei! Se oli jo VAKAVA rikos. Varmasti Jaredkin oli sen pistänyt merkille. Tietysti, pakkohan toisen oli huomata sellainen pöyristyttävä rike. Ei sillä oranssilla pallolla ollut koriksessa mitään väliä, pääasia olivat ne univormuissa keikkuvat tytöt kentän laidalla!

Edelliset oudoksuvat katseet saivat jatkoa seuraavasta, kun Jared kohotti kulmaansa jo ties monettako kertaa viiden minuutin sisällä Biancan sanomisille tai tekemisille. Tyttö vaikutti vähän tyhmältä ja Jared toivoi todella, että hän kerrankin elämässään olisi tehnyt vääriä johtopäätöksiä, tai näistä saattaisi tulla hänen elämänsä pisimmät treffit.
Hawkins arvosti treffiseurassaan niin kauneutta kuin älyäkin, eikä hän pitänyt huutosakin älykkyysosamäärä nollassa –tyttöjä, vaikka ne kauneimmat yksilöt silloin tällöin sänkyä lämmittämään kelpasivatkin. Mutta kun kyse oli treffeistä, hän vaati vastapuolelta älyä.
Ja nyt hän ei voinut vaatia mitään, kun hän ei ollut itse järjestänyt näitä, vaan saanut arvalla vain jonkun tytön, joka nyt sattui olemaan Bianca. Tai sitten tämä oli järjestetty juttu, hyvin paljon mahdollista sekin. Mutta Jared yritti parhaansa hylätä nämä ajatukset ja keskittyi hetkeksi pyörittelemään lusikkaa kahvissaan, ennen kuin kohotti kupin uudemman kerran huulilleen, silmäillen kahvikupin reunan yli Biancaa.

Pöydän toisella puolella istuvan blondin sanoihin treffien ideasta ei vastattu mitään, asiahan oli ilmiselvä ja kaikesta päätellen tyttö ei ollut tajunnut Jaredin sanojen sävyä.
Koripalloilija kohotti toisen kätensä haromaan tummanruskeaa hiuspehkoa, kahvin pinnan tipahtaessa sentillä alaspäin.
Jared oli aikeissa tiedottaa Biancalle, että yleensä, kun koripallojoukkueella oli peli, hän keskittyi peliin, eikä suinkaan laidalla pompomejaan heilutteleviin tytönhempukoihin. Jalkapallopeleissä hän sen sijaan saattoi välillä keskittyä noihinkin, mutta suurimmaksi osaksi väliajalla – hän yleensä seurasi peliä.
Mutta nuorukainen ei kuitenkaan tiedottanut sitä, koska asia vaikutti olevan jota kuinkin henki ja elämä Biancalle, eikä hän välttämättä halunnut loukata toista nyt, kun he olivat ehtineet istua kahvilan nurkkapöydässä ruhtinaalliset viisi minuuttia.

"No jaa, se häviö ei kyllä ollut teidän syy", Jared totesi silmäillen otsa aavistuksen kurtussa Biancaa.
Ja siihen, miten tyttö tuohtuneena paasasi ’joidenkin bimbojen panostuksesta’, mutta se meni vähän ohi Jaredilta, sillä tuo keskittyi katselemaan melko tiiviisti ohikulkevaa nuorta tarjoilijaneitokaista. Varmasti uusi harjoittelija, sillä Jared ei ollut ennen nähnyt tuota.
Mutta samoin tein siniset silmät käännettiin Biancaan ja rento hymy kohosi pojan kasvoille.
"Miten sä päädyit sokkotreffeille?"

Bianca maistoi jälleen jääteetään, kohottaen paheksuvasti kulmiaan Jaredin sitten väittäessä että häviö ei muka ollut cheerleaderien syytä. Excuse me? Eihän täydellinen koristiimi voinut olla vastuussa. Kyllä tässä paljon mielummin syytti noita kompastelevia horatsuja, jotka eivät edes osanneet pysyä pystyssä kesken huudon. Tsiisus pliis, Jared varmasti vitsaili. Tultuaan tähän johtopäätökseen Bee päästi suustaan naurunpurskahduksen.
"Sä olet vitsikäs tyyppi", Betty totesi, hymyillen jälleen. Suklaasilmät käväisivät siinä tarjoilijaneitokaisessa, ja Betty ehti arvostelemaan tuon hiusten kunnon, ennen kuin käänsi katseensa takaisin Jarediin.. Tarjoilijatyttösen hiukset eivät kiiltäneet, ne vaikuttivat elottomilta, joten tarjoilijaa ei voinut ottaa uhkana.

"No, mä ilmoittauduin mielenkiinnosta mukaan", Bianca vastasi Jaredin esittämään kysymykseen, vastaten toisen hymyyn omalla suloisella hymyllään. "Siis - mähän olen niinku suosittujen lähipiiriin kuuluvia. Mä tiesin että ne antaisivat mulle hyvän deitin." Tytöltä lipsahti ehkä pieni valkoinen valhe tuossa. Hän ei totta puhuen ollut kai ikinä jutellut kellekään suosituista sen tarkemmin - mitä nyt tunkenut joskus noiden seuraan käytävillä vaihtamaan pinnallisesti kuulumisia ja kehunut noiden asu- ja asustevalintoja.
"Niinku, suosituthan tätä juttua pyörittää - tai niin mä oon ymmärtänyt", Bee selvensi tärkeänä. "Vaikka jotkut nyt väittääkin että tää ois joidenkin opettajien juonia tai jotain... mutta en mä siihen usko."

"Ai niin. Miten sä päädyit sokkotreffailemaan?" tyttö kysäisi kohteliaasti.

Tytön naurunpurskahdus ja sanat saivat Jaredin kohottamaan kulmaansa epäilevästi jo ties kuinka monennen kerran tämän lyhyen hetken aikana. Okei miten vain, jos Bianca oli pitänyt äskeisiä sanoja vitsinä, pitäköön vain. Se, että toinen piti koripallojoukkueen häviötä cheerleadereiden syynä, oli ehkä yksi maailman suurimpia naurettavuuksia mitä tummatukkainen urheilija oli koskaan kuullut, mutta sitä ei ääneen kerrottu.

Sen sijaan kahvikupissa lojuvaa metallilusikkaa pyöräytettiin muutaman kerran nesteessä, ennen kuin nuorukainen siemaisi sitä kiinnittäen sinisten silmiensä katseen Biancaan, kuunnellen tytön selostuksen siitä, miten ja miksi ja kuinka hän oli päätynyt sokkotreffeille. Jostakin syystä Jared uskalsi epäillä sitä, että Bee kuului suosittujen lähipiiriin (jaa-a, kun tarkemmin ajatteli, hän ei edes muistanut koskaan nähneensä blondia huutosakkilaista klikkipyradimin huipulla keikkuvan nelikon lähettyvilläkään…), mutta kohteliaana nuorena miehensä Hawkins tyytyi vain nyökäyttämään päätään toisen vastaukselle. Hän ei itse henkilökohtaisesti ikinä lähtisi tällaiseen paskaan vapaaehtoisesti mukaan, mutta ehkä jotkut kokivat sen jännittävänä ja mielenkiintoisena… Jared ei todellakaan ollut samalla aaltopituudella noin ajattelevien kanssa. Tietysti Biancaa oli onnistunut, kun oli kaikista mahdollisista miehistä saanut juuri hänet deitikseen, mutta jokainen sekunti, joka tikitti kellossa, vähensi Jaredin vakuuttuneisuutta siitä, että tunne olisi ollut molemmin puoleinen.

"Kaverit ilmoittivat mukaan", Jared vastasi siemaisten mustaa kahviaan, "aattelivat varmaan, että tää on jotenkin hyvä läppä."
Pitäisi lisätä asialistalle, että mikäli Jared tunnin jälkeen kiskoisi hiuksia päästään, hän menisi ja nirhaisi jokaisen, joka oli ollut osallisena tähän soppaan.

Jared vaikutti hetki hetkeltä mukavammalta. Toinen osasi kuunnella ja ihmiset harvoin kuuntelivat Biancaa. Useimmiten porukka vaihtoi aina aihetta, kun BeeBee oli aikeissa ilmoittaa mielipiteensä tai kantansa käsiteltävästä aiheesta. Tyttö ei ollut vieläkään ihan ymmärtänyt, miksi niin kävi. Mutta Bettystä tuntui että tämä poika oikeasti kuunteli. Ehkäpä tuo oli jopa vallan häikäistynyt tytön mahtavista mielipiteistä ja keskustelutaidoista!
Ah, jos muut huutosakkilaiset vain kuulisivat että hän, Bianca McIntosh, oli saanut Jared Hawkinsin häikäistymään... kyllä ne olisivat kateellisia! Tämä ajatus laajensi blondin egoa entisestään, ja huomaamattaan hän suoristautui, otti hieman ryhdikkäämmän asennon ja hymyili vallan omahyväisesti.

Bia naurahti sitten Jaredin sanoille, siemaisten jääteetään ennen kuin vastasi.
"Sun kaverisi kyllä hämmästyy kun kuulee kenen seurassa olit", Bianca sanoi itsevarmaan sävyyn, hymyillen . "Siis ha-loo, mä ainakin maksaisin mitä tahansa päästäkseni itteni kanssa treffeille..." Tyttö heilautti kiharretut vaaleat kutrinsa suureleisesti taakse, hörpäten juomaansa jälleen. Sormillaan neiti jäi pyörittelemään pilliä, silmien tuijotellessa herra Hawkinsia edelleen. Neiti äkkäsi (!!) että oli ehkä kuulostanut ilkeältä - vihjannut että Jaredin seura ehkä ei ollut haluttua. No, tosiasiassahan Bianca oli kaikista halutuin ja ihastelluin ihminen koko koulussa, mutta nyt oltiin treffeillä joten voisihan BeeBee olla edes hiukan mukava.

"Siis onhan sunkin seurassa ihan mahtavaa!" tyttö huudahtikin sovittelevasti melkein samaan perseennuolentasävyyn jota hän käytti suosituille puhuessaan. "Sä olet niin upea ja rikaskin ja kaikkea sellaista, etkö? Tai no, pakkohan on olla kun sulla oli semmoinen autokin!"

Mustasta kahvista otettiin lyhyt siemaus, Jaredin vetäistessä se samoin tein väärään henkeen. Muutaman köhähdyksen jälkeen nuorukainen sai selvitettyä sen verran kurkkuaan, että pystyi istumaan suorassa ja hymyilemään Biancalle jokseenkin anteeksipyytävään sävyyn. Eihän yskiminen ollut pöydässä soveliasta, mutta minkä hän sille mahtoi, että oli kuullut toisen suusta niinkin huvittavan jutun.
Siis, hänen kaverinsa hämmästyisivät, kun kuulisivat, että hän oli viettänyt sokkotreffinsä Bianca McIntoshin kanssa? Varmaan joo, sitten ehkä, kun kuu on juustoa ja lehmätkin osaavat lentää. Tämä taitaisi kyllä olla täysin päinvastainen juttu: jokainen Biancan kaveri varmasti pyörtyisi epäuskosta, kun kuulisi, että blondia cheerleaderia ollut kohdannut sellainen onni, jonka ansiosta tuo oli päässyt hänen, Jared Hawkinsin, kanssa treffeille. Varmaan muuttuisivat vihreiksi kateudesta.
"Niin, varmasti", Jared totesi sarkasmia äänessään, mutta yhtä varmana siitä, ettei tyttö edes tajuaisi sitä – eihän tuo ollut viimeksikään älynnyt. Tuskin edes tiesi, mitä sellainen hienous oli...

Koripalloilija kohotti kulmaansa sen ihan kohdalla. Hän ei ollut ihan mahtava. Ilman sitä sanaa juttu olisi voinut kuvatakin Jaredia jollakin tasolla, vaikkakin sitä listaa olisi pitänyt jatkaa myös muutamilla muilla ylistyssanoilla, joita Hawkins ei nyt jaksanut luetella.
Upea ja rikas olivat turhan lieviä adjektiiveja kuvaamaan Jaredin täydellistä ulkomuotoa ja mittavaa omaisuutta.
"Äh, se on pientä", nuorukainen tuhahti ottaessaan hörpyn kahvistaan, viitaten sanoillaan puheeseen autostaan.
"Mulla on samantyylisiä neljä lisää." No, edellisessä oli ehkä pientä kusetuksen makua – Aston Martinin lisäksi kun hänen omiaan olivat vain Lamborghini ja Bugatti Veyron. Ferrari oli Kylen kanssa yhteinen ja Rolls Royce isän. Mutta eihän niistä pienistä yksityiskohdista tarvinnut välittää.

"Mutta niin, eihän sinunkaan seurasi hassumpaa ole", Jared lisäsi hymyillen hurmaavasti – jos ei muuta, niin ainakin hänen julkisivunsa kohenisi, kun Bianca kehuisi hänet maasta taivaisiin kaikille ystävilleen. Ei sillä, kaikkihan hänet jo tiesivät ja olivat myös tietoisia siitä, että hän oli komea ja niin edespäin, mutta eihän koskaan pienet lisäykset olleet pahasta.

Jaredin yskiminen sai Biancan ruskeat silmät hieman laajentumaan. Voi ei, oliko hänen kauneutensa jotenkin tukehduttanut pojan? Toisen sitten hymyillessä Bia huokasi ajatuksissaan helpottuneena, ja hymyili takaisin. Sarkasmit menivät Beeltä kuitenkin taas yli hilseen. Tytön sarkasminymmärrystaitonsa eivät paljoa olleet aiemmasta vielä ehtineet kehittyä - tämän takia neiti vain jatkoi hymyilyään kuin iloinen aurinko Hawkinsin myötäillessä.

Blondi pyöritteli pilliään jääteessään, innostuneen tuikkeen syttyessä yhtäkkiä ruskeisiin silmiin. Iik! Hänellä ja Jaredillahan oli selvästi niin paljon yhteistä!! Ja aww, Jaredin mielestä Been seurassa oli mukavaakin..! Hihi.
"Voi kyllä mä tiedän", Bianca kuittasi hymyillen. "Sä olet niin suloinen, kun imartelet noin vaikka kyllä mä tiedän..."

Mutta siis oikeasti! He olivat molemmat rikkaita. BeeBeelläkin oli hienoja autoja, ja tyttö oli jo päättänyt että haluaa kahdeksantoistavuotissynttärilahjakseen itselleen vaaleanpunaisen Lamborghinin. Tai sitten ehkä kuitenkin mielummin Bugatti Veyronin... Cherie Hayesilla oli ainakin sellainen, samoin Gisele Kimillä, joten tottahan toki BeeBeekin halusi yhden.
"Siis oh my god, mullakin on pari hienoa autoa, kuten sulla!" Bianca hihkaisikin innoissaan. "Vaaleanpunainen Dodge Viper ja keltainen Ferrari, ja en oo edes lytännyt niitä kumpaakaan kertaakaan! Paitsi mitä nyt kerran tönäisin vahingossa jotain mummelia, mutta se ei ollut edes mun vikani ja isä tekikin sen selväksi poliismiesparoille." Niin, tyhmänä on helppo elää kun on vaikutusvaltaiset vanhemmat...

"Meillä on niin paljon yhteistä", Bee jatkoi tärkeilevästi.

Jared esti vain vaivoin itseään haukottelemasta, kun neiti McIntosh päästi taas itsensä valloilleen. Ei tyttö edes ollut niin viehättävä kuin mitä ilmeisesti oletti olevansa ja tuo jatkuva itsensä imartelu sai tummatukkaisen koripalloilijan kyllästyneeksi. Ei nyt kukaan jaksaisi, jos joku paasaisi itsestään koko ajan! ... Hän sentään piti ajatukset itsestään omana tietonaan. Jos jätkä ei niin tekisi, tuolla olisi sellainen itsekeskeisen kusipään maine, ettei tottakaan – ei sillä, etteikö hänellä olisi jo ollut jotain siihen viittaavaa, mutta samanlainen vielä kymmenen kertaa pahempana. Jos hän siis olisi ollut samanlainen kuin tuo vastapäätä istuva cheerleader, mutta kun ei ollut. Ja siitä Jared kiitti itseään, hän oli sentään fiksu.

Urheilija näytti kiinnostuneelta, kun tyttö pälpätti autoistaan – totta puhuen hän sillä hetkellä itse asiassa olikin kiinnostunut, ainakin jollain tasolla. Autot olivat aina ihan kiinnostava puheenaihe, vaikka keskustelukumppani olisikin ollut sellainen, joka tajusi niistä varmasti yhtä paljon kuin Jared jostakin naisten rakennekynsi ja irtoripsi hullutuksista.
Vaaleanpunainen Dodge Viper ei kohottanut Hawkinsin mielialaa, sillä hän ei voinut sietää pinkkejä autoja. Hän oli omien muistikuviensa mukaan nähnyt yhden pinkin auton elämänsä aikana, jota oli pitänyt hienona, mutta sekin oli osittain peitetty mustalla ja valkoisella.
Keltainen ferrari jo sentään kuulosti paljon hienommalta ja pieni hymykin kohosi Jaredin kasvoille. Pitäisi sanoa isäukolle, että ensi kerralla hommaisi keltaisen auton, ne olivat tyylikkäitä ja sellaista nuorukaisen värisuorasta ei vielä löytynyt.

Biancan selittäessä jotain mummon töytäisemisestä Jared ei enää voinut estää itseään nauramasta. Tyttö oli varsinainen tapaus. Nuorukainen pörrötti tummia hiuksiaan suupielet yhä virneeseen kääntyneenä mielikuvasta, jossa Bianca jyräsi pinkillä Dodge Viperillaan jonkun viattoman mummelin ja käski isinsä hoitaa asian, koska manikyyriaika alkaisi viidentoista minuutin päästä.

Meillä on paljon yhteistä? Joo, varmaan. Sen lisäksi siis, että he sattuivat kuulumaan kermaan? Hmh, tuskinpa. Jared oli komea, rikas, vaikutusvaltainen ja kaikkien ihailun kohde ja Bianca oli... noh, ihan sievä, varmaan ihan rikas, muttei niin rikas kuin hän, vaikutusvallasta nyt puhumattakaan ja ihailun kohde... No, Jared ei ollut edes tiennyt tuon nimeä, ja jos huutosakkiin kuuluvaa neitokaista ihailtaisiin paljonkin, hän kyllä olisi kuullut sen joskus.
"Niin, kyllä on, ehdottomasti", urheilija nyökytteli parhaalla olen-aivan-samaa-mieltä-äänellään, hymyillen edelleen hurmaavasti Biancalle.
Jared kulautti viilentyneen kahvinsa kurkustaan alas ja laski mukin takaisin pöydälle.
"Tulitko miten? Jos et oo autolla, voin nakata sut sitten myöhemmin kotiin", nuorukainen sanoi kohottaen kulmaansa hivenen kysyvään sävyyn. Ainakaan hän ei muistanut nähneensä yhtäkään pinkkiä tai keltaista autoa pihalla... Ja sitä paitsi, jos hän olisi Bianca, hän tarttuisi tähän tilaisuuteen vaikka olisi tullut kaksi kerroksisella bussilla, hän ei kuitenkaan joka päivä tarjonnut mahdollisuutta päästä ajelulle hänen Aston Martinillaan.

Bianca vain hymyili kuin hangon keksi Jaredin nauraessa. Tyttö ei yhtään tiennyt mille toinen nauroi, mutta hän uskoi piilottavansa hämmennyksensä mainiosti tuolla hymyllään. Sitä paitsi, tälläinen hymyily on blondille arkipäiväistä!

Hawkinsin sitten jatkaessa myötäilyään - kun tuo sanoi että ehdottomasti he kaksi olivat samanlaisia - ja nyökytellessä, nyökytteli BeeBeekin. Tässä tuli taas yksi todiste sille, että Bianca McIntosh ja Jared Hawkins olivat ihan samankaltaisia! He olivat jopa samaa mieltä asioista. Jos Betty olisi yhtään tunteellisempaa sorttia, olisi hän jo mennyt ja toitottanut jotain soopaa sielunsisaruudesta ja -veljeydestä, ja ehkäpä jopa väittänyt rakastavansa Jaredia ja niin edelleen, mutta onneksemme Bianca ei ihan semmoista tunteellista tyyppiä ollut. Voitte vain kuvitella miten kauhistuttava tyttö olisi rakastuneena.

Alitajuisesti sielunveljensä esimerkkiä seuraten Bianca otti ja siemaisi jääteensä rippeitä, todeten juoman kuitenkin jo ihan laimeaksi. Jääpalat olivat sulaneet nesteeseen, ja nyt se maistui lähinnä epämääräisesti vedeltä, eikä ainakaan yhtään hyvältä! Suutaan mutristaen tyttö tökkäsi lasia vähän kauemmas itsestään, nostaen sitten katseensa seuralaiseensa ja antaen sen tutun ja turvallisen hymyn nousta jälleen huulilleen.
Mainittu seuralainen puhui jotain todella jännää. "... nakata sut sitten myöhemmin kotiin" - mitä? Bianca antoi suunsa hieman mutristua ja kulmiensa kurtistua kun hän tutkaili poikaa hiukan epäilevästi.

"Nakata mut myöhemmin kotiin? Mihin kotiin?" tyttö kysyi hieman hölmönä, mutta sitten neidin silmissä välähti ja hehkulamppu syttyi. Bee jatkoi valistavaan sävyyn, kohottaen ylpeästi leukaansa ylemmäs ja näyttäen muutenkin ylväämmältä, tosin ominaisella naurettavalla tavallaan: "Kyllä mä tiedän mitä tarkoittaa kun mies tunkee treffien päätteeksi naisen kotiin! Mä olen kuitenkin hieno nainen, enkä tee semmoisia juttuja ekoilla treffeillä."

Okei, Jared peruisi kaikki hyvät sanansa tällä siunaamalla sekunnilla.

Hän ei olisi voinut saada idioottimaisempaa paria itselleen sokkotreffeille. Miksi hän ollut edes muistanut, että Bianca McIntosh oli koko Astonin the Idiot? Tästä eteenpäin hän kyllä muistaisi, ja tulisi samalla välttelemään blondia kuin ruttoa, sillä heissä ei ollut mitään samanlaista. Hawkins kun sattui edellyttämään vastapuolelta myös aivokapasiteettia kaiken muun lisäksi, eikä sitä blondilta tuntunut löytyvän.
Tuon viimeisimmät kysymykset 'Nakata mut myöhemmin kotiin? Mihin kotiin?' saivat aikaan ristiriitaisia ajatuksia, eikä tuo tiennyt, olisiko pitänyt purskahtaa itkuun ja antaa kyyneleiden valua kuin Victorian putoukset konsanaan, vai nauraa itsensä hengiltä?
Tästä mahdottomasta valinnan vaikeudesta hämmentyneenä poika vain tuijotti Biancaa kuin vähä-älyistä – ja sitähän tyttö ehdottomasti olikin, sitä ei käynyt enää kiistäminen.

Valitettavasti Biancan puolelta oli ikävä sanoa, ettei tuo kelvannut Hawkinsille treffiseuraksi alkuunsakaan: yhdeksi yöksi sänkyyn ehkä, mutta treffeille... no way. Vilkaisu kelloon kertoi, että tummatukkainen nuorukainen joutuisi vielä kestämään aivan liian kauan, ennen kuin hän pääsisi neitokaisesta eroon. Paitsi että koska tuota ei tuntunut ylimääräisillä älynlahjoilla siunattaneen, hän voisi ihan hyvin vain keksiä jonkun todella pätevän tekosyyn ja sen varjolla poistua takavasemmalle. Tai ei välttämättä edes tarvittaisi mitään selityksiä, eihän tuo raukkaparka blondi edes tajuaisi, jos hän päin naamaa kertoisi tuon olevan tyhmin ihminen, mitä hän oli koskaan tavannut.

"En kyllä aatellut asiaa ihan noin", Jared totesi, ja saattoi sanoa sen varmaan ensimmäistä kertaa valehtelematta yhtään – ihan tosi, hänellä oli kerrankin ollut täysin viattomat tarkoitusperät, ja heti epäiltiin! Kerran kolmessa vuodessa hän halusi tehdä jotakin maailmaa parantavaa ja leikkiä enemmänkin herrasmiestä ja hänelle vihjailtiin, että hän, Jared Hawkins, halusi vain sänkyyn. Suorastaan pöyristyttävää, ettenkö sanoisi!
... Noh, useimmiten koripalloilijan tarkoitusperät oli parhaiten toteutettavissa makuuhuoneen puolella. Mutta ei tällä kertaa.
"Ja sitä paitsi, en mä ollut tulossa teille, vaan viemässä sut kotiis", tummatukkainen sanoi katsoen vastakkaisella puolella istuvaa blondia ilmeellä, jossa oli ripaus odotusta siitä, että milloin Biancan pään päälle syttyisi uudemman kerran hehkulamppu.

Bianca tuijotti ilmeettömästi Jaredia takaisin. Tuijotti.
Ja sitten Jared puhui.
Ja Bianca... ymmärsi. Oivaltava hymy nousi tyttösen vaaleanpunaisille huulille, ja häneltä pääsi huvittunut, kepeä naurahdus. Likka heilautti sormiaan ja näytti siltä kuin olisi jo unohtanut seuralaisensa aiemmat vihjailut. No, niin hän unohtikin. Jared oli sittenkin herrasmies. (Ja Bianca tyhmä kuin saapas, lyhytmuistinen ja omituinen, vaikka neidin puolustukseksi sanottakoon että hän ei itse vikojaan tiennyt!)

"Herrasmies sittenkin", BeeBee totesi ääneen, ja nojautui taputtamaan Jaredin kättä tuttavallisesti, aurinkoinen hymy huulillaan. "En mä nyt oikeasti olettanut että sä olisit niin kauhea! Kunhan testasin sua", likka jatkoi ja hymyyn tuli veitikkamainen sävy joka sai neidin näyttämään melkein fiksulta - niinkin fiksulta että joku olisi saattanut vain ajatella tytön esittävän hölmöä. Onneksi tiedämme kuitenkin paremmin.
"Kai mä otan kyydin vastaan", tyttö nyökkäili palaten takaisin leveään hymyynsä. Ajatuksissaan likka avasi Jared Hawkinsin auton kansion, sen auton, jonka oli nähnyt tuossa äsken... se valkoinen Aston Martin. Hihi. Hienot autot Bianca tunsi aika hyvin. Aston Martin olisi kiva itsellekin. Semmoisen kyydissä olisi varmaan mukavaa.

"Lähdetäänkö me nyt vai miten?" Bianca tiedusteli Jaredilta silmät suurina, hymyillen asiaankuuluvan nätisti - mutta sitten tyttö kurtisti kulmiaan. Se oli merkki siitä, että jokin onkelmakohta oli tullut hänen päähänsä. "Pitäisikö meidän pyytää tarjoilijalta lasku ensin?" likka kysyi. Ai miten niin hän oli jo unohtanut että juomat oli maksettu kassalla?

Luultavasti epäilyttävän hölmistynyt ilme käväisi – mutta vain käväisi, koska hölmistynyt ilme ei vain kerta kaikkiaan sovi Jared Hawkinsin imagoon – nuorukaisen kasvoilla, kun Bianca näytti hetken fiksu. Siis ihan oikeasti, näytti ja kuulostikin siltä, kuin olisi ollut tosissaan. Mutta jostakin syystä koripalloilija oli alkanut tulla siihen tulokseen, että Bianca McIntosh oli auttamattoman tyhmä, muttei vain tyhmyydeltään tajunnut itse olevansa tyhmä. Hyvin yksinkertaista ja selkeää – ja tyhmää, koska Hawkins todella olisi toivonut itselleen fiksua ja kaunista treffiseuraa.

"Hienoa", Jared sanoi vastaukseksi blondin huutosakkilaisen sanoihin – joskin sanoista oli erotettavissa sarkastinen vivahde, joka kertoi, ettei se välttämättä ollut ihan niin hienoa Jaredin mielestä, mitä olisi sanoista ja ilmeestä saattanut olettaa. Totta puhuen Hawkins oli vähän niillä rajoilla, ettei hän jo perunut puheitaan (ainakin hän toivoi, ettei olisi edes ehdottanut mitään sen suuntaista Biancalle. Automatkasta tulisi varmasti hulvaton, kun Beellä oli kerta tapana teilailla mummoja omalla pinkillä autollaan. Huhhuh.)

Ihan nätiksi luokiteltava hymy oli hetken Biancan kasvoilla, kun tuo ehdotti lähtemistä ja Jared oli jo innokkaasti nyökyttelemässä ja myötäilemässä toisen sanoja. Hän odotti hetki hetkeltä enemmän sitä, että pääsisi kotiinsa ja suoraan sanottuna eroon tuosta typeryksestä. Hän tarvitsi nyt todellakin jotakin viisaampaa ja syvällisempää seuraa, kuin jotain bimboja blondeja, kuten neiti McIntosh tässä.
Mutta sitten tyttö kurtisti kulmiaan ja Jared oli jo huokaisemassa epätoivoisena, että joko toinen ehti muuttaa mielensä ja halusi sittenkin vielä vaikka toisen jäälattensa – lighttina, totta kai.
Urheilijan onneksi kyse oli kuitenkin jostakin täysin muusta, nimittäin laskusta. Oli aivan pienestä kiinni, ettei Jared lyönyt kämmenellään otsaansa ja parahtanut ääneen: ei siitä nyt niin kauaa ollut, kun hän oli tilannut ja maksanut, että toinen olisi voinut jo unohtaa sen!
Bianca McIntoshille näemmä mikä tahansa oli mahdollista.
"Bianca... Mä maksoin sen laskun jo", nuorukainen valaisi katsoen toista ilmeellä, johon hän odotti saavansa vastaukseksi aurinkoisen hymyn, naurahduksen ja jotakin 'kyllä mä tiesin, kunhan testasin sua' tapaista.

Bianca nappasi laukkunsa - sen ihanan vaaleanpunaisen laukkunsa - ja heitti sen olalleen. Tyttö soi hymyn seuralaiselleen, pöyhäisi hiuksiaan ikään kuin varmistaakseen näyttävänsä täydelliseltä ja nousi pöydästä. Nopeasti ruskeat silmät käväisivät muissa pöydissä istuvien puolessa, mutta pian BeeBeen huomio kiinnittyi takaisin Jarediin, joka väitti maksaneensa laskun jo. Mitä, missä välissä muka?

"Oi, sähän olet nopea", Bianca kihersi. Skenaarion jäi hänelle aivan hämäräksi; hän ei kässännyt, että lasku oli hoidettu jo kassalla. Hänen aivonsa varmaankin ajattelivat että Jared oli sen ninjamaisesti jossain välissä pyyhkäissyt maksamaan ja... no, yksinkertaiset mielet eivät jaksa pohtia monimutkaisia kysymyksiä, joten väliäkö tuolla, etenkin jos lasku oli jo hoidettu!
Bee oli jo käskemässä Jaredia kiirehtimään ja nousemaan, kun korkojen kopina sai blondin huomion. Joku toisessa pöydässä istunut isotissinen rikas pentu - jonka nimi taisi olla Allie tai Alice - tuli kiirehtien Jaredin ja Biancan pöydän luo, hymyillen vittumaisesti.
"Ette voi lähteä vielä", tyttö sanoi maireasti, etenkin Jaredia tuijottaen. Tämä Allie (tai Alice) osasi kuvitella koripalloilijan kärsimykset BeeBeen seurassa. "Eikö sääntöihin kuulu että vähintään tunti, puolitoista? Te ette ole olleet vielä määräaikaa, sori vaan." BeeBeehän ei tietenkään ymmärtänyt vittuilevaa sävyä, hänelle näytti siltä kuin Allie olisi tullut vain kertomaan tästä asiasta ystävällisyyttään, joten Bianca vastasi erittäin sovittelevaan sävyyn.
"Ei katsos, me mennään niiko kotiin", blondi totesi hymyillen, "mä pääsen Jaredin kyytiin, tiedätkö." Bianca tietenkin painotti aivan vääriä sanoja ja antoi puheilleen täten aivan väärän kuvan, saaden sen isotissisen rikkaan pennun hymyilemään vallan maireasti.
"Ai niinkö", Alice (siis Allie) sanoi hunajaisesti, Jaredia kiinteästi tuijottaen, "no, pitäkäähän - hauskaa." Rikas pentu ei suinkaan paennut takaisin omalle paikalleen, astui askeleen taakse päin (antaen näin tietä kaksikolle), tuo mairea hymy edelleen huulillaan. Bianca ei välittänyt, kääntyi vain Jaredin puoleen tavallisena hyväntuulisena itsenään.

"Mennäänkö?" tiedusteli blondi cheerleader.

Jared painoi päänsä maata kohti ja esti vain vaivoin uuden nauruun purskahduksen. Samalla hän pyöritteli itsekseen silmiään: Biancaa ei tosiaan oltu taidettu siunata ylimääräisillä aivosoluilla. Missäköhän tyttö oli ollut silloin, kun niitä oli jaettu? Shoppailemassa?
Oikea käsi käväisi haromassa tummaa, hallitussa kaaoksessa olevaa hiuspehkoa, ennen kuin koripalloilija nousi pöydästä ja hymyili muka niin iloisesti Biancalle, heittäen tuohon samalla muka niin vaatimattoman katseen. Jos hän kertoisi blondille olevansa Turtles Ninja, Supermies ja Spiderman yhtä aikaa, neiti McIntosh varmaankin uskoisi hänen sanansa. Jared tosin kuitenkin piti huulensa tiukasti yhdessä eikä väläytellyt mitään ilkeitä kommentteja tyhmälle cheerleaderille, sehän pilaisi hänen imagonsa totaalisesti. Hän halusi säilyttää herrasmies julkisivunsa, vaikka siihen aina tulikin rakoja, kun joku idiootti tyttö meni lavertelemaan hänen pettäneen tuota ja niin edespäin... Noh, onneksi Jared Hawkins oli taitava uskottelemaan ihmisille asioita ja kierittelemään noita sormiensa ympärille miten tahtoi. Kaikki langat olivat aina urheilijan käsissä.

Pistävän siniset silmät kiinnittyivät lähestyvään tyttöön, jonka Jared muisti ulkonäöllisesti, mutta nimi... No jaa, hän ei ollut painanut sitä aivan yhtä tarkasti muistiin. Ihan hyvät tissit sillä ainakin oli. Joku A:lla alkava tuo kai oli, sellainen muistikuva Jaredilla oli. Vai olisikohan se sittenkin ollut I? Ei sillä nyt ollut niin väliä.
Koripalloilija tiedosti kyllä paremmin kuin hyvin, että tyttö tuijotti häntä. Jared katsoi takaisin, kohottaen kulmaansa toisen sanoille.
"Eiköhän me olla tietoisia niistä... säännöistä", nuorukainen hymähti sitten katsoen edelleen sitä tyttöä, joka oli ottanut ilmeisesti elämän tehtäväkseen heidän valaisemisensa. Jared olisi voinut sanoa pari valittua sanaa, mutta hän piti turpansa tukossa ja hoki mielessään – muista imago, muista imago, älä unohda imagoasi...

Jaredin teki mieli lyödä kätensä otsaan. Tästä tuli aivan vääränlainen kuva. Koripalloilija kuitenkin vain loihti virnistyksen kasvoilleen, väläyttäen sen pikaisesti tytölle.
"Mennään", Jared tokaisi ottaen askeleen pois pöydän luota. Pistävä katse luotiin siihen rasittavien listalle joutuneeseen muijaan, ennen kuin Jared seurasi vähä-älyistä treffiseuraansa ulos.

"Tuolla on mun auto", jätkä tiedotti ja heilautti kättään Aston Martininsa puoleen, vaikkakin hän tiesi vallan hyvin Biancan nähneen sen ja varmasti tietävän, että se oli hänen.

//lienet tottunut miun pitkiin vastausaikoihin jo? >_<

Bianca soi tiettyä omahyväisyyttä tihkuvan hymyn sille Allielle/Alicelle tai mikä mitättömyys olikaan, astellen sitten vaaleanpunaisissa koroissaan ulos, lantio keikkuen kuin mikäkin. Neiti ehti pöyhimään vielä nopeasti hiuskuontaloaan auringon valossa, sillä hän ei viitsinyt innosta piukeana kipittää Jaredin auton luo heti ulos päästyään.
Tosin, pojan osoittaessa ajokkinsa, teki Bianca juurikin niin... tyttö jopa päästi pienen "iih" hihkaisun.

BeeBee kumartui hieman, tutkiakseen autoa tarkemmin. Hän uskaltautui jopa koskemaan maalipintaa sormellaan, varoen tietty kynttään ettei vain raapaisisi nättiä autoa. Hän ei jaksanut muistaa että jotkut menivät ihan sekaisin jos autoihin koskettiin. Piti vain toivoa ettei Jared ollut semmoinen ylineuroottinen olio.
"Aaw, mäkin haluan tälläisen", Bianca mutisi ja suoristautui sitten. Totta helkkarissa hän haluaisi tämmöisen! Olisipa hän tuntenut Jaredin paremmin. BeeBee olisi voinut pyytää avaimia ja vaatia päästä ajamaan... no, kaikkea ei voinut saada...
Sormeaan auton pintaa pitkin vetäen, tyttö käveli pelkääjänpaikan puolelle. Hän tarkasteli autoa siihen malliin kuin olisi siitä ymmärtänyt jotain muutakin kuin vain ulkonäön.

"Tää on ihana", BeeBee henkäisi. Ajatukset palasivat hetkeksi takaisin maanpinnalle. "Asun muuten keskustassa - Sothersby's Centressä. Tässähän on se semmoinen paikannuslaite?" likka totesi Jaredille, vaikka ei sitten jaksanut herrasta kiinnostua... auto oli mielenkiintoisempi... ja tyttö ei muuten yhtään muistanut että "semmoisia paikannuslaitteita" kutsuttiin yleensä navigaattoreiksi. Hiukan liian vaikea sana, tiedättehän.

//heijöö hittaile vappaasti autoon ja niin poies päin~

// ehkä niin :-----D

Auringon valossa ei Jared voinut olla ihailematta omaa autoaan. Joku, joka ei ollut siitä kateellinen, oli varmaan joko vajaaälyinen tai muuten vain sekaisin. Aston Martin oli täydellinen.
Koripalloilija tosin jäi hieman Biancan jälkeen, kun tyttö kiljaisunsa jälkeen kipitti korkokengät kopisten hänen autonsa luokse. Nuorukainen pyöräytti sinisiä silmiään ja huokaisi raskaasti, tästä saattaisi pahimmassa tapauksessa tulla hyvin pitkä ilta...
Jared askelsi Biancan rinnalle juuri parahiksi kuullakseen tuon mutisten sanotut sanat. Tyytyväinen hymy käväisi tumman pojan huulilla, totta kai jokainen halusi samanlaisen auton, mitä hänellä oli! Ja kuka nyt muutenkaan olisi sanonut Aston Martinille ei? Aivan, ei kukaan.

Hawkins istui ajajan paikalle ja odotti kärsivällisesti, kun blondi käveli toiselle puolelle autoa ja istuutui pelkääjän paikalle.
"Tiedän", Jared vastasi omahyväiseen sävyyn cheerleaderin sanoille. Kai hänellä nyt oli oikeus siihen, kun alla oli tällainen auto ja kotona autotallissa odotti vielä kolme samanlaista helmeä lisää? Eikä Jared uskonut, että Bee edes tajuaisi hänen omahyväisyyttään, tyttö oli yksinkertaisesti liian tyhmä sellaiseen. Toisaalta, voisihan blondi yllättää, mutta... tuskin.

Katse käännettiin vieressä istuvaan Biancaan, pojan joutuessa hetken miettimään, mikä oli ’se semmoinen paikannuslaite’, ennen kuin naurahdus karkasi tuon huulien välistä.
"Ai navigaattori? Tietenkin", Jared tokaisi käynnistäessään autonsa. Ilmeisesti liian vaikea sana neiti McIntoshille.
"Sothersby's Centre siis", poika totesi vielä mutisten, lähinnä itsekseen tosin, kun peruutti Aston Martinin ulos parkkiruudusta ja hetken kuluttua kaasuttelikin jo San Diegon kaduilla. Jared käänsi radion päälle huudattamaan tuoreimpia listauutuuksia.

// hittaile vaikka perille, minä en jaksanu. :---D