You know she's a perfect girl

- tervetuloa hehkeän neitoni seuraksi, joku! <;; -

Aimi Fay, pienikokoinen ja erittäin siro tyttö mustissa korkokengissä ja olkapäät aukijappävässä lyhyt hihaisessa ja paidassa ja poimutetussa suloisen vaaleanpunaisessa hameessa, Tytön mustat hiukset oli taiteiltu nätille nutturalle, meikkiä ei ollut nimeksikään. Aimi oli kaunis, viattomalla tavallaan. Ensi näkemältä olisi saattanut luulla, ettei tyttö mitään itselleen ollut löytänyt itselleen yhtään mitään. No, se oli tietenkin virhearvio, sillä takana kulkeva blondi, oikeastaan uskomattoman hyvännäköinen poika, tuskaili monien ostoskassien kanssa. Eihän pikku Aimi voinut niitä itsekään kantaa, kun kerran oli poikaystävä siihen hommaan! Tai poikaystävä ja poika ystävä, kundi nyt kuitenkin oli ihan siron aasialaispiirteisen tytön lumoissa, Aimi itse ei olisi kutsunut heidän suhdettaan seurusteluksi. Olihan hän itsekin alkuun ollut hyvin kiinnostunut toisesta, mutta se oli alkanut haaleta pikkuhiljaa ajan myötä. Tyttö lemppaisi jätkän heti, kun löytäisi paremman...
No, tottelevainen Tom ainakin oli ollut. Pelasi Tennistä, joten kroppakin sillä oli ihan kunnossa.
Eipä se silti mitenkään Aimille riittänyt, tyttö kun tuntui tahtovan, ei suinkaan kuuta, vaan oikean auringon taivaalta.

"Kulta, eikö me voitaisi käydä välillä autolla?", Tom kysäisi hymyillen hieman tuskaisesti Aimille. Tyttö käänsi katseensa ja näytti vain sievältä, sillä sen hän taitoi hyvin. Poika pudotti kassin, Aimi katsahti tuota hieman kummissaan, viattomaan tyyliin. Tomin onni, etteivät vaatteet särkyneet pudotessaan...
"Käy sinä, minä istun sillä aikaa tähän", tyttö totesi antaen vielä viattoman hymyn poikaystävälleen, joka karkasi autolleen. Aimi istui muodon vuoksi penkille, näppäsi kännykkänsä kiinni. Hän ei tasan jaksanut Tomia enää, poika raastoi pitkäpinnaisen tytönkin hermoja jo raskaasti. Pelastyaja oli todellakin kaivattu nyt, vaatteensahan hän toki saisi takaisin vain pyytämällä. Ja jos se ei toiminut, ei tarvinnut kuin räpyttää hieman ja hymyillä, sen jälkeen pyytää uudelleen. Siihen Aimi oli oppinut, ja yleensä se toimi.

Uusi tyttö, joka ei tuntenut vielä ketään - eikä kukaan häntä. Nimi, joksi häntä kutsumme on Katie Wilde, tuo cheerleader, joka käveli ostoskeskukseen korkeilla koroilla omistetut korkokengät jalassaan, mustat legginsit ja niiden päällä minihame ja yläosaa peitti vaalenpunainen olkaimeton toppi. Hiukset olivat auki ja auringon jäljiltä pari pisamaakin näkyi kasvoilla, joita tuo häpesi. Hän otti nahkalaukustaan suuret aurinkolasit ja laittoi ne silmiensä eteen, pian sen jälkeen hän sitoi punertavat hiuksensa ponnarille ja hänen hiustensa alta paljastui suuret pyöreät mustan väriset korvarenkaat. Hän käveli kohti ostoskeskuksen penkkiä ja näki jonkun tytön istuvan siinä, hän ei tuntenut tyttöä liiemmin, mutta hänen teki mieli tutustua.

"Hei", hän sanoi kun oli tullut lähemmäs penkkiä. Katie siirsi hiussortuvansa korvan taakse ja tarkkaili tytön vaatteita, eleitä ja pienintäkin merkkiä siitä mihin klippiin hän kuului.
"Voiko tähän istua?" tyttö sai lopulta soperrettua ja nosti aurinkolasinsa takaisin tuohon mustaan nahkalaukkuun, mitä kantoi olkansa päällä. Aurinkolasien takaa paljastui vihreän ja siniharmaan värin sekoituksen omaavat silmät ja hän katsoi tyttöä odotellen vastausta.

Aimin kasvoille muotoutui aidon iloinen, suloinen hymy tytön tervehtiessä. Eipä tarvinnut sitä Tomia enää kestää, varsinkaan jos tuon tytön kanssa voisi lähteä johonkin muualle. "Hei", aimi vastasi sointuvalla äänellään antamatta hymyn kadota. "Istu toki", tyttö jatkoi taputtaen muutaman kerran sirolla kädellään penkkiä vierellään.
Tyttö yksinään ei paljoa tilaa vienyt jalat yhteen vedettynä, joskin polvien kohdalta hieman harallaan ja varpaita hivenen sisäänpäin käännettynä. aimi oikaisi paitansa helmaa ja katsahti taas tyttöä.

"Me ei taideta tuntea?", tyttö kysäisi pyöräyttäen näppärästi nutturastaan karanneet laineet korvansa taa. tyttö ojensi siroa kättään, jonka tasapäiset, pitkähköt kynnet oli maalatti vaaleanpunaisella glitter-lakalla. "Aimi Fay."
Tyttö hymyili yhä nätisti ja toivoi, että blondi kundi pysyisi hetken muualla, että hän pääsisi sitä karkuun jäämättä kiinni. Pieni omantunnon pisto osui jossain sydämen tienoilla, eikä Ai voinut olla välittämättä siitä. Ei hän saisi leikkiä pojalla, se pitäisi jättää melko pian. No, saisi sentään kantaa Aimin ostamat vaatteet kotiovelle...

Kun tämä kuulee tuon antavan luvan istahtaa, Katie istuu ja hymyilee pienesti, niin että tytön hymykuopat paljastuvat. Katie laittoi laukkunsa jalkojensa väliin maahan ja nojautui penkin selkänojaa vasten. Onpa ihana päästä vihdoin istumaan, hän ajatteli mielessään, kunnes tyttö kuuli tuon puhuvan.
"Joo, en usko että tunnetaan. Nimittäin oon aika uus täällä", Katie hymyili sanottuaan vastauksen tuon toisen kysymykseen. Kuultuaan Aimin nimen, Katie maisteli nimeä hetken suussaan ja esittäytyi. "Katie Wilde" Hän sanoi ja tarrasi hellästi Aimin käteen ja tervehti tätä, kuten ennen ihmiset tervehtivät. Nykyään kukaan ei enää tervehdi käsitervehdyksellä, ainakaan Katie ei ole nähnyt vastaavaa, mutta hän edelleen hymyili tytölle ja laski kätensä polviensä päälle.
"Kiva tutustua", Katie sai sanotuksi ja virnuili huomatessaan, että taivaalle kerääntyi pilviä, muttei välittänyt siitä. "Missäs päin sä asut?" hän sanoi ikäänkuin keksiäkseen jotain puhumisen aihetta. "Käytkö muuten tota Astonin Highshcoolia?" hän veti villin veikkauksen, ja arveli, että Aimi olisi suunnilleen lukioikäinen.

- sori jos toi nimi meni väärin :3 -

Ami nyökkäsi, sehän selitti paljon jos tyttö kerran oli uusi. Aimi hymyili yhä Katieksi esittäytyneen tytön tarttuessa hänen käteensä. Kyllähän Aimi tiesi, etteivät nykynuoret pahemmin sellaista harrastaneet, eivätkä pahemmin amerikkalaisetkaan. Japanissakin ihmiset kumartelivat toisilleen, kai tapa oli jotenkin Eurooppalainen ja vain jostain kummasta selityksestä tarttunut Aimiinkin. Oikeastaan se oli Hoshin syy, veli sekoili välillä kaikenlaista... "Samoin", tyttö vastasi. Oli hänestäkin hauska tutustua, ja vieläpä ihan oikeasti. Tytöt eivät yleensä vain tuntuneet tykkäävän Aimista.

"Tuolla vain", Aimi naurahti huitaisten kädellään ilmaan. "Villa Fay'ssa." Ei tyttö mitenkään tahtonut tehdä suurempaa numeroa asumisestaan, tai varoistaan tai muusta. "Aston Highschoolia", Aimi nyökkäsi. "Toista vuotta, se on ihan kiva koulu kun siihen tottuu", Ai naurahti. Aston oli kaikkea muuta kuin kiva klikkisysteemeineen, mutta eihän sitä nyt kenellekään uudelle voinut sanoa. Ei ainakaan silloin, jos ei tahtonut arvon alennusta siinä mainitussa klikkisysteemissä.

- nimi on ihan oikein, eikä se niin tarkkaa mun kans o~ -

Katie hymyili ja pian katsoi laukkuunsa kuultuaan kännykän piippaavan. Yksi viesti vastaanotettu, hän luki näytöltä ja luki sen hymyilemättä. Luettuun viestin Katie laittoi kännykän siihen mustaan nahkalaukkuun joka oli hänen jalkojensa välissä. Sitten hän otti ponnarin pois ja avasi hiukset vapaiksi, jonka jälkeen Katien oli pakko pörröttää hiuksiaan. Mikälie pakkomielle.

Kun hän oli saanut hiukset hyvin, Katie vilkaisi Aimiin ja katsoi tätä kuin aikoisi pian sanoa jotain. "Tunnetkohan täältä ketään söpöä poikaa joka kävisi samaa koulua?" Katie virnisti, kuin tytön mielessä ei olisi mitään muuta, kuin päästä tutustumaan paikan komeisiin jätkiin. "Ihan vain jos kantoapua tarvitsee jossain", hän lisäsi virnistäen, ettei vaikuttaisi mitenkään - ööh, - liian kiinnostuneelta.

- kai sitä nyt pitää hahmonsa luonteen mukaan pelata XD -

Aimi seuraili hetken aikaa Katien kännykän näpyttelyä, kunnes sitten huomasi lähestyvän pojan. Ei voinut olla totta! Olisi edes mennyt käymään kahvilla tai jotain! No, tietenkin se oli alkuun ollut imartelevaa Ai kuitenkin rakasti pojilta saamaansa huomiota. Nyt tuo ainainen perässä roikkuminen ja riippuvaisuus oli vain rasittavaa. Ennen kuin poika kerkesi tulla kymmentä metriä lähemmäs Aimin oli pakko sanoa sille jotain, jotta se menisi pois.
"Voi, Tom, viitsisitkö viedä ne mun ostokset kotiin, Isac on siellä se tietää kyllä mihin laittaa ne", Ai lausui kuuluvalla, suloisella äänellä ja räpäytti silmiään. Ja tietenkin Tom meni, mitä muutakaan tuo olisi voinut tehdä?

Nyt ai kääntyi taas Katin puoleen hymyillen vastatakseen kysymykseen. "Tuon saat ainakin ihan vapaasti", Aimi sanoi hymähtäen ja jatkoi sitten viivyttäen hieman liian pitkään:
"..kantoavuksi." Ai ei jättänyt epäselväksi, että Tomin Katie saisi kyllä pitää jos vain tahtoi. Se oli tottelevainen kuin koira, joskin aika kärkäs kerjäämään aita makuuhuoneen puolelle. Ja sinne asti tytöllä ei ollut minkäänlaista tarvetta mennä tuon blondin kanssa.

Katseli miten Ai komenteli sitä blondipoikaa ja ei voinut olla naurahtamatta. "Hah, no kiitos vaan. Mutta katsotaan jos löydän jotain kiinnostavampaa.." Hän sanoi virnuillen. Katie sai taas tekstarin ja luki sen, minkä jälkeen huokaisi. Siitä ei oikein osannut sanoa oliko se helpotuksesta vai päinvastoin. Mutta Katie nosti nahkalaukkunsa olalle ja mietti hetken mitä sanoisi Aimille.

"Joo tota, mun pitää mennä. Lupasin mennä auttamaan tätiä ruokakaupassa", hän virnisti hyvinkin kärsivästi ja nosti sormensa päätään vasten kuin olisi halunnut ampua itsensä ennemmin. "Nähään taas, jokukerta, ehkä voin tarjota kahvit tai jotain. Shoppailukin piristää ihmeesti", Katie yritti keksiä kaikkea mahdollista tekemistä, jotta voisi hengailla Aimin kanssa, sillä hän näytti sellaiselta jolla olisi varaa.

Katie voisi hyvin keksiä selityksiä jos he menisivät shoppailemaan, miten olisi Ai hitsit, lompakko jäi himaan! tai sitten Ei mulla oo varaa tähän, Katie ajatteli mutta tuli järkiinsä. Eihän hän haluaisi käyttää ketään hyväkseen, vai haluaisiko? Aimi vaikuttaa mukavalta Katien mielestä ja ehkä heistä tulee hyvätkin kaverukset. Ainakin tyttö haluaisi tutustua paremmin, eihän sitä koskaan tiedä miten kivaa rikkaiden kanssa on? Katie virnisti ja heilautti kättään merkiksi, että hän oli lähdössä.

- juu siis mö meen tutimaa~ -

- kiitos pelistä <: -

Ai hymähti toisen naureskeluille. "Astonissa on moneen makuun, tummaa, vaaleaa, ruipeloa, lihaksikasta, urheilijaa, kiiltokuvapoikaa ja kapinallisia, joista tosin ei ole kokemusta", Ai kertoili Katien ilmoittaessa etsivänsä jotain kiinnostavampaa kuin urheilija Tom, joka oli sulaa vahaa Aimin käsittelyssä. Ei poika oikeasti niin kiltti ollut, mutta Ai vain osasi tehdä pojista sellaisia antamalla niiden kuvitella omiaan ja päästämättä kuitenkaan liian lähelle.

Aimi nyökkäsi päätään hymyillen, hän itse ei tosin koskaan käynyt ruokakaupassa. Se oli Isacin homma, ja miehelle vieläpä maksettiin siitä, että tuo piti yleisesti talouden kunnossa Fay'n perheessä. Kyllä vain, hidän taloudenhoitajansa oli mies. Eikä edes mikään ikäloppu. "Nähdään. Kahvit kuulostaa hyvälle, enkä mä shoppailustakaan kieltäydy", Ai vastasi hymyillen omaa suloista hymyään, jossa tälläkertaa viettelevyyden sijaan oli vain ystävällisyyttä.

Katie sitten lähti, Ai vastasi käden heilautukseen omalla sirolla tyylillään. Tyttö muisti kyllä, että hänen kyytinsä oli lähtenyt viemään hänen ostoksiaan hänen kotiinsa. No, eipä se mitään, Ai nimittäin huomasi tumman, myös aasialaispiirteisen pojan vähän matkan päässä. Jos tyttö ei väärässä ollut tuo kuului astonin urheilija poikiin, kuten Tomkin.
Tyttö sipsutti pojan luo loihtien kasvoilleen omaan viattomaan tyyliinsä hieman hätääntyneen ilmeen.
"Anteeksi, mutta olisiko sulla autoa? Minun pitäisi päästä kotiin, mutta poikaystävä karkasi autoineen", Aimi puheli räpäyttäen silmiään ja vain näyttäen omalta viattomalta itseltään.
"Ei mulla autoa ole, mutta prätkä löytyy", poika totesi virnistäen. Asenteesta näki, että tuo veisi Ain kotiin ihan mielellään. Mutta että prätkällä... "Mä olen Andy", poika kertoi. Tyttö nyökkäsi. "Aimi. Asun vähän matkan päässä..."

Tytöllä ei kestänyt kauaakaan puhua itselleen kyytiä kotiin, ja Tom parka jäi kuin nalli kalliolle.