perfect world

Gisele Kim istuskeli tylsistyneenä yhdellä aulan pehmeistä nojatuoleista aivan uutta Pradan kosketusnäyttöistä puhelintaan hoikkien sormiensa välissä pyöritellen. Se oli aivan helkkarin tyylikäs luuri, ja se tuntui keräilevän katseita. Pari nörttiä oli sitä montut auki ohi kulkiessaan tuijotellut ja pari urheilijapojua oli sitä kehunut. Muutama rasittava ekaluokkalainen huutosakin tyttökin oli pysähtynyt ihastelemaan paitsi kännykkää, mutta myös Giselen Miu Miun korkkareita ja ikivanhaa Louis Vuittonin laukkua. Että on mukavaa olla suosittu. Gisele peilasi itseään kännykkänsä kiiltävästä näytöstä ja korjasi hiuksiaan, jotka oli tällä kertaa pistänyt kiinni. Ja on kauniinakin oleminen ihan mukavaa.

Giselellä oli hyppytunti menossa, eikä käytävillä tuntunut enää näin välitunnin loppumisen jälkeen oikein ketään hengaavan. Se oli vähän syvältä. Tyttö huokasi syvään ja vaihtoi asentoa ja alkoi varmaan miljoonannen kerran tutkiskella uutta luuriaan. Sen näytössä näytti olevan sormenjälki ! Nopeasti likka kyyristyi, onki jalkojensa juuressa olevasta laukustaan mikrokuituliinan (jonka kulmassa luki PRADA) ja kävi hinkkaamaan sormenjälkeä. Kännykän puhtaana pitämisestä oli nopeasti kehittynyt Giselelle pakkomielle, eikä hän sen takia antanut kenenkään muun koskea siihen. Eihän sitä tiennyt missä ihmisten sormet olivat olleet.

Varmistaakseen puhelimensa siisteystilanteen, tyttö peilasi sen pinnasta uudestaan. Jep, peilikuva näkyi virheettömänä. Gisele hymyili kuvajaiselleen, kohensi uudestaan kampaustaan ja jatkoi sitten puhelimen pyörittelyä sormissa hiukan vähemmän tylsistyneenä. Tytön katse kyllä eksyi herkkuautomaattien luo, mutta olisiko järkeä pilata dieetti jonkun suklaapatukan avulla.. ei varmaan kannattaisi. Sitä paitsi ne hemmetin automaatit eivät ikinä toimineet..

//tuli nyt aloitettua tällä uusi peli :3 joku mukaan <3//

”Hieno puhelin. Taitaa olla uusi?”
Sanottiin koreaksi, tummasilmäisen nuorukaisen astellessa lähemmäs tyttöä vino hymy huulillaan. Siitä oli kulunut vähän aikaa kun he olivat vaihtaneet muutaman sanasen koulun pihalla. Katseen annettiin levätä kauniin tytön kasvoissa samalla kun Yas istuutui vastakkaiseen tuoliin. Vaikka se ei häntä häirinnyt, niin hän tiesi, ettei Gisele olisi iloinen mikäli joku näkisi heidät. Niinpä kundi vilkaisikin ympärilleen. Käytävät olivat ihmeen hiljaiset, sisällä näkyi tuskin ketään muita kuin he kaksi.

Tummat silmät siirtyivät taas toiseen hivenen varovaisina. Hän ei ollut varma halusiko toinen edes jutella hänelle, mutta hän kuitenkin yrittäisi. Viimeksi Gisele oli sanonut, että he tuskin juttelisivat enää koskaan koulussa. Mutta nythän ketään ei ollut näkemässä joten…
Vaikka Yas ei sitä itselleen koskaan myöntäisikään, oli yksi suosituista, juuri tämä hänen edessään istuva tyttö, ollut hyvin pitkälti hänen mielessään vahvasti viime aikoina. Itse asiassa Gisele oli pyörinyt nuorukaisen mielessä aina viime jutustelusta lähtien. Yas koki toisen sen verta kiinnostavana ihmisenä, ettei voinut menettää tilaisuutta saada tutustua toiseen edes jonkin verran enemmän.

”…mitä sinulle kuuluu?”
Hyvin random kysymys, mutta aasialaispiirteinen nahkatakkinen nuorukainen ei oikein tiennyt mitä muutakaan sanoa.

Gisele hätkähti kuullessaan äänen kehuvan tätä uutta puhelinta. Ei hän kehuja kauhistunut, vaan kieltä, jolla kehut lausuttiin. Tyttö käänsi katseensa äänen lähdettä kohden ja pieni hymy levisi tämän kasvoille. Se oli se jätkä, Yas, jonka kanssa oli tullut jutskattua kerran pihalla.
"Uusi", tyttö myönsi, koreaksi. Hetken likka silmäili puhelintaan, kunnes tajusi miten ällöttävää prameilua sen esittely oli.. puhelin sujahti laukkuun ja laukku tuli potkittua pienempään tilaan, hiukan huomaamattomammaksi. Sitten Gisele nosti taas katseensa Yasiin, ja hymyili hieman pahoittelevasti.

"Hyvää kuuluu, sinulle?" Gisele vastasi keskustelusävyyn, kallisti päätään ja tutkaili toista katseellaan. Tyttö ei oikein tiennyt miten jätkään olisi pitänyt suhtautua. Hän oli kuitenkin mukava, mutta kuitenkin alemmasta klikistä. Vai oliko niillä klikeillä sitten loppujen lopuksi mitään väliä? Ja oliko toinen sitten vain mukava, vai jotain muuta? Kiinnostava? No, sitä ainakin. Jotenkin toisen asenne, se oli niin erilainen kuin rehvastelevien urheilijoiden; Gisele ei oikein tiennyt miten olisi tuon seurassa käyttätynyt. Ja minkälainen vaikutus Giselellä oli tuohon jätkään? Monimutkaista... juuri tämän takia olisi turvallisinta pysyä oman kastin seurassa...

Nuorukainen vastasi tytön hymyyn omalla vinolla, hivenen kujeilevalla hymyllään. Tuo nojasi hetken käsillään polviinsa, kunnes prinsessan taas puhuessa suoristi ryhtinsä paremmaksi ja siirtyi nojaamaan selkänojaa vasten. Toinen käsi nostettiin hieraisemaan leukaa, samalla kun tummien silmien katse seurasi tytön liikkeitä ja eleitä tutkivana. Gisele ei vaikuttanut loukkaantuvan hänen seurastaan, joten hän voisi yhtä hyvin jäädä tähän ja jutella hetken. Oikeastaan, nuorukainen olisi jäänyt tähän joka tapauksessa toisesta viis, vaikka kunnioittikin tytön mielipiteitä jonkin verran.

Yasu hieraisi leukaansa pitkillä, mutta vahvoilla sormillaan ja paransi asentoaan. Hän nyökkäsi vaisusti ja vastasi:
"Hyvin. Pari vanhaa kaveriani muuttaa tänne kohta puolin. Saan vähän tuttuja ympärilleni.. "

Nuorukainen vakavoitui ja tuon eleet kertoivat Yasun käyvän sisäistä kamppailua siitä sanoisiko seuraavia sanojaan vai ei. Hänelle klikit eivät merkinneet mitään ja hän oli kaiketi tehnyt sen toiselle varsin selväksi, mutta silti kundi huomasi jollakin tasolla ujostelevansa sanojaan, sillä toinen saattaisi käsittää ne väärin.
"... olet ollut mielessäni jo jonkin aikaa, prinsessa. Ehkä se johtuu siitä, että voin kanssasi jutella melko vapaasti kun kukaan muu ei kuitenkaan suurella todennäköisyydellä tiedä mitä oikein puhun... se on jotenkin vapauttavaa.."

Toisen maininta parin kaverin muuttamisesta sai Giselen toisen kulman nousemaan kiinnostuneesti. Missä toinen olikaan sanonut asuneensa? New Yorkissa? Gisele muodosti heti mielessään kuvan jonkinlaisesta kunnon jengistä, eikä mielikuva ollut erityisen... mieltä ylentävä. Tyttö meinasi melkein jo kysyä näistä vanhoista kavereista, mutta sanat jumiutuivat kurkkuun toisen avatessa taas suunsa. Ja vaikka Gisele oli äsken pitänyt tarkasti huolta että ulkokuori säilyi tyynenä, nyt tähän kuoreen tuli pieni särö kun tytön kasvoille levisi hämmästynyt ilme. Sitten Gisele laski katseensa kuin mikäkin ujo koulutyttö ja veti lyhyesti henkeä ennen kuin nosti tummat silmänsä takaisin Yasiin.

"Ehkä näitä juttutuokioita pitäisi sitten harrastaa useamminkin", Gisele totesi ja nojautui itsekin taakse. Merkit aiemmasta hämmennyksestä olivat kadonneet tytön kasvoilta, nyt niillä oli vain pieni kujeileva hymy.

"Vai onko vastalauseita..?"

Aasialaispiirteinen kundi sai rohkeutta lisää ja seurasi tytön reaktiota sanoihinsa. Hän naputti sormillaan omaa polveaan hivenen hermostuneena, vaikka olo olikin parempi kun Yas oli saanut sanoa sanottavansa tuolle tytölle.
Kuitenkin toisen olemuksen muutos sai tumman kulmakarvan kohoamaan hivenen ja miltei mustien silmien katseen siristymään hivenen. Olemuksen palautuen hivenen hämmentyneeksi, sormien naputus vasten polvea loppui. Mitä ihmettä?

Yasu mietti hetken ennen kuin vastasi, virnistäen hivenen.
"Kuten tahdot, prinsessa."
Kuitenkin eräs seikka jäi vaivaamaan nahkatakkisen piikkitukan mieltä ja tuo vakavoituikin, rypistäen hivenen kulmakarvojaan:
"... mutta miksi sinä tahdot, että ne jatkuvat? Jos et muista, käskit minut aika selvästi pysyä poissa sinun luontasi silloin tuolla pihalla."

Gisele heilautti välinpitämättömästi kättään toisen kysymykselle.
"Eh.. tajuan kyllä mitä haet takaa", tyttö tuhahti, "eli voimme jutella näin - kun kukaan ei ole todistamassa." Likka arveli jo tietävänsä minkälaisen reaktion tämä huomautus saisi toisessa aikaan, mutta helkkari, tässähän nyt oli selkeä dilemma.

"En tykkäisi vaarantaa... asemaani täällä", Gisele jatkoi hiukan epäröiden. Hän mietti jo mitä pahimmat juoruilijat, sisko-rakas mukaan luettuna, saisivat tästä aikaan. Joskus Astonin meno aiheutti päänsärkyä ja sitä toivoisi vain voivansa tehdä mitä ikinä huvittaa ilman että tulisi sanomista tai ilman että käytävällä ihmiset tuijottaisivat ihaillen (tai inhoten) perään. Mutta sitten useimmiten kaikki oli niin mukavaa ja helppoa.. sai kehuja, ihasteluja, hyvännäköistä juttuseuraa. Oli mukavaa olla tunnettu ja pidetty. Tai no, pidetty ja pidetty, hyväksytty oli varmaan oikea sana.

Yas kohotti hivenen toista kulmakarvaansa toisen sanoille, mutta muita ulkoisia merkkejä ei tuossa kundissa näkynyt. Sisäisti taas.. nuorukainen oli seota. Tottakai hän tiesi, mitä toinen oli ajanut takaa, mutta toisen äkisti muuttunut käytös aiheutti vähemmästäkin aasialaispiirteiselle nuorukaiselle vatsanpuruja ja harmaita hiuksia. No ei ehkä nyt ihan niitä, mutta päänvaivaa kuitenkin.

Piikkitukka kuitenkin sitten naurahti varsin karkeasti toisen sanoille, mikä saattoi viestittää Giselelle jotakin, sillä naiset olivat herkkiä lukemaan miehiä, oli minkä ikäisestä tahansa kyse ja oli sitten kyse samanlaisesta kylmästä ja välinpitämättömästä ukkelista kuin Ikumon poika oli.

"..ainiin.. Sinun asemasi.."


//AAARRGGHHTT! LYHYT! Anteeksi!//

Giselen teki yhtäkkiä mieli läimäyttää toista jotta saisi tyyppiin vähän eloa. Nämä "viileät" nyypät olivat siitä rasittavia, ettei ikinä tiennyt mitä niiden päässä liikkui.
"Asema, niin... olen mukavuuden haluinen luonne, tiedä se", tyttö sanoi kepeällä äänellä, vaikka sanoihin sisältyi eräänlainen totuuskin. Tai siis totisinta tottahan ne oikeastaan olivat. Köh.

"Mutta mutta", Gisele totesi nopeasti ettei toinen ehtisi kommentoimaan tätä "asema-kysymystä" enempää; aihe oli Giselen mielestä hiukan epämukava. Tyttö heilautti pari ponnaristaan karannutta hiussuortuvaa takaisin taakse, pois silmiltä, kun mietti miten muotoilisi seuraavan kysymyksensä kuulostamatta liian kiinnostuneelta.
"Mitä pidät Astonista?" hän sitten kysäsi pieni hymy huulilla. "Kun kerran kavereitakin oot kutsunut niin taitaa ihan.. mukiinmenevältä vaikuttaa?"

"..tottakai olet mukavuudenhaluinen, sen näkee sinusta jo vaikka kilometrin päähän"
todettiin rauhallisesti, katseen heijastamatta oikeastaan minkäänlaista tunnetta vaikka sisällään Yas onnistui hädin tuskin estämään itseään tuhahtamasta ja ilmaisemasta näkemystään näistä "rikkaammista, paremmista ja täydellisimmistä" ihmisistä. Mutta vaikka hän ei pitänytkään rikkaista ihmisitä, ei se jostakin syystä ulottunut Giseleen.

Yasu naurashti hivenen ja pudisti päätään.
"Mielipiteeni tästä paikasta ei ole muuttunut juurikaan sitten viime näkemän. En minä Edeniä ja Jiangia tänne kutsunut, he päättivät vain seurata perässä..."
Tummasilmäisen pojan katse kapeni hivenen tuon katsoen epäluuloisena tyttöön.

"Miksi kysyit?"

Eden ja Jiang.. Gisele painoi nämä nimet mieleensä, siskolta voisi nimittäin kysellä lisätietoja. Okei, Gisele ei erityisesti arvostanut siskonsa tietojenkeräystaitoja, mutta tälläisissä tapauksissa ne olivat ihan käteviäkin. Tosin voisihan tietysti ola mahdollista ettei pikkusisko tiennyt näistä uusista kasvoista mitään, sillä Gisele tiesi hyvin siskon pyrkimyksistä välttää tuollaista epäilyttävämpää seuraa.

"Kunhan yritän viritellä keskustelua", Gisele vastasi taas hiukan hämmentyneenä, puolustelevalla äänellä. "Eikö me tässä sitä varten istuta, puhumista?" Toisen epäluuloisuus oli hieman epäilyttävän epäluuloista, ikään kuin noista kavereista kysyminen olisi joku kammottava tabu. Sitä paitsi eikö Giselen kuulunut olla utelias ja toisten asioista ah-niin kiinnostunut ?

//ääks, lyhyttä tosiaan//

Yas tarkasteli toisen kasvoja hetken aikaa ennen kuin hymähti ja antoi katseensa irrota toisesta, sen pysähtyen yhteen noista rahansyöjäautomaateista. Katseen kuitenkin siirtyen takaisin tyttöön ja aasialaispiirteinen kundi nyökkäsi varsin vaisusti.

"Totta.. Mistä sitten tahdot keskustella?"
Katse pidettiin jokseenkin tutkivana toisen olemuksessa, kuin kundi olisi yrittänyt painaa Giselen hahmon syvälle mieleensä, ennen kuin se taas käännettiin toisaalla.

Yas nousi ylös venytellen niin, että valkoinen paita nousi, paljastaen pienen pätkän alavatsan arvesta, joka piirtyi selvästi vasten ihoa vaaleampana kaistaleena. Tuo vilkaisi Giseleen, virnistäen hivenen poikamaisesti.

"Tahdotko jotain tuolta? Cokista, kahvia, suklaata? Voin koittaa tarjota tämän kerran jos nuo automaatit suostuisivat toimimaan edes tämän kerran.."

"Anna kun keksin jonkun puheenaiheen", Gisele sanoi naurahtaen. Tytön miettiessä toinen nousi ylös ja Giselen silmät sattuivat kiinnittymään siihen erikoiseen vaaleaan arventapaiseen, joka hetkeksi paljastui. Neiti ajatteli olevansa "yksityisalueella", joten hän käänsi nopeasti siitä katseensa. Eikä siitä kehdannut kysyäkään, vaikka jäljen alkuperä kiinnostikin..

"Kahvi voisikin tehdä terää", Gisele vastasi nopeasti ja hymyili, itsekin sitten nousten. Hän pääsi taas kerran todistamaan lyhyyttään, ja harmitteli ajatuksissaan sitä, että koroissa oli vain vaivaiset seitsemän senttiä tänään. Sivusilmällä likan tummat silmät rekisteröivät kauempana seinällä nököttävän kellon, jonka mukaan välitunnin pitäisi alkaa noin viidentoista minuutin kuluttua.

"Noi automaattien juomat ei kyllä ole niin ihania", jatkoi Gisele aiempaa lausahdustaan. "Mutta kyllä nekin parempaa on kuin ei mikään."

//Öh... oletan että ne kaikki automaatit toimii rahalla ja että tuossa kahviautomaatissa on enemmän kuin yksi kahvi mistä valita n__n''//

Yas rusaitti niskansa ja vilkaisi Giseleä sivusilmällä.

"niin no, ajattelin, ettet kuitenkaan lähde kanssani minnekään kahvioon kun se saattaisi näyttää siltä, että oltaisiin treffeillä, joten tuo kahvi saa nyt luvan kelvata, prinsessa.."
Nuorukainen laukaisi ihan vaan piilovittuillakseen toisen asemasta ja sen tärkeydestä tytölle. Jäämättä odottamaan mahdollista korvapuustia tuo kaivoi taskustaan mustan lompakon ja käveli automaatin luo silmäillen sitä hetken. Hän ei tahtonut nähdä tytön naamaa vielä siitäkin syystä, että hänen omilla huulillaan oli virne, josta koulun kermaan kuuluva tyttö ei välttämättä ilahtuisi.

"Niin? Mitä otitkaan?"
Kysyttiin suhteellisen viattomasti, kundin kääntyen niin, että hän näki tytön. Kasvoilla oli taas se sama vakavahko yleisilme, vaikka syvällä sisimmässään poika nauroi koko tilanteelle.

Gisele tuhahti itsekseen ja seurasi sitten Yasia automaateille. Likka kumartui hieman, ja tutkailtuaan vaihtoehtoja hän osoitti hoikalla sormellaan cappuccinoa. (Sormen kynsi oli muuten ensiluokkaisessa kunnossa, kiitos manikyyrin.)
"Tuollainen vaikka, jos herralla on kukkarossa katetta", Gisele mutisi kuivasti ja erittäin epä-giselemäisesti. Toisen asenne oli nimittäin niin uskomattoman raivostuttava. Tätä vauhtia Gisele saattaisi ihan oikeasti muksauttaa Yasia johonkin enemmän tai vähemmän miellyttävään paikkaan, ja kaikkihan tietävät tytön olevan pasifisti.

"Mutta hei.. eikö tälläiset prinsessat muka kelpaa sun kaltaisillesi jos et kerran kehtaa mihinkään viedä?" Gisele kysyi kääntäen toisen sanat tavallaan ihan ympäri, vihjaten että kyse ei ollutkaan Giselestä ja tämän asemasta vaan Yasun imagosta.

Tummien, miltei mustien silmien katse kääntyi tytöstä automaattiin ja tuohon hoikkaan, hoidettuun sormeen.
"Älä huoli, on minulla.."
Vastattiin lyhyesti toiselle. Hän oli kaivamassa rahojaan esiin kun toisen sanat pysäyttivät nuorukaisen aikeet. Katse kääntyi taas hitaasti tyttöön ja Yasin kasvoille levisi hetkeksi hämmennyksestä kertova ilme. Sen kuitenkin nopeasti hälvetessä ja Yasun naurahtaessa hermostuneesti. Toinen, lompakkoa pitelemätön käsi nousi raapimaan niskaa pojan ollessa selvästi vaivautunut toisen sanoista.

Sitten tuo teki jotain arvaamatonta, kumartuessaan tytön kasvojen lähelle ja katsoessaan tuota syvälle tummiin silmiin.
"Olen pahoillani, Gisele, luulin, ettet todellakaan tahdo tulla nähdyksi minun kanssani. Jos se olisi minusta kiinni ja omistaisin prätkäni sijasta auton, voisin ajaa sinut vaikka Vegasiin jos sinä tahtoisit."
Äänestä kuului vilpittömyys, kundi tarkoitti jokaista sanaansa. Tuon vetäytyen pois toisen kasvojen läheltä, suoristaen ryhtinsä ja purren kieltään kipeästi hampaidensa takana.

Hän vilkaisi tyttöä hivenen tavallista varovaisemmin ja tunki toisen kätensä tummien, kulutettujen ja hivenen risaisten farkkujensa taskuun pitäen nyt katseensa visusti automaatissa, kuin tutkaillen mitä muita kahveja se pitäisi sisällään. Joku muu olisi voinut punastua Yasun tilanteessa, mutta kundi piti päänsä kylmänä.

Gisele katseli Yasua pää kallellaan, riemuiten itsekseen siitä, että oli saanut toiseen hiukan eloa. (Tyttö oli nimittäin ehtinyt jo ajattelemaan että oli kadottanut viehätysvoimansa johonkin käytävälle, mutta ei, taisi ripaus siitä olla edelleen takataskussa mukana.) Gisele liikahti tuskin huomattavasti lähemmäs tuota jätkää, pää edelleen kallellaan kun silmät yrittivät tavoittaa toisen katsetta.
"Tiedätkö", Gisele sanoi hiljaa, melkeinpä kuiskaten, "satun omistamaan avaimet siihen mustaan Escaladeen, joka on pihalla."

"Joten luuletko laadukkaamman kahvin kelpaavan?" tyttö kysäisi ja pieni ilkikurinen hymy levisi likan huulille. "Vai haluatko väkisin litkiä tätä paskaa muovimukeista?"

//töks töks eeks, taas lyyyhyttä..//

Yas vilkaisi tyttöä terävästi. Totta kai hän tiesi toisen omistavan sen upean auton, kuka nyt ei tietäisi?

Aasialaispiirteinen piikkitukka piti katseensa hetken aikaa kahviautomaatissa kuin punniten toisen sanoja. Hän ei voisi kysyä prinsessalta, että eikö tuolla olisi vielä koulua jäljellä, mutta koska hän itse moisesta välitti tuskin paskaa enempää hän jätti kysymättä asiasta.

Siistä Yas hymyili hivenen jäykästi toiselle, vaikkakin hymy ylettyi ensimmäistä kertaa noihin tummiin, miltei mustiin silmiin saakka.
"Aletaan mennä sitten, eikös?"

Nuorukainen vilkaisi Giseleä odottavasti ennen kuin otti ensimmäiset askeleet kohti ulko-ovea.

Gisele hymyili toiselle, no, valloittavasti ja nyökkäsi.
"Laukkuni", tyttö muistutti kävellen varmoin askelin takaisin penkkien luo. Se vanha Louis Vuitton näytti hieman kärsineeltä, mutta ehkä sen kanssa kehtasi kulkea. Likka kumartui poimimaan laukun maasta, heitti sen olalleen ja kaivoi tottuneesti kännykkänsä esille, kelloa vilkaisten. Kymmenen minuuttia välitunnin alkuun. Hmm. Saattoi mennä täpäräksi, mutta ei hätiä mitiä, kyllä se kestettäisi. Ehkä.

"Okei", Gisele sanoi päästyään takaisin Yasun lähelle. Puhuessaan hän nosti katseensa kännykästään jätkään. "Keskustaan vai kelpaako Dusty's? Tosin Dusty's on kyllä kävelymatkan päässä."

Tytön mainitessa laukustaan Yasu pysähtyi kiltisi odottamaan toista, silmäillen sillä aikaa lyhyitä kynsiään ja ympäristöään. Silmiin osui myös kello, joka näytti välitunnin alkavan noin kymmenen minuutin päästä. Tuo tunki lompakan takaisin taskuunsa, käsien löytäen tiensä housujen taskuihin ja kundin nojaten pienesti seinään.

Tummien silmien katse seurasi tytön kulkua hänen luokseen ja kundi punnitsi hetken tuon sanoja, pudistaen sitten päätään hymyillen hivenen.
"Neiti saa itse päättää, minä vain tarjoan.."
Sanottiin nuorukaisen potkaistessa itsensä irti seinästä ja katsoen toista silmiin hetken varsin avoimesti ennen kuin käänsi katseensa taas oviin.

"Höh", Gisele mutisi suunnaten ovista, luottaen vaistomaisesti siihen että Yasu seurasi. Ainahan ihmiset seurasivat Giseleä. "Keskustassa on kyllä varmaan ruuhkaa tähän aikaan, sinne ei ehkä välttämättä kannata mennä."

"Joten luulen että Dusty's olisi parempi vaihtoehto, jos herra pystyy kävelemään", Gisele totesi hymyillen. Hän ei ensinnäkään halunnut välttämättä autoaan Yasulle esitellä ja toiseksikin se hemmetin Escalade kulutti aivan julmetusti polttoainetta. Äiti oli sanonut että Gisele sai ajaa sillä jos tankkasi, mutta tyttö vihasi tankkaamista, oli vihannut siitä asti kun hän onnistui kerran sotkemaan yhden valkoisen Chanelin mekkonsa bensa-asemalla...

"Tosin Dusty's on yleensä täynnä näitä haaskalintuja", Gisele sanoi, viitaten haaskalinnuilla koulun juoruilijoihin. "Mutta jos imagosi kerran kestää seurassani näyttäytymisen..."

Yas seurasi tyttöä ulos ovista kuuliaisesti, kuunnellen samalla Giselen sanoja hiljaisena. Hän käveli hivenen toisen takana, antaen katseensa, tottakai kundi kun oli (ja oli hänellä silmää naiskauneudelle), käydä toisen pepussa, sen kuitenkin hetken tarkastelu jälkeen noustessa tutkimaan tuon laitettuja hiuksia ja.. takaraivoa. Gisele oli aikamoinen pakkaus, eikä ollut ihme, että toinen kuuluikin koulun suosittuihin. Yas ei itseasiassa ymmärtänyt miksi tyttö ei ollut se ykkössuosittu, sillä ainakin Yasin silmiin neitokainen oli koulun kaunein tyttö. Sitä hän ei kuitenkaan toiselle paljastaisi, sillä se ei tekisi hyvää piikkitukan imagolle.

Yas nopeutti askeliaan kulkeakseen nyt toisen rinnalla, antaen tummien silmiensä kaventua hivenen toisen viimeisten, kiusoittelevien sanojen kohdalla. Hän vilkaisi Giseleen ja hymyili hivenen, taistellen ajatuksiaan vastaan vetää tyttö lähelleen ihan vain kiusoitellakseen toista.
"Älä juoli, prinsessa. Kyllä se kestää. Mutta kestääkö sinun imagosi liikkua minunlaiseni.. roskasakkiin kuuluvan kanssa? Vai miten te meitä oikein kutsutte?"

Gisele nauroi toisen roskasakkikommentille, ei kuitenkaan pilkalliseen sävyyn kuten suositut tytöt yleensä vaan yllättävän spontaanisti.
"Roskasakkia nimenomaan, tunnet näköjään termistön", tyttö hymyili. "No, vakavasti puhuen, on teidän.. roskasakkilaisten seura joskus ihan piristävääkin."

Ja sitten kuin pisteeksi lausahduksen perään, koulun kello pirahti rasittavalla tavallaan soimaan ja ilmoittamaan välitunnin alkamisesta. Gisele hautautui hetkeksi miettimään paljonko kello oikeasti olikaan, oliko joiltakin loppunut jo koulu, keneltä loppuisi nyt koulu ja kuinka moni niistä, joiden koulu oli loppunut, päätti käväistä Dusty'silla syömässä.

"Jos nyt vaan hoidettaisiin ittemme sinne", Gisele sanoi, odotellen jo enemmän tai vähemmän innostuneena välitunnille purkautuvien ihmisten ääniä.

//pitäs varmaan siirtyä sinne kahvilan puolelle btw koska mulla tulee kohta ihan liian lyhyttä :--DD//

Yasu hymähti toisen sanoille, kuitenkin virnistäen vilkaisten tyttöä. Hän oli aikeissa vastata prinsessalle jotakin, mutta koulun kellon pirinä keskeytti hänet. Ajatukset siirtyivät kaksikon määränpäähän.

Piikkitukka hymähti tytön sanoille ja vältti sanomasta toiselle mitään sellaista, josta tuo olisi loukkaantunut.
"Haluatko, että kannan sinut? Päästäisiin ainakin nopeammin, kun sinulla on tuollaiset nilkantappaja kengät"
Poika mutisi työntäen kätensä housujensa taskuun.
Teki mieli polttaa pari tässä matkalla, mutta hän tiesi, ettei tyttö pitänyt siitä, että tuon lähellä polteltiin, joten... Nuorukainen jätti sen yksinkertaisesti tekemättä. Kai Gisele häntä kestäisi, vaikka hänen keskittymisensä saattaisikin toisinaan leijailla jossakin muualla kuin tytössä..

//Juu, siirrytään vaan sinne. Tähän topiciin aikahypyn kanssa vai uus topic? Mie lähen ihan just äidille taasen//

//varmaan sinne vois uuden topicin väsätä, jos sää vaikka sen tekisit kun takaisin, vastaamaan tulet ? :3//

"Enköhän selviä näillä sinne, kiitos vaan", Gisele tuhahti. Takaa alkoi tosiaan jo kuulua pientä hälinää, joka sai tytön miettimään. Nyt kun hän kerran käveli tässä aivan selkeästi koulualueelta poistuminen mielessä ja vieläpä tämän näköisen tyypin kanssa, ehkä siitä pitäisi sitten ottaa kaikki irti. Ei, ei hän aikonut kapsahtaa toisen kaulaan johonkin intohimoiseen suudelmaan, ihan niin räväkät teot eivät olleet Giselen juttu.

"Ja voihan toisaalta olla niin että saatan kompastua", tyttö jatkoi hitaasti tummien silmien tuikkiessa ilkikurisesti. Puhuessaan Gisele otti Yasin toisen käden taskusta, pyöräytti sen ympärilleen ja laski sitten tuon sormet vyötärölleen painautuen samalla toista vasten. Oman kätensä tyttö piti tuon sormien päällä, kuin varmistaakseen ettei hiukan oikukkaaksi osoittautunut jätkä päästäisi irti. Kiusoitteleva ääni muuttui hieman kaihoisaksi vanhasta tottumuksesta, olihan tälläistä tullut tehtyä pari kertaa aiemminkin.. "Ja sen takia ihan turvallisuuteni vuoks voisi olla parempi että pidät kiinni."

"... vai käykö tämäkin taas imagon päälle?" tyttö lisäsi äänensävyn muuttuessa taas kiusoittelevaksi.

//jaa, lasketaankohan tuo hitiksi :--D no toivottavasti ei. dusty'sin puolelle jatkuupi, siis ?//