Love me, Kill me, Change me

Hugo naurahti hieman räkäisesti toisen pyynnöille. Okei, toki Hugo maksaisi, sehän se idea tässäkin testissä olisi. Tosin ensimmäinen kysymys oli, mihin se rahapussi tälläkertaa oli pistetty? Paikka kun aina vaihtui. Hmm...
"Ootas hetki, etin sen", Hugo totesi ja alkoi kaivella ensiksi keittiön kaappeja. Ei siis siellä. Seuraavaksi siirryttiin niin kutsutun olohuoneen kaappien luokse, eli n. pari metriä taakse. Ei niissäkään. Hmm.. Seuraavana voisi olla vessan lavuaarin takana. Pieneen vessaan päästyään poika löysikin lompakkonsa. Nuorukainen käveli takaisin Kittyn luokse ja huomasi toisen vaihtavan huppariaan oikein päin. Samalla nuorukaisen silmät eksyivät hieman erikoiseen syntymämerkkiin, muttei tietenkään siitä sanottu mitään. Se vain painettiin mieleen. Ihan varmuuden vuoksi.
"Noni katotaas", Hugo mutisi ja avasi lompakkonsa. Sen sijaan se näytti hyvin tyhjältä, pussissa oli vain 150 dollaria. Hupsista.

"Totaa.. saanko ensiks kysyä, että miten Kittyn tavoittaa jatkossa?", Hugo kysyi ja naurahti leppoisasti. Ensiksi pitäisi saada joku käyntikortti tai vastaavaa, jotta saisi tytön kiinni. Eihän tuo sitä antaisi jos ensiksi sanoisi ettei ole tarpeeksi rahaa.
"Niin ja tuota.. mulla on vaan tässä nyt 150 dollaria. En ajatellu, et laskutat nukkumisestakin..", Hugo murahti sitten hetken päästä ja ojensi tuota vähäistä rahasummaa tytölle. Pitihän sitä jotakin maksaa. Sitä paitsi, eihän he olleet varmasti kuin sen muutaman tunnin vain itse aktia harrastaneet korkeintaan. Joten Hugon logiikalla rahat pitäisi tavallaan jopa riittää. Tyttö vain kiskuroi hintaansa.

'Etin sen'? Minne helvettiin Hugo oli lompakkonsa oikein piilottanut? Ja miksi toinen oli mennyt sen piilottamaan, epäilikö miehenalku Abbyn motiiveja? Luuliko toinen, että rokkari aikoi ryöstää tämän?
... Se tosin ei ollut ongelma eikä mikään. Oli Abby ennenkin ryöstänyt asiakkaitaan, jos näiden lompakko suorastaan tursui ylimääräisiä seteleitä. Abbyhän vain kevensi asiakkaidensa lompakkoa, eihän se nyt ollut mitään sen suurempaa.
Punapää ehti asettaa kätensä puuskaan ja nojautua läheiseen seinämään silmiään pyöritellen, kun Hugo sitten mitä oletettavammin löysi lompakkonsa. Abbyn kasvoille kohosi heti tyytyväinen ilme. Oi, rahaa. Abbyn ainoa oikea rakkaus, joka ei tulisi koskaan häntä pettämään.

Tietenkin Hugo kysyi, miten Abbyn tavoittaisi jatkossa. Rokkari huokaisi hitusen närkästyneenä, tämähän tästä olikin puuttunut. Voisihan rokkari vain kylmästi sanoa, että eiköhän tämä olisi tässä ja että hyvää loppuelämää, mutta seksi Hugon kanssa jotenkin houkutteli. Hänelä oli harmillisen vähän nuoria vakioasiakkaita, joten... Niin, Hugosta voisi tulla ihan pirteä lisä.
Joten Abby kaivoi hetken aikaa taskujaan ja pian hänen kädessään oli pahasti ryttääntynyt käyntikortti, jonka hän antoi Hugolle. Siinä luki hänen valenimensä Hannah Egerton ja puhelinnumero, josta hänet tavoittaisi. Se numero meni tietenkin strippiklubille, jonne hänelle pystyi jättämään viestin.

"Mitä", Abby ärähti, kun kuuli Hugon lausuvan summan ääneen. Rokkarin pääkopassa kiehui. Luuliko Hugo pääsevänsä tästä noin vain? 'Sori, ei oo enempää'? Ja hah! Abbylta ei kukaan huijannut rahaa. Punapää saisi ne loput 250 dollaria toiselta, tavalla tai toisella. "Vitun mulkku", neiti kirosi ja nappasi ne vähäiset setelit Hugolta. "Sä jäät mulle velkaa", Abby huomautti ja mulkoili Hugoa vaativasti samalla, kun puristi seteleitä käsissään.
Sitten Abby ärähti kiukkuisesti ja lähti sen pidemmittä puheitta lampsimaan toisen asuntovaunusta. "Oli muuten vitun huono sänky!" tyttö huudahti ja nosti keskisormensa, kun oli kääntynyt Hugon asuntovaunulle päin.

Hugo otti vastaan ryppyisen käyntikortin ja asetti sen keittiön pöydän tasolle. Siinä se varmaan pysyisi hyvin, eihän poika kovasti täällä siivoillut. Ei oikeastaan ollenkaan. Mitä turhaan, itsehän tässä läävässä hän asuisi. Ei kukaan muu. Eikä poika ollut edes ajatellut vakiintua, joten naisillakaan ei olisi sanomista niinä kertoina kun tänne pääsivät. Poikamiesboksiin kerrassaan. Tytön ärähtäessä nuorukainen vaan naurahti toiselle. Huvittavaa itseasiassa.
"Juu juu, darling", Hugo sanoi lipevästi ja vinkkasi silmäänsä Kittylle eli siis Hannahille, jonka poika oli ehtinyt kortista jo lukaisemaan nopeasti.

"Sulle tulee kuitenkin sitä ikävä, ja mua!", Hugo huusi takaisin nauraen ja kävi vetämässä oven kunnolla kiinni. Hugo ei voinut kuin virnistellä. Olihan hän päässyt halvemmalla, mitä ajatteli. Niin ja kuka oikeasti sanoi, että pojalla oli sen verran. Seuraavaksi nuorukainen nimittäin käveli sohvan alla piilossa olevalle laatikolle, jossa oli säästöjä. Muutaman sadan dollarin edestä. Sieltä pussiin napattiin satanen, jotta selviäisi taas elämässä ja pääsisi kauppaan ja rellestämään. Hah. Hannah oli mennyt hyvin halpaan ja ehei, Hugo ei aikoisi maksaa enemmän. Turha luulla. Osasi Hugokin tämän pelin.

Theee end