Crue world vol.2

//Jatkoa edellisestä. Kirsikka ja Nana kiitos:)

Roxie katseli ympärilleen. Missään ei näkynyt pöydän pöytää. No, eipä tietenkään. Hetken Rox harkitsi 'raivaavansa' heille tilaa, mutta päätti ettei se kannattaisi jos halusi säilyttää henkensä.
-Joo mennää vaa, Rox vastasi ja huomasi kauempana pienen vapaan läntin nurmikkoa.
-Mennäänks vaik tonne? hän kysyi ja vilkaisi ympärilleen. Ei voisi piha yhtään olla täydempi. Sitten hän suuntasi katseensa Nanaan. Tyttö näytti jollain tapaa hennolta. Roxie mietti hetken mihin klikkiin tyttö mahtaisi kuulua. Ei hän siitä oikeastaan välittänyt, mutta olisi ollut kiva tietää. Roxie ei kuitenkaan kehdanut kysyä, sillä Nana olisi aivan varmasti luullut, että sillä olisi jotain merkitystä.

//Ja pituus taas sitä samaa paskaa luokkaa...

//Here we come!//

Roxie ei ainakaan näyttänyt panevan pahakseen maassa istumista. Ja tällä kertaa hänen ei tarvinnut edes raivata väkijoukosta tilaa. Rox näytti katsovan kauempana olevaa vapaata kohtaa nurmikosta ja ehdotti sitten sinne istumaan menoa. Sehän sopi Nanalle mainiosti!
"Mennään vain", hän hymyili ja lähti astelemaan kohti pientä nurmikon länttiä. Jonkin verran sitä sai muiden oppilaiden välissä pujotella ja jotkut mulkoilivat, kun Nana vahingossa osui heihin tai astui vaikka maassa olevan takin päälle. Aivan kuten käytävälläkin. Tosin tällä kertaa hän ei välittänyt. Hän oli saanut (ainakin toivottavasti) uuden ystävän, joka tosiaankin antoi hänelle lisää itsevarmuutta. Roxien tapaiselle tytölle ei kannattanut käydä ryppyilemään! Aivan kuten ei Mikillekkään.. Tosin Roxie oli paljon mukavampi kuin isosisko. Hänellä tuskin oli pahat mielessä.
Nana istahti nurmikolle niin, että Roxiellekkin jäi tilaa. Hän risti jalkansa risti-istuntaan ja katsahti taivaalle. Aurinko lämmitti juuri sopivasti hänen kasvojaan. Olisi ehkä pitänyt ottaa aurinkolasit mukaan kouluun, mutta eipä Nana ollut tullut sitä aamulla ajatelleeksi.
"Nätti ilma", hän hymyili. Ja katseli taas taivaalle. Sitten hän katsahti Roxieen.
"Millä luokalla muuten oot?" Nana kysyi. Nyt olisi utelun vuoro. Hänen mieleensä nousi jo kysymyksiä, joita hän haluaisi saada Roxiesta tietää. Parempi tosin olla utelematta liikaa, ettei Rox vain säikähtäisi...

//Ei täältäkään nyt oikein tekstiä tuu.. ;o//

//Sori kun kesti näin kauheen pitkää, inspis ihan kadoksissa

Rox tallusteli Nanan perässä kohti ruohoplänttiä ja istahti lopulta maahan risti-istuntaan. vaipuen omiin aatoksiinsa hetkeksi. Olisikohan tuosta tytöstä ystäväksi hänelle? Ainakin tyttö vaikutti hirveän mukavalta ja kivalta. Roxie katseli tuota mietteissään, tyttö oli todella sievä. Hän kaivoi laukustaan samalla eväitä ja saikin käsiinsä lopulta leivän jonka oli itse pakannut aamulla. Hän haukkasi palan leivästä ja hymyili tuolle samalla kun mutusteli haukkuaan.
-Niin on, Roxie sanoi suussaan vielä hieman leipää.
-Tosi hieno! Hän jatkoi sitten ja hymyili toiselle. Hän haukkasi toisen palan juuri kun Nana kysyi hänen luokkaansa. Rox alkoi pureskella leipäänsä nopeammin ja osoitti samalla suutaan.
-Mhoota mhetkki, Roxie sanoi suu täynnä leipää. Pian hän saikin leivän nieltyä.
-Kolmosella, ja ite taisit olla.. Ekalla, Roxie muisteli mitä oli lukenut toisen kirjasta.
-Niinhän se oli? Rox vastasi ja siirsi toisen jalkansa koukkuun sivulleen ja painoi kyynärpäänsä maahan mutustellen samalla leipäänsä.
-Tai ainakin niin sun kirjassa tai lukee, hän sanoi ja hymyili toiselle leveästi. Rox heilautti hiuksensa pikaisesti pois silmistä ja katsahti ympäristöönsä. Nanan takana oli joku Cheerleaderi ja urheilija nuoleskelemassa. ''Yök'', Rox ajatteli ja käänsi päänsä toiseen suuntaan ja kohtasi pari urheilijaa tappelemassa. Miksi kaikki aina tappelivat? Rox mietti ja naurahti mielessään, sillä kyllähän hänkin tappeli, kun vaan vastustajana oli sellainen jonka pystyi voittamaan.
-Missä päin asut? Rox kysäisi saadakseen pientä keskustelun poikasta aikaan.

Roxie seurasi hänen perässään ruoholle istumaan. Nana huokaisi hiljaa ja keksi kaivaa laukustaan aurinkolasit silmilleen. Aurinko sattui häikimään kovasti. Hän vilkaisi Roxieen. Mitähän tyttö mietti? Nana käänsi katseensa muualle. Hän antoi sen pyyhkäistä pihamaata. Se oli sitten täynnä ihmisiä! Hän ei erityisesti laittanut merkille ketään, teki vain yleiskatsauksen. Nana käänsi takaisin katseensa Roxiin ja huomasi, että tyttö oli jo kerinnyt alkaa syömään eväitä. Nana hymyili hieman. Hänellä itsellään ei ollut eväitä mukanaan. Hän yleensä söi joko koulun ruokalassa tai ei syönyt laisinkaan. Aina ei sattunut olemaan nälkä.
Roxkin myönsi sään hienouden. Olihan se hieman tylsä aihe puhua, mutta jos ei juuri muutakaan keksinyt... Nana tyrskähti väkisinkin, kun Rox koitti puhua suu täynnä leipää. Aurinkoinen hymy jäi hänen kasvoilleen paistamaan melkein yhtä iloisesti kuin taivaalla loistava aurinko. Hän nyökkäsi. Roxin muisti pelasi oikein.
"Ensimmäisellä, juu", hän sanoi. Nana keskittyi taas katselemaan muuta porukkaa. Muutama urheilija näytti uhittelevan toisilleen. Ja jotkut kermalaiset supisivat keskenään pieni pahantahtoinen ilme kasvoillaan. Nanan hymy ei kuitenkaan hyytynyt. Hän oli liian hyvällä tuulella.
Hän kääntyi takaisin laukkunsa puoleen ja alkoi etsimään. Hämmästyksekseen hän löysi käsiinsä oudon purkin. Hän saattoi vaikka vannoa, ettei ollut pakannut sitä laukkuunsa. Kun hän tarkasteli tuota muovista purkkia tarkemmin, hän huomasi kanteen teipatun lapun: 'Emilyn yllätys eväät!' Nana naurahti itsekseen. Hän avasi purkin ja löysi hänen äitipuolensa edellisenä päivänä tekemää salaattia. Niimpä tietysti. 'Emilyn yllätys eväitä' sattui aina välillä putkahtamaan laukkuun silloin tällöin. Hän löysi kertakäyttö lusikankin, jolla saattoi lappoa salaatin suuhunsa.
"Äitipuoleni yllätys eväät", hän selitti pikaisesti Roxille, joka mahtoi olla kummissaan. Mitenhän Miki ei pitänyt heidän äitipuolestaan Emilystä? Hän osasi tehdä yllätyseväät juuri silloin kuin pitikin!