This is where the world drops off

[ Rare & Elijah (ja ne vaatteet) ]

Tämä ei todellakaan ollut Declanin päivä. Vaikka kuinka olikin perjantai. Päivän lämpötilakaan ei voinut olla suotuisa - rokkari oli aivan varma, että se oli vain noussut aamusta asti ja nousi edelleen. Näinä päivinä hän oli oikeasti sitä mieltä, ettei olisi koskaan pitänyt muuttaa pois Lontoosta. Siellä varmaan sataisi vettä. Eikä se yhtään helpottanut, että paloharjoituksen takia koko koulu oli tyhjennetty - kuumuutta ei päässyt pakoon edes sisätiloihin, kun kaikki oli komennettu pihalle. Kuulemma sen kuumuuden takia niiden paloharjoitusten tekeminen olisi tärkeää, tai niin Atkins oli selittänyt kun kakkosten maantiedon tunti oli keskeytetty harjoituksen takia. Ainakin siltä osalta, mitä Declan miehen selityksestä oli kuunnellut. Mutta suorassa auringonpaisteessa seisominen oppilaslauman keskellä ei helpottanut yhtään. Aurinkolasitkin olivat autossa, joten niistäkään ei ollut mitään iloa. Ja siitä päätellen, miten aktiivisesti ympärillä parveilevat opettajat yrittivät saada lauman pysymään kasassa, ne eivät ottaisi sitä niin hyvällä että rokkari katoaisi parkkipaikalle. Vaikka lasien hakemiseen menisi muutama sekunti.
Ja kerrankin, hän oli samaa mieltä niiden miljoonien kommenttien kanssa, joiden mukaan hänen pitäisi leikata se tukka pois. Ei kyllä siitä syytä miksi niitä hänen peräänsä huudeltiin - ei se vieläkään johtunut siitä, että miehellä ei voinut olla sellaisia hiuksia. Musta ja pitkä tukka ei vain helpottanut hänen oloaan yhtään.

Vaikka lämpötila olisikin ollut siedettävä, Declan ei silti olisi ollut yhtään sen paremmalla tuulella. Huonotuulisuus kun ei johtunut oikeasti lämpömittarin lukemasta - se vain huononsi asiaa entisestään. Kai se sitten oikeasti oli totta, ettei vihaisena saisi mennä nukkumaan - niin mustatukka oli nimittäin tehnyt ja oli sen takia vain entisestään huonommalla tuulella. Vaikka he olivat kuinka yrittäneet olla väleissä Meganin takia, Francesca oli onnistunut jälleen suututtamaan hänet - mitäs oli suurisuinen narttu. Sitä se nimenomaan oli osoittanut jälleen kerran olevansa. Vaihteeksi hän antoi tyttärelleen erittäin huonon vaikutelman ja hänen pitäisi oikeasti miettiä mitä teki sen tytön silmien edessä. Ihan kuin Megan edes tajuaisi mitään, vaikka isi pussailisikin toista miestä tytön nähden. Se kuulemma olikin hänen tehtävänsä selittää koko homoseksuaalisuus tytölle - vaikka Declan ei ymmärtänytkään mitä selitettävää siinä oli. Jotkut tykkäsivät pojista ja jotkut tytöistä ja jotkut molemmista. Riidan siitä oli kuitenkin saanut aikaiseksi - ja sitä riitaa ei oltu eilen selvitetty, eikä tänään ollut tullut mieleen soittaa perään ja setviä asia. Vaikka hänen kuinka piti tulla toimeen Francescan kanssa. Ihan vain sen takia, että jos tästä tulisi huoltajuuskiista, oikeus ei ikinä antaisi Megania hänelle.
Sen lisäksi hän oli vielä myöhästynyt aamulla koulusta. Paikalla olleen poikaystävän takia suihku oli aamulla kestänyt hieman liian pitkään. Tai no, itseasiassa se oli ollut se suihkun jälkeinen laittautuminen joka oli kestänyt, koska hän ei voinut mennä kouluun näyttäen aivan naidulta. Tosin sen ajoituksen olisi muutenkin voinut ajatella paremmin, hänellä kun oli koko päivä pelkkää istumista. Se ei ollut niin kovin miellyttävää nyt.

"Lähteekö joku mun kanssa baariin tänään?" Declan kysyi seurassaan olevilta kavereiltaan. Jotka tosin olivat kaikki tyttöjä, se tosin johtui vain siitä, että porukka oli hukannut toisensa koulun pihassa. Rokkari ei edes tiennyt, miten hitossa hän oli jäänyt yksin tyttöjen kanssa. Ihan liikaa estrogeeniä. Vaikka niinkin oli tullut perään huudettua, hän ei ollut itse koskaan ottanut sitä naishormonia. Tai edes halunnut ottaa.
"Hyvännäköiset miehet, jotka yrittää iskeä mua voisi olla oikeasti todella piristävää", mustatukka lisäsi, ennen kuin kukaan seuralaisista sai vastattua. Nyt oli perjantai, ja hän tarvitsi piristystä. Se oli melkein synonyymi viinalle, tanssimiselle ja niille miehille. Silti vieressä seisovan blondin leuka loksahti auki tämän tuijottaessa mustatukkaa.

"Sä seurustelet!"
"Entä sitten?"
"Et sä voi flirttailla muiden kanssa, kun sulla on jo mies. Sehän on niinku koko seurustelemisen pääpointti!"

// terve (vihdoinkin)! E.T. näyttää tältä.

Elijah Thorn pisti aurinkolasit silmilleen. Oliko mitään parempaa kuin se, että opettaja hääti hänet luokasta sekä koulurakennuksesta? Hän ei ollut tosin ainoa, joka sai nauttia tästä oikeudesta. Sadat opiskelijat olivat kerääntyneet pihalle hämmästyneinä, tylsistyneinä tai mielissään kuten Elijah. Hän ei voinut pätkääkään välittää takaisin pääsemisestä. Hänellä oli tietotekniikkaa, eli voisi hän yhtä hyvin olla pihalla kuin sisällä luokassa. Kolmas vaihtoehto oli ollut häipyminen, mutta se ei onnistunut kamojen jäädessä luokkaan. Mutta mikäs auringonpaisteessa ollessa? Paloharjoituksia olisi voinut olla useamminkin. Oli tosiaan harmi, että se oli vain harjoitus. Mitä jos se ei olisi ollutkaan? Koulu tulessa, eikö se käynyt jokaisen unelmissa joskus vaikkei ollutkaan pyromaani? Elijah mainitsi siitä vieressä seisoville kavereilleen, joista ajatus oli mainio.

Elijah oli keskittynyt puhelimeensa, itse asiassa pelaamaan Angry Birds-peliä eikä tiennyt ympärillä olevasta. Kaverit olivat seuranneet ja kuunnelleet hetken mustatukkaisen porukkaa. "Mitäs mieltä sä Elijah oot siitä, et flirttailee muille vaikka seurustelisi?" kysyi eräs Elijahin vierellä olevista ystävistä melko kovaan ääneen. "Ihan okei se mulle on", vastattiin ohimennen kun edelleenkin tuijotettiin puhelinta. Kysymystä pidettiin teki hieman outona, mutta pelaaminen sai jatkua. "No niin! Elijah voi lähteä sun kanssa baariin!" eräs kavereista huudahti. Poika nosti päätään hetkeksi pois kännykästä ja yritti hahmottaa tilannetta. Kavereiden viittoilusta ymmärrettiin, että se koski edessä olevaa tyttöporukkaa, jonka vuoksi poika vastasi myöntävästi hymyillen. Toki hän lähtisi. Eihän sitä tytöille ja baarille voinut sanoa ei. Kaverit hekottivat kaameammin, eikä hän ymmärtänyt mistä ihmeestä oli kyse. Puhelin laitettiin pois häiritsemästä. "Elijah on kunnon magneetti kaikille hyvännäköiselle ja onhan se itekin ihan siedettävä, vai mitä?" kaveri oli tarttunut olkapäistä ja työnsi hänet lähemmäs mustatukkaista, jolle sanatkin oli osoitettu. Sanojen jälkeen kaverit käskivät pitää hauskaa ja häipyivät johonkin. Okei, poika mietti ja katsoi lähtijöiden perään. "No, mitäs tytöt?" poika oli aloittamassa keskustelua, kunnes huomasi tuijottavansa erittäin poikamaista tyttöä.

Declan ei edes saanut suutaan auki selittääkseen, ettei se flirttailu tarkoittaisi yhtään mitään. Hän ei tehnyt sitä iskeäkseen jonkun. Se oli vain hauskaa ja piristävää ja hänellä oli huono päivä. Se vain oli juuri sitä piristystä, jota hän tarvitsi. Kuka muka ei halunnut tuntea olevansa haluttu. Siitä siinä vain oli kyse. Ei sitä silti voinut tehdä poikaystävän läsnäollessa - eikä hän tehnytkään. Kilian tulisi vielä vaan mustasukkaiseksi - se ei ehkä olisi samaa mieltä asian harmittomuudesta. Sen mielestä se ei välttämättä olisikaan hauskaa. Yhtään. Mutta sen ei tarvinnut tietää. Koska mitään kerrottavaa ei ollut. Poikaystävän ei tarvinnut tietää mitä Declan teki yksin baarissa - hän ei välttämättä edes antaisi niille miehille oikeaa nimeään, puhelinnumerosta nyt puhumattakaan. Hän vain pitäisi vähän hauskaa, koska hän tarvitsi piristystä. Sehän oli ihan harmitonta. Hän olisi huomenna paljon parempaa seuraa, kun viettäisi illan muiden iskettävänä. Jos pääsisi edes baariin asti, koska päivä ei näyttänyt yhtään parantuvan.

Declan ei saanut sanaakaan suustaan, kun joku ulkopuolinen oli puuttunut keskusteluun. Lävistetty kulma kohosi, minkäänlaista vastausta ei tullut vieläkään. Rokkarikun oli pudonnut kärryiltä totaalisesti. Hänelle ei ollut tullut mieleenkään, että muut kuuntelivat heidän keskusteluaan. Hänelle ei ollut tullut mieleenkään, että keskustelussa oli mitään kuunneltavaa. Ainakaan niin paljon, että ulkopuolistenkin piti ottaa kantaa. Declan ei kyllä ollut edes huomannut koko poikaporukkaa. Kuitenkin suunsa avannut poika puhui niin kovaa, että heidän oli tarkoituskin kuulla mitä sillä oli sanottavana. Tästä ei mitenkään voinut seurata mitään hyvää. Vaikka poika ei kysynytkään muuta kuin jonkun kaverinsa mielipidettä - Elijahiksi kutsuttu kaveri tosin näytti olevan enemmän tai vähemmän ulkona tilanteesta. Senkään vastaus ei tosin ollut yhtään sen kummoisempi - se vain myönsi että flirttailu oli okei siitä varattu-statuksesta riippumatta. Eikä se vieläkään näyttänyt olevan mukana tilanteessa. Declan ei silti jaksanut uskoa että tämä oli tässä.
Eikä se ollutkaan - valitettavasti. Declanin teki mieli pyytää yhtä tytöistä lyömään häntä takaraivoon. Lujaa. Tämä ei oikeasti voinut tapahtua.

No, nyt hänellä oli seuraa baariin - vaikka Elijahiksi kutsuttu ei vieläkään tainnut tajuta tilannetta, Declan tajusi. Tosin sitä hän ei tajunnut kummalle pojat vittuilivat. Sille Elijahille koska se ei tajunnut ettei hän ollut tyttö, vai rokkarille koska hänet saattoi sekoittaa tyttöön. Mikä ei kyllä oikeasti ollut mahdollista. Se ei edes ollut mitenkään hauskaa. Se ei ollut ollut hauskaa kun hän oli ollut 15, eikä se ollut vieläkään. Hän ei ollut niin naisellinen - edes kasvonpiirteistä, mutta kropasta puhumattakaan. Vähemmästäkin olisi pitänyt tajuta, ettei niin muodotonta naista ollut olemassakaan. Vieläkun musta toppi oli täysin ihonmyönteinen - kroppa oli hieman siro mieheksi, mutta miehen se oli. Sitä ei oikeasti voinut olla tajuamatta.
Seuraksi tarjottu poika ei silti näyttänyt tajuavan sitä. Nyt Declanin teki mieli lyödä sitä takaraivoon herätteeksi. Se ei oikeasti voinut luulla häntä tytöksi. Silti siinä se oli. Olihan se tosiaan ihan siedettävä. Itseasiassa se oli vähän enemmänkin kuin vain siedettävä. Okei, se oli todella komea. Ja pitkä, eikä siinä vartalossa ollut mitään valittamista. Ei sillä, että mustatukka olisi harkinnut sitä. Koska ei hän harkinnut. Ei siinä voinut kauaa kestää, että Elijahilla sytyttäisi ja se tajuaisi lopultakin tosiasian.

Elijah oli sysätty rokkarin eteen ja muut poikaporukasta lähtivät. Tämä vasta olikin mahtavaa. Selvästi hetero poika, joka luuli häntä edelleen tytöksi. Päivä ei oikeasti vain voinut parantua. Vaikka ehkä hän voisikin purkaa turhautumisensa Elijahiin kiukuttelemalla sille. Provosoida sitä tahallaan, koska sille raivoaminen helpottaisi. Temperamentti leimahtaisi nopeasti ja Declanissa nyt oli vähän homoaktivistin vikaa - hän oli hieman herkästi tulistuvaa tyyppiä sen homoseksuaalisuuden suhteen. Sen takia se yksi hänet hakannut luuseri oli parhaillaan linnassa.
"Vau", Declan ennemmin ajatteli ääneen, kun puhui kenellekään muulle. Sana ei viitannut millään tavalla Elijahin ulkonäköön, se ei edes ollut kohteliaisuus. Se ei mitenkään edes ollut hyvä asia. Toisen oli oikeasti tajuttava, ettei hän ollut tyttö ilman että hänen pitäisi vääntää se rautalangasta. Hän ei ollut oikeasti niin naisellinen. Vaikka häntä olikin sanottu tytöksi niin monta kertaa, että se alkoi olla jo klisee.
"Joten mä olen tyttö. Tota mä en olekaan koskaan ennen kuullut. Hauku mut nyt vielä homoksi, niin mä olen yllättynyt kuinka omaperäinen sä olet. Sun mielikuvituksettomuutesi on oikeasti hämmästyttävää", Declan sanoi, katse pysyi koko ajan Elijahin silmissä ja hymy oli jäänyt pysyvästi. Olisi sen varmaan voinut sanoa vähän hienovaraisemminkin. Tuo oli lähes ilkeää. Mutta Elijah ei oikeasti voinut olla näin tyhmä.
"No, ainakin sä olet melkein yhtä komea kuin kuvittelet olevasi."

Aurinkolasit otettiin silmiltä. Syy: ne olivat haitanneet paljon näkemistä. Tervehdyksestä hän olisi voinut jättää yhden pois laskuista. Elijah tajusi nimittäin nopeasti, että tyttö, joka näytti pojalta oli oikeasti poika. Harvinaisen ruma sellainen. Rikas pentu ei voinut tuijottaa meikattuihin silmiin kauaa vaan siirsi katseensa toisiin, varmistaen että edes he olivat tyttöjä. Kyllä, takapuoli ja tissit löytyivät.

Declanin aloittaessa puhumise mielikuvituksesta ja muusta, Elijah vilkaisi taakseen. Miten hän olikaan voinut mennä harhaan sukupuolesta? Syyllisiä olivat hänen kaverinsa. He saisivat jotain muuta kuin kiitosta kun hän heidät käsiinsä seuraavan kerran sai. Etenkin kun he tiesivät, ettei Eli pitänyt nolaamisesta. Ja sellaiselta tämä nyt vahvasti tuntui.
”Sä et varmaan ollut se, jolle mun oli tarkoitus puh­ua”, Elijah sanoi ja yritti ohittaa­ aiheen kokonaan. Minähän en homolle juttele, päätettiin myös mielessä ja katsottiin toista inhoten. Ilman mustatukkaisen kommenttiakin asia olisi tajuttu. Niimpä niin, Elijah mietti. Kaverit tiesivät ihan varmasti mustatukkaisen homoudesta. Se oli toinen asia, jota poika ei voinut sietää.
”Mun piti lähteä jonkun kanssa baariin”, poika muistutti hymyillen naispuolisille. Rikas pentu toivoi, ettei hän kuulostanut epätoivoiselta ollessaan valmis lähtemään kenen kanssa tahansa viettämään iltaa. Elijahillahan oli suorastaan valinnanvaikeus, ei sentään mitään puutetta seurasta, kuten hän itse ajatteli. Todellisuus oli hieman toisenlainen: hän oli saanut pakit kolmelta viimeiseltä tytöltä. Tämän takia kaverit eivät kuitenkaan olleet ehdottaneet Eliä baariseuraksi, koska asiasta ei oltu kerrottu. Mitä ihmiset ajattelisivatkaan! Elijah Thorn ei ole nähnyt tyttöjä niin pitkään aikaan että sekoittaa jo pojatkin hameväkeen. Siltä juorupalstalta pysyttäisiin erossa.

Elijah ei todellakaan halunnut kiittää poikaa sanoista, jotka koskivat hänen ulkonäköään. Mistä sitä tiesi oliko poika oikeasti tuota mieltä vai kettuiliko. Elijah toivoi tässä tilanteessa vakaasti jälkimmäistä. Kukaan miespuolinen ei ollut sanonut häntä ennen komeaksi. Tilanne oli ahdistava, vaikka oltiin melko varmoja, ettei poika ollut tosissaan. Ja mitä tuo tarkoitti edes kuvittelulla?
”No nää tytöt on varmaan kateellisia kun näytät paremmalta kuin ne”, rikas pentu tokaisi viimein, yrittäen peittää epävarmuuttaan. ”Mut mun mielestä sä näytät friikkisirkuksen kadonneelta pelleltä”, jatkettiin halveksuvasti. ”Vai yritätkö näyttää kovalta tollasissa armeijavaatteissa? Mä voisin lyödä vetoa ettei tollanen ruikula homo siellä päivääkään kestäis.”

Kuten odotettua, brunetella sytytti kuitenkin, eikä siinä kestänyt edes kauaa. Näköjään se tajusi asian ihan itse, ennen kuin Declan sai suunsa auki. Parempi vain että tajusi, mutta tämä oli niin väärin. Silmien pyörittelyä ei edes yritettyä saada näyttämään huomaamattomalta, huokauskun oli liioitellun kyllästynyt. Pään pudistelu enää puuttui, mutta sitä ei sentään tehty. Oikeasti Declanin teki mieli hakata päätä seinään. Hän ei tosin tiennyt kumman - Elijahinkin päähän voisi nimittäin takoa hieman järkeä. Se tulisikin tarpeeseen. Ehkä se ei sitten enää luullut poikia tytöiksi. Tai toisin päin. Toivottavasti se ei myöskään luullut tyttöjä pojiksi. Se olisi jo huolestuttavaa.
Ensimmäiset sanat saivat vain kulmat kohoamaan, kun Elijah kielsi ettei sen varmaan ollut tarkoitus puhua hänelle. Declan ei edes viitsinyt sanoa mitään, vaikka se ei mitenkään ollut totta. Kyllä Elijah tiesi, että hänelle sen juuri oli tarkoitus puhua. Se oli itseasiassa aika heikko yritys päästä tilanteesta pois. Tai sitten se yritti sysätä koko asian rokkarin syyksi. Hän tässä oli vain olettanut, että se puhui hänelle. Just joo, juuri niin se olikin mennyt.
Seuraavaksi rokkari jo naurahti ääneen, nyt se epäuskoinen päänpudistelu tuli. Rokkari alkoi jälleen epäillä vahvasti tapahtuiko tämä oikeasti. Koska tämä ei vain voinut olla totta. Mutta Elijah kerran halusi baariin.
"Mitä? Älä nyt, mun kanssani sua voisi kerrankin onnistaa. Naiset oikeasti rakastaa mua. Sä olisit oikein hyvä lohdutuspalkinto, kun ne ei voi saada mua", Declan sanoi, hän ei vieläkään ollut varma ärsyttikö toista tahallaan. Silti, tuo oli totta. Hän oli täydellinen wingman. Hän ei koskaan ollut ymmärtänyt miten hitossa brittiaksentti tehosi niin vahvasti jenkkeihin, mutta se toimi. Hän oli kuullut liian monta kertaa, kuinka seksikäs aksentti hänellä oli. Joskus se vaikutti siltä, että ne varmaan saisivat orgasmin jos päätyisivät ikinä Lontooseen. Tietenkään häntä ne eivät voisi saada - silloin Elijahkin vaikuttaisi hyvältä vaihtoehdolta.
"Kulta, olisit vaan onnellinen etten mä ole viemässä sun naisia."

Mikään bruneten sanavalinnoista ei kuulostanut mitenkään uudelta. Declan ei edes uskonut, että se voisi sanoa mitään mitä hän ei ollut jo kertaalleen kuullut. Hän oli oikeasti kuullut jo kaiken pelkästä homosta aina tyynynpurijaan asti. Mikään niistä silti ei ollut kuulostanut yhtään sen paremmalta. Declan ei jaksanut tehdä numeroa läheskään jokaisesta perään huudetusta kommentista, mutta ne sentään tunnistivat että hän oli homo, eikä tyttö. Elijah ei tunnistanut. Sen homo oli sentään totta, vaikka ei sen huutaminen siltikään kivaa ollut. Tytöksi luuleminen oli vain häiritsevää. Ja pisti epäilymään Elijahin ajatuksenjuoksua vahvasti - mitähän hittoa sen päässä oikeasti liikkui. Joko se liikkui sellaisessa seurassa, että siihen verrattuna hän ehkä olikin femiini, tai sitten sillä vain oli oikeasti päässä vikaa.

Ja perään huutaminen oli niin helppoa, sekun ei tarvinnut tehdä kuin kerran ja välimatkan päästä. Elijah oli vieläkin siinä. Miksei se voinut vain antaa olla? Declan ei olisi oikeasti kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, jos Elijah olisi vain liuennut vähin äänin paikalta. Nimittäin nolompaa tämä oli sille kuin rokkarille itselleen. Vaikka se olikin hän jota luultiin tytöksi, vaikka hän ei selvästikään ollut tyttö. Nolompaa tämä oli silti Elijahille. Declan sentään erotti pojan tytöstä. Hän ei näyttänyt tytöltä, eikä yrittänytkään näyttää. Se ei ollut koskaan ollut tarkoitus, vaikka hän olikin meikannut lähemmäs kymmenen vuotta. Hän ei tehnyt sitä siksi, että olisi halunnut näyttää tytöltä. Koska ei hän halunnut, eikä myöskään näyttänyt. Hän ei vain ollut keksinyt yhtään syytä, miksei voinut olla mies ja niin vahvasti meikattu - eikä kukaan muukaan ollut onnistunut tarjoamaan hyvää selitystä. Sellaista ei ollut. Ei siihen ollut mitään syytä, miksei hän voinut näyttää tältä.

Declan hymähti - sanat eivät tosiaan olleet mitään uutta. Hän oli kuullut monta kertaa näyttävänsä paremmalta kuin tytöt. Vaikka niinhän se oli, hän oli vahvemmin meikattu kuin useimmat koulun tytöistä. Loukkaus se kai oli olevinaan, mutta hänestä se kuulosti melkein kohteliaisuudelta. Siihen seikkaan ei kuitenkaan ehditty tarttumaan, kun Elijah jatkoi - ihan väärään suuntaan. Friikkisirkus ei tullut mitenkään yllätyksenä ja tulihan se homokin sieltä lopulta, mutta armeija oli yllätys. Mitä helvettiä?
"Ihan tosi? Sä voisit sanoa ihan mitä tahansa siitä että mä imen munaa tai että mun takapuoleen sattuu, mutta ei. Vaikka mä tiedän näyttäväni erittäin hyvältä tänään, kiitos vaan, mutta oikeesti? Sä päätit solvata mun vaatteita." Loukkauksesi se taisi olla tarkoitettu, mutta loukkauksen ottaminen kohteliaisuutena oli paljon ärsyttävämpää. Vaikka Declan ei silti ymmärtänyt, miksi se oli päätynyt hänen vaatteisiin. Olisi siinä homoudessa ollut muutakin, mihin tarttua. Ne solvaukset voisivat jopa osuakin.
Okei, seksin esiin nostaminen taisi olla täysin tarpeetonta. Vaikka se juuri oli useimmiten se asia, mikä siinä homoudessa etoi. Elijahkaan tuskin pitäisi sitä yhtään sen miellyttävämpänä tietona. Tosin sen ei yhtään hyödyttäisi nostaa rokkarin oksettavia taipumuksia esiin, koska hän oli tehnyt sen jo ihan itse. Ja sehän ei mitenkään olisi hänen syytään, jos lause saisikin muutaman mielikuvan Elijahin päähän, jotka se erittäin todennäköisesti löytäisi juuri oksettavina. Sehän ei tietenkään ollut mitenkään tarkoituksellista.

"Sitä paitsi, ylikompensoitko sä useinkin? Sä nimittäin näytät kiinnittävän häiritsevän paljon huomiota mun homouteeni." Ylikompensoinnista vihjaaminen yleensä vain sai vastapuolen kiehumaan, joka useimmiten johti siihen että Declan sai nyrkistä. Mutta siitä se useimmiten johtui. Ne solvasivat homoseksuaaleja juuri siksi, koska ne joko tiesivät jo olevansa itsekin tai pelkäsivät voivansa olla.

Vaaleansiniseen paitaan sonnustautunut Elijah hymähti kovaan ääneen. Mustatukkaisen mukaan naiset muka rakastivat tuota. Milläköhän perusteella, tahdottiin kysyä. Halusivatko naiset tosiaan naismaisen miehen? Ei hänen tietääkseen. Elijah oli varma, ettei toinen mitään naisia voinut ympärilleen saada. Ideaa ei tosiaankaan haluttu kokeilla. Eikö nuo sitä paitsi pyörineet joissain likaisissa homoluolissa, missä naisia ei näkynyt. ”Mä joku lohdutuspalkintoko?” Elijah kysyi hämmästyneenä ja tuijotti mustatukkaista hymyillen. Hän huvitti, koska toinen vitsailla koko ajan. Tai valehdella, miten sen ottikaan. Varmaa oli se, että he olivat ihan eri sarjoissa, joten toisen olisi pitänyt miettiä hieman kauemmin kuka on lohdutuspalkinto ja kenelle. Näin päin se ei ainakaan mennyt. Elijah ei sitä paitsi ymmärtänyt miksi toinen kehuskeli naisillaan, vaikkei ollut edes kiinnostunut niistä. Tai sitten se oli juuri se syy. Rikas pentu yritti ottaa asian vitsillä, pyöritteli silmiään eikä näyttänyt närkästystään. ”Mä en edes tarvise kenenkään apua seuran hankinnassa. Se on hoitunu tähänkin asti erittäin hyvin ihan itse.” Inhotuksen värinä kulki hänen selässään hetken päästä. Oliko tuo juuri kutsunut häntä kullaksi? Elijahin suu vetäytyi virneestä tiukaksi viivaksi. Nyt hän hakkaisi tuon.

Mutta ei. Liikettäkään ei tehty. Elijah Thorn ei käyttänyt yleensä fyysistä väkivaltaa. Toki niitäkin tilanteita oli tullut, muttei pojan aloitteesta. Elijahia itseään oli todellisuudessa lyöty enemmän kun hän itse oli kohottanut nyrkkiään. Mikä oli tietysti hieman hävettävää, mutta kukapa siitä tiesi. Hhänen ja isoveljien välisissä enemmän tai vähemmän leikkimielisissä kamppailussa oli nuorimmainen ollut aina häviäjä. Kyllä Elijah osasi lyödä, ei siitä ollut kiinni. Häntä vain... Oikea käsi puristui jo nyrkkiin. Häntä oksetti koskea homoon. Elijah tunsi olonsa huonoksi, muttei todellakaan halunnut näyttää sitä. Miltä sekin taas näyttäisi? Parempi vain näyttää siltä, että hän yrittäisi hillitä itsensä. "Sulla ei oo mitään oikeutta kutsua mua kullaksi, tai miksikään muuksi", yritettiin sanoa painokkaasti. Silmistä ainakin näkyi vihastus.

Poika ei näköjään pitänyt hänen sanoistaan. Kuulosti ihan siltä, ettei hän ollut tyytyväinen Elijahin sanoihin. ”Haluut vaan herättää huomiota kertomalla sun puuhista, sinä ja ne kaikki muutkin”, poika pudisti päätään. Mitään järkevää syytä puhua perseeseen panemisesta ja muusta ei ollut. Haluttiin vaan huomiota. Se ärsytti Elijahia. Häntä ei kiinnostanut kuulla noita asioita. Ja siksi hän ei myöskään ollut ottanut asiaa esiin. Vaikka seksin harrastaminen toisen pojan kanssa olikin merkki mielenvikaisuudesta. Rikas pentu hieroi otsaansa. Aurinko porotti pirun kuumasti taivaalta ja pahensi oloa, joka oli tullut juttelutuokion aikana.

”En mä mitään ylikompensoi”, tokaistiin lyhyesti. ”Ja sun juttu” ,Elijah ei pystynyt sanomaan sitä tiettyä sanaa, ”on jotain niin sekopäistä, että puutun siihen. Et kannattaisko mennä vaikka hoitoon. Pilaatte meidän normaalien elämän.” Elijah muisti hyvin kahvilan viereisen pöydän ja ne kaksi. Siinä oli mennyt ruokahalu. Eräs toinenkin ajatus tuli mieleen pennulle. ”Sua taas ottaa varmaan nuppiin kun mä en ole teikeläinen”, Elijah sanoi ja naurahti. Lauseen sanominen ja asian ajatteleminen kuvotti poikaa yhä vain enemmän. Mutta hän yritti hymyillä siitä huolimatta. ”Sä siis ainakin saat niitä naisia, mut et varmaan saa yhtään miehiä”, avauduttiin mietteliäästi. Aivan, nyt Elijah tajusi koko kuvion. Naisilla brassailtiin siksi, koska muuta ei saatu. Pelle mikä pelle.

[ se hieman venyi, sori ]

Okei, ehkei se ollut ollut täysin totta - naiset kyllä rakastivat häntä, mutta pelkästään kaveripohjalta. Ei mitään homo on tytön paras kaveri -vitsejä tähän väliin, mutta tässä tapauksessa niin se oli - hänen parhaat kaverinsa olivat tyttöjä. Eivät ne kaikki tyttöjä olleet, mutta osa niistä. Se kaikkein parhain kuitenkin oli tyttö. Declan tuli erittäin hyvin toimeen tyttöjen kanssa, ja kyllä ne rakastivat häntä - mutta ei sillä tavalla, kun mihin hän oli vihjannut ja kuten toinen oli asian ymmärtänyt. Eivät tytöt sillä tavalla rakastaneet häntä - ja jos rakastivatkin, hän ei tietenkään rakastanut niitä. Elijahinkin olisi pitänyt tajuta se. Tosin oli ymmärrettävää miksi se oli häiriintynyt - brunette ei oikein tainnut olla mielissään lohdutuspalkinnosta. Tieto siitä, että se häviäisi hänelle ei oikein tainnut miellyttää. Vaikka taas sen olisi pitänyt tajuta asia ihan itse - totta kai se saisi kaikki tytöt, koska Declan ei edes halunnut niitä. He olivat aivan eri sarjoissa, siinä toinen oli oikeassa, mutta he eivät edes niin sanotusti edustaneet samaa tiimiä. Mitä väliä sillä oli olivatko he samassa sarjassa vai eivät. Kunhan Elijah ei yrittäisi viedä hänen miehiään, Declanille oli ihan sama saiko se mitään vai ei.
Vaikka totta kai hän oli paljon korkeammalla kuin se. Nytkään tytöt eivät olleet kadonneet yhtään mihinkään, ne olivat yhä hänen ympärillään. Ei Elijahin. Toki ne olivat hänen kavereitaan, mutta silti. Eivät ne asiaan puuttuneetkaan, mutta kaikki kolme seurasivat tilanne valppaasti. Eivät ne mitään tekisi, ennen kuin katsoisivat väliintulon pakolliseksi. Declan osasi puolustaa itseään, hän selviäisi itsekin, mutta jos riita yltyisi fyysiseksi tai verbaalisesti todella loukkaavaksi, tytöt tulisivat väliin puolustumaan. Koska niin ystävät tekivät. Senkun huomasi erittäin hyvin, ettei tässä todellakaan ollut kyse mistään sarkastisesta piikittelystä. Tämä ei ollut vain äkäistä kinastelua - Declan oli jo selvästi niin loukattu ja vihainen, eikä Elijahkaan varsinaisesti hyväntuuliselta vaikuttanut, että tämä saattaisi yltyä helposti ihan riitelyksi asti.
"Etpä tietenkään tarvitse. Naiset varmasti pyörii sun ympärilläsi aivan jatkuvasti", mustatukka sanoi ja kohautti olkiaan. Vaikka se ei tietenkään todistanut yhtään mitään, että juuri nyt Elijahin ympärillä ei pyörinytkään yhtään naisia. Asialla ei ollut muutenkaan mitään väliä, hän ei lähtisi sen kanssa baariin vaikka mikä olisi - seuraksi tai avuksi. Hän ei edes ymmärtänyt miten kukaan voisikaan pitää toisesta. Tosin hän saattaisikin pistää sen yhteen transseksuaalin kanssa. Elijahista se tuskin olisi niin kovin hauskaa.

Loukkaantuneisuus alkoi oikeasti näkyä - ehkei kyse ollut vain siitä, että Elijah oli loukkaava. Ehkä Declan purki sen Elijahiin, koska hän oli vihainen Francescalle ja turhautunut sen kuumuuden takia. Ehkä hän oli jo ylittänyt rajan itsekin, niille äkkipikaisemmille olisi riittänyt jo - ne olisivat lyöneet jo. Niille hänen ei tosin olisi edes tarvinnut sanoa yhtään mitään - se että hän näytti tältä olisi jo riittänyt - mutta Elijahille hän oli ehkä sanonut jo liikaa. Hänen ei olisi koskaan pitänyt sanoa yhtään mitään, olisi pitänyt vain antaa olla. Mutta tämä ei ollut hänen syytään. Elijah tässä oli loukkaava, ahdasmielinen kusipää. Ihan kuin hän tuon jälkeen olisi osannut antaa olla, se oli kuin olisi kiskonut juuri oikeasti narusta. Tällä aiheella Elijah oli osannut suoraan oikeaan paikkaan, tajusi se sitä tai ei. Vaikka tietenkään Declania ei oikeasti kiinnostanut mitä se ajatteli. Se saisi sanoa mitä tahansa, ei se muuttaisi yhtään mitään. Hän oli tullut jo ulos kaapista, hän ei ollut menossa takaisin sisälle.
Kulmat kohosivat - rokkari ei ollut edes huomannut kutsuneensa toista kullaksi. Se oli oikeasti vahinko. Hän teki sitä ihan huomaamattaan, ja tuppasi unohtamaan että jenkit vieroksuivat sitä. Tuo jenkki näytti vieroksuvan ainakin - vaikka kiinnostavaa ei ollut se johtuiko se vain siitä että se tuli hänen suustaan. Kiinnostavaa oli se, että se takertui siihen niin hanakasti, että mainitsi asiasta ääneen. Se oli vain yksi sana.
Naurahduksen sävy ei olisi voinut olla yhtään halveksivampi. Declanin teki jo oikeasti mieli kysyä ääneen oliko se tosissaan.
"Ja sullako on oikeus kutsua mua homoksi ja friikiksi?" Hän kutsuisi Elijahia miksi haluaisi - kerran se voi itse tehdä niin hänelle. Tosin tuo ei oikein puhunut sen puolesta, ettei häntä kiinnostanut - kyllä hän oli huomannut mitä toinen oli sanonut.

"Totta kai mä haluan jakaa seksielämäni sun kanssasi", Declan murahti, sarkasmi kuului varmasti tarpeeksi selvästi. Hän ei oikeasti halunnut. Se ei kuulunut toiselle millään tavalla, eikä hän oikeasti halunnut, että toinen tulisi väkivaltaiseksi - tai pahoinvoivaksi, kumpi nyt tapahtuisikaan ensin. Hän ei halunnut puhua koko asiasta - ei toisen kanssa tai muutenkaan. Hän ei edes ollut nostanut asiaa esiin sen takia. Ihan itse Elijah oli siihen tarttunut. Olisi se voinut jatkaa niistä vaatteista. Tai takaisin siihen että hän näytti tytöltä. Hän oli maininnutkin ulkonäöstään. Mutta ei se siihen ollut tarttunut. Ei se siihen seksiin olisi takertunut ilman mitään syytä. Joko se oli jälleen kerran se asia, mikä siinä homoudessa oikein etoi, tai sitten koska se kiinnosti.
"Kuule, Ethan... tai mikä ikinä olitkaan, ihan itse sä siihen aiheeseen tartuit. Olisit antanut olla, jos se ei kerran kiinnosta", mustatukka sanoi, vaikka muistikin millä nimellä kyseistä poikaa oli äsken kutsuttu. Väärällä nimellä kutsumisessa oli vain jotain halventavaa. Eikä se mitään muuttaisi, vaikka brunette korjaisi ja kertoisi oikean nimensä. Ei ainakaan siinä suhteessa, että Declankin olisi esitellyt itsensä. Vaikka miksei Elijah olisi voinut jo tietää kuka hän oli, koulu ei kuitenkaan ollut niin iso ja hän oli se 21-vuotias ex-narkkari. Miksei se olisi voinut kuulla jo siitä jutusta.

Declan hymähti. Elijah vain lyhyesti kielsi ylikompensoimisen ja jätti asian siihen. Se olisi voinut pitää pitkän (ja mahdollisimman kovaäänisen) saarnaan siitä kuinka se oli aivan sataprosenttisesti heteroseksuaali, jolloin se aivan varmasti ylikompensoisi. Mutta ei. Ehkä se sitten ei ylikompensoinut.
Declan naurahti - ah, se homous on sairaus -klisee. Sitäkään hän ei ollut ennen kuullut. Seuraavaksi se varmaan jatkaisi Jumalalla. Hän ei pääsisi taivaaseen koska hän häpäisi Jumalan. Hänen pitäisi rukoilla syntejään anteeksi jos hän halusi pelastua. Ja plaaplaaplaa. Pentu ei kyllä vaikuttanut niiltä uskonnollisilta tyypeiltä, mutta se meni samaan sarjaan sen homous on sairaus -kliseen kanssa. Oli uskomatonta, että joku oikeasti uskoi siihen roskaan.
"Millä vitun oikeudella sä mun asioihin puutut? Se ei kuulu sulle mitenkään mitä mä teen, vaikka mä naisin sun veljeäsi", Declan sanoi, ääni kohosi jo - hän ei ollut enää niin kaukana siitä, että alkaisi huutaa toiselle ja se näkyi. Koska niin se oli. Se ei ollut olennaista oliko toisella veljiä - vaikka olisikin, se ei muuttaisi mitään. Vaikka kyseessä olisikin lähisukulainen, asia ei silti kuuluisi toiselle yhtään mihinkään. Asia ei kuulunut toiselle. Sillä ei ollut oikeutta sanoa asiasta yhtään mitään. Se muutenkin puhui asiasta, kuin siihen olisi ratkaisu. Ei siihen ollut. Ei kukaan voinut valita sitä. Ja vaikka voisikin, sekään ei kuuluisi Elijahille.
"Siitä vaan. Sano että mä olen sairas tai palan helvetissä tai kuolen AIDSiin tai minkä vitun kliseen ikinä keksitkään. Sä et saa mua katumaan että mä olen homo. Sä et voi sanoa mulle yhtään mitään", Declan ärähti, nyt hän oli oikeasti loukkaantunut ja temperamentti oli ilmiliekeissä. Tästä tulisi tappelu. Vieläkun sanat eivät olleet aivan totta.
Ei, se ei saisi häntä katumaan. Siihen se ei voisi sanoa yhtään mitään. Se ei saisi häntä haluamaan olla hetero. Mutta Elijah voisi sanoa paljonkin, mikä uppoisi ja sattuisi.
Ehkä häntä ei olisi koskaan hakattu, jos hän ei olisi homo. Ehkä hänen leukansa ei olisi ruuveilla kasassa, jos hän vain voisi tykätä tytöistä. Ehkä häntä ei olisi koskaan raiskattukaan. Ehkä hänellä ei nyt olisi miljoonia traumoja. Ehkä häntä ei voisi haukkua pedofiiliksi, koska totta kai kaikki homot olivat lasten hyväksikäyttäjiä ja hänen poikaystävänsä oli alaikäinen. Mutta eihän Elijah tuota voinut tietää. Ei se voinut tietää yhtään mitään.

Declan naksautti kieltään arvostelevasti, katse kiersi ympäri Elijahin kroppaa useampaan kertaan. Okei, olisi hän sen huolinut. Ei hän sitä koskaan olisi ääneen myöntänyt, mutta oli Elijah komea. Mutta ei se muuten tulisi mieleenkään. Hän oli joka tapauksessa varattu. Ja toinen nyt oli sitä tyyppiä, ettei niitä edes saanut humalassa taipumaan - ne sammuisivat ennen kuin lankeaisivat. Ja hän ei edes yrittäisi. Selvänä, humalassa tai missä muussakaan aineessa.
"Sori, ahdasmieliset kusipäät ei oikeasti kiinnosta", rokkari sanoi, aurinkoinen hymy katosi nopeasti - Declan putosi kärryiltä ja lujaa. Koska Elijah ei vaikuttanut pysyvän mukana yhtään. Miten se edes päätyi takaisin niihin naisiin? Vaikka se ei todellakaan ollut se mikä lauseessa mätti.
"Miksi mä saisin naisia, kun mä en halua niitä?" Declan kysyi, hän ei oikeasti ollut enää varma kumpi oli pihalla. Oli miten oli, toisen käytös alkoi olla erittäin turhauttavaa. "Oikeasti, kasva aikuiseksi. Mun tyttärenikin on kypsempi kuin sinä", rokkari sanoi, vaikka tajusi vasta suljettuaan suunsa mitä oli oikein sanonut. Totta kai Elijahin olisi pitänyt kasvaa aikuiseksi ja Declan alkoikin olla vakuuttunut että Megan oli jo nelivuotiaana sitä kypsempi, mutta ei hänen sitä ääneen pitänyt sanoa. Eikä tämä oikein auttanut todistamaan ettei hän halunnut naisia. Ei hän halunnutkaan - enää. Mutta ei sitä pentua nyt haikara ollut tuonut.