Friday Night Fever

<< Ihan vapaasti saa hypätä mukaan, mikäli siltä tuntuu. >>

Siihen aikaan kun Brandi oli saanut päähänsä poistua niistä suurista bileistä, joista puoli Astonia oli puhunut kaksi ja puoli viikkoa aikaisemmin, ei Balboa Parkissa liikennettä ollut juuri lainkaan. Tai saattoihan sitä olla, mutta kun toinen silmä harottaa vasemmalle ja toinen oikealle, on muiden ihmisten havaitseminen välillä hieman astetta hankalampaa. Niin, kun kerta bileistä oltiin tulossa kello puoli neljä lauantaiaamuna, ei silloin voi odottaa, että askellus olisi suoraa ja vaivatonta. Brandin askel oli ainakin haparoiva ja raskas ja liikkumistilaa hän tarvitsi vähintään metrin kummallekin sivulleen. Juhlimisen huomasi toki muustakin kuin kävelytavasta: sinimusta mekko oli saanut erilaisista juomista muutamia tahroja, joita onneksi ei erottanut tässä valaistuksessa kovinkaan hyvin ja meikki oli varissut puoliksi poskille. Onneksi lakka oli sentään auttanut hiuksia pysymään ihan kohtuullisessa kuosissa. Kutakuinkin aika räjähtäneen näköinen nuorinainen oli kotia kohti hoiperrellessaan.

Hieman huonosta olosta ja resuisesta ulkonäöstä huolimatta, oli ilta ollut kuitenkin kohtuullisen onnistunut - kunnes yläkertaan vievät rappuset olivat koituneet liian haastaviksi ja parin askelman jälkeen oli tummatukka kaatunut kyljelleen. Tästä tapaturmasta oli muistoksi jäänyt mustelma niin kylkeen kuin polveenkin. Huono tasapaino ja alkoholi ei ollut kovin hyvä yhdistelmä. Yläkertaan oli kuitenkin päästy, mutta eihän siinä mennyt kuin pari minuuttia kun Brandi oli jostain syystä päätynyt riitaan erään ystävänsä kanssa. Ei ole kaksi humalaista nuortakaan kovin hyvä yhdistelmä. Parin kyyneleen jälkeen olikin neiti Darcy saanut tarpeekseen ja päättänyt lähteä apostolin kyydillä kotiin. Selväpäisenä hän olisi saattanut tilata taksin, mikä olisi ollut paljon parempi vaihtoehto. Matkaa kotiin oli kuitenkin nelisen kilometriä ja siihen määrään eivät sisältyneet ne mutkat, joita humalainen askellus sai aikaan. Eikä matkaa helpottanut juurikaan väsynyt mieli ja ne erilaiset ajatukset, joita kännissä monesti sai päähänsä. Kuten nytkin se mieli oli sitä mieltä, että jalat tarvitsivat kipeästi lepoa.

Vauhti hidastui hieman samalla kun ruskea katse haparoi ympäristöstä jotain paikkaa, johon voisi hetkeksi istahtaa. Varsin kutsuvalta näytti edessä häämöttävä suihkulähde, jonka reunalla oli Brandi joskus ennenkin istunut. Näin ollen saivat koivet jälleen uutta puhtia ja matka jatkui vielä parikymmentä metriä eteenpäin. Kun jäljellä oli enää pari metriä, paiskattiin Guessin laukku maahan, se kun oli ihan turha taakka käsivarrella heilumassa. Enää tarvitsisi vain istahtaa suihkulähteen reunalle ja mielellään vetäistä vielä mustat korkokengätkin pois jaloista. Humalassa törmäsi kuitenkin usein myös siihen, että maan vetovoima vaikutti juuri silloin kaksi kertaa enemmän kuin selväpäisenä. Näin ollen suihkulähteen reunan tavoitteleminen oli yllättävänkin vaikeaa. Tai ei se vaikeaa ollut - Brandi vain sattui tekemään sen ehkä vähän liiankin hyvin. Sillä kun hän oli lähes varma, että saisi nyt tuntea kovan reunan allaan, huomasi hän vain kuinka yllättäen kaatui taaksepäin. Vesi tuntui kylmältä ensin selkää vasten ja sitten koko ruumiin ympärillä. Sitä vedettiin sieraimista sisään ja kovasti tyttö joutui yskimään pinnan alla. Onneksi sitä vettä ei kuitenkaan ollut kovinkaan paljoa ja näin ollen pääsi hän nopeasti haukkomaan pinnalle happea.
"Hemmetti..." pääsi huulilta yskimisen lomassa.
Hän, Brandi Darcy, kiltti tyttö, joka sai koulusta kiitettäviä jatkuvasti, oli niin sekaisin ettei saanut istutuksi suihkulähteen reunalle. Nyt hän oli ainakin viimeisen päälle räjähtäneen näköinen.

//voin toki viskata Fadeyn tänne mukaan kun nyt haluan pelata sillä HÅHÅ. anteeksi kun viesti koostuu suurilta osin turhasta höpöhöpöstä :'3//

Kello todellakin oli puoli neljä lauantaiaamuna ja Fadey todella luuli olevansa yksin puistossa. Hän oli tulossa - harvinaista kyllä -, isänsä luota käymästä. Miksikö ihmeessä hän oli saanut päähänsä lähteä takaisin kotiin keskellä yötä? Viikonlopun viettäminen Alfredin ja Cecilian luona ei poikaa pidemmän päälle houkutellut, joten siellä hän käveli, meikittä ja hiukset laittamatta, kotiin päin, musta nahkareppu keikkuen vain toisella olkapäällä, verkkareissa ja converseissa. Varsin edustavan näköisenä siis hänkin - mutta eipä tuo ollut ajatellutkaan vaivautua tekemään itselleen mitään kun luultavasti kotona joko vain kaatuisi sänkyyn. Hän tunsi itsensä inhottavaksi ja huonoksi ihmiseksi kun oli vain lähtenyt keskellä yötä lätkimään (kyllä hän oli jättänyt vihreälle muistilapulle viestin keittiön pöydälle)... ehkä hänen olisi pitänyt jäädä. Hetken Fadey kilttinä poikana harkitsi lähtevänsä takaisin vain kohteliaisuudesta, mutta ei. Hän jatkoi matkaansa.

Niin kliseiseltä kuin ajatus tuntuikin, Fadey vain ei toden totta tullut toimeen sen naisen kanssa. Sillä ei ollut oikeutta puuttua hänen tekemisiinsä! Se ei ollut mikään äiti, tai edes äitipuoli. Se oli isän naisystävä. Ihminen, jolle olisi ehkä pitänyt suoda kunnioitusta, ja sitä Fadey olisikin Cecilialle suonut niin kauan kuin hän ei olisi yrittänyt sanella, mikä pojan tekemisistä oli oikein ja mikä väärin - dominoiva nainen. Ne harvat kerrat, jolloin Fadey kävi isällään, päättyivät aina katastrofiin... Rikkinäinen pieni perhe, tai "perhe".

Suihkulähde, jonka reunalla kompuroi joku tyttö oli vain muutaman metrin päässä Fadeysta. Hän oli ollut liian ajatuksissaan huomatakseen sitä aikaisemmin. Tyttö kaatui taaksepäin veteen, ja Fadey pysähtyi paikalleen. Katsomaan, pääsisikö tuo ylös omin avuin. Hän lähti vaistomaisesti lähemmäs suihkulähdettä, ja oli jo melkein kohdalla kun toinen nousi ylös vedestä yskien sitä ulos suustaan. Vaikka kaikki mitä ilmeisimmin oli kunnossa, Fadey jäi suihkulähteen viereen tarkistelemaan, säilyisikö tyttö hengissä... mutta eipä hän saanut sanotuksi mitään. Tuo vihaa minua varmasti jos sanon jotain, ajatteli Fadey heti ensimmäisenä, tosin, tyttö vaikutti niin humalaiselta, että joko vihaisi kaikkia ja kaikkea tai vaihtoehtoisesti rakastaisi... Humalaiset.
"Oletko sä kunnossa?" hän kysyi lopulta kerättyään itsensä. Ei kai kukaan huolehtimisyritystä voinut suoralta kädeltä torjua? Voisiko?

<< Ohhhoh, sori kesto. En ollut edes huomannu, että tänne oli joku viestiä pistänyt :'D <<

Normaalisti sitä kirkaistaisiin melko kuuluvasti ja kipitettäisiin mahdollisimman nopeasti pois istumasta suihkulähteestä kun sinne kerta oli pudottu. Brandista tuntui kuitenkin ihmeellisen mukavalta kököttää siinä litimärkänä. Vesi tuntui aika virkistävältä ja saattoipa se hieman selkeyttää ajatuksiakin sen verran, että tyttö tajusi olevansa Balboa Parkissa. Ahaha, tämäpä hauskaa. Ja seuraavaksi kuuli tummatukka äänen ympäriltään. Niin, mitäköhän tuo ääni vain oli sanonut. Silmät kiertelivät hetken aikaa omaa pikku rinkiään etsiessä äänen lähdettä ja paikansivatpa nuo sitten jonkun hepun ihan tuosta vierestä. Hetken aikaa Brandi vain tuijotti toista hieman huojuen, kunnes sisäisti sitten mitä tuo oli mahdollisesti sanonut.
"Kunnossa?" oli tytön vastaus toiselle, mistä nyt ei periaatteessa saanut selvää oliko hän ok vai ei, "kunnossa, kunnossa. Mä olen aika märkä."
Huulilta kuului jotain mutinoita vielä, joita säesti yksi keveä naurahdus. Kai hän oli ihan kunnossa.

Sanojensa jälkeen ryhtyi humalainen silmäilemään toista hieman paremmin. Blondi. Nätti poika, vai oliko se sittenkin tyttö? Juuri sellainen tyyppi, kenestä ei saanut ulkonäön perusteella sukupuolta selvitettyä. Silloin jouduttiin turvautumaan ääneen. Mutta itse asiassa Brandi ei ollut varma äänenkään perusteella oliko tämä tässä nyt herraa vai rouvaa. No, ehkäpä sillä ei ollut mitään väliä. Tällaiset perusasiat olivat vaikeita silloin kun oli alkoholia veressä.
"Hmmhh... mun varmaa pitäs tästä näin..." pääsi jotain mutinoita rikkaan pennun huulilta katse edelleen tässä sukupuolettomassa tyypissä, jonka jälkeen hän ryhtyi kömpimään melko vaivalloisesti kohti suihkulähteen reunaa.
Vaikka vedessä nyt oli kerrassaan hauska istua, kyllä hän nyt sen verran tajusi ettei toiminta ollut kovinkaan tervettä.

Reuna tavoitettiin hetken päästä ja yllättävän kepeästi pääsi tyttö siihen myös istumaan. Kengät revittiin vielä pois jaloista, jonka jälkeen tapitettiin jälleen tuota blondia heppua.
"Noh, oot sitten pienelle kuutamokävelylle lähtenyt vai?" esitettiin kysymys melko reippaaseen sävyyn sen pienen känniaksentin säestämänä.
Se kuu saattoi tosiaan jossain tuolla selän takana möllöttää. Tai sitten ei. Saattoi se olla pilvessäkin, ei Brandi ollut sitä oikein pannut merkille.

Vastaus kysymykseen tuli tyypillisen humalaiseen tapaan hiukan sekavasti, ja tyttö totesi vain olevansa melko märkä. Fadey ei voinut kuin naurahtaa sanoille hiljaa itsekseen.
"Joo no siltä se vähän vaikuttaa. Mutta että meinasin että ootko sä ihan ehjä? Et nielly vettä tai mitään?" hän esitti selventäviä jatkokysymyksiä, koska itse ei oikein ottanut tolkkua tytön vastauksesta. Pelkäsi koko ajan ärsyttävänsä toista. Alkoholi teki monet arvaamattomiksi.

Fadey silmäili märkää nuorta naista hiukan varautuneesti. Tuo kapusi istumaan suihkulähteen reunalle ja katsoi häntä. Melko tiiviisti. No, niin tiiviisti kuin harittavat silmät siihen kykenevät.
"Kuutamokävel... ah, joo. Niin. Niin oon", vastasi Fadey jokseenkin sovittelevalla äänensävyllä ja jäi seisomaan niille sijoilleen. Hän vilkaisi taivaalle vain todetakseen, että oli pilvistä.

"Paitsi että nyt on pilvistä", hän lisäsi aivan ajattelematta. Ei saatana. Ajattele puheitas tyhmä. No mutta, nyt ainakin näkisi mitä voisi tapahtua... paitsi että Fadey nyt ei tiennyt aivan sitäkään, halusiko hän nähdä miten toinen reagoisi siihen että hän kertoikin asioiden laidan - kuutamokävely oli vähän hankalampi juttu, jos itse kuuta ei näkynyt. Ellei ollut tosi hyvä mielikuvitus. Jota Fadey ei itse katsonut omistavansa.