Friday night sunset

- vapaasti mukaan :--)

Vaaleahiuksinen nuorukainen hölkkäsi pitkin rantaviivaa yllään vain shortsit. Päivä oli kääntymässä illaksi, ja punertava auringonlasku valaisi melkein aution rannan, lukuun ottamatta muutamia ihmisiä, lähinnä pareja, jotka makailivat rantahietikon jälkeen alkavalla nurmikolla. Jostakin kuului soivan musiikki, ja tarkoituksettomasti poika asetti hölkkäaskeleensa musiikin tahtiin.

Muutamia hikipisaroita kiilteli Chadin kasvoilla ja yläkropalla, kun hän istahti alas vielä lämpimälle hiekalle. Perjantai-iltapäivä oli rauhallinen, suurin osa porukasta oli todennäköisesti kaupungissa juomassa. Poika haroi hunajanvaaleita hiuksiaan asettuen kyynärpäidensä varaan makuulle, antaen hengityksensä tasautua. Kaipa hän jollakin tavalla oli erilainen nuori, kun häntä ei kiinnostanut juominen lainkaan - ei sillä, välillä oli ihan mukavaa ottaa pari hyvässä seurassa, mutta jotenkin poikaa ei innostanut joka perjantainen ryyppääminen kaatokänniin. Kukin soutaa toki tavallaan, eivätpä muiden asiat mitenkään hänelle kuuluneet.

Sulkee hetkeksi silmänsä, kuunnellen kauempaa soljuvaa musiikkia ja laineita, jotka löivät hiljakseen rantaan. Seasta erottui vielä kaupungin melu, tarpeeksi selvästi, että Chadia alkoi ärsyttää. Missään sitten ei saanut olla ilman, että kaupungin melu kantautuisi korviin. Nuorukainen sulki korvansa tältä epämieluisalta ääneltä, keskittyen kuuntelemaan musiikkia että laineiden liplatusta.

[[ Hitto mä änkeen tän Pepen nyt jo tänne, kauhee ropetusinto xDD ]]

Keltamekkoinen tyttö käveli rannan lähellä olevaa katua pitkin kohti kotiaan. Tyttösellä oli mukanaan suuri kannettava, sello, jota hän kantoi sen säilytyslaukussa.
Penelope Ravens oli hitusen ärtynyt ja surullinen samaan aikaan. Gemman kanssa tullut pieni välikohtaus vaivasi Pepeä edelleen, vaikka tyttö olikin käynyt jo juomassa itsekseen yhden kaakaon. Kuitenkin Gemman yksi lause kaikui päässä 'Mutta ettekö te cheerleaderit ole sellaisia? Varmaan Chad-kultakin pettyi huomatessaan ettei saa susta.. hoitoa.'
Se oli ollut todella paha pala Pepelle purtavaksi. Tytölle, joka ei harrastanut yhden illan juttuja tai suinpäin suhteeseen juttuja. Hänen ja Chadin välit eivät olleet edes edenneet siihen pisteeseen, että voitaisiin jo puhua syvemmästä suhteesta!

Sellolaukun kantaminen väsytti neidin kuitenkin hyvin nopeasti ja tyttö päätti pitää pienen tauon. Pysähtyessään kadun varrelle ja laskiessa sellolaukkunsa maahan, näki tyttö jonkun makoilevan hietikolla. Älä viitsi- Ei kai tuolla nyt vain makoillut Chad? Se, kenestä Gemma naljaili hänelle?
Pepe oli jo aikeissa jatkaa ripeästi matkaa, mutta häntä kuitenkin kaiveli pieni epävarmuus. Oliko tuo poika tosiaan Chad vai joku, joka näytti häneltä?
Sen enempää ajattelematta tyttö otti sellolaukkunsa mukaan ja hiiviskeli mahdollisimman hiljaa nuorukaisen luo.

Tyttö käveli vähän matkan päästä pojasta ja totesi ilokseen (sekä samalla harmikseen), että poika oli Chad. Mitäs nyt? Pepen mieliala oli kuitenkin sen verran alhaalla Gemman kanssa juttutuokion jälkeen, että neidin teki mieli vain marssia nyt suoraan päätä kotiin. Mutta Pepe halusi kuitenkin myös vain tutustua Chadiin enemmän!
Sekaisten ajatusten sekoittama tyttö pudisti päätään ja hän oli jo lähtemässä takaisin kadulle.
Ehkä Chadia ei kuitenkaan kiinnostaisi hänenlaisensa tyttö... Niin kuin Gemma oli tytölle sanonut.

( siitä vaan :--D ja lyhyt minulta... )

Poika kohottautui paremmin istumaan, avaten silmänsä. Olisi varmaan kohta aika painua kotiin, sillä ilma alkaisi pian viiletä, ja tosiaan, pojallahan ei ollut mitään mitä päälleen pistää... Samassa hän erotti syrjäsilmällään maastosta selvästi erottuvan keltaisen läiskän, joka tarkemmalla tutkimisella osoittautui ihmiseksi, tarkemmin sanoen naiseksi... Ja vielä tarkemmin sanoen Penelope Ravensiksi. Ei kai se nyt oikeasti ollut Pepe? Chad siristi silmiään, ennen kuin heilautti epävarmasti kättään tytön suuntaan. Jos se oli Pepe, tyttö todennäköisesti tulisi tervehtimään... tai jotain. Ei vältämmättä kylläkään, mutta toivottavasti. Jos se taas ei ollut Pepe... Noh, se ei olisi maailman loppu.

Pepe yllättyi, kun yhtäkkiä Chad jo heilautti kättään. Ensiksi tyttö ei ollut varma, että hänellekö poika nyt viittoili, mutta lähistöllä ei näkynyt ketään muita, joten kaipa Pepe oli se, kelle Chad oli heilauttanut kättään. Pepe puri hermostuksissaan huultaansa, keräsi rohkeutensa ja käveli hietikolla Chadin luo. Silloin tuuli puhalsi Pepen hiukset sivulle ja tyttö yritti saada ne pois kasvojensa edeltä, jotka soivat Chadille pienen hymyn.
"Täällä sitä vain loikoillaan", Pepe sanoi huvittuneena. Pojan asustus kyllä kertoi, että poika oli käynyt luultavasti lenkin tekemässä.
Tyttö laski sellolaukkunsa alas maahan ja istahti Chadin seuraksi hietikolle.
"Oliko rankkakin lenkki?" tyttö kysyi sitten ja katseli toista tarkkaillen. Poika näytti olevan hikoilleen, joten se saattoi kertoa rankastakin lenkistä. Noh, urheilijapojathan pitivät hyvää huolta kunnostaan.

Kohottautuu parempaan istuma-asentoon tytön lähestyessä häntä. Hymyilee pienesti Pepelle, kun tyttö istahti hänen seurakseen hiekalle. "Loikoillaanpa hyvinkin", sanoo virnistäen pienesti. "Jaa.. Määrittele rankka", vastaa jatkaen, "sellainen kymmenisen kilometriä tuosta suunnasta." Viittoilee vastakkaiseen suuntaan, sinne, mistä hän oli juuri hölkännyt.

"Olisiko sinulla soittoharjoitukset tai jotain?" kysyy luoden pikaisen silmäyksen tytön soitinkoteloon. Yleensä noin painavaa, tai ainakin painavan näköistä, kapinetta ei ihan turhaan mukanaan raahattaisi. Valuttaa hiekkaa sormiensa välistä, katsellen taivaanrantaa odotellen Pepen vastausta.

Pepe hymyili jo paljon iloisemmin, kun kuuli Chadin puhuvan hänelle. Gemman sanat tuntuivat jo hieman merkityksettömiltä ja tyttö yrittikin ne parhaansa mukaan unohtaa.
"Joo, eiköhän se ole jo aika rankka lenkki", Pepe vastasi huvittuneena ja sipaisi hiuksensa korvansa taakse.

Pepe vilkaisi sitten vierellä olevaa selloaan, kun toinen otti sen puheeksi.
"Ei oikeastaan. Minulla oli eilen soittoharjoitukset ja jätin selloni koululle. Ja nyt, kun viikonloppu lähestyy, minä ajattelin raahata sen kotiin", Pepe vastasi kepeästi ja soi taas herttaisen hymyn Chadille. Hän näytti käsiään toiselle.
"Ja nyt käteni ovat aivan väsyneinä kantamiseen. Äidin piti tulla hakemaan minut, mutta hänelle tulikin muuta menoa", tyttö selitti ja huokaisi hitusen.

"Olethan vielä tulossa huomisiin juhliin?" Pepe kysyi hiljaa, varmistaen asian. Tyttö ajatteli, että ehkä poika oli unohtanut koko juhlat, jo toinen ei ollut kiinnostunut tytön seurasta. Toivottavasti asia ei kuitenkaan olisi niin, sillä muuten päivä vain menisi yhä vain surkeammaksi. Pepe halusi tosissaan tutustua Chadiin enemmän, mutta ei tiennyt, olisiko Chad samanlainen kuin suurin osa urheilijapojista, jotka halusivat vain niitä yhden illan juttuja.

Päästää hiekan valumaan sormiensa välistä takaisin maahan, kohottaen silmänsä Pepeen. "Oliko tuo jokin vinkki?" virnistellen esitetyllä kysymyksellä Chad viittasi tytön mainintaan väsyneistä käsistä. Vie kätensä niskaansa, hieroen sitä hieman hämillään. Oikeastaan, ei välttämättä ollutkaan hyvä juttu kutsua Pepe tänne. Tai siis… No, antaa olla, ajattelee mielessään laittaen merkille samalla tytön hiljaisemmat, hieman epävarman kuuloiset sanat. "Totta kai?" vastaa hieman kysyvällä äänensävyllä. Miksei hän olisi tulossa?

Siirtää jalkansa eteensä kiertäen kätensä niiden ympärille. Viileähkö tuuli puhalsi mereltä päin, tuoden hieman suolaisen sivumaun mukanaan. Nuorukaisen ajatukset pyörivät, Pepe ei vaikuttanut oikein omalta itseltään. Vaikka ei sillä, että hän tytön olisi hyvin tuntenut, mutta ainakin sen perusteella, mitä hän oli Pepeen tutustunut, oli tyttö jotenkin erilainen nyt. Hän ei halunnut tungetella, mutta… No, uteliaisuus vei voiton.

"Onko sattunut jotain...?" kysyy hitaasti, kääntäen katseensa auringonlaskusta Pepeen.

Pepen huulille kipusi pieni virne, kun poika taisi hieman tajuta, mitä tyttö ajoi takaa.
"Ehkä vähän", tyttö myönsi ja naurahti kiinni jääneen kuuloisena. Hän tökkäsi sormenpäällä varovaisesti Chadin käsivartta.
"Sinulla näyttää kuitenkin olevan vähän enemmän lihasta kuin minulla", Pepe sanoi ja hymyili huvittuneena. Tyttö veti kätensä takaisin syliinsä ja ihmetteli, kun hänen kehonsa lämpeni niin nopeasti.

Kun heidän välilleen laskeutui pieni hiljaisuus, tuijotti tyttö hetken aikaa maassa olevaa hiekkaa. Hän piirsi sormenpäällään kuvioita hietikkoon, hiekka tuntui mukavan viileältä sormenpäässä.
Kuullessaan Chadin kysymyksen, oliko jotain sattunut, havatui Pepe omista mietteistään ja katsoi Chadia hieman häkeltyneenä. Miten ihmeessä nuorukainen tajusi kysyä juuri tuon kysymyksen häneltä?
"M-miten niin?" tyttö kysyi muka ihmeissään ja laski katseensa takaisin hiekkaan. Hänen sormensa piirsi suoraa kuviota edes takaisin. Pieni, katkera hymy kuitenkin kipusi neidin huulille.
"Koulussa tuli vain pieni välikohtaus yhden tytön kanssa.." Pepe vastasi ja puri hennosti huultaan.
'Vai väitätkö oikeasti ettette päässeet edes ykköspesälle?' Gemman sanoma lause alkoi vainota tyttöä tytön mielessä.
"Meidän kemiamme eivät oikeen sopineet yhteen", tyttö kertoi vielä ja nosti katseensa hietikosta Chadiin. Kuitenkin kohdatessa Chadin suklaanruskeat silmät tyttö punastui ja nousi ripeästi ylös seisomaan.
"Äh, hmm... Ehkä minun pitäisi jo mennä. Täytyy mennä katsomaan pikkuveljen perään", Pepe totesi sitten kiireisen kuuloisena ja nosti sellolaukkunsa maasta.
Tietenkin tuo toteamus ei pitänyt paikkansa, mutta tilanne oli muuttunut hieman ahdistavaksi Pepen osalta, joten tyttö ajatteli, että nyt oli aika paeta.
"Noh.. Nähdään sitten huomenna", tyttö sanoi jo hyvästeiksi ja lähti kävelemään pois Chadin luota.

Tytön sydän kuitenkin kiljui, että hän ei saanut noin vain lähteä paikalta! Se oli hyvin törkeää ja epäystävällistä! Tyttö oli seurannut vain järkeään, vaikka sydäntä piti kuunnella.
"... Hemmetin sydän.." Pepe kirosi hiljaa itsekseen ja huokaisi raskaasti.

"Niin onkin", toteaa suoden tytölle pienen virneen, jännittäen käsivartensa ja taputtaen hauistaan. Virnistää uudemman kerran, ennen kuin antaa naamansa valua peruslukemille ja siirtää katseensa hetkeksi rantaan lyöviin aaltoihin. Haroo ajatuksissaan hiuksiaan, ennen kuin kohottaa katseensa takaisin tyttöön tämän puhuessa.

"Sinä vain olet... jotenkin erilaisen oloinen, kuin eilen", toteaa hiljaa, totisella äänensävyllä, kohauttaen pienellä liikkeellä olkiaan. Poika oli laittanut merkille sen, että tyttö oli jälleen purrut alahuultaan. Se vaivasi Chadia, sillä mitä nyt nuorukainen oli ehtinyt edellisellä kerralla ajatella, oli tyttö aina vaivaantuessaan alkanut purra huultaan.

Hypähtää pystyyn juosten tytön kiinni, napaten tätä kädestä kiinni. "Odotahan nyt." Chadilla ei ajatus liikkunut nyt oikein rivakasti, tai oikeastaan liikkui, mutta vähän liiankin rivakasti, ja jälkeen päin mietittynä hän ei itsekään tajunnut miten oli saattanut, tai oikeastaan uskaltanut tehdä noin vain niin, mutta jostakin syystä hänestä tuntui kummasti siltä, että neitokainen valehteli hänelle päin naamaa.
Kävelee tytön eteen, katsoen tätä suoraan silmiin. "Kuule, sun naamasta näkee, että valehtelet. Eikä kaikki nyt oo oikein kohallaan", toteaa hiljaa, pitäen katseensa tiukasti Pepessä. "Olisit nyt edes rehellinen mulle." Viimeiset sanat lausuttiin hieman anovaan sävyyn, silmien tutkiessa tytön omia.

Pepe hätkähti oikein kunnolla, kun tunsi Chadin sormet kätensä ympärillä. Sellolaukku tippui maahan ja tyttö katsoi jähmettyneenä Chadia, joka sanoi tytön olleen valehdellut pojalle. Pepen suu haukkoi hetken aikaa tyhjää ja hänen poskensa tuntuivat todella kuumilta. Miksi ihmeessä näin pitikään käydä? Miksi tyttö ei ollut opetellut tekemään valehtelunaamaa, jotta tällaisilta tilanteilta pystyttäisiin välttymään? Miksi näin piti käydä, tyttö ei kestänyt tällaisia tilanteinta.

Pepe puristi silmänsä hetkeksi aikaa tiukasti yhteen ja avasi ne sitten varovaisesti. Tyttö toivoi, että tämä olisi ollut unta, mutta joutuikin pettymään, sillä Chad tapitti edelleen siinä hänen edessään, katsoi tyttöä suoraan silmiin niillä ihanilla suklaanruskeilla silmillä ja piti yhä sormiaan tytön käden ympärillä.
Chadin anovalta kuulostavat sanat saivat tytön ajatukset sulamaan. Hänen oli kai pakko kertoa, miksi oli tällainen.

Neiti huokaisi raskaasti ja laski katseensa pois Chadin silmistä. Hänen katseensa harhaili koko ajan edestakaisin.
"... Tiedätkö Gemma Flemingin...?" Pepe kysyi hiljaa ja nosti harhailevan katseensa takaisin pojan silmiin. Jos poika tiesi tuon tytön, niin poika osasi ehkä itse päätellä, mitä oli tapahtunut. Mutta jos poika ei ollut kuullut toisesta ja toisen taustasta, olisi Pepen valaistava toiselle asiaa.

Tuntee tytön hätkähtävän hänen kosketustaan, muttei jää ajattelemaan sitä pidemmälle. Nappaa nopeasti tipahtavan sellolaukun ja laski sen varovasti maahan. "Varoisit vähän, kallis soitin menee rikki", toteaa muka ankarasti, keventääkseen tunnelmaa. Tosin, eipä se tainnut paljoa auttaa, sillä sekä hän että Pepe taisivat olla hieman hämillään... Ja niin. Oikeastaan Chad tunsi olonsa melko vapautuneeksi tytön seurassa, tälle oli melkoisen helppo puhua. Mutta tytön välttelevyys sai hänet hämilleen.

Tyttö vaikutti välttelevältä, ja vaikka Chad kuinka yritti tavoittaa tämän silmiä, ne harhailivat vain jossakin maan ja taivaan tietämillä, milloin missäkin. Tyytyy katsomaan tytön kasvoja, kunnes sai tytöltä ainakin osan vastauksesta. Gemma Fleming? Jos elämä olisi sarjakuvaa, olisi Chadin pään päälle ilmestynyt suuri kysymysmerkki.

Pudistelee hivenen päätään, edelleen totinen ilme kasvoillaan, hellittämättä otetaan tytöstä, sekä tahallaan että vahingossa. Hän ei tajunnut päästää irti, mutta toisaalta nuorukainen ei halunnutkaan, sillä jotenkin tuntui, että Pepe vain pakenisi paikalta.
"Ei sano mitään", toteaa lopulta.

"Ah, joo, kiitti", Pepe mumisi kiitoksen, kun Chad oli pelastanut hänen soittimensa. Todellakin, se oli kallis soitin, jota ei ihan noin vain saanut pudotella! Mutta tyttö oli säikähtänyt, hän oli luullut Chadin vain jäävän hietikolle makoilemaan...

Chad kertoi sitten, että ei ollut kuullutkaan koko Gemmasta. Ehkä Gemma tunnettiin vain tyttöjen (suosittujen ja rikkaiden) tyttöjen keskuudessa.
"Noh.." Pepe aloitti ja hänen katseensa tavoitti jälleen pojan silmät.
"Sanotaanko näin, että hän tietää kaikesta kaiken", tyttö jatkoi ja tunsi sydämensä lyövän nopeammin. Pepe mietti, mitä hänen olisi oleellista kertoa toiselle.
"Hän tuli utelemaan minulta 'meistä'" Pepe paljasti viimein ja hänen poskensa tuntuivat todella kuumilta. Tyttö nostikin vapaan kätensä solisluidensa kohdalle ja siveli niitä kevyesti.

Katsoo hieman hämillään tyttöä silmiin, mutta hymyilee sitten pienesti. Kääntää katseensa hiekkaan, antaen hiljaisuuden vallita heidän välillään, pohtien tytön sanoja. Tosiaan, nyt Chad vasta muisti. Gemma Fleminghän oli koko koulun pahin juoruilija. No, se ei ollut tässä nyt olennaisinta, vaan se, että..

"Mitä sinä sitten ajattelet... meistä?" kysyy hiljaisella, tasapainoisella äänensävyllä, katsoen Pepeä silmiin. Ihme kyllä tapaus ei juurikaan saanut Chadia hämilleen, nolostumaan tai vaivaantumaan, kuten se tavallisesti olisi saanut, vaan ainoastaan rauhoittumaan. Ainakin Pepe oli ollut hänelle nyt rehellinen, kertonut miten asia oikeasti olikaan. Chadia totta puhuen kiinnosti, ajatteliko... Pepe hänestä jotakin enemmänkin.

Siinä vaiheessa, kun Chad kysyi tytöltä, mitä mieltä tyttö oli heistä, tuntui Pepen pää olevan kuin purkautuva tulivuori. Hän ei koskaan ennen ollut näin hämmentyneessä tilanteessa.
"Haluaisin tutustua sinuun enemmän, jotta oppisin tuntemaan sinut. Haluan tietää, mitkä ovat lempiruokiasi, jotta voin joskus kokata sinulle. Haluan kuulla mieltymyksistäsi ja inhokeistasi, jotta voisin miellyttää sinua mahdollisimman hyvin. Haluaisin vain uppoutua katsomaan silmiäsi, sillä ne ovat niin uskomattoman kauniit. Ja lisäksi, haluaisin tunnustella, miltä huulesi tuntuvat", ajatus laukkasi Pepen päässä niin nopeaan tahtiin, että tyttö unohti hengittää. Pepe veti syvään henkeä ja yritti viilentää kuumentuneita ajatuksiaan.
Oliko tuo tosiaan totuus, mitä tyttö ajatteli toisesta?
... Voi elämä, tässä sitä sitten oltiin.

"M-minä ainakin haluaisin tutustua sinuun paremmin", Pepe hieman lyhensi omia ajatuksiaan. Sanottuaan tuon ääneen tytön vaaleanpunaisille huulille kohosi pieni, mutta suloinen hymy.
"Entä sinä..?" tyttö kysyi sitten pojalta.
"Mitä sinä ajattelet... Meistä..?" Pepe toisti kysymyksen hiljaisella äänellä ja lumoutui katsomaan pojan suklaanruskeita silmiä.

Pienen, suloisen hymyn käväistessä tytön huulilla, Chadinkin oli pakko hymyillä. Pienesti, tuskin huomattavasti, mutta hymyillä kuitenkin. Vastaus… No, ei lytistänyt poikaa ihan kokonaan, mutta oli hieman liian epämääräinen, ainakin Chadin makuun.

Antaa hiljaisuuden vallita, miettien mitä vastaisi. Niin, totuuden mukaisesti, vai pitäisikö vähän lyhentää ja epämääräistää vastausta, mikä oli ärsyttävää, muttei antaisi odottaa liikoja tai ei olisi liian hyökkäävä. Laskee lopulta kätensä irti Pepestä, antaen sen vajota kylkeensä. Aurinko oli jo hyvää vauhtia laskemassa alas, ja viileä tuuli sai pojan väkisinkin värähtämään – olisi vain kannattanut ottaa se paita mukaan.

"Minäkin haluaisin tutustua sinuun paremmin", tyytyy vastaamaan. Epämääräisesti, ärsyttävästi... Mutta tyttö ei voinut ainakaan vaatia enempää, eipä ollut tuo itsekään suostunut muuta sanomaan.

Pepen sisällä alkoi toivo heräillä. Chadin hymyillessä hänelle takaisin tytön teki mieli hyppiä onnesta. Ehkä tytöllä olisi joitakin mahdollisuuksia tuohon poikaan- hetkonen. Oliko Pepe nyt oikeasti tosissaan tässä? Oliko tyttö tosiaan ihastumassa tähän Chad Wheelersiin, jota vain oli tyytynyt katselemaan kauempaa huokaillen?

Tyttö laski katseensa hänen ja Chadin käsiin, kun poika irrotti otteensa. Harmi, Pepestä alkoi tuntua mukavalta, kun Chad oli pitänyt hänen kädestään kiinni.
Hiljaisuus heidän välillä vaivasi tyttöä. Eikö Chad ollut varma, mitä sanoisi?

Pian kuitenkin tytön pohdintojen jälkeen poika vastasi, että haluaisi tutustua Pepeen paremmin. Pepen huulille syntyi nyt yhä vain hurmaavampi hymy ja pian hän tunsi hymyilevänsä niin suuresti kuin kykeni, kunnes hänen oli pakko vilauttaa hampaitaansakin hymyillessään niin suuresti.
"Hienoa!" tyttö huudahti iloisena. Hän kuitenkin alkoi heti katua huutoa, miksi ihmeessä hän meni noin huutamaan?
"Tai siis... Hienoa", tyttö toisti hieman vaisummin ja tunsi olonsa jälleen kerran typeräksi.

"Lähdetäänkö samaa matkaa?" Pepe kysyi sitten Chadilta, kun oli itsekin alkanut jo hieman viilentyä kuumuuden tunteesta. Ilta alkoi jälleen viiletä. Eikä huomenna saanut olla kipeänä.

Katsoo huvittuneena tytön yhä vain levenevää virnettä ja alkoi hetken päästä epäillä, että eikö tytön sievä suu jo kohta repeäisi, kun noin leveäksi hymy ylsi. Hymyilee tytön huudahdukselle, ja sen jälkeiselle, hieman laimeammalle ja ei-ihan-niin innokaalla toistolle.

"Lähdetään vaan", sanoo poimien tytön sellokotelon maasta. "Sinun käsiäsihän pakotti, joten minä kannan tämän." Toteamus tuli vakaalla äänensävyllä, sellaiselle, johon ei ollut vastaan väittämistä. Tai ainahan vastaan sai väittää, eri asia saisiko sitten tahtonsa läpi... Tässä tapauksessa ainakaan ei. Lähtee kävelemään kotejaan kohti, vilkaisten olkansa yli, kuin varmistaakseen, tulisihan tyttö mukaan. Tämä saattoi aina olla myös hyvää unta...

Pepe naurahti hennosti, kun Chad poimi hänen sellokotelonsa maasta.
"Kiitos", tyttö kiitteli ja lähti kävelemään Chadin rinnalla kohti heidän asuinaluettaan.
"Mukavaa, kun on olemassa vielä tuollaisia herrasmiehiä", Pepe totesi huvittuneena ja yritti tavoittaa taas pojan suklaanruskeat silmät.

He oliva kävelleet jonkin matkaa, kunnes Pepen oli pakko alkaa puhua.
"Kerro minulle, mistä sinä pidät", tyttö pyysi niin nätisti kuin osasi. Hän hymyili jopa vielä sellaista hymyä, johon oli vaikeaa vastata kieltävästi.
"Esimerkiksi... Pidätkö sinä mansikkajäätelöstä?" tyttö antoi esimerkkikysymyksen, mutta naurahti hiljaa itsekseen.
"Niin, tuo oli siis vain esimerkki! Itse kyllä pidän mansikkajäätelöstä kovasti", Pepe naureskeli ja odotti malttamattomana, mitä toinen hänelle kertoisi.

"Jätkien pitää olla ritareita, jotta naiset huomioi ne", toteaa pienen virneen kivutessa pojan huulille. Se oli totta, tai sitten piti olla jollakin muulla tavalla esillä, naiset tuntuivat lankeavan helposti esimerkiksi pahojen poikien jalkoihin… No, sen asian voisi kuitenkin jättää siihen.

Vilkaisee tyttöön hieman kummastuneena, mutta hymyilee sitten pienesti, kääntäen katseensa takaisin eteenpäin. "Varoitan, tästä voi tulla melko pitkä lista…" Miettii hetkisen, ennen kuin alkaa luetella. "Noh, auringonpaisteesta, amerikkalaisesta jalkapallosta, tai liikunnasta laajemmin, luonnollisesti… Ruuasta?" naurahtaa leikkisästi viimeisen perään. "Okei, hyvästä ruuasta." Ja sinusta, silmistäsi, hymystä, naurusta... luettelee mielessään, pohtien kuitenkin jotakin järkevämpää… tai ainakin asiallisempaa sanottavaa.

"Hyvästä musiikista", pohtii ääneen. "Yksittäisiä asioita on vähän vaikea sanoa. Entäpä sinä?" pitää pienen tauon, ennen kuin jatkaa vielä kysymystään. "Millaisista asioista sinä pidät?"

Tyttö kuuntelee tarkasti ja innostuneena, kun Chad ryhtyi luettelemaan asioita, joista piti. Pepe huomasi pitävänsä samoista asioista.
"Hyvä ruoka, parempi mieli. Niinhän sanotaan", Pepe sanoi huvittuneena ja vinkkasi leikkisästi silmää.
"Hyvä vain, että jotkut osaa olla vielä ritareita!" neiti totesi huojentuneena ja laski hymyilevät kasvonsa hetkeksi katsomaan eteenpäin.

"Hmm.. Annas kun mietin hetken.." tyttö pohti ääneen, kun Chad esitti hänelle saman kysymyksen takaisin.
"Pidän lämpimästä, auringosta, jäätelöstä, liikunnasta, romanttisista elokuvista, suklaasta, kauniista musiikista..." tyttö luetteli kuin olisi lukenut suoraan jostain lapusta.
"Sitten olen huomannut pitäväni siitä, kun ihmiset ovat kohteliaita toisilleen ja avuliaita. Niin kuin sinä olet nyt minulle, kun kannat selloani", tyttö myönsi ja siirsi katseensa takaisin Chadin silmiin.
"Minusta on mukavaa, kun ihmiset ovat iloisia. Niin, pidän myös iloisista ihmisistä", Pepe päätyi vielä kertomaan ja hymyili herttaisesti.

"Mitä sinä inhoat?" oli Pepen toinen kysymys, johon hän odotti kiinnostuneena vastausta.

Kuuntelee Pepen kuin lapusta luetut vastaukset tarkkaavaisesti yrittäen painaa ne mieleensä. Niitä voisi joskus tulevaisuudessa kenties tarvita. "Keskiaika, täältä tullaan", toteaa virnistäen perään, viitaten ritareihin, josta oli ollut puhetta.

"Niinhän ritarit yleensä tekevät, auttavat neitoa hädässä", virnistää tehden pienen hovikumarruksen Pepelle. "Inhoan... No, epärehellisiä, kieroja ihmisiä, jossakin määrin koulua ja opiskelua… Öh, pahaa ruokaa?" luettelee nauraen viimeisen perään. "Ja toisinaan myös itseäni." Hups, sitä ei pitänyt sanoa. Se oli ikään kuin... lipsahtanut Chadilta. Niin, nimenomaan lipsahtanut. Saamarin aivot, toimikaas nyt, herättelee itseään ajatuksistaan. Katselee hetken Pepeä, ennen kuin siirtää katseensa takaisin horisonttiin, kohentaen samalla sellon asentoa. Kuten hän oli arvellutkin, kapine ei ollut mistään kevyimmästä päästä, vaikkei kyllä järin painavakaan.

Pepe nauroi soinnukkaasti, kun Chad teki hänelle pienen hovikumarruksen. Sellaista kukaan ei ollut Pepelle ennen tehnyt.
"Sopisit varmasti hyvin sinne Keskiajalle ritariksi", Pepe naureskeli ja nautti tästä hetkestä. Juuri nyt hän oli todella, todella iloinen, että oli törmännyt kaikista maailman ihmisistä Chadiin.

Tyttö kuunteli taas tarkasti, kun kuunteli pojan inhoamia asioita. Valehtelun mainitseminen oli totta, Pepekään ei pitänyt siitä. Paitsi, että äskettäinhän Pepe yritti hieman valehdella, mutta sen oli tarkoitus olla vain hyvään tarkoitukseen. Tyttö ei koskaan ollut hyvä pitämään salaisuuksia, joten valehteleminen oli hänelle hyvin vaikeaa.
Pepe kurtisti hitusen kulmiaan, kun Chad mainitsi toisinaan inhoavan itseänsä.
"Miksi sinä itseäsi inhoaisit..?" tyttö kysyi hiljaa.
"Ei sinussa ainakaan näyttäisi olevan mitään vikaa", Pepe sanoi ja yritti saada sen kuulostamaan sekä koomiselta mutta todentuntuiselta.

Tyttö oli tarttunut juuri siihen kohtaan, jonka Chad olisi halunnut välttää. Mutta nyt olisi parasta rakennella hieman naamataulua peruslukemille ja sellaista. Yrittää saada kasvonsa mahdollisimman normaaleiksi, kääntäen lopulta tummat silmänsä Pepeen.

"No, sanotaanko vaikka, että toisinaan haluaisin tehdä asioita, joita en uskalla tehdä", vastaa lopulta hieman hiljaisemmalla ja vakavammalla äänensävyllä mitä aiemmin. Kannattelee hetken selloa, haroen vapaalla kädellä hiuksiaan.

"Mitäs sinä inhoat?" esittää vastakysymyksen Pepelle, yrittäen saada puheenaiheen kääntymään takaisin neitokaiseen. Chad ei liiemmin nauttinut itsensä puhumisesta, joten hän mieluummin kuunteli kun muut puhuivat tai puhui muista – mitä vain, kunhan ei tarvinnut puhua itsestä.

Kuullessaan Chadin vastaavan hyvin vakavalla ja hiljaisella äänellä Pepe aavisteli osuneensa hieman arkaan paikkaan. Tytölle tuli heti hieman epämukava olo siinä ollessa. Hän tiesi harmikseen, että osasi aina tarttua juuri niihin asioihin, joista ihmiset välttivät puhumasta. Pepe halusi kyllä tietää Chadista aivan kaiken ja mietti, tulisikohan Chad vielä jonain päivänä kertomaan tytölle kaiken, jota ei vielä ollut tuonut esille päivänvaloon.
"Monet eivät uskalla", Pepe vastasi hieman vaimealla äänellä Chadille. Esimerkiksi tyttö kuului myös mukaan tuohon.

"Minä inhoan.." tyttö aloitti ja halusi kiireesti tuoda tunnelmaan mukaan jotain uutta.
"Minä inhoan kaaliruokia, haukkumista, väkivaltaa, välillä juopuneita ihmisiä, ahdistavia tilanteita, toisten pettämistä ja sitä, kun ihmiset laiminlyövät velvollisuuksiaan", oli sellainen lista tytön inhoamia asioita.
"Lupausten rikkominen on minusta inhottavaa", Pepe sanoi vielä nopeasti perään ja katseli Chadin kasvoja.

"Eivätpä kai", vastaa hiljaa mumisten, lähinnä itsekseen. Aurinko oli katoamassa horisontin taa ja mereltä päin tuleva viileä iltatuuli vai pojan värähtämään kylmästä. Ei ollut ollut järin hyvä idea jättää paitaa pois matkasta, ainakin kun näin myöhemmin ajattelee. Katsahtaa Pepeen, miettien, onko tällä kylmä – tyttösellähän oli vain kesämekko yllään.

Katsahtaa Pepeen, ennen kuin kääntää kasvonsa takaisin eteenpäin. "Senkö takia kysyit, tulenko huomisiin juhliin? Luulit, etten tulisi?" kysyy hiljaa, puristaen sellokoteloa tiukemmin. Kylläpä Pepe häneen vähän luotti, tai ainakin oli epäluuloinen. Ei sillä, olihan ihan hyvä, ettei luottanut uusiin ihmisiin suin päin, mutta... Eivätpä nuo sanat ainakaan pojan itsetuntoa kohentaneet.