Friday night sunset

Vilkaisee nopeasti yhä pimenevälle iltataivaalle, ennen kuin vastaa tytölle: "Hmm, niinpä kai sitten", naurahtaen hiljaisesti. Nuorukainen tutki tytön kasvoja, ja tunsi naamansa kuumenevan, kun Pepen katse viipyessä toisen kropalla. Ei sillä, periaatteessa Chad nautti katseista, mutta liika tuijottelu sai hänet ahdistuneeksi ja hämilleen.

Hypähtää pois keinusta, astellen tytön luokse karuselliin. Istahtaa tämän osoittamalle penkille, sovittaen jalkansa jo ahtaaksi käyneeseen tilaan, laitetta kun ei ollut suunniteltu 180 senttiselle nuorelle miehelle, ja Chadkin huomasi kasvaneensa lapsuusvuosistaan – ja reilusti sittenkin.

Mumisee puoliääneen jotakin, tuulen napatessa sanat mukaansa. Asettuu hieman mukavammin, niin, että saattoi nähdä Pepen, ja että sai ahdettua ylipitkät koipensa härvelin kyytiin, ainakin jotenkuten.

( mulla ei oo mitään tietoo minkä näköistä härveliä tarkotit, mutta ei kait se haittaa :--D )

[[ Se on sellane pyöreän muotoinen juttu, jossa on yleensä penkkejä ympyrän muodossa xD Sitten se alkaa pyörii, kun joku työntää vauhtia. Ja kun se pyörii, sen kyydissä on todella vaikea pysyä ja täytyyki pitää kiinni kovasti, jotta ei tipu. Lisäks siinä laittees menee pää todella nopeasti sekaisin. Helpottiko :,DD
Ja mites Chad nyt istuu? Mä ymmärsin, että se istuu Pepeen päin? :,D ]]

Pepe ei voinut muuta kuin tirskua hiljaa, kun Chadilla näytti olevan hieman vaikeuksia ahtautua istumaan penkille. Heidän jalkansa koskettivat toisiaan ehkä vähän liiankin paljon ja Pepe punastui hitusen poskenpäistään. Tosiaan, silloin kun tässä härvelissä lapsena vietettiin aikaa, se tuntui paljon isommalta kuin nyt. Nyt härvelissä istui kaksi, jo melkein täysikasvuista henkilöä ja ahtaaksihan se hieman kävi.
Toivuttuaan pienimuotoisesta transsitilastaan tyttö siirsi toisen jalkansa laitteen ulkopuolelle ja yritti työntää vauhtia. Se näytti ja myös oli todella vaikeaa, sillä he yhdessä painoivat jo melkoisesti ja Pepe onnistui samaan pyörimisvauhtia vain vähän.
"Yhyy, en jaksa työntää enempää vauhtia", Pepe sopersi, muka surullisen kuuloisena, mutta tottakai kaikki oli tarkoitettu vain leikillä.

[[ Oi, löysin kuvan ! Tuommoinen, mutta siinä on penkit. xD Se olikin pelkkä karuselli
http://www.niitty-seppala.com/kuvat/karuselli.jpg ]]

( haha toihan on samanlainen, mikä meiän läheisessä leikkipuistossa on ! Paitsi että siinä tosiaan on ne penkit… Pepeen päin kyllä. )

Mulkaisee muka happamasti tyttöä, tämän yrittäessä pidätellä nauruaan. "Mä en tosiaan voi sille mitään, etten ole enää 8-vuotias palosammutin", murisee muka vihaisesti katsoen kulmiensa alta Pepeä. "Voi teitä naisia, kun olette niin heikkoja!" sanoo huitaisten kädellään ilmaan. "Ja juuri kun minä sain ahdettua itseni tähän..." mumisee, vääntäen itsensä ulos laitteesta. Hypähtää maahan, napaten kiinni karusellin tangosta, ottaen muutamia juoksuaskelia ja pyöräyttäen laitteeseen reilusti vauhtia, nimenomaan reilusti.

[[ Noni : DD ]]

Pepe tirskahti taas, kun Chad joutui vääntelehtimään päästääkseen pois laitteen kyydistä.
"No anteeksi vaan, että olen niin heikko!" tyttö puolustautui ja tällä kertaa nosti kätensä suulleen pidätelläkseen nauruaan.
"Olisihan se helpompaa, jos olisi vielä yhtä pieni kuin lapsena. Olin silloin kuule todella voimakas", neiti paljasti taas pieniä yksityiskohtia lapsuudestaan ja hymyili vain leveästi Chadille.

Pepe kiljahti hieman, kun yhtäkkiä laite alkoi pyöriä ja kovaa. Pepe sulki silmänsä tiukasti kiinni ja puristi käsillään tukea takana olevasta tangosta.
"Aahh! Ei enää!" Pepe huusi ja alkoi nauraa. Päässä alkoi jo nyt pyöriä.

"Jaa-a, oikeastaan minä pidän itsestäni nyt enemmän kuin nuorempana. Vaahtosammuttimet jää armotta alakynteen", toteaa virnistäen.

Katselee vierestä laitteen pyörimistä, hieman pettyneenä siitä, ettei saanut pyörittää enempää vauhtia. Naurahtaen katsoo tytön pyörimistä, odotellen, että vauhti hiljenisi. Hän totta vie muisti, ettei tuon pyörimisen jälkeen kannattanut kävellä, tai ainakin lensi sadan prosentin varmuudella lähimpään ojaan. No ei ojaan, mutta maahan ainakin.

Pepe piti silmiään yhä tiukasti kiinni, vaikka laitteen vauhti olikin hiljentynyt jo huomattavasti. Päässä pyöri mukavasti ja olo ei ollut mitenkään kehuttava.
Tyttö oli viime aikoina huomannut, miten nopeasti pahan olon tunne nousikaan pintaan. Lapsena sai tehdä vaikka mitä ennen kuin oksensi, mutta nykyisin piti olla hyvin varovainen siitä, mitä teki.
Kun laite pyöri enää hidasta vauhtia, avasi Pepe varovaisesti silmänsä ja pysäytti Pepe sen kokonaan jalallaan Chadin kohdalla. Maailma hänen ympärillään pyöri ja Pepe näki kaiken kahtena tai jopa kolmena.
"... Voi hyvä elämä..." tyttö mutisi ja nousi ylös. Hän kaatui oikopäätä vasten Chadia, jolloin tyttö päästi surkean ähkäisyn.
"Ole siinä hetken aikaa, jotta pääni palautuu kasaan..." tyttö mumisi ja naurahti hennosti.

"... Kohta on sinun vuorosi", Pepe mumisi sitten pahaenteisesti ja alkoi täristä taas hiljaisesta naurusta.
Hän aikoisi kostaa tämän pojalle, aivan varmasti aikoisi.

Katsahtaa ensiksi hieman huolissaan Pepeen, kun tytön noustessa laitteesta kaatui tämä suin päin nuorukaista, mutta naurun kummutessa toisen rinnasta virnistää vain. "Huimaako? Minä voin kuskata", virnistää heilauttaen tytön kevyesti syliinsä. Painaa Pepen rintaansa vasten, kävellen leikkipuiston ainokaiselle penkille, istahtaen siihen tyttö sylissään. "Sori, mutta et taida ainakaan tänään päästä pyörittämään mua tuossa", toteaa luoden nopean vilkaisun karuselliin. "Sitä paitsi, sulla ei oo tarpeeksi lihasta, että jaksaisit pyörittää mua", jatkaa naurahtaen kepeästi.

Pepe älähti hitusen, kun toinen otti hänestä paremman otteen ja ykskaks nostikin tytön syliinsä kuin tyttö olisi ollut pelkkä höyhen!
"Ainiin, sinä olitkin meistä se vahvempi", Pepe kettuili toiselle huvittuneena ja kietoi kätensä pojan niskan taakse, painaen päänsä vasten pojan ihoa.
"Vihjaatko, että olen muka niin heikko? Katsos tätä!" tyttö sanoi vastalauseen ja nosti kätensä oikean ylös. Hän näytti pojalle pientä hauislihastaan, jota tytöllä kuitenkin hieman oli, muka niin ylpeänä.
"Olenko vielä niin 'lihakseton'?" Pepe naureskeli ja katsahti Chadia silmiin. Sitten tyttö painoi pitkän suukon toisen kaulalle.
".. Olet sinä kyllä aikamoinen prinssi.." Pepe kuiskasi ja painoi päänsä Chadin olkapäätä vasten. Hän sormensa lähti taas tekemään pientä kevyttä edestakaisin liikettä, mutta tällä kertaa Chadin solisluun kohdalla eikä hietikolle.

"Ainakin toivottavasti", vastaa naurahtaen tytön sanoihin siitä, kumpi heistä oli vahvempi. "En ole missään vaiheessa sanonut, että olet lihakseton!" huudahtaa muka pöyristyneenä. "Et sinä ole lihakseton, olet heikko. Et ihan niin heikko, mutta heikko", virnistää tytölle.

Huoahtaa tytön antaessa suukon pojan kaulalle ja alkaessa sivellä toisen solisluuta. "Kiitos vain prinsessa", hengähtää hymyillen pienesti. Vilkaisu taivaanrantaa antoi taas ankaran muistutuksen siitä, että alkoi olla myöhä – pian todella myöhä. "Noniin neitokainen, toivottavasti pää pitää jo", sanoo noustessaan seisomaan ja laskiessaan tytön tuon omille jaloille. "Meidän on pakko lähteä jatkamaan matkaa", toteaa hieman katkerana Michaelille siitä, että tämä oli uhannut tappaa hänen rakkaan autonsa, mikäli Chad ei tulisi sinä iltana 'ajoissa' kotiin. Katukoristurnaus Chadin, Michaelin ja parin muun samoilla kulmilla asuvan, sekä erään toisen joukkueen välillä alkaisi kohta, ja jos poika ei olisi ajoissa paikoilla, Michael hirttäisi hänet – ei, vaan hänen autonsa.

Pepe hymähti iloisen kuuloisena, kun toinen kutsui häntä prinsessaksi. Hänestä tuntui ihanalta istua siinä Chadin lämpöisessä sylissä ja olla siinä paikoillaan.

Chad laski tytön sitten jaloilleen ja tyttö haki hetken ajan tasapainoaan. Kyllä, hänen päänsä alkoi jo palata normaaliksi, mutta silti vähän vielä huimasi.
"Ehkä minä kestän", tyttö naureskeli ja pudisti päätään.
"Onko sinulla tänään vielä jotain menoa?" tyttö kysyi uteliaana, kun toisella vaikutti olevan jonkinlainen hoppu päästä kotiin. Hän lähti kävelemään Chadin kanssa samaa vauhtia ja tytön sormet ujuttautuivat varovaisesti nuorukaisen sormien ympärille.

Tuntui jotenkin ikävältä, että hän joutuisi pian luopumaan Chadin seurasta. Pepe olisi halunnut mielellään viettää aikaansa vielä toisen kanssa, mutta täytyi muistaa, että heillä oli omatkin elämänsä.
"Minä varmaan alan jo valmistautua huomisillan juhliin", Pepe totesi sitten kevyesti ja naurahti heleästi.

Katsahtaa alaspäin Pepen ujuttaessa sormensa hänen sormiensa väliin. Puristaa tytön kättä omansa sisään hetken, ennen kuin ravistelee sen irti. "Sori, mutta sellokotelonkin pitää mahtua jonnekin", sanoo napaten kotelon mukaan, naurahtaen kepeästi perään.

Vilkaisee Pepeä, hymähtäen pienesti. "No joo", vastaa tytön kysymykseen. "Katukoristurnaus. Micke uhkasi tappaa mun rakkaan auton, jos en tule ajoissa", selittää muka hätäinen katse silmissään. "Sehän olis tosi traagista, jos mun auto kuolisi!"

Hieraisee niskaansa, palauttaen nopeasti molemmat kätensä kannattelemaan sellokoteloa. "Naiset", huokaisee jo toista kertaa sinä päivänä. "Tarvitsette vähintään päivän yhtiin juhliin valmistautumiseen." Katsahtaa taivaanrantaan, jonne alkoi uhkaavasti kerääntyä mustia pilviä. Toivottavasti ei alkaisi satamaan – mikäli alkaisi, hän joutuisi hönkimään koko illan kaatosateessa, ja olisi mitä luultavimmin sairas huomenna, eikä se olisi ollenkaan hauskaa.

"Yhyy, jätät minut selloni takia", Pepe uikutti muka surullisesti, kun Chad irrotti otteensa hänen kädestään. Tyttö oli todella kiitollinen Chadille siitä, että toinen kantoi hänen sellokotelonsa mieluusti. Tai, mieluusti ja mieluusti.

Pepe katsoi nyt silmät suurina Chadia, joka kertoi menevänsä katukoristurnaukseen.
"Mutta minähän sopisin sinne todella hyvin! Enkös ollutkin mahtava korinheittäjä", Pepe hymisi huvittuneena ja virnisti leikkisästi Chadille.
"Niin, kyllä se olisi aika valitettavaa, jos autosi joutuisi kokemaan jotain kamalaa sen takia, kun et tullut ajoissa paikalle", Pepe sanoi ja nyökytteli mietteliäästi.
"Voi tätä nykymaailmaa, nykyään autojenkin uhkaileminen vain yleistyy!" tyttö sanoi liian potentiaalisesti, jolloin hänen sanansa tajuttiin vain ylinäyttelemiseksi ja koomiseksi.

"Me naiset arvostamme vain parasta, niin ulkonäössämme sekä luonteissamme", neiti puolusteli ja naurahti heleästi.
"Ei hätää, minulla on jo kaikki valmiina katsottuina. Ehkäpä katson jonkun... Traagisen nyyhkyleffan ja itken silmäni pihalle. Tai enpäs voikaan, sillä muuten silmäluomeni turpoisivat ja sitten olisin kuin zombi huomenna", tyttö puhua pälätti ja tirskahti hiljaa.
"Juu, niin mitäs sinulle kuuluikaan", Pepe vaihtoi nopeasti puheenaihetta ja virnisti leikkisästi.

Tytönkin katse eksyi taivaanrantaan ja Pepe kurtisti hitusen kulmiaan.
"Toivottavasti ei ala sataa.." tyttö mumisi ja katsahti Chadiin.
"En halua sinun tulevan kipeäksi", Pepe kuiskasi ja hänen katseessaan vilahti lämpö ja huolenpito.

"Älähän nyt, se on minun salarakas", sanoo silmät suurina halaten tiukasti tytön sellokoteloa. Hellittää otettaan naurahtaen leikkisästi, heilauttaen hiuksensa silmiltään ja suunnaten katseensa takaisin taivaanrannassa häämöttäviin sadepilviin.

"Etkö juuri sanonut, että sinun pitää laittautua?" kysyy virnistäen pienesti. Totta puhuen Chad haluaisi ottaa Pepen mukaan, mutta toisaalta taas ei. Micke ja Chadin muut kaverit.... Niin, ne eivät välttämättä olleet mitään maailman mahtavinta seuraa. Ainakaan sinisilmäiselle Pepelle, jota jätkät varmasti heti sen tajuttuaan naruttaisivat ties miten päin, eikä siitä tulisi loppua – eikä todennäköisesti sen jälkeen neitokaisen punastelustakaan, sillä Micken ja kumppaneiden vitsit osasivat olla hieman... huumorintajuttomia, jos näin voi vitseistä sanoa.

"Miten päin vain, en välitä", naurahtaa hieman karheasti tytön sanoille nyyhkyleffoista. Tytön sanat sateesta kuullessaan nyökäyttää päätään. "Niinpä", myötäilee ja kohauttaa sitten olkiaan. "Tuskinpa minä tulen kuitenkaan kipeäksi."

Penelopen talo alkoi häämöttää jo näköpiirissä, kun Chad hymähti korjaten sellokotelon asentoa varmaan sadatta kertaa sillä matkalla. Tällä hetkellä nuorukaisesta tuntui siltä, että soitin oli ainoastaan rasittava taakka, jonka poika mielellään nakkaisi metsään. Ajattelee kuitenkin hetken, ennen kuin aukaisee seuraavan kerran suunsa.
"Soitathan sinä joskus minulle?" kysyy hymyillen pienesti, luoden silmäyksen sellokoteloon.

/ alkoihan näihin nyt sitä pituutta vähän tulemaan... :--D

[[ Pikkuhiljaa pikkuhiljaa : DD Heti, kun vähän innostuu xD ]]

Pepe purskahti nyt kovaääniseen nauruun, kun poika halasi hänen sellokoteloaan.
"Ja vieläpä salarakas! Petätkö sinä minua?", Pepe ilkkui huvittuneena ja tönäisi poikaa hennosti kädellään olkapäähän.
"Noh... Ehkä selloni on... Parempi rakastaja kuin minä", tyttö päätyi tokaisemaan ja tirskahti taas hiljaa.

"Puhuin vain lämpimikseni", Pepe korjasi sitten, kun Chad kysyi häneltä, että eikö tytön pitänyt laittautuakaan.
Hän olisi mielellään halunnut tavata Chadin kaverit, mutta Pepestä tuntui siltä, että vielä ei olisi sopiva aika siihen. Ensiksi hänen pitäisi tutustua nuorukaiseen paremmin, jottan voisi yrittää sitten samastua pojan ystäviin.

Pepe erotti edessä näkyvän jo oman kotinsa. Tytön mieleen nousi pieni haikeus, jonka hän sitte yritti hauskuudella paikata.
"Kysyitkö sinä juuri selloani soittamaan sinulle?" Pepe kysyi huvittuneena, kun pojan katse oli laskeutunut hänen sellokoteloonsa. Pepe alkoi jälleen nauraa soinnukkaasti ja hyppäsi Chadin eteen, estäen toisen kävelyn.
"Soitan", tyttö vastasi nopeasti, kietoi kätensä pojan niskan taakse ja painoi pitkän ja välittävän suudelman toisen huulille.

Katsahtaa omistavasti sellokoteloa. "Kyllä vain. Hän on hieman ujo ja hiljainen, mutta erittäin hyvä kuuntelemaan. Vinkuu toisinaan ärsyttävästi, jos sitä ei osaa käsitellä oikein, mutta muuten hän puhelee oikein sointuisasti." Naurahtaa sanojensa perään, katsahtaen sitten hetken hieman vakavampi ilme naamallaan Pepeä.

Vilkaisee tyttöä huvittuneesti kuullessaan tämän sanat lämpimikseen puhumisesta. "Niinhän sinä taidat tehdä", toteaa virnistäen. Penelope oli kyllä melko kova puhumaan, kun sille päälle sattui. Ei kauhea pälättäjä, jolta ei suunvuoroa saa vaikka megafonin kera karjuisi korvaan, mutta puhelias kylläkin.

Luo hämmästyneen vilkaisun Pepeen, ennen kuin tajuaa vitsin ja purskahtaa nauruun. Tytön tullessa hänen eteensä ja painaessaan suudelman nuorukaisen huulille, vastaa siihen hellästi, suukottaen vielä tytön otsaa ennen kuin vetäytyy kauemmas. Nappaa tyttöä kädestä kiinni, ennen kuin jatkaa kävelyä kohti tytön taloa. Antaa katseensa valua maahan ja nousta takaisin ylös, aivojen raksuttaessa kovaa vauhtia, miettien, olisiko asiallista kysyä sitä toiselta.. No, parasta olisi, ettei tulisi mitään väärinkäsityksiä.

"Noh... Ollaanko me nyt.. niin kuin... virallisesti yhdessä?" kysyy hiljaa, hieman käheällä äänensävyllä. Totta puhuen Chadin suunnitelmat olivat menneet mynkään sinä hetkenä, kun Penelope oli astunut jalallaan rannalle, mutta anti mennä vaan. Nuorukainen ei ollut ollenkaan varma, kumman halusi tytön vastaavan – kyllä vai ei. Yksinkertainen kyllä tarkoittaisi sitä, että hän joutuisi sitoutumaan, mikä ei toki pojalle ongelma ollut, mutta toisaalta, näin lyhyen tuntemisajan jälkeen seurustelu.. Noh, ei välttämättä olisi se kaikkein paras vaihtoehto. Toisaalta kylmä ei saisi Chadia hyppimään riemusta, päinvastoin. Se varmaan tuntuisi vähän siltä, ettei tyttö häntä sitten loppujen lopuksi haluaisikaan. Elämä osasi olla monimutkaista.

Pepe huokaisi onnellisena, kun poika suukotti häntä suudelman jälkeen vielä otsalle. Tyttö rakasti sitä, kun ihmiset antoivat hänelle läheisyyttä ja huolenpitoa.

Heidän lähtiessä taas kävelemään, ajatteli Pepe ihan samaa kuin Chad sillä hetkellä; miten he nyt olivat, oliko tämä nyt kunnollinen seurustelusuhde vai vielä jokin epämääräinen sähläys, josta ei tiennyt, mihin suuntaan se oli menossa?
Kuullessaan Chadin hiljaisen kysymyksen hypähti Penelopen sydän taas vaiheteeksi tytön kurkkuun asti jyskyttämään. Tyttö ei tiennyt alkuunkaan mitä aikoisi vastata tuohon. Mitä Chad ajattelisi, jos tyttö sanoi, että annetaan ajan päättää? Tai mitä jos hän vastaisi yksinkertaisesti kyllä, niin pitäisikö Chad häntä kuin pikkulapsena, joka suostui kaikkeen heti, kun sai karkkia?

"M-minä.." tyttö sai jopa aloitettua, mutta päätti viime hetkellä, että ei vastaisi tuohon kysymykseen. Vielä ainakaan.
Pepe ujutti sormensa sellokotelonsa kantosolmuun ja otti sellonsa viimein pojalta. Se sormien kosketus jäisi varmaan viimeiseksi, tänä iltana ainakin.
"Kiitos", Pepe mutisi, tarkoittaen tietenkin sitä, kun toinen oli kantanut hänen sellonsa.
"Nähdään huomenna", Pepe kuiskasi, katsahti vielä hämmentyneenä pojan suklaanruskeisiin silmiin ja lähti kävelemään kohti kotiaan, jonne hänellä oli enää vain parinkymmenen metrin verran matkaa.

Pepe sulki silmänsä kävellessään poispäin Chadista. Kävikö näin yleensä melkein kaikilla 'juuri alettiin seurustelee'-pareilla, vai oliko Pepe jotenkin outo poikkeus tässä suhteessa? Hän ei osannut sanoa yksinkertaisesti kyllä, vaikka olisikin halunnut. Ehkä tyttöä vielä pelotti, antautua jollekin toiselle kokonaan.
Toivottavasti Chad ymmärtää...

[[Tämä oli tässä? : DD Pian nähdään juhlien merkeissä uudestaan xD ]]

Kuuntelee kiinnostuneena tytön vastausta, mutta pettymykseksi se jäikin vai epämääräiseen minään, ja kiitokseen sellon kannosta. Penelopen kävellessä poispäin, Chad jäi katselemaan tytön perään ihmeissään, silmät hämmästyksestä suurina, tuulen pöllyttäessä tuon hunajanvaaleita hiuksia minne mieli teki. Tajuaa hetken päästä laittaa raollaan olevat huulensa kiinni, tytön kadotessa taloonsa. Miten tässä nyt näin kävi? Oliko tuo kyllä vai ei? Ehkä? Tyttö ei tiedä? Ei osaa päättää? Chad pudisteli päätään, yrittäen karkottaa sekavat ajatuksensa päästään. Kyllä Pepe kertoisi joskus vastauksensa… Kai.

Tunkee kätensä shortsiensa taskuihin, jääden hetkeksi tuijottelemaan tytön taloa, ennen kuin kääntyy kannoillaan, lähtien hölkkäämään kohti taivaanrannassa vaanivia sadepilviä, kohti kotiaan. Toivottavasti Micke ei olisi tehnyt jo jotakin ratkaisevaa, hän todennäköisesti myöhästyisi hieman…

( juu, tämä oli tässä. Ja sitten bileet pystyyn vaan ! )