Your mistakes makes me mad

- Rautaaja& Blake -

Keljutus, saatanan moinen keljutus. Seuraavaan peliin oli kuukausi aikaa ja harjoitukset tuntuivat menevän perseelleen. Mikä urheilijoille oikein oli tullut, kun pelaaminen ei enää näyttänyt maittavan? Panostaisivat edes vähä, ettei Terrence Wolffin tarvitsisi yrittää nyhtää siilitukkaa päästään.
Nyt tuo mainittu sankari istui ruokalassa edessään tarjotin ja kasvoillaan ilme, joka piti järkevimmät poissa hänen tieltään.
Poika sörkki haarukallaan ruokaa lautasen toiselta reunalta toiselle. Hänen miltei teki mieli napata se lautanen ja viskata ohikulkevaa friikkiä päähän. Hän kuitenkin säästi typerän näköisen pojan siltä. ihme kyllä.

Tänään mikään ei tuntunut menevän nappiin. Tai mikään ei mennyt, koska koripalloharjoitukset eivät menneet. Texin elämä kuin oli niin pirun yksinkertaista.

[[Hahmon nimi on kyllä Blaise mutta ei se mitään : D Itsekin meinaan typottaa välillä Blakeksi... x)]]

Blaise Brownlow maleksi ruokalan ovista sisälle ja asettui lyhyen ruokajonon perälle. Hänellä oli melkeimpä huutava nälkä, mikä johtui aamupalan väliin jättämisestä, ja sen lisäksi koripallojoukkueella oli juuri ollut treenit. Ei sillä, että treenit itsessään olisivat kauheasti hänen voimiaan verottaneet; Blaise oli kuluttanut treeniajan lähinnä haaveiluun, sillä hänellä oli ollut nälkä ja muutenkin koko aamu oli mennyt huonomman puoleisesti (hän oli nukkunut pommiin ja joutunut pitämään kauheaa kiirettä kouluun lähtemisen kanssa). Hän ei siis juurikaan ollut jaksanut treeneissä panostaa, mutta se ei poikaa huolettanut tällä hetkellä. Tuskin kukaan oli edes huomannut, ettei hän oikein ollut henkisesti läsnä harjoituksissa. Ei hän niin tärkeä joukkueelle ollut.

Poika latoi ruokaa tarjottimelleen tiskille päästyään ja täytettyään lasinsa vedellä tuo kiinnitti huomionsa ympäröivään ruokalaan. Terrence Wolff näkyi istuvan urheilijoiden pöydässä ja oli täten potentiaalisin henkilö seuraan lyöttäytymiselle. Blaise ei kauheasti pitänyt korisjoukkueen kapteenista, mutta sen vuoksi hän pystyikin olemaan tuon seurassa jokseenkin rennosti. Ja toisen korisjoukkuelaisen seurassa syöminen kyllä voitti yksin syömisen kuus nolla. Blaise suuntasi siis kulkunsa kohti Texin pöytää ja tuonne päästyään veti itselleen tuolin kapteenia vastapäätä.
"Terve", tuo tervehti hivenen varuillaan, sillä kapteeni näytti lähietäisyydeltä katsottuna jokseenkin äreältä. Ehkä tuolla oli vain huono päivä? Blaise istuutui alas, poimi aterimet käteensä ja ryhtyi setvimään annostaan.
"Miten menee?" poika päätyi vielä kysäisemään, sillä hiljaisuudessa istuminen olisi jokseenkin vaivaannuttavaa.

- oivoi XDD No, ajatusvirhe… -

Texiä vastapäätä istui poika, johon kapteenin oli pakko kiinnittää huomionsa. Eihän hän voinut olla katsomatta ja kuulla sitten myöhemmin vittuilua siitä, että oli syönyt jonkun nörtin kanssa. Ei tullut kuulonkaan, todellakaan ei.
Ei, ei ollut nörtti. Mielentila ei siitä kohonnut, sillä tämä poika oli Brownlow. Ja tämä tyyppi Texin olisi jo treeneissä tehnyt mieli kuristaa. Mikä kaiketi ei ollut soveliasta, mutta miksipä hän sitä olisi jaksanut muistaa. Hän sai hakata kaikki, jos sille tuntui. Tai silloin, jos Cherie antoi luvan siihen.
Toinen tervehti, Tex nyökkäsi siihen, hivenen tylyyn sävyyn. Tai ei edes hivenen, hän oli tyly. Ja silloin hänen älykkyysosamääränsä alhaisuus ei ollut niin selkeästi nähtävissä. Vihaisena ja väkivaltaisena Terrence Wolff oli viisaimmillaan. Tai näytti siltä. Oikeasti hän tuntui pärjäävän vain kentällä koripallon parissa.

“Paskasti, meillä on seuraavaan peliin aikaa alle kuukausi ja kukaan ei osaa mitään. Vähiten keskittymistä”, Tex ärähti. Jos hänen antaisi tästä tulistua lisää, lentäisi ruokalautanen varmasti Blaisen naamaan…

Kapteeni ei näyttänyt järin ilahtuneelta Blaisen nähdessään, ja tuon tervehdyskin oli kaikkea muuta kuin sydämellinen. Tex vaikutti suorastaan tylyltä, ja tämä sai Blaisen olon hieman hämmentyneeksi. Treeneissä kapteeni oli vaikuttanut aivan normaalilta (tai niin Blaise ainakin oletti, sillä hän ei juurikaan ollut kiinnittänyt Texiin huomiota treenien aikana), mutta nyt tuon mieliala oli oikeaa matalalentoa. Mutta ehkä Blaisen ei siitä tarvitsisi huolehtia; ei hän ollut Texin kanssa niin läheisissä väleissä, että harmistuisi, vaikkei small-talk oikein sujuisikaan tänään. Pääasia oli se, että hän istui toisen kermalaisen seurassa, muulla ei ollut niin väliä.

Blaise kohotti katseensa lautasestaan Texiin tuon ärähtäessä vitutuksensa syyn ilmoille. Eli treenit ja niiden sujumattomuus siis venyttivät kapteenin hermoja tänään. Siinä tapauksessa Blaisen kannattaisikin olla varuillaan. Poika siemaisi vesilasistaan miettiessään, mitä hänen pitäisi vastata toiselle. Saattoi olla, että Tex oli huomannut hänen keskittymiskyvyn puutteensa, ja tällöin kapteeni olisi varmasti aika kiukkuinen. Toisaalta Blaise ei ollut mikään joukkueen tähtipelaaja, joten jos joukkueella meni yleisesti ottaen hivenen heikommin tällä hetkellä, tuskin kapteenilla oli ollut aikaa keskittyä tarkkailemaan hänen motivaationsa tasoa sen tarkemmin. Blaisen olisi kuitenkin ehkä parasta olla möläyttämättä mitään typerää.
"No, muutamassa viikossa ehtii tehdä vielä ihmeitä", poika totesi ja yritti tavoitella kannustavaa sävyä ääneensä, mutta epäonnistui ja lopputulos oli jokseenkin neutraali. Suoraan sanottuna häntä ei kiinnostanut edes, kehittyisikö joukkue nykyisestä tilastaan paremmaksi vai ei. Kapteenin edessä oli kuitenkin hyvä toivoa, että ihmeitä tapahtuisi ja he kehittyisivät.

Blaise oli sitä mieltä, että parissa viikossa saattoi tapahtua ihmeitä. Tex hymähti, mutta ilottomaan sävyyn. Ihmeitä, joopa joo. Ei siihen saattanut luottaa, vaan joukkue oli ruoskittava kuntoon ennen peliä, Terrence pitäisi sen toteutumisesta kiinni. Ja koutsikaan tuskin tyytyisi vain peukaloidensa pyörittelyyn. No, ne ihmeet Tex vaati, sillä hän ei todellakaan pitänyt häviämisestä.
“Suotavaa olisi”, siilipää murahti. Hän lappasi haarukallisen ruokaa suuhunsa ja jauhoi sitä väkivaltaisesti. Tapa kai sekin oli purkaa ärtymystä.

Texin ruskeat silmät suuntasivat katseensa Blaiseen ja poika tuijotteli tuota hetken. Ei, Terrence oli liian tyhmä ja suivaantunut tajutakseen toisen välinpitämättömyyttä treenausta kohtaan. Onni toiselle, epäonni kapteenille.
“…Mutta niitä ihmeitä on turha odottaa, kun motivaation puutos on liian suuri.”

Kapteeni ei ilmeisesti halunnu laskea joukkueen menestystä ihmeiden varaan, ja Blaise vähän aavisteli, että seuraavien viikkojen treenit saattaisivat olla aika työntäytteisiä. Poika nielaisi huokauksensa ja keskittyi hetkeksi pilkkomaan lautasellaan olevaa ruokaa; hän ei kaipaisi yhtään nykyistä kovempia treenejä, mutta eipä auttanut itku markkinoilla. Kapteeni halusi joukkueen menestyvän, ja sen eteen tehtäisiin varmasti töitäkin.

Blaise kohotti katseensa toiseen tuntiessaan tuon tuijotuksen itsessään. Kapteenin sanat saivat pojan hieman kiusaantumaan, mutta tuo yritti urhoollisesti pitää ilmeensä kurissa. Ehkä Tex oli sittenkin huomannut, ettei hän ollut keskittynyt tänään treeneissä? Miksi muuten kapteeni olisi hänelle motivaation puutoksesta puhunut? Blaise käänsi katseensa lautaseensa ja rypisti hivenen kulmiaan.
"Eiköhän se motivaatio ajallaan palaa", poika totesi mahdollisimman huolettomasti ja liikutteli samalla ruokaa lautasellaan. Hänen tapauskessaan motivaatio ei koskaan kyllä palaisi, kun ei sitä koskaan ollut ollutkaan, mutta ei koko joukkue nyt voinut olla täynnä hänen kaltaisiaan mukanaroikkujia.
"Tai siis, eihän joukkue nyt koko aikaa voi olla täydessä terässä; alamäkiä tulee aina välillä", Blaise jatkoi ja kohautti hieman olkiaan. Nyt hän kyllä saattoi liikkua vaarallisilla vesillä, sillä kapteeni ei välttämättä halunnut kuulla, että joukkue saattaisi välillä mennä alaspäinkin.