One night, the moon said to me, 'If he makes you cry, why don't you leave him?' I looked at the moon and said, 'Moon, would you ever leave your sky?'

// chianna+yoshi! Tryan tyyli, ja anteeksi laatu kusee :c otsikkokaan ei liity aiheeseen:--D

Tryamon Ruak oli tapansa mukaan eksynyt cheerleader porukan kanssa illan viettoon kaupungille. No eihän hänellä ollut tapana seurasta kieltäytyä, vaikka olisihan Try ollut mielummin ulkona joidenkin muiden kanssa kuin samassa koulussa opiskelevien cheerleadereiden. Asiaa oli kuitenkin nyt jo myöhäistä perua sillä tytöt suunnistivat juuri erääseen baariin nauttimaan juomistaan päivän shoppailureissun päätteeksi. Vielä kello kuuden aikaan suurin osa oli ollut selvin päin, jopa Trya, mutta pari tuntia siitä eteenpäin kaikki saattoi nähdä aivan toisenlaisessa valossa. Sen saattoi huomata siitä kuinka juttujen taso laski ja nousi omaa rataansa, joukon hiljaisimmatkin alkoivat nostaa omaa äänenvoimakkuuttaan. Tryamonilla ei ole ikinä ollut kovinkaan kestävä viinapää, vaikka tosin onhan se sietokyky kehittynyt näiden vuosien varrella, kun jatkuvasti ryyppää. Siitäkin huolimatta Trya saattoi olla jo hyvin kaatokännissä hetken päästä aloitettuaan juomisen.

Tytöt olivat kerääntyneet yhden pöydän ympärille, kävivät silloin tällöin tanssimassa ja joivat lisää. No kai sitä piti elämästään nauttia, kun siihen oli tilaisuus. Kello tikitti eteenpäin, mutta eipä siinä menossa muistanut ajankulua. Silloin, kun ulkona alkoi jo hämärtyä Trya päätti, että lähtisi pian. Kyllähän hän melko pian pääsikin lähtemään… Noin tunnin päästä eh?
”Hhei thytöt. Mhä taidan j-jättää teidhät nhyt ja häipyä”, Trya sanoi takeltelevasti kiitos alkoholin ja nousi jo pöydästä. Noustessaan seisomaan hänen piti hetkeksi aikaa sulkea silmänsä, ettei maailma pyörisi silmissä enää. Kun silmät avattiin uudestaan hän näki muutaman tytön tuijottavan häntä, kun loput jatkoivat juttua Tryan sanoista huolimatta.
”Heih Trya! Älä ny oo thylsä!” Yksi niistä sanoi, mutta siihen Trya ei kommentoinut muuten kuin virnistämällä kännisesti. Hän heilautti kättään ja lähti ulos baarista, jonka ulkopuolella Tryan piti todellakin hetkeksi pysähtyä ja miettiä, että minnes suuntaan sitä nyt pitikään mennä.

Tryan kävely siinä olotilassa oli melko… no hauskan näköistä. Jokainen askel piti ottaa kerrallaan, ainakin näin aluksi. Hän nosti käden taipeelle pudonneen laukkunsa hihnan takaisin olkapäälle ja silmät meinasivat joka hetki valahtaa kiinni. Jotenkin kummallisesti Try onnistui etenemään siihen risteykseen, mistä pääsisi nopeiten hänen kotiinsa ja toinen tie taas veisi puistoon. No mitään sen enempiä ajattelematta Trya suunnisti puistoon päin. Eihän tytöllä ollut mikään kiire kotiin ja lyhyt - tai vähän pidempikin - happi hyppely ei varmasti tekisi pahaa alkoholista kärsineille aivoille, jotka kävivät edelleen hieman hitaalla.

Puisto oli hiljainen siihen aikaan illasta ja ilma oli kerennyt hämärtyä jo ihan kiitettävästi. Ainakaan Tryan ei tarvitsisi pelätä nolaavansa itseään, vaikka tuskin tätä muutenkaan huomenna enää muistettaisiin. Vain joka toinen puistossa sijaitseva katulamppu loisti, loput olivat kai nuorison jäljiltä rikottuja sekä suurimmassa osassa vastaantulevissa penkeissä oli selkänoja maalattu spraymaalilla. Puiston hiekkatiellä kulkiessaan Tryamon näytti varmasti hassulta jokaisen vastaantulevan mielestä. Yhdessä vaiheessa tyttö oli pinkaissut taas vaihteeksi puistossa sijaitsevan suihkulähteen reunoille tasapainottelemaan, mikä ei välttämättä ollut kaikista viisainta sillä koordinaatiokyky ei ollut mitä mahtavin kännissä. Seisoessaan siinä Trya vetäisi äkkiä kätensä suunsa eteen, kun tajusi saaneensa… hikan. Todella mahtavaa. Yhtäkkiä Trya alkoi nauraa aivan ilman syytä ja muuttui täysin hysteeriseksi, siinä samassa hän astui vahingossa takaviistoon reunalta tajuten liian myöhään, että jalan alla olikin pelkkää tyhjää. Hetkeä myöhemmin Trya makasikin nurmikolla polvet koukussa ja naureskeli heleästi. Tyttö vei kädet mahalleen, koska liika nauraminen saattoi joskus tuntua mahan pohjassakin.

// Täällä ollaan! Sori kesto, kiire muuton kanssa, mutta tässäpä Yoshin perustyyli ja perusfarkut, tummahkot.//



Yoshinori Konoe sulki oven hiirenhiljaa perässään. Hän oli jo hyvä luikkimaan Mamorulta karkuun ja tälläkin kertaa se onnistui. Hän astui hissiin, jonka hissipoika tervehti nuorta herraa kohteliaasti tietäen toisen vanhempien voivan ostaa hänen työpaikkansa jollekulle toiselle heti jos hän tekisi jonkin virheen. Nuorukainen seisoi rennosti hissin seinään nojaten eikä tervehtinyt keski-ikäistä naista, joka tuli hissiin paljon hänen kattohuoneistoaan alempaa. Heti kun hän astui hissistä ulos hovimestari kiirehti hänen kannoilleen:
”Autonne avaimet, sir?” Tummat silmät eivät edes vilkaisseet hovimestariin päin vaan hän jatkoi matkaansa viileästi todeten vain:
”Ei tänään.”

Raikas ulkoilma syöksähti Yoshin kasvoille ja se sai hänen mustat hiuksensa hulmuamaan tuulessa. Kravatti lensi hänen olkansa yli, mutta hän ei välittänyt siitä. Kädet tunkeutuivat syvälle housujen taskuihin, mutta harhautuivat sitten takin taskuihin ja ne löysivät sieltä etsimänsä: tupakka-aski ja sytkäri. Yo sytytti tupakan ja imaisi sitä tuntien savun pyöreilevän suussaan, mutta pian hän puhalsi savupatsaan ilmaan. Hänen paheensa oli taas saavuttanut hänet ja savuke kädessään nuorukainen suuntasi askeleensa asuntonsa lähellä sijaitsevaan puistoon. Hän tarvitsi omaa rauhaa – ja vaikka hänen huoneensa olikin suuri ja laskettiin paremminkin omaksi huoneistokseen – se alkoi tuntua liian ahdistavalta. Seinät tuntuivat kaatuvan päälle.

Vihreys ympäröi hänet heti kun hän astui puistotielle ja hän piti siitä. Ilta oli jo sen verran pitkällä että nuoret – jotka yleensä kansoittivat vehreää ympäristöä – olivat aloitelleet jo iltajuominkejaan, ja vaikka Yoshikin oli usein mukana tosin juomatta alkoholipitoisia nesteitä, tänä iltana hän oli jättänyt bileet väliin. Jokin oli mätännyt koko päivässä eikä hän tiennyt mikä. Kävelyllään hän pyrki juuri miettimään sitä asiaa miksi hänen mielialansa oli ollut paska koko päivän, mutta hänen ajatuksensa katkesivat nauruun. Käsi heitti tupakantumpin maahan ja astuessaan sen päälle hän näki tytön nurmikolla, jolla taisi olla melko hauskaa. Yoshi ei tiennyt mitä toinen nauroi, ehkä nainen oli löytänyt jotain hauskaa nurmikolta, mutta eipä se sen enempää nuorukaista kiinnostanutkaan. Hän oli juuri kävelemässä toisen ohi, kun hän pysähtyikin äkkiä ja tutkaili toista, jonka hän hämärästi tunnisti Tryamon Ruak'ksi.
”Hauska ilta, ha?” Yoshi kysäisi katsoen tyttöä maassa.

//haha, no näinpä Yo sitten tuli paikalle x)//

Eikös pääasia ollut se, että osasi nauttia arjen pienistä ja isoista asioista? Vaikka rehellisesti sanottuna, jos Tryalta olisi kysytty missä hän oli, mitä hän teki tai kuka hän oli niin luultavasti vastaus olisi ollut jotain täysin puuta heinää. Nauru loppui kuin seinään, kun joku oli tullut häiritsemään hänen hyvin järkeviä toimiaan, not, kysyen oliko ilta hauska. Kai se oli kaikkea muuta kuin hauska, mutta humalaisen korville sanat kuulostivat enemmänkin sössötykseltä ja siltä, miltä itse halusi niiden kuulostavan. Maassa makaava Trya vei katseensa ylös ja huomasi kasvot, nuoren miehenalun.
"Eih thodellakaan", Trya sanoi naurahtaen humalaisesti perään. Typeräkin tiesi, joku olisi voinut luulla, että hän vain vitsaili. "Varsshinkaan, jos joutuu bilettää shellasten tyyppien kanssa", olihan se totta, että tytölle yksinkin oli parempi kuin niiden itsestään liikaa luulevien cheerleadereiden. Ja Tryamonhan ei sitten itse ollut sellainen, ei toki. Hehheh.
"Laiskiaistenkin seurha on parempaa..."

Asiasta kolmanteen. Pojan kasvot näyttivät jotenkin tutuilta, kun niitä oli hetkeksi aikaa jäänyt katselemaan. Trya nousi melko nopeasti ylös, tai no ensin istumaan ja sitten ylös, koska alkoholi vaikeutti äkillistä ylös nousemista.
"Sä näytät kyllä hiiiiirmu tutulta", Trya sanoi kännisesti. Olikohan hän nähnyt toisen Astonissa, koska mitään muutakaan paikkaa ei tullut mieleen. Aivot miettikääs nyt, hitsi kun ei ajatuskaan kulkenut mitenkään kiitettävästi. "Heetkiiinen. Shä olet se rikash pentu Astonista! Yohisnori tai jokuh shellanen?" Trya sanoi hihkuen. Pian hän alkoi nauramaan suloisesti kiitos alkoholin. Yksi virhe askel ja hän meinasi horjahtaa taas, tällä kertaa Trya kylläkin onnistui nappaamaan tästä miehenalusta kiinni ennen kuin olisi löytänyt itsensä taas maasta.
"Upssista", Tryan huulilta pääsi lipevästi. Eikä hän edes ollut pysynyt perässä siinä, että oli ottanut tukea toisesta. Se oli vain refleksi... Jotka nähtävästi vielä ihan kohtalaisesti pelasivat.

Yoshinori selvensi hieman kurkkuaan pyöräyttäen huomaamattaan silmiään. Pieni hymynkare pilkahti nuorukaisen huulilla, mutta nauramaan hän ei ryhtynyt. Eihän hän nyt viitsinyt alkaa nauraa toiselle päin kasvoja. Jotenkin hän piti ihmisistä humalassa; vaikka hän ei itse juonut, hän ei tuntenut ikinä jäävänsä mistään paitsi, sillä hän nautti katsella toisia humalassa ja jos totta puhuttiin; hänellä itsellään oli hauskempaa kun muut olivat humalassa.
Yoshin silmissä pilkahti huvittuneesti kun hän katseli toisen kipuamista ylös hänen tasoonsa – tai no ei nyt ihan hänen tasoonsa, sillä hän oli varsin pitkä, vaikka nuori nainen melko pitkä naiseksi olikin.

”Niinkö?” Yoshinori naurahti ja tunki kätensä laiskasti farkkujensa taskuihin. Miehen alku kohotti kulmaansa naisen pähkäilylle ja hän nyökkäsi toiselle. Olo oli kuin arvuutteluleikeissä, ja tällä kertaa toinen oli arvannut oikein. Ennen kuin Yo edes tajusi hänen kätensä olivat ottaneet vastaan humalaisen tytön ja hän kannatteli suureltaosin tämän painoa hetken, jolloin toisen jalat eivät vielä kunnolla olleet ottaneet tukea maasta.
”Ehkä sun pitää istuu hetki.” Yoshi ehdotti ja ennen kuin toinen ehti sanoa juuta tai jaata, hän käveli kohti suihkulähdettä tukien toista vierellään. Suihkulähteen reuna oli onneksi tarpeeksi leveä, jotta siinä pystyi istumaan vähän huonommassakin kunnossa tippumatta suoraan lähteeseen.
”Taisi olla rajut pirskeet?” Yoshinori kysähti ja nojasi taaksepäin käsiensä varaan.
”Eikö teidän cheerleadereiden pitäisi ottaa vähän rauhallisemmin, että paikat pysyy kunnossa ynnä muuta sellaista?” Yoshi rupatteli rauhallisesti ja käänsi katseensa taivaalle, joka alkoi olla jo varsin tumma. Puiston katuvalotkin syttyivät juuri sinä aikana.

//Toivottavasti hitit käyvät! :)//