it's cool from tom green to hump a dead moose

lilco ja faith. sori otsikosta, liikaa eminemiä.

Perjantai. Astonin henkilökunnalle tuskin tuli yllätyksenä, kun Caleb Chapman asteli luokkahuoneeseen, jossa jälki-istunnon saaneet oppilaat suorittaisivat rangaistuksensa. Jätkän asteli luokkaan kuin saluunaan konsanaan ja katseli ylimielisesti virnistellen ympärilleen, m-a-h-t-a-v-a-a. Ai niin, jälki-istunnon valvoisi yksi Calebin lempi'opettajista'; Shirley Evangeline. Tästä tulisi vähän liiankin helppo nakki, oikeastaan ehkä jopa viihdyttävää, mitä jälki-istunnot harvemmin olivat.
Kerran Caleb oli joutunut aloittamaan istumisensa peräti viidesti alusta häiriköityään muita ja yllytettyään porukkaa mukaansa ulosmarssiin, tai oikeastaan siinä vaiheessa ei enään ollut kyse yllyttämisestä vaan pakottamisesta. Valitettavasti pahis joutui nöyrtymään Victor Grantin auktoriteetin edessä, jonka jälkeen hän oli lievästi ilmaistuna pitänyt matalaa profiilia muutaman päivän ajan.

Luokka näytti toistaiseksi tyhjältä, eikä ihmekään, sillä osa oppilaista viivytteli jälki-istuntoon menemistä viimeiseen asti ja toisia sai raahata niskasta väkisin kärsimään rangaistusta. Mistäpä Caleb oli tällä kertaa saanut sen iki-ihanan kaksituntisen, joita hän suoritti normaalisti kerran tai kaksi viikossa?
Tällä kertaa nuoriherra oli 'vain' köyttänyt erään nörtin poikien vessanpönttöön kiinni. Mutta herra Chapman ei katunut tekoaan hetkeäkään, kyllä se hänen mielestään oli sen arvoista.

Mustaan huppariin jaa vaaleansinisiin, hieman rispaantuneisiin denim-farkkuihin sonnustautunut miehenalku istahti tutulle paikalleen; takarivin nurkkapulpettiin. Hän oli kolmesti kerennyt naarmuttamaan nimensä siihen, ja nykyään piti jälki-istunnoistaan lukua naarmuttamalla yhden pystyviivan jokaista istumaansa tuntia kohden. Caleb haki rentoa asentoa ja ryhtyi keikkumaan tuolilla, paikalla oli tarkkaan ottaen yksi oppilas hänen lisäkseen. Ja tietenkin kelloa vilkuileva, helvetin hyvännäköinen Shirley Evangeline.

Faith Kizzie Mendez oli onnistunut hankkimaan ensimmäiset jälki-istuntonsa Aston High Schoolissa. Hän oli erehtynyt laukomaan nokkavia kommentteja jollekkin saamarin vetyperoksidiblondille rehtorin nenän edessä. Eipä siinä paljoa ehditty selittelemään kun se blondi oli sitten räpsytellyt vähän silmäripsiään Brownille Faithin kihistessä kiukusta vieressä. Reksin syyttäminen puolueelliseksi mulipääksi ei myöskään auttanut asiaa; kahden tunnin istumisen sijaan tyttö oli saanut kokonaiset neljä tuntia. Onneksi niitä ei sentään tarvinnut istua putkeen.

Tylsistyneenä Faith lampsi kohti sitä luokkaa, missä jälki-istunto oli tarkoitus pitää. Tytön tummansininen huppari roikkui aukinaisena v-aukkoisen valkoisen vaimohakkaajan päällä, joka tarkoituksella paljasti hiukan mustia rintsikoita. Lyhyet farkkusortsit esittelivät sääriä enemmän kuin tarpeeksi, ja mustat tennarit yhdistettynä vapaisiin hiuksiin täydensivät huoletonta vaikutelmaa.

Jälki-istuntoluokan ovi kolautettiin auki, ja brunette tyttö jumitti hetken ovella, katseen kiertäessä noissa kahdessa, jotka ilmeisesti kärsisivät hänen seuranaan. Suklaasilmät kääntyivät sitten valvovaan opetta... jahas, eipä tuo opettajalta näyttänyt. Joltain yleiseltä horatsulta enemmänkin. Päätään pudistellen Faith asteli takariviin, jonkun penkillään keikkuvan pojan viereen, ja lösähti pulpetin taakse tuolille istumaan.

Tästä tulisi helkkarin pitkät kaksi tuntia.

Caleb oli lyhyessä ajassa ehtinyt naarmuttamaan sen viivansa pulpetin pohjaan ja virnuili voitonriemuisena kallistaessaan pulpettiaan sen verran, että kykeni tarkastelemaan aikaansaannostaan virneen levitessä entisestään. Viivoja oli kertynyt ihan varteenotettava määrä, ei kuitenkaan vielä niin paljoa, että hän pääsisi Aston High Schoolin Hall of Fameen eniten jälki-istuntoja suorittaneena oppilaana.
Luokan ovi kolahti auki ja ensimäinen asia, minkä Caleb huomasi, oli sisään astelleen henkilön varsin hyvin sääret paljastava housuvalinta. Kun hän ymmärsi, että nuo sääret kuuluivat takuuvarmasti naishenkilölle, kulmat kohosivat asteen verran ylemmäs - aivan kuten katsekin.

Herra ei voinut hillitä itseään, vaan vihelsi kuuluvasti naurahtaen perään. Tästä jälki-istunnosta ei taatusti tulisi tylsää, kun luokkahuone oli täynnä naiskauneutta ja näillä kauneuden edustajilla kummallakin paljastava vaatemaku.
"No katos katos", Caleb lausahti kääntäen katseensa viereensä istahtaneen tytön suuntaan. "Mitäs meillä tänään täällä onkaan?", jatkettiin hivenen kettuilevaan sävyyn.
Pahiksen katse mittaili seuraan tuppautunutta brunettea ja oikeastaan Chapman oli enemmän kuin tyytyväinen näkemästään, miettikää nyt, jos viereen olisi hänen epäonnekseen istahtanut joku virtahepoa muistuttava ihmisolento.

"Hiljaa", kuului luokan etuosasta ja aina niin kohtelias Caleb suuntasi katseensa siihen 'opettajattareen', joka yritti kovasti näyttää ankaralta ja kuulostaa varoittavalta. Ai niin, lainausmerkit siksi, ettei herra itsekään ollut välttynyt kuulemasta niitä varsin hmmph... riettaita huhuja, joita Shirley Evangelista liikkui. Jos naisella todellakin oli taipumus tarjota muita palveluita opettamisen lisäksi, ei tuon taidot opettajana voineet olla maininnan arvoisia.

"Anteeksi, opettaja", Caleb hymyili suloisesti, vaikka sen hymyn takana hän oli kaikkea muuta kuin suloinen. Mitä varastettavaa ja myyntikelpoista täältä mahtaisi löytyä? Oikeastaan, samapa tuo. Vieressä istuva tsirbula vaikutti paljon mielenkiintoisemmalta kuin Evangelinen halvat rihkamat, sikäli mikäli ne olisivat varastettavissa.

"Tehdäänkö toisillemme palvelus ja leikitään Discovery Channelia seuraavat kaksi tuntia?", nuoriherra ehdotti varsin lipevään sävyyn viereiseen pulpettiin.

Okei, otetaanpa sanat takaisin siitä helkkarin pitkästä kaksituntisesta.

Viereisestä penkistä kuuluva vihellys sai Faithin kääntämään katseensa, ja silmissä oli jopa aavistus kiinnostuksen pilkahdusta. Avausrepla ei ollut mainittavan nokkela, mutta mikä tahansa mikä pelasti tylsyyskuolemalta kelpasi tähän hätään.

Varmaan yhtä arvioivasti tyttö tutki tuota pojannassikkaa kuin tuo Faithia, ja juuri kun tyttö oli avaamassa suutaan sanoakseen jotain, se opettajan virkaa toimittava puhallettava tyttöystävä luokan etuosasta heitti erittäin epäuskottavan kommentin. Faith nojautui taaksepäin ja soi sille opettajalle kyynisen hymyn, ja olisi sanonutkin jotakin pisteliästä ellei tytön vierustoveri olisi ehtinyt ensin. (Jopa ihmiset tänään keskeyttelivätkin...) Vierustoveri oli heti pyytelemässä anteeksi, ja tummasilmäinen tyttö jotenkin arveli että tuo herra ei oikeasti ollut yhtä suloinen tapaus kuin hymy antoi ymmärtää. Vahvistus tälle epäilylle tulikin melkein heti, pojan heittäessä asteen verran mielenkiintoisemman replan kuin se edellinen. Faith pudisteli jälleen päätään, mutta ei voinut estää naurahduksen karkaamista huuliltaan.

"Sä, mä ja tuo blondi tuolta opettajan pöydän takaa?" tyttö heitti vastaukseksi kohottaen toista kulmaansa, suoden neiti opettajalle terävän silmäyksen ennen katseensa kääntämistä miehenalkuun vieressään. "Damn, luulin että nykyajan miehillä on asteen verran parempi maku..."
Kommentillaan Faith sai Shirley Evangelinen tuhahtelemaan paheksuvasti, ja sivusilmällä tyttö näki naisen kaivavan kynsiviilan esille. Tuo muijahan oli pahempi kuin ne jotkut cheerlehmät!
"Onko tuo edes opettaja?" Kizzie tiedusteli sitten jätkältä viereltään vilpittömän uteliaasti.

Threesomea? Oliko Caleb kuollut ja päässyt lukemattomista synneistään huolimatta taivaaseen, vai oliko hän kenties vain nukahtanut ja näki nyt maailman parasta unta, joka oli hyvää vauhtia muuttumassa kuuluisaksi, märäksi päiväuneksi. Tämä typy vaikutti entistäkin mielenkiintoisemmalta ja hetkeäkään epäröimättä nuoriherra käännähti istumaan sivuttain, jotta pystyisi keskustelemaan kasvokkain tämän langenneen enkelin kanssa.
"Ihan oikees-", tällä kertaa neiti pääsi keskeyttämään. Oliko Calebilla toisen mielestä huono maku, mitä? Äskettäin lausutut, ihanat sanat siitä kimppakivasta vedettiin takaisin ja pahis näytti hetken aikaa pettyneeltä. Kyllä hänelle hmm... yksityisempikin luontokanavaseikkailu kelpaisi.

Näh. Brunette meni vaihtamaan puheenaihetta, mutta Caleb ei vastaavista takaiskuista välittänyt. "Itseasiassa sen opetusalaa taitaa enemmänkin olla tantraseksi", hän murahti väliinpitämättömänä, mutta kuitenkin - mahdollisimman salaa - loi Evangelineen pitkän katsahduksen. Miten kukaan, noin 'kypsä' nainen kykeni näyttämään niin hyvältä, että jopa Calebin olisi tehnyt mieli... noh, juuri sitä.
Minkä nuori mies hormooneilleen mahtoi, tarpeethan hänelläkin oli.

"Minkä takia sä olet täällä, neiti en-tiedä-sun-nimeä?", kultakutri kysäisi ja kohotti odottavana kulmiaan. Ehkäpä hän saisi kotiinvietäväksi toisen puhelinnumeron, mutta jossain syvällä sisimmässään Caleb tiesi, että jossakin vaiheessa hän varastaisi muikkelilta jotain ja tekisi samaa siihen päivään asti, kunnes jäisi toiselle kiinni. Tai vaikka hän ei varastaisi, herra onnistuisi pilaamaan välinsä tähän varsin viehättävään tuttavuuteen. Ehkä olisi aika olla optimistisempi ja vaikka tehdä sille käytökselle jotain, ottaa toiset vihdoinkin huomioon ja niin edelleen. Blaa blaa fucking blaa.

"Kuulitteko, nyt hiljaa!", tapaus Shirley 'olen tantraseksin maailmanmestari' Evangeline tiuskaisi kynsiviila sievästi lakattujen kynsien somistamien sormiensa välissä. Caleb tuhahti närkästyneenä ja näytti hetken aikaa mietteliäältä, mitäköhän hän sanoisi takaisin? Ryhtiään suorennettuaan pahis kallisti päätään ja virnisti jälleen, "Sä näytät aika hyvältä tänään", hän lausui kohteliaasti saaden opettajan hymähtämään ja keskittymään kynsiensä viilaamiseen. Tämä oli naurettavan rentoa, suorastaan liian helppoa ja mukavaa mennäkseen rangaistuksesta.

Faithilta pääsi pakosti vielä toinenkin naurahdus. Poikaparka, pettyi näköjään kovasti kun Faith ei kolmosista blondin opettajakaunokaisen kanssa innostunut. Tantraseksin maailmanmestaruudesta huolimatta.
"Tantraseksiä tai ei, toi on liian halvan näköinen mun makuuni", brunette totesi huvittuneesti pyöräyttäen silmiään, vilkaisten sivusilmällä luokan etualaa kohden. Kauheat meikit tuolla opettajanaikkosella oli, tissitkin melkein pursusivat paidan alta. Eipä Faith omaa asustustaan muistanut, ja vaikka olisi muistanutkin niin mitäs sitten. Hän ei ollut opettaja eikä hän meikannut yhtä mauttomasti. Ja sitä paitsi - hän oli sentään täyttä luomua, blondilla horatsuopettajalla taas oli ihan varmasti muovivahvistuksia.

Horatsuopettajaa ei Faith jaksanut pahemmin tuijotella. Nassikkaa vieressä ei voinut nokkeluuden puutteesta soimata. Kizzie oli elämänsä aikana kuullut erinäisiä iskureploja yhdistettyinä variaatioihin legandaarisesta 'en tainnut kuulla sun nimeäsi' -heitosta, ja piti ihan oikeasti tunnustaa että tuon pojan puheet eivät edes olleet sieltä huonoimmasta päästä.
"Sä olisit vain voinut kysyä mun nimeäni perinteisesti", Faith totesi, kääntyi hieman vierustoveriinsa päin ja ojensi kätensä sovinnaiseen kättelyyn. "Faith Kizzie Mendez, kolmas luokka."
Ja sitten tuo ihana opettajanainen meni taas ja keskeytti. Saamari. Faith sanoisi tuolle kohta jotain töykeää, jos tuo ei voisi pitää suutaan tukossa. Tosin imartelu tuntui toimivan muijaan paremmin... jos tämä pellavapäinen poika tästä jatkaisi tuota sä näytät niin hyvältä -linjaa, niin horatsuopettaja varmasti kehräisi kaksituntisen päätteeksi. Ilmeisesti se muija haki vain huomiota; mahtoi olla kateellinen Faithille.

"Mä olen täällä ihanan rehtori Abel Brownin määräyksestä istumassa kahta neljäsosaa jälki-istunnosta jonka sain aukoessani väärälle tyypille", Faith jatkoi selvitystään, nuolaisi huuliaan ja hymyili vinosti. "Entäs herra mäkään-en-tiedä-sun-nimeäsi?"

Faith Kizzie Mendez? Caleb ei tuntenut tyttöä nimeltä, joten tuon täytyi olla uusi tai muuten niin näkymätön, ettei jätkä oman ihanan itsekeskeisyytensä verhoaman maailmansa läpi ollut havainnut tuota.
Oikeastaan, ei hän muutenkaan penkonut ensi töikseen uusien oppilaiden yksityiskohtaisia tietoja selville, niin kuin eräät nimeltä mainitsemattomat henkilöt. Caleb puisteli päätään ja loi lyhyen vilkaisun Shirley Evangelineen, eikä hän ottanut päättäkseen, pitikö naisesta vai ei. Luultavasti ei, vaikka ulkokuori olikin silmäämiellyttävä... Ehkä hivenen halpa ja lutkamainen. Anyways, Calebilla ei ollut aikaa haaveilla opettajasta, koska hänen huomionsa oli lähes sataprosenttisesti keskitetty tähän Faith-nimiseen neitiin.

Ojennettuun käteen herra tarttui aluksi hieman epäluuloisesti, mutta pyyhki ilmeensä nopeasti vaihtaen sen sitten kohteliaan herrasmiesmäiseen hymyyn. "Caleb Chapman, myöskin... kolmas luokka", jätkä esittäytyi ja ravisti Faithin käpälää, irrottaen otteensa ja kiskaistessa kätensä takaisin omalle puolelleen.
Hän oli hyvin iloinen siitä, että ilmeisestikään kyseessä ei ollut mikään höyhensarjalainen. Tämän päätelmän Caleb teki sillä perusteella, että harva nörtti tai muu luuserin synonyymiä edustava ihminen aukoi päätään ja sai siitä vielä rangaistuksenkin. "Mä... tota...", Caleb aloitti ja ajatteli ensin keksiä jonkin nokkelan valheen, mutta hänen ajatuksensa löivät tyhjää. Ehkäpä hän tyytyisi vääristelemättömään totuuteen...
"Mä köytin yhden jätkän WC-pönttöön", jätkä totesi tippaakaan katumatta ja oli salaa ylpeä aikaansaannoksestaan.

"NYT NE SUUT TUKKOON!", Evangeline jyrisi jokseenkin säälittävästi pöytänsä takaa ja oikeasti, Caleb säikähti naista. Mikäs tuolla nyt oli niin pahasti vinossa, ettei kestänyt pientäkään puheensorinaa? Calebin mielestä akkaa vain vitutti se, ettei hän osoittanut huomiotaan tuolle, vaan keskittyi Faithin kanssa keskustelemiseen. Tämähän oli siis herran näkemys tilanteesta ja hänen mielestään hyvin paikkaansapitävä. "Kummatkin aloitatte istumisenne alusta", blondi nainen jatkoi kimeästi kiljahtaen. Jaahas, vai niin. Caleb kohautti harteitaan ja virnisti Evangelinelle kohteliaasti, "Miten vain, madame".

Faithia huvitti suuresti Calebin alkuun epäluuloinen kädenpuristus. Eipä sillä että tyttö käsipäivää jokaiselle tapaamalleen henkilölle sanoisi, mutta jotenkin nyt oli vain tullut semmoinen olo... muodollinen tilaisuus ja sitä rataa, eikö?

Kizzy ihan tosissaan odotti kiinnostuneena herra Chapmanin jälki-istunnon syytä. Mimmi kun oli jo ehtinyt muodostamaan jonkinlaisen käsityksen toisesta, ja tuota käsitystä olisi rikkonut pahasti jokin tavanomainen myöhästyminen. Eikä Faith sitten joutunut pettymään Calebin kakistaessa rikkeensä ulos. Hetken tyttö tuijotti toista epäuskoinen, mutta samaan aikaan huvittunut ilme kasvoillaan. Likka ei pohtinut edes miettimään oliko toinen tosissaan vai eikö - jonkun köyttäminen wc-pönttöön kuulosti nimittäin juuri semmoiselta, mitä tämä pellavapää tässä vieressä voisi tehdä.
"Sä olet ihme tyyppi", Faith ehti virnistäen toteamaan ennen opettajan uutta purkausta. No niin, tämä oli sitten se viimeinen purkaus, jonka Faith aikoi kestää, etenkin kun tuo kynsiään viilaileva meni sitten vielä pidentämään istumisiakaa. Uh-huh, Kizzie ei aikonut olla yhtä myötämielinen kuin Caleb.

Faith viittasi. Shirley Evangeline nyökkäsi nyrpeänä antaen näin ymmärtää että Faith saisi avata suunsa.
"Anteeksi vain, mutta mä en aikonut aloittaa istumistani alusta", tyttö tiedotti päättäväiseen sävyyn, vittumainen hymy huulillaan. Blondi opettajanpöydän takana tuijotti Faithia hämmästyneesti, ei varmaan osannut päättää pitikö suuttua vai myötäillä. "Jos sovitaan että ollaan kaikki kol... öö... neljä istuttu täällä jo tunti sulassa sovussa ja suut supussa", brunette tyttö jatkoi - ja hän ei tosiaankaan todennut tuota ehdotuksena, vaan faktana johon ei olisi vastaansanomista. Evangeline ei saanut vieläkään sanaa suustaan. Faith irrotti silmänsä blondista, kääntäen ne vieressään olevaan poikaan.

"Mikä tuon muijan nimi edes on?" tyttö kysyi Calebilta kulmaansa kohottaen.

Caleb kohotti hivenen järkyttyneenä kulmiaan Faithin aukaistessa suunsa ja todetessa pari faktaa äänensävyyn, johon Evangelinella ei tainnut olla vastaansanomista. Nainen näytti lähes yhtä järkyttyneeltä kuin ryhti kasassa istuva Calebkin, miten tuollaisen sievän tyttösen suusta saattoi tulla vastaavaa tekstiä? Niin kutsutun opettajan ja pellavapään välinen ero oli vain se, että viimeisenä mainittu läpsäytti kämmenen suunsa eteen peittäen Evangelineä pilkkaavan naurunsa ja loppujen lopuksi jätkä ei edes vaivautunut peittelemään vahingoniloista ja ivaavaa nauruaan, vaan hekotteli aikansa ja vakavoitui vain vaivoin.

"Se on Shirley Evangeline, kirjaimellisesti palveluksessanne", Caleb totesi naurahtaen ja antoi katseensa jälleen kerran tutkailla neiti Mendeziä, röyhkeän avoimesti. "Ja huhu kertoo, että tuon naisen lakanoita on laulattanut yhden jos toisenkin koulun opettajan ja oppilaan toimesta... Mutta tiedäthän sä, se on vain huhu", jatkettiin mysteeriseen tyyliin hivenen sinertävien silmien siirtyessä tutkailemaan pöytänsä takaa luokkaa tutkailevaa vaaleahiuksista naista, joka oli selvästi muotoilemassa jonkinlaista vastalausetta.

Eipä sitä kauaa tarvinnut odottaakaan, sillä Shirley Evangeline nousi sievästi seisomaan ja asteli Calebin makuun turhan isoa takamustaan keinuttaen Faithin pulpetin luokse, nojaten siihen sitten käsiensä varassa. "Faith Mendez, kun minä määrään jotakin, se myös pitää. Yhdelläkään oppilaista - etenkään sinulla - ei ole asiaan vastaansanomista", nainen lausahti ja mittaili brunettea katseellaan. Ehkä se oli kateellinen Faithin luomutisseistä, tai niin nuoriherra asian ajatteli.

"Neiti Mendez aloittaa siis istumisensa jälleen alusta", Evangeline totesi hyytävän ivalliseen sävyyn ja tarjosi tytölle vittumaisen, mutta varsin laimean hymyn astellen takaisin opettajanpöytänsä taakse. Caleb virnuili edelleen, silkasta vahingonilosta. Voi Faith parkaa, hän ei kyllä aikoisi puolustella toista millään tapaa - herra itse saattaisi saada lisää istumista, eikä se sopinut hänelle, koska hän ei vain ollut tyyppiä, joka uhrautuisi muiden puolesta.

Että oikein Shirley Evangeline. Muijan ulkomuotoa kun hetken tarkasteli, eivät Calebin kertomat huhut vaikuttaneet mitenkään mainittavan epätodennäköisiltä. Tuossa naisessa oli juuri sellainen perus-jakorasian leima, mitä harvat miehet tajusivat, mutta jonka toiset naisihmiset älysivät heti.
"Siltä se näyttääkin, halvalta ja mauttomalta", Faith mutisi tuoden näin ajatuksensa esille.
Hän antoi silmiensä käväistä tässä välissä siinä kolmannessa luokassa olevassa oppilaassa, joka kuitenkin näytti vetelevän sikeitä. Suklaasilmät kääntyivät hetkeksi Calebiin, ja sitten Evangelineen kun tyttö äkkäsi naisen nousseen pystyyn pöytänsä takaa.

Faith nojautui rennosti penkkinsä selkänojaa vasten, ristien jalkansa vallan naiselliseen tapaan, kun hän seurasi opettajan matkaa pulpetin luo. Evangelinen sitten nojautuessa sitä vasten, sai Faith täydellisen näkymän muijan paidan kaula-aukosta sisään - ja tiedä sitten johtuiko tytön huulille noussut kyyninen hymy Shirleyn sanoista vaiko paidan sisällöstä. Ehkäpä molemmista. Oli nimittäin mukavaa saada vahvistus sille ajatukselle, että nuo tissit eivät tosiaankaan voineet olla aidot.
Tyttö ei sanonut mitään, ei edes kun Evangeline ilmoitti istumisen pidentyneen jälleen hieman. Antoi eukon nyt olla siinä luulossa että Faith Kizzie Mendez oli nujerrettu, vaikka tytön huulilla komeileva hymy vihjasikin jotain aivan muuta kuin alistumista.

Blondi muovitissi istui sitten jälleen turvallisesti opettajanpöydän takana ja Kizzie vilkaisi nopeasti virnuilevaa Calebia - kummankohan puolella poika oikein oli? - kääntäen terävän katseensa kuitenkin takaisin Evangelineen.
"Kyllä mäkin olisin katkera, jos en saisi edes plastiikkakirurgin avustuksella tälläisiä", Faith totesi kepeästi (tosin tietty vittumaisuus äänessä oli edelleen) ja osoitti etusormillaan omaa rintavarustustaan. Silmät kääntyivät sitten taas Chapmanin puoleen.
"Shirley-kulta on kyllä tyhmä jos luulee että mä aion istua täällä yliaikaa", tyttö totesi toiselle tarkoituksellisen kuuluvasti, lysähtäen takaisin pulpettiaan vasten. Häntä ei edes jaksanut huolettaa lisäistumisen saaminen, Shirley Evangeline oli niin vittumaisen oloinen tapaus että tuota ärsytti ihan uhallaankin. Sitä paitsi Kizzie tosiaankin aikoi marssia täältä ulos täsmälleen sitten kun oli omasta mielestään kaksi tuntia istunut.

Calebia olisi voinut kutsua harvinaisen typeräksi, jos hän ei olisi huomanut Shirleyn kiukkua Faithin näpäyttäessä tuolle varsin nerokkaasti takaisin. Ha! Tästä tulisi oikeasti mielenkiintoista, jos nainen aikoisi vaarantaa työpaikkansa ja hämmentää tilannetta kissatappeluksi asti... Ja sen hän todellakin haluaisi olla paikalla todistamassa.
Pellavapää virnuili omahyväistä ja varsin kylmää virnettään Shirleyn katsellessa Faithia kuin halpaa makkaraa, vaikka todellisuudessa brunetessa ei ollut oikeastaan mitään halpaa - toisin kuin opettajattaressa itsessään.
"No niin leidit", Caleb kuulutti ja taputti käsiään pari kertaa äänekkäästi yhteen, "Kyllähän sen tuosta vaaleasta hiustenväristä näkee, ettei kaikki ole kotona", hän kommentoi Faithin heittoon ja naurahti. Hänhän oli itsekin vaaleahiuksinen, mutta ei Shirley Evangelinen tyylinen vetyperoksidiblondi.

Nainen oli palannut takaisin pöytänsä taakse ja näytti selvästi närkästyneeltä, oikeastaan Calebin mielestä siltä, että tuo olisi varmasti halunnut hyökätä Faithin kimppuun.
Ei ollut vaikea arvata, millaiseen sakkiin tämä brunette klikitettiin. Äskeisen käytöksen perusteella herra Chapman oli siis törmännyt kohtalotoveriinsa, mitä hän ei puolestaan pistänyt yhtään pahakseen
Sinertävät silmät kohdistettiin viereisessä pulpetissa istuvaan neitiin ja piti katseensa tuon silmissä hetkisen verran. "Aika hyvä heitto", Caleb kommentoi kulmaansa kohottaen ja pörrötti hiuksiaan.

Äänenvoimakkuutta Caleb kontrolloi aiempaa tarkemmin, sillä hän ei halunnut aloittaa istumistaan alusta enään kertaakaan. Shirley näytti kiinnittäneen huomionsa johonkin suurikokoiseen monistenivaskaan, vaikka nipun takaa vilkkuilin jonkun lehden lehden sivut. Tai ainakin jätkä oletti sen olevan joku lehti, luultavasti Cosmopolitan tai muu vastaava.
"Ihme akka", kultakutri murahti hiljaa ja rojahti osittain makaamaan pulpettinsa päälle huokaisten syvään, helvetin helvetti.

Neiti Mendezin simmut kääntyivät Calebin puoleen.
"Tuolla on varmaan PMS-oireita", Faith puuskahti ehkä hiukan kyllästyneesti. Kissatappelut olivat ihan kivoja ja valvojalle vittuillessa menivät jälki-istunnot mukavan sutjakkaasti. Tämä nyt oli vain hiukan epäreilua kun tuo Shirley Evangeline oli kuitenkin opettaja (tai joku avustaja, ehkä mahdollisesti työharjoittelija), joten tuo voisi tehdä Faithin elämästä oikeasti aika hankalaa. Ei olisi kivaa olla lukiossa vielä kahdenkymmenen ikäisenäkin... mutta, jos Evangeline kerjäisi vielä lisää verta nenästään, ei voisi Faith kieltäytyä sitä tarjoamasta!

Kizzie nojautui sitten hieman vierustoveriinsa päin, luotuaan ensin pikaisen silmäyksen lappunippuun syventyneeseen blondiin opettajattareen. Kuten sanottu - jos tuo muija haluaisi haastaa riitaa, niin siitä vain. Faith ei kuitenkaan välttämättä halunnut aiheuttaa Calebille lisäistumista. Hänellä ei ollut mitään poikaa vastaan, toinen vaikutti ihan rennolta ja mukiinmenevältä heebolta.
"Onko kaikki tän koulun opettajat yhtä naurettavia kuin tuo?" neiti kysäisi Calebilta kulmaansa kohottaen. Faith ei tosiaankaan ollut erityisen moneen opettajaan ehtinyt lähemmin tutustumaan, ehtinyt vain muodostamaan mielikuvansa ja ensivaikutelmansa. Brownia hän kyllä jo vihasi sydämensä pohjasta. Mokomakin puolueellinen ukonkäppänä, sen kanssa asioinnista tulisi tulevaisuudessa ihan kauheaa.
"Brownin kanssa oon ehtinyt jo lähempää tuttavuutta tekemään, se on hirveä", tyttö ilmoitti ääneen, tosin verrattaen aika hiljaa. Antoi Shirleyn nyt olla siinä luulossa että Faith oli ottanut opikseen. Ehkä tässä saisi vaihdettua pari sanaa lisää herra Chapmanin kanssa ennen kuin neiti tantraseksiopettaja keksisi jälleen aloittaa räyhäämisensä. Varsinainen Breakfast Club, eh.

"Voi, neiti Mendez, kyllä ne ovat", Caleb langetti lohduttavan ja ylitiöpositiivisen vastauksensa pulpettirivistön toiselle puolelle ja virnuili lohduttavasti. Onneksi olemassa oli kuitenkin hänen kaltaisiaan herrasmiehiä, joiden elämäntehtävänä oli piristää tylsyyden partaalla olevaa hameväkeä tavalla tai toisella.
Tosiasiassa Caleb oli konstinsa ja niksinsä käyttänyt, jäljellä olivat enään järeämmät aseet (joita hän käytti vain itsensä viihdyttämiseen), joiden käytöstä saattaisi koitua kohtalokkaita tai epämieluisia seuraamuksia. Ylimääräinen jälki-istunto taskubiljardin vuoksi ei ollut mikään reteilyn aihe, eikä Caleb haluaisi sellaista hankkia arsenaalinsa täytteeksi. Sitä paitsi, minkälaisena miehenä häntä sitten pidettäisiin, jos koko koulu kuulisi, kuinka suuri ja mahtava Chapman oli saanut jälki-istuntoa jälki-istunnassa masturboimisen vuoksi? Äsh, liian riskeeraavaa maineen kannalta.

"Hei mitä sä sanoisit, jos tutustuttaisiin toisiimme?", pahis ehdotti viereisen pulpetin neidille ja kohotti kulmiaan varsin lipevään tyyliinsä. Okei, se oli jo melkein ruinaamista, mutta kuitenkin siinä ja siinä ehdottelun rajamailla.
"Siis meillähän vois olla tosi kivaa", vakuuttelu alkoi sen sileän tien, kun Caleb ei mielestään saanut vastausta tarpeeksi nopeasti. Olikohan Faithilla jotakin häntä vastaan? Oliko Caleb epämiellyttävä(kysytkin vielä...)? No oli miten oli, herra Chapman haluaisi jotakin tekemistä ja mielukasta sellaista tyhjänpanttina istuskelun sijaan. Evangeline näytti olevan kiinnostuneempi sen lehtensä lukemisesta kuin jälki-istunnon valvomisesta, vaikka asia saattaisi muuttua, jos kummankaan pahiksen äänenvolyymi nousisi.
Jätkä vääntelehti tuskastuneena tuolillaan ja naputti pulpetin pintaa sormellaan, "Sähän olet harvinaisen tylsä tyyppi", hän murahti neiti Mendezille ja tuhahti närkästyneenä.

Calebin vastaus ei yllättänyt, sai Faithin vain hymähtämään ja kohauttamaan olkiaan; opettajat olivat opettajia, ja hyvin usein aivan samanlaisia ympäristöstä riippumatta... tyttö asettui huokaisten mukavampaan asentoon, mikä tarkoitti pulpettia vasten lysähtämistä; likka nojasi leukansa käsiinsä ja asetti erittäin hyvätapaisesti kyynärpäänsä pulpetin kannelle. Oikein ryhdikästä ja nättiä...

Ruskeat silmät tuijottivat vuoroin kelloa, vuoroin Cosmoa selailevaa Evangelinea. Faith oli jo haukottelemassa Calebin jatkaessa juttua. Ruinaukselta tuo kieltämättä kuulosti. Tyttö soi toiselle virneen.
"Hei älä nyt", likka totesi. "Et oo nähny mua kännissä..."
Neiti olisi voinut sanoa vaikka mitä, mutta koputus ovella keskeytti hänet. Evangeline nosti katseensa lehdestään ja Faithin katsoi oven suuntaan, josta kurkisti hetken kuluttua jonkun vanhan ukon pää. Ukkeli oli Howard Edwards, koulun talkkari ja vahtimestari, vaikka Faith ei ukkelia tunnistanutkaan. Hänestä tyyppi näytti vain tosi kärttyisältä.
"Shirley, sinua tarvitaan", ukko sanoi ja väläytti blondille muijalle hymyn, joka karmi Faithia. Evangeline hymyili, iski Cosmonsa pöytälaatikkoon ja soi katseen oppilaiden suuntaan. Katseen oli varmaan tarkoitus osoittaa arvovaltaisuutta tai jotain.
"Älkää liikahtako ennen kuin tulen takaisin", nainen sanoi ja katsoi erityisen pitkään etenkin Kizzietä, joka ei kylläkään ymmärtänyt miksi. Selvästi tämä herra Chapman oli pahempi häirikkö, joka voisi jopa harkita luokasta karkaamista. Pöyhittyään hetken hiuksiaan ja kohennettuaan rintojaan, marssi Evangeline suoraan luokasta ulos, oven kolahtaessa muijan perässä kiinni.

"Jättikö meidän jälki-istunnon valvoja meidät just yksin?" Faith kysyi ääneen sulkeutunutta ovea tuijottaen. Hän ei suunnannut sanojaan oikeastaan kenellekään - se oli semmoinen retorinen kysymys. Tyttö räpytteli hetken silmiään, kääntäen ne sitten jälleen Calebin suuntaan.
"Haluatko sä vielä tutustua?" neiti kysyi toista kulmaansa kohottaen.

//ANTEEKSI KESTO ♡

Hei, Caleb oli oikeasti erittäin turhautunut ja tylsistynyt! Hän tunsi olonsa ADHD:tä sairastavaksi lapseksi, joka oli juuri pahimman hyperaktiivisuutensa aikaan sullottu pakkopaitaan ja heitetty pyöreään huoneeseen etsimään nurkkausta. Nuorukainen pärskähteli ja tuhisi närkästyneenä, tutkaili ympäristöään silmiään kerta toisensa jälkeen pyöritellen. Faith Kizzie Mendez oli pahemman luokan nössö, jonka pisteet Chapmanin silmissä laskivat koko ajan. Blahh, vaatisi jonkin sortin taktista siirtoa tyttösen suunnalta, jotta tuo onnistuisi muuttamaan Calebin mielipidettä.
"Seriously, yllätä mut. Positiivisesti", jätkä jatkoi säälittävää kinuamistaan. Kyllä hän tiedosti itsekin, että se oli säälittävää, mutta eihän hän vapaaehtoisesti halunnut todeta Faithia menetetyksi tapaukseksi ja Astonin badassien häpeäpilkuksi (mitä toinen toivottavasti ei ollut).
Ai... Caleb ei kuulemma ollut nähnyt neitiä kännissä. Tähän väliin olisi ollut hyvä heittää jotakin 'no sitten mä haluan nähdä sut kännissä'-tyylisiä heittoja, mutta oven koputus kiinnitti jätkän huomion ja hän ehti manaamaan päänsä ovenraosta tyrkänneen Edwardsin alimpaan helvettiin. Että kehtasikin tulla häiritsemään.

Äijänkäppänän mukaan Shirleyta tarvittaisiin (ei ollut vaikeaa arvata, että missä) ja blondi ämmä olikin ilomielin poistumassa luokasta jakamaan kuppaansa Astonin opettajakunnalle - ainakin Calebin mielestä. Hyi kamala, miten vastuutonta.
Pahis virnuili erittäin - siis erittäin - iloisena, onnellisena ja kiitollisena ns. opettajattaren poistuessa luokasta, sulkien oven perässään. Eikä hän ollut kuullut sanaakaan käskystä, jonka mukaan jälki-istuntoaan suorittavien oppilaiden olisi pitänyt pysyä paikoillaan, pah. Mistäs Shirley sen tietäisi, hmm?
Ja nyt oli neiti Mendezin vuoro riemastuttaa tuolillaan keikkuvaa, maireasti hymyilevää Calebia entisestään. No totta kai hän halusi tutustua, mahdollisimman hyvin, mikäli neidille vain sopisi.

"No, miten sä haluut?", Caleb kysyi kulmiaan kohottaen ja nojautui paremmin tuolinsa selkänojaa vasten. Toki hänkin olisi voinut ehdottaa jotain tutustumistapaa, mutta sitä oltaisiin luultavasti voitu kutsua seksuaaliseksi häirinnäksi. "Mehän voidaan lähteä vaikka lätkimään täältä. Koulussa on monia muitakin mielenkiintoisia paikkoja, joissa voi tutustua", jätkä jatkoi koittaen pitää katseensä Faithin silmissä, vaikka vähän väliä silmät laskivatkin bruneten rintavarustuksen tietämille. Noh, mitäs pukeutui noin provosoivasti... Olivathan ne tiss- siis silmätkin ihan lumoavat.

Faith oli ihan satavarma että osasi kyllä arvata mitä herralle tutustuminen tarkoitti. Ja Calebin vaelteleva katse varmisti tytön arvailut. Faith nyt vain päätti täyttää pojan edellisen toiveen, ja yllättää. Oliko se sitten positiivinen yllätys vaiko eikö, se riippui ihan Calebista.
"Joo, voitaisiin tosiaan lähteä lätkimään", Faith myönteli. Hänen huulilleen kohosi hymy, kun hän nousi tuoliltaan, ja hupparinsa päältään tipauttaen likka käveli päättäväisesti luokan ikkunoiden luo. Hän ei ollut ihan varma mitä oli tekemässä - hän vain tiesi, että Shirley Evangeline piti saada mahdollisimman vittuuntuneeksi.

Anyway. Faith nousi varpailleen, avasi ikkunan ja kurkisti ulos. Luokka oli koulurakennuksen ensimmäisessä kerroksessa, joten pudotus ei ollut korkea. Tämän todettuaan ja mitään selittämättä neiti kääntyi ympäri, ja tallusti ovelle. Se aukesi erikoisesti sisään päin, ja siinä oli painettava kahva jonkinlaisen nupin sijaan. Tyttö oli pistänyt sen merkille, kun se kaljupää oli tullut kurkistelemaan.
"Mä en susta tiedä, Caleb, mutta mä en pidä Evangelinestä yhtään", Faith totesi sitten, hetken ovea auottuaan. Hän kumartui tutkimaan oven lukkoa, ja asetti sen niin, että sitä ei saanut kuin joko avaimella tai täältä sisäpuolelta auki. "Saatan kerjätä ehkä lisää istumista, mutta se ei oo uutta."
Tyttö suoristautui, ja käveli takaisin pulpettinsa luo noukkimaan hupparin maasta, mihin oli sen tiputtanut.

"Mä toivon että sulla ei ole mitään sitä vastaan, että ladon - tai sä ja mä ladotaan - tuohon ovelle muutama tuoli eteen, ettei se kahva käänny edes avaimella avatessa", Faith sanoi, aloittaen vihdoin ajatuksiensa selventämistä. "Ja sitten revitään tuo ylimääräinen mukaan ja kadotaan ikkunasta pihalle." Hän meinasi vielä informoida, että oli vöiden tuolla puolen kickboxingissa, joten vastaansanominen olisi erittäin turhaa... mutta sehän olisi jo ollut uhkailua, eikö vain? Faith Mendez ei uhkaillut.

Hahhah, Caleb piti siitä, miten Faith lausui hänen nimensä. Totta kai hänelle sopisi hätäinen paikaltapoistuminen (etenkin kun seuralainen oli oikein edustuskelpoinen tummaverikkö), mutta tietenkin taustalla oli myös erinnäisiä syitä koskien viihtyvyyttä ja ajankulkua. Eihän tästä tulisi mitään, jos kummatkin heistä antaisivat tällaisen erikoisen tilaisuuden valua hukkaan!
"Okei, mä olen täysin sun palveluksessas", Caleb ilmoitti ja nousi hieman vastentahtoisesti tuoliltaan. Nautinnollisen venyttely-ja haukottelutuokion jälkeen nuoriherra näytti jälleen virkeältä, joku jopa saattaisi väittää tuon kärsivän keskittymishäiriöistä ja ylivilkkaudesta. Niinhän se hieman olikin - mutta vai hieman.

Opettajan pöytä luokan etuosassa vaikutti vetävän Calebia puoleensa ja hiljalleen pahis astelikin pöydän luokse ja tarkkaili sen päälle levitettyjä papereita ja muita tavaroita vilpittömällä mielenkiinnolla.
Seuraavaksi hän tutki jokaisen lokeron ja luukun, joka vain suostui aukeamaan. Shirleyllä ei kyllä ollut mitään mielenkiintoista mukanaan tai edes piilotettuna, joten Caleb ei vaivautunut tunkemaan taskuihinsa edes sievää pinkkiä sytkäriä, joka lojui toimettomana pöydällä muutaman koepaperin ja naistenlehden vieressä.

"Pitäisiköhän taululle kirjoittaa jonkin sortin terveiset? Siis siltä varalta, että se naikkonen pääsee tänne takaisin", kultakutri ehdotti ja käänsi katseensa Faithiin. Hänellä ei ollut pienintäkään halua esittää vastalauseita tytölle, mutta eipä niille ollut tarvettakaan. Caleb lähtisi lätkimään enemmän kuin mielellään, sehän oli jo loogistakin!