My own step

Aamu oli alkanut varsin tavallisena lauantaina. Koulua ei ollut, joten Kieran oli jaksanut laahautua sängystä ylös vasta puolenpäivän jälkeen. Kun miekkonen viimein oli noussut ja vetäissyt ylleen asukokonaisuuden ja marssinut sitten viereiseen huoneeseen tarkastelemaan rakkaan kämppiksen touhuja. Aya oli juuri sulkemassa valkoisten farkkujensa vetoketjua ja tuijotteli sitten itseään peilistä keikutellen puolelta toiselle. Kun tyttö viimein huomasi Kieranin tuon kasvoille nousi nyrpeä ilme.
"Kai sä tajuat, että näytät ihan homolta tossa asussa?" Aya sanoi ja tuijotti toista arvostelevasti. Kieran hymyili ilkikurisesti.
"Toi oli kai kohteliaisuus.. Homoillahan on hyvä tyylitaju"
"No jaa.. Jos sun perässä rupeaa juokseen erinäisiä miehiä, ei oo mun tehtävä todistella että oot hetero." Aya murahti ja jatkoi takapuolensa tuijottamista.
"Sun takapuoles näyttää leveämmältä noissa housuissa" Kieran sanoi iloisesti, eikä ymmärtänyt syytä Ayan vihaiseen mulkaisuun. Ainahan tyttö oli valittanut, että halusi enemmän muotoja... Miksi toinen sitten heitti pojan vihaisesti ulos huoneestaan ja raivosi moisesta kohteliaasta kommentista?

Kieran yritti lepytellä Ayaa koko aamupäivän. Tyttö ei kuitenkaan leppynyt, vaan tilanne tuntui pahentuvan aina, kun K jotain yritti.. Niimpä tuo nappasi tenniskassinsa ja lähti marssimaan koulua kohti.
"Naiset.. Niistä ei ole muuta ko haittaa.. "

Viimein pojankoltiainen saapui koululle. Kieran suuntasi suoraan tenniskentille, jossa voisi pomputella palloa ja purkaa turhautumistaan. Jos hyvä tuuri kävisi, voisi paikalle ilmestyä joku, joka voisi ymmärtää naisia Kierania paremmin.. Silloin toinen voisi kertoa K:lle missä mentiin vikaan. Eihän K omasta mielestään ollut tehnyt muuta kuin kehunut ystävätärtään..

Pallo kimposi läheisestä seinästä, kunnes osui Kieranin mailaan ja kimposi taas kohti seinää.. Tätä jatkui aluksi rauhallisella temmolla, joka hiljalleen kiihtyi. Seinää vasten pompottelu oli äärimmäisen kätevää harjoittelua silloin, kun ei ollut treenivastusta. Välillä nuorukainen lyhensi matkaa itsensä ja seinän välillä, sitten tuo taas kasvatti sitä. Hikihän siinä rupesi hiljakseen virtaamaan selkää pitkin.. Varsinkin, kun päällä ei ollut normaali peliasu, vaan hyvin epäkäytännölliset farkut ja t-paita. Äkkiä housut osoittautuivat äärimmäisen epäkäytännöllisiksi, sillä oikea lahje jäi vasemman jalan alle ja niimpä poika horjahti, eikä saanut palloa kiinni. Tämä taas tarkoitti sitä,että keltainen tennispallo lensi piiitkän matkan läheiseen pusikkoon.
"No voi perse" Kieran murahti ja lähti tennismailaa raahaten kulkemaan kohti pensaikkoa.

[tjees kämästä aloitusta, mutta toivottavasti pääset mukaan :)]

//And we're here~

Tyler Sanders käveli rivakkain askelin, aina välillä kiviä potkien, kalliilla lenkkareillaan hiekkatiellä. Hänen asukokonaisuutensa pisti yhden jos toisenkin kääntämään katseensa tähän ja päättelemään, miksi hän oli pukeutunut niin siististi. Monet varmastikin veikkasivat, että hän oli menossa jonnekin juhliin, vaikka todellisuudessa hän oli juuri tulossa serkkunsa syntymäpäiväjuhlilta. Miksi hän sitten käveli yksin, vihaisena?

Tunti sitten hänen perheensä oli majoittautunut auton luokse, valmiina lähtemään takaisin kotiin. Ja niin kuin olettaa saattaa, Tyler ja hänen isänsä olivat koko ajan pitäneet yllä jännittynyttä, painostavaa ilmapiiriä, mikä pisti varsinkin äidin olemaan koko ajan varpaillaan, kuin valmistautuen miesten välien kärjistymiseen jälleen kerran. Auton luona se sitten oli tapahtunut. Isä oli avannut sanaisen arkkunsa, sanonut pari ikävää lausetta jotka kalskahtivat urheilijan korvissa ja taas sitä mentiin. Huuto vain kaikui koko parkkipaikalla kun miehet mittelöivät keskenään sanoin. Jossain vaiheessa vanhempi aasialaispiirteinen mies alkoikin käydä fyysisesti päälle, johon Tyler vastasi vain torjumalla tämän pienet yritykset. Heistä aikuisempana, järkevimpänä ihmisenä herra totesi, ettei halua istua isänsä kanssa samassa autossa, joten lähti oma-aloitteisesti kävelemään pois paikalta, kohti kotia. Kyllä äiti yritti poikaansa huutaa tulemaan takaisin, mutta ei tämä kuunnellut. Hänhän ei sen diktaattorin sanomisia kuuntelisi, saati sitten samassa autossa istuisi. Se oli varma!

Kädet työnnettiin housun taskuihin katse suunnattuna maahan. Häntä ei kiinnostaisi mennä kotiin, mutta pakkohan se oli, äiti kun oli lähdössä jälleen matkalle ja isä (onneksi) häipyisi tänään parin tunnin päästä taas koripallon pariin. Joten kuten arvata saattaa, nuoremmat sisarukset olisivat jälleen hänen vastuullaan. Tämän ajatuksen saattelemana Tyler hidasti tiedostamattaan kävelyvauhtiaan, kuin hidastaakseen kotiin saapumistaan. Tiedostamattomana taka-ajatuksena oli aivan varmasti se, että hän halusi päästä kotiin vasta sitten, kun herra diktaattori oli varmastikin häipynyt kauas pois.
Pian herra huomasikin joutuneensa koululle ja katseli kulmat kurtussa autiota pihaa. Koulu näytti niin vieraalta, elottomalta. Jos tämä olisi piirretty, tuuli puhaltaisi kuuluvasti ja risupallo pomppisi hänen näkökenttänsä ohitse. Se olisi aika huvittavaa.
Nopeasti hänen silmiinsä kuitenkin osui tenniskentän lähettyvillä, puskia kohti kävelevä nuorukainen, josta hän ei ikimaailmassa voinut erehtyä; Kieran.
"Hei, Kieran!" Ty huikkasi päästyään hieman lähemmäs jo puskissa olevaa miehenalkua... Mitä tämä sitten ikinä niissä tekikään..

//Sori, hittasin pienesti, ei kai haittaa? ;-PP

Kieran marssi suu mutrussa kohti pensaikkoa jonne pallo oli juuri vierinyt.. Äkkiä joku kuitenkin kuului huutelevan häntä. Kieran käänsi päätään ja nähdessään toisen aasialaisen nuorikaisen tuo heilautti ilahtuneena tennismailaansa.
"Moro." Sitten pitikin jatkaa pallon etsimistä.. Tennispallo oli vierinyt vittumaisesti puunjuurakon väliin ja jumittanut siihen. Eli siis siinävaiheessa kun Kieran viimein löysi pallon, tuolla meni hetki saada pallo pois sieltä. Siellä tuo siis ähisi, pensaikossa.. Vähintäänkin epämääräisesti ja viimein pallon irrotessa poika lensi selälleen pensaikkoon.

"Voi vitunvitunvitunvitunvitunvitunvitunvitunvitunvitunvitunvitunvittu" Kiroamislitania oli jotakuinkin tuommoinen. Sitten poika mönkikin ylös pensaikosta ja ravisteli oksanpalasia, multaa, ruohoa ja muuta roskaa hiuksistaan. Sitten kuitenkin ilme kirkastui, kun muistettiin taas Tylerin olemassaolo.
"Moro.. Mitä jätkä?" Kieran sanoi iloisesti hymyillen, samalla kun jatkoi vaatteidensa putsailua.
"Mä ajattelin ettei kukaan muu eksys koululle lauantaina.. Olin väärässä." Kieran puheli leppoisasti ja suoristui viimein täyteen pituuteensa. Tyleria mittailtiin kulmat koholla, muttei kuitenkaan sanottu mitään tuon fiinistä asustuksesta. Toisia kaksilahkeisia kohtaan Kieran osasi olla kohtelias ja pitää turpansa kiinni. Tuo nimittäin tiesi, ettei itse haluaisi vastailla uteluihin erikoisista asustuksistaan.. Sellainen oli puuduttavaa, noloa ja turhanpäiväistä. Ei miehekästä siis. Siltikin toisen katse kiersi tarkasti Tylerin asukokonaisuuden ja aivot jäivät raksuttamaan mahdollisia vaihtoehtoja moiselle asukokonaisuudelle. Tyler näytti väsähtäneeltä, tähänkään asiaan ei senkummemmin kiinnitetty huomiota, mutta olemuksesta vaistosi, että Tyllakin oli ollut mielenkiintoinen päivä.

"Mä tulin pompotteleen palloa ko en kehdannu olla kotona kuuntelemassa motkotuksia. Ayalla on taas joku kohtaus menossa siellä" Kieran sanoi ja virnisti kärsivästi toiselle. Ne jotka eivät tienneet näiden kahden sittisontiaisen tarinaa, kuvittelivat helposti noita pariskunnaksi. Aya vihasi tätä ja vietti päivänsä kertoen ihmisille, että näin ei todellakaan ollut. Kierania moinen ei kiinnostanut. Eihän sillä loppujenlopuksi ollut mitään väliä mitä ihmiset kuvittelivat, kun kamut kuitenkin tiesivät totuuden.
"Oikeasti Ty, mä en tajua naisia.. Non outoja, varsinkin punapäillä tuntuu olevan henkisiä ongelmia.. Se varmaan tulee sivuvaikutuksena sen värin kanssa."Kieran marisi ja heilutteli tennismailaansa. Maila oli aikoinaan maksanut paljon, mutta nyt siitä näki, kuinka paljon sillä oli pelattu.
"Pitäs ostaa uus maila.." Kieran totesikin seuraavassa lauseessa.. Kieranin ongelmat siis olivat hyvin pitkäaikaisia.

"Mutta mitäs Ty.. On vissii ollu hyvätki pirskeet? Vai olitko sä treffeillä jonku kultakutrin kanssa?" Okei.. Pitihän sitä vähän udella toiselta, vaikka äsken oltiin asiasta kieltäydyttykin.

Vaikka Tyler olikin tällä hetkellä melko huonolla päällä, ei hän yksinkertaisesti mahtanut sille mitään, että pieni hymy kumpuili väkisinkin hänen kasvoilleen, kun ruskeat silmät seurasivat Kieranin tekemisiä. Se näytti huvittavalta, oikeasti.
Aluksi miehenalku ajatteli tarjota apuaan, mutta muisti sitten, etteivät hänen vaatteensa ehkä pitäisi pusikossa rämpimisestä, joten tyytyi vain katsomaan toisen tekemisiä. Niin ja sitä paitsi, Kieran näytti hyvin pärjäävän itsekseenkin.

Kun japanilainen kundi sitten lensi selälleen pensaikkoon, ei Ty voinut muuta kuin revetä nauramaan. Kyllä hän oli pahoillaan toisen puolesta, mutta... Niin.. Koko tilanne oli vain niin koominen. Jos kyseessä olisi ollut kuka tahansa muu, ei hän olisi kehdannut alkaa nauraa. Joku toinen olisi aivan varmasti suuttunut, mutta tuskinpa hänen paras ystävänsä ottaisi siitä kovinkaan paljoa nokkiinsa. Ja eiköhän Kieran ollut jo tottunut siihen, että tämä leimattiin porukan... pelleksi.
Herra olisi mielellään vastannut tummaverikön kysymykseen, muttei kyennyt siihen, sillä yritti vakavoittaa itseään, joka kesti hetken aikaa, ennen kuin kasvot olivat taas peruslukemilla.
"No, mä olin matkalla kotiin ja koulu nyt vaan sattuu olemaan matkanvarrella", Ty totesi rennosti kohauttaen olkiaan, näyttäen mahdollisimman huolettomalta, mitä hän ei kyllä todellisuudessa ollut. Ei todellakaan. Todellisuudessa pinnan alla kiehui, muttei sitä tavan mukaisesti näytetty. Ja eipä se ollut kovinkaan uusi asia, että hän otti isänsä kanssa yhteen. Se äijä nyt sattui aina käymään hänen hermoilleen, jo pelkällä olemassaolollaan, joten... Niin. Ja tuskinpa asia oli uusi Kieranillekaan.

"Tai sitten sä sanoit taas jotain väärää", kuittasi miehenalku lyhyesti kuunneltuaan ystävänsä pientä harmittelua. Ja mitä hän oli Ayaa nähnyt, niin kyllä tytössä sitä asennetta oli, ehkä joskus vähän liikaakin. Ja sitä asennetta, pahaa temperamenttia Kieran ikävä kyllä onnistui toisinaan ruokkimaan. Ei hän tietystikään Ayaa kovin hyvin tuntenut, mitä nyt pari kertaa tavannut, mutta jo niiden kertojen avulla hän pystyi tekemään melko paikkansapitävän määritelmän neidosta.
"Mutta eiköhän niistä yleensä ole ku vaan haittaa." oli totta kai vielä pakko todettava.

"En, kun olin sukulaisen synttäreillä ja otin parkkipaikalla yhteen isän kanssa. Totesin sitten, etten istu sen diktaattorin kanssa edes samassa autossa, joten oon matkalla kotiin, kävellen." Tyler selitti lyhyesti ja ytimekkäästi. Mitä turhia sitä selittämään yksityiskohtia, jotka eivät edes olleet kovinkaan tärkeitä. Sivuuttaakseen oman ongelmansa herra sitten kysyi: "Mitä sä sitten sanoit Ayalle?"

Kun Ty alkoi avautua siitä, että tuo oli riidellyt isänsä kanssa Kieran irvisti. Olisihan se pitänyt arvata. Välillä Kieranin teki mieli käydä puolustamassa parasta ystäväänsä, sillä mitä tuo nyt oli toisen puheita kuunnellut, tuon isä oli kamala.
"Sun pitää Ty joskus oikeesti vastustaa sitä.. Muuttaa pois kotoa tai jotain.. Ei ne voi loppuikäänsä pitää sua orjana.. Kai sä tajuat sen?" Kieran sanoi ja tuijotti toista vaativasti. Niin.. Ty oli Kiekon mielestä ihan liian lojaali ja kiltti perhettään kohtaan. Perhettä, joka ei aiheuttanut toiselle muuta kuin huolta. Kieran itse ei olisi katsellut tuommoista, mutta toisaalta.. Kyllä tuo ymmärsikin toista.
"Pitääks sun mennä taas vahtiin niitä kersoi? Oisit voinu tulla meikän luo evakkoon.. " Kieran lausahti.

"Mut oikeesti.. Kyl se siitä.. Sä oot mahtava tyyppi Ty.. Älä välitä siitä sun kusipäästä faijasta." Miehenalku lausahti ja muksaisi toista nyrkillä olkapäähän, sillain oikein miehekkäästi.

Sitten keskustelu kääntyi jälleen toisaalle. Kieran kohotti kulmaansa kuunnellessaan toisen puheita. Hänkö olisi sanonut jotain väärää. Eihän tuo ollut kuin kertonut nuorelle naisenalulle kuinka hyvä tuon takapuoli olikaan.
"No siis.. Ko Aya aina valittaa että se haluaa muotoja, sitten sanoin sille et sen takapuoli näyttää leveämmältä yksissä housuissa joita se sovitti nii.. Siitä se kai kilahti" Kieran sanoi päätään hieroen. Tummatukkainen taisi itsekkin ymmärtää, että oli muotoillut asian väärin, mutta Tyn ilme kertoi enemmän kuin tuhat sanaa..
"NJoo.. oma moka.. Mut oikeesti.. Se likka tarvii harrastuksen niin se ei voi olla motkottamassa mulle aina." Muristiin puolustelevasti ja kiinnitettiin katse varpaisiin. Sitten potkaistiin teatraalisesti hiekkaa.. Kieran oli pelle, idiootti ja tollo, mutta silti äärimmäisen hyväntahtoinen.. Aina.

"Kuules Ty meidän pitää kehittää jotain oikein mukavaa, että unohdetaan tämmöset turhat angstailut.. Mennäänkö jahtaan misuja?" Kieran sanoi ja virnisti leveästi. Kieranin lempipuuhan mainitseminen ei tässätilanteessa ehdottomastikkaan olisi oikea ratkaisu..
"Sä tarviit nimittäin ihan selkeästi semmosen kunnon misun, semmosen josta on tarpeentullen hyötyä, mutta joka ei hypi silmille. Hmm.. " aasialainen pohdiskeli oikein tarmokkaasti tulisiko ketään naisenalkua mieleen.
"Totaa. Ei sulla sattus oleen mielessä ketää? Tietty jotku cheerleaderit on aika varmoi kaatoi, mut... " Kieran ja Kieranin järkevät ajatukset vol. miljoona.
"Mun pitää varmaan sanoo Ayallekki et sen kannattas joskus harrastaa seksiä.. Sillä vois olla hyvä vaikutus sen kireisiin hermoihin.. " Joo, ehdottoman fiksua.
"Tiiätkö Ty, mä oon varma että jos ihmiset harrastas enemmän seksiä, terapeutit ois täysin turhia"

Miehenalku ei oikein voinut muuta kuin nyökytellä hyväksyvästi toisen sanomisille. Hän oli samaa mieltä tämän kanssa, mutta myös hieman eri mieltä. Ei hän kokenut olevansa orja, ehei, pikemminkin hän koki asian niin, että ilman häntä ei perhe tulisi toimeen. Sillä tuskinpa nuoremmat sisarukset halusivat tätinsä luona olla hoidossa enemmän kuin on pakko, siellä kun oli se kamala kissa, joka jahtaa häntä vaikka maailman ääriin. Ihan oikeasti, hän rakastaa eläimiä, mutta se kissa pitäisi kyllä nirhata. Sillä nimittäin viiraa ja pahasti päästä.
"Joo. Ja pitää käydä kaupassa ostamassa ruokaa kun en ehdi käydä sitten viikolla. Totta kai Jaylen ja Amy ainakin tulee mukaan, ties mitä ne keksii jos ne on Ethanin vastuulla.." Tyler totesi ja muisteli selvästikin viime kertaa, joka jäi myös viimeiseksi. Nämä nimittäin olivat keksineet, että istuttavat kukkia olohuoneen valkoiselle matolle, koska se kuulemma näytti niin tylsältä ja värittömältä. Ja hänen tehtävänsä oli sitten ajaa molemmat häpeämään omiin huoneisiinsa ja siivota jäljet. Ja se multa ei meinaan yhden pesukerran jälkeen lähtenyt irti matosta.

Tyler naurahti pienesti toisen eleelle ja löi tätä hellästi nyrkillään takaisin olkaan. Ihan vain vastavuoroisuuden nimissä, totta kai.

Fail. Todellinen fail, Kieran. Ty läimäytti käden ylidramaattisesti otsalleen ja huokaisi huvittuneisuuden paistaessa äänestä. "Kieran, naisille ei koskaan pidä sanoa, että niiden perse näyttää leveältä. Ne suuttuu siitä. Ihan sama kun ne sanois sulle, että näytät kauheelta kukkakepiltä, vaikka oot kauhee bodaaja. Et säkään siitä tykkäisi, ethän?"
Niinpä niin, aasialainen sai jälleen kerran selventää tilannetta parhaalle ystävälleen. Ja naiset olivat aina niin kriittisiä ulkonäkönsä suhteen. Hyvä kun eivät meikit naamassa nukkuneet sen vuoksi, että joku voisi tulla yöllä katselemaan heitä ja he näyttäisivät aivan kamalilta ilman meikkiä. Ei näin.
"Ayan olis kyllä hyvä saada joku harrastus, siinä oot oikeessa. Joku taistelulaji vois olla hyvä tai jooga niin se sais vähän hillittyä ylikierroksilla käyviä hermojaan", brunette naurahti pienesti hieroen takaraivoaan, ikään kuin tunnustellen, etteivät hiukset olleet kadonneet. No, se oli hänelle hyvin tavanomaista, eikä hän itse enää edes tiedostanut sitä. Naiset hipelöivät hiussortuviaan ja hän takaraivoaan.

"Ei, Kieran. Naiset ei oikein hotsita. Niistä tulee vaan enemmän harmeja ja sä tiedät sen, että vaadin naiselta edes jonkinlaista älykkyysosamäärää." ei hän halunnut olla ilonpilaaja, mutta tottahan se oli. Eikä hän niin välittänyt muutenkaan naisten kaadosta, liekö syynä sitten yksinkertaisesti se, ettei hän pitänyt siitä vaiko kotona odottavat pikkusisarukset, jotka odottaisivat innolla kauppaan pääsyä.
"Haluutko lähteä mun kanssa niiden enkeleiden kanssa kauppaan? Apu vois olla tarpeen, Amy ja Jaylen nimittäin lähtee juoksemaan aina eri suuntiin ja siinä ohella pitäisi sitten saada tehtyä jotain ostoksiakin. Voitas vaikka sitten myöhemmin vuokrata joku hyvä toimintaleffa ja kattoa se illalla?" okei, Tyler oli ehkä lievästi sanottuna hämmästynyt ehdotuksestaan. Hän ei ollut koskaan, ei KOSKAAN kutsunut ketään kotiinsa ja nyt hän teki niin. Vau, se tuntui oudolta, jotekin suuhun sopimattomalta. Mutta tavallaan kivalta. Hän tarjoaisi näin myös vastavuoroisesti turvapaikan Kieranille, jonka ei tarvitsisi mennä kotiin kuuntelemaan Ayan raivoamista. Rauhallisempaahan heillä oli.
... Ainakin tietyssä mielessä.

Kieran ei ymmärtänyt miksi toinen ei innostunut naisten kaatamisesta.. Senhän piti olla jokaisen terveen miehenalun lempiharrastuksia. Ehdottomasti, tai siis sitä mieltä Kieran oli.
"Ootko sä varma? Hmm.. No oma on valintas.... Sitäpaitsi Ty niistä naisista joilla on aivot, on kaikista eniten vaivaa.. Koska ne osaa kehitellä kaikkea. Mietinny Ayaakin.. Sen keskiarvo on varmaa kymppi ja silti se on tommone ongelmanuori.. Tai siis son just semmonen vahdittava tyttönen.. Muuten se on aina ongelmissa.. Kaikenlisäksi se tuntuu vetävän puoleensa kaikkia hulluja..Siitä ei koskaan tiedä mitä se seuraavana keksii.. En ihmettelis vaikka sen seuraava mies ois joku friikki tai jotain" Kieran marisi. Ihan kuin Ayan suhdeongelmat olisivat olleet hänen ongelmansa. Toisaalta ne kyllä olivatkin, olihan Kieran ns. vastuussa Ayasta, Ayan vanhemmille nimittäin. Siksihän poitsu oli aikanaan Amerikkaan lähetetty.. Vahtimaan erästä tiettyä vatipäätä.

"Ty sä tiedät kyllä mitä mieltä mä olen lapsista.. Entä jos palkataan joku vahtiin niitä ja mennään kahdestaan kattoon kauhuleffaa?" Aina kannatti ehdottaa, vaikka Ty varmasti tämänkin ajatuksen tyrmäisi.. Toinen oli niin vastuuntuntoinen.. Toisinkuin eräät.
"Mutta joo kai mä voin lähtä sun mukaan.. Varsinki kun Ayasta ei ole kuulunu mitään, eli se on mulle vieläkin vihainen.. " Oikeastaan Kieran oli kauhean pettynyt. Olisi ollut kiva hengailla punapään kanssa enemmänkin, mutta..
"Mein pitää kehittää Ayalle jotain toimintaa joskus yhdessä.. Ehkä se ois vieraskorea ko sä olisit mukana" toivoa sopii.

Kieran nyökkäsi päätään kohti tenniskassiaan ja marssi sitten hakemaan sitä. Maila ja pallo nakattiin kassiin, kassi olalle ja sitten käveltiin takaisin Tyn luo.
"Eiköhän mennä. "

Kävellessään siinä Tyn vierellä Kieran pohdiskeli yllätys yllätys naisia.
"Ty.. Pitäsköhän mun hommata tyttöystävä.. Jotenki tuntuu että se on kaikilla oppilailla tavoitteena.. Seurustelusuhde nimittäin.. Toisaalta taas en haluais olla tilivelvollinen jollekki toisellekki tytsylle ko Ayalle... Ja sitten ko tytöt on niin mielettömän mustasukkaisia, niin ei ne kuitenkaa ymmärtäis tätä mun ja Ayan kuviota.. Eli siis taas tullaan siihen tulokseen et naiset on vaikeita." Kieran marisi.. Toisella oli niin vaikeaa..
"Miten sä Ty jaksat olla niinko vaan tommonen rento.. Sua ei edes kiinnosta misut. Sä vaan hoidat teidän perheen asiota. Miksi? Milloin sä alat elää omaa elämääs?"

Tyler nosti huvittuneena kulmiaan kuunnellessaan Kieranin pienimuotoista saarnaa.
"Kieran, sähän kuulostat ihan kuin olisit Ayan huolestunut isä." miehenalku totesi lopulta ja yritti saada pidettyä kasvonsa peruslukemilla, vaikka vaikeaahan se oli. Kieranin mukaan hänellä oli liikaa vastuuta nuoremmista sisaruksistaan, niin mitä tällä sitten oli Ayasta? Hän toimi sisaruksilleen parempana isähahmona kuin heidän oma isänsä ja Kieran puolestaan toimi ikäänkuin isänkorvikkeena Ayalle. Vaikka hänen ystävästään tuntui varmasti siltä, että heidän tilanteensa olivat erilaiset, Tyn mielestä eivät. Molemmat joutuivat huolehtimaan jostakusta nuoremmasta, halusivat tai eivät. Mutta eipä se aivan pakkopullaa tainnut olla, kun molemmat silti tekivät sitä, vaikka voisivat aivan hyvin ilmoittaa lopettavansa koko homman.
He molemmat olivat sitten niitä 'orjia'.

Suu mutristettiin viivaksi ja silmät menivät entistäkin enemmän viirummaksi, mikä kertoi urheilijan kannan toisen urheilijan ehdotukseen, "Ei käy. Ne on mun vastuulla ja piste."
Miehenalku oikeastaan oletti, että hän olisi joutunut käymään enemmän kädenvääntöä Kieranin kanssa asiasta, mutta ilmeisesti ei tarvinnutkaan. Toinen ei aivan selvästikään osannut tällä hetkellä muuta ajatella kuin Ayaa. Oikeastaan ihan hyvä juttu hänelle, ei ainakaan tarvinnut lähteä yksin kauppaan niiden kahden hulivilin kanssa ja yrittää revetä kahteen paikkaan samaan aikaan. Nyt kun oli hieman vieraampi tuttavuus tulossa mukaan, eivät Amy ja Jaylen uskaltaneet olla omia, riehuvia itseään vaan pysyttelisivät kiltisti ostoskärryjen vierellä tai kyydissä.
"Hyvä idea. Viedään se vihanhallintakurssille. Se kiittää meitä vielä siitä, NOT." Tyler heitti.

Kun toinen ehdotti lähtemistä, nyökkäsi urheilija vaitonaisesti ja laittoi kädet taskuihinsa, vilkaisten kuitenkin ennen sitä kädessään olevaa kelloa, joka suorastaan kirkui sitä, että isä ei ollut vielä ehtinyt lähteä kotoa.
Damn, no he kävelisivät hitaasti, ei siinä muu auta.

"Ei sun kannata tyttöystävää hommata, jos se ei kiinnosta. Ei meidän nyt tartte jonkun massan mukana mennä." brunette totesi, "Niin, toi on kyllä totta. Jos puhut jollekin toiselle tytölle hymyssäsuin niin tyttöystävä tulee haukkumaan, että petät sitä. Joten varmaan harva tulee tota sun ja Ayan tilannetta ottamaan sellaisena kuin se oikeasti on. Kylhän niitä poikkeuksiakin löytyy, mutta en nyt oikeen osaa sanoa, mistä niitä löytyy."
Jälleen kerran he pääsivät keskusteluissaan syvälliselle tasolle. Milloin he muka eivät olisi päässeet? Jaa-a, ei nyt heti tule mieleen. Joten tuskinpa koskaan sellaista on ikinä käynytkään.
"Mitä? Kyllähän naiset mua kiinnostaa, mutta semmoset joilla on aivot ja upeet sääret," puolusteltiin heti itseä, vaikka olihan se jossain määrin totta, ettei hän tällä hetkellä oikein ollut kenestäkään kiinnostunut. Tai ainakaan kunnolla.
"Mussa on kuitenkin se vika, että haluan auttaa äitiä ja kyllä mä mun pikkusisaruksista tykkään. Kai mä sitten haluan antaa niille kivan lapsuuden tai jotain kun jaksan niiden kanssa häärätä tällasena väliaikasena isähahmona." seuraavaan kysymykseen olikin hieman vaikeampi vastata, sillä herra itse ei ollut moista ennen tullut ajatelleeksikaan. "Mä elän sitä koko ajan. Odotahan vaan kun valmistun lukiosta, niin palaan takasin New Yorkiin ja alan pelata tähtipelaajien joukossa." pieni virnistys käväisi huulilla jo pelkän ajatuksen takia, että hän pelaisi huippujen joukossa vuosien päästä. Siihen hän tähtäsi ja myös pääsisi.

Kieran ei vastannut enää toisen Aya puheisiin.. Niin.. Kai hän käyttäytyi kuin ylihuolehtiva isoveli, mutta kun.. Aya ei yksinkertaisesti tiennyt mikä oli hänelle hyödyksi.. Tai ainakin siltä tuntui, kun tyttönen oli jatkuvasti ongelmissa. Joten Kieranin piti huolehtia toisesta.. Se oli vähintä mitä toinen pystyi tekemään.

Maleksiessaan kohti Tylerin kotia Kieranin ajatukset pysyivät tiiviistii tytöissä.
"Njoo.. Musta tuntuu että aika pitkälti kaikki koulun tytöt on aivottomia kanoja.. Hyvännäköisiä kyllä, suurin osa, mutta aivokapasiteettia ei tunnu olevan.. Tai ainakaan sellaista kunnollista aivotoimintaa tiedätkös.. Kyllähän ne kaikki uusimmat muotivillitykset, meikkausniksit ja muut tuntee, mutta ei mitään semmoista mikä itteä vois kiinnostaa" Kieran puheli hiljakseen ja maleksi Tylerin vierellä mahdollisimman hitaasti. Kieran sattui tietämään, että toinen maleksi tarkoituksellisesti hitaasti, joten tuo kulki mieluummin Tyn tahtia.

"Joo muutaman vuoden päästä mäkin pelaan huipputasolla.." Kieran virnisti. Tenniksenpelaaminen oli oikeastaan ainoa asia, jonka Kieran osasi tehdä kunnolla. Siitä ei tingitty, ei vitsailtu eikä varsinkaan lintsattu treenaamisesta. Kieran oli kuitenkin pelannut jo niin kauan, että se oli elämäntapa. Tenniksen pelaaminen ei aina ollut ollut helppoa.. Menneisyydessä oli mm. yksi kyynärpääleikkaus, kun liiallinen treenaus oli vaurioittanut jännettä. Nykyään käsi oli kuitenkin entistä ehompi, sitä piti vain muistaa lepuuttaa ja viilennellä. Silti takaraivossa jyskytti aina mahdollisuus vaivan uusiutumiseen. Leikkauksen jälkeen Kieran olikin alkanut treenata myös toista kättään. Olisipa mahdollisuus pelata toisella kädellä, jos toinen menisi. Turvallista ja terveellistä nmmm..

"Miksi sä Nykiin haluut takasi? Mä ainakin oon viihtyny täällä.." Urheilijapojun kasvoilla oli tutkimaton ilme. Totta puhuen Kierania harmitti, että paras ystävä kaipaili jonnekkin muualle. Eihän Ty voisi mihinkään muuttaa, ainakaan lähiaikoina.. Mitäs Kiekko sitten tekisi.. Kukaan ei olisi enää puhumassa hänelle järkeä.

"Asiasta kukkaruukkuun Ty millos me lähdetään viihteelle" Joo ei sitä kauemmin voitu miettiä mitään järkevää.Piti äkkiä vaihtaa puheenaihe johonkin muuhun.
"Olis kiva käydä pitkästä aikaa vetämässä perseet." Aina yhtä kaunopuheinen, Kieran. Viime kerralla, kun Kiekko oli ollut baareilemassa, tuo oli löytänyt itsensä vessan lattialta nukkumasta. Se oli toisaalta ollut hyväkin vaihtoehto, sillä olotila ei ollut ollut kummoinen.
"Sä voit tulla meille yöksi sitten, ei tarvii mennä kuunteleen tein porukoitten saarnoja.. Joskus on niin mieletöntä, kun ei ole porukoita kyyläämässä mitä tekee.. Tai siis onhan meillä se taloudenhoitaja siellä kyttäämässä, mutta son onneksi tosi rento" Joo, Kieranin onni.

"Uskon sen", miehenalku totesi toiselle. Totta kai, varmasti Kieran pääsisi pelaamaan huippujen kanssa tennistä, tämä kun tuntui siitä niin kamalasti pitävän ja oli vielä hyväkin siinä. Aika hauskaa, molemmat heistä olivat sitä mieltä, että he tekivät pitkäaikaisharrastuksestaan tulevaisuuden ammattinsa. Mutta ehkä he kumpikaan eivät tienneet muutakaan. Hän ei ainakaan tiennyt. Hän tiesi sen hyvin itsekin, että tarvitsi urheilullisen ammatin, koska menettäisi hermonsa, jos joutuisi päivät pitkät istumaan paikoillaan tai ajamaan autolla joka paikkaan. Ja sitä paitsi auton ajaminenkin oli istumista. Mutta koripallovalmentajaa hänestä ei tulisi. SE OLI VARMA. Hänhän ei seuraisi isänsä jalanjäljissä - mitä jo nyt teki yhtää enempää. Jotain etäisyyttä, kiitos.

Tyler huomasi sivusilmällä toisen ilmeen ja hymyili ihan pienesti itsekseen. "Siellä on lunta ja viileää." simppeliä. Hän piti New Yorkista, hän ei olisi koskaan halunnut edes muuttaa sieltä, mutta eipä oikein ollut vaihtoehtoja kun vanhemmat niin päättivät. Mutta jos hän ei olisi ikinä sieltä muuttanutkaan, ei hän olisi tavannut Kierania. Eli hänen elämänsä olisi varmasti ollut tylsempää kuin mitä se nyt oli. Muutto oli siis hyvä asia. Ja ei häntä kyllä yhtään edes kaduttanut se. Hän vain kaipasi takaisin New Yorkiin, mutta kukapa tietää, raaskisiko hän muuttaa sinne enää.
"Raahaan sut mun mukaan sinne."

Naurahdus karkasi Tylerin suusta, kun hänen korvansa kuulivat Kieranin ehdotuksen, johon toinen kyllä aivan varmasti tiesi hänen kantansa. "Joo mennään vaan. Mä olen sitten se kuski." Niin kuin aina. Hän ei välittänyt juomisesta, mielummin hän joi kokista ja tuli sokerihumalaan kuin että lipitti jotain siideriä - joka oli kyllä vähän noloa miehelle. Okei, kyllä mikä tahansa meni helposti alas, mutta asia oli erikseen, pitikö hän sen mausta.
... Nyt hänestä tuntui, että hän oli oikea ilonpilaaja. Kaikkeen, mitä Kieran ehdotti, hän sanoi tavalla tai toisella ei. Pitäisi kerrankin sanoa kyllä ja aivan suoraan, eikä vain kieltää kaikkea. Hän ei nyt ollut tekemisissä nuorempien sisarustensa kanssa, vaan Kieranin, parhaan ystävänsä. Tyler, hautaa nyt sana 'ei' jonnekin helvettiin ja kaiva se hieman myöhemmin ylös.
"Tai unohda toi. Mennään vaan, vedetään oikein kunnon perseet, että aamulla ei päästä edes ylös vessan lattialta." Hän sanoi ja huomasi jopa innostuneensa ideasta, jonka kuuli äänestä. "Pilataan Ayan päivä kokonaan kun se ei voi edes käydä kotonaan vessassa. Kadutaan sitten yhdessä, kuinka dorkia oltiin."
Idea kuulosti hyvältä, paremmalta kuin hän oli osannutkaan odottaa. Ja tosiaankin, hänen ei tarvitsisi mennä kotiinsa kuuntelemaan kuinka äiti valittaisi siitä, että hän oli juonut ja siitä kuinka isä vain yksinkertaisesti draamakuninkaana kauhistelisi hänen huonoa käyttäytymistään ja kuinka huonoa esimerkkiä hän nuoremmille näytti.

"Pitää varmistaa, että teillä sitten on tarpeeks päänsärkytabletteja", virne käväisi huulilla. Silmissä käväisi viekas ilme, mutta se katosi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin

//voin niin kuvitella millanen noitten perseitten vetämis reissu ois XDD//

Kieran tuijotti toisen New Yorkin puolesta loputtamista, kunnes toinen viimein lausahti jotain, joka huvittavaa kyllä, piristi miehenalkua.
"Njoo.. Todennäköisesti Aya on joutunut pahoinpitelyjen vuoksi johonkin keskuvankilaan jo siihen mennessä, joten kyl se onnistuu" Virnistynyt levisi toisen kasvoille. Eipä Kieran tiennyt, että jossain vaiheessa pahoinpitelyt ja vankila eivät naurattaisi tuota enää pätkääkään. Ne tulisivat ns. liian lähelle itseä. Hmmn.. Kieran tökkäsi toista päähän sormellaan ja naurahti.
"Nyt kyllä lopetetaan tämmönen herkistely.. Joku vielä kuvittelee jotain ihan väärää.." Hmnn. Miksi Kieran tuli niin hyvin toimeen Tylerin kanssa? Tyler oli mutkaton, rento ja rauhallinen tyyppi. Tylerin kaltaisen tyypin seura oli niiiin tervetullutta, kun kotona pyöri sellainen pussipiru kuin Aya.

Perseet olisi kyllä kiva käydä vetämässä olalle joku ilta.
"Eiko me voidaan ottaa A mukaan niin se ei voi valittaa.. Heheheh Sille ei tarvii juottaa ko yks siideri niin sen koko 30-kiloinen keho on kännissä" Kieran naureskeli täydelliselle suunnitelmalleen ollen varma sen onnistumisesta.
"Sitäpaitsi se ainakin rentouttas sen ämmän" Kaverille iskettiin silmää.

"Anteeks mut mun on pakko sanoa vielä tämä siitä yhdestä.. Musta tuntuu et se on vähän surullinen ko sillei ole ketään.. Aya on kuitenkin kovan, ikuisuuuden paksuisen kuorensa alla tyttö ja tytöillä pitää olla jonku syliin käpertyä" Asialle hekoteltiin mielipuolisesti.

"Mut hei. Nyt kun mennään teille vahtiin niitä kersoi niin voitais ostaa kaupasta kauheana mässyä ja joko a) katsoa joku hyvä leffa tai b) tehdä jotain järjetöntä eli soitella häiriköintisoittoja koulun tytöille" Kieran oli jälleen vauhdissa hmmn.. Tosin näiden sanojensa jälkeen miehenalku hiljeni. Tuo tuijotti kadun toisella puolella olevaa tyttölaumaa, jotka selkeästi tuijottivat takaisin. Tyttöjen keskuudessa kävi kova kuhina ja hihittely. Kieran virnisti leveästi, tämän tilanteen hän nimittäin tunnisti missä ja million vain.
"Kato Ty.. Me ollaan näyteikkunassa" Kieran sanoi ja iski silmää. Kättä heilautettiin tyttöjen suuntaan ja kanalaumasta kuului ihastunut huokaus. Eivät ilmeisesti olleet heidän koulustaan, ainakaan eivät olleet tutun näköisiä. Normaalista Kieranista poiketen Kiekko ei juossut tytoille lirkuttelemaan vaan sen sijaan jatkoi bestiksensä vieressä tallustelua. Tyler parka, joutui kestämään Kieranin omituiset käytökset.

//Jotenkin mäkin voin xD

Tyler kurtisti kulmiaan. Hän oli jotenkin olettanut, että he olisivat menossa Kieranin kanssa kahdestaan viettämään iltaa, ainakin sellaisen kuvan oli saanut toisen puheista. Mutta mikäs siinä. Mikä hän on kieltämään muidenkin tulemista? Vaikkakin sitten hänen pitäisi olla skarpimpana kuin pelkän Kieranin kanssa, Aya kun oli temperamenttinen, ja hän uskoi, että se korostui vain enemmän humalassa olemisessa. Niin ja jos tyttö kerta niin helposti tuli humalaan niin siitä tulisi nopea baarikeikka.
… Eli loppujen lopuksi hän olisi se, joka auttaisi heidät kaikki kolme turvallisesti Kieranin luokse.
”Selvä, otetaan Ayakin mukaan”, miehenalku hymyili minimaalisesti ja siirsi katseensa takaisin tiehen, jotka pitkin he kulkivat.

Bravo Kieran, bravo! Todistit juuri, ettet ole niin kusipää kuin joskus annat ymmärtää. Ja syy, miksi Tyler oli edes toiseen tutustunut, oli nimenomaan se, että hän näki pintaa syvemmälle. Hän tiesi, ettei Kieran aivan pölkkypää ollut, vaikka monesti vaikuttikin siltä. Niin ja hän tarvitsi jonkun, joka oli erilainen kuin hän itse. Ei tarvinnut olla tyhmä tajutakseen, että vastakohdat täydentävät toisiaan ja ainakin heidän tapauksessaan se oli aivan totta.

”Katsotaan elokuva”, urheilija sanoi sen enempää pohtimatta. ”Tai sitten tehdään molempia?” Jep, tänään hänellä oli oikeus pitää hauskaa, vaikkakin tytöille soittelu olikin lapsellista, mutta kuitenkin. Äiti ei olisi kotona ja isäkin lähtee –ellei ole jo lähtenyt, joten tämän päivän on parasta kääntyä hyväksi. Hah, vaikka se olikin jo hyväksi kääntynyt, olihan hän törmännyt Kieraniin ja saanut tämän mukaansa.
Brunette katsoi ystäväänsä kysyvä ilme kasvoillaan kun tämä yhtäkkiä hiljeni. Se ei ollut Kieranin tapaista, ei sitten ollenkaan. Mutta pian hän sai vastauksen; kadun toisella puolella seisoi tyttölauma, jonka kaikkien jäsenten katseet olivat kiinnittyneet herroihin.
”Hei, älä nyt heil-” mutta se oli jo myöhäistä. Kieran nimittäin heilautti kättään tytöille, jotka näyttivät häkeltyneiltä moisesta eleestä. Tyler puolestaan vain vilkaisi näitä jatkaen matkaansa. Voi helvetti Kieran… Ei tullut mieleen, että ehkä tytöt tulkitsivat eleesi kutsuksi liittyä seuraan? Ei Tylerilla ollut mitään sitä ajatusta vastaan, mutta hänellä oli velvollisuuksia kotona, eikä voisi ilmestyä sinne pari tyttöä kainalossaan. Joskus toiste olisi parempi lähteä viettämään aikaa naisten kanssa, mutta ei nyt.
Ja hetken kuluttua lähempää kuului korkokenkien kolketta kun kolme porukan tyttöä oli lähtenyt heidän peräänsä.
”Hei, lähdettekö kahville?” yksi tytöistä kysyi ystävällisesti, mikä sai Tylerin pysähtymään aloilleen. Hän katsoi tyttöjä hetken ja siirsi närkästyneen katseensa Kieraniin viestittäen kiitoksensa tälle.
Helvetin pelle…

Kieran tuijotti Tyleria huvittuneena ja teki vähän mieli potkaista toista, sillä Tyler tuntui taas liian vakavalta. Välillä porukka varmasti mietti miksi nämä kaksi urheilijaa olivat ystävystyneet. Koska... Kieran oli tunnettu koulun pellenä, likkojen naurattajana ja vaikka minä muuna.Tyler taas oli useimman mielestä niitä urheiljoita, joita ei kannattanut edes yrittää tavoitella. Mutta, joka tapauksessa parivaljakko oli ystävystynyt ja vieläpä todella hyvin.
"Kuules jätkä välillä pitää viihdyttää neitoja." Kieran sanoi toiselle heti kädenheilautuksen jälkeen, sillä toinenhan oli protestoinut asiaa.. Harmitontahan tämmöinen käden heilauttaminen olisi. Eihän Kieran tajunnut, että naisten aivoilla tämä oli suoranainen liittykää seuraan kutsu.. Naiset olivat liian vaikeita ymmärtää kuitenkin. Kunnes korkokenkien kopina saavutti pojat. Kieranin ilme valahti, sillä tuo tulkitsi ystävänsä ilmeestä että tilanne vitutti rankasti. Ja KERRANKIN myös Kieran ymmärsi tehneensä virheen vilkutellessaan tyttösille. Harmitti jopa vähän, koska nyt pitäisi osata poistua tilanteesta mahdollisimman mallikelpoisesti.. Tai sitten Tylerin marmatuksista ei tulisi loppua tai saatika kanojen kotkotuksista.... Epämukavaa.

Kahville kävi kutsu.. Tylerin ilme näytti venähtävän.. Kieranin naamalle taas levitettiin mahdollisimman upea pepsodent-hymy. Se Kiekon tavaramerkki tai jtn..
"Sori hanit, mutta meillon vähän miesten juttuja kesken tässä.. Ei kerkee tällä kertaa kahvitteleen koulun näteimpien likkojen kanssa.. Ikävä kyllä" Sitten näytettiin oikein surkeaa naamaa. Tytöt hihittivät ja vaaleakutrinen kiersi pitkiä hiuksiaan sormen ympärille. Kieranin teki mieli kehrätä.. Kieltämättä miehen, köh, vaisto sanoi että olisi ollut kannattavaa lähteä koulun helpoimpien tyttöjen mukaan, mutta nyt ei jaksanut.. Mieluummin vietti aikaa parhaan kaverin kanssa rupatellen, vaikka se tarkoitti samalla lapsenvahtina toimimista. Sillähän ei taas ollut Kieranille mitään väliä, niin kauan kuin tuo ei joutuisi kokkaamaan tai tekemään muuta ei miehistä.. Kieran kun oli itse niin miehekäs että ei semmoisia sopinut tehdä... KÖH
"Mutta hei katotaa joskus myöhemmin uudestaan" Kieran lausahti töksähtävästi ja tönäisi mulkoilevaa Tyleria lapaluiden väliin. Jos tytöistä halusi eroon, piti lähteä ja liukkaasti. Ei silloin jääty esittämään vastalausetta silmillä, ei todellakaan.. Silloin kanoista ei päästäisi eroon millään..

Viimein oltiin kävelty, eli siis lähes juostu, kanalaumaa karkuun vähän matkan päähän ja varmistettu useampaan otteeseen etteivät kanat seuranneet. Sitten katsottiin Tyleria pahoittelevasti.
"Sori en mä voi sille mitää.. Mä vaan oon tämmöne charmantti komistus" Mies sanoi tyytyväisenä ja hieroi massuaan. Sitten revettiin totaalisesti ja tökättiin Tyleria poskeen.
"Piristys nyt jätkä.. Me ollaan hei menossa kattoon leffaa teille.. Siitä tulee kivaa. Tällä hetkellä sä näytät siltä ko joku ois pölliny sun tekarit. . "

Vaikka Tylerin naamataulu kertoi kaikkea muuta, oli hän todellisuudessaan hyvillään tilanteesta. Ei sen vuoksi, että he saivat huomiota tytöiltä, vaan se, että Kieran selvästikin tajusi tehneensä väärin. Ja se myös näkyi tämän ilmeestä. Hän oli siis saanut viestin perille ja mitä ilmeisimmin tällä kertaa Kieran hoitaisi heidät pois tästä tilanteesta. Niin ja vaikka Ty itsekin osasi toki naisille puhua, oli se kuitenkin enemmän toisen urheilijan heiniä, tämä kun niitä naisia harrasti hieman enemmän kuin hän.
Niin kuin oletettu, Kieran järjesti heidät nopeasti pois tilanteesta. Tosin vinosilmä huomasi ystävän joutuvan valitsemaan hänen ja tyttöjen väliltä, Kieran nimittäin näytti siltä, että olisi voinut jopa nauttia tyttöjen seurasta – milloin tämä muka ei nauttisi? ja sen ilon brunette olisi tälle enemmän kuin mielellään suvainnut, mutta naisia riitti vaikka muille jakaa. Eiköhän se ystävä kuitenkin ollut vähän tärkeämpi? Kieran näytti harmistunutta naamaa, mistä Ty bongasi myös sen aidon harmistuneisuuden, mikä sai hänet katumapäälle. Hän olisi voinut jättää Kieranin nauttimaan tyttöjen seurasta ja mennä itsekseen kotiin, joku muu päivä sitten vietettäisiin aikaa. Vaikka nyt olikin vähän liian myöhäistä.

Ilman tummatukan tökkäisyä, olisi Tyler tajunnut ottaa jalat alleen, mutta olihan se ilahduttavaa, että hänet muistettiin. Kaveria ei jätetä, vai kuinka?
Miehenalku ei mahtanut sille mitään, että hymy karkasi jälleen hänen niin happaman näköisille kasvoilleen, kun Kieran tökkäisi häntä poskeen. Välillä hänestä tuntui, että Kieran oli ihminen, joka osasi sanoa juuri ne sanat, jotka hän sillä hetkellä oli halunnut kuulla.
”Varo vain, ettet pian ihan oikeasti joudu sellaisia hankkimaan.” Ty uhkasi, mutta se oli kaikkea muuta kuin vakavasti otettava uhkaus; hymyilevä uhkailija ei ollut ikinä siitä pelottavimmasta päästä.
Ja nyt aiheen vaihto olisi kohdallaan.

”Mutta, nyt kun sain sut hinattua takaisin maanpinnalle, voinkin päästää sut jälleen yläilmoihin”, ja virnistettiin urheilijalle. Mitä tämä sitten tarkoittikaan, se selviää aivan pian. Kunhan Tyler vain saisi viritettyä aivonsa oikeaan puheenaiheeseen.
”Onko sulla ketään kiikarissa tällä hetkellä?” niin ja tästä kysymyksestä ei kukaan voisi erehtyä. Eikä myöskään siitä taka-ajatuksesta, joka miehenalulla sillä hetkellä oli. ”Ja ihan vain mielenkiinnosta kyselen. Voitkin kertoa, että ketä kannattaa välttää ja ketä ei.”
Joo joo, hän oli kiikissä, aivan sama, mitä yritti suoltaa, mutta yritys hyvä 10.

Kieran oli edelleen hyvällä tuulella, vaikka misut olikin jouduttu jättämään taakse. Toisaalta, ei Kieran koskaan jaksanut kauaa mököttää.. Ei tuo ollut sellaista tyyppiä. Niimpä matkaa jatkettiin virnuillen parhaan kaverin jutuille, jotka äkkiä olivat muuttuneet varsin mielenkiintoisiksi.
"Siis onko mulla ketään kiikarissa.. Sähän tiedät Ty, että mullon kaikki hyvännäköiset misut aina kiikarissa. Mä olen katto sitä tyyppiä, jonka pitää antaa vaeltaa vapaana, että kaikki misut saa nauttia mun seurasta" Kieran selitti muka täysin vakavana ja nyökytteli. Joten tuo näytti siis suoraan sanoen idiootilta.
"Ja no vältettävien listalla ei taida tällä hetkellä muita olla ko neiti äkäpussi, jonka kanssa asustelen.. Sitä kannattaa vältellä oikeesti.. Mä niin säälin sitä miesparkaa, joka eksyy sen seuralaiseksi" Naureskeltiin. Kuitenkin aivot raksuttivat edes jonkin verran ja palattiin alkuperäiseen ihmetyksen aiheeseen. Miksi ihmeessä TYLER oli yhtäkkiä tälläistä udellut?
"Mutta hei Ty kuules." Kieran lausahti ja sitten käänsi katseensa takaisin kyseiseen herraan. Tapitettiin hetki oikein tarkasti toisen kasvojen ilmeitä ja viimein annettiin kysymyksen kuulua toiselle asti.
"Onko SULLA joku tietty neitokainen kiikarissa?

Toisen ilmettä tuijotettiin ja koitettiin hyvin epämääräisesti analysoida. Tämä olisi voinut mennä hyvinkin, mutta koska Kieran ei ollut tunnettu pitkäjännitteisyydestään, tuo luovutti analysoinnin suhteen melko pian.
"No Ty, alahan juoruta.. Onko sulla joku kiikarissa?" Samalla asteltiin eteenpäin virne naamalla. Voisiko Tylerilla todella olla misu kiikarissa? Tylerilla, joka yleensä pysytteli turvallisesti kotona ja jätti suhdesotkut muille... Ehkä tilanne oli kuitenkin muuttunut. Mikä sinäänsä olisi todella hyvä juttu. Se kertoisi siitä, että toinen todella oli teinipoika eikä avaruusolento.

Kieran tajusi äkkiä, että oltiin jo aika lähellä parhaan kaverin kotia. Mieleen muistuivat kerrat jolloin kyseisessä paikassa oli vierailtu. Ja niitähän oli paljon. Herra raapi takaraivoaan ja hymyili itsekseen. Tylerin luona meininki oli ihan erilainen kuin hänen tämänhetkisessä kodissaan. Siellä heiluttiin ilman sen suurempia sääntöjä, sillä Lina harvemmin sellaisia asetti. Joskin saatiin myös kestää kaikkia naisten outoja kohtauksia ja ikävä kyllä hän yleensä aiheutti ne kohtaukset. Mikä taas kertoi lähinnä siitä, että naiset osasivat olla outoja. Mutta hänen ei ainakaan tarvinnut tehdä kotitöitä juuri lainkaan. Mitä nyt välillä piti tyhjentää tiskikone.
"Okei anna mä arvaan se on joku.. öö... " Okei takaisin toisen naisasioihin... Joista ei todellakaan tiedetty mitään, joten arvailu oli vaikeaa.

/anteeksi kesto/

//Minäkin pahoittelen tätä kestoa :-)))

Kieran puhua pulputti siitä, kuinka toinen ei tulisi koskaan olemaan yhden naisen mies, joten sen vuoksi seurustelukaan ei tämän puolelta onnistunut. Tyler oli kuitenkin sitä mieltä, että joku päivä Kieran törmäisi vertaiseensa vastustajaan ja jahtaisi tätä vaikka maailman ääriin. Ainakin niin hän uskoi. Varmasti Kieran jossain vaiheessa osaisi laantua. Ja Aya oli totta kai välteltävien listalla. Sehän oli selvä se. Jo melkein heti ensikättelyssä Tyler oli sen tajunnut, mutta toisaalta hyvä, että Kieran muistuttikin siitä. Tosin ei miehenalku ollut koskaan mitenkään kiinnostunut pienestä äkäpussista. Mitä nyt tämä oli mielenkiintoinen persoona, mutta siihen se sitten vähän jäikin.
Ja hetken kuluttua Kieran oli ymmärtänyt hänen kysymyksensä pointin ja ilmaisi sen varsin selkeästi.
"Ei, kunhan vain kysyin", yritti Tyler pelastaa itsensä kyselytunnilta. Sillä hetkellä tuntui kuin hän olisi vapaaehtoisesti hypännyt lohikäärmeen kitaan ilman miekkaa, joka avaisi hänelle ulospääsyn hirviön vatsasta. Pitikin kysyä.. Kyllä hän tiesi, ettei Kieran suinkaan ollut tyhmä, mutta oli hän silti uskaltanut toivoa, ettei toinen ymmärtäisi sitä, mitä hän kysymyksellään ajoi takaa.

"Ei ole", pysyttiin järkähtämättömänä ja kasvot vedettiin mahdollisimman vakaviksi, jottei Kieranilla olisi mahdollisuutta lukea niistä yhtään mitään. Ja samalla vetää niiden perusteella omia päätelmiä. Tyler vain katsoi toista hiljaa ja yritti olla mahdollisimman hillitty. Tai no, jostain syystä hänen kävelyvauhtinsa oli päässyt nopeutumaan ja vielä äskettäin harrastettu vitkastelu oli muuttunut kovaksi himoksi päästä mahdollisimman nopeasti kotiin.

Tenniksen pelaaja yritti koittaa onneaan arvaamalla, mutta vaikka tuo osuisikin oikeaan, kiistäisi Tyler KAIKKI. Niin toinen ei osaisi päätellä ollenkaan, kenestä hän nyt oli vähän kiinnostunut. Okei, Ty ei ylipäätään tajunnut, miksi siitä piti noin iso haloo nostaa. Jos sitä oltiin vähäsen kiinnostuttu jostain niin eikös se vain ollut hyvä juttu? Niin ja hän mielummin piti sen tiedon omanaan. Hän oli vain kysymyksellään halunnut tietää, mitä mieltä Kieran sattuisi tästä olemaan, jos herra edes älyisi mainita tämän listallaan.
Onneksi kotitalo näkyi jo ja herra kaivoi taskustaan kotiavaimiaan, jotka oli ottanu varmuudeksi mukaan kotoa lähtiessään. Äiti nimittäin oli joskus niin hajamielinen, että onnistui unohtamaan ne ja isä... niin.. isään ei luotettu. Ethankin oli alkanut kantaa avaimia hänen tavoin mukaansa joka paikkaan, vaikka vietäisiinkin vain roskia roskikseen ja etuovi jätettäisi auki.

Kieran hieraisi silmäkulmaansa rystysillä. Toinen vaikutti kummalliselta. Ettei sillä kuitenkin ollut joku muija kiikarissa. Virne levisi toisen kasvoille ja hypähdettiin vähän lähemmäs toista.
"Kuules Ty.. Miksi mullon semmonen kutina persiissä että sullon joku kiikarissa.. Et vaan halua mulle paljastaa.. Voi sua.. Luulit voivas huijata mestaria. " Toista tökättiin kyynärpäällä kylkeen. Sitten annettiin asian olla. Parasta kaveria ei haluttu ärsyttää, koska sitten ei olisi enää yhtään kivaa. Pahimmassa tapauksessa toinen suuttuisi ja sitten jouduttaisiin keskelle draamaa.. Vaikka toisaalta draamailu taisi olla enemmän naispuolisten henkilöiden hommaa... Miehet selvittivät asiat yleensä paljon helpommit. Joko sanoin tai nyrkein. Joskin Kieran vältteli jälkimmäistä vaihtoehtoa, ellei nyrkkeilymatsia käyty kuvainnollisesti tenniskentällä. Sillä tennismatsiin poika oli valmis nanosekunnissa.
"Noo. Ehkä on ihan hyvä tietää että sussakin on edes vähän nuoren miehen geenejä. Että sullon edes joku kiikarissa.. Tai oot jostakin kiinnostunut.. ihan miten herra itse sen haluaa ilmaista." Virnistettiin vielä ja varmuuden vuoksi siirryttiin askeleen verran kauemmaksi toisesta. Ei haluttu nyrkkiä, kyynärpäätä eikä mitään muutakaan ruumiinosaa silmään. Mustaa silmää olisi kiva mennä selittämään Ayalle, joka tosin olisi kuollut nauruun heti nähdessään moisen. Kieran kun tykkäsi varjella kasvojaan. Muutaman kerran tosin oli tennispallo harmillisesti mäjähtänyt päin naamaa ja aiheuttanut mustelman. Mutta ne olivat silti vain muistoja rakkaasta harrastuksesta. Toisin kuin parhaan kaverin nyrkin kuva silmässä.

Viimein Tyn talo alkoi häämöttää edessä ja Kieran huokaisi. Kohta sitä taas vahdittaisiin kersoja. Ei siinä mitään pahaa ollut, mutta kuitenkin. Häntä ärsytti se, että paras ystävä joutui niin paljon jumittamaan kotonaan. Eihän sellainen kuulunut lukiolaisten tekemisiin. Tai ainakaan se ei olisi saanut kuulua. Olisi pitänyt olla viettämässä nuoruutta.. Siis tämähän oli Kieranin näkemys. No asiaa ei sen suuremmin kommentoitu, sillä ei haluttu edelleenkään ärsyttää toista. Ei se varmastikkan aina ollut Tyn oma valinta jäädä kotiin nyhjäämään. Taisi olla ennemminkin vanhempien näkemys hauskanpidosta.

Viimein Ty pääsi ovesta sisään ja Kieran seurasi tottuneesti perässä. Ympärille sinkoutuneita ihmisiä tervehdittiin, tenniskassi ripustettiin eteisen naulakkoon. Sitähän ei voitu lattialle nakata.
"Mitäs sitten" Lausahdettin

Kieran osasi kuitenkin lopettaa ajoissa, eikä onnistunut aiheuttamaan Tylerille yhtään sen enempää harmaita hiuksia, kun jo oli onnistunut aiheuttamaan tempauksillaan. Unohtamatta tietenkään nuorempien sisarusten päähänpistoja. Saadessaan kyynärpään kylkeensä herra ähkäisi yllätyksestä. Sitä ei nimittäin oltu osattu odottaa.
"Onhan mussa, vaikka sitä ei ihan heti huomaakaan", Ty totesi puoliääneen ja uskaltautui jopa hymyilemään itsekseen. Olo oli muuttunut huomattavasti helpommaksi. Heti, kun Kieran oli sanonut, ettei aio udella häneltä yhtään sen enempää asiasta. Ja ilmeisesti toinen jo odotti - ainakin kauemmas astumisesta päätellen, että kohta saattaisi tulla isku naamaan.
"Ei huolta. Ei mulla nyt niin helposti nyrkki heilahda.... Ehkä." Ja Kieranin hiuksia pörrötettiin. Tyler kyllä tiesi, ettei Kieran pitänyt siitä, mutta... Niin. Nyt kävi näin.

Avain upotettiin lukkoon ja ovi avattiin, jonka takaa paljastui täydellinen kaaos; Amy juoksi kiljuen Barbiensa ryöstäneen Jaylenin perässä, joka lällätteli ja näytteli kieltään. Matot olivat kokeneet kovan kohtalon, ne olivat aivan rytyssä ja poissa sijoiltaan. Pari maljakkoakin oli mennyt rikki. Tyler astui sisään ovesta ja heti ensimmäisenä suuntasi olohuoneesta kuuluvan musiikin suuntaan. Ja yllätys yllätys. Sohvalla makoili Ethan lukien jotain kirjaa. Ethan, joka antoi nuorempien vapaasti sotkea paikkoja. Ethan, jonka johtajan auktoriteetti oli jossain takapihalle haudattuna.
"Ethan!" karjaisi urheilija, muttei toinen tuntunut mitään kuulevan. Vasta sitten Ethan tuntui huomanneen vanhemman veljensä, kun kirja napattiin kädestä, johon pikkuveli vastasi huudahduksella ja vihaisella ilmeellä, mutta se katosi hyvin pian tämän kasvoilta, kun tuli huomattua Tylerin julma ilme. Ja ilman pyyntöä tai minkäänlaista kehotusta, Ethan tajusi laittaa musiikin pois päältä, jolloin kuului enää vain kahden nuorimmaisen huutoa ja ryntäilyä yläkerrassa.
"Voitko kertoa, miksi makaat sohvalla reagoimatta yhtään mitenkään Amyn ja Jaylenin riehumiseen?" esitettiin kysymys vakavalla äänellä, ja juuri kun poika oli aikeissa vastata, Tyler lisäsi: "Äläkä väitä, ettet kuullut mitään. Jos me Kieranin kanssa kuultiin ihan hyvin noiden riehuminen niin tuskinpa se sultakaan on jäänyt huomaamatta."
Ethan sulki suunsa. Bingo.
"Suorista matot. Mä siivoan noi maljakot, kunhan ensin oon pistänyt stopin noille kahdelle," käsky kävi ja Ethan noudatti sitä mukisematta. Tyler sen sijaan suuntasi portaisiin, joita Amy ja Jaylen olivat kovalla vauhdilla laskeutumassa alas. Pikkuveli juoksikin suoraan häntä päin joutuen pieneen törmäykseen. Amy hiljeni oitis ja jäi tarkastelemaan tilannetta hieman kauempaa. Jaylen puolestaan nosti katseensa varovasti ylös, mutta vain nähdäkseen vihaisen veljen pidellen käsiään puuskassa.
"Mitä ihmettä mä teidän kanssa teen? Rikoitte taas äidin maljakoita ja vielä tällä kertaa ne kalleimmat mahdolliset. Pitääkö teidät pistää jäähylle kun ei mene perille, ettei sisällä riehuta. Piha on sitä varten. Siellä saatte vaikka murjoa toisianne, mutta jättäkää sisätilat rauhaan." Brunette saarnasi, ja tällä kertaa se tuntui tavoittavan nuorempienkin korvat. "Nyt häivytte ulos. Tuutte sitten takasin, kun osaatte olla riehumatta."