All you people look at me like I'm a little girl - well did you ever think it be okay for me step into this world?

//Naikkosen look tällä kertaa~

”Menen nyt.” olivat olleet sanat, jotka Noelia oli äidilleen sanonut lähtiessään taitoluistimet mukanaan autokuskinsa Warnerin matkaan. Hän oli aikataulunsa mukaisesti lähtenyt taitoluisteluharjoituksiinsa. Tai no.. Valmentajan yllättävän sairastumisen vuoksi ne olivat todellisuudessa peruuntuneet, mutta Noelia oli ainut, joka oli tietoinen asiasta – ainakin melkein ja suunnitellut itselleen menoa täksi illaksi ystäviensä kanssa. Velikulta oli kuitenkin jostain syystä saanut tietää hänen aikeistaan, mutta lupasi pitää salaisuuden omana tietonaan. Tosin yhdellä ehdolla; hän saisi valita pikkusiskolleen bilevaatteet. Eleganttina ihmisenä Noelia ei pitänyt ajatuksesta, sillä Tate todennäköisesti pukisi hänet roiskeläppähameeseen ja juuri rinnat peittävään kankaanpalaan. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut, äiti nimittäin sekoaisi, jos saisi kuulla hänen pienestä sääntöjen kiertämisestä.
”Tästä tulee kivaa! Kerrankin Noelia tulee meidän mukaan”, hehkutti mustahiuksinen tyttö ja hiplaili hiuksiaan kokovartalopeilin edessä.
”Todellakin!” blondi totesi asetellen juuri tekoripsiä paikoilleen.
Kaikki olivat täydessä työntouhussa. Kaikki paitsi Noelia, joka tuijotti epäileväisenä Guessin ostoskassia. Siellä nimittäin oli hänen rakkaan veljensä ostamat vetimet. Joita hän ei ollut päässyt näkemään, sillä oli kertonut tälle vaatekokonsa ja seuraavana päivänä veli olikin ilmestynyt kassit täynnä kaikenmaailman vaatteita, joita hän oli kokeillut silmät ummessa. Yksi kodinhoitajista oli innokkaana mukana pelissä ja auttanut häntä sovittamaan vaatteita. Tate nimittäin oli halunnut pitää asukokonaisuuden viimeiseen asti yllätyksenä…
Niin ja pian tulisi kiire, joten neidin ei auttanut muu kuin kerätä kaikki rohkeutensa ja vetää esiin Taten valkkaamat vaatteet.

Yökerhossa oli paljon ihmisiä. Varsinkin tanssilattialla, jonne ystävät olivat naisenalun vetäneet mukaansa. Mekon helmoja hipelöitiin hivenen hermostuneena, miespuoliset henkilöt vilkuilivat häntä turhankin paljon. Verkkosukkahousut olivat selvästikin liikaa. Tate saisi vielä kuulla tästä!
Mutta tästä huolimatta asukokonaisuus oli melko sopiva Noelian makuun. Erityisesti mekko, jonka hän oli pelännyt olevan aivan toisenlainen. Mustien korkokenkien kanssa ei ollut ongelmia, niiden kanssa oltiin opittu kävelemään ties kuinka kauan aikaa sitten.
Lindsay, se ainut mustatukkainen tyttö porukasta, houkutteli ahdistuneen näköistä ystäväänsä mukaan tanssiin. Noelia vain loi nyrpeän katseen tälle, mutta huokaisi sitten. Itsehän hän oli tänne halunnut, joten eiköhän ollut parasta edes antaa mahdollisuus tälle… tanssilattialle ja yrittää edes hieman irrotella.
Ja eipä aikaakaan kun tummanruskeat hiukset pomppivat musiikin tahtiin liikkuvaa vartaloa vasten.

//heheh Kieran ja Aya//

"En mä oikeen tiedä. Ajattelin mennä käymään Danielin luona" porkkanapäinen Aya mutisi epävarmana ja tuijotti Kierania, joka tuijotti tyttöä vaativasti.
"Älä viitsi Ai, me ei oo tehty piiiiitkään aikaan mitään kahdestaan.Sä aina vaan roikut Danielissa. Nyt lähdet mun kanssa baanalle.Siitä tulee niin kivaa.." Poika sanoi rauhallisesti ja kietoi kätensä tytön olkapäiden ympäri, lähtien raahaamaan tuota yläkertaan. Viimein siili myöntyi ja rupesi innoissaan miettimään itselleen asukokonaisuutta. Ensin kuitenkin rynnättiin laittamaan meikkiä. Hiuksien laittamiseen ja meikkaamiseen menikin niin paljon aikaa, että Kieran tuli norkoilemaan ovensuuhun. Aya vilkaisi pojan asukokonaisuutta, muttei sanonut mitään. Todettuaan itsensä vaatetusta vaille valmiiksi, marssittiin Kieranin ohi omaan huoneeseen ja iskettiin ovi perässä kiinni. Muuten perverssi epäilemättä tulisi tirkistelemään..Hmmn. Viimein päälle vetäistiin mekko, joka peitti juuri ja juuri reiden yläosan. Jalkaan vedettiin yhdet suosikkikoroista, viidentoistasentin korkkarit. Ne toivat neidin kokonaispituuden mukavasti yli 160cm. Muutama asuste ja kokonaisuus oli valmis.
Aya marssi ulos ja nyt oli Kieranin vuoro tsekkailla toinen läpi.
"Hitto sä olet kuuma. Mutta miksi noin korkeat kengät? Olisit voinu olla mun kainalossa koko illan. "
"Just siksi."
"Tylsääää." Kieran marisi. No, jouduttiin tyytymään tähän.
"Tilasin taksin,joka ilmestyi jo ovelle, joten neiti kipittää nyt perässä sitten"

Yökerho oikein pursusi ihmisiä, kun kaksikko viimein asteli tummista ovista sisälle. Kieran alkoi välittämästi tsekkailla tarjontaa, kun taas neiti Aya suuntasi baaritiskille.
"Margarita." Aya lausahti ykstoikkoisesti baarimikolle, jonka katse viipyili neitokaisen rintavarustuksessa. Aya pyöräytti silmiään, muttei sanonut mitään. Teki mieli tirvaista toista, mutta annettakoon senkin nyt olla.
"Ja kaksi tequilaa sekä olut kiitooos" Kieran lisäsi ja iski setelin pöytään. Aya vilkaisi toista paheksuvasti ja koitti viestittää katseellaan ettei haluaisi juoda kovin paljon. No, Kieran ohitti katseen ja hymyili herttaisesti.
"Kerralla alas." mies lausahti ja kippasi shotin kurkustaan alas. Aya teki saman ja nappasi sitruunaa samalla suuhunsa. Milloinkohan hän viimeksi oli juonut. Ei voinut muistaa. Lasit napattiin mukaan ja siirryttiin istumaan tanssilattian vieressä olevan pöydän ääreen. Aya vilkuili kiinnostuneena tanssilattia, olisi ihana päästä tanssimaan.

Viimein lasi tyhjennettiin ennätysvauhtia ja siirryttiin iloisesti hymyillen tanssilattian kuhinan sekaan. Muuan blondi ilmestyi välittömästi Ayan viereen tanssimaan, joten Kieraninkin oli kaadettava olut kurkusta alas. Pitihän porkkanapää pelastaa perversseiltä, muuten Daniel tappaisi hänet.
"Mun nainen häivy" Lausahdettiin blondille, joka mulkaisi pahasti, mutta häipyi. Aya ei ollut moista lausahdusta kuullut, vaan tanssi innokkaasti musiikin tahdissa. Kieran hymyili, tämä tekisi niin hyvää.

Musiikki tuntui vain muuttuvan yhä menevämmäksi kerta kerralta, muttei se kuitenkaan tuntunut brunettea neitokaista haittaavan, eikä liioin tämän ystäviäkään. Jostain syystä hänellä oli hyvin vapautunut olo. Niin ja ennen kaikkea HAUSKAA. Sitä sanaa ei tullut usein käytettyä, varsinkaan äidin lähettyvillä. Taitoluistelu oli nautittavaa, samoin sellonsoitto, muttei sitä voinut luokitella samaksi tämän tunteen kanssa. Ne olivat hänen velvollisuuksiaan. Tämä ei ollut.
"Mä käyn hakemassa juotavaa, tuli ihan hirvittävä jano", huusi blondi musiikin läpi ystävilleen, jotka vain heiluttivat käsiään hyväksyvästi. Kun naisenalku sitten poistui paikalta, rohmusi Noelia Lindsayn kanssa tämänkin tilan tanssilattiasta kokonaan itselleen. Kaksinoloa ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä paikalle ilmestyi kaksi miestä, jotka tuppautuivat heti neitojen seuraan. Noelian hymy hyytyi asteen verran ja hän vilkaisikin Lindsayta, joka oli mielellään ottanut toisen herroista lähemmäs itseään. Selvästikin toinen herroista, joka oli selvästikin iskenyt silmänsä vielä toistaiseksi mukavan tuntuiseen Noeliaan, teki myös aloitteen ja tuli lähemmäs. Noelia ei siitä pitänyt. Ei lainkaan. Hän astui kauemmas miehestä ja käänsi selkänsä tälle, toivoen pääsevänsä riesasta mahdollisimman nopeasti eroon. Mies ei kuitenkaan tuntunut tajuavan hänen kiinnostuksenpuutettaan - taisi olla sitkeä sissi, joten laski kätensä neidon lanteille, joka käännähti ärhäkästi ympäri.
Juuri tämän takia hän ei miesten kanssa halunnut olla missään tekemisissä. Idiootit eivät ottaneet tajutakseen, vaikka nainen torjui jokaiset lähentely-yritykset useampaan otteeseen! Kaikki olivat samanlaisia sikoja, jotka eivät osanneet ajatella mitään muuta kuin itseään ja mielihalujaan!

"Painu helvettiin!" Noelia ärähti ja otti takapakkia, mutta epäonnekseen törmäsi johonkuhun ja kaatui tämän kanssa lattialle. Voi, kuinka noloa! Lattialta noustiin äkkiä - kunhan ensin huitaisiin ahdistelijan auttava käsi pois ja autettiin punapäinen tyttö ylös lattialta.
"Olen hyvin pahoillani..." pahoiteltiin kasvoille ilmestyneen häpeän punan kera. Oli tämäkin tapa törmätä uusiin ihmisiin.. Tällaiset tilanteet eivät sisältyneet hänen kasvatukseensa... Mutta hetkinen! Punapäinen tyttö näytti hälyttävän tutulta. Hän oli aivan varmasti nähnyt tämän koulussa ja kuullut yhden jos toiselaisia juoruja tästä. Nimi oli.... Joku A:lla alkava.... Aya... Gerrard. Se se oli!
Ruskeat silmät laajenivat hitusen hämmästyksestä. Tuo oli se tyttö, joka tunnettiin kerman keskuudessa riitapukarina!

Aya tanssi iloisena eikä välittänyt lainkaan ympärille kerääntyvistä perversseistä. Tämä oli tosin juuri se asia, mikä taas sai Kieranin hermostumaan. Niimpä tuo tarrasi äkkiä kiinni Ayan lantiosta ja rupesi tanssimaan tuon kanssa kahdestaan, mulkoillen muita miehiä halveksivasti. Aya kurtisti kulmiaan ja koitti vetäytyä kauemmaksi Kieranista.
"idiootti päästä irti." tuo murahti paheksuvasti ja tuijotti Kierania, joka väläytti valkean hymynsä viattomana.
"Miksi? "
"Koska mä en halua että sä pidät musta tolleen kiinni. Se tuntuu väärältä, painu helvettiin." Aya tiuskaisi ja vetäytyi kauemmaksi. Samalla hetkellä tyttö tunsi jonkun törmäävän häneen ja tottakai sitten seuraavassa hetkessä maattiinkin jo lattialla. Kieran katseli tapahtumaa kuin hidastettuna, kauhu jumittuneena kasvoilleen. Toinen tyttö nousi ylös vikkelästi, mutta Aya vaikutti typertyneen moisesta äkkinäisestä iskusta. Äskeinen tyrmääjä kuitenkin avusti porkkanapään ylös lattialta.

Ayan pää tuntui sekavalta. Ilmeisesti isku lattiaan oli ollut hivenen rajumpi kuin mitä oltiin odotettu... Tai sitten alkoholi auttoi asiassa vähän liikaakin. Niimpä meni hetki ennen kuin rekisteröitiin toisen anteeksipyyntö.
"Ei se mitään. Itte taisin kävellä sun alle." Mutistiin hienoisesti ja mulkaistiin Kierania,niinkuin koko törmäys olisi ollut pojan syytä.
"Aya tule." Kieran lausahti, mutta sai jälleen varoittavan katseen, joka tukki tummatukkaisen miehen turvan hyvin tehokkaasti. Porkkanapää sen sijaan hymyili iloisesti teilaajalleen. Kieran huokaisi ja astahti lähemmäs. Aya hymyili tuollekin nyt. Ihan kuin äskeinen mulkoilu olisi ollut vain pilaa.
"Olen Aya ja pyydän anteeksi jos kamppasin sinut. Ja tuo tuossa on Kieran, sitä saa potkaista jos se käyttäytyy typerästi. Yleensä se kuitenkin on tosi mukava." Okei, Aya oli kännissä. Selvinpäin tuo olisi ensinnäkin kehittänyt kaatumisesta hemmetinmoisen draaman, todennäköisesti hakannut tyrmääjänsä tai ainakaan tuo ei olisi kehunut Kierania TOSI mukavaksi.
"Tule tarjoan sulle drinkin. Ala tulla Kieran" Aya lausahti ensin tummatukkaiselle tytölle, joka näytti Kieranin mielestä jotenkin tutulta. Kieran hymyili toiselle ystävällisesti ja lähti sitten kävelemään Ayan perässä baaritiskille. Kerrankin mies osasi käyttäytyä, toisin aina kun tuo oli Ayan kanssa kahden jossain, pyrittiin käyttäytymään suhteellisen järkevästi.

"Olet siis Noelia. Ompas ihana nimi" Aya lausahti, heti kun he olivat päässeet vähän kauemmaksi tungoksesta. Kieran nyökkäsi, olihan tuo ihan samaa mieltä.
"Käytkö sä muuten Astonia?" Kieran kysäisi ystävällisesti ja istutti Ayan baaritiskillä olevaan tuoliin. Muuten tuo vielä hyvällä tuurilla kompastuisi noihin nilkantappajiin, kun innostuneena hypähteli paikallaan.

Noelia siirsi hermostuneesti hiuksiaan korvansa taa ja odotti punapään kilahtamista, valmistautuen samalla siihen, että saattaisi tänään menettää pari tuppoa hiuksia. Tai vielä pahempaa; saada selkäänsä. Joten Ayan reaktio oli sangen yllättävä, joka sai bruneten kohottamaan epäileväisesti kulmiaan. Hän ei nimittäin voinut uskoa korviaan. Kaikki, mitä hän oli kyseisestä henkilöstä kuullut, ei vastannut lainkaan tämän antamaa reaktiota äskeiselle törmäämiselle. Oliko Aya lyönyt päänsä? Vai oliko tyttö kenties nauttinut liikaa alkoholia?
Ja kaiken kukkuraksi punapää vielä hymyili hänelle ystävällisesti. Noelia vastasi hymyyn jokseenkin vaivaantuneesti ja toivoi, että pääsisi nopeasti pakenemaan paikalta vähin äänin. Koko yökerhoon lähteminen oli ollut suuri virhe. Tämä ei ollut hänen paikkansa, ei todellakaan.
"Ei se mitään..." lady vastasi hiplaten hameensa helmaa, "p-potkaista?" tummatukka katsoi hämmentyneisyyden ja hämmästyksen sekaisella ilmeellä lyhyttä tyttöä, joka oli antanut hänelle luvan potkaista tämän vieressä majailevaa miehenalkua. Nyt olivat kyllä maailmankirjat sekaisin, totisesti. Eihän kukaan voinut antaa lupaa lyödä toista ihmistä, eihän? Ruskeat silmät vilkaisivat Kieraniksi esiteltyä miestä, jolla Noelia loi nopean nenän nyrpistyksen.
Hienoa, lisää miehiä..

Juuri kun neiti luuli tilanteen ratkenneen, tarjoutuikin Aya tarjoamaan hänelle drinkin. Ennen kuin Noelia ehti edes sanoa kissaa, oli punapää jo lähtenyt liikkeelle, perässään Kieran. Turhautuneena puristettiin huulet yhteen ja polkaistiin lattiaa, jonka jälkeen lähdettiin puikkelehtimaan tanssilattialta tiskin luokse. Ei tämän näin pitänyt mennä.
Lopulta bruneten oli pakko esitellä itsensä, kohteliaisuuden nimissä, sillä olihan Ayakin esitellyt itsensä Kieranin mukaan lukien. Hänen nimensä sai kehuja puoleensa, joihin vastattiin kohteliaalla hymyllä. Kiitosten lausumiset eivät tuntuneet sopivan tähän hetkeen.
Sitten Kieran kysäisikin, kävikö hän Astonia. Noelia istahti tuolille ja siirsi hiuksiaan sivulle hienoisella ranneliikkeellä. Hänellä ei ollut kiinnostusta puhua miesten kanssa, joten mielessä käväisi jo tummatukkaisen aasialaisen huomiotta jättäminen, tuskinpa tämä nimittäin silloin enää haluaisi puhua hänen kanssaan.
"Kyllä käyn", vastattiin kuitenkin, tosin vastausta annettaessa katseltiin vieressä istuvaa punapäätä.

Kieran kohotti varovasti kulmaansa tajutessaan Noelian olevan hivenen kylmäkiskoinen häntä kohtaan. Aya sen sijaan ei huomannut mitään vaan tyytyi mulkoilemaan baarimikkoa kutsuvasti. Baarimikolla oli kuitenkin kädet täynnä työtä, joten kolmikko saisi nyt odotella hetkisen. Aya oli ilmeisesti lennossa, sillä tuon katse kierteli jälleen tanssilattiaa. Kieran pyöräytti silmiään ja kääntyi sitten katsomaan Noeliaa. Toinen vaikutti varautuneelta. No olikos se ihme, erään tietyn ruokala-välikohtauksen jälkeen Ayan seurassa jännitti yksi jos toinenkin.. Tai sitten tyttö jännitti Kierania, tosin siihen ei keksitty syytä.... Kieran vilkaisi ympärilleen ja huomasi muutaman tytön tuijottavan.. Silmää iskettiin täysin luontevasti ja saatiin tyttöporukka hihittämään.

Aya vilkaisi nopeasti Kierania, huomatessaan tytön sivuuttaneen tuon kysymyksen. Virnistys levisi Ayan kasvoille.
"Aijaa. Hauskaa, en kyl muista sua, mutta mä olenkin nauttinut jo muutaman alkoholipitoisen juoman.. Laitetaan sen piikkiin" Hihiteltiin toiselle.
"Häiritseeks ton läsnäolo sua?" Kysäistiin sitten kohteliaasti ja vilkaistiin sivusilmällä Kierania. Ennen vastauksen saamista toiselle todettiin, että olisi varmaan parempi painella ja pitkälle. Kieran virnisti.
"Oot sitten kiltisti.. Mä en halua Danielin vihaa mun päälle siksi että sä teet jotain väärää. " Kieran lausahti rennosti, joskin ääni värähti paljastaen ettei tuo todellakaan halunnut Danielin vihoja niskaansa. Se oli sen verran pelottava jätkä, että mieluummin pidettiin se tyytyväisenä.. Ja sen tyttökaveri kannatti myös pitää tyytyväisenä.
"Mä menen.. Tuun kohta takasi ja Aya hei.. Mä seuraan sua tuolta kauempaa" Kieran lausahti ennenkuin kääntyi Noelian puoleen.
"Pidätkö vähän silmällä sitä.. Suhun mä voin luottaa.. Tohon en." Ystävällisen hymyn jälkeen taputettiin Ayaa olkapäälle, Ayaa joka ei ollut älynnyt edes loukkaantua äskeisestä. Kieran vilkaisi toiseen vähän huolestuneena, mutta poistui kuitenkin paikalta.. Kohti niitä äskeisiä tyttösiä.

Aya saavutti viimein baarimikon katseen ja miekkonen saapuikin paikalle melkoisella vauhdilla.
"Mitä sais olla neideille?" Lausahdettiin ja tuijotettiin neitejä varsin kiinnostuneena.
"Mojito ja Noelialle mitä se haluaa.. Mä maksan" Aya kääntyi tuijottamaan uutta seuralaistaan hymyillen. Viimein toisen tilattua käännettiin selkä baarimikolle.
"No.. Ootkos sä täällä miesseurassa, miesseuraa metsästämässä vai ihan kavereiden kanssa?" Kysäistiin huolettomasti. Samalla ajatukset ajautuivat omaa tietään Danieliin.
"Mun oikea mies varmaan nukkuu jo... Siksi olen ton pällin kanssa." Lausuttiin rauhallisesti ja kallistettiin päätä nätisti vasemmalle.
"Tai siis joo toi on yks mun parhaista kavereista, mikä kertoo mun kaverien säälittävyydestä aika paljon. " Hymy. Ystävällinen sellainen, jostain syystä Aya nimittäin tykkäsi Noelian seurasta. Hämmentävää.

Ystäviä vilkuiltiin vaivihkaa olan ylitse, mutta ketään ei näkynyt. Minne ihmeeseen nuo oikein olivat livistäneet? Saivat olla varmoja, että tämä oli hänen ensimmäinen, mutta myös viimeinen kerta baarissa, se oli nyt täysin varmaa se. Lupasivat, että ottaisivat täyden vastuun HÄNEN viihtymisestään, ja oliko tämä sitä? Ei, ikävä kyllä. Ruskeat silmät paikansivat sitten hieman tuonnempana seisoskelevan blondin, joka oli turhankin innoissaan saadessaan miesseuraa. Liian innoissaan, jos Noelialta kysyttiin.
"Hienoa..." mumistiin, jonka jälkeen siirrettiin huomio jälleen vieressä istuvaan tyttöön. Joka nyt tarkemmin katsottuna oli.... Noh... Lyhyt... Pituutta toivat päätä huimaavat korot, jollaisia Noelia itse ei uskaltaisi - saati saisi käyttää ikipäivänä. Sitten vilkaistiin omaa asukokonaisuutta, joka oli huomattavasti synkempi, kuin Ayan, mikä ilmaistiin huulia mutristamalla. Seuraavalla kerralla Tate saisi valita värikkäämmän mekon, vaikkei nykyisessä mitään valittamista ollut- Ei kun siis hetkinen! Mihin hän uutta mekkoa tarvitsisi, kun ei edes seuraavaa kertaa tulisi?

Ayalle nyökäytettiin ymmärtäväisesti päätä. Hänellä itsellään ei ollut minkäänlaista kokemusta alkoholin suhteen, joten ei voinut muuta kuin nyökäyttää päätään. Tällä kertaa ymmärryksen rintaääni pysyisi vaiti. Mutta jos nyt muisteltiin yhtään biologian ja terveystiedon tunteja, olivat ne osoittaneet, että alkoholi ja muut päihteet eivät olleet suositeltavia. Paitsi alkoholi pienenä määränä silloin tällöin edisti terveyttä.
Daniel? Noelia pyöräytti nopeasti silmiään ja ryhtyi kaivelemaan mielensä perukoista kyseisen herran koko nimeä ja tätä mahdollisesti koskevia juoruja. Sen hän muisti heti, että Aya seurusteli sen nimisen miehen kanssa, joka kuului heidän koulunsa kapinallisiin. Ellei sitten kyseessä ollut joku toinen Daniel. Olihan Danieleita enemmän kuin yksi. Hmmm... Daniel Mathwes, kolmasluokkalainen... Niin se vankilakundi joka sai tuomion pahoinpitelyistä....
Brunette katsahti sitten Kieraniin, joka ilmoitti jättävänsä Ayan hänen vastuulleen. Ja sitten tuo suuntasikin tyttöporukan luokse. Toivottavasti hän ei tulisi törmäämään SIIHEN Danieliin tänään. Kapinalliset eivät muutenkaan olleet kovin hyvää seuraa, ainakin niin hän uskalsi uskoa.

"Amm..." sanottiin mietteliäästi ja katsottiin hetken baarimikkoa, kunnes keksittiin vihdoinkin, mikä olisi parhain vaihtoehto, "Coca-Colaa, kiitos." Jääkuningattaren tilauksen kuullessaan baarimikko nosti hivenen kulmaansa, mutta pysytteli hiljaa ja ryhtyi väsäämään neideille näiden tilaamia juomia.
Ayan esittäessä seuraavan kysymyksensä, ei Noelia voinut kuin katsoa tuota oudoksuen. Ei sillä, että kysymys olisi ollut jotenkin outo tai vaikeasti ymmärrettävä, ehei, vaan se, että Noelialle oli päivän selvää se, että baariin tultiin viettämään seuraa ystävien kanssa, sillä tämä oli hänen näkemyksensä. Se katse kuitenkin loihdittiin nopeasti pois kasvoilta ja siirrettiin katse tanssilattiaan. Hieman tavallisimpien ihmisten aivoilla ajateltuna baari tarkoitti muutakin kuin ystävien kanssa hauskanpitoa.
"Ystävien seurassa, jotka häipyivät jonnekin." neiti vastasi ja kasvoilla käväisi pieni hymyn tapainen. Pitkiä ripsiä räpäytettiin pariin otteeseen, ennen kuin rintamasuunta käännettiin takaisin Ayaan.
"Niin olisin minäkin kauneusunillani, jos minua ei oltaisi raahattu tänne", jopa pieni naurahdus pääsi karkaamaan tytön huulilta. Asia oli kuitenkin erikseen, kuulostiko se teennäiseltä jonkun toisen korviin, sillä Tate oli monesti jaksanut huomauttaa sisarelleen tämän naurun epäaitoudesta, vaikka todellisuudessa se oli hänen todellinen naurunsa.
"Kukaan ei ole täydellinen, vai mitä?" ja käännyttiin ottamaan vastaan baarimikon tarjoama juoma, josta otettiin heti pieni kulaus.

Aya kohotti vähän kulmaansa Noelian vastaukselle. Jotenkin hän sai tytöstä sellaisen kuva, ettei neiti viihtynyt baarin ihmistungoksessa. Tai ainakaan tuo ei pitänyt ajatuksesta miesten metsästys. JA se jos mikä oli varsin hämmentävää. Ayan mielestä, tosin ei neiti itsekkään ollut pidempiaikaisia miehiä metsästänyt, ennen kuin nykyiseltä oltiin murjoa nenä tohjoksi. Sitten siitä jossain vaiheessa oli kehittynyt se epämääräisen onnistunut parisuhde. Mikä hämmensi neiti sitoutumiskammoa edelleen aika huikeasti. No, ehkä olisi vain oltava tyytyväinen ja tukittava naama, niin kaikki voisivat olla onnellisia.

"Hmmmm. Valitsit ilmeisesti väärät kaverit, ko ne antaa sun ilman kyselyjä siirtyä mun mukaan... Tai sitten ne pelkää mua... " olankohautus, kumpikin oli täysin normaalia käytöstä astonin koululaisilta. Ihmiset tulivat baariin, lupasivat huolehtia, kuuma kolli menee ohitse ja vie kaiken huomion. Tai sitten Aya vain oli liian uhkaava, että kaveri raahattaisiin pois tuon seurasta. No, ei haitannut neitiä. Tosin, nyt porkkanapää oli sen verran alkoholin vaikutuksen alaisena, että tuon viha ja taistelukyky ketään vastaan oli nollassa. Ensinnäkin motoriikka ei todellakaan ollut niin hyvässä kunnossa, että sen hallinta olisi kestänyt toisten turpaan vetoa. Ei Ei ja Ei. Sitä paitsi alkoholi ja Aya yhdessä olivat takuuvarmasti hyväntuulinen yhdistelmä. Tämä oli myös yksi syy siihen, miksi Kieran jaksoi raahata Ayaa välillä baareihin. ”Relaamaan.”

Ayan katse kiersi baaria ja tietenkin jumittui muutamaan silmiä miellyttävään ilmestykseen. Täysin luonnollista kaiketi. Katsoa sai, muttei koskea ja sitä rataa. Pian katse kuitenkin tylsän kierroksen jälkeen palasi Noeliaan. Sen siitä sai kun poikakaverin ulkonäkö miellytti liikaa, toiset kundit näyttivät kerrassaan tylsiltä. Juuri kun Aya oli kysäisemässä jotain tanssimisesta Noelialta, tunsi neitokainen käden polvellaan.
”Hei söpöläiset” Kolme selvästi yli parinkympin olevaa kundia tuijotti neitejä typerästi virnuillen.
”Okei, sun naamas kieltämättä on yhtä kuvottava, ko toi äskeinen lausahdus” Aya tiuskaisi ja mulkaisi poikia murhaavasti. Lausahtajan kaverit nauroivat huvittuneina. Lausahtaja itse ei vaikuttanut yhtä innostuneelta Ayan sanoista.
”Voitte jatkaa tohon suuntaan. Tytöt jotka näyttää meiltä, ei harrasta poikia jotka näyttää teiltä.” Aya jatkoi kylmän totuuden valaisemista. Baarimikkoa selvästi nauratti, tuo nimittäin iski silmää Ayalle, virnisti ja marssi palvelemaan asiakkaitaan. Aya käänsi tämän jälkeen huomionsa täysin Noelleen, joten pian jätkät jatkoivatkin matkaa.
”Tän siitä saa ko istuu tyttöjen kesken. Pitäs aina olla joku pelottavan näkönen kundi mukana, noi limanuljaskat ei sillon uskalla lähestyä.. Ikävä kyllä Kieranistakaan ei ole siihen” Mutistiin kyllästyneenä ja hörppäistiin juomaa.

Neiti nyrpisti nenäänsä kokiksen maulle laskiessaan lasin takaisin tiskille. Se ei maistunut aivan siltä, mitä hän oli uskaltanut odottaa; siltä tavalliselta kaupasta saatavalta pullojuomalta, joka sisälsi äidin mukaan järkyttävän määrän kaloreita ja taitoluistelijan painajaisen eli sokeria. Tämä juoma kuitenkin maistui jonkin sortin viemärilitkulta. Ei sillä, että hän olisi koskaan sellaista maistanut, mutta se tuntui tällä hetkellä osuvimmalta kuvaukselta. Tosin mitä voikaan olettaa paikasta, jossa keskitytään kaupittelemaan alkoholia, eikä roskaruokaa kuten McDonald'sissa?
Baarimikko oli näyttänyt huomanneen hänen ilmeensä ja näytti hivenen loukkaantuneelta, johon Noelia vastasi noloksi muuttuneella hymyllä ja otti kohteliaisuus syistä vielä yhden huikan juomastaan. Joka tuntui maistuvan kerta kerralta pahemmalta..

"Tuosta en tiedä, mutta oikeastaan tiesin alusta alkaen, että tulisin jäämään oman onneni nojaan", Noelia totesi joksenkin happamalla äänensävyllä ja tähyili uudemman kerran ystäviään, muttei näitä edelleenkään sattunut osumaan näköpiiriin. Hän jo alkoi vähitellen uskoa, että hänet oli unohdettu ja tytöt olivat siirtyneet miesseuransa kanssa aivan toiseen paikkaan. "En tullut tänne miesten hakuun, kuten ystäväni, joten taitaa olla aika luonnollista, että jään muusta porukasta. En vain ole koskaan ennen ollut tällaisessa paikassa, joten lähdin mukaan 'riskeistä' huolimatta."
Kyllä, hänen äitinsä oli turhankin tarkka tyttärensä seurasta saati siitä, minne tämä oli aina lähdössä. Harvoin tuli yhtä otollisia tilaisuuksia kuten tänään, että luisteluharjoitukset oli peruttu ja hän voisi käyttää aikansa johonkin muuhun kuin jäällä rehkimiseen. Hän voisi käyttää aikansa juuri siihen, johon hän ITSE halusi. Ei siihen, mitä äiti halusi. Siinä mielessä Noelia olikin kateellinen veljelleen; Tate sai huidella aivan missä halusi, eikä ollut ikinä ollut yhtä tiukassa talutushihnassa kuin hän - jos velipojalla edes sellaista oli koskaan ollutkaan. Äiti oli aina ollut sitä mieltä, että miesten kasvatukseen ei tarvinnut satsata yhtä paljon kuin naisten, miehet oppisivat itse, naiset eivät. Jossa ei ollut Noelian mielestä mitään logiikkaa. Ja tavallaan jo rouva Dixon oli luovuttanut esikoisensa suhteen. Sitähän se vain merkitsi.

Ladyn olemus terästäytyi heti, kun havaitsi parin miehen lähestyvän heitä. Selvästi iskemismielessä, miksi muuten tuon näköiset kammotukset tulisivat häntä ahdistelemaan?
Söpöliinit - kutsumanimi kuulosti Noelian korvissa puistattavalta ja veti hänen ihonsa kananlihalle. Hyrr... Hyi olkoon, että hän vihasi vieraiden miesten käyttämänä noita joidenkin mielestä hellyyttäviä, imartelevia kutsumanimiä. Hetken hän olikin jo aivan valmis nappaamaan kokiksen mukaansa ja lähtemään karkuun miehiä jättäen Ayan täysin yksikseen näiden kanssa, mutta onneksi punapää oli hyvinkin tilanteen tasalla ja hääti parilla lausahduksella ahdistelijat tiehensä.
"Uskoisin, että sama asia olisi isoveljeni Taten kanssa. Hän on sen verran.... ammm... kiltin näköinen, ettei kukaan ottaisi häntä tosissaan." kommentoitiin asiaa kropan siirtyessä niin sanotusta hälytystilasta normaalitilaan. Hieman kauempana palloilevaa Kierania vilkaistiin, mutta nopeasti tämän touhuille pudisteltiin päätä ja katse siirrettiin omaan seuralaiseen.
"En olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta niin kuin jo totesit, olisi hienoa, jos seuranamme liikkuisi mies. Ei tarvitsisi joka kerta tulla keskeytetyksi noiden rumilusten takia."

//Tudum ja eipä vieny hirveesti eteenpäin, mutta ei voe mittee xD