Some people call him an evil man, let him introduce himself real good (K18)

- otsikko jännä vaihteeksi Mötley Crüeta~ Wrai & Matt -

Tuo suorastaan discomainen tunnelma huvitti Viviania. No, porukka kaikeksi onneksi oli enemmän hänen kaltaistaan, kun mitään hienostelevaa nirppanokkaa. Paikalta siis löytyi useampikin pitkätukkainen kundi ja lyhyt tukkainen tyttö, värejä ja nahkaa. Yhden saksaa solkottavan keesipään nahkahousut saivat aikaan naurahduksen, poika kuitenkin katosi pian punatukkaisen, tatuoidun tytön kainaloon, joten se siitä toivosta sitten.
Poika, jonka pitkät ruskeat hiukset roikkuivat vapaina, oli sonnustautunut löysiin maastohousuihin panosvyöllä ja useammilla ketjuilla. Musta toppi oli raadeltu täyteen viiltoja, kaulassa niittipanta ja muutamia ketjuja. Silmissä mustaa, kyynärvarteen sidottuna liekkikuvioinen huivi.
Utuinen, alkoholin sumentama katse seuraili ihmisiä hänen ympärillään. Välin pöydällä lepäävä kolpakko kohotettiin vinon hymyn valloittamille huulille. Vivian River näytti hyvältä ja tiesi sen. Tai näytti hyvältä, jos sattui pitämään 'hänen kaltaisistaan' kundeista ja se tietäminen nyt meni alkoholin sumentaman mielen piikkiin.

Tänä iltana poika oli valikoinut paikan, jossa olisi tänään elävää musiikkia. Joku hooseeta vetävä bändi. Nimi ei ollut jäänyt mieleen, mutta HC punk kuulosti mielenkiintoiselta. Loput kolpakon sisällöstä kumottiin alas kurkusta. Pöytänsä kohtalosta piittaamatta poika lähti kohti baaritiskiä saadakseen juotavaa.

Matt asteli sisälle baariin tai clubiin. Millä nimellä paikkaa edes nimitettiin. Punkkari ei yleensä vaivautunut menemään sellaisiin kalliiden hintojen takia. Hän piti kotibileistä ja ne olivat hänen paikkansa. Tänään hän oli kuitenkin tehnyt poikkeuksen ja mikä olikaan siihen syy? Alkoholin tuska! Matt oli ollut kävelemässä kadulla ja tämä paikka oli sattunut tulemaan ensimmäisenä vastaan. Niinpä punkkari oli talsinut sisälle. Meikatut silmät katselivat ympäriinsä. Hän ei tiennyt pitikö paikasta vai vihasi. Yleensä häntä rupesi ärsyttämään jopa samantyyliset ihmiset kuin hän. Toisilla kun oli kalliit vaatteet ja hänellä samat vanhat ruttanat. Oma ikivanha The Clashin-paita koristi yläkehoa ja jaloissa oli vanhat tutun mustat risaiset pillifarkut ja kenkinä mustat kantapäistä auki olevat converset. Ne olivatkin ainoa kallit asia mitä hän omisti.

Poika talsi läpi ihmismassan ja suoraan baaritiskille.
"Vodkaa..." Hän totesi sitten vain miehelle tiskin takana. Tuo katsoi häntä kysyvänä ja Matt katsoi toista tympääntyneenä takaisin.
"No mitä?!?!" Hän älähti sitten, kun miespuolinen baarimikko ei tehnyt elettäkään liikkumiseen.
"Minkälaista saisi olla ja otatko jotain lantrinkia sen kanssa?" Tuo kysyi ja yritti selvästi olla kohtelias. Matt kuitenkin mättäsi setelin pöytään.
"Anna 0.2 lasissa, raakana ja pidä rahat, kun kumminkin mariset, ettei niin saa sitä antaa." Punkkari mutisi toiselle ja katsoi sitten lavaa. Ilmeisesti täällä olisi tänään bändi soittamassa. Toivottavasti ei mitään kamalaa. Tosin, tuskin Matt pitkään täällä viihtyisi. Matka jatkuisi kotibileisiin, niin kuin aina. Toivottavasti tällä kertaa ei pitäisi mitään sankaria leikkiää.

Päätään pyörittelevä baarimikko ojensi pojalle lasin, joka sisälsi kirkasta alkoholia ja Matt otti sen pienesti nyökäten. Oli hän kalliin summan tästäkin maksanut, mutta sai nyt luvan olla.

Baaritiskille vain muutaman metrin päähän Vivianista iskeytyi jätkä, joka rupesi samantien räkkyämään. Vinohymy Vivianin huulilla vain syveni. Tuossa pojassa oli tyyliä hänen makuunsa... Alkoholi oli sumentanut ajatuksia senverran, että itsesuojeluvaisto oli ihan olemattomasta päästä, kyky kylläkin vielä tallessa.
"Jätkää taitaa ottaa päähän", Vivian hymähti, jokseenkin sarkastiseen sävyyn pojan saadessa alkoholinsa. Nappisilmien paljonpuhuva katse tarkisti punkkarin kropan läpi, kunnes silmät suunnattiin baarimikkoon jolta pyydettiin lemonginiä. Mies vilkaisi kysyvästi, odotti kai Vivianinkin tahtovan sen lantraamattomana. Poika pudisti hieman päätään, joten sai giniinsä spriteä.

Pitkätukkainen gootihtava otus jäi taas katselemaan tuon punkkarin suuntaan. Virne leikitteli kasvoilla, mitä hävittävää hänellä muka oli? Poika sipaisi ruskeita hiuksiaan.
"Kelpaako seura?", poika kysäisi kepeästi juomastaan siemaisten.

Matt joi hörpyn vodkastaan. Ei hän kyllä edes pahemmin sitä maistanut. Kieli oli turtunut jo vuosia sitten alkoholista. Sitten katse käännettiin poikaa hänen vierellään. Tuo todella puhui hänelle.
"Mikä minua päähän ottaisi?" Punkkari kysyi sitten ja ohitti toisen sarkasmin. Hän tahtoi nyt vain humalaan. Matt joi toisen kulauksen ja kuunteli sitten miten äskeinen poika teki myös tilauksen. Vielä yksi kulaus otettiin ja sitten kysyttiin baarimikolta kelloa.
"No voi vittu..." Matt marisi sitten, kun se olikin aivan liian vähän. Ei bileisiin kannattanut mennä ennen yhtä. Ei siellä mitään tapahtuisi. Tosin koska oli perjantai, bileisiin varmasti oli eksynyt myös sakkolihaa. Nuorilla tytöillä kun ei ollut lainkaan itsesuojeluvaistoa ja Mattia inhotti pojat, jotka käyttivät sitä hyväksi.

Pojan ajattelun keskeytti kuitenkin sama poika, joka oli tilannut lemonginiä ja vieläpä lantrattuna.
"Siis...Mitä?" Matt kysyi ja käänsi katseensa kulmat kohonneina poikaan. Tuo oli kai jonkin sortin goottihevari tyyppi. Matt ei tuntenut pahemmin tuon näköisiä ihmisiä. Mutta eipä hänelle kukaan koskaan ollut tullut seuraakaan tarjoamaan. Varsinkaan poika! Vaikka eihän punkkari edes tiennyt millaista seuraa tuo tarjosi.

"En mä nyt noin vaikeaselkoinen kuvitellut olevani", Viv tokaisi pyöräyttäen ruskeita nappisilmiään dramaattisesti. "Kysyin, että saako sulta persettä", poika tokaisi pokkana vilkaisten punkkaria kuin olisi ollut ihan tosissaan siemaisten Lemon Giniään. Osittainhan hän tosissaan olikin, mutta toisempa ei tarvinnut sitä vielä tässä vaiheessa tietää.
Viv pyöräytti tottuneella eleellä hiuksia kasvojensa edestä ja kysymystään toistamatta oli jo päättänyt lyöttäytyä seuraan. Jos toinen siitä kimmastuisi osaisi pitkätukka kyllä itseään puolustaa, sitäpaitsi tuollaisesta rottamaisesta, hontelosta pojasta tuskin olisi saamaan jäntevää Viviania sairaalakuntoon. Toisaalta, mistäs sitä koskaan varmaksi tiesi.

"Sinuna muuten haihtuisin pian ilmaan. Ainakin ennen kun mä pääsen humalaan", pitkätukka tokaisi poissaolevan oloisena katse jossain seinässä. Kyllähän tuosta huomasi, ettei tila enää pelkkä pikkuhiprakka ollut. Sammuminenkaan ei toisaalta vielä ollut suunnitelmissa. Ennemminkin se jo mainittu perse, ja tuo punkkarijätkä vaikutti varteenotettavalta naimakumppanilta. No, Vivian oli kani, erittäin kiimainen uroskani. Ainakin kun jotain oli tullut otettua, yleensä myös oli. Yritti poika itselleen väittää kuinka paljon vain tahtoi, ettei harrastanut yhdenyön juttuja, totuus oli täysin toinen.

Mattin silmät suurenivat hieman, kun toinen sitten ilmoitti kysyneenä persettä. Oliko tämä nyt vitsi? Vieraan kasvoista ei kyllä voinut sitä asiaa lukea. Punkkari joi hörpyn lasistaan ja vilkaisi sitten hieman Lemongin poikaa.
"Sä oot ainakin suorasanainen, jos ei muuta. Toivon tuon kuitenkin olleen vitsi." Matt huomautti ja joi pari hörppyä lisää. Millaista porukkaa täälläkin liikkui? Oliko Mattissä jokin homomagneetti? Kaikki yrittivät käännyttää hänestä umpihomon ja poikiinhan hän ei koskisi. Ei niin millään. Omaa juomalasia katsottiin. Perkele. Sehän olisi muutaman hörpyn jälkeen jo tyhjä. Kohta sitten humahtaisikin päähän. Poika kun oli onnistunut jotenkin laihtumaan viisi kiloa muutamassa viikossa ja se tuntui aikamoiselta erolta alkoholia juodessa. Pitäisi kai muistaa syödäkin joskus.

Pojan katse ajautui takaisin pitkätukkaiseen, kun tuo puheli ja kehotti häntä lähtemään ennen kuin tuo olisi humalassa.
"Tiiätkö. Mä en ymmärrä yhtään sun puheitas. Enkä minä ole vielä pariin tuntiin mihinkään menossa. Paitsi tupakalle." Hän huomautti hieman napakasti. Matt ei pitänyt siitä, kun ei ymmärtänyt ihmisten puheita. Se teki olon typeräksi. Poika kaivoi tupakkatarpeet farkkujensa taskuista ja alkoi kieppaamaan sitä näppärästi, vaikka humala alkoikin tuntua jo hiipivän.

"Ainahan sitä saa toivoa", Vivian tokaisi. Jos olisi kysytty suoraan oliko hän tosissaan, vastauskin olisi ollut suora. Ehkä vielä rehellinenkin, mutta mistäpä sitäkään tiesi. Hän olisi saattanut hetken mielijohteesta väittää miltei mitä vain. Vivian vilkaisi toisen pojan miltei tyhjää lasia ja huokaisi silmiään pyöräyttäen.
"Pistä pojalle toinen samanlainen", Viv huikkasi baarimikolle heilauttaen sormissaan taskustaan kaivettua seteliä. Ei hän mikään porvari ollut, mutta hänen ottovanhemmillaan kyllä oli rahaa. Tuskimpa nuo tiesivät sillä Viviania juottavansa, mutta kyllä heiltä aina hieman ylimääräistä pojalle löytyi. Ja koska Vivian oli huomaavainen ja läheisrakas persoona auttoi hän nyt vähäosaisia. Oma Lemongin kumottiin myös, muttan uutta ei tilattu. Hän tahtoi olla edes hieman niskanpäällä kokoajan ,eikä se aina välttämättä onnistunut jos oli ottanut sen yhden ratkaisevan liikaa.

"No, mä en ala selittämään sen selkeämmin", poika tuhahti. Punkkaripoju saisi syyttää yksin itseään sitten aamulla.. Pieni kieroutunut hymy käväisi kalpeilla kasvoilla. Ehkä Viv oli hieman liiankin ilkeä. Katsellessaan toisen tupakan kasaamista, alkoi pitkätukankin tehdä mieli röökiä. Ja sillehän ei yksinkertaisesti voinut mitään, että valmis syöpäkääryle ei korvannut itse käännettyä. Mielihalunsa poika yritti kyllä hillitä, sillä tiesi itsekin kuinka ärsyttävää se oli jos joku tuntui tekevän samat jutut perässä. Viv noukki kuitenkin taskustaan askin heittäen tupakin huulilleen. Se hyvä näissä paikoissa oli, että polttaminen sisällä oli ihan ok.
Taskusta kaivettioin stendari, jonka liekillä sytytettiin tupakk ipojan huulilta. Liekkiä tarjottiin myös toiselle pojalle.

Mattin kulma kohosi korkealle, kun viereinen poika tarjosi hänelle uuden vodkan. Eipä hän valittaisi. Ilmainen juoma kelpaisi aina. Nopeasti se olikin edessä ja samaan aikaan tupakka oli saatu valmiiksi. Se nostettiin huulille ja samantien vieressä olikin jo sytkäri tarjolla. Matt vain mumisi jotain ja sytytti sillä omankin tupakkansa. Mikäköhän tapaus tuo oli olevinaan?
"Kiitti vodkast." Hän totesi sitten ja veti savua keuhkoihinsa. Ensimmäinen tuntui aina niin hyvälle. Humala painoi silmiä ja katseen annettiin kiertää ympäriinsä. Yhtään nättiä tyttöä ei näkynyt. Pari kiinnostavan näköistä poikaa, mutta... No, Matt ei kiinostunut pojista. Ne kiinnostuivat hänestä.

Poika poltteli tupakkaansa ja katsoi sitten pitkähiuksista poikaa. Pitäisikö tuon kanssa nyt puhua jotain? Olihan toinen tarjonnut ja laittanut tupakaksikin samaan aikaan...Matt yskäisi hieman. Hän ei ollut hyvä tällaisissa tilanteissa. Ei niin yhtään. Tuokin oli ihan okn näköinen miespuolinen. Pitkät hiukset olivat vaan omituiset. Mattistä sellaiset kuuluivat tytöille.

Vivian hymähti pienesti vilkaisten punkkaria tuon kiittäessä pitkätukkaa juomastaan. Sillä ei ollut syytä kiittaa, räkäkänniinhän viv yritti toista vain juottaa. Omaksi ilokseen. katse siirtyi selaamaan tyyppejä klubilla. Kehenkään Vivian ei kiinnittänyt huomiotaan erityisesti, niin ja kaikki varteenotettavan näköiset näkyivät roikkuvan jo muiden käsipuolissa. Surullista sinänsä ja tuosta punkkarista ei voinut vielä sanoa mitään. Paitsi sen, että tapaus oli erittäin labiili. Ei, Viv ei tosiaan osannut sanoa. Mahdollisuudet olivat tuskin edes puolessa.

Toisen yskäisy sai nappisilmät siirtymään mustatukkaan päin, toinen kulma kohosi hieman. Tahtoiko se jotain? Kykenisikö pitkätukka miellyttämään punkkaria millään tapaa..?
"Sano vaan, en mä pure", poika tokaisi puhaltaen savut ulos. "Välttämättä."

Matt naurahti hieman pojalle, joka kehotti häntä sanomaan mitä oli sanomassa. Ja vihjailihan tuo jotain puremisestakin.
"En minä ol-" Poika aloitti, mutta hiljeni, kun tajusi tutun blondin tytön kulkevan ohi. Tuo oli lyhyt. Tuskin 165 ja laiha kuin mikä. Kasvoista oli paistanut liiallinen huumeiden käyttö ja käsivarsissa olivat pahan näköisinä piikityksen jäljiltä. Hymy Mattin kasvoilta katosi ja muuttui ennemminkin irvistykseksi.
"Voi vittu..." Hän totesi ja joi kerralla uuden lasinsa miltei tyhjäksi. Ruokatorvi varmaan paloi, mutta sillä ei ollut väliä. Onneksi tyttö ei ollut huomannut häntä.

"Jos mä sitten keksin jotain sanottavaa." Poika totesi sitten, kun tyttö oli kulkenut ohitse. Katse käännettiin poikaan ja tupakasta vedettiin pari ahnasta vetoa.
"En minä kyllä mitään juteltavaa keksi. Harvemmin menen juttelemaan kenellekään.." Matt myönsi sitten rehellisesti ja naputti hieman hermostuneena sormillaan pöytää. Ei ehkä olisi kannattanut juoda niin paljoa kerralla. Kohta hän menisi seiniä pitkin.
"No. Miten vaan. Mun nimi on Matt." Punkkari totesi lopulta ja ojensi tupakatonta kättään pitkätukkaa kohti.

Vivian ei oikein tahtonut känniseltä mieleltään pysyä perässä toisen pojan tekemisissä ja ajatuksissa. Se oli kuitenkin ihan ok, kunhan asian ei antanut häiritä. Huomio kääntyi hetkeksi samaiseen blondiin, jota mustatukkainen taisi kirota. viv vain kohautti olkiaan, huomio siirrettiin toiseen.

"Keksi pois vain", pitkätukka hymähti toisen sanoille. Ei se niin vaikeaa loppujen lopuksi ollut. Ei sitä tarvinnut kuin avata suu niin sanat juoksivat itsestään ulos. Ainakin Vivianin tapauksessa ja ennen kaikkea silloin kun pojalla sattui olemaan humalatila päällä.
"Ok. Ei se tosin niin vaikeaa ole", Viv kertoi imien sätkäänsä ohimennen jatkaakseen taas juttuaan. Poika kerkisi vain avata suunsa kun toinen päätti aloittaa esittäytymällä. Helvetin hyvä alku, sitä ei pystynyt mennä kieltämään. "Vivian", poika kertoi oman nimensä pienen hiljaisen hetken jälkeen. Hän saisi luultavasti tälläkin kertaa kuulla vinon kommentin siitä kuinka omisti tytönnimen. Eipä poitsu osannut sellaisesta kuitenkaan suuremmin murehtia, mielipiteensä kullakin.
Pitkätukan nappisilmät vilkaisivat toisen käteen kohottaen hieman kulmaansa. Hän tarttui siihen itse vasta viime tipassa, kun olisi vasta tajunnut minkä tähden Matt sitä hänelle ojensi.

"Kerro nyt ihmeessä lisää, niin mun ei tarvi levitellä luurankojani ympäriinsä", poika hymähti pureskellen tupakkinsa filtteriä. Joskus vain sattui tulemaan sellainen olo, että oli saatava vain purra jotain tai jotakuta.

Punkkarin toinen kulma kohosi taas vaihteeksi, kun toinen sanoi nimensä. Hän ei kuitenkaan kysynyt siitä pahemmin. Ehkä se oli vain lempinimi pitkän tukan takia. Vivianhan oli tytön nimi?
"Luurangot on mielenkiintosempia, ku mikään mun kertoma." Matt virnisti sitten ja kääntyi nyt kunnolla toisen puoleen. Ehkä toisesta voisikin saada jonkinlaista juttu seuraa...Ja ehkä muutakin? Ei! Ei muuta! Matt pudisti hieman päätään itsekseen ja joi lasinsa tyhjäksi. Tupakkakin tumpattiin pöytään ja heitettiin lähellä olevaan tuhkakuppiin.

"Mikäs sut toi tänään baariin?" Punkkari kysyi sitten aloittaen jonkinlaista keskustelua. Eiköhän se tästä alkaisi luonnistua, kun alkoholi vereen nousisi pahasti. Tosin, jos toinen oli yhtään miehiin päin. Niin sänkyyn tästä päädyttäisi. Sitä Matt aivojensa perimmäisessä lokerossa toivoi, mutta lähemmäs ajatus ei pääsisi ihan heti.

"Tuskimpa vain. Sitä normaalia lastenkoti paskaa, jota kuulee joka toiselta", Vivian tuhahti pyöräyttäen silmiään. "Vähemmästäkin sitä saa traumoja, mähän siis olen herkkä ja epävarma lapsi", Viv naurahti. Tasan ei ollut... Tai oli hän joskus ollut, mutta siitä oli tullut jonkin verran kehityttyä sosiaalisempaan suuntaan.

"Viina, mä kaipasin jotain... Vaihtelua. Kotona on sen verran teatraalista menoa päällä, ettei sinne voinut jäädä", poika kertoi nappisilmiään pyöräyttäen. Nikita oli taas sortunut myymään itseään, koska se oli muka ollut välttämätöntä. Tietenkin Terrell oli saanut tietää siitä ja heitteli tavaroita seinille muristen epämääräisyyksiä. Albiinon oli hankala purkaa itseään, kun ei tahtonut tai osannut pukea ajatuksiaan sanoiksi. Terrell kun ei puhunut lainkaan, ei ollut puhunut sen jälkeen kun oli kuuden.
"Entä sä, mikä sut tänne tuo?"

Matt naputteli edelleen hieman hermostuksissaan sormiaan. Tieto siitä että exä oli samassa paikassa sai hänet hermostuneeksi.
"Ai minä?" Hän toisti hieman hölmönä. Ei hän ollut osannut odottaa kysymystä takaisin.
"Noooh. Bileisiin olen matkalla ja pohjat oli tarkoitus vetää täällä. Tosin, nyt kun sinä tarjosit minulle toisen, niin taidan joutua jättämään bileet väliin." Poika kertoili ja naksautti pari sormeaan.
"Paitsi että seuraa kyllä tahtoisin täksi yöksi löytää. Pakko siis kai sinne bileisiin on lähteä." Matt virnisti ja vilkaisi hieman uudelleen ympärilleen. blondi tyttö oli vikittelemässä jotain hevaria. Voi vitut sen naisen kanssa...

Punkkari tuhahti ääneen ja harkitsi todella lisää tilaamista. Silmät kuitenkin tuntuivat harittavan niin vahvasti, että juomat päätettiin hetkeksi unohtaa.
"Tahotko lähtee mun kanssa käymään pihalla? Pakko saada puhasta ilmaa." Matt kysyi sitten katsoen Viviania. Poika saisi kyllä luvan tulla mukaan.

Vivian naurahti sävyisän huvittuneena. "No sinä."
Goottipunkkari pyyhkäisi kevyesti levinnyttä kajalia sormellaan samalla kun kuunteli Mattin suunnitelmia.
"Sepä varsin harmillista", viv tokaisi neutraalilla äänellä, josta kyllä huomasi ettei tuo osannut olla lainkaan pahoillaan aiheuttamastaan harmista. Toisen kertoessa, että tahtoi seuraa yöksi Vivian hymähti. Ei hän aikonut itseään enää niin räikeästi tyrkyttää kun alkuun, siolloin oli pitänyt saada huomio osakseen. Ja nyt tuon pojan huomio näytti ainakin osittain keskittyneen Vivianiin. Hyvin siis meni, ainakin näin alkuun.
"Ihan vinkkinä, ettet sä kovin pitkälle enää tossa kunnossa liihota, lintupoika", Vivian hymähti.

Kysymys sai toisen kulman hivenen kohoamaan ,huulille loihdittiin toispuoleinen hymy. "Mikäs siinä", poika huokaisi tarraten omalla luvallaan Mattia käsivarresta ja kiskaisi peräänsä. Ehkä hieman liiankin nopeasti.

Matt nousi hieman hämillään ylös, kun toinen oli kiskaissut hänet käsivarresta peräänsä. Toinen taisi siis todella lähteä pihalla käymään. Punkkari irroitti toisen käden käsivarrestaan ja kietoi oman kätensä Vivianin lantion ympäri. Jalat eivät olleet mitkään tukevimmat enää.
"Saat olla tukipuuni." Matt naurahti sitten. Paskat se täysin sitä oli. Punkkari oli tahtonut päästä vain koskemaan toista poikaa hieman. Julma tosi asia. Sitä ei tosin toiselle kerrottaisi.

Pihalle päästyään, Matt ei vieläkään irroittanut toisesta, mutta veti syvään viileää ilmaa keuhkoihinsa. Se meinasi alkaa yskittämään, mutta hienosti poika sai yskän pysymään poissa. Kaduilla palloili muutamia ihmisiä, mutta selvästikään mikään baarien ruuhka-aika ei ollut meneillään.
"Mä meen vararikkoon, jos jatkan vielä baarissa." Matt naurahti sitten ja haroi nolona hiuksiaan. Se oli tosi asia. Rahaa kun ei oikein saatu mistään ja ruokaakin oli jostain hankittava.

"Aha", Vivian tokaisi, joskaan ei millään tapaa torjuvasti Mattin kiertäessä kätensä hänen lantiolleen ja ilmoittaessa raadollisesti tosiseikan. Selvä sitten, eipä pitkätukka osaansa valittaisi. Eihän toinen voinut välttää koskemasta hänen paljasta ihoaan, kun Vivin päällä oli lantiofarkut ja paita. Jos se toista haittaisi, ainahan tuo saisi kätensä muualle.

Kun he olivat pihalla, ei Vivi voinut mitään sille, että käsi karkasi vaistomaisesti toisen harteille. Toisen naurahdukselle Vivian virnisti.
"Mulla on vielä muutama satanen, kyllä siitä jotain sullekin irtoaa. Kyllä sä varmaan tajuat, etten mä ihan huvikseni tarjoa", Vivian huokaisi. Jos pieni pyyntö olisi Mattille liikaa Vivian antaisi tuolle nyt sauman karata, jos oli karatakseen.

Matt ei hätkähtänyt, kun toisen käsi oli tullut hänen harteilleen. Hän ohitti toisen sanat esittäen lähinnä ettei kuullut. Vihjaliko Vivian? Ei kai? Poika yskäisi nyt viileän ilman johdosta.
"En minä kyllä varmaan hetkeen mitään tarvitse. Vedin kumminkin aika hyvin kirkasta äsken." Punkkari naurahti ja sujautti viattomana pari sormea toisen paidan alle paljaalle iholle. Senhän voisi ottaa kännisenä vahinkona, mutta aivan tahallaan ja ajatuksia käyttäen Matt ne sinne oli laittanut.
"Tekis mieli kyllä istua..." Punkkari totesi sitten ja mitään odottelematta veti Vivianin mukanaan maahan ja istuutui itse maahan. Kättä ei viety mihinkään toisen kyljeltä.

Baarista lappoi ulos ihmisiä ja muutamia meni sisään. Olikos siellä tänään joku keikka? Matt ei muistanut. Alku illan tapahtumat alkoivat jotenkin hämärtyä. Silmiä käytettiin testiksi kiinni. Jep sirkus alkoi pyöriä. Tässä vaiheessa humalaa alkoi myös yleensä julmettu panetus. Matt lipaisi hieman huuliaan. Tilanne oli omituinen jälleen. Osa aivoista sanoi, että poikiin piti iskeä käsiksi, mutta osa haukkoi toista osaa homoksi.

"Sinähän sen päätät", Vivian hymähti kuin ei mitään. Ehkä, ehkä ei. Vieläkään ei uskaltanut sanoa varmaksi.. Mikään muutamassa minuutissa isketty bimbo ei jaksanut haluttaa nyt... Vivian tahtoi edes vähän enemmän haastetta ja sitä tästä toisesta pojasta tuntui hänelle löytyvän. Pitkätukka siis päätti jatkaa yrittämistä.
Muutama ylimääräinen sormi paidan alla noteerattiin kyllä ja niiden tähden huulilla käväisi tulkitsematon hymy.
Toinen ilmoitti halustaan istua ja samassa olikin jo kiskaissut Vivianin perässään maahan. Jaahas, mikäpä siinä sitten. Viv istuskeli Mattin vieressä tuntien yhä toisen käden painon kyljellään.

"Mä aloin jo harkita törkeää seksuaalista hyväksikäyttöä", Vivian tokaisi päähänsä karanneen ajatuksen ääneen ja naurahti perään. hkä hän oli hiukan ilkeä... Nappisilmien tummunut katse karkasi punkkariin. Käsi kohosi toisen harteilta sipaisemaan tuon hiuksia hienovaraisesti laskeutuen sitten takaisin.
"Mut en mä vielä niin pahasti kännissä ole."

Matt kohotti kulmaansa hieman. Kun Vivian puhui jotain seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Punkkari oli taas ihan pihalla. Sanat kuitenkin tajuttiin, kun pitkätukka hipaisi hänen hiuksiaan. Matt naurahti hieman nolona.
"En ole minäkään." Hän huomautti vaistomaisesti. Muutaman hassun minuutin päästä hän todennäköisesti olisi ja pelkäsi sitä mitä tapahtuisi. Kyllä hän tiesi, että ei tarvittu kuin hyvin taidolla flirttaileva mies, niin seura oli sitten Mattistä taattu. Ja pahasti näytti siltä, että Vivian osasi flirttailun taidon. Kierolla tavallaan.

Poika suoristi jalkansa asfaltille ja kahtoi likaisia ja kuluneita tennareitaan. Paljaat kantapäät näkyivät molemmista. Matt ei oikein tiennyt mitä pitäisi nyt sanoa. Suoraan hän ei kertoisi harrastavansa poikia juuri tämän sortin humalassa. Yleensä tosin pojat olivat olleet erinäköisiä kuin Vivian. Ei toisessa kyllä mitään vikaa ollut. Ja vaihtelu kai piristäisi.
"Yritätkö sinä iskeä minua, Viv?" Matt kysyi suoraan pahemmin ajattelematta. Kiitos alkoholin!

Vivian nauroi Mattin kysymykselle. "Pidätkö sä sormias mun paidan alla epähuomiossa?", pitkätukka heitti takaisin. Hän olisi voinut tehdä nyt mitä mieleen vain olisi sattunut juolahtamaan.
Hän oli antanut sauman karata, Matt ei ollut noteerannut sitä tai sitten ei ollut vain huomaavinaan. Nyt toinen olisi uhri, jos Vivian päättäisi ottaa väkisin.

"Oletko sä ihan varma, ettet tahdo ottaa enää mitään..?", poika kysäisi muka viattomasti ja ilman taka-ajatuksia. Niin, sen kun vain näkisikin... Poika antoi sormiensa leikitellä omilla hiussuortuvillaan ja huokaisi kohottaen katseensa tummalle taivaalle, jolla välähteli hetkittäin kaupungin tähdenlentoja.

Matt virnisti hieman ja antoi koko kätensä valua toisen paidan alle.
"Ehkä." Hän totesi muka viattomana ja katsoi sitten baarin ovea. Tahtoisiko hän vielä jotain? Punkkari mietti ja katsoi itsekin taivasta.
"Käyn ehk juomas viel jotain." Hän totesi lopulta. Ei poika tosin ollut varma tarvitsisiko mitään... Ei hän tarvinnut. Matt katsoi sitten Viviania humaltuneilla silmillä. Mitäköhän tässä nyt sitten seuraavaksi. Punkkari nousi seisomaan ja irrotti otteensa toisen paljaasta kyljestä.

Poika venytteli hieman käsiään ja onnistui horjahtamaan reilusti. Rakennuksen seinään pamahdettiin vähemmän hellästi.
"Ai saatana..." Punkkari älähti ja purskahti sitten nauruun. Kova kuori piti säilyttää!! Hymy koottiin siis nopeasti kasvoilta perus ilmeeksi ja käsivartta hierottiin hieman. Siihen tulisi varmasti mustelma.

Vivian naurahti Mattin ujuttaessa koko kätensä hänen paitansa alle. Ehkä. Mitään ei jäänyt pitkätukan mielessä epäselväksi. Poika nyökkäsi Mattin vastaukselle juomisesta. Tuo nousi ylös ja mätkähti vasten seinää. vahingoniloisesti Viv nauroi, vaikka nousikin sukkelaan ylös ja oli vähällä itsekin hurjahtaa.
"Oletko sä ok?", poika kysäisi nauravalta pojalta. Typerä kysymys, mutta välttämätön esittää. Vivian astui ehkä luvattomankin lähelle toista ja katseli nappisilmillään seinää vasten nirhautunutta käsivartta. Sormet hipaisivat sitä varoen.

"Joo, sä olet kunnossa", Viv tokaisi ja katsahti sitten toista silmiin. Ei hän enää itseään pystyisi pidättelemään. Käsi sipaisi kevyesti toisen poskea. Vivian naurahti itselleen ja käänsi katseensa pois.

Matt mutisi jotain kunnossa olemisesta, mutta hiljeni, kun tajusi miten lähellä toinen oli. Viv sipaisi hänen poskeaan ja punkkari nielaisi. Tästä ei kyllä hyvää seuraisi. Ei niin yhtään!
"Mitä sinä meinasit tänään?" Matt kysyi sitten ja räpelsi käsillään toisen housujen vyön lenkkejä. Toiseen oli vaikea tarkentaa katse, mutta epämääräisesti hän yritit katosa Viviania. Ehkä hänenkin pitäisi alkaa vihjailla. Matt tosin ei osannut sitä mitenkään hienosti.

Poika virnisti toiselle ja otti pari toisen pitkää hiussuortuvaa sormiensa väliin. Vittu ne oli pitkät! Miten kukaan jätkä jaksoi kasvattaa hiuksia niin paljon? Matt leikkeli itse hiuksensa heti kun ne kasvoivat hiukkaakaan yli nykyisen pituuden. Ehkä hän oli vanhoillinen, mutta pojilla ei hänestä pitänyt olla liian pitkät hiukset. Mutta! Kaiken tämän marinan seassa punkkarin oli pakko todeta, että nuo sopivat Vivianille laittoman hyvin.

Matt kysäisi mitä hän meinasi tänään, poika hymyili toispuoleisesti. oikeastaan hyvinkin paljonpuhuvalla tavalla, oliko tuo punkkaripoju nyt antamassa kovalle päälleen periksi? Jopa sinänsä harmi. Toisaalta... Ruskeat nappisilmät olivat jälleen siirtyneet Mattiin, Vivian hymähti. Pitkätukkaa ei olisi haitannut, vaikka Matt olisi tehnyt tahtonsa selväksi suoraan. Ei olisi pojan tarvinnut yrittää arvailla olisiko toinen jo valmis poimittavaksi vai vasta yhden, kahden juoman jälkeen...

Matt virnuili, leikitteli sormissaan muutama Vivianin ruskeista hiussuortuvista, Poika itse naurahti toisen touhulle.
"Ei ne nyt noin mielenkiintoisia ole, kato tänne" ,Viv naureskeli kohottaen toisen katsetta silmiinsä pukaten tuon leukaa hellästi itseensä. Ei hän enää kauaa kestäisi, pojan kun teki niin laittoman kovasti mieli painaa huulensa toisen huulille. Näyttää elein mitä tahtoi. Vaikkei se varmasti niin epäselvä asia voinut olla...