Real Good Time

Michille seuraksi^^

Michi istuskeli täydessä pitseriassa. Todella täydessä. Vain hänen pöydässään oli yksi paikka vapaana. Hän oli päättänyt tulla käymään pitsalla. Ronny kun oli painostanut hänet lähtemään illalla johonkin bileisiin. Sellaisissa japanilainen ei ollut vielä täällä päässyt käymään. Joivatkohan nuoret siellä? Oranssipää hymyili itsekseen ja otti servettitelineestä servetin ja asetti sen oikealle kohdalle pöydällä. Todennäköisesti illasta tulisi tylsä. Ronnyllä kun tuntui olevan ystäviä joka paikassa minne tuo vain meni. Michi itse ei ollut oikein kerennyt tutustua vielä keneenkään San Diegossa.

Poika vilkaisi hieman tiskille, josta oli aiemmin pitsansa tilannut. Kasvisyksilö, niin kuin aina. Sen tekemisessä kestäisi varmasti aikaa tämän väen paljouden takia. Useat tosin vaikuttivat vain hakevan pitsansa ja sitten lähtevän kotiinsa syömään. Se olisi voinut olla Michinkin vaihtoehto, mutta hän tahtoi ottaa kaiken irti vaihto-oppilas vuodestaan ja viettää näin aikaansa ulkona ja vieraissa paikoissa paljon. sormilla naputeltiin pöytää ja ikkunasta katseltiin ulos. Oli ollut tuuri, että hän oli napannut ikkunapaikan. Ja vielä kahden hengen pöydänkin. Kukaan kaveriryhmä ei voinut tuosta vain tulla hänen pöytäänsä, koska eihän siihen mahtuisi kuin kaksi ja toisen paikan hän itse jo täytti.

”Tuomme pizzan heti kun se valmistuu”, ärsyttävän ystävällinen myyjä lupasi hymyillen Evielle.
Evie nyökkäsi ja kääntyi ympäri etsiäkseen vapaata pöytää. Pizzeria oli tupaten täynnä, hän saisi olla hyvillään jos sattuisi löytämään itselleen istumapaikan. Jos istumapaikkaa ei löytyisi, joutuisi hän ottamaan pizzansa kotiin ja se ei ollut miellyttävä vaihtoehto. Kotiahan hän oli juuri pizzeriaan paennut. Äiti oli katsonut asiakseen yrittää holhota häntä monen välinpitämättömän kuukauden jälkeen ja riitahan siitä oli tietenkin syntynyt. Evie oli lähtenyt kotoa ovet paukkuen.
Pienen etsiskelyn jälkeen tytön silmiin osui vihdoinkin tyhjä paikka. Harmikseen hän huomasi pöydän toisella puolella istuvan japanilaissyntyisen näköisen pojan. Evie irvisti. Pojan ulkonäöstä päätellen he eivät tulisi toimeen, tämä nimittäin vaikutti liian kiltiltä ja viattomalta sopiakseen niihin ystäviin mitä Eviellä oli.

Huokaisten Evie lähti kohti pöytää, vaihtoehtojen puutteen vuoksi. Hänen tullessa pöydän luokse poika katseli ulos, joten hän katsoi parhaakseen vain istua pöytään sanomatta mitään. Evie loi poikaan arvioivan katseen ja varmistui vielä enemmän heidän yhteensopivuudestaan, tai sen puutteesta. Tuskinpa poika edes yrittäisi jutella hänen kanssaan, hän ei nimittäin tainnut näyttää miltään päivänsäteeltä, sillä aikaisemman riidan nostattama ärtymys paistoi vielä hänen kasvoiltaan.

//Eihän mulla ees kestänyt =D //

Michi hätkähdi hieman, kun hänen pöytäänsä olikin istuutunut henkilö. Tuo oli vaaleatyttö, joka rehellisesti sanottuna hieman... No, ärsyyntyneen oloinen. Olikohan toisella huonopäivä?
"Oletko ok?" Japanilainen kysyi sitten, ehkä hieman uhkarohkeastikin. Tiedä vaikka toinen oli pahemmankin sortin pahis ja vetäisi häntä lättyyn samantien. Toivottavasti niin ei kuitenkaan olisi. Michiä kun kiinnosti aidosti miksi noin nätti tyttö näytti niin äkäiseltä.

Pojan eteen tuotiin sitten pitsa. Se oli kamalan suuri! Silmät suurenivat hieman ja sitä läpyskää katsottiin. Amerikassa kaikki oli isoa, jopa pitsat. Michi ei ollut mikään suurisyömäinen poika. Hän oli kaikenlisäksi tarkka ruokavaliostaan. Ei hän yleensä pitseerioissa käynyt. Varovasti poika otti ruokailuvälineet käsiinsä ja halkaisi pitsan.

"Oletko ok?"
Evie nosti kummissaan katseensa poikaa. Hän oli arvioinut pojan väärin, mutta se ei muuttanut hänen tunteitaan mitenkään.
”Näytänkö mä siltä, että olisin?” Evie ärähti ja loi poikaan ärsyyntyneen katseen, odottamatta vastausta kysymykseensä.

Pian pöydän luo tuotiin pizza, jota poika näytti ihmettelevän suuresti. Evien täytyi salata hymynsä. Mistä tuo poika oikein oli kotoisin? Eikö se ollut pizzaa ennen nähnyt?
”Mä voin vaan kuvitella miltä sä näytät kun näet ensimmäistä kertaa kaljapullon, tai kun sä juot sitä”, Evie hymähti, ennen kuin ehti estämään itseä.
Tuskinpa se oli koskaan edes maistanut mitään vettä vahvempaa, Evie tuumasi mielessään ja katsoi inhoten pojan pizzaa. Kasvispizzaa pahempaa tuskin maailmasta löytyi. Nenäänsä nyrpistäen hän käänsi katseensa ikkunaan.

Michin ilme hieman venähti pahoittelevaksi, kun toinen ärähti hänelle takaisin.
"Anteeksi...Ajattelin vain kysyä kohteliaisuutta." Tuo mutisi ja joi hieman vettä mukistaan, jonka oli jo aiemmin saanut. Sitten vastapäätä istuva tyttö alkoikin puhumaan. Tosin, jotain oluesta, mutta puhui kuitenkin! Michi naurahti hieman.
"Olen minä olutta nähnyt. En tosin maistanut, mutta en odottanut ihan näin isoa pitsaa. Tätä en jaksa mitenkään syödä." Poika selitti ja hymyili jo hieman.

Poika maistoi pitsaansa ja sai samantien todettua ääneti päässään sen olevan hyvää. Rasvaista, mutta hyvää. Pala nielaistiin ja tyttöön katsottiin taas.
"Minun nimeni on Michi." Hän esitteli sitten itsensä ja nyökkäsi hieman päällään tervehdykseksi. Ehkä toinen ei olisi enää niin äkäinen,jos hän olisi kohteliaana esitellyt itsensä? Ei tyttö ihan kamalalta ihmiseltä näyttänyt.

”Yllätys, yllätys”, Evie mutisi toisen kertoessa kokemattomuudestaan oluen kanssa.
Poika yritti ilmeisesti olla hänelle ystävällinen, eikä Evie pystynyt millään kuvittelemaan syytä sellaiseen. Yrittikö tämä epätoivoisesti hankkia ystäviä tai jotain siihen suuntaan? Hänestä poika ei sellaista saisi, turha edes kuvitella. Pojan puhuessa taas Evie nosti katseensa häneen, yrittäen olla katselematta kasvispizzaa.

”Ja mua ei kiinnosta. Miten sä jaksat olla noin ystävällinen?” Evie kysyi Michiltä kohottaen kulmiaan. Pojalta tuskin saisi mitään kunnollista vastausta, se olisi varmaa. Kertoisi kumminkin vain haluavansa parantavan maailmaa ja tehdä ihmisille hyvän olon, tai jotain muuta siihen suuntaan.
Evien huomio kiinnittyi hetkiseksi pois pojasta kun tarjoilija toi salamipizzan hänen eteensä. Tyttö nyökkäsi nopeasti tarjoilijalle joka hymyili ja lähti sitten pois. Evie otti haarukan ja veitsen käsiinsä, aloittaen rasvaisen pizzan syömisen. Hän katsahti odottavasti Michiin, kuullakseen tämän vastauksen.

Hymy katosi nyt Michin kasvoilta kokonaan. Kyllä hän oli tainnut nyt erehtyä. Toinen oli aika ilkeä... Mikäköhän hänessä oli? Hän oli tähän mennessä vetänyt vain ilkeitä tyttöjä puoleensa.
"Se on vain tapa. En oikein osaa olla ilkeä." Tuo mutisi sitten huljaa. Ehkä pitäisi vain olla keskustelematta mitään? Poika leikkasi uuden palan pitsaansa ja asetti sen suuhunsa ja pureskeli sen.Pitäisiköhän keksiä joku tekosyy, miksi hän ei lähtisi tänään Ronnyn kanssa bileisiin.

Japanilainen oli nyt vaiti. Hänen teki edelleen kamalasti mieli jutella. Mutta pari viikkoa sitten hän oli törmännyt erääseen tyttöön kirjastossa ja tuo oli säikäyttänyt hänet pahanpäiväisesti. Jotenkin tämä tyttö toi nyt tuon pahiksen mieleen ja Michi ei enää tahtonut joutua seinille nostettavaksi. Se oli aika hassua, jos tarkemmin mietti. Ei hän ollut kotonaan Japanissa tavannut yhtään tämänsortin pahistyttöjä. Poikia oli kyllä vaikka muille jakaa. Eivät he tietenkään koulussa kovistelleet, mutta harrastusten parissa ja vapaa-ajalla.

Vastapäätä istuva poika ei näyttänyt enää niin iloiselta. Hän itse tunsi virnistävänsä kuullessaan pojan vastauksen. Juuri jotain sellaista hän oli odottanut. Michi näytti hiljentyneen kokonaan, mutta nyt Evie itse alkoi kiinnostua keskustelusta pojan kanssa. Siis jos keskustelu oli synonyymi ärsytykselle.

”Tapa? Eikö sua muka koskaan huvita vaan haistattaa vitut kaikille, vetää pää täyteen ja herätä aamulla väärästä sängystä?” Evie kysyi ja jatkoi heti perään:
”Elämä on tylsää, jos ei koskaan sekoile kunnolla. Niin kuin sun elämäs näyttää olevan”
Hän ei odottanut Michin jaksavan olla hänen seurassaan kauaa. Jotenkin hän sai pojasta kuvan, ettei tämä tuntenut oloaan mukavaksi, mutta eihän se mikään ihme ollut. Hän ei ollut suhtautunut tähän mitenkään ystävällisesti, vaikka toinen selvästi yritti olla niin kohtelias kuin vain mahdollista. Mitenköhän tämä oletti pärjäävänsä elämässä? Ei kaikkea saanut vain kauniisti pyytämällä, eikä kohteliaisuus ja hyvät tavat pelastaneet kadulla vaanivalta jengiltä. Korkeintaan auttoivat saamaan pitemmän loman sairaalassa.

Michi nosti katsettaan. Hänen olisi tehnyt kovasti mieli alkaa kertomaan toiselle, miten hänen uskontonsa mielestä tuollainen ei ollut kovinkaan hienoa ja suvaittavaa. Siitä joutui väärille poluille, mutta siinä vaiheessa tyttö varmasti raivostuisi täysin.
"Tuota... Kyllä minä suutun joskus, mutta en minä...Amm haistattele? ja en ole koskaan ollut humalassa, niin en tiedä miltä tuntuu sellainen...Sammumiseksiko sitä täällä kutsutaan ja en usko, että moraalini kestäisi eksyä edes kenenkään sänkyyn." Japanilainen selitti japanilaisella korostuksellaan. Tyttö vihjasi myös että hänen elämänsä oli tylsää. Michi puri miettiväisenä huultaan. Olihan se rauhallista ja ehkä turvallista, mutta sellaiseksi hänet oli opetettu ja ikimaailmassa hän ei haluaisi tuottaa perheelleen ja vaarille pettymystä.

Hän tiesi itsekin olevansa todella kiltti ja vähän liiankin puhtoinen. Sen hän oli saanut huomata amerikassa asuessaan. Ronnynkin ilme oli ollut näkemisen arvoinen, kun Michi oli kertonut, ettei ollut koskaan maistanut tupakkaa tai ettei hänen kaveripiirissä kukaan polttanut. Sama oli alkoholin kanssa. Kyllähän jotkut nuoret hänenkin kaveripiirissään joivat, mutta koska sen valvonta oli niin tarkkaa, niin eipä sitä tullut harrasteltua.
"Olen huomannut, että sellaiset asiat ovat täällä päin yleisiä. Tupakka, viina ja...seksi? Mutta minun maassani niitä ei oikein tämän ikäiset tee." Michi selitti hieman varovaiseen sävyyn.

Aikaa on mennyt sen verran, että vedän hahmoni pois ^^ Kiitos kuitenkin =)