Oh damn, you look good today!

// tänne saapukoon Jill naikkosensa kanssa<:

Jerome tunsi syvää helpotusta siitä, että kouluviikko alkoi olla pikku hiljaa lopuillaan. Torstain viimeiset tunnit olivat päättyneet hetki sitten, ja hän oli päättänyt tyydyttää koko päivän huutaneen näläntunteensa. Laiskana ihmisenä räppäri ei vaivautunut sen enempää punnitsemaan pikaruoan ja kunnon ruoan plus-miinus puolia, vaan tyytyi valitsemaan halvimman ja helpoimman vaihtoehdon - pizzan. Jerome nykäisi pitserian oven laiskasti auki ja tutkaili paikkaa katseellaan, ennen kuin valitsi pöydäkseen ainoan tyhjän pöydän ikkunan edessä olevan pöydän vierestä. Ikkunapöydän oli valloittanut oikea siirappisen suloinen pariskunta ja Jerome ei voinut olla kyyläämättä vetyperoksidiblondin kovasti esillä olevia rintoja pervo kiilto silmissään. Koska tappelut julkisilla paikoilla aiheuttivat usein ongelmia virkavallan kanssa, hän päätti hillitä itsensä ja miehisten hormoniensa huudot ja kiinnitti katseensa ruokalistaan. Bolognese oli kulutettu ja tylsä, Fransiscana kuulosti neitimäiseltä ja Tropicana liian eksoottiselta, ajatukset tuntuivat kuitenkin koko ajan eksyvät aiheesta ja poika löysi silmänsä jälleen sen blondin rinnoista. "Perkele Jerome Delroy", räppäri tuhahti ja torui itseään koittaen keskittyä pizzan valitsemiseen.

Paikan omistaja näytti katselevan Jeromea paheksuvasti, ei kai tuo heppu luullut hänen tulleen muuten vaan tänne istumaan ja tutkailemaan varatun taisen etuvarustusta? "Mä otan ton... Tropicanan, herkkusienillä... ja kokiksen", poika tilasi kovaäänisesti kuin maailman omistaja konsanaan ryhtyen sitten salakavalasti tiirailemaan sen blondin ryntäitä. Ajantajunsa menettäneenä Jerome ihmetteli suuresti saatuaan ruokansa pöytään nopeasti, ei ehkä kannattaisi pössytellä pilveä ennen syömistä ettei tarvitsisi kummastella ja pähkäillä, tuliko pizza pöytään oikeasti viidessä-vai viidessätoista minuutissa. Hyvällä ruokahalulla räppäri rupesi leikkaamaan Tropicanaansa slaisseiksi ja ryhtyi tyhjentämään lautastaan ahneasti ja kyllä, käsin syöden.

Koulupäivä oli vihdoin ohi, pian koko kouluviikko. Vielä huominen päivä ja sitten saisi taas rentoutua rauhassa. Ei sillä, että Felicialla olisi jotan koulua vastaan, ei hän ollut sellainen valittaja joka kapinoi koulua vastaan, mutta oli ollut viimeisen viikon aikana hyvin turhautuneella tuulella, eikä olisi jaksanut herätä joka aamu laittautumaan ja lähteä kouluun. Muutenhan koulussa käynti oli ihan mukavaa, näki kavereita ja sai juoruta tyttöjen kesken viikonlopun tapahtumista ja suunnitella seuraavaa viikonloppua.
Niin harvinaista kuin se olikaan, Felicia oli päättänyt lähteä pitseriaan. Kotiin meno ei vielä houkutellut, pikkuveljekset kun olivat kaikki kipeinä ja silloin hyvin rasittavaa seuraa. Harvemmin mitään roskaruokaa tämä neitokainen söi, mutta ajatteli nyt poiketa hieman normaalilta ruokalistaltaan.

Ovi työnnettiin auki ja tummat kiharat siirrettiin olan taakse käden huitauksella. Arvosteleva katse kiersi hetken aikaa paikkaa. Olisi ehkä kannattanut ottaa joku ystävistä mukaan, tämä paikka sai Felician tuntemaan olonsa aivan eksyneeltä. Alahuulta hennosti purren tyttö suoristi yllä olevaa mekkoaan ja käppäili eksyneen näköisenä ympäriinsä. Minne hän mahtuisi istumaan? Hän taatusti näytti turhan laittautuneelta tämmöiseen paikkaan, vaikka todellisuudessa oli vain vetänyt ensimmäiset vaatekappaleet yleensä ja napannut jotkut korkokengät jalkaansa. Hän kun ei tuntunut omistavan miteen kovin tavallisia vaatteita, yleensä ainoastaan ostoskasseista löytyi pikkumekkoja, hameita ja näkyviä toppeja, sun muita paitoja.

Felicia huomasi yksin istuskelevan pojan, joka parhaimmillaan ahmi ruokaansa hyvällä ruokahalulla. Muutama askel astuttiin toista kohti.
"Anteeks, mutta voisinkohan mä tunkeutua sun seuraas? täällä kun ei oikein paikkoja näytä olevan..", hurmaava, ystävällinen hymy oli kohdistettu tummalle pojalle. Tuskinpa toinen pahitteeksi ottaisi jos Felicia hänen seuraansa liittyisi. Niimpä neitokainen jo istuutui toisen vastapäähän.
"Näyttää ruoka maistuvan. Ehkä sä voisit ehdottaa mulle jotakin mitä täältä saa?", neito virnisti toiselle perään heleästi naurahtaen ja risti jalkansa. Jos hänen seuransa ei kelvannut, poika voisi hätistyttää hänet. Vaikka tylyähän se olisi.

Jerome ei aluksi kiinnittänyt mitään huomiota pitseriaan saapuneeseen naikkoseen, ihme kyllä. Lieneekö sitten syy ollut ruoassa, ja siinä että hänellä oikeasti tuntui olevan nälkä, eikä hän vain luullut niin. Poika keskittyi täysin pizzaansa, eikä tapojensa vastaisesti tuijotellut ihmetellen ympäriinsä. Räppäri kuuli äänen vierestään, tai siis melkein edestään, ja hätkähti laskien sitten pizzansa takaisin lautaselle ja pyyhki servetillä suupieliään. Sitten tuo tutkaili äänen omistajaa päästä varpaisiin hetken aikaa ja virnisti leveästi, "Tottakai beibi", poika naurahti rennosti ja nyökkäsi tuolin suuntaan jotta tuo naikkonen painaisi soman perseensä alas ja ryhtyisi syömään hänen kanssaan.

"Joo mä kuolen nälkään, niinku tiätsä? Kannattaa ottaa Tropicana herkkusienillä, tää on parempaa ku mikää muu", räppäri osoitteli pizzaansa ja nyökytteli päätään pitäen katseensa lautasessa. Hän oli pilvessä kuin leija, tai lentokone, ja ennen kaikkea silmät olisivat paljastaneet sen jokaiselle tässä kälyisessä pitseriassa.

Nähtävästi jätkä ei ottanut pahakseen Felician liittyessä tämän seuraan. Pieni virne karkasi tytön huulille kun toinen oli kutsunut häntä beibiksi. Niin tietenkin, toinen oli niitä jätkiä. Ei sillä että siitä jotain haittaa olisi, ehkä vain hieman huvittavaa. Luultavasti toisen seura olisi siis mieltyisää. Ja kiehkurapää oli ollut aina sitä mieltä, että tummat jätkät olivat parempia kuin luunvalkeat.

Avosylin Felicia otti toisen ehdotuksen vastaan ja niin herkulliselta kuin se kuulostikaan, neiti pudisteli hieman päätään. "Oikeastaan, jospa sä syöt munkin puolesta. Mä taidanki ottaa vaan juotavaa", hymyiltiin säteilevästi toiselle. Jätkä oli selvästi aineissa, ei sitten tietoa oliko pelkkää pilveä vai kenties jotain vahvempaakin. Vähät Felicia välitti, ainoastaan hän oli nyt vasta todella saanut kiinnostuneisuuden pintaansa. Hän oli tullut juuri oikeaan paikkaan. No ei nyt ihan kirjaimellisesti, mutta..
"Saako sun nimeä udella?", Felicia kysäisi pieni flirtti silmäkulmassa. Niin, hän kun ei aina oikein voinut hallita flirttailevaa luonteenpiirrettään.
Tarjoilija, tai kuka lie olikaan, saapui pöydän vierelle ja katsoi odottavan näköisenä Feliciaa. "Hm, joo mä ottaisin kokiksen, kiitti". Sormet näpertelivät kihartuvaa hiusta kun katse kääntyi takaisin poikaan.

Okei, Jeromella meinasi mennä ruuat väärään kurkkuun, tyttö flirttaili hyvinkin avoimesti ja sai Jeromen yllättymään pahemman kerran. Yleensä hän sai vastaukseksi jotain "haista homo vittu"-tyylisiä tiuskahduksia mutta tällä kertaa näytti luontainen viehätysvoima ja ääretön charmi tehota. "Tottahan toki, sano Jeromeks", räppäri naurahti teennäisen matalalta ja iski naikkoselle liioitellusti silmää, miksi tuon edes piti yrittää saada pesää jokaiselta juttusille tulevalta muijalta? Pizza jätettiin vähemmälle huomiolle toisen istuessa pöytään, ja poika hiukan ihmetteli tytön motiiveja, miksi tulla pizzeriaan jos ei syönyt mitään? "Miks sä et syö? Mikä sun nimi on?" Kysymystulva ryöpsähti Jeromen suusta ulos, sellainen hän sattui pilvipäissään olemaan. Kyseli paljon, ja kyseli vielä helvetin tyhmiäkin.

"Mitä tipulle kuuluu?" Jerome virnisti leveästi ja tuijotteli tyttöä edelleen, röyhkeästi ja riisuvasti. Hyvä että malttoi pysyä vaatteidensa sisällä, niin mitä puhuttiinkaan miehisistä hormoneista?

Poika esitteli itsensä Jeromeksi ja jätti pitsan näin ainakin hetkeksi rauhaan. Mukavaa, ettei ruoka enää vienytkään niin paljon huomiota, mutta eihän tuon olisi tarvinnut Felician vuoksi lopettaa sen mussuttamista. Felicia leikitteli yhdellä kädellään koko ajan yhden hiussuortuvan kanssa, katse tiiviisti toisessa.
"No eipä ookaan nälkä. Enkä mä usein pitsaa syö", tyttö naurahti. Olihan se vähän omituista tulla pizzeriaan kun ei kerta sellaista ruokaa syö. Olihan se kiva kuitenkin tulla piipahtamaan tälläisessä paikassa ja aluksihan ajatuksena oli syödä jotain. Ruokahalu oli vain kadonnut yhtäkkiä jonnekin, kenties onnen perhoset mahassa olivat täyttäneet senkin tarpeen. "Niin ja mä olen Felicia", hennosti vino hymy kieri takaisin huulille.

"Mikäs tässä, ihan hyvää", Felicia vastasi ja jätti hiuksensa rauhaan. Kädet laskettiin pöydälle ja geelikynnet naputtelivat hetken aikaa pöydän pintaa. Sitten liike rauhottui ja alahuulta puraistiin. "Entäs sä?"
Nyt myös neidin juoma oli saapunut heidän luokseen, Felicia kiitti ja antoi rahat. Juomasta muutama sievä siamaus ja takaisin keskittyminen Jeromeen. Miten mukavaa kuinka helposti täällä aina tutustui muihin ihmisiin. Ties sitten siitä miten hyvää seuraa Jerome oli, ei selvästikään mikään mallikuva pikkupojille. Mutta kuka nyt turhan kilteistä ja normaaleista jätkistä kiinnostui edes? ei ainakaan Felicia.

Hmm... Kyllähän Jerome vähän epäili Feliciaksi itsensä esitelleen naikkosen motiiveja, miksi tulla näinkin pieneen pizzeriaan jos pizza ei maistunut? Eihän se räppärille kuulunut ollenkaan, hänenhän pitäisi olla kiitollinen että sai kuumaa naisseuraa itselleen. "Mulla on ihan vitunmoinen nälkä..." Jerome mumisi mietteliäänä ja nappasi keskenjääneen pizzanpalasen lautaselta ryhtyen mussuttamaan sitä, niinkuin ei olisi kuunapäivänä ruokaa nähnyt. Kannabis aiheutti usein moisia ahmimiskohtauksia, välillä räppäri saattoi syödä itsensä suklaalla ähkyyn, toisella kertaa mieli teki ananasrenkaita tai lakritsijäätelöä. Sitten ruvettiin manaamaan ähkyä oloa, ja vannottiin ettei hän ikinä enään edes koskisi ruokaan. Valettahan se oli, ei Jerome kyennyt koskaan hillitsemään ruokahaluaan.

Viimeinen pizzaslaissi nökötti orvon näköisenä lautasella, poika katsoi sitä melkein säälivästi ja hörppäsi omasta juomastaan, ennen kuin kädet automaattisesti noukkivat yksinäisen palasen. "Ei raaski jättää tätä yksin", räppäri selosti ja söi palasen melkein yhdellä haukkasulla. Tomaattikastiketta oli levinnyt pojan naamalle, sitä oli poskia ja suupieliä myöten, ja se näytti varmasti todella huvittavalta. Jerome nappasi pöydältä servetin ja siisti naamaansa, sitten tyhjennettiin loput limusta ja lopuksi röyhtäistiin äänekkäästi. "Hyvää oli", räppäri virnisti ja tutkaili seuralaistaan jälleen hetken aikaa, "Lähetsä mun kans chillailee, beibi?", iskurepliikit eivät olleet tuon vahvuuksia, eivät sitten alkuukaan. Niillä ei oltaisi isketty edes kuuroa.

Jerome kertoi, että hänelle oli valtava nälkä ja jatkoi pizzanpalasen syömistä. Tyttö ei voinut olla nauramatta kun tarkkaili toisen äkkinäistä ahmimista. Hurja nälkä toisella selvästi olikin. Ja niin taisi tapahtua aina kun oli ottanut jotakin mieltä huumaavaa ainetta. Sen verran Felicia oli liikkunut porukoissa, joissa ei enää pelkkä alkoholi miellyttänyt, että tiesi jotakin näistä asioista.
Kiehkurapää kallisti hymysuin päätään hieman oikealle ja katseli hurmaantuneena jätkää. Tomaattikastikkeet olivat ympäröineet toisen suunpielet, myös muuta naamaa. Felicia kun ei ollut mikään hirveä nirppanokka, joka valitti seurassa olevilleen henkilöille, jos yksi hius oli aseteltu väärin. Koulusta ainakin löytyi niitä vaikka kuinka. Tämän brunetin mielestä se oli naurettavaa, hän oli ainakin aivan yhtä hyvännäköinen kuin esimerkiksi koulun suosituimmat. Okei, ehkä se kuulosti itsekkäältä ja omahyväiseltä, mutta ei neito sillä sitä tarkoittanu. Ei itseluottamus tehnyt itsekästä, ei hänestä.

Ja mitä nämä miehet oikein olivat keneen Felicia iski silmänsä? Oikeesti, juuri tälläisiä hänen varmaan tulisi vältellä ja hankkia koulusta joku hyvätapainen urheilija, joka tahtoi viedä kihloihin ja huolehtia tytöstä. Se kuulosti naurettavalta, eikä tuskin koulusta sellaisia urheilijoita löytynyt, eikös he kaikki olleet vain valmiina kaatamaan joka toisen vastaantulijan. Kunhan oli kauneutta ja hyvät tissit, perse luultavasti antaisi vielä plussaa.
"No hyvä että maistu", Felicia hymyili ja alkoi vasta hetken päästä nauramaan kun toinen oli esittänyt kysymyksensä. Nauru ei ollut kylmäkiskoinen tai ilkeä, vaan lempeä ja pienesti huvittunut. "Kai mä voisin lähteä sun kans chillailee", brunetti virnisti ja joi limunsa loppuun.
"Minnes mennään, ehdotuksia?"

Oikeastaan Jerome ei tiennyt ollenkaan, mihin tuon pirtsakan tsirbulan voisi viedä... leffaan? Ostoskeskukseen? Skeittirampille... puistoon polttelemaan kannabista? Viimeinen kuulosti ihan hyvältä, siis jos Felicia sattui olemaan sen sortin tyttöjä jotka kokeilivat uusia asioita mielellään. "Puistoon?", räppäri rohkeni viimein ehdottamaan ja kohotti kulmiaan kysyvänä. Toivottavasti tästä ei seuraisi mitään hirveätä hulabaloota, poika pisti tosiaan sen piikkiin ettei brunette ollut mikään kiltti naapurintyttö. Ei häntä edes naapurintytöt kiinnostaneet, ne olivat niin tylsiä eikä niitä saanut koskaan edes pussata... tylsää?

Räppäri paranteli New Era-cappinsa asentoa ja hörppäsi juomansa loppuun, "Eiköhän mennä?", tuo virnisti jälleen leveästi seuralaisensa suuntaan ja nousi tuoliltaan ylös potkaisten sen sitten huolimattomasti pöydän alle.

Mahtoikohan paikan päättäminen olla kovinkin vaikeaa tuolla tummalle komistukselle? Ainakin toinen näytti enemmän kuin kuumeisesti miettivän mitä ehdottaisi. Tai siltä se näytti, voisihan se olla että toinen mietiskeli jotain muuta. Toivottavasti, sillä eihän se olisi mukavaa jos Jerome piti Feliciaa jonakin sievestelijänä, joka kelpuuttaisi menon vain jonnekin viiden tähden ravintolaan tai jonnekin muualle turhaan paikkaan. Neito viihtyi oikeastaan missä vain, kunhan seura olisi hyvää. Ja Jeromen seura taatusti olisi oikein mieluisaa, ellei enemmänkin. Juuri sen tyyppinen jätkä, joka sai kiinnostuksen nousemaan.
"Puistoon?", Felicia toisti toisen ehdotuksen. "Toki, miksei.. kyllä mulle käy", tuo hymyili nopeasti olkiaan kohottaen. Puistoon Jerome siis tahtoi. Hassua, sitä brunetti ei olisi osannut odottaa. Mitä he siellä tekisivät? Tuskinpa Jerome mitään iltapäivä kävelyä suunnitteli.

Puistoon menossa oli kyllä huonotkin puolet. Ensinnäkin tytöllä oli korkokengät, varsin kauniit sellaiset, jotka eivät olleet tarkoitettu puistossa kävelyyn. No ihan kuin sillä olisi väliä. Sitähän voisi vain käyttää hyväkseen ja ehkä Jerome olisi ihana herrasmies hetken aikaa ja kantaisi vaikka neidon. No ehkei kuitenkaan. Mutta jos poika olisi mukava, ehkäpä Felicia voisi valittaa kylmää niin toinen pääsisi lämmittelemään häntä.
Surkeita ideoita ja aivan turhan aikaisin mietittyjä. Naiset..
"Mennään vaan", Felicia sanoi nousten Jeromen jälkeen ylös. Tyttö suoristi lyhyttä mekkoaan.

Kohteliaasti Jerome avasi Felicialle oven, ja astui tuon perässä ulos ahtaasta pitseriasta. "Missäköhän suunnassa se puisto nyt olikaan...", räppäri mumisi ja kaivoi taskustaan sätkän heittäen sen sitten kepeästi huulilleen. "Sä tuskin poltat... tämmöstä kamaa", hän jatkoi hiljempaan sävyyn jottei paljastaisi hallussapitorikostaan julkisesti. Löntystelevä kävelytyyli oli varmasti huvittavan näköinen, housut saattoivat pudota minähetkenä hyvänsä, mutta ainakin vierellä kulki kaunista naisseuraa! Räppäri tutkiskeli löydöstään tarkemmin ruskeilla silmillään, ja kyllä tuo ilmestys sai hymyn huulille.

"Sä näytät hyvältä", Jerome virnisti poikamaisesti ja sytytti huulilla notkuneen sätkän, kiskoen sitten pitkät henkoset. Savua pidettiin hetken aikaa keuhkoissa, sitten se puhallettiin ulos ja samalla taiteiltiin muutama savurengas, tässä räppäri olikin hyvä. "Niin haluatsä hatsit?", hän kysyi ja tarjosi marisätkää Felicialle kulmiaan kohottaen, "Se on hyvää", räppäri vakuutteli pitäen naisenalkuun katsekontaktin hetken aikaa.

Edelleen hymysuin brunetti asteli ovesta ulos, jonka Jerome oli hänelle aukaissut niin kovin ystävällisesti. Mitä ideaa oli ehdottaa puistoon lähtöä, jos ei edes tiennyt missä se sijaitsi? Tuo jätkä oli kyllä niin hyvittava tapaus, hurmaavalla tavalla tietenkin, eihän Felicia muuten tässä enää seisoskelisi.
"En mä tiedä, sä saat kyllä luvan ettiä sen meille", tyttö naurahti ja kiinnitti heti huomionsa toiseen kun Jerome oli napannut jostain sätkän suuhunsa. Toisen lause oli hieman yllättävä. Eikö Feliciasta nimenomaan huomannut, ettei hän ollut mikään täysin vieton naapurintyttö? Omasta mielestään hänestä suorastaan hihkua seikkailun ja kokeilutahto.
"Mistäs sä niin päättelet?", Felicia virnisti ja leikkiseltään tuuppasi hellästi toisen olkapäätä.

Nyt vasta neitokainen hymyilikin säteilevästi, aivan kuin olisi voittanu maailman suurimman palkinnon. "Kiitti", hymy vain muuttui koko ajan entistä kauniimmaksi. Pieni pilke silmäkulmassakin näkyi ehkä paremmin. Hitsi miten onnekas Felicia oli!
"No kai mä voisin ottaa yhdet". Tai vaikka toisetkin. Mutta eihän tässä heti voinut rentuksi heittäytyä. Pieni viattomuus oli seksikästä, eikö? Outoa, yleensä neidon ystävättäret olivat etsineet jonkin kivan tyhjän pikkumestan, missä kävivät keskenään pössyttelemässä. Mutta Jerome tuossa keskellä katua heilua sätkä kädessään. Aika rohkeaa..
Felicia nappasi sätkän toisen kädestä ja toimi samoin kuten poika; ensin vedettiin henkeen ja pidettiin se siellä. Hetkosen päästä annettiin savun karata suusta, vähän puhaltaen niitä tahallisesti Jeromen kasvoille.
"Kiitti. Noniin, ohjaappas meidät nyt sinne puistoon"

Jerome virnisti hurmaavasti ja naurahti keveästi perään, "No mä mietin että jos sä oletkin viaton ja kiltti naapurintyttö, vaikka... noh, et ihan vastaa sitä mielikuvaa mikä mulle tulee naapurintytöistä...", räppäri selitti ja elehti käsillään typerän näköisesti. "... Mutta hyvä ettet ole mikään ihan isin pikkutyttö", hän jatkoi ja iski virnuillen seuralaiselleen silmää. Sätkä kohotettiin uudestaan huulille ja jälleen yksi hatsi vedettiin keuhkoihin, hetken päästä se olikin jo puhallettu ulos. Jerome johdatti Felician tien yli, ja kääntyi seuraavasta risteyksestä vasemmalle pitäen naikkosen edelleen mukanaan. Eihän moista kultakimpaletta ollut varaa hukata.

"Ota jämät", räppäri hiukkasi cappinsa lipan takaa ja ojensi sätkän Felicialle, ei yksi hatsi voinut tehdä minkäänlaista muutosta olotilaan. Jos tyttö olisi niitä hihittelijöitä kannabista poltettuaan, Jeromelle tulisi varsin rattoisa ilta. Tälläkertaa petihommiin päätyminen ei ollut ensimmäinen tavoite, toki se kelpaisi paremmin kuin hyvin, mutta poika asetti illan saldoksi Felician puhelinnumeron. Juuri niin. Kyllä hän sen saisi, piti vain luottaa sisäiseen charmiin ja taitoon lumota ja hurmata naiset. "Sä oot Astonissa... Mä olen kyllä nähnyt sut", Jerome jatkoi jutusteluaan kasvot hymyssä.

Viaton ja kiltti naapurintyttö Felicia ei tosiaankaan ollut, vaikka pohjimmiltaan kuitenkin hyvin lempeä ja ystävällinen kaikkia sen ansainnelle kohtaan. Kyllä häntä kiltiksi voisi sanoa, mutta se nyt ei vain täysin kuvaisi häntä. Tulihan niitä pikku tuhmuuksia tehtyä aina välillä, mutta eikös jokaisella?
Felicia katsoi toista viekkaasti samalla kun he kävelivät. "Minkälaisen mielikuvan mä sulle sitten annan?", kysyttiin kehräävästi kun Jerome oli vasta iskenyt tälle silmää.

Jerome tarjosi jämiä. Felicia otti sätkän mielellään vastaan. Henkeen ja pidätys siellä, kunnes jo hetken päästä se oltiin puhallettu ulos. Koroista kuului pieni muotoinen kajahdus osuttuaan vastan maata ja kiharat karkailivat pois paikoiltaan, jonka seurauksena neitokainen sai välillä korjata niitä pois kasvoilta.
Sätkässä ei ollut enää kovin paljon jäljellä, mutta Felicia ottaisi siitä kaiken irti mitä saisi. Jerome puheli taas kun tyttö otti sätkän taas huuliensa välille.
"Joo, kyllähän mä siellä käyn", Felicia myönsi hymyillen. Hymy se ei vain tahtonut lähteä minnekään. Ainahan tuo neito hymyili, mutta tässähän oltiin oltu hymysuin jo vaikka kuinka kauan. "Mä en oo nähny sua.. harmi, olisin varmasti tullu muuten tekemää tuttavuutta". Mmm, aivan varmasti olisikin. Jeromen kaltaista seuraa tässä oltiinkin jo jonkin aikaa kaipailtu. Vaikka Felicia oli avomielinen ja avosylin otti kaikki vastaa, vanhat tutut alkoivat jo kyllästyttää kun ei heillä tuntunut olevan edes mitään seikkailuntahtoa, toisin kuin Felicialla. "Käytkö sä vikaa vuotta?"

"Onko tästä muuten vielä kuinka matkaa? ainaki jos muistan oiken ton kulman takana pitäis olla yks puisto, mut en oo kyllä ihan täysin tietoinen että minne puistoo ollaa menossa", Felicia virnisti ja heitti sätkän pois, otettuaan vielä viimoiset sauhut.

Jerome kietoi kätensä Felician ympärille silkasta itsetyytyväisyyden riemusta virnuillen, olihan hänen seuralaisensa aikamoinen täysosuma, kun mietittiin millaisissa olosuhteissa ensitapaaminen oli ollut. "Hei beibi, me ollaan menossa sinne nurkan taakse", räppäri hykerteli lähes röyhkeän kaksimielisesti, yrittäen hillitä samalla käytöstään ja jokaista likaista ajatusta koskien sitä, mitä kaikkea hän voisi Felician kanssa puuhailla. "Käyn toista vuotta... Tai siis jäin luokalleni, entä sä?" Jerome vastasi kysymykseen aiempaa neutraalimmalla äänensävyllä ja ohjasi vieressä kävelevää Feliciaa puiston suuntaan. Onneksi puistoon käveleminen ei vienyt kauheasti aikaa tai vaivaa, vaikka räppärillä oli aina ollut sellainen mielikuva, ettei naiset olleet kovinkaan nopeaa sakkia. Varsinkaan korkokengät jalassa, ja varsinkaan jos niissä oli yhtä korkeat korot kuin Felicialla. Jerome taittaisi nilkkansa moisilla, hän ei edes halunnut kuvitella sitä näkyä, että hän, miehekkyyden ruumiillistuma, sortuisi käyttämään _korkokenkiä_.

"Hei prinsessain, nyt etit meille jonkun puistonpenkin, mun näköaisti pettää nyt pahasti", räppäri selitteli ääni oktaavissa heiluen ja elehtihän tuo tapansa mukaan käsillään huitoen. Vittu että se näytti koomiselta, oikeasti, eikä Jerome edes tajunnut sitä itse. Tyhmä kun oli. Eikä hän kyennyt hillitsemään edes käsiään, vaan läimäytti hiljaa seuralaistaan takapuolelle, eihän siinä mitään pahaa voinut olla?

--- tönkköä tekstiä, syytä kuumetta

Kädet, jotka kiedottiin Felician ympärille, ei tullut mitenkään yllätyksenä. Jerome puhui ja toimi yllättävän suoraan, turhia miettimättä. Selvästi oli iskenyt silmänsä tuohon brunettiin neitoon, eihän tuollaisesta käytöksestä voinut tulkita väärin. Ja Felicia otti asian hyvällä. Ei hänellä ollut mitään vastaan toisen niin sanottua lähentelyä. Se oli mukavaa, vaikka eihän senkään pitäisi mitenkään yllätys olla. Ja mikä parasta, ellei Felicia ollut ihan väärin ymmärtänyt, Jerome vaikutti juuri sellaiselta jätkältä, joka naisen löydettyään pitäisi tämän tiukasti omanaan ja antaisi huomiotakin tarpeeksi. Ja mikä olisikaan sitä parempaa? Felicia piti siitä, että sai olla jätkänsä huomion keskipisteenä ja hemmoteltava, vaikka ei mitään kartanoa ja uima-allastakaan toivonut, enemmänkin jotain pientä romanttista elettä, vaikka pelkän nallen antaminen. Mutta voisihan sitä välillä erehtyä, Jerome voisi ihan hyvin olla vaikka sellainen, joka ei välittäisi yhtään vaikka muut yrittäisivät tämän tyttöystävää. Tai vaikka väkivaltainen! Mutta tuskinpa. Ja oli ihan turhaa miettiä tälläisiä, vastahan he olivat tutustuneet, eikä välttämättä tapaisi tämän illan jälkeen. Mutta jos Felicialta kysyttäisiin, Jerome kyllä ottaisi hänen numeronsa ylös ja soittaisi hänelle.

Felicia vain naurahti toisen kommentille, se oli jotenkin kuulostanut niin hauskalta. Kaksimieliseltäkin, kyllä vain. Sekin oli vain hyvä todiste siitä, ettei neito ollut ihan väärin ymmärtänyt tilannetta.
"Toisella", vastattiin. "Mutta mä en ole jäänyt luokalleni", Felicia lisäsi virnistäen. Jerome siis oli häntä vuoden vanhempi? ei ollenkaan paha.

Katse kiersi puistoa, jonne he olivat itsensä löytäneet. "Hmm, tuolla on pari penkkiä", neiti totesi. Hän ei ollut mikään sievistelijä, mutta oli kieltämättä hieman inhottavaa istua puiston penkille, jos se olisi täynnä esimerkiksi linnun paskaa. Se olisi kuitenkin aika epätodennäköistä, nämä puistot kuitenkin pidettiin hyvin siistinä.
Jerome läppäsi brunettia takamukseen. Felicia kääntyi katsomaan toista hieman yllättyneenä, mutta virnisti toiselle ilkikurisesti. "Eikös se prinssi osaa hillitä käsiään ollenkaa?", hän kysyi hymähtäen, hipaisi sormella toisen alahuulta ja nappasi sitten toisen käsivarresta.
"Alas nyt tulla siitä", Felicia naurahti ja lähti viemään heitä penkin luokse. Neito istuutui alas, katsellen ympärilleen. "Täällä ei oo ketään, hassua.. mut ei se pahakaan ole, saadaanpa tutustua rauhassa", todettiin ja palautettiin katse Jeromen kasvoihin.
"Sä olet vähän omituinen", Felicia sanoi, muttei ollenkaan pahalla ja sen kuuli myös äänestä. Omituinen toinen tosiaan oli, mukava kyllä, mutta omituinen. Kai sen ymmärsi, normi tummaihoinen pilven pössyttelijä, ties mitä muuta veti. Voi, heidän kaltaiset persoonat taatusti sopisivat loistavasti keskenään viettämään aikaa useamminkin yhdessä.

Jeromesta oli suorastaan i-h-a-n-a-a, ettei Felicia ollut mikään tuikitavallinen naapurin tyttö, tuossa oli todella särmää ja sellaista tulisuutta ja asennetta, mistä räppäri piti. Eikä brunetti myöskään hämmentynyt hänen turhankin ronskeista ja suorasanaisista iskurepliikeistään, Jerome oli aina ollut suorasanainen ja sellainen ihminen joka sanoo mitä ajattelee eikä sitten toisin päin... "Tullaan tullaan", räppäri hihkaisi lähes Felician viehätysvoimaan lumoutuneena ja seurasi tuota puiston penkille, hän istui aivan kuvankauniin seuralaisensa viereen ja livautti kätensä huomaamattomasti penkin selkänojalle. Ja kyllä, Jerome oli sellainen kaveri joka piti naisestaan kiinni, eikä juossut joka ilta sängystä toiseen pitäen lakanoidenlaulatusta urheilusuorituksena. Okei, muutama hairahdus ja vastaava kömmähdys oli kyllä sattunut räppärin kohdalle useaampaankin otteeseen, mutta selvinpäin tai parisuhteessa hän ei edes ajattelisi moista.

"Niin, mäkin kyllä haluan tutustua suhun, murueskimoni", Jerome hykerteli ja leperteli, kaivaen samalla sätkätarpeita taskustaan. "Haluaako Felicia yhden kannabissavukkeen?" räppäri kysyi brunetelta ja katseli tuon silmiä sydän läpättäen, jos asian niin voisi herran sanoin kuvailla. Kylläpäs hän viihtyi nyt jo tuon ilmestyksen seurassa, puistokin tuntui viihtyisämmältä kuin ennen, lieneekö Felicialla sitten oikeasti ollut asiaan jotain vaikutusta. Suklaasilmä kääri sätkän, ja sitten toisenkin, oma nostettiin huulille ja toista tarjottiin tummakutriselle tytölle. "Tämä on hyvää kamaa", Jerome vakuutteli siinä uskossa, että Felicia saattaisi olla kokematon moisen rikollisuuden suhteen, ja epäilisi vaikka kannabiksen olevan jotain oregano-rikkaruoho-mixiä, ehei. Tämä oli parasta kannabista mitä näiltä seuduilta sai.

Räppäri sytytti sätkänsä ja imi siitä pitkät henkoset, pitäen savuja keuhkoissaan laskien viiteen, kuten pitikin. Sitten hän antoi jälleen täyden huomionsa Felicialle ja hypisteli tuon hiustenlatvoja sormillaan, "Kerro jotain itsestäs", Jerome vaati lempeään sävyyn ja virnisti leveästi. Ja se oli sellainen virne, joka yleensä karkoitti kaikki ne naiset, joita Jerome oli känni-tai savupäissään yrittänyt iskeä.

Ihan kiltisti se Jerome seurasi neitoa penkin luokse, istuutui vierelle ja asetti oikein kätensäkin selkänojalle, ikään kuin yrittäen tehdä sen todella huomaamattomasti. Felicia vain virnisti itsekseen, jonka jälkeen antoi kasvojensa taas kääntyi kohti seuralaista, ihailemaan tuon komeaa olemusta. Eipä brunetti olisi pistänyt pahakseen, vaikka jätkä olisikin tarttunut hänestä kunnolla ja kiskonut syliinsä. Jerome oli hyvin suloinen käytökseltään, se oli kovin viehättävää.

Poika kertoi tahtovansa tutustua Feliciaan. Murueskimoksi kutsuminen nauratti tyttöä, oikeasti, kuka kutsui sellaisella nimennä muita? ei se loukkaava ollut, hyvin omanlaatuinen kylläkin. Murueskimo, noh, ainakaan Feliciaa ei oltu ennen kutsuttu niin.
Jerome sai kaivettua jostain sätkäkamansa, neidon silmät seurasivat innokkaana, kuin odottaen jotakin. Ja kauaa ei mennyt kuin poika jo kyseli, että tahtoisiko Felicia kenties savukkeen ja vielä parempi, kannabissavukkeen.
"Kyllä kiitos", Felicia ilmoitti kehräävästi, risti jalkansa ja kallisti päätään herttaisesti, tutkien jokaista Jeromen elettä. "Uskoisin näin", lisättiin pojan mainitessa kaman hyvyyden. Tuskinpa Jeromen kaltainen jätkä seilailisi yksinään kaduilla taskut täynnä paskaa settiä. Jos näin olisi, kaipa toinen olisi jo yrittänyt myydä turhat mössöt pois.

Oli hirveän vaikea aloittaa kertominen itsestään, kun Jeromen ilmeet olivat niin huvittavia. Felicia ei pystynyt olla hymyilemättä. Kyllä toinen vähän idiootilta välillä näytti, mutta se vain lyhyen ajoin, eikä se tätä tyttöä häirinnyt. Muuten Jerome oli varsinainen komistus ja oikein mukavaa seuraa.
"Niin, noh.. mitähän mä voisin kertoa..", Felicia pohti ääneen, hymähti. "Sä tiedät kaikki perusasiat jo, nimen ja iän", naurahdettiin ja toinen käsi nappasi taas leikittelyn uhrikseen yhden kiharan. "Mitä sä haluat tietää?", esitettiin kysymys, antaen silmien katseen upota toisten omiin.

Jerome puisteli päätään ja mumisi muutaman sekunnin jotain aivan ymmärtämätöntä, ennen kuin kohotti suklaanruskeat silmät takaisin Felician omiin, "Oikeastaan... Mä tahtoisin tietää kaiken, mutta sä näytät niin salaperäiseltä tyypiltä että siinä saattaisi mennä aamuun asti".
Räppäri kohotti sätkän huulilleen ja tarjosi brunetelle oman sätkän ja ojensi sytkäriä tuolle. Pitkät henkoset vedettyään hän puhalsi savut ulos ja taiteili muutaman, lähestulkoon täydellisen, savurinkulan ja virnisti voitonriemuisesti. "Onko sulla jotain harrastuksia? Mitä sä tykkäät tehdä?" Jerome kyseli kiinnostuneena ja leikitteli toisella kädellään edelleen Felician hiussuortuvilla. Poika yskäisi ja naurahti pienen hiljaisuuden jälkeen, "Mä oon niin vitun huono kyseleen ettei näillä lahjoilla päästä ees kaupan kassalle!", hän huudahti kimeästi ja puisteli jälleen päätän.
"Sä voit kertoo ihan mitä sä haluat, mä oon kiinnostunu vaikka sun kuukautiskierrostas jos siitä haluat puhua", suklaasilmä
vakuutteli ja nyökytteli päätään ilmeettömänä.

Kannabissätkä poltettiin nopeasti loppuun ja tumppi heitettiin nurmikolle, ei se siitä mihinkään syttyisi. Savut puhallettiin suupielestä ja Jerome katseli seuralaistaan sivusilmällä ja muuttui silminnähden ärsyyntyneeksi puhelimen pirahtaessa soimaan.
"Vittulan isäntä sentään...", räppäri manasi ja kaivoi puhelinta ylisuurien farkkujensa taskusta, äiti... Voi perse. "Moi äiti", Jerome vastasi kiltisti ja ystävälliseen sävyyn, "Voi poika kulta missä sinä olet", kuului äidin päivittelevä ja ylidramaattisen huolestunut huokaus. Miehenalku puisteli jälleen päätään ja mumisi hetken aikaa taas täysin sian saksaa, "Mä olen puistossa... Felician kanssa", hän kertoi totuuden melkein peläten äitinsä reaktiota. "Kuka ihme on Felicia? Onko sinulla tyttöystävä", äiti kyseli uteliaana ja Jerome naurahti, "Ei... Mä tapasin sen vasta tänään", hän vastasi huvittuneesti ja hieraisi niskaansa. "Tuo tämä Felicia joskus kahville... Ellei se satu taas olemaan joku strippari... Voi Jerome kultaseni, tulet sitten ajoissa kotiin... Eikä mitään
typeryyksiä tälläkertaa, ei kannabista, ei suojaamatonta seksiä, eikä missään nimessä varkauksia tai muitakaan rötöksiä!", Mama paasasi puhelimessa ja sai Jeromen entistä nolommaksi. "Ei ei äiti, mä tulen aloissa... Moi",
räppäri lopetti puhelun ennenkuin joutuisi kuuntelemaan äitinsä paasauksia enempää.

"Mutsi on vähän... tiukkapipoinen", Jerome mumisi nolostuneena ja tunki puhelimen takaisin taskuunsa.

Felicia ei tiennyt uskoako vai ei, kun Jerome väitti tahtovansa tietää kaiken. Harvemmin jätkiä kiinnosti naisten asiat tai ylipäätä mikään heidän elämäänsä kuuluvat asiat, eikös se niin ollut että tärkeimmät asiat olivat tissit ja perse, pärstä ja seksikkäät alusvaatteet. Mutta Jerome nyt olikin ehkä hieman erilainen, oli ainakin väärin yleistää. Ja sitähän Felicia harvoin teki, hän ei tuominnut ilman syytä, mutta valitettavasti useimmiten asiat vain menivät niin kuin ei aina itse tahtonut. Brunetilla ei kuitenkaan ollut syytä surra poikien silmäteriä, hän kun omisti hyvän ulkonäön ja kyllä, neidin mielestä myös melko kiehtovan luonteen. Vieton, mutta ei kuitenkaan. Ja Jeromen mielestä salaperäinen.
Felicia puraisi hellästi alahuultaan, mutta jätti sen heti rauhaan tajuttuaan, että se pilaisi hänen kauniin huulikiillon pinnan. "Tuskin ihan aamuun asti, mutta kaipa sekin voi olla mahdollista", neiti virnisti hymysuin, samalla kun otti Jeromen tarjoaman sätkän vastaan. Sätkän sytytyksen aikana vierustoveri taas kyseli kysymyksiään, mutta joutui odottamaan vastauksia hetkisen aikaan kun Felicia nautti kannabissavukeestaan.
Ajatukset tuntuivat hidastuvan, sillä Felicia ei osannut vastata oikein mitään, niin keskittynyt hän oli seuraamaan Jeromeo, joka leikitteli tytön hiussortuvilla. Kuukautiskierroksen puhuminen herätti neidin takaisin maan pinnalle, tuo naurahti huvittuneena.
"Jospa kuitenki pysytää niissä harrastuksissa ja tykkäämisen kohteissa", Felicia hymyili ja otti taas muutaman henkosen sätkästään. "Hmm, noh.. mä tanssin, alotin sen jo neljän iässä. Muita kunnon harrastuksia ei nyt sillai olekaan.. öhm.. mä tykkään tehdä vähän kaikkea", brunetti virnisti ja mietti taas hetken. "Kaikkee normaalia.. hengailla frendejen kanssa, matkustella, tietty vähän partyillä ja yllätys, yllätys; shoppailla". Joka miehen unelma, päästä naisten kanssa shoppailemaan, olemaan henkarina kun neitokaiset ravaavat pukukopissa kasapäin vaatteita sovittamassa.

Jeromen puhelin alkoi soimaan. Poika itse ei tainnut oikein pitää siitä, mutta eipä se Feliciaa haitannut. Eipä hänellä ollut mitään erikoista kerrottavaa itsestään. Oli vaikea kertoa. Voi kyllä Jerome oppisi tuntemaan ja näkemään minkälainen eloisa neitokainen tuo neito oli, kunhan vain tutustuisi ja viettäisi aikaa tämän kanssa.
Oli huvittavaa kuunnella Jeromen ja tämän äidin välistä keskustelua. Naisen ääni puhelimen toisesta päästä kuului myös melko selvästi Felician korville. Ei hän kaikkia sanoja erottanut, mutta paljon kuitenkin. Hetkinen, kuka puhui stripparista? olikohan Jeromen äidillä hyväkin syy kuvitella pojan liikkuvan stripparin kanssa? ja voi kuinka suloista oli katsoa Jeromea puhuvan jotenkin niin alistuvaisena äidilleen. Miten söpöä!

"Ha, niinhän ne vähän kaikki kait on", Felicia henkäisi ja heitti sätkänsä pois, jonka oli kerennyt polttaa loppuun seuralaisensa puhuessa äitinsä kanssa. "Nohh, liikutko sä usein strippareiden seurassa?", tyttö kysäisi kiusoittelevaan äänensävyyn ja tuuppasi hellästi kyljellään Jeromea.
"Niin ja hei! sun vuoro kertoa jotain itsestäs komistus".

"Niin mutta mun äiti on niinkun tosi tosi tiukkapiponen, sun pitäs tavata se joskus niin ymmärrät", Jerome naurahti rennosti ja oikaisi cappiaan parempaan kulmaan. Kiusoittelu stripparista sai räppärin posket punottamaan,
eihän se ollut kuin yksi kerta... Eikä hän ollut edes selvinpäin, silloin harvemmin sattuu kiinnittämään moisiin seikkoihin huomiota. "No... Kerran. Mutta se oli melkein vahinko", poika selvitteli sekavaa tilannetta ja väläytti jälleen hurmaavan hymyn Felician suuntaan.
Hän oli aiemmin kuulevinaan, että brunette tanssi? Ja tottakai, jokainen tyttö piti, yllätys yllätys, shoppailusta.
Felician vuoksi Jerome olisi kykenevä vaikka toimimaan täyspäiväisesti tuon henkarina shoppailun ohessa, jos vähän huijattaisiin.

Mitä hän kertoisi itsestään? Oikeastaan räppärin olemus taisi kertoa kaiken oleellisen, tai ei ehkä sittenkään. Poika kääntyi hieman enemmän Feliciaan päin, ja tutkaili neitosen kasvoja hymyssäsuin. "No, mä oon asunu täällä koko ikäni, en harrasta mitään... Paitsi että räppään välillä, mutta ne mun
biisit nyt sattuu oleen aika huonoja", hän selitteli paljastamatta itsestään liikoja.
Naisethan olivat enemmän salaperäisiin miehiin päin, vai kuinka se nyt oli?

Felicia katsoi toista hymysuin kun tämä puhui edelleen äidistään. "Niin no, ehkä mä tapaankin sen joskus. Ehkä mä sitten nään kuinka tiukkapiponen se on", virnistettiin ystävällisesti. Ha, tosiaan, ehkäpä neito todella joskus tapaisi tuon naisen. Jos he vain tapaisivat useamman kerran Jeromen kanssa ja jos Felicialta kysyttiin, niin kyllä he tapaisivat. Hänestä Jerome oli kunnon löytä, tuosta saisi vähintään hyvää seuraa, ystävän ellei enemmänkin. Mutta Felicialla ei ollut tapana suunnitella sellaisia, kaikki sai luvan tapahtua ajan myötä. Sitä paitsi, ei hän edelleenkään toista kunnolla tuntenut, joten ei voinut edes varmaksi sanoa mitään toisesta, mutta hyvältä tyypiltä jätkä vaikutti.
Nauru karkasi huulien välistä. "Et kai sä tosissas oo?", Felicia kysyi ja kallisti päätään. "Miten voi vahingossa olla stripparin kanssa?", esitettiin uusi kysymys heti edellisen perään.

Oli Jeromen vuoro kertoa jotain itsestään, mutta eipä tuo oikein mitään suostunut paljastamaan. Suostunut, ehkei toisella vain ollut mitään erikoista kerrottavaa. Mutta Felicia kehtasi epäillä, nimittäin Jerome vaikutti juuri sellaiselta, joka oli saanut aikana toista ja vähän muutakin, jokseenkin antoi myös sellaisen kuvan, että tuolla olisi paljonkin kerrottavaa. Miksei siis kertoa? Noh, Felicia ei ketään käskisi mitään väkisin pulputtamaan, joten kertokoot mitä tahtoo milloin itse haluaa.
"Mm", Felicia vain hymähti, tuijotteli hetken toista liiankin innostuneen näköisenä, kunnes lähti kierrättää katsettaan puistossa. Kädet ristittiin yhteen, jättäen omat hiussuortuvat rauhaan.
"Hm, no onkos sulla tapana aina pongata joku tuntematon muija mukaas keskustasta puistoon pössyttelemään?", neiti uteli huvittuneena, palautti katseen Jeromeen ja puri hellästi alahuultaan.

Koko stripparitapaus oli nolo, mutta sen stripparin paljastuneesta transseksuaalisuudesta Jerome ei aikoisi paljastaa. "No, mä olin todella pilvessä sinä iltana...", pojanretale aloitti näytellyn dramaattinen vivahde äänessään, ja otti suoran katsekontaktin Feliciaan dramatisoidakseen tapahtuman kertomista entista enemmän.
"... Ja kavereiden kanssa lähdettiin strippiklubille, sitten sielä oli sellanen jättikokoset tissit omistava strippari, joka kävi meikän kimppuun ku se varmaa luuli et meitsi ois rikas", Jerome jatkoi kertomusta ja veti välissä henkeä kietoen jälleen Felician hiussuortuvia etusormensa ympärille. "... Sitten se tarjos mulle parit privatetanssit omaan piikkiinsä, ja venattiin kavereiden kanssa sitten siihen asti että sen ja parin muun chicksin työvuorot loppu...
Ja lähdettiin porukalla puistoon, kun mun best bro, also known as Eddie, oli saanut pilvee aivan jättimäisen määrän", jälleen räppäri veti henkeä ja tutkaili suklaanruskeilla silmillään kuvankauniin seuralaisensa kasvoja.
"Totta kai mä sitten vähän lämppäsin sitä muijaa siinä, ja se tais oikeesti pitää musta... Mutta sit kun tilanne eteni siihen pisteeseen että kädet käpälöitti toisiamme puolin ja toisin niin tajusin että se oli tra...", Jerome lopetti lauseen kesken ja hieraisi niskaansa koittaen hätäisesti keksiä jotain muuta sanaa kuin "transseksuaali", niitä tuntui olevan harvassa kunnes... "Siis se oli transylvaaniasta", räppäri lopetti tarinansa ja ummisti pariksi sekunniksi silmänsä toivoen, että juttu transylvaanialaisesta stripparista
kuulosti Felician korvaan uskottavalta. Juttu transseksuaalisesta stripparista olisi murentanut hänen egonsa,
maine olisi mennyt, eikä sitä ihan heti olisi saatu takaisin. Lisäksi vaarana oli se, että Jerome joutuisi kuuntelemaan lopun ikäänsä vittuilua asiasta.

Jeromea ei vaivannut ollenkaan se, että hän taisi katsella tummaverikköä vähän turhankin röyhkeästi ja riisuvasti. Hänen mielestään Felician pitäisi olla otettu ja imarreltu siitä, että hän kelpasi kauniine kasvoineen miesväelle. Etenkin Jeromelle.
"Sä oot ensimmäinen ihan tuntematon pimu, jonka oon raahannut puistoon pössyttelemään. Sitä transylvaanialaista stripparia ei lasketa", räppäri virnisti hurmaavasti ja jatkoi naikkosen hiussuortuvilla leikkimistä.
"Haluisitsä tavata joskus uudestaan? Muutenkin kun sattumalta?" hän kyseli treffeistä vihjaillen ja tutkaili Felician reaktiota ja kohotti kulmaansa vastausta odotellessaan.
Totta helvetissä hän veisi bruneten treffeille. Se, joka ei veisi, olisi varmasti sokea tai vähintäänkin homo. Räppärin mielestä brunettea kelpaisi katsella enemmänkin, miksi ei?

Olikohan Felicia oikeasti koskaan tavannut niin outoa jätkää kuin Jerome? tuttavia oli kyllä laidasta laitaan, hiiren hissukasta kunnon räväsuuhun ja kiltistä koulutyypistä aineiden sekakäyttäjään. Jerome puhui huvittavasti, elehti hauskasti ja silti oli hurmaavan komea. Tapasiko sellaisia useinkaan? ei.
Felicia vain kohotti kulmiaan kuunnellessaan toisen tarinaa stripparista. No ainakin jätkä puhui suoraan, kertoi avoimesti strippiklubista ja tansseista, varmasti mukava ilta. Kun puhe jo meni siihen pisteeseen, että puhuttiin käsien käpälöimisestä, tyttö jo luuli toisen alkavan kertoa yksityiskohtaisesti heidän läheisistä hetkistään. Sitä tuo neito ei tahtonut kuulla, kiitos. Mutta eipä Jerome sellaista kertonut, vaan aloitti jotain muuta, joka kuitenkin keskeytyi. Suu muokkautui leveään hymyyn. Siis mikä? transylvaaniasta? olikohan se nyt muka sitä, mitä toinen oli aikeissaan kertoa?
"Jaa mikä?", Felicia kysyi nauraen, kallisti päätään ja katsoi toista hurmaavalla ilmeellä. Miten se haittaisi mihinkää jos toinen oli transylvaaniasta? eli jospa nyt kyse olikin jostain ihan muusta..

Jälleen hento nauru karkasi huulien välistä kun toinen kertoi, että Felicia olisi ensimmäinen neito jonka hän oli tuonut puistoon pössyttelemään - jos stripparia ei laskettu mukaan. Brunetti laski kätensä toisen polven yläpuolelle, eikä välitännyt vaikka toinen leikitteli edelleen hänen hiuksillaan. Aww, se oli aika suloista.
"No mä oon tosi otettu siitä", neito hymyili tiivis katse silmissään. "Ja mikä ettei", hymähdettiin. "Kai mä voisin joku päivä sua nähdä, kunhan et pakota mua strippaamaan". Just joo, Felicia vetäisi ihan mielelläänkin toiselle esityksen. Olihan se melko mukavaa esitellä kroppaa, jos hyvän sellaisen sattui omistamaan. Mutta ei sitäkään ihan kaikkien silmille oltu tarkoitettu. Jerome voisi kuitenkin saada osansa, Felicia ei ainakaan ottaisi sitä lainkaan pahalla. Ja muutenkin tuo jätkä oli jo aikalailla katseellaan riisunut brunettia, joten ehkä tuo oli saanut jo jotain irti.
Felicia vetäisi kätensä toisen polvelta, kaiveli laukkuaan hetken aikaa, mutta kääntyikin taas kohit Jeromea. "Haluutko sä mun numeron, vai annatko sä omas mulle?". Olikohan se häiritsevää miten helposti Felicia suostuutui tapaamaan toisen. Sillä useammat jätkät pitivät vaikeasti tavoittelevista tytöistä. Felicia mutristi huomaamattomasti alahuultaan, toivottavasti hän ei vain antanut toisen kiinnostuksen lopahtaa.

/oli kyllä ihan toivoton vastaus, anteeks : <

- - - hyvä toi oli ! : ) tästä ei voi sanoa samaa

Jerome naurahti hermostuneesti, samanlaisella tavalla kuin kaikki muutkin ihmiset jotka koittivat keventää tunnelmaa tai viedä keskustelua toisille raiteille valehdeltuaan.
Tai eihän se perkele sentään valehtelua ollut! Ei ainakaan Jeromen mielestä, se oli vain totuuden vääristelemistä, ei mitään sen vakavampaa. Suurin pelko tällä hetkellä oli se, että Felicia kipittäisi karkuun kun saisi ehkä joskus mahdollisesti tietää totuuden stripparin oikeasta henkilöllisyydestä. "Niin, se oli transylvaanialainen, ja ne on vampyyrejä!", räppäri huudahti kimeästi ja heilautteli vapaata kättään teatraalisesti, "Mä en tiedä... Ehkä se puri muakin", hän jatkoi rauhoittuen ja hipelöi edelleen bruneten neitokaisen hiussuortuvia.
Olikohan hän ihastunut?
Ehkä, vai kykenikö ihminen ihastumaan näin lyhyessä ajassa? Räppäri viihtyi Felician seurassa, tai oikeastaan räppäri viihtyi aina naisten seurassa kunhan ne olivat nättejä, niillä oli hyvät tissit ja timmi perse. Okei, Jerome oli sika. Mutta harvinaisen kohtelias sika, kyllä hän olisi valmis sitoutumaan ja rauhoittumaan, jos Felicia niin haluaisi. Kuulostiko hänen ajatuksensa idiooteilta? Kyllä.
Jos brunette olisi kyennyt lukemaan niitä sillä hetkellä, niin Jerome olisi voinut lyödä vähäisen omaisuutensa vetoa siitä, että tyttö luikkisi nauraen karkuun eikä taatusti lähtisi treffeille hänen kanssaan.

"Mä voisin kyllä mielelläni ottaa sun numeron", Jerome vastasi ja hymyili hurmaavasti seuralaiselleen, kaivaen puhelintaan ylisuurten housujensa taskusta. "Missä vitussa se on...", hän manaili, kun puhelin ei ihan hetkessä löytynytkään,
hemmetin isot housut ja pohjattomat taskut. Ehkä olisi aika ruveta käyttämään vaatteita, jotka eivät roikkuisi kuin ajokoiran nahka.
Räppäri kiskoi esiin kolhiintuneen ja käytöstä kärsineen puhelimensa, jonka hän avasi näppäinlukosta ja katsoi sivusilmällä Feliciaan. Sormet olivat näppäimillä jo valmiina, ettei toisen tarvitsisi turhaan toistella numeroaan.
"No niin", Jerome mumisi ja katseli puhelimen näyttöä keskittyneenä. "Mä voisin viedä sut joku ilta vaikka leffaan ja syömään?", hän ehdotti ja hymyili brunetelle jälleen.