Oh damn, you look good today!

Naurahdus pojan huulten välistä kuulosti jotenkin oudolta, ehkä toinen oli hermostunut tai jotain. Felicia kohotti hieman kulmiaan kun jätkä oli avannut suunsa, mutta ei jaksanut vääntää enää samaa asiaa. Tyttö oli varma, että Jeromen aikomus aluksi oli sanoa jotain muuta, mutta transylvaanialainen meni myös. Selvästikään asiasta ei tahdottu puhua, joten antoi olla. Tässä he kuitenkin olivat tunteneet toisensa vasta muutaman minuutin ajan, ehkä tunnin jopa, muttei taatusti enempää. Kai se oli ihan ymmärrettävää ettei kaikkea tahtonut heti kertoa ja paljastaa.
Viehkeä hymy pidettiin kasvoilla, viettelevästi silmät leikittelivät Jeromen omien kanssa, yrittäen saada huomion kokonaan itseensä. Vampyyri juttu jätettiin myös huomioimatta, kuten sitä myöten myös jätkän kommentti puremisesta. Tyttö vain virnisti leikkisästi. Jerome oli todella suloinen, ei millään suostunut jättämään Felician hiuksia rauhaan, ei sillä että niiden näpertäminen jotenkin neitoa olisi haitannut. Jerome oli hyvin hurmaava tapaus, tiedä sitten miksi. Monet frendit olivat aina huomauttaneet, että Felicia sortui aina mitä oudoimpiin tapauksiin, mikähän siinä oikein mättäsi?

Jerome tarjoutui ystävällisesti ottamaan Felician numeron vastaan, neito puri viehkeenä alahuultaan ja katsoi tämän jälkeen huvittuneena kuinka jätkä kaiveli jättimäisten housujensa taskusta kännykkäänsä esille. Nyt vasta huomattiin, ettei luuri toisella mikään uusin ollut, ainakin käytetyltä ja varsin kärsineeltä näytti. Olihan Jerome aikasemmin rupatellut tässä äitinsä kanssa, mutta eihän Felicia yleensä tuollaisiin huomiotaan kiinnittänyt. Nyt se oli vain osunut jotenkin silmiin.
Jerome ehdotti, että he menisivät joku kerta leffaan ja sitten syömään, mikäs siinä. "Kuulostaa hyvältä", Felicia totesi hymysuin ja nappasi kännykän pojan käsistä. Hän naputteli numeronsa siihen ja ojensi hetken päästä sen Jeromelle takaisin, ensin tietenkin tarkistaen että oli pistänyt varmasti oikean numeron. Olisihan se sääli jos olisi väärän numeron pistänyt, mitenkäs tuo kultakimpale hänet sitten uudelleen löytäisi?
Felicia kääntyi enempi Jeromea päin, asetti kätensä toisen rintakehälle ja antoi muutaman sormen liukua pitkin toisen yläkroppaa. "Ethän sä vaan aio olla soittamatta? se olis julmaa", kehräävä katse uppoutui jäbän tummiin silmiin. Hitto, parempi olisi soittaa. Felicia oli tosissaan oman numeronsa antanut, joten hyvä vain olla kiitollinen siitä.

sori kun on kestänyt näin kauan, ja laadusta en mene takuuseen :---(

Vaikka Jerome harvemmin mietti, minkälaisen ensivaikutelman hän ihmisille antoi, niin tämä kerta oli poikkeus. Oikeasti.
Normaalisti räppäri olisi jo tässä vaiheessa koittanut kaataa Felician sänkyyn ja sen jälkeen vasta kysellyt puhelinnumeroa, silloinkin vain kohteliaisuussyistä. Mutta Felicia vaikutti sen verran arvokkaalta tapaukselta, ettei Jerome sallinut itsensä käyttäytyä kuin epäsivistynyt luolamies. Lisäksi hän toivoi, ettei näyttäisi ihan totaaliselta pelleltä seuralaisensa silmissä, hän todellakin toivoi sitä.
Räppäri kohotti kulmiaan yllättyneenä Felician kommentista, "En tietenkään jättäisi soittamatta!", hän puuskahti muka närkästyneenä mutta hymyili sitten sanojensa perään.

"Mä voin soitella sulle vaikka tunnin välein jos sä haluut, beibi", Jerome maanitteli hykerrelen ja hipelöi edelleen tytön hiussuortuvia. Kylläpäs nuorenherran suusta tuli hempeitä sanoja, tasoltaan ne olivat kuin päänsä alkoholilla pilannen aivotoiminta, mutta ainakaan Felicia ei vielä ollut juossut karkuun. Ja toivottavasti ei juoksisikaan.

Felicia oli ainoastaan vain mielissään kun jätkä puuskahti, ettei missään nimessä olisi soittamatta. Hymy koreili sievänä neidon huulilla, tuo puraisi alahuultaan ja antoi katseensa sitten valua muualle. Ei varmaan pitäisi näyttää kiinnostusta niin helposti, muutenhan Jeromella menisi vielä kaikki into heti. Eivätkös jätkät olleet outoja ja pitäneet vähän vaikeammista tapauksista. Kai siinä oli heille jotain haastetta, suurin osa kun piti itseään niin uskomattoman täydellisenä ja parhaana jätkänä maan päällä, joten..

"Ei ehkä ihan tunnin välein, mutta vähintään kolmen tunnin välein", Felicia naurahti ja palautti intiimin katseen toiseen. Ehkä nyt olisi sopiva aika poistua. Kattoisi sitten jos Jerome vaikka ottaisikin häneen yhteyttä, toivottavasti ja mitä nopeammin sen parempi.
"Mutta ehkäpä mä tästä voisin hipsiä kotiin", tyttö ilmoitti, samalla tutkien toisen reagtiota. "Nii sä voit sitten soitella mulle, jos siltä tuntuu", pilke silmäkulmissa ei voinut jäädä huomioimatta.
Neito nousi ylös, heilautti ruskeita kiharoitaan olan taakse ja kumartui vielä Jeromen ylle. Siitä toinen taatusti tykkäsi, pikku tiukka hame kun ei hirveästi peitellyt mitään ja kumartuessa ei varsinkaan. "Nähdään, Jerome", vinkattiin leikkimielisesti silmään ja ilman lupia kyselemättä painoi neitoi pienen suudelman toisen suunpielelle. Se taatusti häiritsi toista, ettei saanut kunnolla huulille. Olipahan ainakin jotain mitä odottaa, vai mitä? ehkä se myös kannusti toista soittamaan.

Brunetti suoristi selkänsä ja lähti kävelemään pois toisen luota. Vielä kauempaa hän vilkaisi selkänsä taakse, virnisti toiselle ja pian hän oli jo kadonnut. Mikä tuuri, muuta ei voinut sanoa!

/mä ajattelin että olis varmaa ihan hyvä lopetella tätä tähän. ja jos edellee tahdot jatkaa meidän suunnitelmia nii mun puolesta uutta peliä vaan kehiin, ihan miten sulta löytyy tahtoa ~ mut kiitti pelistä (;

- joo mä pistinkin sulle yksäriä !:> ja kiitos sullekkin pelistä

No jos Felicia niin halusi, Jerome todellakin soittelisi kolmen tunnin välein. Oikeasti, käsissä tuntui olevan sellainen kultakimpale, että Jerome olisi valmis hyppäämään vaikka ensimäisen benji-hyppynsä jos naikkonen niin olisi tahtonut.
"Okei hani, mä soittelen", räppäri lausahti siirappisesti ja iski toiselle silmää. Tästähän voisi kehkeytyä vaikka jotakin vakavaakin? Kukapa olisi uskonut lökäpöksyisen pilvipään törmäävän ahtaassa ja hikisessä pitseriassa mahdollisesti tulevaan vaimoonsa? Jerome ei voinut olla myhäilemättä itsekseen, päivä oli kieltämättä ollut paras aikoihin.
"Etkai sä nyt vielä lähde?", hän palasi pilvilinnoistaan takaisin maanpinnalle, kirjaimellisesti se tuli yllätyksenä. Pitäisikö Feliciasta puhua nyt tulevana ex-vaimona vaimon sijasta? Ehkä turhien pirujen seinille maalaaminen oli tarpeetonta, olihan naikkosella varmasti omiakin menoja. "Okei, mutta mä soittelen sulle! Lupaan sen! Jos en soita niin olen kuollut, muuta estettä soittamiselle ei ole", Jerome vakuutteli ja hymyili Felicialle flirttailevasti.

"Nähdään, Felicia", miehenalku vastasi bruneten tervehdykseen, ja jos se punastumisen määrä - minkä suupieleen painettu suudelma aiheutti - olisi näkynyt, toinen olisi varmasti purskahtanut nauruun. Pikkupoikamainen virne kasvoillaan räppäri seurasi Felician loittonevaa olemusta - lue; takamusta - kunnes nousi itsekin penkiltä seisomaan ja lähti kävelemään omille teilleen.

--- THE END