If dreams were real.

(( Eli Wrai feat. Ronny tännepäin, kiitos! <: ))

Tämä ei todellakaan kuulunut niihin parhaimpiin päiviin, joita Johnny oli tähänastisen elämänsä aikana elänyt. Ottaen huomioon tietenkin sen, että pojalla sattui olemaan todella huono päivä ainakin kolme kertaa viikossa, mutta tämä vei kyllä ylivoimaisesti voiton kaikista. Rokkari ei edes itse jaksanut tajuta, että tämä kaikki oli edes totta. Se oli vain tapahtunut liian äkkiä ja salamyhkäisesti.
Nimittäin joku helvetin molopää oli mennyt ja ilmoittanut Johnnyn sokkotreffeille. Kyllä, aivan okein. Sokkotreffeille. Ei nyt ulkonä käymisessä sinänsä mitään vikaa ollut, mutta nämä nyt kuitenkin sattuivat olemaan sokkotreffit, johon Johnny ei edes ollut edes itse ilmottautunut tai ollut halukas muutenkaan menemään jonkun täysin tuntemattoman ihmisen kanssa syömään. Jos poika vain saisi kiinni sen ihmisen, joka oli hänet tähän leikkiin ilmoittanut, saisi ihan varmasti kuulla kunniansa.
Lisäksi kun rokkari ei oikein ollut niitä ihmisiä, jotka kävivät niillä ns. normaaleilla treffeillä. Kyllä, hän tapasi ihmisiä, joista osa oli kiinnostavimpia kuin toiset, mutta ei hän koskaan treffeillä käynyt. Tuskin kukaan oli edes ikinä pyytänyt, sillä luultavasti nämä arvasivat heti ensimmäisellä silmäyksellä sen, ettei poika todellakaan ollut treffailutyyppiä. Sen hän jätti ilomielin muille ihmisille, jotka halusivat ihan tosissaan sitoutua jonkun kanssa ja sitä rataa. Johnny ei todellakaan ollut valmis sitoutumaan. Ei nyt, eikä vielä pitkään aikaan. Hän tykkäsi olla sinkku, sillä silloin sai tehdä melkeinpä mitä halusi ilman, että joku olisi vieressä kyttäämässä.

Johnny huokaisi raskaasti ja naputteli kynsillään pöydän puista pintaa. Hän oli valinnut sellaisen pöydän, josta näki ulos, mutta ulkoa ei nähnyt helposti tänne. Poika ei näet halunnut antaa ihmisille sellaista käsitystä tästä, että olisi muka langennut ja mennyt jonkun kanssa treffeille. Hän ei todellakaan haluaisi menettää ikisinkun leimaansa muiden ihmisten silmissä. Rokkari oli pukeutunut tänään ihan samalla tavalla kuin muinakin päivinä. Yläkroppaa verhosi musta t-paita, jonka päällä oli vielä ruskea, avonainen huppari. Jaloissaan hänellä oli mustat, polvista ja vähän muualtakin puhki kuluneet pillifarkut ja lanteilla keikkui vinosti musta niittivyö. Ruskeat hiukset oli tavanomaisesti hivenen sekaisin ja ruskeita silmiä reunusti ohut kerros mustaa kajaalia. Johnny ei pystynyt kieltämään sitä tosiasiaa, että oli käyttänyt tavallista enemmän aikaa laittautumiseen, vaikka ei sitä ääneen pystynyt myöntämäänkään. No okei, hän halusi näyttää hyvältä, vaikka tuskin se mitään merkkaisikaan. Ainakaan toivottavasti.
Rokkari vilkaisi nopeasti jokaisen pöydän pizzeriassa läpi, kunnes käänsi katseensa takaisin ikkunaan. Mistähän helvetistä hän edes tietäisi, milloin se treffikumppani oikein tulisi? Mistä tämä tunnistaisi Johnnyn? Onneksi kuitenkin poika näytti olevan ainut täällä, joka istui yksin, joten ehkäpä treffikumppani osaisi sen avulla suunnistaa oikeaan pöytään. Poika huokaisi jälleen ja naputti jälleen sormiaan pöydän pintaa vasten. Vaikka ei poika sitä ikinä ääneen sanoisikaan, mutta kyllä häntä hermostutti edes jonkin verran. Ja senhän hän laittoi pelkästään sen piikkiin, että hän ei tiennyt mitä tai ketä tässä pitäisi odottaa.

Ronny työnsi pitserian oven auki. Häntä jännitti, mutta ei läheskään niin paljon kuin aiemmin. Olihan hän vapaaehtoisesti ilmoittautunut tähän hommaan. Silloin se oli kuulostanut hauskalta, mutta aamulla kaikki oli taas mennyt ihan mönkään kiitos ihanan isoveljen. Ohimennen emo painoi vasenta poskenpäätään. Luoja se oli kipeä! Zackie oli mätännyt häntä taas suoraan kasvoihin. Osa silmäkulmaa ja poskea oli mustana, mutta kohtuu hyvin Ronny oli sen saanut peitettyä. Eihän mikään ollut tällä kertaa edes turvonnut. Käyttihän Monkey muutenkin meikkiä kasvoillaan ja peitetyt mustelmat pystyi erottamaan vain, jos katsoi hyvin tarkkaan kyseistä kohtaa kasvoissa. Poika pöyhötti hieman hiuksiaan ja katsoi sitten ympärilleen. Hän bongasi samantien Johnnyn. Kyllä, hän tiesi toisen. Hän oli hieman urkkinut sokkotreffitietoja etukäteen. Eihän hän voinut lähteä treffeille tietämättä mitä odottaa?! Siinähän ei ollut mitään järkeä... Tosin, se taisi juuri olla sokkotreffien idea.

emopoika oli pukeutunut tavalliseen vaatetukseensa. Tai tavalliseen ja tavalliseen. Tokio Hotellin huppari koristi yläkehoa, jalkoja peitti tiukat punaiset pillifarkut ja mustat tennarit suojasivat loppuosaa jaloista. Ronny ei pahemmin jäänyt norkoilemaan, vaan asteli suoraan toisen pöydän luo ja istahti tuota vastapäätä.
"Moi. Mä oon Ronny." Emo ilmoitti sitten hymyillen hieman. Oikeastaan hän uskoi, että toinen tiesi hänet. Olihan hän aika vilkas ja...No, ainakin julkihomo. Ei hän arastellut kaulailla poikien kanssa, mikäli jonkun kanssa oli juttua. Tosin, Johnny ei aivan ollut sellainen keneen hän ensimmäisenä olisi mennyt tutustumaan. Aika poikamainen itseasiassa.

Johnny katseli levottomana pizzerian ovelle ja käänsi siitä katseensa aina välillä omiin sormiinsa. Ärsyttävää, että häntä hermostutti, vaikka ei oikeastaan edes ollut mitään aihetta moiselle. Tai no, oli kyllä, mutta eihän se maailmanloppu olisi. Ei ainakaan toivottavasti, sillä eihän rokkarilla ollut hajuakaan siitä, kuka tuohon eteen pian tupsahtaisi. Toivottavasti ei nyt kuitenkaan ihan sitä hijaisempaa tai ujompaa sorttia, sillä silloin tällä saattaisi olla ongelmia Johnnyn kanssa. Hän kun ei todellakaan ollut mikään hiljainen, siitä ujosta nyt puhumattakaan. Hänelle oli suhteellisen helppoa puhua aiheesta kuin aiheesta, joten tuskinpa tässä nyt sitä kliseistä hiljaista hetkeä tulisi. Vaikka eihän hän tietenkään lörpötellyt ihan kokoajan, ettei vain vaikuttaisi ärsyttävältä.
Johnny huokaisi, kaivoi taskustaan mustan kännykkänsä ja katsoi siitä kelloa. Jos poika olisi ollut fiksu, niin hän olisi ottanut tulevasta treffikumppanistaan hivenen enemmän selville, että ei tarvitsisi hermoilla turhia. Tai ei poika hermoillut. Häntä vain... Vähän jännitti, ei muuta.

Äkkiä pizzerian ovi kuitenkin kävi ja tummanruskea katse ponnahti oitis siihen suuntaan. Tulija oli joku poika, jolla oli tukka nostettu komeaksi harjakseksi taakse ja tämä muistutti ulkonäöltään hivenen emoa. 'Hienoa...' Johnny ajatteli sarkastisesti mielessään ja vilaisi nopeasti toisen ulkomuodon läpi. Ihan okei rokkarin mielestä, vaikka äärimmäisen lyhyt tuo näytti olevan. Pojan katse nauliutui oitis erääseen yksityiskohtaan tuon vaatetuksessa, josta hän ei nyt ihan mennyt takuuseen. Tokio Hotel ei nyt todellakaan kuulunut rokkarin lempibändeihin, sillä se nyt vain oli vähän... Niin.
Tuo pörröpää käveli juuri sitä pöytää kohti, missä poika itse oli, istui siihen ja esittäytyi Ronnyksi. Pieni hymy kaarehti Johnnyn suupielillä ja hän nyökkäsi.

"Johnny", poika esittäytyi lyhyesti ja puraisi sitten kevyesti alahuultaan. Ehkei näistä treffeistä sittenkään tulisi täysi katastrofi, vaikka mistähän sitä koskaan tiesi. Eihän rokkari voinut taata sitä, miten mukava persoona tämä Ronny oli, vai oliko ollenkaan.
"Joo, tää on oikeasti niin outoa, mitä voi ollakaan. Varmaan oudoin tilanne, missä mä olen ollut", Johnny avasi keskustelua ja katseli kiinnostuneena tätä vastapäätä istuvaa poikaa.

Ronny naurahti hieman.
"Joo. En mäkää ravaa sokkotreffeillä." Hän virnisti ja katseli poikaa. Toinen ei ollut aivan hänen tyyliään, mutta toisaalta... Tiettyllä tapaa rockhenkiset pojat olivat aina kiehtoneet häntä. Oli vain harmi, että yleensä rokkarit eivät kamalasti pitäneet emoista. Kai se oli joku kirjoittamaton sääntö.
"Joko sä oot tilannut? Vai meinaatko edes syödä mitään?" Monkey uteli sitten ja kohotti hieman kulmaansa. Eihän sitä tiennyt, jos Johnny olikin tullut vain sanomaan ettei tahdo treffata. Mistäs sitä koskaan mistään mitään tiesi.
"Mä aattelin ottaa jonkun pienen pitsan. Ei oo kamala nälkä edes. söin aika hyvän aamupalan tänään." Ronny jatkoi pälpättämistä ja sipaisi hieman pitkiä otsahiuksiaan sivuun. Ei toinen silmä siltikään mihinkään näkynyt. Lakkaa kun oli niin paljon päässä.

Muutaman sekunnin ajan poika oli hiljaa ja katseli ympärilleen, kunnes avasi jälleen suunsa.
"Mitäs oot tänään tehny?" Hän kysyi ja hymyili. Ehkä pitäisi hieman rauhottua. Jos toinen vihasi ylisosiaalisia ihmisiä. Tosin, sellainen Ronny oli. Eihän hän voisi olla jotain muuta mitä oli. Mutta entäs jos tästä tulisikin jotain..oikeaa? Oliko hän itse edes valmis sitoutumaan? Kai hän oli. Siksihän hän oli alunperinkin ryhtynyt koko sokkotreffi hommaan. Hän tahtoi sitoutua. Niin omituista kun se olikin.

Johnnyn katse pysyi edelleen Ronnyssa ja hän tarkkaili lievästi kiinnostuneena tuon piirteitä. Tämä kaikki oli rokkarille jotenkin niin outoa ja vierasta, ettei hän edes tiennyt, mitä olisi pitänyt puhua toisen kanssa. Voisi nyt luulla, että Johnny sosiaalisena ihmisenä keksisi puhuttavaa ihan mistä vain, mutta kun... Tämä tilanne oli nyt mitä oli, joten ehkä toinen antoi hänelle anteeksi tämän vaivautuneisuuden.
"No, mä nyt en todellakaan ravaa mitenkään ahkerasti niillä normaaleilla treffeilläkään. Tuskin koskaan", Johnny valaisi ja kohautti sitten olkiaan. Oliko se sitten niin ihmeellistä? Ei poika todellakaan ollut sitä tyyppiä, joka kävi yhtenään ihmisten kanssa treffeillä ja etsi jotain kumppania itselleen. Ei se todellakaan ollut hänen tapansa, sillä ei poika muutenkaan kaivannut mitään parisuhdetta juuri nyt. Ainakin niin hän väitti muille ihmisille - totuus saattoi olla ihan toinen. Ei Johnny sitä kieltänyt, etteikö toisen ihmisen läheisyyttä joskus kaivannut, mutta useimmiten hän sai sitä tarpeeksi niiltä yhden illan jutuilta. Tosin, hänen siskonsa jaksoi väittää jotain muuta, mutta sepä ei poikaa liikuttanut.

Johnny napautti muutaman kerran pöydän pintaa sormenpäillään ja kohotti hivenen toista kulmaansa.
"En oo tilannut ja aion joo syödä jotain", Johnny vastasi naurahtaen. Oliko tuo edes oikea kysymys? Totta helvetissä poika aikoi syödä, mikäli hän tänne pizzeriaan oli vaivautunut tulemaan. No, olihan hänellä myös syynä nämä hemmetin treffit, mutta kuitenkin. Ja olihan Johnnylla jo melkoinen nälkä, sillä ei hän ollut syönyt juuri mitään tänään. Poika oli näet lähtenyt melkein heti herättyään tänne, sillä eilinen ilta oli taas venynyt ja nukkumaan hän oli ehtinyt vasta joskus kello kolmen aikaan yöstä. Ja aamulla hän oli todellakin ollut ihan sen näköinen, että oli valvonut, mutta nopeastiko Johnny itsensä kuntoon sai. Nopea suihku, naaman, hiusten sekä vaatteiden laittaminen tuotti tulosta ja Johnny näytti siltä, että olisi nukkunut yönsä ihan suhteellisen hyvin. Henkinen puoli tosin oli asia erikseen, sillä Johnnysta tuntui, että aivan varmasti muutaman tunnin päästä häntä väsyttäisi ihan kunnolla. Vaikka nyt olo tuntuikin virkeältä.
Toisen kysymyksen kuulessaan, Johnny hymähti hivenen. "No en oikein mitään. Lähdin tänne melkein heti kun olin heränny. Tai, ehkä kaksi tuntia sen jälkeen, koska toki mun piti laittautua vähäsen", hän naurahti ja sipaisi vaistomaisesti ruskeita hiuksiaan pois silmiensä edestä. Hänen hiuksensa eivät nyt sentään olleet niin liikkumattomat kuin toisella, vaikka hiuslakan suurkuluttaja olikin. "Entäs ite? Muuta kun syönyt sen hyvän aamupalan", Johnny virnisti ja kaiveli sitten lompakkoaan taskusta. Onneksi hän oli juuri saanut rahaa porukoiltaan (täysin tuntemattomasta syystä tosin), joten olisipahan hänellä varaa maksaa pizzasta.
"Mitä sä haluat? Meinaan vaan, että mä voin käydä vaik tilaa", Johnny kysyi ja kohotti tummanruskeat silmänsä toiseen.

Ronny hymyili ensin leveästi, kun toinen kertoi omasta aamustaan, mutta kun kysymys heitettiin takaisin, hymy hyyttyi hieman.
"No...Enpä oikeastaan muuta...Erikoista tai näin..." Tuo mumisi hieman epäselvästi ja painoi vaistomaisesti poskeaan. Se oli kipeä! Miksi hänellä ei voinut olla normaalia isoveljeä? Onneksi aihe vaihtui ruokaan ja Ronny kääntyi osittain ympäri ja vilkaisi tiskiä, jolla pystyi tilauksia tekemään.
"Ammm..." Ronny aloitti ja kääntyi sitten jälleen leveästi hymyillen katsomaan toista. Voi kun tuolla oli kivat kulmakarvat!
"Ehkä otan vaan ison kokiksen. En taida vielä syödä mitään. En minä koskaan jaksa edes puolta pitsaa syödä." Emo selitteli ja nauroi sitten hieman päälle.
"Ehkä minä siksi olen näin pieni."

Poika antoi katseensa kiertää ympäri pientä pitseriaa. Olikohan siellä sillä hetkellä muitakin treffiläisiä? Olikohan koko touhuun edes osallistunut ketään muita samaa sukupuolta haluavia kuin he? Hmmm... Siitä pitäisikin ottaa selvää. Olihan koulussa muutamia julkihomoja, mutta jos vaikka joitain uusia ilmestyksiä olikin osallistunut treffeille? Ehkä Ronny oli vähän liian utelias.

Johnny nyökytteli toiselle, vaikka toinen mumisikin hänen kysymykseenkin jotain epämääräistä vastaukseksi. Kyllä. Ei Johnny todellakaan kuuro ollut, mutta ei hänellä kauheasti riittänyt intoa takertua tuohon liian tarkasti. Vaikka, totta kai, hän oli utelias kun sille päälle sattui ja saattoi kysellä toisinaan ihan liiankin yksityisistä asioista. Kyllä hänelle siinä vaiheessa sihahdettiin, mutta ei se yleensä poikaa haitannut melkein ollenkaan. Ei hän ikinä moisesta suuttunut, vaan jatkoi sitten jostain toisesta aiheesta. Ei hän kyllä ikinä taanut sitä, etteikö palaisi siihen aiempaan aiheeseen myöhemmin, mutta nyt... Ehkäpä Johnny pitäisi päänsä kiinni ja aloittaisi utelemisen sitten jostain muusta.
Ronny kuitenkin vastasi Johnnyn esittämään kysymykseen ja lisäsi siihen vielä jotain, joka sai rokkarin hymähtämään hivenen. "Noh, niin sä kyl oot. Mut kaiketi se on ihan jees", poika sanoi kohauttaen olkiaan ja vilkaisi hänkin sitten tiskille. Siellä ei näyttänyt olevan nyt kamalaa tungosta - ainoastaan joku ujohkon näköinen poika, joka lateli tilaustaan tiskin takana olevalle, italialaiselle miehelle. "Mä tuun koht", Johnny tokaisi ja nousi sitten ylös tuolista, lähtien sitten rennosti kävelemään kohti tiskiä.

Johnny seisahtui odottamaan nyt tiskillä olevan pojan taakse ja puraisi huultaan. Hän ei todellakaan ollut varma, mitä tästä kaikesta mahdollisesti tulisi. Siis ihan oikeasti. Ronny vaikutti ihan mukavalta ja niin, mutta hän ei yhtään tiennyt, millä tarkoituksella toinen oli lähtenyt mukaan tähän sokkotreffi-juttuun. Ihan tosissaan vai vain vitsillä? Johnny itse oli ilmoitettu moiseen mukaan ihan vittuilakseen, sillä ilmoittaja ihan varmasti tiesi, että poika ei todellakaan ollut sitä treffeillä käyvää tyyppiä. Milloinhan viimeksi hän oli tällaisilla ollut? Ehkä jotain... Pari vuotta sitten, joka oli kieltämättä melko pitkä aika. Hän kun ei nyt niinkään siitä seurustelusta välittänyt, vaan tyytyi ennemminkin niihin kuuluisiin yhden yön juttuihin. Niissä ei todellakaan ollut niitä monimutkaisia suhdekiemuroita, kuten mustasukkaisuutta tai pettämistä. Se oli vain paljon helpompi vaihtoehto kuin vakava suhde. Kuka kumma hänet oli tähän leikkiin ilmoittanut? Ehkä hänen siskonsa? Voi, kyllä! Tuo voisi ihan hyvin olla tähän kaikkeen syylinen! Ilmeisesti tuo ei kestänyt sitä, että Johnny hyppi sängystä toiseen, eikä hankkinut vakavaa suhdetta itselleen. Kyllä tuo ihan varmasti saisi kotona kuulla kunniansa... Niin, mikäli näistä treffeistä tulisi ihan fiasko. Jos kaikki menisi hyvin, niin ehkäpä Johnny voisi jopa kiittää Sharonia näin mukavasta yllätyksestä.
Hivenen virnistellen Johnny asteli tiskille ja vilkuili pizzalistaa mietteliäänä. "Mä voisin ottaa tuollaisen normaalin pizzan kinkulla, tonnikalalla ja ananaksella. Syön täällä", hän sanoi italialaismiehelle, joka kirjoitti sen ylös pieneen vihkoon. "Ja sitten ottaisin myös kaksi kokista; toinen iso ja toinen normaali", hän vielä luetteli ja myyjä kiirehti oitis laskemaan keskikokoiseen sekä isoon lasiin kokista eräästä koneesta. Sillä välin Johnny kaiveli rahapussistaan rahojaan ja laskeskeli päässään, mitä kaiksesta tulisi yhteensä.
"Se tekee sitten 12.55", mies sanoi hivenen huonohkolla englannilla ja asetti kokikset tiskille Johnnyn eteen. Rokkari ojensi tasarahan tuolle ja lähti sitten juomien kera takaisin pöytään, missä Ronny istui.

Ronny meinasi kysyä toiselta oliko toinen oikeasti sitä mieltä että hänen pituutensa oli jees. Vaikka kuinka typerältä se tuntuikin, oli juuri pituus Ronnyn herkkäkohta. No, väkivaltaisen isoveljen lisäksi. Hän oli aina tahtonut kasvaa pidemmäksi, mutta terveydenhoitajakin oli viime tarkastuskessa sanonut,ettei niin välttämättä kävisi. Eiväthän he voineet tietää kuinka lyhyitä muut suvun miehet olivat olleet. Vaikka Zack olikin Ronnyä reilusti pidempi...Emo käänsi päätään sitä mukaa kun Johnny kulki kassalle. Vaistomaisesti toinen arvioi uutta tuttavuuttaan takaapäin. Hyvältä tuo sieltäkin päin näytti. Perse ainakin sai 10+ arvosanan! Johnny oli jotenki cool. Se oli hyvä. Monkeytä kun usein kuvailtiin söpöksi. Vaikka eihän tästä välttämättä mitään nyt olisi tulossa! Ei niin saanut ajatella, mutta jos...Jos oli kiva sana Ronnyn mielestä. Aina sai jossitella.

Pian toinen vaikutti kääntyvän ympäri ja Ronny käänsi päänsä salamana takaisin eteenpäin. Ei hän tahtonut antaa liian innokasta kuvaa. Jos toinen vaikka ei pitänyt hänestä yhtään! Tai piti häntä ärsyttävänä. Sitäkin tapahtui yllättävän usein. Ehkä emon pitäisi oppia olemaan rauhallisempi ja vähemmän puhelias.
"Mitäs tilasit?" Ronny kysyi sitten hymyillen leveästi, kun Johnny oli kuuloetäisyydellä.

Johnnyn suupielillä kaarehti vinohko hymy, kun hän saapui sen pöydän luokse, missä Ronny istui ja asetti kokikset pöydälle. Hän istui takaisin omalle paikalleen toista vastapäätä ja tutkaili tätä hivenen kiinnostuneena. Ei kuitenkaan liian, että vaikuttaisi tunkeilevalta. Sitähän kuvaa Johnny ei itsestään halunnut antaa, vaikka toisinaan saattoi olla äärimmäisen utelias persoona. Joskus hän ei vain malttanut olla joistain asioista hiljaa ja saattoi toisinaan udella ihan liian yksityisistä asioista. Tietenkin hänelle siitä huomautettiin, mutta ei se taannut sitä, etteikö poika olisi palannut asiaan myöhemmin. Hän vain saattoi "unohtaa", että asia oli liian yksityinen ja otti sen uudestaan esille.

Johnnyn silmät hakivat Ronnyn omien kanssa katsekontaktiin, kun tuo kysyi kysymyksensä.
"Sellaisen normaalin kinkku-tonnikala-ananas -pizzan. Mulla on ihan helvetinmoinen nälkä, kun en kuitenkaan aamulla syönyt mitään. Mua alkaa tosin nälättää vasta joskus puolenpäivän aikoihin, mutta kuitenkin", Johnny kertoi ja kohautti olkiaan. Hän tarttui sitten edessään olevaan kokislasiin ja otti siitä huikan. Hän heilautti hivenen tummaa otsatukkaansa pois silmiensä edestä ja katseli sitten treffikumppaniaan. Jopa pojan oli pakko myöntää, että olisi tässä voinut huonomminkin käydä. Ronny oli hyvännäköisen lisäksi aika mukavan oloinen tyyppi, joten tuskinpa näistä treffeistä mitään fiaskoa tulisi. Ainakaan toivottavasti.
Johnny antoi katseensa kulkea hivenen ympäri pizzeriaa ja yritti paikantaa katseellaan muita heidän ikäisiään, jotka saattaisivat olla sokkotreffeillä. Ei täällä kuitenkaan istunut mitenkään epätavallisen näköisiä pareja, joten ehkäpä näille oli sattunut ihan oikea ihminen kohdalle tai sitten täällä ei ollut treffeillä kukaan. Eräässä nurkkapöydässä oli kylläkin tyttö ja poika, joista pojan Johnny oli joskus saattanut nähdä Astonissa. Tytöstä hän ei ollut niinkään varma, mutta ei sillä ollut väliä. Olikohan sokkotreffeille ilmottautuneissa ihmisissä paljonkin tyttö ja tyttö tai poika ja poika -pareja? Uskoisi nyt olevan, sillä kyllä Johnny ainakin muutamia homoihmisiä tiesi Astonista. Oli sitten täysin eriasia, että olivatko nämä ilottautuneet mukaan tähän juttuun.
"Kerro jotain itsestäs", Johnny sitten päätti kehoittaa, sillä eihän hän tiennyt toisesta oikeastaan juuri mitään.