In your dreams I control you with my magic spells

//Danielin vaatetus sekä ne perinteiset farkut ja lenkkarit

Mustahiuksinen miehenalku käveli rauhalliseen tahtiin puistossa, iPod korvissaan pauhaten. Hän oli saanut postimiehen viran ja joutui toimittamaan pikkusiskonsa kirjoittaman kiitoskirjeen Ayalle. No okei, hän sen oli kirjoittanut, Noelle oli tyytynyt selostamaan vieressä kuin Englannin prinsessa palvelijalleen. Punapäätä ei kuitenkaan ollut näkynyt pariin päivään koulussa, joten hän ei ollut saanut toimitettua sitä tälle. Tänään häntä sitten oli alkanut ottaa pattiin, kun joutui varjelemaan hengellään jotain helvetin kirjekuorta, ettei sille vain kävisi mitään ja minkä vuoksi? Aya ei ollut ilmestynyt paikalle. Hän kantoi sitä aivan tyhjän takia. Ja otti vielä valitukset siskoltaan, joka oli tyytymätön siihen, ettei hän ollut saanut toimitettua kirjettä kiukkupussille. Eihän se hänen vikansa ollut, ettei tämä ollut ilmaantunut kouluun!
Joten tänään hän päätti viedä sen aivan Ayan kotiovelle asti. Hän muisti kristallin kirkkaasti, missä toinen asui, vaikka olikin saattanut tämän kotiinsa pimeällä, reitti oli sen verran yksinkertainen. Niin ja talo painui hyvin mieleen. Talo oli nimittäin ainakin kaksi kertaa isompi kuin heidän omansa ja aivan varmasti oli maksanut omaisuuden. Hänenlaisensa, normaaleilla tuloilla elävän nuorukaisen silmissä se näytti poikkeavalta.

Jonkin aikaa käveltyään alkoivat talot näyttää tutuilta, vaikkakin paljon värikkäämmiltä, mitä hän muisti. Rikasta porukkaa niissä aivan selvästi asui.
Mokomat paskiaiset...
Tuttu talo osui näköpiiriin, jota kohti oltiin koko ajan kävelemässä. Ja kun sen pihaan päästiin ja siitä ovelle, tarkisti hän nimilaatan, että se talo nyt varmasti oli oikea. Hän ei ollut koskaan kuullutkaan tytön sukunimeä, mutta yhtenä päivänä kävi jututtamassa sitä yhtä brunettea, jonka oli tämän seurassa nähnyt. Brunette näytti kyllä aika pelokkaalta, vaikkei hän edes näyttänyt ilkeää naamaa, saati sitten ajatellut tekevänsä tälle mitään. Hetken sitä vastausta saikin sitten odotella, kunnes se tuli ja tyttö karkasi.
Oikeasti… Kamalia jänishousuja. Onko se noin kamalaa, kun pahis tulee jututtamaan ihan vain kysyäkseen kauniisti sukunimeä? Ilmeisesti.
Ovikelloa pimputettiin kerran ja toinen iPodin kuuloke tiputettiin pois korvasta. Hän kaivoi repustaan kirjekuoren, joka oli päällimmäisenä, treenivaatteiden päällä.

[Ayan kuontalo sekä sukat, jotta varpaat ei palele]

Aya tuijotti kyllästyneenä televisiota. Tyttö ei ollut viikonlopun jälkeen päässyt käymään kertaakaan ulkona talosta. Viikonloppuna sattuneen paniikkikohtauksen takia Kieran ja Lina olivat päättäneet raahata tyttösen lääkärin pakeille. No, tietenkin Ayan tuurilla, lääkäriksi oli tullut nuori naishenkilö, joka tietenkin oli uskonut kaiken sen paskan jonka Kieran oli toiselle kertonut. Kieranilla oli taito pyörittää nuoria naisia ja niinpä lääkäri oli kirjoittanut porkkanapäälle kolmen päivän SAIRASLOMAN. Porkkanapää ei kuitenkaan ollut asiasta ollut kovinkaan innoissaan, vaan tuo oli lähinnä kuristanut Kieranin sen seurauksena. Lääkäriin tuo ei sentään ollut uskaltanut kajota.

Nyt, kolmantena sairaslomapäivänään Aya oli sitten viimein kyllästynyt yöpaidassa kekkuloimiseen ja tehnyt itsestään taas ihmisennäköisen. Tuo oli vaivautunut jopa laittamaan hiuksensa ja meikkaamaan, sillä näinhän hän oli saanut aamulla aikaa kulumaan edes hivenen. Kun tyttönen oli laskeutunut oman huoneensa rauhasta alakertaan, oli Kieran katsonut tuota kulmat koholla.
”Näytät kyllä oikein söpöltä, mutta et sä siltikään lähde kouluun tänään.” Poika oli lausahtanut ja Aya oli näyttänyt tuolle aikuismaisesti kieltään.
”Kai mä silti saan päälleni pukea.”
”Saat mutta mieluummin mä olisin katsellu sua siinä pitsiyöpaidassa” Kieran virnisteli ja sai muropaketin päähänsä. Siitä taas ei huoneeseen kävellyt Lina innostunut ollenkaan.
”Ai, nyt lopetat tavaroiden heittelun ja.. Mitä sulla on päälläs?” Lina kysyi ja pysähtyi tuijottamaan Ayan asukokonaisuutta, tai lähinnä tuo tuijotti farkkuhameen pituutta. Paheksuva laiskautus lipesi suusta ja sekä Kieran että Aya virnistivät.
”Tää on tiiätkö semmonen hame..” Aya sanoi, nappasi murokulhon ja marssi olohuoneen sohvalle tuijottamaan jotain randomia aasialaista elokuvaa, joka televisiosta silloin sattui alkamaan.

No, Kieran oli lähtenyt sitten kouluun ja Lina asioilleen kaupungille. Aya oli tappanut tylsyyttään jo koko aamupäivän, kun joku pimpotti ovikelloa. Ensimmäisenä Ayan mieleen tulvahtivat kuvat Kieranista, joka oli unohtanut avaimet kotiin. Hemmetin luuseri.
”TULLAAAN” Tyttö huudahti ja juoksi varovaisesti ovelle, valmiina aloittamaan motkotuksen avaimista. Oven takana ei kuitenkaan ollut Kieran.
”Daniel?” Aya sanoi lähes tylysti ja tuijotti toista silmät lautasen kokoisina.
”Mitä sä täällä teet?” Toinen kysäisi hitaasti ja sitten katse eksyi pojan kädessä olevaan kuoreen. Kulmaa kohotettiin ja sitten avattiin ovea enemmän, sekä luonnollisesti siirryttiin itse pois edestä.
”Tule sisälle, haluatko sä jotain? Siis kahvia tai jotain” Tyttönen käyttäytyi toista kohtaan huomattavasti ystävällisemmin kuin aikaisemmin, mutta.. Siihen oli niin pitkä lista syitä, ettei Aya kehdannut olla käyttäytymättä.

Aya heilautti Danielille kättään ja johdatti tuon vastausta kuuntelematta keittiöön, jossa taas osoitti keittiönpöydän ääreen kasattuja tuoleja. Ruokailuhuonekkin olisi ollut vieressä, mutta sinne Aya ei toista ohjannut. Hän oli kuitenkin ollut jo kaksi päivää yksin, joten nyt sai tuo.. Pahis jäädä hänen seurakseen.. Edes hetkeksi.

Huuto kuului sisältä. Eli Aya totisesti oli kotona, eikä kyllä vilustuneelta kuulostanut. Oliko tämä vain pinnannut koulusta huvin vuoksi? … Vai saattaisiko poissaolot liittyä siihen, mitä viikonloppuna tapahtui? Se paniikkikohtaus nimittäin. Jaa-a, hyvä hänen oli tässä arvuutella, kun voisi hetken kuluttua kysyä sitä itse punapäältä.
Aluksi mustatukka meinasi sanoa jotain tervehdyksen tapaista, mutta päätti sitten pitää leipäläpensä ummessa, olihan tämän ilme huvittava. Vaikka se ei tietystikään Danielin kasvoilla näkynyt, ainakaan paljoa. Mitä nyt piiieenen pieni virnistys kohosi pakostakin huulille, tosin katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin.
Tuppisuu heilutti hitaasti kahden sormensa välissä olevaa kirjettä tytön edessä vastaukseksi siihen, mitä oikein tämän luona teki.
”Ei kun mä vaan toin tän-” mutta Aya karkasikin jo ovelta viittoen jonnekin,”- kirjeen…”

Voi helvetti. Ei hänellä olisi aivan loputtomasti aikaa toimittaa yhtä kirjettä pikkusiskonsa pyynnöstä ihmiselle, joka ei edes pysähtynyt hetkeksi kuuntelemaan häntä. Hänellä oli vielä salille meno, noin parin tunnin päästä ja jotenkin miehenalulla oli sellainen tunne, ettei hän pääsisi nopeasti tästä taloudesta ulos , kun siihen kerran sisään astuisi.
Daniel seurasi Ayaa keittiöön, suljettuaan ensin perässään oven, ja istahti tämän viittoman pöydän ääreen laskien reppunsa lattialle.
”Mä voisin ottaa kahvia”, pahis lopulta sitten vastasi toisen kysymykseen, jonka tämä oli esittänyt ovella, jottei tytön turhaan tarvitsisi uudestaan sitä kysyä. Sitten hän otti paremman asennon tuolissa ja hiplaili kirjekuoren reunoja sormillaan pöydän päällä. Hän päätti odottaa, että toinen sai ensin hoidettua hänelle ne kahvit.

Kun punapää sitten antoi mustatukalle kahvinsa, otti hän ensin siitä kulauksen ennen kuin antaisi kirjeen tälle. Ja kyllä, hän joi kahvinsa mustana. Maito teki siitä laimeaa, sokeri liian karkkimaista ja kerma… Siitä ei edes puhuttu.
”Toin sulle kirjeen Noellelta”, hän sanoi, kunhan oli ensin laskenut kahvikupin takaisin pöydälle, ja työnsi kirjettä pöytää pitkin lähemmäs Ayaa. ”Vaikka mä sen kyllä kirjotin, mutta kuitenkin. Prinsessa seisoi vieressä selostamassa.”
Daniel hymähti huvittuneesti, mutta peitti sen ottamalla uuden kupillisen kahvia. Hän oli tuntenut itsensä joksikin hovinarriksi, kun Noelle oli selostanut lause kerrallaan, mitä hänen piti siihen kirjeeseen laittaa. Ja jos hän ei jotain suostunut kirjoittamaan, niin kuin esimerkiksi se yksi lause, joka kuitenkin päätyi lopulta kirjeeseen pienen käden väännön jälkeen, suuttui Noelle. Joten eipä hänelle jäänyt vaihtoehtoja.

Aya tutkiskeli keittön kaappeja ja kiitti jumalaa siitä, että joutui aina keittämään Kieranille kahvia.. Muuten hän ei varmaankaan olisi kyennyt moista keittämään, koska.. Tyttö itse vältteli kahvia niin pitkään kuin mahdollista, tosin eri syistä kuin moni muu. Kahvi meni kyllä väkisillä alas, mutta silloin virtaa oli kuin pienessä pitäjässä ja rauhoittuminen oli tuolle lähes mahdotonta. Joten muut talossa asuvat pitivät kyllä hyvin pitkälti huolen siitä, ettei tyttönen kahvia tai energiajuomia lipitellyt..
"Oukei" Aya kuitenkin kuittasi ja avasi kaapin, jossa kahvipakettia pidettiin.. Hmm.. Hemmetin Kieran oli nostanut sen ylimmälle hyllylle, jonne Aya ei tietenkään yltäisi ilman tuolia. No, olisi tietenkin ollut naisellisen kaunista hakea tuoli, mutta koska Aya oli Aya tuo vain kipusi keittiötasolle seisomaan ja otti kahvipaketin hyllystä. Huomattavasti helpompaa.. Tosin lyhyen hameen kanssa joutui vähän miettimään mitenpäin sitä kiivetään.
"Saatanan Kieran." Aya manasi ja laittoi sitten kahvin tippumaan.

Viimein tuo istahti Danielia vastapäätä ja katsahti sitten kirjettä, joka tuolla oli kourassa.
"Kiitti.. " Aya mutisi sitten hämmentyneenä ja tarttui kuoreen. Kaikki olisikin mennyt liian hyvin tällä tavoin, joten juuri kun Aya oli kuoreen tarttunut käveli huoneeseen Kieran, jonka ilme oli kyllä kieltämättä näkemisen arvoinen. Toinen tuijotti parvivaljakkoa hetken, kääntyi ja käveli ulos huoneesta.
"Jaaha.. Kieranilla leikkas kiinni" Aya lausahti ja virnisti Danielille. Kieran oli idiootti ja äskeinen vain todisti sen. No, onneksi nyt poika ei selviäisi huoneestaan ulos ainakaan muutamaan tuntiin.. Muahahahahaha.
"Saanko mä udella miksi sun siskos mulle kirjotti?" Aya kysäisi sitten hymyillen ja yritti pitää ilmeensä mahdollisimman vakaana, vaikka toisen tekikin mieli tehdä kaikkea liian idioottia. Esimerkiksi pureskella huulta, TUIJOTTAA, hymyillä idiootisti, TUIJOTTAA ynnä muuta.. Ennen kaikkea Aya taisteli itsensä kanssa,ettei olisi jostain idiootista syystä punastunut. Eihän hän punastunut koskaan, mutta nyt piti varoa katsomasta Danielia liian pitkään sillä poskia alkoi heti kuumottaa..Hemmetin hormoonit..

Hetken kuluttua Aya olikin jo taitellut kirjeen auki ja lueskeli sitä hiljaisena. Noelle oli kyllä niin lutunen ettei toista.
"Mä vastaan tähän tänään ja toimitan sen sitten sulle.. Tosin.............. " Aya oli jo meinannut sanoa, ettei Daniel saisi lukea sitä ja samantien teki mieli kalauttaa itseä rautatangolla päähän.
"Sori muuten kun sun piti tänne asti tää toimittaa.. Muttako mut on lukittu tähän hemmetin taloon.." Aya mutisi ja katsahti toista merkittävästi. Hemmetin rasittavaa..
"Ko noi idiootit on pikkusen ylihuolehtivia. " Muristiin uudelleen.

Aya toivoi sillä hetkellä hartaasti, ettei Lina eksyisi kotiin ennen kuin Daniel oli lähtenyt. Kieranin turvan sai tukittua muutamalla uhkauksella siitä, että Kieranin nukkuessa Aya linttaisi pojan hiukset täyteen purkkaa ja toinen joutuisi leikkaamaan päänsä kaljuksi.. Lina sen sijaan... Oli vaikeampi tapaus ja alkoi yleensä aina aukoa Ayalle päätään, jos tuo raahasi miehiä luokseen. Sekin oli hemmetin ärstytävää. Ayan kasvoilla jumitti vittuuntunut ilme hetken aikaa, kun tuo ajatteli Linan ilmettä jos tuo äkkäisi Danielin heillä. Tajutessaan ilveilevänsä, tyttö taikoi nolona kasvoiltaan moisen idioottimaisuuden. Nyt pitäisi skarpata. Hän oli näyttänyt idiootilta jo kertaalleen kyseisen ihmisen edessä, se riittäisi ihan hyvin.
"No mutta.. Mitäs kouluun? Onko tapahtunut mitään merkittävää.. Tuskin kun minä en ole ollut siellä... Mullon taipumus aiheuttaa koulussa suuria skandaaleja.. Tosin tällä kertaa kun mä kävin tirvaseen jotakuta.. Siitä ei vedettykkään kohtausta.. Biancasta sen sijaan juoruaa vieläkin koko koulu" Aya mutisi ja puhe hiljeni vaivautuneesti loppua kohden.. Miksi hemmetissä hän oli vetänyt senkin välikohtauksen tähän tilanteeseen. Siis eihän hän osannut enää olla normaali toisen seurassa. MITÄ TÄMÄ ON..

Juuri kun Aya oli tarttunut kirjekuoreen, huoneeseen saapuikin miespuolinen henkilö, jota Daniel katsoi hiljaa kuppi kädessä.
… Hetkinen… Eikös tuo ollut se yksi urheilija? Se… Kieran? Mutta mitä helvettiä se Ayan luona teki? Ei kun aivan. Eikös punapää asunut jonkun kanssa saman katon alla? Eli ilmeisesti se taisi olla tuo Kieran.
Tummat silmät katsoivat tyynesti urheilijan reaktiota, joka oli kyllä aika naurettava. Toinen vain seisoa möllötti paikoillaan, aivan kuin joku idiootti. Ja sitten lähti vaiti kävelemään jonnekin, ilmeisesti omaan huoneeseensa. Pahis nosti kulmiaan ja otti hörpyn kahvistaan, jonka jälkeen siirsi katseensa takaisin vastapäätä istuvaan tyttöön.
”Ilmeisesti…” Dan totesi ja loihti kasvoilleen pienen hymyn laskiessaan kupin takaisin pöydälle. Kahvi oli hyvää. Ilmeisesti jotain kallista sellaista, kun heidän kahvinsa tuntui maistuvan pahville siihen verrattuna. Mutta he ostivatkin vain halvinta mahdollista.
”Et. Sun pitää lukea se ihan itse ilman, että mä annan minkäänlaisia vihjeitä, mitä se sisältää.” vastattiin toisen kysymykseen venytellen pienesti. Samalla hän huomasikin katsoa ranteessaan olevaa kelloa, joka oli vasta niin vähän, ettei hänellä ollut yhtään minnekään vielä kiire. Ehkä hän voisi viipyä täällä vähän kauemmin, kuin oli tarkoitus.
Niin ja Ayan tuijotus ei enää haitannut Danielia. Ei sitten ollenkaan, sillä hän sattui itsekin harrastamaan sitä vähän väliä. Nyt hän vasta vaivautui katsomaan toista tarkemmin ja joutui toteamaan, ettei tämä ollut yhtään hullumman näköinen. Eli kyklooppi-nimitystä ei enää voisi käyttää.

”No, ainakin oli jotain tekemistä ennen salille menoa”, mustatukka totesi kohauttaen olkiaan. Ei hänellä ollut kotona yhtään sen parempaa tekemistä, joten ei tämä nyt niin kamalaa ollut. Vaikka aluksi tuntui hyvin rasittavalta vaivautua tänne asti.
Kahvikuppiin tartuttiin ja viimeisetkin rippeet kuumasta kahvista kipattiin kurkusta alas. Tämän jälkeen kiitettiin kohteliaasti kahvista.
”Mielummin ylihuolehtivia kuin välinpitämättömiä, vai mitä?” ja ensimmäistä kertaa Dan loihti ystävällisen hymyn huulilleen kallistaen samalla päätään. Mistä voikin päätellä, että hän oli tänään herännyt oikealla jalalla. Tai sitten ei. Oikeastaan hän ei itsekään tiennyt, miten asia oli.

”Ei mitään erikoista. Sama tylsä paikka edelleen. Tänään istuin jälki-istunnossa jälleen kerran, kun yksi rikas alkoi hyppimään silmille istumapaikan takia.” kertoiltiin punapäälle. Kädet laitettiin puuskaan ja ryhtiä suoristettiin hieman paremmaksi tuolilla. Ei hän nyt saisi istua yhtä lötkönä kuin kotonaan sohvalla. Tavat piti kuitenkin muistaa muiden ihmisten luona käydessä.
”Ai sä olit se joka antoi sille kanalle ympäri korvia?” Danielin äänestä paistoi selvä oivallus, sekä jopa pieni innostus. Hän naurahti sitten itselleen ja siirsi tummat silmänsä Ayaan. ”Ihan hyvä vaan, että ojensit sitä. Ei se muuten opi ikinä.”
Jep ja se oli tullut monesti todettua, että turpaan antaminen on todella tehokas keino. Paljon tehokkaampi kuin puhuminen. Ja nopeampi. Sekä tuntui hänelle hyvin luonnolliselta asialta, josta ei kyllä ikinä luopuisi. Vaikka hän olikin jo kerran joutunut vankilaan väkivallan takia.

"Joo no.. Meillä on historia sen lehmän kanssa. Tai sanotaanko että mun exällä oli vähän liian läheisiä kontakteja siihen, joten... Jo sen ämmän naaman näkeminen sai mut näkeen punasta." Aya mutisi ja sisältä sattui taas vaihteeksi. Ei siksi, että tuo ikävöi entisiä aikojaan vaan siksi, että hän koki itsensä niin ala-arvoiseksi moisen tapahtuman jälkeen. Itseluottamus oli rapissut kyllä hyvää tahtia, kun jätkäkaveri oli juossut cheerleaderin luo.
"Mutta joo.. Ei puhuta siitä.. Mua alkaa vituttaa liikaa" porkkanapää murahti ja vilkaisi toista. Olikohan toinen muuten varattu? Sitten tekikin jo mieli hakata päätä pöytään moisen ajattelemisesta. Mitä se hänelle kuului.. Ei mitään..

Aya alkoi hiljakseen rentoutua, toinen vaikutti tänään erilaiselta. Mikä tietysti olisi myös voinut soittaa hälytyskelloja porkkanan päässä,mutta tällä kertaa toinen vain tyytyi hymyilemään pehmeästi. Miksi toinen oli niin erilainen, tämän päiväisen perusteella Ayan oli vaikea kuvitella heidän ensi tapaamistaan. Tai siis lähinnä sitä miten se olikaan päättynyt. Aya vasten seinää, Danielin nokka veressä ja muuta yhtä kaunista. No, joissakin kulttuureissa moinen voitaisiin ottaa soidintanssina.

Porkkanapään ajatukset olivat täysin jumiutuneet tuijottamaan toisen huulia. Samalla kosketettiin tiedostamatta omia huulia kielellä ja viimein kun asia tiedostettiin mentiin kirkuvan punaisiksi.. Mitä hän oikein touhusi. Samantien tyttönen nousi ylös, marssi jääkaapille ja nappasi sieltä kivennäisvesipullon.
"Jos sullon nälkä tai jotain niin ole hyvä ja auta itseäsi" Aya sanoi sitten viitaten kohti jääkaappia. Kyllä, tämä oli hyvin tavallista kyseisessä talossa. Lina täytti jääkaappia joka ikinen päivä, koska ei vieläkään ilmeisesti tiennyt miten paljon porukka söi. Toisaalta Kieranin lempipuuhana olikin istua jääkaapin edessä miettimässä mitä söisi. Aya sensijaan oli suhteellisen nirso ja tyytyi syömään vain niitä "turvallisia" ruokia.

Juuri kun Aya oli istumassa takaisin tuoliin, tuo kuuli ulko-oven avautuvan. Silmät laajenivat ja teki mieli piilottaa Daniel jääkaappiin. Tosin se olisi huono piilo, koska Lina luultavasti suuntaisi ensimmäisenä tunkemaan sinne lisää tavaraa.
"Pikkuoravaaaaaaattttt oletteko kotoonaaa.. JA AYA JOS ET OLE KOTONA SAAT ARESTIA" Nainen huusi eteisestä ennen kuin lähti marssimaan kohti keittiötä. Aya huokaisi raskaasti ja yritti mulkaista naista varoittavasti, kun tuo viimein saavutti keittiön. Naisen katse kulkeutui välittömästi Danieliin, sitten takaisin Ayaan ja juurikin se tietty virne levisi naisen kasvoille.
"Jaahas, et sitten malttanut olla yksin niin piti kutsua tuommoinen herkku kotiin" Lina kommentoi Ayalle japaniksi ja tyttöt näytti kieltään toiselle. Linaa moinen vain nauratti.
"Moi olen Lina, olen tuon Ayan huoltajana ja vahtina täällä. " Lina sanoi ja hymyili Danielille. Sitten aloitettiinkin jo Ayan ärsyttäminen.
"Olettekos te kauankin olleet yhdessä" Aya mulkaisi naista ja punastui kauttaaltaan.
"Me ei seurustella. Daniel toi mulle kirjeen sen pikkusiskolta."
"Niimpäniin.. Kyllä minäkin ne semmoiset kirjeet muistan"
"Lina ole hiljaa. "
"Äläpäs nyt Aya onhan se mukavaa, että sinä olet löytänyt viimein miehen elämääsi.. Se on kuules tärkeä pitää itsestään huolta"
"Eihän sullakaan ole miestä"
"Ei se tarkoita ettenkö olisi elänyt villiä nuoruutta"
"Just."
"Mutta täytyy sanoa että kyllä sä olet pärjännyt paremmin.. Melkoinen herkku" Nyt sanat sanottiin merkitsevästi englanniksi. Aya punastui entistä pahemmin ja vilkaisi Danielia pahoittelevasti.
"Sori toi on idiootti."
"Vai olen minä idiootti. Kuules Aya nuoren naisen kuuluu harrastaa.. Hmm.. Tiettyjä aktiviteettejä." Tässä vaiheessa Aya luuli kuolevansa ja jottei olisi kuollut siihen paikkaan, tuo nousi ja marssi ulos keittiöstä suunnaten omaan huoneeseensa. Daniel osaisi varmaan itsekkin ulos.

"Hehe.. Tiesinhän mä että se on susta kiinnostunu." Lina lausahti täysin tyynesti ja virnisti Danielille.
"Mee sen perään ennen ko se hyppää ikkunasta.. Portaat ylös ja ensimmäinen huone vasemmalla"

Hiljaisuuden laskeutuessa heidän kahden välilleen, alkoi Dan katsella ympärilleen. Siistiä, avaraa, kaikkea sitä mitä heillä ei ollut. Kyllä Sarah siivosi, mutta aina hän ja Noelle jotenkin onnistuivat sotkemaan asunnon uudestaan täsmälleen samanlaiseen kuntoon kuin se oli hetki sitten ollut. Ja voihan se tietysti johtua myös siitä, ettei heillä ollut läheskään näin isoa taloa kuin Ayalla ja Kieranilla.
Pahis mutristi pienesti huuliaan ja siirsi katseensa takaisin punapäähän, joka näytti poissaolevalta. Hän katsoi toista hetken, joka katsoi häntä takaisin, tosin ei suoraan silmiin, mikä sai Danielin rykäisemään pienesti. Se ei kuitenkaan auttanut. Miehenalku meinasi jo sanoa jotain, mutta sitten Aya teki jotain outoa; nuolaisi omia huuliaan. Silloin meinasi Danielin monttu aueta ja leuka tippua lattialle.
Mitä helvettiä punapää oikein teki?
Sitten tämä näyttikin jo havahtuvan ja muuttui punaiseksi. Ja tapansa mukaisesti sanoi hänelle jotain, mutta se meni tummatukalta aivan ohi. Hän nimittäin keskittyi pitämään suutaan kiinni.

”Pikkuoravat?” pahis toisti hiljaa, melkeinpä äänettömästi, lähinnä itselleen. Keittiöön marssi japanilainen nainen –yllätys yllätys, kantamustensa kanssa, joka kiinnitti heti huomionsa Danieliin. Herra katsoi tätä vain hiljaa, sillä oli juuri saanut suunsa pysymään paikoillaan.
Herkku… Siinä vaiheessa hän meinasi jo sanoa jotain naiselle japaniksi, mutta tämä ehtikin esitellä sitten itsensä hänelle englanniksi.
”Hauska tutustua, olen Daniel”, herra esitteli itsensä japaniksi, mahdollisimman kohteliaasti, koska japanilaiset olivat kieltämättä aika kohteliasta porukkaa. Ja siihen kohteliaaseen sakkiin häntä ei luettu.
Seuraavan hetken ajan tummanruskeat silmät seurasivat noiden kahden naisen vuoropuhelua, jonka vuoksi Ayan kasvot alkoivat helottaa yhtä enemmän punaisina, mitä enemmän Lina puhui. Se meni nyt Danilta yli ymmärryksen. Mistä tuo hempukka oikein sai sellaisen käsityksen, että he edes seurustelivat? Ja miten niin viimein miehen elämään? Miten se muka on terveyden huolehtimista? Villi nuoruus? Tietyt aktiviteetit…
…. HEI HETKINEN NYT!! Ei heidän välillään mitään ollut! Eivätkä he harrastaneet niitä aktiviteetteja, joita Lina tarkoitti. Kyllä, vihjailu oli niin selvää, että se sai Danielin suun loksahtamaan auki.
Pahis katsoi monttu auki kun Aya katosi jonnekin. Hän nielaisi pienesti ja keskittyi jälleen pitämään suutaan kiinni. Sitten se hullu kodinhoitaja vai mikä lie olikaan puhui hänelle jotain sellaista, että kyllä Aya hänestä on kiinnostunut.
Siis anteeksi mitä? Ei helvetti mitä vihjailua! Jos tuo kiimainen nainen olisi hänen kotonaan niin tämä olisi jo ensimmäisen päivän jälkeen joutunut hengettömänä roskiksesta.

Daniel nosti reppunsa lattialta ja käveli mahdollisimman nopeasti pois tuon hullun huuhkajan luota portaisiin, jotka käveli ylös. Ja juuri kun hän oli koputtamaisillaan Ayan huoneen oveen, käveli Kieran häntä päin ja kaatoi energiajuomat hänen päälleen.
”Voi-” ärähdettiin, jonka jälkeen alkoi lentää kaiken maailman kirosanoja koreaksi. Hän mulkaisi vihaisesti Kierania, joka kuitenkin livisti hyvin nopeasti takaisin huoneeseensa. Oli niin lähellä, ettei Daniel mennyt perään, ottanut tämän energiajuomapulloa ja kaatanut sen loput sisällöt suoraan Kieranin päälle.
Hän kuitenkin hillitsi itsensä ja koputti ensimmäisen huoneen oveen, jonka piti ainakin sen hullun naisen kertoman mukaan olla punapään huone. Daniel avasi oven ja astui sisään, sulkien sen sitten perässään. Heti ensimmäisenä hän heitti reppunsa lattialle ja avasi hupparinsa, joka pääsi tekemään tuttavuutta paremmin repun kanssa. Sen jälkeen hän nosti t-paidan pois yltään ja tarkisti, oliko saanut jonnekin muualle sitä helvetin energiajuomaa, mutta onneksi missään muualla ei näyttänyt olevan. Oli siis ollut onni onnettomuudessa, että vain huppari ja t-paita olivat saaneet osansa.
”Mä tarttisin uuden paidan”, hän totesi sitten Ayalle ja kääntyi tämän puoleen.

Aya oli istahtanut sängylleen ja tyytyi tuijottamaan huoneettaan, joka kuten tavallista oli äärimmäisen siistissä kunnossa. Tietyistä asioista porkkana ei luistanut ja yksi oli oman huoneen kunto. Aya oli neuroottinen tavaroistaan ja vielä enemmän vaatekomerostaan joka sijaitsi huoneen perällä, pienen käytävän varrella. Siellä sijaitsi myös Ayan oma henkilökohtainen kylpyhuone. Kyllä, isossa talossa oli paljon etuja. Varsinkin, kun oman huoneen oven sai lukkoon mahdollisten perverssien vierailujen varalle.

Äkkiä huoneen oveen koputettiin ja Aya kohotti kulmaansa. Toivottavasti Lina tulisi pyytämään anteeksi. Sisääntulija ei kuitenkaan odotellut vastausta, vaan astui sisään ja sulki oven yhtä nopeasti perässään. Daniel.. Jonka päällä oli jotain märkää. Aya kohotti kulmaansa, muttei ehtinyt sanoa yhtään mitään ennen kuin toinen oli jo ehtinyt riisua paitansa. Ei ainoastaan sitä päällimmäistä hupparia, vaan myös sen hemmetin t-paidan. Porkkanapään aivot vetivät täysin lukkoon, ja laittoivat vielä kaikki mahdolliset osatkin leikkaamaan kiinni, kun Daniel kääntyi. Toista tuijotettiin.... Tuijotettiin lisää.. Ja lisää ... Ja lisää .... Ja lisää.. Toinen vissiin oli sanonut jotain, aivot eivät kuitenkaan rekisteröineet yhtään toisen sanoja.. Piti tuijottaa edelleenkin vähän lisää... Sitten Aya avasi suunsa, josta ei kuulunut pihaustakaan. Siinä tyttö sitten patsasteli silmät lautasina ja suu auki.

Viimein aivot alkoivat hiljalleen toimia ja ensimmäisenä toinen pyrki korjaamaan kasvojensa idioottimaisen ilmeen. Silmiä ei voitu sulkea, mutta suu saatiin sentään napsautettua kiinni. Sitten hengiteltiin muutaman kerran syvään ja raskaasti. Tässä vaiheessa myös onnistuttiin nostamaan ne silmät sielä vatsalihaksista toisen silmiin.
"Mitä sä sanoitkaa?" Aya lausahti ja samassa tyttöä alkoi naurattaa tuon oma idioottimaisuus. Niinkuin tuo ei ennen puolialastonta miestä olisi nähnyt...... Ei, siitä ei todellakaan ollut kysymys vaan siitä että.. No.. Danielilla oli aika suhteellisen hyvä body ja toisekseen.. Tuo oli päässyt yllättämään Ayan aika totaalisesti. Oliko se sitten ihme, että aivot vetivät sutia.
"Siis paita.. öööööö.. Mun vaatekaapissa tuskin löytyy sulle mitään.. Sun pitää kysyä Kieranilta.. Mut saat sä ilman paitaaki olla ei mua haittaa" Tyttö lausui täysin vakavasti ja repesi sitten sisuskaluistaan asti.

Ayassa oli se hyvä/huono puoli että tuo teki kaiken aina sata lasissa. Kun Ayaa nauratti, tuota nauratti niin ettei tuo saanut sitä lopetettua. Varsinkin, kun tilanne ei mennyt ohi..
"Sori.. Oota.." Ja sitten naurettiin lisää. Hengitä Aya.. Näytät taas kilahtaneelta.. Siis miten toi jätkä voi olla noin hottis.. Ei Aya sä et ajattele semmoisia.. sinä olet siveä nuori nainen, joka ei todellakaan ajattele mitään tuon kaltaista Hyvä vitsi joo..

Viimein tuo sai hivenen hillittyä itseään ja pyyhkäisi silmiään, joihin oli tullut epämääräinen kasa naurunkyyneleitä.
"Sori.. Köh.. Tota..Mitäs mun piti sanoa.. Niin.. En kyllä enää yhtään ihmettele miksi tietyt ihmiset koululla kuolaa sua.. Sä taidat treenata aika paljon" Kyllä, Ayaa nauratti edelleen ja tuo hihittelikin katkonaisesti lausahdustensa sekaan. Ei hitto mikä päivä... Toisaalta, miksi Daniel oli häntä yläkertaan seurannut.. Ja miksi tuo oli märkä!!!
"Tota saanko mä udella mitä hittoa sulle tapahtu ja oliko sulla vielä jotain asiaa?" Joo, hyvähän se nyt on kysyä tämmöisiä asioita. Toinen napotti puolialasti tyttösen huoneessa.
"Ainiin.. Ja saa täällä istuakkin.. " Aya sanoi ja taputti idiottimaisesti sänkyä. Sitten tuo repesi uudelleen, nappasi sängynpäädystä nopeasti tyynyn ja painoi päänsä sitä vasten toivoen tukehtuvansa siihen.

… Niin mitä? Mitä punapää oikein mulkkasi? Saako hän sitä paitaa vai ei? HÄ?!
Aya näytti aivan idiootilta Danielin silmissä. Ja jos Danilla olisi tällä hetkellä ollut vähän enemmän huumorintajua matkassaan, olisi hän todennäköisesti nauranut tälle. Mutta nyt, kun ne viimeisetkin sirpaleet olivat kadonneet paidan kastumisen myötä, häntä ei naurattanut. Hänen mittansa alkoi taas olla täysi. Suonissa kiehui siihen malliin, että kohta jotain lentäisi ja se ei olisi ihan pientä. Ayan nauraminen vain sai Danielin enemmän raivostumaan ja sen näki hänen silmistään, jotka olivat muuttuneet hämmentyneisyydestä suoraan raivoon.
Se helvetin Kieran! Hän vielä listisi tämän, se oli nyt varmaa. Ja aivan sama vaikka hän joutuisi uudestaan vankilaan, hän hoitaisi sen silti. Jumalauta. Hänelle ei naurettu varsinkaan kun ei ollut mitään nauramisen aihetta. Se tuntui muutenkin jo kamalalta, jos hänen tekemisilleen hihitettiin, niin saati sitten naurettiin. Tällä hetkellä Danielin teki mieli ottaa ja kuristaa Aya siihen paikkaan, jos tämä ei kohta osaisi tukkia sitä sievää turpaansa.

Hampaat painettiin raivokkaasti toisiaan vasten, kädet laitettiin puuskaan ja silmät siristyivät, kun miehenalku odotti, että Aya saisi jotain muutakin suustaan kuin vain naurua. Ja nopeasti sitten. Hän jo vilkuili huonetta siihen malliin, että etsi jotain, millä voisi nirhata tämän. Ikkuna voisi olla hyvä vaihtoehto.
”Niin mitä siitä?” pahis ärähti kiukkuisesti punapäälle. Aivan sama, vaikka hänen peräänsä kuolattiin, sitä paitsi hän tiesi sen jo. Ei ollut mikään uusi asia. Mutta hän ei tullut kuulemaan sitä asiaa täältä. Ei, hän tuli hakemaan itselleen uutta paitaa ylleen. Ja varmasti suunnitteli kysyvänsä jotain Ayalta, mutta hän oli jo unohtanut, mitä. Eikä edes jaksanut yrittää muistella sitä sen enempää.
”Sun idiootti urheilijas kaatoi energiajuomat mun päälle.” vastattiin, vaikka tuskinpa tyttö mitään nauramiseltaan kuulisi.
Hetken Daniel vielä jaksoi katsoa tätä, mutta istumisjuttu oli viimeinen pisara. Hän käveli toisen luokse, nappasi tältä tyynyn ja tarrasi tapansa mukaisesti tämän huuliin pakottaen tytön nostamaan katseensa itseensä.
”On kuule niin lähellä, etten hanki itelleni toista vankilakeikkaa, joten jos neiti MITENKÄÄN voisi olla nauramatta. Selvä?” Ja kostoksi pahis löi luunapilla tyttöä otsaan.

Seuraavaksi hän ottikin päämääräkseen Kieranin huoneen ja lähti Ayan huoneesta. Mokoman paskiaisen huoneen oveen hän ei edes koputtanut vaan vaati suoraan uutta paitaa itselleen. Aluksi Kieran meinasi itse omakätisesti antaa hänelle paidan, mutta siihen Daniel ei suostunut. Kuitenkin tämä antaisi tälle jonkin naurettavan paidan, joten käski tätä alkaa kaivamaan vaatekaappiaan, jotta hän voisi sitten ITSE valita, minkä paidan laittaa ylleen.
Selvästi Kieran ei halunnut saada turpiinsa, koska tämä alkoi kiltisti kaivaa vaatekaappiaan ja heitti jotain vaatteita lattialle. Ja jonkin aikaa tämä saikin kaivaa, ennen kuin löysi silmää miellyttävän hihattoman paidan, joka oli luojan kiitos valkoinen. Dan veti sen ylleen, tosin se tuntui ikävän kireältä. Niinpä hän käski toisen kaivaa isomman paidan kaapistaan.

Aya ei oikeasti kyennyt ottamaan toista vakavasti. Toisen uskottavuutta tappoi kohtalaisen hyvin ilman paitaa oleilu. Aijaijai.. Aya ei edes muistanut milloin oli nauranut yhtä makeasti. Kovasti tyttö yritti itseään hillitä, mutta.. Epäonnistui surkeasti.. Tosin siinä vaiheessa kun toinen oli harpannut tuon luokse, napannut tuon tyynyn ja yllättäen tarttunut taas porkkanapään huuliin niin. Siinä vaiheessa toinen hiljeni..Katse kohosi Danielin ohjaamana toisen tummiin silmiin, joissa ei ollut naurua, vaan lähinnä... Raivoa. Ayan keho jännittyi vaistomaisesti toisen uhkauksesta. Tässäkö tämä taas oli.. Päädyttäisiin vielä samaan tilanteeseen kuin kirjastolla.Ei siihen suudelmaan vaan siihen tappeluun. Nyt nimittäin rupesi neidilläkin keittämään.

Samassa toinen oli kuitenkin kävellyt jo huoneesta, kohti Kiekon huonetta.. Kieranin kiljaisuista päätellen toinen oli myös löytänyt sinne. Aya istui paikallaan, keho jännittyneenä ja kylmien väreiden kulkiessa pitkin selkää. Mitä hemmettiä äsken oli tapahtunut. Miksi toinen oli niin pahasti suuttunut.. Ja toisaalta. Miksi Aya ei ollut suuttunut toiselle. Hivenen vain lämmennyt, kun toinen oli häntä noin väärin kohdellut. Tyttö hengitteli rauhallisesti ja koitti rauhoittaa itseään. Auki jääneestä ovesta käveli pieni chihuahua paikalle ja heilutti häntäänsä. Porkkanapää hymyili koiralle, mutta ei halunnut sitä huoneeseen juuri nyt.. Ticolla oli suhteellisen suuri ego pienestä koostaan huolimatta(kehen lie tullut) ja siksi.. Koira varmasti puolustaisi häntä Danielilta ja se taas ärsyttäisi Danielia lisää.
"Tico ulos" Aya sanoi hiljaa, koira katsoi omistajaansa hieman kummeksuen, mutta totteli kuitenkin. Aya sen sijaan koitti koota itseään ennen kuin Daniel tulisi takaisin. Koska toisen oli pakko tulla takaisin, olivathan toisen kaikki kamat tuossa.

Aya ei tunnistanut olotilaansa, olo oli turtunut, väsynyt ja mieli teki vain ryömiä sänkyyn agstaamaan.. Mitä helvettiä. Eihän A harrastanut semmoisia. Ei hän ollut angstannut kuin silloin joskus seurustelusuhteensa aikana.. Aina kun oli sattunut.. Miksi nyt sattui? Samassa Daniel oli ilmestynyt takaisin huoneeseen ja Aya kohotti katseensa takaisin tuohon. Teki mieli sanoa jotain, mutta toisaalta taas.. Äskeisen jälkeen.. Ei tehnyt mieli... Sitten seuraava mitä Aya tajusi oli se, että keitti taas yli.. Onneksi ovi oli suljettu. Porkkanapää nousi, käveli ovelle ja käänsi sen lukkoon..Daniel pystyisi näin karkaamaan hitaammalla tempolla.
"Vitun kusipää" Aya sanoi täysin tyynellä, joskin hivenen tärisevällä äänellä.
"Pitääkö sun aina kohdella mua niinko esinettä.. SÄ ET ENÄÄ IKINÄ.. HILJENNÄ MUA NOIN.. Se on tositositosi väärin.. " Aya tilitti ja tönäisi toista, vaikka mieli teki lähinnä hakata toisen päätä lattiaan.
"Oikeasti.. Mä yritän olla sulle KIVA koko ajan.. Ja sä kohtelen mua noin.. EI OLE KIVAA.." Tyttö sanoi ja viimeisen lausahduksen aikana, jokaisen sanan kohdalla tökättiin toista rintakehään.
"En tykkää susta" Huulia mutristettiin erittäin tyttömäisen teatraalisesti. Sitten toinen käännähti ja oli valmis päästämään idiootin ulos kämpästään. Porkkanapää istui takaisin sängylle ja nosti tyynyn takaisin syliinsä. Sitten mulkaistiin Danielia vielä kerran paheksuvasti.

Vau, kerrankin tyttö oli hillinnyt itseään.. Nyt piti olla itsestään aika ylpeä.
"Jos sulla ei ollu muuta asiaa ko loukata mua, niin voit kyllä ihan samottein poistua. " Murahdettiin vielä ja koitettiin olla itkemättä. Ei hyvä juttu. Ayahan ei enää itkenyt tuon mulkun seurassa.

Vihdoin ja viimein Daniel sai sopivan paidan ylleen. Kuulemma oli ollut liian iso Kieranille, mutta hänelle se istui hyvin. Miehenalku sanoi jotain sen tapaista urheilijalle, että palauttaa kyllä paidan jossain vaiheessa, ennen kuin lähti huoneesta ja suunnisti Ayan huoneeseen. Siellä tyttö istui hiljaa sängyllä. Hyvä niin. Ainakin tämä ymmärsi hiljentyä. Repun luokse asteltiin ja sinne ängettiin energiajuomaiset vaatteet, jotka hän pesisi heti kun pääsisi kotiin. Tällä hetkellä hänen teki mieli enemmän kuin mitään mennä salille purkamaan raivonsa, jota yritti koko ajan tukahduttaa. Tuntui kuin sisällä olisi ollut aikapommi, joka saattaisi räjähtää hetkenä minä hyvänsä.
Samassa hänen korviinsa tarttui pieni naks-ääni ja hän siirsi katseensa ovelle, jonne punapää oli ehtinyt kävellä. Dan suoristi ryhtinsä ja katsoi toista haastavasti, sillä tiesi, että aivan varmasti Aya hänelle räyhäisi. Hän ottaisi mielummin kaiken kerralla, kuin että erissä.
Ja sieltä se tuli. Hampaita purtiin kiivaasti yhteen ja katse nostettiin kattoon. Mustatukka pysytteli paikoillaan ja antoi Ayan räyhätä, töniä itseään ja mitä ikinä halusikaan. Tyttö kuitenkin jossain vaiheessa lopettaisi ja silloin hän lähtisi. Kun toinen vielä ilmoitti, ettei pitänyt hänestä, siirsi Daniel tummat silmänsä tähän ja katsoi hiljaa kun tämä käveli takaisin sängylleen. Ja hän vai vielä yhden mulkaisun. Selvä merkki siitä, että nyt hän saisi lähteä. Niinpä herra heitti repun olalleen, avasi oven lukon ja asteli siitä ulos. Portaat käveltiin rivakasti alas ja ulko-ovi avattiin, joka paiskaistiin mennessä kiinni.

Parisenkymmentä metriä hän jaksoi kävellä kiukusta äristen, kunnes pysähtyi ja nosti katseensa taivaalle. Nyt se aikapommi räjähtää. Hän väänteli kasvojaan raivoissaan ja heitti reppunsa maahan, jota alkoi potka kuin kiukutteleva pikkupoika joka ei koskaan saanut juuri sitä haluamaansa reppua, joten päätti tuhota sen saadakseen uuden. Hän puri kaiken kiukkunsa reppuunsa, joka ei onneksi sisältänyt mitään särkyvää, iPod oli nimittäin turvassa housujen taskussa. Hän nosti repun, paiskasi sen uudestaan maahan, potki sitä kuin riivattu ja lopulta karjaisi potkaisten sen jonkun nurmelle.
Voi paska!
Dan hengitti raskaasti, pyyhkäisi otsaansa johon oli päässyt kerääntymään jonkin verran hikeä ja siirsi jo rauhoittuneen katseensa reppuunsa, joka kökötti täsmälleen samassa paikassa, johon oli sen pari sekuntia sitten potkaissut. Onneksi talon omistajalla oli puska-aita, joten hän vain rämpi sen läpi, noukki reppunsa ja palasi takaisin kävelytielle. Kädellä putsattiin kärsineen näköistä reppua kaikesta hiekasta ja nurmesta, jota siihen oli ehtinyt tarttua hänen raivokohtauksensa aikana. Kun se sitten oli aivan tarpeeksi puhdas, laittoi hän sen olalleen ja huokaisi.

Vaikka olikin ollut naurettavaa purkaa kiukkuaan reppuun, oli se silti auttanut. Hänellä oli huomattavasti parempi olo. Se oli oikeaa autuutta. Hän vain tunsi olevansa yhtäkkiä niin väsynyt, että halusi mennä istumaan läheiselle nurmelle, muttei kuitenkaan tehnyt niin. Hän kökötti vain paikoillaan ja antoi viimeistenkin negatiivisten tunteiden haihtua olemattomaksi. Sellaisiksi, ettei hän voisi taas vähään aikaan suuttua niistä, saati sitten edes ajatella niitä niin kielteisinä kuin hetki sitten olivat.

Toinen marssi Ayan mulkoilujen päätteeksi ulos. Hyvä, että oli ymmärtänyt lähteä, hemmetti soikoon.. Mitä tahansa porkkana tekikin, niin aina tuo sai vastaukseksi kiukuttelua. Toinen oli kyllä hankala ihminen, sitten jokin Ayan aivoissa naksahti. Mutta.. Niinhän hänkin aina teki.. Porkkanapäähän oli ihan samanlainen, teki Kiekko mitä tahansa, tuo onnistui aina ärsyttämään Ayaa.. Sitten osattiin olla kyllä mukavakin, mutta.. Kieran oli välillä niin saamarin raivostuttava.Varsinkin kun tuo onnistui tekemään aina juuri sen, mitä Aya vähiten kaipasi. No.. Ehkä hänkin oli ollut Danielia kohtaan vähän tyly, törkeä ja idiootti. Eihän toinen ollut tiennyt syytä Ayan tilttauksille. Ehkäpä se olikin juuri sitä... Ayan sydän takoi hetken aikaa hivenen nopeampaa, kun tuo yritti asiaa pohdiskella.

Äkkiä toisen aivoissa naksahti toisen kerran.Miksi hän jaksoi edelleenkin välittää siitä mitä Daniel ajatteli, ajatukset olivat jumiutuneet tuohon nappisilmäiseen poikaan, vaikka toinen olikin.. No.. Ärsyttävä.. Toisaalta taas, toisessa oli paljon hyviäkin puolia.... Äh vaikeaa..
"Ei oikeasti ole totta" Aya lausahti ääneen, nousi ja tuijotti itseään hetken peilistä, joka oli ripustettu oven viereen seinälle.
"Oonko mä... IHASTUNU siihen... Mulkkuun." Siitten se oli sanottu ja olo oli heti kevyempi.. Pelottavaa.. Ayan mielestä.. Todella pelottavaa. Eihän hän ollut aikonut ihastua.. Ei sen jälkeen, kun viimeksi sattui.. No.. Ilmeisesti Ayankin oli opittava ettei tämmöisiin asioihin voinut vaikuttaa.

Aya mietti hetken uskaltaisiko lähteä Danielin perään. Entä jos toinen lyttäisi hänet kokonaan. No.. Sitten lyttäisi.. Olihan hän kokenut sydänsuruja ennenkin.. Kyllä hän niistä selviäisi.. Ja Daniel ei vaikuttanut sellaiseltakaan,joka tämmöistä asiaa levittäisi koululla.. Joten. Sen kummempia miettimättä porkkanapää kiiruhti alakertaan.
"Se meni oikealle" Huusi Lina pesuhuoneesta. Ayan ilme valahti.. Tottakai toinen oli kyylännyt ja kuunnellut tapahtumia.. Keltaiset converset jalkaan ja menoksi... Pitkälle tytön ei onneksi tarvinnut juostakkaan, koska.. No.. Daniel näytti tuijottelevan taivaita.. Ayan teki kauheasti mieli mennä kysymään toiselta mitä hittoa se hommasi, mutta nähdessään pahoinpidellyn repun tuo älysi pitää turpansa kiinni.

"DANIEL.. Oota.. Mullon.. Asiaa." Aya huudahti ja juoksi toisen kiinni. Toista tapitettiin tiukasti silmiin ja sitten, täysin arvaamatta kohotettiin oikea käsi.Kädellä läppäistiin kevyesti Danielin poskea ja sitten sen annettiin jäädä lepäämään siihen.
"Sori.. Mä TIEDÄN että kaikki mitä mä teen ärsyttää sua.. Mutta.. Mä haluan että sä ymmärrät miksi mä äskön olin niin idiootti" Aya sanoi hiljakseen, muttei siirtänyt katsettaan toisen silmistä. Ei halunnut. Hemmetti kun toinen oli niin pitkä. Asia olisi ollut niin paljon helpompaa, jos toinen olisi lyhyempi.. No, ei auttanut kuin yrittää. Niimpä oikea käsi liutettiin poskelta niskaan, vedettiin toista kädellä lähemmäs, noustiin itse varpaille ja painettiin huulet pehmeästi toisen huulille. Toivottavasti se ei purisi hänen huultaan irti.. Silloin hän ei voisi mennä kouluun huomennakaan.. Turvonnutta huulta hän ei selittäisi ystävilleen.

Viimein toinen irrottautui ja vetäytyi hivenen kauemmas.
"Mä pidän susta.. Paljon.. Liian paljon kun miettii miten kauan me on tunnettu ja ennen kaikkea.. Miten me on tunnettu..." Hymynkare ja pieni pään kallistus.. Sitten jäätiin odottelemaan toisen raivaria. Tässä oli se hyvä puoli, että Aya ymmärsi toisen purkauksen, joten tuo toivottavasti ei itse hermostuisi.. Nyt pikemminkin odoteltiin ilkeää kommenttia, jonka takia huominen lintsattaisiin ja vietettäisiin sängynpohjalla itkeskellen.

Kun Daniel vihdoinkin oli saanut rauhoitettua itsensä täysin, lähti hän kävelemään kotia kohden. Pari askelta otettuaan hän kuitenkin kuuli jonkun huutavan nimeään ja kääntyi. Totta kai, jotenkin hän oli osannut aavistaa, että se oli neiti päivänsäde. Mitä tuo nyt vielä halusi? Pahoinpidellä häntä lisää? Haukkua?
Vaikka miehenalun tekikin mieli vain lähteä kävelemään pois, jäi hän kuitenkin aloilleen ja katsoi tyttöä ehkä jopa hivenen odottavasti. Niin, eikä ollut mikään yllätys, että läpsäisy tuli poskelle.
Sen kun pahoinpitelet, enpä aivan heti suutu…
Kulmat kohosivat hämmästyksestä kun punapää pyysikin anteeksi. Siis Aya pyysi ANTEEKSI. Nyt oli maailman kirjat sekaisin, tai sitten hän näki hallusinaatioita.
Toista katseltiin takaisin silmiin, vaiti, sillä ilmeisesti vielä oli jotain muutakin tulossa, mutta Daniel ei tiennyt mitä. Jotain kuitenkin. Ja sen näki toisen silmistä. Tyttö vetikin häntä lähemmäs ja samassa olikin aivan tarkoituksella painanut suudelman hänen huulilleen. Mustatukka seisoi paikoillaan kuin mikäkin lyhtypylväs, eikä hänelle ollut todellakaan jäänyt epäselväksi toisen viesti.

Ja sitten se tuli. Jonkinlainen rakkaudentunnustus tai jotain. Jonka jälkeen laskeutui hiljaisuus heidän välilleen. Dan ei tiennyt ollenkaan, mitä voisi toiselle vastata. Hän ei ollut ajatellut Ayaa mitenkään erityisenä tyttönä, mutta toisaalta ei ollut myöskään jättänyt hieman syvempiä ajatuksia pois mielestään. Olihan hän joillakin asioilla leikitellyt mielessään, mutta tämä oli tullut niin äkkiä, ettei hän osaisi vastata oikein mitään. Jos hän sanoisi, ettei tiedä, kuinka tätä kohtaan tuntee, ottaisi punapää sen aivan varmasti torjunnaksi. Eli jos kerta Daniel ei halunnut suututtaa Ayaa, hänen pitäisi myös myöntää pitävänsä toisesta. Mutta ei, se oli hänen periaatteidensa vastaista. Ei hän voisi tuosta noin vain sanoa, pitikö toisesta vai ei.
”Tota…” pahis aloitti ja otti jo varmuudeksi pari askelta taaemmas tytöstä, ”Anna mulle aikaa.”
Ja silloin järki huusi, että hänen oli tosiaankin nyt mentävä, eikä jäätävä punapään armoille yhtään pidemmäksi aikaa. Miehenalku heilautti kättään ja lähti sitten kävelemään kotiinsa. Edes iPod ei tällä kertaa päässyt korviin asti, vaan se pysytteli visusti taskussa suljettuna. Hänen mielensä oli yhtä hullunmyllyä. Hän ei ollut vielä valmis kertomaan tunteistaan.

//And again, the endo~