Sweet dreams

//Tänne sitten ihan kuka vaan pitämään seuraa Wiille :)//

Oli ilta, tai no, oikeastaan oli kyllä jo yö. Kellokin oli melkein 12, eikä rannalla ollut mitään järkeä olla yksin näin myöhään. Whitney Cantwell oli kuitenkin yksin, aivan vesirajassa ja liotteli paljaita jalkojaan vedessä, istuen kuitenkin turvallisesti kuivalla maalla. Tuntui ihanalta, kun pienet aallot löivät vasten jalkoja, jotka olivat painautuneet hiekkaan.
Tyttö kuuli rannalta muiden ihmisten ääniä. Siellä oli taas jotkut juhlat, joihin Whitney ei aikonut raahautua. Hän oli tullut paikalle jo ennen juhlijoita, mutta ei antanut näiden häiritä itseään. Ja nämä olivatkin onneksi ihan toisella puolella rantaa.

Whitney huokaisi. Oli perjantai, eikä hän ollut edes koskenut alkoholiin. Se oli hassua. Tai no, kyllähän sitä aina silloin tällöin sattui, mutta yleensä hän oli aina jossain tuulettamassa mieltään. Nyt kuitenkin oli mukavaa vaihteeksi vain istua ja mietiskellä. Ei hänellä edes ollut mitään tärkeää mietittävää, hän vain halusi rentoutua ja nauttia meren kosketuksesta ihollaan. Hänhän voisi vielä mennä vaikka uimaankin. Hänellä oli kyllä bikinit päällä hupparin ja leggingsien alla, joten se ei olisi mikään ongelma. Kun ajatus oli nyt tullut tytön mieleen, hän myös toteutti sen. Nopeasti hän kuoriutui vaatteistaan ja asteli syvemmälle mereen. Vesi oli viileämpää kuin päivällä ja se virkisti heti hänen mieltään. Tyttö sukelsi ja ui sitten kohta takaisin päin, jääden loikoilemaan rantaan niin, että vain pää oli rantahiekalla, mihin laineet eivät ulottuneet.

// tulen kiusaamaan :3

Aiden katseli hiukan kauempaa niitä bilettäviä ihmisiä. Hän ei halunnut mennä kuokkimaan, joten seisoi syrjässä, juoden omaa siideriään. Kai sitä olisi jotain vahvempaakin voinut olla mutta ei kotoa ollut löytynyt. Poika nojaili puuhun, skeittilauta kädessään. Jaloissa oli hiukan rikkinäiset, mustat tennarit sekä polviin asti ylettyvät farkkushortsit. Poika kaivoi kännykän taskustaan. Ei veli ollut kaivannut, tosin ei se ollut ihme. Ilmeisesti tuo vain angstasi ja viilteli, kuten tavallista. Aiden huokaisi hiljaa ja laski lautansa maahan. Hän katseli ihmisiä, osa oli jo kännissä, ei ihme. Pari oli ilmeisesti jo sammunut. Brunette tunki kännykän takaisin taskuun ja huokaisi hiljaa. Poikaa nauratti, ties miksi ja pian hän viskasi tyhjän siideri tölkin kohti roskista, ei jäänyt kuitenkaan katsomaan menikö se sinne.

Aiden nosti taas lautansa, miksi ihmeessä oli sen edes pudottanut, ja lähti kävelemään eteenpäin. Hän mietti, lähtisikö hän jo kotiin veljen suruksi tai iloksi, riippien veljen olotilasta, vai jäisikö hän sinne. Kuitenkin kun hän näki jonkun - ilmeisesti tytön, makoilevan rannassa, poika ei voinut vastustaa kiusautta, utelijaisuus sai voiton ja pian Aiden jo käveli kohti toista. Päässä pöyri monet kysymykset; millä luokalla tuo oli, missä klikissä, minkä niminen.. Kannattiko toiselle ylipäätään jutella tai kävikö tuo edes Astonia. Tytön vaatteet lojui myös maassa.
Aiden seisoi hiukan kauempana tytöstä, otti sen viimeisen askeleen ja seisoi nyt tuon pään takana. "tämä onkin paras aika uida." poika naurahti, ehkä aavistuksen ivalliseenkin sävyyn. Poika kaipasi kuitenkin juttu seuraa, ei hän sinne kotiin jaksanut vielä mennä, nyt kun hän löysi selvä päisiäkin ihmisiä.

Wii ei edes tiennyt olevansa torkuksissa, ennen kuin joku havahdutti hänet unesta, jossa hän oli merenneito. Tai ei hän ollut ihan varma, oliko se unta, vai vain hänen omia ajatuksiaan. Mutta ainakin hän oli havahtunut takaisin todellisuuteen jostain unen ja valveen rajamailta kuullessaan jonkun ääliön sanovan jotain hänen uinti ajastaan.
Nopeasti Wii avasi silmänsä ja yritti nähdä kuka oli tullut paikalle. Vaikka oli hämärää, ei ollut niin pimeää, etteikö Whitney onnistunut tajuamaan, että tulija oli joku poika, oikeastaan ihan mukavan näköinen kaiken lisäksi.

"Aina on hyvä aika uida," Whitney sitten sanoi ja tuijotti sitten tulijaa tarkemmin. Sitten hänen silmänsä osuivat esineeseen, jota tämä kuljetti mukanaan. Pojallahan oli skeittilauta. Hetkessä tyttö katui ajatustaan, että toinen oli ääliö. Lauta oli siis pelastanut tämän joutumasta Whitneyn rauhanrikkojan kohtaloon. Paitsi ei mitään sellaista ehkä ollut edes olemassa.
"Säkin siis skeittaat?" tyttö sanoi äänessään hiukan sävyä kysymyksestä, vaikka se oli pikemminkin vain toteamus. Olihan se nyt päivän selvää, ettei kukaan huvikseen kuljeskellut öisellä rannalla laudan kanssa.
Whitney kohottautui sitten istumaan ja lähti etsimään pyyhettään. Se kai oli mukana, ainakin sen piti olla.

Poika odottelikin jo toisen vastausta, ilmeisesti toinen oli jäänyt omiin ajatuksiinsa, nukahtanut tai jotain muuta vastaavaan. Toinen kuitenkin vastasi ja toisen vastaus sai Aidenin naurahtamaan. Toisen katse valui AJ:n skeittilautaan, poika vilkaisi lautaansa myös. Toinen esitti hänelle kysymyksen, tai ainakin toisen ääni kuulosti hiukan kysyvältä. Aiden päätteli toisen sanoista tuon skeittaavan itsekkin. "eikun varastin pikkubroidin laudan." hän vitsaili. "skeittaan joo. veljeä kun ei saisi laudalle edes maksamalla." poika totesi, tuskin toista kiinnosti Aidenin perhe, mutta sanoipa AJ sen kuitenkin. Poika veikkasi toisen itse olevan myös skeittaaja, tuo näytti sille ja tuon kysymys oli vihjannut siitä. Aiden Katseli juhlijoita kohden, taas joku kännipäissään kaatui maahan ja muut nauroivat kauheaa räkänaurua. Että toiset jaksoikin. Brunette itse ei muistanut koska viimeksi olisi tuollaisissa pippaloissa ollut.
Poika katseli toisen pyyhkeen etsimistä. "hmm.. saanko udella. minkä ikäinen olet?" poika päätti kysyä ja katseli hiukan ympärilleen, jos vaikka löytäisi mitä toinen etsisi.

Poika pysäytti katseensa sitten tuohon tyttöön. Hän koitti arvioida tuon pituuttaa ja muuta tuosta. Söpö toinen ainakin oli, siitä ei käynyt kieltäminen. Aiden leikitteli hetken ajatuksillaan, kunnes tajusi esittäytyä. "Olen muuten Aiden. Aiden Clifton." poika esittäytyi. Tuskin toinen sukunimellä mitään tekisi, mutta olisi kai se ihan kohteliasta kertoa sukunimikin.. ?

Whitneyn iloksi poika vastasi myöntävästi hänen kysymykseensä. Oli hyvä juttu että paikalle oli sattunut juuri sellainen ihminen, joka oli myös skeittari. Se ei kai voinut olla vain sattumaa. Tai no, olihan se, vaikka olikin mukavaa joskus ajatella, ettei niin ollut. Melkein kaikkihan tuntui olevan pelkkää sattumaa. Ihan sattumaltahan Wiikin oli mennyt uimaan.
"Kiva. Mäkin skeittaan," tyttö sanoi sitten, vaikka arvelikin pojan tajunneen sen jo hänen äänensävystään. Ei toinen varmaan ihan tyhmä ollut. Ei ainakaan näyttänyt siltä.
"Mä olen 16, entä sä sitten?" Whitney yritti arvioida toisen ikää. Suunnilleen saman ikäiseltä tämä ainakin näytti, mutta saattoihan ulkonäkö hämätä useinkin.

"Whitney Cantwell," tyttö esitteli sitten itsensä ja hymyili iloisesti, kuivaten samalla hiuksiaan pyyhkeeseen, joka oli onneksi löytynyt laukun pohjalta. Olisi ollut tuskaa, jos se olisi unohtunut!
"Mua voi sanoo ihan vaan Wiiksi," tyttö jatko sitten ja huokaisi, kun kauempaa rannalta kuului jonkun juhlijan epämääräistä möykkäämistä. Että ne viitsivätkin!
"Mitä koulua sä muuten käyt?"

Aidenin veikkaus oli osunut täysin oikeaan. Poika oli ylpeä itsestään ja virnisti vain toiselle. Eihän Aiden toki tyhmä ollutkaan. Tosin koulussa numerot oli vähän niin ja näin, mutta kyllä hän aikoi koulunsa selvittää siitä huolimatta. Poika kuunteli toisen puhetta. 16-vuotias skeittarityttö. Poika ajatteli pervojaan pienen päänsä sisällä. Hän kuitenkin pyyhki ne pois ja keskittyi kuuntelemaan toista, oliko toinen sanonut jotain ? Hän tajusi vasta vastata toisen kysymykseen.
"öhm. 17." hän vastasi hiukan nolona ja hieroi niskaansa. Toinen kertoi sitten kauniin nimensä, brunette nyökkäili toiselle. "Wii. Okei." poika sanoi, ihan kuin toinen ei tiennyt että Aiden tajusi asian. Poika vilkuili juhlijoita ja häntä nauratti. "mäkään en ole ollut aikoihin tuommoisessa kännissä." Aiden totesi ja nyrpisti hiukan nenäänsä.

Pojan katse kääntyi taas Whitneyhyn tuon puhuessa hänelle. "Aston High Rebornia. tuttu ?" Aiden veikkasi että oli tyttö varmaan ainakin sattumalta siitä kuullut. Poika katseli ympärilleen. "entä sä ?" hän kysäisi perään ja jätti katseensa toisen kasvoihin, silmiin.

Whitney nyökkäsi. Toinen oli siis vain vuoden häntä vanhempi. Mutta mikä seitsemäntoista vuoden iässä muka oli vikana? Kuulosti siltä, kuin toinen olisi halunnut olla vanhempi. Tai sitten toista vain nolotti puhuaa Wiille. Mutta tuskin kuitenkaan, se olisi jo outoa ja tytön silmissä toinen kyllä vaikutti ihan tavalliselta skeittaripojalta.
"Joo en mäkään," Wii sanoi, vaikka todellisuudessa siitä olikin ehkä viikko. Tai kaksi. Ei hän muistanut enää kuinka kännissä oli milloinkin ollut. Tai ainakaan edellisenä viikonloppuna ei kai tapahtunut mitään kovin kamalaa, joten ei kai hän ollut ihan kamalaan kuntoon itseään juonut. Tai niin hän ainakin uskoi.

"Joo, mäkin käyn sitä." Wii sanoi yllättyneenä. Miksei hän voinut muistaa Aidenia ollenkaan, jos he kerran olivat samassa koulussa. Ja molemmat vielä skeittasivat! Joko hän oli kulkenut koulussa silmät ummessa tai sitten ei vain ollut tajunnut ketä istui ruokalassa samassa pöydässä. Tai no, ehkä se johtui siitä ettei hän jaksanut tuijotella ja katsella ympärilleen kun oli aina muka jotain mielenkiintoista juteltavaa kavereiden kanssa.
"Aston on ihan kiva paikka, vai ootko eri mieltä?" Whitney kysyi ja kääriytyi sitten pyyhkeeseen. Ei hän halunnut pukea vaatteita märkien bikinien päälle, eikä hän voinut niitä edes riisua, kun ei saanut sitä tehdä rauhassa.

Brunette katsoi merelle, tuuli puhalsi mukavasti, ei liian lujaa muttei liian hitaastikkaan. Sopivan nopeasti. Pojan tukka heilui pienessä tuulen vireessää. "ai sä juot?" Poika virnisti. "alaikäinen." brunette naurahti. Mitä hän siinä vinoili, olihan aiden itsekkin alaikäinen, vaikkei tosin yhtä monella vuodella kuin toinen. Aiden yllättyi kyllä itsekkin, toisen kertoensa olevan samasta koulusta. Poika muisti kyllä nähneensä toisen jossain joskus, mutta ei ollenkaan ollut osannut yhdistää toista Astoniin. Poika virnisti. "Aston on ihan okei." hän sitten totesi ja laski skeidansa maahan ja istui sen päälle, hän ei millään jaksanut seistä. "Astonista, nätti tyttö, skeittari.. onko tämä kohtalo." Poika vitsaili.

Brunette pörrötti hiuksiaan toisella kädellään, katsoen pienesti hymyillen toista. Katse siirtyi maahan ja poika huokaisi äänettömästi. "hmm.." mistä siinä voisi puhua.. Pojan pää raksutti tyhjää. "montako vuotta olet skeitannut ?" Aiden sitten kysyi, katseen noustessa Wiin kasvoihin. Brunette katsoi toista pienoisella hymyllä ja laittoi kädet polvien ympärille.

"No en taida olla ainoo alaikänen joka juo," Whitney naurahti. Olihan poikakin vielä alaikäinen ja tämähän oli sanonutkin, ettei ollut aikoihin ollut yhtä kännissä kuin ne, jotka nytkin juhlivat rannalla. Nytkin sieltä kuului naurua ja joku tyttö kiljaisi. Whitney pyöräytti silmiään. Olipa typerää. Mutta no, ihan yhtä lailla hän itsekin riehui tuossa tilassa. Ja toisinaan paljon enemmänkin. Välillä hän nolasi itsensä ihan totaalisesti, mutta se nyt oli ihan normaalia. Ja se oli sitä paitsi hauskaa.

Whitneyn kasvoille kohosi virnistys, kun toinen alkoi puhella kohtalosta. Juuri niin. Tottakai se oli kohtalo, että kaksi skeittaria samasta koulusta tapasi toisensa rannalla.
"Tottakai tässä on kohtalolla sormensa pelissä, miks me muuten täällä samaan aikaan oltais," Whitney sanoi sitten ja hymyili. Pojalla oli ainakin huumorin tajua. Ja se oli hyvä juttu.
"Suunnilleen kolme vuotta," tyttö vastasi sitten toisen kysymykseen. "Entä sä?"
Whitney oli utelias tietämään, kumpi heistä oli skeitannut pidempään. Hän oli melko varma siitä, että Aiden veisi voiton, olihan tämä kuitenkin häntä vanhempi.
"Mä en kyllä enää osaa edes kuvitella että mä en skeittais," tyttö sanoi sitten ja mietti sitten, menisikö kohta takaisin järveen. Ehkä sitten kun Aiden lähtisi? Tai sitten ei.

"et ole, et." Aiden virnisti huvittuneesti. "Mutta eikai siinä mitään pahaa ole, jos vähän litkii vahvempia juomia kuin muumi limu, vaikka onkin vähä alaikäinen ?" Poika hymyili toiselle. Aidenkin katseli juhlijoita, välillä hän mietti miksei hän itse ollut tuolla, joukon yhtenä sekopäistä. No ehkä se oli ihan hyvä kerrankin jutella naispuoliselle ihan selvimpäin, eihän pojalla niin surkea viinapää ollut että yksi siideri olisi nuossut päähän ja vienyt Aidenin täys huppeliin. Brunette naurahti toiselle ja hymyili. Niin.. Kohtalo. Kai sen oli pakko olla olemassa. Aidenin silmissä toinen näytti vasta-alkajalle skeittauksessa. Brunette virnuili toiselle. "Sori honey. Sain ekan skeidan kun olin neljä. No tyhmäkin tajuaa ettei kukaan sen ikäisenä varmaan edes osaa käyttää smmoista. Enhän mä silloin tiennyt mitä sillä laudalla tehdään. Pelkkä lauta jossa on pöyrät alla." Poika naurahti ja vilkaisi skeidaansa, jonka päällä hän istui. "Mutta siinä vähän ennen kuusivuotis synttäreitä päätin kokeilla ja isovelji sitten vähän opasti ja nyt olen ollut vähän päälle kymmenen vuotta ihan koukussa skeittaukseen." Brunette kertoi.

"niin. vaikea se nyt on kuvitella miten ihmiset mahtoi nauraa kun skeittasin ekaa kertaa, suunnilleen kymmenen tyynyä kehon ympärillä ettei sattuisi mitään jos kaatuisin." Aiden nauroi ja virnisti sitten. "Hmm. haluisitko.." Poika aloitti ja nousi seisomaan. "..mennä uimaan ?" Poika virnisti, hänelle oli sattunut uima shortsit farkkujen alle ja kyllä poika ihan helpolla pystyi näyttelemään kaunista vartaloaan jokaiselle naisella - ja miksei miehellekkin, joka eteen vain sattui.

"No sit kyllä varmaan osaat vaikka mitä?" Wii virnisti ja katsoi samalla ihaille poikaa. Hänhän oli kateellinen tämän taidoista, jotka olivat varmasti ties kuinka suuret.
Tyttö tunsi nyt itsensä ihan untuvikoksi, kun toisella oli skeittaamisesta niin paljon kokemusta. Mutta ei hänkään nyt ihan aloittelija enää ollut, ainakaan omasta mielestään. Ja hän oli kyllä niin hurahtanut harrastukseensa, että aina oli pakko opetella jotain uutta.

Whitneykin nauroi, kun poika kertoi olleensa tyynyjen peitossa aloittaessaan skeittauksen. Se olisikin ollut näkemisen arvoista! Hän osasi kyllä kuvitella pikkupojan taapertamassa laudan kanssa kuin jokin sumopainija. Hassua!
"No mikä ettei!" Wii sanoi virnistäen, kun Aiden ehdotti uimaan menoa. Ihan kuin tämä olisi lukenut hänen ajatuksensa. Whitneyllä ei mennyt kauaa, kun hän heitti pyyhkeen maahan ja riensi järveen. Vesi tuntui tälläkin kerralla aivan yhtä ihanalta kuin viimeksi.
"Tää se vasta on ihanaa," Wii sanoi sitten ja sukelsi pienen matkaa kauemmas rannasta.