coffee control

# eden & jukkis.

Mukava aamupäivä. Lämmin ilma, viehkeät auringon säteet ja kuppi kahvia. Lyhythiuksinen tyttö äännähti itsekseen ja piti höyryävää kuppia kädessään. Tuon ruskeat silmät olivat suunnattu kadulle päin, jossa kiireiset ihmiset kävelivät kuin muurahaiset ja betoniviidakossa kurvaili myös autoja. Keltaisia, punaisia, sinisiä, mustia ja harmaita autoja. Hymähtäen Rexy siirsi katseensa kuppiin ja hörppäsi kahvia, laskien sitten vaaleavihertävän mukin pöydälle. Oikeasti tämän kofeiinia nauttivan nuoren neitokaisen olisi kuulunut olla koulussa, mutta kahvi oli houkutellut enemmän kuin tuskastuttava historian tunti. Ja sitä paitsi kyseisen aineen opettaja ei ollut saanut kolmeenkymmeneen vuoteen ja purki paskamaista yksityiselämäänsä aukomalla oppilailleen. Vino hymy häivähti tytön kasvoilla ennen kuin tuo korjasi asentoaan penkissä.

Rexyllä oli päällään löysät, harmaat college-housut ja suhteellisen sopivankokoinen vihreä huppari. Hupparin alta pilkisti ainakin kymmenen senttiä oranssia paitaa, jossa näytti olevan jonkinlaista printtiäkin. Huppari oli hieman ylhäältä auki ja kaulan ympärillä tytöllä oli suuret kuulokkeet. Niistä lähti johto mutkittelemaan jonnekin hupparin taskuun, mutta itse kuulokkeista ei kuulunut minkäänlaista musiikkia. Ainakaan tällä hetkellä. Hiuksensa Rexy oli tuttuun tapaansa sekoittanut ja jaloissa tuolla oli tällä kertaa mustavalkeat, vihreänauhaiset skeittikengät.

Pöydällä kahvikupin vieressä oli pieni luonnosvihkonen ja punainen tussi. Vihkossa oli muutamia luonnoksia vaatteista ja muutama sutattu ihminen. Tytön tuolin alla tai paremminkin tuon jalkojen vieressä oli pirteänvärinen skeittilauta.

Eden silmäili miettien Dusty'sin valikoimaa samalla kun jonotti omaa vuoroaan kassalle. Hän oli saapunut eilen Jiangin kanssa kaupunkiin ja oli tänään ollut ensimmäistä päivää koulussa. Tummatmeripihkasilmät oli meikattu niille yleisellä tavalla, ripsivärillä ja kajalilla, vartalon tullen tänään verhotuksia hieman polvien yläpuolelle ulottuvaan punaiseen mekkoon, jossa oli pienet pitsihihat ja kivoja pieniä yksityiskohtia (kuten kellomaisesti vyötäröltä alaspäin leviävä helma ja muutamat pitsiyksityiskohdat helmassa sekä mekon etumuksessa). Jaloissa oli valkoiset kiilapohjaiset narusandaalit ja kädessä roikkui valkoinen bambukahvainen laukku.

Lyhyt tyttö huomasi vuoronsa tullen ja tilasi perinteisen maitokahvin, maksaen ostoksensa ja huomatessaan harmikseen, että paikka näytti olevan nyt melko täynnä. Tuo lähti kuitenkin kävelemään silmäillen samalla pöytiä, josko niissä olisi vapaata. Hän oli jo luopua toivosta ja oli aikeessa juoda kahvinsa seisaaltaan, kun hän äkkäsi lyhythiuksisen tytön yksin yhdessä pöydässä.

"Hei! Saisinko juoda tämän kahvin tässä sinun seuranasi kun täällä näyttää olevan ihan täyttä?"
Kysyttiin hymyillen kun tyttö pysähtyi tuon lyhythiuksisen pöydän kohdalle.

Jonkun puhuessa Rexy siirsi katseensa hitaasti puhujaan. Puhujaksi paljastui nuorehko tyttö, joka näytti varsin ystävälliseltä. Skeittaaja tutkaili hetken ruskeilla silmillään toisen ulkonäön yksityiskohtia. Toffeiset hiukset, kaunis mekko ja kevyt meikki. Rexyn oma perusilme näytti perin tympeältä ja kylmältä, mutta nopeasti tuon kapeille huulille nousi pieni hymy.
”Saat toki – istu vain.”, tyttö kehotti ja nyökäytti vastapäätään olevaa tyhjää tuolia kohti. Tuo piti hetken vielä katsekontaktinsa ennen kuin kaappasi mukinsa ja hörppäsi taas lämmintä juomaa. Uusi, huulien välistä karkaava tyytyväinen äännähdys ja Rexy räpäytti silmiään. Kofeiini, salainen huume. Hymy leveni ajatuksien myötä ja tyttö laski mukin pöydälle.

”Olen Rexy.”, skeittari päätti oitis esittäytyä ja nyökäytti päätään sanoilleen. Kätellä tuo ei aikoisi – se ei kuulunut tytön tapoihin. Rexy nappasi samalla vaivihkaa luonnosvihkon käsiinsä ja alkoi luonnostella tussilla joitakin randomeja kuvioita. Tribaaliset koukerot kiipeilivät pitkin paperia ja hetkeksi Rexy keskittyi vain piirtelyyn. Tajutessaan, että tuo oli jättänyt kahvitteluseuransa huomioimatta, tyttö nosti äkkiä katseensa toiseen ja väläytti pikaista hymyä. Vihkonen ja tussi palasivat yhtä vaivihkaa takaisin pöydälle.

”Eikö sinun pitäisi olla tunnilla?”, Rexy kysyi yllättäen ja kohotti kulmaansa sekä aavistuksen kallisti päätään.
”Lintsaaminen on rumaa.”, tuo jatkoi ja piti äänensä matalana, yrittäen vaikuttaa vakavalta ja opettajamaiselta. Tosin tytön itsekin olisi pitänyt olla kärsimässä tunnilla, mutta se oli sivuseikka. Uusi, suurempi virne rantautui skeittarin huulille ja muutama tuon valkeista hampaistakin välähti hymyyn raottuneiden huulien välistä.

"Kiitos"
Eden väläytti toiselle tytölle kiitollisen hymyn ja laski oman kuppinsa pöydälle, istuutuen sitten alas. Laukku heitettiin lattialle tytön jalkojen viereen seinän puolelle ja tyttö antoi katseensa kiertää nyt kahvilassa kun oli päässyt edes vähän asettumaan aloilleen, sen kuitenkin palatessa toiseen tyttöön, joka vaikutti hyvin pirteältä tapaukselta.

Toisen esitellessä itsesän toffeehius päätyi sanomaan vaan lyhyesti:
"Eden"
Kohottaen sitten kupin huulilleen ja siemaisten kahviaan. Neitokainen silmäili samalla Rexyksi esittäytynyttä tyttöä pieni hymy huulillaan. Hän katsoi hetken kynän liikettä, katseen noustessa toisen tytön tummiin silmiin tuon hymyillessä pahoittelevasti. Eden ei oikein tiennyt mitä olisi sanonut, joten onneksi Rexy alkoi puhua.

Eden laski kuppinsa pöydälle ja naurahti toisen sanoille.
"Samaa voisi kai kysyä sinulta. Joo, siis päätin tulla katsomaan tämän paikan, kun kuulin muutaman puhuvan välitunnilla tästä paikasta. Ajattelin, ettei täällä olisi paljoa väkeä, mutta nähtävästi erehdyin"
Vastattiin söpön tytön hymyillessä hivenen ja siirtäessä toffeensävyisiä suortuvia toisen korvansa taakse.

//Ny nukkuu//

Kiitokselle skeittari nyökäytti hennosti päätään ja paranteli taas asentoaan. Tyttö oikaisi huppariaan ja pyyhkäisi harmaita housujaan. Tuo kurottautui nappaamaan kahvikuppinsa ja hörppäsi siitä taas kofeiininestettä. Huuliaan lipaisten Rexy palautti mukin pöydälle. Toffeehiuksisen kertoessa nimekseen Eden, ei tyttö voinut olla hymähtämättä. Erikoinen nimi. Eden, eden, eden.. Eikös Eden ollutkin luomiskertomuksen paratiisi? Tosin Rexyn usko ei riittänyt luomiskertomukseen ja johonkin kaikkivaltiaaseen papparaiseen. Evoluutioteoria ja alkuräjähdys kuulostivat paljon luonnollisimmilta.

Edenin taas puhuessa tyttö virnisti ja räpäytti silmiään. Tuo toi kädet löysään puuskaan vatsansa päälle ja nojautui taaemmas.
”Niin, täällä on aina paljon väkeä tähän aikaan. Ihmiset hakevat pikaisia aamiaisia, ruokaa mukaan ja sellaista. Kiireistä kuin muurahaiskeossa.”, Rexy puhui hieman ohi aineenkin, muttei jaksanut alkaa korjailla höpötystään.
”Ja kofeiini houkutteli enemmän kuin historian tunti.”, tuo kuitenkin lisäsi ja virnisti taas toispuoleisesti.

Tosiaankin mukava kahvila oli täynnä ihmisiä. Pukumiehiä ja lintsaavia oppilaita, huutavia lapsia ja ruualle nyrpisteleviä naisia. Ovista rynnättiin sisään ja ulos sekä tarjoilijoilla ja tiskillä olevilla työntekijöillä oli kädet täynnä töitä. Rexy piti paikasta paljon enemmän illalla tai päivemmällä, jolloin oli selvästi rauhallisempaa. Tyttö raaputti niskaansa hajamielisesti ja sipaisi hiuksiaan, siirtäen katseensa takaisin pöytäseuraansa.

Eden katsoi tuota skeittarityttöä, joka vaikutti ihanan rennolta seuralta. Hän vilkaisi ympärillään olevia ihmisiä, pudistaen päätään hälinälle.
"Huomaan.. Tosin olen tottunut hälinään kun asuin vielä toissapäivänä Nykissä. Muutettiin tänne kaverini kanssa, saatiin vuokrakämppä tuosta keskustasta."
Tyttö huokasi hivenen ja naurahti väsyneesti.
"Pitäisi vielä tänään purkaa loput kamat, kun ei eilen oikein pitkän matkan jälkeen jaksanut.."

Tyttö siemaisi taas kahviaan, hymyillen hieman kupinsa reunan ylitse muistellen matkaa, joka säilyisi hänen muistoissaan luultavasti vanhuuspäiviin asti. Se oli ollut täynnä kommelluksia, mutta mitä muutakaan voisi odottaa, kun liikkui Jiangin kanssa?
Poika oli miltei jokaisen vastaantulevan hameväkeen kuuluvan kimpussa heti kun vain tilaisuuden, mutta onneksi Eden oli onnistunut pitämään pojan halut edes jotenkin kurissa ja tuon ajatukset määränpäässä.

Nyki. New York. Iso Omena. Tyttö oli asunut NEW YORKISSA?! Suuri, leveä hymy nousi Rexyn kasvoille ja tuo suoristi ryhtinsä, nojautuen lähemmäs pöytää.
”Sinä asuit New Yorkissa? Vau.”, tyttö kysyi ja tuon silmissä näytti olevan utelias kiilto. New Yorkiin Rexy olisi aina itse halunnut. Skeittaamaan ja hengailemaan. Se olisi upeaa. Tuo upposi hetkeksi ajatuksiinsa, kun Eden puhuikin taas.
”Minä voin tulla auttamaan! Olisi upeaa nähdä sinun ja kaverisi kämppä.”, Rexy sanoi ajattelematta sanojaan. Heti niiden virrattua ulos tytön suusta, tuo potki henkisesti itseään. Tuskin toinen päästäisi ventovierasta kotiinsa purkamaan tavaroita.
”Sori, innostuin vaan kun kuulin, että olet New Yorkista. Haluaisin matkustaa sinne joskus.”, tuo lisäsi pahoittelevasti ja hymähti.

Rexy hörppäsi kuppinsa tyhjäksi ja laski sen takaisin pöydälle. Tuo vilkaisi kadulle, mutta pian palautti katseensa takaisin Edeniin.
”Mitä tunteja sinulla olisi vielä?”, tyttö kysyi ja hymyili, lipaisten perään huuliaan. Voisi tilata lisää kahvia. Muttei vielä – kassalla oli vielä melkoinen jono, eikä Rexy halunnut kiusata tarjoilijoita lisäämällä noiden työn määrää ja kiirettä.

Eden hymyili hivenen huvittuneena skeittarin vuodatukselle ja pudisti hivenen päätään.
”Ei Nyki nyt noin iso asia ole, ainakaan minulle. Synnyin siellä, joten… Onhan se iso paikka, mutta.. Ei ihmeellinen”
Tyttö sanoi hymyille hivenen vinosti.
”Mutta siis siitä vaan, onhan se ihan nähtävän arvoinen, mutta kun siellä on elänyt koko elämänsä niin kai paikka alkaa tuntua tavalliselta tai jotakin..”

Hoikka sormi piirteli kuvioita kahvikupin pintaan, Edenin hätkähtäen tämän tytön innostuksesta. Se oli osittain tarttuvaa ja neitokainen huomasi oikeasti pohtivansa pyytäisikö Rexyn heidän kämpälleen. Hän tiesi, ettei Jiangilla olisi mitään sitä vastaan. Päinvastoin, kundi olisi ollut nähtävästi innoissaan ja yrittänyt päästä häntä vastapäätä istuvan tytön housuihin hinnalla millä hyvänsä. Joten oli kaiketi Rexyn kannalta parasta, ettei hän veisi toista sinne…

”Psykologiaa. En tosin tiedä menenkö.. Kun minun pitäisi saada kämppä kuntoon huomiseksi…”
Eden sanoi pohtivasti. Hän epäröi hetken.
”…ja siis ei minulla olisi mitään sitä vastaan, vaikka tulisitkin katsomaan sen kämpän.. Tosin siellä on aika sotkuista nyt.. ”
Tyttö piti pienen tauon ja puri alahuultaan mietteliäänä.
”Varsinkin kun kämppikseni on tuota toista sukupuolta..”

Rexy nyökäytti päätään. Tuntuihan se oudolta, jos joku sekosi kaupungista jossa itse oli asunut vuosikaudet. Tyttö kyllä tunsi tunteen – muutaman tuon kauempana asuvista kavereista vaahtosivat silmät nurin päin San Diegosta.
”Niin. Olisi hienoa nähdä Vapauden patsas. Ja tsekata paikalliset skeittimestat.”, skeittari totesi ja hymähti, koputtaen jalalla skeittilautaansa. Olisikohan Ison Omenan skeittiparkit upeammat kuin Diegon puistot? Ehkä, ehkä ei. No sen näkisi sitten, kun Rexy Omenassa kävisi. Ja sehän oli vain ajan kysymys.

Edenin alkaessa puhumaan taas tyttö innostui, mutta yritti pitää naamansa ja eleensä normaaleina. Hymy kuitenkin syventyi ja silmissä tuikki jotakin uutta.
”Ei minua sotku haittaa tai joku nurkissasi lojuva kolli.”, tuo naurahti.
”Eli jos tarvitset apua, tulisin ihan mielelläni auttelemaan. Historia ei edelleenkään innosta eikä porukat olisi innoissaan jos tulisin kesken päivän kotiin lojumaan.”, Rexy selitti ja pyöräytti tummanruskeita silmiään.

Jono kassalta oli vähentynyt ja kiire myös, joten sormiaan napsauttamalla ja tarjoilijaa kutsumalla tyttö saattoi tilata uuden kahvin. Nopeaa toimintaa se oli, sillä viiden minuutin sisään uusi, höyryävä kuppi kofeiinia laskettiin pöydälle. Kiitettyään ja maksettuaan skeittari hörppäsi kahvia. Tuo katsahti Edeniä ja naurahti.
”Tähän jää todellakin koukkuun.”, tyttö sanoi ja laski mukinsa pöydälle.

Eden hymyili tytön sanoille Nykistä. Niiin, kai se oli muista jotenkin hieno paikka, mutta se todellakin oli menettänyt hohtonsa neitokaisen silmissä, mikä tietenkin johtui siitä, että sinne liittyi liian paljon muistoja, jotka tekivät kipeää ja hän oli asunut siellä aina, joten hän tunsi kaupungin milteipä joka kolkan..

Eden naurahti tytölle takaisin.
”Niin jää, sen vuoksi en oikein uskalla ottaa toista kupillista. Muuten olen täällä vielä illalla eikä niistä tavaroiden purkamisesta tai järjestelystä tule yhtään mitään.”
Neitokainen piti pienen tauon, silmäillen vastapäätä istuvaa eloisaa tyttöä tutkivasti. Hän nyökkäsi.
”Mutta siis jos noin paljon oikeasti tahdot nähdä kämpän ja auttaa, niin mikäs siinä.. Pitänee kai varoittaa Jiangista, hän on vähän.. liian naistenmies joskus..”

Rexy naurahti ja kaappasi mukinsa pöydältä, hörpäten kofeiinilitkua.
”Tosiaankin välillä huomaan istuvani täällä parikin tuntia kahvikupin kanssa.”, tyttö myönsi ja ei raaskinut laskea kahvikupposta käsistään vaan ahnaasti joi lisää. Lämmin neste valui alas kurkkua ja täytti mukavasti mahaa. Skeittari lipaisi huuliaan joihin oli tarttunut muutama sokerihile, jota puolestaan oli tarttunut sokerisirottimen kautta mukinreunasta.

Edenin varoittaessa kämppiksestään oli lähellä, ettei skeittari purskauttanut juuri ottamaansa kahvihörppyä ulos suustaan. Juuri ja juuri nesteen niellen Rexy pyyhkäisi suunsa hihaansa, katsoen sitten suoraan toista silmiin – vakavana.
”Yrittäköön vain ja lyön sitä päin näköä laudalla.”, skeittari yritti pitää äänensäkin vakavana, muttei voinut muuta kuin revetä nauruun kesken kaiken. Naistenmies kämppiksenä, kuulostipa houkuttelevalta.

”No ei tosissaan. Enköhän minä muutenkin yhdelle keikarille pärjää.”, Rexy totesi ja vinkkasi päätään, vetäen pipoaan hieman taemmas. Tuo nosti taas kupin huulilleen ja jatkoi kofeiinin lipitystä, kuin olisi elänyt janossa koko lyhyen elämänsä ajan.

Tyttö hymyili toiselle. Niin, kyllä hänkin nautti kahvista hyvin paljon. Nykissä hän oli saattanut unohtua jopa neljäksi tunniksi koulun jälkeen johonkin kahvilaan kavereidensa kanssa istumaan ja kahvia sekä rahaa oli kulunut mukavasti. Nyt ajat olivat kuitenkin toiset eikä hänelle olisi tänään oikeastaan aikaa tuhlattavaksi.

Vaikka hän olikin jossakin määrin odottaa tuon pirteän skeittarin reaktiota tämänlaiseksi, ei hän ollut odottanut sen olevan aivan tälläinen. Niinpä Eden hämmentyi hivenen tuon sanoista, räpäyttäen pariin kertaa tummanmeripihkaisia silmiä ennen kuin kohotti kuppinsa hymyillen huulilleen. Hän ei kyllä epäillyt etteikö Rexy pärjäisi Jiangille.

Tytön laskien kuppinsa hitaasti pöydälle ja vilkaisten sitä. Se oli miltei tyhjä.
”No.. jos juot sen ja lähdetään sitten kävelemään?”
Eden ehdotti toiselle tytölle.

”Tämä käy äärimmäisen hyvin.”, Rexy sanoi ja joi kuppinsa lähes yhdellä kerralla tyhjäksi. Tuo halusi tosiaankin nähdä tämän kämpän ja tavaroiden purkamisessa auttamalla ei tarvinnut kouluunkaan raahautua. Täydellinen suunnitelma siis. Skeittari oli hetken hiljaa ja piteli kuppia käsissään, katsellen kadulle. Muurahaisia siellä vipelti edelleenkin. Ja keltaisia takseja. Hymyillen tuo joi loput kahvistaan ja laski kupin pöydälle, siirtäen katseensa takaisin Edeniin.

”Joten onko tämä asunto kaukanakin? Joudutaanko menemään metrolla tai muulla sellaisella, vai onko se ihan kävelymatkan päässä?”, Rexy kysyi uteliaana ja keräsi jo tavaroitaan pöydältä. Luonnosvihkonen ja tussi katosivat jonnekin hupparin uumeniin – vaikka ne olivatkin pieniä tavaroita, olivat ne melko tärkeitä asioita tytölle. Piirtäminen = vihko & tussi, liikkuminen = skeittilauta ja musiikki = iPod.

Hymyillen lyhythiuksinen hyräili tuttua, päähänsä poksahtanutta biisiä ja katseli vastapäätään istuvaa tyttöä. Tuo oli valmis lähtemään jo nyt.

Eden ei voinut olla naurahtamatta toiselle tytölle, juoden itsekin kuppinsa tyhjäksi. Hän jäi kuitenkin paikoilleen vielä, kurottaen kohti laukkuaan ja nostaen sen syliinsä. Neitokainen kaivoi hetken ja nappasi sieltä pienen, tarkastaen nopeasti hillityn meikkinsä kunnon. Peili katosi takaisin laukkuun ja tyttö seuraisi kuinka Rexy pakkasi omat kamansa.

”Metrolla ja sitten vähän aikaa kävellen. Niin se on helpointa, kun muuten joudutaan kiertämään enemmän”
Tyttö vastasi ja heilautti laukun olalleen. Nyt hän olisi valmis lähtemään.

Hän nousi ylös ja loi katseen häntä itseään pidempään tyttöön.
”Joten, metroasemalle siis”
Hymy viivähti hetkisen aikaa huulilla.

”Sinne siis.”, Rexy toisti ja nousi ylös, parantaen laukkunsa asentoa olkapäällään. Tuo heitti vielä pari kolikkoa dipiksi pöydälle, ennen kuin asteli kadulle. Auringon lämpimät säteet tuntuivat heti iholla ja tyttö hypähti lautansa päälle, pysyen vielä paikallaan. Tuo katsoi Edeniä ja virnisti sekä kohotti hieman pipoaan, joka valui uhkaavasti näköpiirin eteen.
”Metroasemalle siis, sano jos menen liian kovasti.”, skeittari sanoi ja lähti potkimaan itseään eteenpäin, luikerrellen ihmisten välistä. Muutamia läheltä piti- tilanteita tuli, mutta onneksi kukaan ei ainakaan kaatunut.

Rexy tajusi hiljentää hieman, kun ei enää nähnyt Edeniä ja katseli ympärilleen.
”E-deeeeeen?”, tuo kailotti kerran ja katseli tulisiko kukaan lähemmäs. Samalla dinosaurus soimasi itseään henkisesti, että oli mennyt aivan liian nopeasti ja kovaa ja näin jättänyt tytön jälkeensä.

oisen tytön tavoin myös lyhyempi tytöistä jätti vähän tippiä tarjoilijoille ennen kuin poistui pöydästä ulos Rexyn perässä. Hän hymyili toiselle.
"Toki"
Mutta ennen kuin hän oli ehtinyt liikahaa toinen tyttö kiisi kauhealla vauhdilla karkuun. Eden pysyi hämillään paikoillaan, räpsäyttäen silmiään hämmentyneenä ennen kuin tajusi liikkua. Hän yritti pitää askelensa ripeinä, mutta se oli vähän vaikeaa hänen pituiselleen. Ihmisten joukosta häntä tuskin näki..

Tummanmeripihkaiset silmät yrittivät paikantaa Rexyä, joka tuntui kadoneen kuin tuhka tuuleen, tytön miltei luopuen jo toivosta. Hän kuitenkin kuuli toisen huhuilevan häntä ja Eden lähti äänen suuntaan, työntyen ihmisten välissä. Viimein tyttö näki toisen, tuon astellen esiin ihmisjoukosta, joka tuntui tihenevän kaiken aikaa.
"Sinäpä olet nopea!"

Rexy hymyili leveästi, kun huomasi Edenin ilmestyvän ihmisvilinästä. Nopeuskommentti sai tuon virneen vain levenemään, paljastaen koko pepsodent-mainoksesta varastetun hammasrivistön.
”No joo. Innostuin hieman.”, tyttö totesi ja katsahti nopeasti kenkiään.
Matka metroasemalle jatkui rauhallisesti, T-Rex pysyi Edenin rinnalla laudallaan ja piti yllä pientä keskustelua. Oli jännittävää nähdä se asunto. Olikohan se iso? Yhtä iso kuin tytön sisaren, Rosannan kerrostaloasunto? Kaikkiin kysymyksiin skeittari saisi sitten vastauksen kun näkisi kämpän. Toivottavasti se.. miespuolinen kämppis ei olisi paikalla. Tai no ei se haittaisi, mutta helpomminhan kaikki voisi mennä.

# sori pikkuhitit & voisit varmaan tehdä uuden töpön sinne asunnolle? 8'D