Morning coffeé

Tytön ulkonäkö

Siro käsi puristi lyijykynää tiukasti kädessään kirjoittaen hienoa kaunolla kirjoitettua tekstiä isolle konseptille.
Hän oli Elizabeth, Elizabeth Precious Frances.
Tyttö joka istui joka aamu kahvilassa kirjoittamassa, tai piirtämässä jotain tee kupponen kädessään.
Mutta jostain syystä tänä aamuna hän ei keksinyt mitään mistä kirjoittaisi tai piirtäisi.
Hänen päänsä oli aivan tyhjä inspiraatiosta.
Saattoi johtua uudesta koulusta ja kaikesta jännityksestä, ja väsymyksestä.

''Come o-on secret inspiration..'' Lizzy mumisi jotain itsekseen.
Lizzy katseli tee kuppiaan ja huomasi sen olevan taas tyhjillään.
Lizzy nosti itsensä penkiltä vaivalloisesti, ja tallusteli tiskin luo, josta saisi mahdollisesti lisää teetä.
''Anteeksi. Herra, anteeksi...'' Liz koitti saada suustaan sanoja mutta ne tulivat hyvin pienellä volyymilla.
Hän yritti korottaa ääntään ja hän sanoi osoittaen kuppostaan:
''Anteeksi, mutta mistä saisi lisää teetä?''
Vanha mies nosti katseensa tyttöön sanomalehden takaa.
''Mitäs sinä haluat?'' Vanha mies sanoi hieman kärttyisenä.
''Yksi kuppi teetä, ja mustikka-muffini. Kiitos.'' Liz sanoi hymyillen, ja ojentaen kuppiaan miehelle.
Vanha ukko otti kupin Lizzyn kädestä kainostelematta.
Hän käveli hieman kauemmas tee keittimen luokse, ja kaatoi sitruuna teetä kuppiin.
Mies kysyi ohimennen hammastikku suussaan: ''Haluatkos sokeria?''.
''Kyllä, kiitos.'' Liz sanoi hymyillen vienosti.
Mies lisäsi kupposeen muutaman sokerikuution.
Hän kaveli takaisin ja ojensi tytölle kupin teetä.
Hän otti lasisesta vitriinistä posliini lautasen, ja otti pihdeillä siihen muffinin.
''Tässä.'' Mies laittoi tämän lautasen tiskille, sitten hän palasi puiselle tuolilleen lukemaan sanomalehteään.

Liz otti tee kupin ja muffini lautasen käsiinsä tasapainoitellen.
Hän laski ne varovaisesti pöydälle jossa hän oli aiemmin istunut, ja istahti liinan syliinsä laittaen penkille.

*No niin, inspiraatio..
Olen elänyt varjo pääni päällä.
Olen nukkunut pilvi vuoteeni yllä.
Olen ollut yksin kauan.
Jäänyt loukkuun menneeseen.
En voi siirtyä eteenpäin.

Olen piilottanut kaikki toiveet ja unelmat pois
Siinä tapauksessa että tarvitsisin niitä vielä jonain päivänä.
Olen varannut aikaa.
Että voin tyhjentää mieleni sopukat.

On olemassa hetkiä, jolloin en tiedä, onko ne oikeasti olemassa.
Tai jos joku tuntee samoin kuin minä.
Minä tarvitsen inspiraation.
Ei vain uutta neuvoittelua...*

Lizzyn päässä soi itse laulamansa laulu.
Hän laittoi kätensä niskan taakse, ja lysähti pöydälle.
Ei hän keksinyt yhtikäs mitään. Hän nosti katseensa ihmisiin, ja hän näki taviksia, pahiksia, ja kermoja.
Kaikista klikeistä jonkinlainen porukka oli koolla.
Liz otti käteensä kuuman tee kupin, ja nojasi taaksepäin leikkien hiuksillaan.
Hän toivoi että jokin tulisi piristämään tätä nuorukaista.

//Joku mukaan, ihan sama mikä klikki, tai vaikka kiusaakin. Ihan sama mitä on. :>//

//ooooooo minäminäminäminä :'D//

Jetsam oli juuri tänä aamuna ollut erityisen tylsistynyt, siispä suunnistanut ulos hihhuloimaan. Hihhuloiminen oli mennyt siihen, että hän oli marssinut kahvilaan juomaan kirsikkateetä, josta kovasti piti. Ennen tätä päätymistään Dusty'sille hän oli kaatunut muutaman kerran auenneisiin kengännauhoihinsa ja saanut käsiinsä hieman likaista asfaltti-ihottumaan. Poika tosin ei uhrannut ajatustakaan käsiensä pesemiselle, hänellä oli sillä hetkellä mielessään paljon muutakin, kuten päivänkakkarat, ja se, pitävätkö lehmät niiden syömisestä.

Poika oli pukenut päälleen vaalean maastonvihreän, tussilla täyteen kirjoitetun t-paidan ja tiukat housut, jotka joskus ehkä olivat olleet melko hienotkin; etupuolelta suurin osa lahkeista puuttui, reiden puolivälistä nilkan seudulle oli vain pelkkää suurta reikää. Turhamaisena hän kyllä oli ajellut jalkakarvansa pois, mikään ei oksettanut Jetsamia sillä hetkellä niin paljon kuin ihokarvat. Kaulansa ja ranteidensa ympäri hän oli kietonut pitkän kettingin. Näytti, kuin se olisi rajoittanut hänen liikkeitään paljonkin, ohikulkijat saattoivat miettiä, että ei kai poikaparka kuristu tuohon hökötykseen, mutta vaikka tohelo olikin, Jetsam osasi olla suht varovainen.

Jetsam käveli, ja sai samalta kärttyisältä ukolta kupin teetä ilman sokeria. Hän käveli kuppi kädessään pöytien sekaan, ja äkillinen kiinnostus tuohon tyttöön iski häneen kuin salama kirkkaalta taivaalta. Poika lähti kävelemään tämän pöytää kohti kysyäkseen, saako istua. Ohimennessään hän kylläkin poikkesi tyhjän pöydän luo, länttäsi siihen kätensä kerran ja toisenkin, kuin olisi taputtanut pöytää voimakkaasti. Siitä kuului kovaääninen läjäys. Tyytyväisenä Jetsam käveli tuon tytön luokse, jonka hän ehkä oli joskus nähnyt koulun käytävällä.
"Saako tähän istua?" hän kysyi ja vastausta odottamatta kävi kuitenkin istumaan.

Lizzy istui nojaten taakse päin toinen käsi ohimollaan, ja toinen pitelemässä tee kuppia.
Hänen päätänsä särki, ja kaikki oli muutenkin huonosti.
Hänellä ei ollut ideaa ja hänen olisi täytynyt suunitella mallitoimistoon pukua, jota hänen itse pitäisi pitää.
Hän halusi jotain erinlaista mitä yleensä oli.
Halusiko hän olla prinsessa, vaiko kenties rokkari.
Ei hän tienyt.
Liz laski kupposen pyöreälle pöydälle, ja katseli ympärillensä toivon kipinä siitä,
että joku erikoinen ihminen olisi siellä josta hän saisi inspiraation.
Liz oli yleensä pukeutunut kamalan tyttömäisesti, ja kauniisti, mutta nyt hän halusi jotain aivan muuta.
Liz rojahti pöydälle naama pöydänpintaan päin.
Ei hän tienyt miten rokkarit pukeutuvat.
Hän tiesi vain miten tyttömäiset tytöt pukeutuvat.
Lizzy nosti päänsä nopeasti ylös ja päätti että ei suunittele ennen kuin piirtää.
Hän alkaisi vain piirtää. Ehkä silloin hän keksisi jotain.
Liz otti päättäväisenä lyijykynän siroon ja hentoon käteensä, ja laittoi sen pään paperille.
Hän luonnosteli ensin ihmisen kehon, johon voisi helposti piirtää puvun, ja hiukset.
Yhtäkkiä hän kuuli kaksi läpsäystä, jotka tulivat hullunkurisen näköisestä pojasta.
Liz nosti katseensa poikaan ja häntä hymyilytti miten tämä oli pukeutunut.
Hän näki kuinka poika tuli Lizzyn pöytää kohti.
Lizzy alkoi panikoimaan. Mitä hän halusi viattomasta Lizystä?
Hän tulee lähemmäs mitä Lizzy voisi tehdä?
Liz koitti näyttää keskittyneeltä piirokseensa.
Sitten hän kuuli äänen joka kysyi saisiko Lizzyn viereen istua.
Lizzyn sydän pysähtyi, ja huomasi että poika istahti kuitenkin hänen pöytäänsä.
Hieman myöhemmin Liz änkytti:''Siis, joo. Toki.''
Lizyn sydän jyskyti nopeasti, ja hän piirsi tummaa jälkeä paperille.
Ei hän tietänyt edes mitä piirsi, koska ei keskittynyt siihen ollenkaan.
Hän vain mietti miksi tämä oli tullut juuri hänen pöytäänsä, vaikka vapaitakin oli.
Liz koitti rauhoittaa itsensä, ja katsoi käsi väristen mitä oli piirtänytkään.
Lolita!? Eikö tyttö muuta pystynyt piirtämään.
Lizyn katse muuttui hämmästyneeksi, ja hän katsahti poikaan.
Hän keräsi rohkeutta, ja sanoi varmasti välillä nieleskellen:
''Haluutko auttaa mua?''
Liz käänsi päänsä nopeasti sivulle tämän sanottuaan.
Hän punastui jo tuosta.
Hän mietti mitä olikaan tehnyt. Siitä huolimatta hän halusi apua.
Ei hän osannut mitään rokkaria piirtää. Lizzy repi paperi lapun johon oli piirtänyt prinsessan pois lehtiöstä.
Hän rytisti sen ja heitti roskakoriin, joka oli huoneen nurkassa.
Lizzy punasteli, ja katsoi uudestaan poikaan anovin silmin hymyillen hermostuneesti.

"Auttaa missä?" kysyi Jetsam muka-kiinnostuneena ensin poltettuaan kielensä teehen. Hän rypisti kulmiaan jokseenkin harkitsevasti ja kallisti päätään vasemmalle. Samalla hän raapi vasenta kämmenselkäänsä niin raivokkaasti, että pieni pala ihoa lähti irti. Poika ei ollut huomaavinaan sitä. Hän otti kupistaan hiukan lisää teetä, joka oli edelleen kuumaa, ja näin ollen hän poltti kielensä uudelleen. Vaikka ihmiset eivät kuuluneetkaan Jetsamin top 10-suosikkiasioihin, tämä tyttö alkoi hänestä vaikuttaa hiukan kiinnostavammalta, kuin esimerkiksi vanha mummeli tuolla toisessa pöydässä.

"Tykkääkö lehmät sun mielestä syödä päivänkakkaroita?" kysyi Jetsam kuin ohimennen käännettyään katseensa ulos. Hän katseli syrjäkarein tyttöä, joka piteli kädessään kynää. Kun poika kyllästyi kurkkimaan kadulla olevia ihmisiä, hän katsoi taas tätä uutta pöytätoveriaan ja piirrosta. Se oli hänen mielestään hieno, mutta hän ei kuitenkaan päättänyt ilmaista sitä vielä.

Lizzy näperteli mustaa lyijytäytkynäänsä kädessään hermostuneesti.
Hän piti päätään alhaalla, mutta katsoi silmillään poikaan punastellen.
Tyttö nosti päänsä, ja naputti kynällänsä kovapohjaista lehtiötään. ''Tämä. Mä en osaa..''
Tyttö sanoi allapäin katsellen lehtiötä.
Poika katsoi kadulle, ja Lizzy katseli tätä ihmettelen mitä tämä oikeasti halusi elämältään.
Lizzy katsoi tämän kasvojen muotoja, ja meikkiä siinä.
Liz katseli lumoutuneena poikaa, kunnes tämä kysyi lehmistä, ja kukista.
''Päivänkakaroista? Totta kai. Uskoakseni ne ovat suurta herkkua lehmille.''
''Miks kysyt?'' Lizzyn ilme oli hämmästynyt, ja hän hahmotteli taas uutta ihmishahmoa ruutupaperille.

Lizzyn mielestä poika oli todella erikoinen, mutta mukavalta hän vaikutti.
Hän oli ehkä omissa maailmoissaan, mutta ei se mitään haitannut.
Voi ei, taas! Lizzy oli taas ollut mielensä sopukoissa, ja hän oli piirtänyt todella suloisen luonnoksen lolita tyttöstä.
Miksi? Nyt kyllä Lizzyä alkoi jo vähitellen pänniä, kun ei osanut piirtää mitään.
''Osaatko sä piirtää?'' Lizzy sanoi hieman turhautueena ojentaen kynäänsä pojalle hymyillen.

"Mä kysyn, koska se on häirinnyt mua koko aamun", vastasi Jetsam, kuin se olisi itsestäänselvyys, "päivänkakkarat on sellasia ystävällisiä kukkia, toisin ku jotku ruusut. Ne on ylimielisiä", hän selitti loppuun ja kohdisti pistävän katseensa pöytätoveriinsa.
"Sä piirrät ajatuksissas", hän totesi huomioituaan tämän asian, "toi kuva ei ollu tossa äsken. Ja ei, mä en osaa piirtää."

Jetsam heilautti silmiensä väliin karanneen hiustupsun pois kasvoiltaan ja liikutteli huulikorua kielellään. Hän kallisti päätään luonnottoman paljon oikeaan, kuin se olisi kuolleena jäänyt riippumaan veltostuneen kaulan varassa, ja koputti kuusi kertaa ohimoaan. Tämän lopetettuaan hän joi taas mukistaan nyt jo juomakelpoiseksi jäätynyttä kirsikkateetään. Ison kulauksen jälkeen hän laski mukin pöydälle ja huomasi mummelin kaataneen jotakin pöydälle. Vahingoniloinen virnistys levisi pikku hetkeksi Jetsamin kasvoille, hän katseli hetken mummon suuntaan mutta käänsi sitten päätään ja alkoi katsoa tyttöä kunnolla. Hänellä tosin ei ollut vielä aikomustakaan tiedustella tämän nimeä.

Lizyn ilme kalpeni ja hän naurahti kun poika selitti kukista.
Pojan sanottua että Lizzy piirtää ajatuksissaan, hänen silmänsä hiljenivät.
''Joo...krhm..nii taian tehä....'' Lizy katsoi lehtiötään otsa kurtussa samalla tiputtaen lehtiön pöydälle.
Lizy sai olla vihainen omalle lehtiölleen. Lizyllä oli lupa siihen.
Tyttö ei halunut vihata ketään, paitsi omaa uskollista lehtiötään.

Lizzy otti tee kuppinsa pöydältä, laittoi kätensä puuskan tapaiseen asentoon.
Tyttö huokaisi syvään ennen kuin siirsi lämpimän, ja mielyttävän teekupin huulilleen.
Liz kaatoi teetä hiljalleen vähän väliä kurkustaan alas.
Se oli mukavan tuoksuista.

Liz huudahti säikähtäen, kun näki vieressään olevan pojan ilmeet, ja eleet.
''Onko kaikki hyvin?'' Liz kysyi hieman säikähtäneen oloisena.
''Et kai sä kuristu tohon ketju hommaan?'' Tyttö kysyi huolestuneena, samalla osoittaen ketjuja sirolla sormellaan.
Lizzy rauhoittui kun poika meni takaisin normaaliin tilaan jollekkin mummolle naurahtaen.
Lizzy katsoi viattomasti poikaa silmiin, kunnes tämä siirsi katseensa tyttöön.
Lizzy käänsi päänsä nopeasti sivulle samalla äänähtäen säikähdyksestä. Tyttö oli kuin ei olisi edes katsonut tätä.
Kyllä sen huomasi että tyttö oli katsonut tätä. Tytön posket punoittivat taas, ja hänen silmänsä vetistyivät hieman.
Tytön sydän jyskytti taas tuhatta ja sataa. Hän piti kättänsä nyrkissä tiukasti rintakehällänsä.
''Mik-mikä sun nimi on?'' Tyttö änkytti punastellen.
Lizzy sulki silmänsä hellästi odottaen vastausta.

"Kaikki hyvin? Kuinka niin?" ihmetteli Jetsam hyvin kummastuneena rypistäen kulmiaan. Hän mietti hetken ankarasti, mitä tyttö olikaan mahtanut tarkoittaa kysymyksellään. Sitten hänellä välähti.
"Ahaa, joo, kaikki on hyvin. Ne on pakkoliikkeitä, tiedäthän", hän mumisi, ei kuitenkaan nolostuneena vaan lähinnä hivenen ärsyyntyneenä. Jetsam heilautti kättään niin että ketju osui kilahtaen pöydän reunaan.
"Enkä mä tähän kuristu, tää on ihan turvallinen."

Hän otti uuden kulauksen teetä, ja mietti, että mitä jos alkaisi ryystää kiusatakseen ihmisiä, mutta häntä ei vain huvittanut. Otsatukka ei meinannut pysyä sivussa, Jetsam laski mukin pöydälle ja suki hiukset sormellaan kuntoon. Vaikka vaikutti välinpitämättömältä, hän tarkasteli koko ajan kanssaistujaansa ja tämän eleitä ja käyttäytymistä.
"Jetsam", hän vastasi lyhyesti ja siemaisi lisää teetä. Muki oli jo puolityhjä.

''Jetsam? Sehän on kiva nimi.'' Lizzy sanoi hymyillen.
Lizzy jatkoi esitellen itsensä:''Lizzy, se on mun nimi.''
Lizzy jatkoi sitruuna teensä juomista katsoen kupposen sisältöön samalla.
Tyttö oli taas rauhoittunut hieman. Hän ei punastellut. Hänen silmänsä eivät olleet sumeat kyynelistä.
Hän oli iloinen, eikä pystynyt peittämään pientä hymyään.
Voi! Hän oli unohtanut kokonaan mustikka muffininsa.
Lizzy tarttui hellästi muffiniin ja siirsi sen huulilleen puraisten sitä.
''Mmm..onko mitään parempaa?'' Lizzy sanoi nielaisten silmät kiinni muffinin palasen suustaan.
Liz kääntyi Jetsamin suuntaan katsoen tätä keskittyneesti.
''Ai, anteeksi olen kamalan töykeä, olisitko sä halunut?'' Lizzy sanoi kysyvän näköisenä.
Liz istui nyt risti-istunnassa toisella kädellä hieroen mokka saapastaan, ja toisella muffinia pidellen.
''Noh, mikäs sun juttu on?'' Lizzy otti varman otteen jalastaan, ja kysyi tätä Jetsamilta keskittyneesti.

"Lizzy", toisti Jetsam miettivästi, "mun mielestä se ei ole kiva nimi." Poika ei tarkoittanut sanojaan loukkaaviksi, hän vain kertoi suoran totuuden koska sattui sillä hetkellä huvittamaan, eikä valehtelu tänään ollut juuri Jetsamia innostanut. Jetsam joi vähän teetä kupistaan, nyt se alkoi olla jo aika kylmää. Hän joi teensä loppuun, kävi hakemassa tiskiltä lisää. Istuuduttuaan takaisin pöydän ääreen Jetsam pani merkille Lizzyn alkaneen syödä muffiniaan.
"Ei, syö sä se ite vaan", hän vastasi tytön kysymykseen vinosti hymyillen.

Uusi tee oli yhtä kuumaa kuin edellinenkin aluksi, ja jo kolmannen kerran Jetsam poltti kielensä.
"Ai saatana", hän mumisi säpsähdettyään juoman polttavuutta. Hetken hän hengitteli syvään, kunnes polttelu suussa alkoi hälvetä. Poika vilkaisi kelloa, ikään kuin olisi siitä välittänytkin, sattuipahan huvittamaan.
"Mitä sä tarkotat mun 'jutulla'?"

//pelaaja hahmoineen poistui listoilta, pelin voi siis katsoa päättyneeksi jollet halua lopetusvuoroa tms. heittää.//